|
Post by CutKiire on Jul 19, 2006 9:42:20 GMT 3
((Eägh, unohdin kahdentaa ässät viime vuorosta... *mutisee ärtyneenä itelleen*))
Tarjoilija katsoi vähän ihmeissään nuorta miestä, miettien miten tuo luuli jossain aavikolla mansikka siideriä olevan? Saati sitten jotain kylmää... No, olihan noilla sentään kaktus'siideriä', jotain minkä luulisi antavan jonkin sortin yllätyksen tuolle. Maku oli aika lailla väkevämpi kuin normaalissa siiderissä, ja tohelointi saattoi aiheuttaa ongelmia piikkien muodossa. Kuitenkin tuo tarjoilija lähti hakemaan noille kahdelle juomat.
Nainen kuunteli tarkkaavaisena, ja nyökkäsi toisen sanottua sanottavansa. Uutta tietoa tuossa ei paljoa ollut kuin omituisen porukan nimitys, jotain tuo oli olettanut jostain suuruudenhullusta. Niistä sodat yleensä lähtivät liikkeelle, sen tuo oli huomannut seurattuaan sivusta pariakin sotaa. Suuruudenhulluissa oli tosin se hyvä puoli että jos näitä mielisteli parhaansa mukaan, niin nämä jättävät enimmäkseen rauhaan. Sillä tavalla tuokin oli kerran päässyt pälkähästä jonkin diktaattorin vai mikä sekopää se nyt olikaan meinatessa tappaa tuon ilman kummempaa syytä. Mielistely pelasti tuolloin.
"Vai et haluaissi juuri nyt mennä takaissin? Et edess palkkaa vasstaan? Tarvitssissin jonkun joka ossaissi käyttää miekkaa ssiltä varalta että matkalla olissi ongelmia, ja ihmisset harvemmin ssuosstuvat ei-ihmissten palkkalisstoille", tuo kysyi ja samalla selvensi syitä pyyntöönsä. Aika selväähän oli että nuorukainen joten kuten pärjäsi isommilta ongelmilta turvassa mikäli uskalsi matkustaa yksin pitkiäkin matkoja, mutta nainen ei oikein luottanut itseensä sillä alalla. Kyllähän tuokin selviäisi, mutta kysymys olisikin millä hinnalla itselleen (ja mahdollisesti muille). Tosin ainahan voisi käyttää erästä toista keinoa mikäli tuo ei suostuisi...
Pian tuo tarjoilijakin tuli takaisin, ja luultavasti mustahiuksisen murheeksi toi mukanaan haaleaa kaktus'siideriä', ja naiselle jonkinlaista yksinkertaista juomaa. Varmaankin jonkin sortin paikallinen erikoisuus. Käärmenainen kyllä ainakin piti siitä laskettuaan taas suojaavan ja piilottavan rievun alas tarjoilijan lähdettyä taas kauemmas kohteliaana.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 19, 2006 15:30:29 GMT 3
"Hmmh..." *Nuorukainen hymähti ja raaputti aavistuksen vaivautunena korvallistaan silmäten käärmettä hiustensa alta. Hän oli hetkisen vaiti ennen kuin vastasi olennon esittämään tarjoukseen kuin punniten hetkisen ajatuksia mielessään.* "...olen pahoillani, mutta kuten mainitsin, tulin sieltä päin juuri hetki sitten, enkä usko että olisin mielelläni menossa takaisin ennen kuin olosuhteet rauhoittuvat hiukan." *Hän totesi sitten vastahakoiseen äänensävyyn mutristellen suutaan hiukan puhuessaan.
Sinänsä hän ymmärsi miksi nainen kysyi mitä kysyi, eihän sitä aivan itsekseen ollut hyvä matkata levottomille vieraille seuduille jos vaihtoehtoja olisi. Mutta oikeastaan häntä ei huvittanut juosta samantien takaisin sinne mistä oli juuri tullut, varsinkin jos seuduilla oli mahdollista joutua sotketuksi paikallisiin levottomuuksiin, eikä hänellä ollut juuri nyt varsinaisesti tarvetta rahallekaan. Toisin kuin ilmeisesti käärme, hän ei pyrkinyt selviytymään vaikeuksista mielistelyllä taikka kieroilulla vaan yksinkertaisesti pyrki välttämään joutumasta sellaisiin alunperinkin, jos kyseessä oli jotakin mahdollisesti suurempaa tai erityisen vaarallista, tai jotain mihin hän muuten vain ei halunnut sekaantua. Eikä kissanuorukainenkaan mikään aivan tyhmäkään ollut vaikka hiukan huolettomalta käytöksensä puolesta vaikuttikin, tuskin hän muuten olisi selvinnyt hengissä näin pitkälle. Vaikka hän ei käyttäytynytkään kuten tyypillinen vastaantulija olisi saattanut epämääräisen, terävähampaisen ja matelijamaisen olennon nähdessään hänkin suhtautui vielä pienellä varauksella tähän vieraaseen, mahdollisesti halutessaan vaaralliseen olentoon vaikkei millään tavalla hysteerisyyteen alentunutkaan. Kaikesta huolimatta nuorukainen ei oikeastaan olettanut olennolla olevan mitään kovin realistista syytä hyökätä sattumalta vastaantulleen ohikulkijan kimppuun, eikä siis näin ollen varsinaisesti tuota ja tuon tekemisiä vahtinut, vaikka pitikin käärmeen puuhia silmällä ainakin silmäkulmastaan.*
"Kyllä raha varmaankin kelpaisi useammallekin samaan suuntaan menevälle matkalaiselle, vaikka eri rotuinekin sitä tarjoaisi. Suosittelisin kyllä että menisit itsekin jonnekin muualle missä olisi rauhallisempaa, mutta oma on asiasi." *Nuorukainen kohautti olkapäitään, kääntäen sitten huomionsa juomat mukanaan saapuvaan tarjoilijaan. Kummallinen hänelle ojennettu litku maksettiin mukisematta muutamalla kolikolla, kissan kuitenkin jäädessä hetkellisesti silmäilemään saamaansa drinkkiä aavistuksen epäluuloisesti nuuhkien. Olikohan tämä edes juomakelpoista, ainakin se tuoksahti hiukan epäilyttävältä.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 19, 2006 16:42:17 GMT 3
Nainen huokaisi hieman pettyneen oloisena toisen sanoessa ettei voisi auttaa, tosin pikemminkin siitä syystä että joutuisi kieroilemaan enemmän kuin siitä että toinen kieltäytyi. Mikäli tuon tyypilliset kieroilut toimisivat, niin toisen taitojen hyötykäyttö olisi melkoisen helppoa järjestää. Hankalammillakin keinoilla voisi tietenkin onnistua, mutta niiden käyttö oli tosiaankin sangen vaikeaa...
"Aliarvioit ihmissten ennakkoluuloissuuden. Joss olissin jokin haltia tai muu lähess ihmissen kaltainen olento niin tusskin kukaan välittäissi, mutta tällainen olento joka minä olen kuitataan hirviönä", nainen sanoi hieman tympääntyneenä ottaen toisen kulauksen juomastaan. Omituisen makuista tämäkin oli, mutta virkistävää. Tuolla oli ilmeisesti kokemusta asioimisesta erilaisten matkaajien kanssa, ja enimmäkseen ne olivat kyllä olleet negatiivisia. Useammin kuin kerran tuo oli tarjonnut suuria summia rahaa päästäkseen matkustamaan vankkureiden mukana, ja rahoja ei hyväksytty. Yleensä helpommaksi oli tullut varastaa hevonen pitkää matkaa varteen...
Tosin ennen kieroiluja voisi yrittää herättää luottamusta toiseen jollakin keinolla, helpointa sillä tavalla. "Mikäss olento ssinä tarkemmin ssanottuna olet? Jonkin ssortin kisssaeläin ilmeissessti", nainen kysyi ja katsoi vihreillä käärmeen silmillään toista, taas lipaisten ilmaa kielellään. Kun tarjoilija ei ollut paikalla tai kukaan muukaan liian lähellä, niin tuo piti riepua poissa kasvojensa edestä. Tuo ei selvästikään pitänyt kasvojensa peittelystä, mutta teki sen pakosta.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 19, 2006 18:01:34 GMT 3
"Hmm. Niinno." *Kissa kohautti olkapäitään ja maistoi juomaansa, jääden sitten pienesti kulmakarvojaan kohottaen maistelemaan. Olipa... erikoisen makuista. Ei kovin kylmääkään edes... mutta no, kaipa tämä janon veisi eikä litku varsinaisesti niin pahalle maistunut että olisi juomakelvotonta ollut. Nuolaistuaan huuliaan muutaman kerran ja liikautettuaan korviaan uteliaasti huppunsa alla, lasi kohotettiin uudemman kerran huulille. Näköjään se taisi sittenkin tehdä kauppansa, niin kauan kuin poikaparka ei saisi kurkkuunsa niitä uhattuja kaktuksenpiikkejä.*
"Kyllähän noitakin tietysti löytyy, varsinkin tällaisessa tuppukylässä ihmiset tuppaavat olemaan hiukan... kaavoihinsa kangistuneita" *nuorukainen totesi, vaivautumatta edes madaltamaan ääntään lähipöydissä istuvien "tuppukyläläisten" takia.* "...mutta löytyy niitä hiukan vähemmän heikkohermoisiakin. Jos kukaan muutenkaan on niin uhkarohkea että olisi sinne keskelle yhteenottoa matkalla, siis, ei millään pahalla." *olkapäitä kohautettiin uudemman kerran, ja juomaa hörpättiin vielä kissan luodessa ohimennen katseen ulko-oven suuntaan erään kyläläisen astuessa sisään jo baarissa majailevien tovereidensa seuraksi. Naisen alkaessa kysellä nuorukaisen rodusta tämä käänsi huomionsa takaisin tämän puoleen hieraisten laiskasti sileää leukaansa sormillaan.*
"Mmh. Jotain sinnepäin." *Hän vastasi sen kummempia kiertelemättä.* "Meikäläisiä ei vain taida yleensä liikkua kotikontujen rajojen ulkopuolella.. Entäs sinä sitten, joku käärme-tai liskoeläin, ilmeisesti?" *Leuka nojattiin pienen virneen keralla jälleen kämmentä vasten olennon pyöritellessä lasiaan toisen kätensä sormissa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 19, 2006 18:41:47 GMT 3
Nainen tuhahti hieman toisen lausahdukselle tuppukylistä, joskin tuhahdus oli huvittunut, eikä suinkaan ärtynyt. Mistäpä toinen olisi tiennyt kuinka hankalaa on jollekin olennolle joka on pohjimmiltaan melkoisen käärme saada joku turvaamaan matkaa rahallakaan. Yksi vilkaisu suomuisiin kynnekkäisiin käsiin, teräviin hampaisiin tai muihin epäinhimmillisiin seikkoihin yleensä johti hyvin nopeasti huonoihin uutisiin. Pahimmassa tapauksessa tuo oli joutunut tappamaan yhden palkatun 'suojelijan' joka oli päättänyt hänen olevan liian hirviömäinen.
"Kärmesspä kärmess, tossin ssaattaa ssiinä olla hieman lisskoakin mukana", nainen totesi olkiaan kohauttaen, lipaisten jälleen kielellään ilmaa tuon jälkeen, ehkäpä osittaen saadakseen paremmin tuntumaa ilmaan, tai sitten vain automaattinen refleksi. Käärmeethän tunnetusti yleensäkin lipoivat ilmaa aika tiheään tahtiin, joskin syytä tuohon ei tiennyt varmastikaan kovin moni.
"Oletko ssinä muka oikeassti tuollainen? Haisset enemmän kisssalta kuin näytät", nainen kysyi toiselta vielä, alkaen jo miettiä mahdollisia keinoja toisen avun saamiseen... Hyvällä tai pahalla, mutta todennäköisesti pahalla.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 19, 2006 21:16:24 GMT 3
*Siinä nainen kyllä periaatteessa oli oikeassa ettei kissanuorukaisella tainnut olla kovinkaan luotettavaa tietoa ihmisten avuksi palkkaamiseen, jos itse sattui olemaan joku hiukan hirviömäisemmältä näyttävän rodun jäsen. Eihän hänkään tietenkään ihminen ollut ja muutamaan kertaan oli joutunut ajetuksi kylästä taikka jopa pienen metsästysretken kohteeksi jos pelloilta oli mystisesti sattunut katoamaan lammas tai pari, mutta aina se oli hengissä selvinnyt, eikä oikeastaan jaksanut ottaa asiaa kovin henkilökohtaisesti. Apulaisia hän ei ollut koskaan yrittänytkään palkata mukaan retkilleen, yleensä hän liikkui yksin ellei muita sattunut jonkun kohtalon oikun vaikutuksesta tarrautumaan mukaan enemmänkin.
Sellaista seikkaa se taas ei osannut kuvitella, että joku olisi saattanut niin kovasti haluta juuri hänen seuraansa että saattaisi suunnitella vaikka nuorukaisen humalaan juottamista ja sen jälkeen raahavan hännästä mukaansa, tai jotakin muuta hiukan epäkorrektimpaa. Ainakaan päällisin puolin se ei tuntunut aavistavan mitään sen ihmeempää, siemaili vain juomaansa kiireettömään tapaan katseen vaellellessa aina silloin tällöin pienessä baarissa, odotellessaan auringon laskeutuvan alemmas kuumuutta huokuvan hiekka-aavan yllä.*
"Arvelinkin." *Nuorukainen nyökkäsi hiukan naisen kertomalle, kohottaen sitten arven halkomaa kulmakarvaansa olennon seuraavalle kysymykselle. Viitanlieve liikahti tapaan joka kieli kankaan alle piilotetun hännän heilahduksesta, nuorukaisen kohauttaessa sitten olkapäitään pienen hetken hiljaisuuden päätteeksi.* "Olen mitä olen. Miten kukakin minut haluaa määritellä, on kiinni heistä ja heidän oma asiansa" *todettiin sitten aavistuksen epämääräisesti, lasin kohotessa jälleen, jolloin se tällä kertaa juotiin tyhjäksi saakka. Vastaus oli saattanut kuulostaa aavistuksen välttelevältä, josta olisi äkkipikaisempi voinut vetää joitakin tiettyjä johtopäätöksiä. Ehkä nuorukainen piilotteli tuota seikkaa eikä näinollen halunnut vastata, mutta saattoi myös olla että se ei nähnyt vastaamista tarpeelliseksi. Tai kenties luottamus keskustelukumppaniin ei vielä ollut aivan sitä luokkaa, että hän menisi keskustelemaan itseään koskevista asioista kovin avoimesti tuosta vain, eikä se tainnut olla tarpeeksi humalassakaan sellaiseen avautumiseen. Tai ehkä kissa vain oli tykästynyt äkillisesti ajattelemaan kysymystä hiukan filosofisemmalta kannalta.
No, miten asia ikinä olikaan, nuorukaisen huomio näytti pian harhautumaan muualle esitetystä kysymyksestä vihreiden silmien siirtyessä silmäilemään tyhjentynyttä lasia. Joko se mokoma otti ja loppui? Pahus sentään, oli sitä parempaakin litkua juotua tullut, mutta... kaipa sitä ainakin yksi vielä pitäisi tilata ennen uudestaan matkaan lähtöä.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 20, 2006 12:42:52 GMT 3
Nainen nyökkäsi hymähtäen toisen hieman kiertelevälle vastaukselle, saaden oikeastaan samalla vastauksen kysymykseensä. Yleensä mikä tahansa muu kuin suora kielto oli ollut kyllä, sen verran moni oli kierrellyt vastausta samalla tavalla tuon kysyessä. Aika huvittavaa oikeastaan että jos halusi pitää salassa sen onko oikeasti jotain muuta kuin miltä näyttää, niin yleensä silloin vastattiin jotenkin pitkästi ja välttelevästi, asia joka kertoi asioiden todellisen laidan paremmin kuin hyvin.
Naisenkin juoma tyhjeni melkoisen nopeasti, ja tuo mietti oliko toinen juonut kaktus'siideriä' kun kerran siideriä oli tilannut. Tuon kokemusten mukaan se oli usein paljon vahvempaa kuin tavallinen siideri, tai edes tyypillinen olut. Se oli niitä harvoja kertoja kun tuo oli juonut itsensä huomaamatta humalaan ensimmäisen kerran eräässä aavikkokylässä oleiltuaan. Ihme kyllä vaikka hän teki kaikkea typerää ja paljasti mikä oli humalassa, niin kukaan ei nakannut häntä pihalle siitä kylästä.
Eipä siis ollut kovin yllätys kun nainen kutsui itse tarjoilijaa paikalle ennen kuin toinen kerkesi. Pienoiseen humalaan jos toisen juotti saattoi paljon helpommin saada tämän avukseen, eikä välttämättä tarvisi ruveta tekemään ikävämpiä temppujaan toisen avuliaisuuden saadakseen. Syy miksi nainen teki sen nimenomaan tämän nuorukaisen kohdalla oli samalla sekä melkoisen yksinkertainen. Hän luotti enemmän ei-ihmisiin kuin ihmisiin, lukuisista huonoista kokemuksista johtuen. Ja myöskin se ettei kylässä varmaankaan montaa muuta henkilöä ollut jotka olivat matkalla jonnekin, Myrkmereen eri toten jos siellä oli jonkinlaista häslinkiä menossa.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 20, 2006 13:55:45 GMT 3
*Itseasiassa ei ollut aivan varmaa tiesikö nuorukainen täysin itsekään mitä oikein kittasi kitaansa. Todennäköisesti ei, mutta eipä se eirityisemmin näkynyt mokomaa häiritsevän, vaikka tuo kyllä tiesi itsekin ettei hänen viinapäänsä ollut se paras mahdollinen. Kyllähän sitäkin oli välillä päässyt sattumaan että kissa oli muutaman kerran herännyt seuraavana jostakin pöydän alta taikka kadun varresta harhauduttuaan maistelemaan hiukan liikaa, vaikka hän ei varsinaisesti tuollaista umpihumalaa juodessaan hakenutkaan. Noh, hänellä hyvin harvoin oli mukanaan mitään ryöstämisen arvoista, joten asiaa ei ollut otettu liian raskaasti, eikä sellaista muutenkaan kovin usein sattunut. Eikä pari lasillista nyt voinut kovin pahaa tehdä, eihän?
Naisen kutsuessa tarjoilijaa ennen kuin kissa itse ehti sitä tekemään vihreät silmät vilkaisivat tämän suuntaan olennon kohauttaessa sitten olkapäitään. Juu, kyllähän tässä voisi vielä.... mutta matkaan oli kuitenkin tarkoitus lähteä jo muutaman tunnin päästä. Jostakin syystä hän tunsi jo nyt olonsa hiukan tokkuraiseksi vasta yhden lasillisen jälkeen... ehkä kyseessä oli ollut vahvempaa ainetta kuin hän oli älynnytkään? ...ehkä oli parasta ottaa hiukan rauhallisemmin tällä kertaa, ellei hän halunnut jäädä ylimääräiseksi päiväksi tähän tuppukylään parantelemaan päänsärkyään.*
"Juu, tuota... Tuo jotain... hiukan miedompaa tällä kertaa." *Todettiin pörröisten hiusten alta hetken aavistuksen normaalia työläämmän miettimisen jälkeen, nuorukaisen nakatessa tarjoilijalle jälleen muutaman kolikon. Katse kävi ohimennen tuolin viereen rysäytetyssä kärsineessä repussa kuin varmistaakseen että vähät tavarat olivat vielä tallessa, huomion kääntyessä sitten käärmenaiseen.* "Mitä pahusta varten sinä muuten olet Myrkmereen haikailemassa? Olen varma että lähistöltä löytyisi mukavampiakin paikkoja joissa vierailla" *Kysyttiin sitten hetken silmäilyn päätteeksi, nuorukaisen nojaillessa edelleen pöytään laiskahkoon tapaansa. Ei se sentään vielä aivan umpikännissä onneksi ollut, mutta ehkä päätynyt aavistuksen puheliaampaan kuntoon kuitenkin.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 20, 2006 14:42:13 GMT 3
Tarjoilja nyökkäsi ja kääntyi jälleen kasvonsa peittäneen puoleen, tiedustellakseen mitä tuo otti. "Ssitä ssamaa, kiitoss", nainen vastais tarjoilijalle joten kuten kohteliaasti, olihan tuo kunnioittanut jonkin verran aiemmin yksityisyyttä odottamalla kauempana että nainen kerkeäisi laittaa riepunsa suojaamaan kasvojaan. Vaikkei tuo nainen erityisemmin pitänyt kenestäkään liian ihmismäisestä, niin aina silloin tällöin tuo piristyi tavatessaan jonkun jota ennakkoluulot ja epäkohteliaisuus eivät vaivanneet.
"Ssiellä on eräss henkilö joka minun pitää tavata", nainen sanoi valehdellen sujuvasti. Eihän tuolle oikein voinut kertoa että alue joka on sodan partaalla tai sodassa on paikka jossa omituiset katoamiset tai muukalaiset vaikuttaisivat millään tavalla. Kirottu kirous, tuo ajatteli hetken ärtyneenä, muttei antanut sen näkyä kasvoillaan. Harvoinpa jonkin käärmemäisen olennon kasvoilla jotain tunnetta näkyikään.
Jostakin syystä nainen tunsi jonkinlaista hermostuneisuutta pian vastaamisen jälkeen, eikä ymmärtänyt miksi. Hän laski nopeasti päässään syyt ja onnistui laskemaan mahdollisuudet kolmeen vähemmän mairittelevaan vaihtoehtoon: joko joku hänen lukuisista takaa-ajajistaan oli kylässä, joku valmisteli 'epä-ihmisen' lynkkaus joukkoa tai eräs harvinaisen rasittava ja voimakas henki aikoi tehdä jotain hänelle harmillista. Kolmas vaihtoehto oli hänen mielessää todennäköisin, se kirottu narrimainen henki piti häntä silmätikkunaan. Naisen katse ei tosin erottanut minkäänlaista viitettä hahmoon jonka henki yleensä otti, joten ehkäpä se ei tapahtuisi... Mutta silloin jompi kumpi vaarallisemmista asioista tapahtuisi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 20, 2006 15:16:31 GMT 3
"Hmmh. Hänenkin olisi parasta häipyä niiltämain jos mahdollista, en olisi kovinkaan yllättynyt vaikka sielläpäin puhkeaisi pian vaikka pienimuotoinen sota, tai jotakin." *Nuorukainen totesi, tuhahti itsekseen epämääräisesti, ja näytti lopulta kyllästyvän huppuunsa joka esti häntä liikuttelemasta korviaan kunnolla. Tiedä häntä tympääntyikö se piilottelemaan kasvojaan vai oliko kyseessä tuon äsken sisäistetyn alkoholin sivuvaikutus, olento päätyi itsekseen jupisten nyhtämään viitan löysän hupun päästään, paljastaen lopulta kokonaan kasvonsa, mustat takaa huomattavasti yli olkapäiden valuvia mustia palmikoita lyhyemmät hiukset, sekä tietysti nuo mustan turkin peittämät suipot korvat, joista vasemmanpuoleisessa kiilsi sileäksi hiottu kultainen rengas. Heti kankaan häivyttyä häiritsemästä se vaikutti huomattavasti tyytyväisemmältä vaikka varmaan saikin osakseen vielä aiempaakin oudoksuvampia katseita.
Moisesta vähät välittäen nuorukainen suki nopeasti sekavia hiuksiaan sormillaan aavistuksen parempaan kuntoon seuraten kuin omaa elämäänsä elävillä korvillaan ympäriltään kuuluvia ääniä, katse hetkellisesti mietteliäämpänä pöydänpintaan laskettuna.* "...Myrkmere.. Hmph. Mutta kyllä alkaa hiekkakin hiljakseen riittää... voisin mennä etsimään vaihteeksi jotain hiukan vihreämpää." *Se mutisi jättäen hiukan epäselväksi puhuiko seuralaiselleen vaiko vain ajatteli ääneen.* "Idän suunnalla olisi kuulemma runsaita viidakoita... Voisi olla kotoisaa." *Hymähdys hiusten alta kissansilmien noustessa sitten hiukan räpytellen hetkellistä kiinnostusta herättäneestä pöydästä vilkaisemaan ympärilleen, odotellen tarjoilijan paluuta.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 20, 2006 19:36:28 GMT 3
Nainen kohautti olkiaan toisen antaessa varoituksensa. Sehän oli alkuperäinen syy minkä takia hän oli paikalle menossa. Sitä ei tosin toiselle tarvitsisi kertoa. Toisen muu ulkonäkö tarkastettiin nopeasti, mutta sen kummempia välittämättä. Ei tuota paljoa kiinnostanut mikä toinen oli, kunhan tuo ei niitä kaikkein ihmismäisimpiä otuksia ollut. Tosin naisen tämän hetkisen mielipiteen mukaan toinen näytti liian ihmismäiseltä nytten, mutta toisaalta, haju paljasti että toinen saattoi olla paljon kissamaisempi joten ei antanut sen haitata itseään.
Nainen kohotti hieman kulmiaan huppunsa alla toisen mainitessa idän viidakot, muttei vielä sanonut mitään koska tarjoilija saapui juuri paikalle tuoden mukanaan uuden tuopin täynnä jonkinlaista variaatiota oluesta, sekä täytetty naisen tuoppi. Kissamainen nuorukainen todennäköisesti huomaisi tuon oluenkin olevan hieman omituisen makuista, johtuen siitä että se oli tehty jostain muusta kuin viljasta, eihän tämmöisessä pikkukylässä keskellä aavikkoa kukaan voinut kasvattaa viljaa. Tai paljon mitään muutakaan, joitain kuivuutta kestäviä kasveja tietenkin oli olemassa, ja näitä viljeltiin jos ne olivat syötäviä.
"Idän viidakot? Ei kannata mennä, ssiellä on tossin vehreää, mutta sse ei ole kaikkein terveellissin paikka olla millekkään joka ei ole ssiellä tottunut assumaan. Ussko minua, minä ssynnyin ssiellä päin. Tossin joss ossaa olla varovainen ja kunnioittaa assujaimisstoa, sse on kauniss paikka", nainen sanoi paljastaen samalla tuon rodun olevan jonkinlainen viidakkojen ja vastaavien paikkojen eläjä, kuten monet käärmeet tuppasivat olemaan. Toisen mainitessa paikan myös muistoja elämästä viidakossa ennen hänen pakotettua lähtöään tuli tuon mieleen. Hän ei ollut vielä törmännyt paikkaan jossa olisi mieluummin ollut kuin joissakin viidakoissa. Nainen ei tosin ollut ihan varma oliko juuri nuo viidakot hänen kotinsa, oli tuo sen verran kierrellyt maailmaa että oli unohtanut reittinsä, ja oli sitä paitsi lähtenyt idän suuntaan alunperin kotoisista viidakoistaan. Ehkäpä olisi sittenkin mukava käydä siellä välillä, käärmenainen ajatteli lähes tyystin aiemmat aikeensa toisen suhteen. Ehkäpä tuon naisen äänensävystäkin oli aiemmin kuulunut pienehko haikailu mennyttä kohtaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 25, 2006 15:38:54 GMT 3
((Anteeksi että vastaus kesti näin pitkään..))
*Nuorukainen kohotti katseensa tarjoilijan saapuessa ja otti tilatun juoman vastaan epäilyttävän tyytyväisen oloisena. Oluelta vaikuttavaa nestettä nuuhkittiin jälleen hiukan ennen juomista kuin tarkoituksena ottaa selvää mitä epäilyttävää hänen tuoppiinsa oli nyt tungettu, mutta ei kuitenkaan lähellekään niin antaumuksella kuin ensimmäiseksi kitattua kaktus-drinkkiä aluksi. Kärsivällisyys ja mielenkiinto eivät tällä hetkellä riittäneet juoman sen kummempaan tutkiskeluun, vaan melkoisen pian kissa kohotti tuopin huulilleen sen ihmeempiä nirsoilematta. Litku ei selvästikään kuulunut tai tulisi koskaan kuulumaankaan hänen suosikkijuomiinsa, mutta alas sekin meni niinkuin aikaisempikin annos.*
"Naah... Kyllä minä olen viidakossa aikaisemminkin käynyt, ja varmaan pahemmistakin paikoista selvinnyt." *Se totesi naisen varoitukseen, heilauttaen hiukan korviaan miettiessään asiaa itsekseen. ....kyllä, viidakko voisi olla mukava paikka vierailla seuraavaksi kaiken tämän hiekan jälkeen. Nuorukainen mutristi miettivästi suutaan, kohottaen sitten hämärässä kiiluvan katseensa käärmeolentoon kuin taas äkkiä muistaneen jonkun toisenkin olevan paikalla, sekä alkuperäisen puheenaiheen.* "...niin, halusitko tietää vielä jotakin, vai..?" *Tuoppia silmättiin ohimennen, kissan vilkaistessa sitten hiukan keskittyneemmin ympärilleen baarissa.* "...olisiko tässä lähistöllä majataloa, tai jotakin?" *Hän pohdiskeli, sormeillen tuoppia. Jos sellainen löytyisi, hän ehtisi tämän tuopin jälkeen nukkua muutaman tunnin ennen kuin aurinko laskisi ja olisi aika jatkaa matkaa. Sen vaellellessa ainakin oppi, että oli viisasta nukkua ja syödä aina kun oli mahdollista, kuinka kauan seuraavaan rauhalliseen hetkeen tai ateriaan menisi ei voinut koskaan tietää.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 26, 2006 9:12:20 GMT 3
Nainen hieman hätkähti unohduttuaan hetkiseksi muistelemaan menneitä, kun toinen kysyi halusiko tuo vielä tietää jotakin. "Hmm... kuinka pahakssi ssanoissit ssiellä olevien ongelmien menevän?" nainen kysyi, siemaillessaan juomaansa. Tuo oli jo saanut päähänsä että voisi todellakin käydä viidakoissa itsekin vähäsen pitkästä aikaa. Hän oli jo lähes unohtanut millaista siellä oli, niin kauan oli siitä kun tuo oli viimeksi ollut jossakin viidakossa. Liian kauan hänen mielestään.
"Tämä paikka visssiin toimii myöss majatalona, luulissin", nainen sanoi olkiaan kohauttaen toisen kysyessä asiasta. Nainen arveli voivansa ehkäpä hankkia hieman vähissä oleviin varusteisiin hieman täydennystä mikäli alkaisi suunnitella toisen matkaan lähtöä, mitä tuo oli jo alkanutkin suunnitella. Myöskin tuon kirousta pitäisi ruokkia, sillä tuo ei oikein varma ollut kuinka pitkä matka idän viidakoille oli. Sinne ei muutama päivä enään riittäisikään...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 27, 2006 20:24:07 GMT 3
*Huomio palasi takaisin käärmeolentoon sekä tuon esittämään jatkokysymykseen, kissaihmisen ottaessa hörpyn tuopistaan ennen kuin vastasi.* "Pahaksi? No, vielä siellä ei ole mitään paikallisia levottomuuksia pahempaa ollut, mutta eipä olisi yllätys vaikka ne alkaisivat pistää pystyyn oikein kunnon taisteluitakin. Silloin ne saattavat levitä sieltä laajemmallekin jos huono tuuri käy, tai ainakin ympäröiville alueille... Sen pidemmälle en tiedä, riippuu kai nahistelevista vastapuolista ja mitä ne oikein ajavat takaa." *Nuorukaisen äänensävy oli jonkin verran paheksuva tämän puhuessa mahdollista sotaa koskevista aavistuksistaan, joiden takia hän juuri nimenomaan oli päättänyt karistaa nopeasti Myrkmeren pölyt jaloistaan ja olla menemättä takaisin ennen kuin asiat olisivat rauhoittuneet. Hetkellisesti se oli melkein synkän näköinen, kunnes tuoppi äkkiä tyhjennettiin yhdellä pitkällä huikalla tuon alkaessa sitten itsekseen hymähtäen pyrkiä jaloilleen.*
"Jos tuossa oli kaikki, voisin jättää ryyppäämisen tällä kertaa hiukan vähemmälle, jos et pistä pahaksesi. Lepäisin mielelläni hiukan ennen auringonlaskua." *Nuorukainen totesi poimien lattialle tuolinsa viereen nakkaamansa tavarat jälleen olkapäälleen, väläyttäen sitten pienen, vaikkakin ehkä hiukan poissaolevan nopean virneen olennolle.* "Niin että kiitoksia seurastanne, toivottavasti pääsette määränpäähänne." *Toivotettiin, kissan jo haikaillessa mielessään oikein kovasti tuon muutaman tunnin levon perään. Niin, varusteitaan hänkin olisi voinut päivittää hiukan, mutta toisaalta veden saaminen oli ollut se tärkein asia. Näine hyvineen, jos häntä ei sen kummemmin estelty, nuorukainen kääntyi ja saapasteli ehkä hiukan epävarmoin askelin tiskille, josta ryhtyi tiedustelemaan mahdollista huonetta, jossa voisi levätä auringon laskuun asti, ennen kuin ilmaantuisi jälleen ihmisten ilmoille ja jatkaisi matkaansa. Jos seuraan tahtoi tosiaan lyöttäytyä, oli tietysti mahdollista tiedustella asiasta nyt kissanuorukaisen tehdessä lähtöä, taikka sitten voisi juonikkaasti odotella baarin/majatalon lähettyvillä auringon laskeutuessa, jolloin kissankorvainen pirulainen todennäköisesti ilmaantuisi näkyviin ennemmin tai myöhemmin.*
|
|
|
Post by CutKiire on Jul 27, 2006 21:03:57 GMT 3
"Hmm... Kait sse torvelo ossaissi etssiä minut kässiinssä myöhemminkin..." nainen pohdiskeli ääneen toisen antaessa vähän lisätietoja sodasta, antaen eleillään ja äänensävyllään muutenkin vaikutelman ettei tuota enään oikein huvittanut mennä tuonne päin ihan vielä ainakaan. "Ssaatanpa ilmaantua paikalle kun lähdet itään päin... Minua ssaattaissi kiinnosstaa käydä ssiellä pitkässtä aikaa", nainen sanoi toiselle sihisevällä äänellään hetken pohdinnan jälkeen, ennen kuin nousi ylös, teki jonkinlaisen tervehdyksen hyvästiksi ja kävi maksamassa vielä laskunsa ennen kuin lähti ulos tavernasta. Niin, tuon piti käydä tyydyttämässä tuon kirous ennen kuin olisi mahdollista lähteä itään päin.
Laittaen taas rättinsä naamansa eteen tuo nainen katosi tavernasta, mutta aikeenaan tuolla kyllä oli ilmaantua paikalle kun toinen oli lähdössä. Joko kierosti silloin kun toinen ei sitä odottanut, tai sitten tuo odottaisi kaupungin laidalla. Todennäköisesti ilmaantuisi kierosti. Käärmenainen piti siitä kun muut olennot säikähtivät tuota. Tosin varmempi keino olisi ilmaantua toisen näköpiiriin jossakin kaupungin ulkopuolella sitten.
|
|