cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 14, 2006 0:00:28 GMT 3
((Spyrheä odotellessa))
Aragoa, pieni kylä aavikolla vietti tyypillistä rauhallista päiväänsä, eivät kylän asukkaat paljoa välittäneet ulkomaailman tapahtumista. He näkivät uhkaavat sodat ja mytologiset olennot pelkkinä muun maailman hupsutuksina tai pelkkinä legenodina, ja jättivät näihin enimmäkseen kiinnittämättä huomiota. Paitsi tietenkin jos jokin mytologia pisti nenänsä seudun asioihin jolloin tuo saattoi huomata että tuon nenään oli tungettu kaksimetrinen seiväs. Kylän asukkaat tuppasivat olemaan rasisteja asioita kohtaan joita eivät ymmärrä, tosin yleensä universaali rauhoittaja raha sai pahimmankin rasistin hymyilemään ystävällisesti, ja unohtamaan pikkuseikat.
Nämä asiat tietäen ei ollut yllätys että hieman omituiseen melko vasta kaupunkiin saapuneeseen muukalaiseen suhtauduttiin omituisesti. Tämä tosin ei tuntematonta naista haitannut, tuo oli tottunut vähän minkälaiseen kohteluun sattui. Tosin silti tuo piti hupun avulla kasvonsa piilossa, vaikkakin jonkin verran tuon sinimustia hiuksia olikin näkyvissä. Tosin se ei vielä antanut syytä olettaa tuosta jotain outoa, mutta se kun tuo oli käynyt ostamassa kylän torilta melkoisen kalliilla erästä hedelmää, niin myyjä oli huomannut tuon maksaessa naisen käden olevan omituisen pitkä-kynsinen, sekä oudon värinen. Enempää tosin ei tuo kerennyt huomata, niin nopea tuon maksu-liike oli, mutta eipä juoruilevan myyjän enempää tarvinnut tietääkään levittääkseen hyvin nopeasti juoruja ja vihjailuja.
Parhaillaan tuo nainen nyt tarkkaili kylän tapahtumia matelijamaisella viileydellä, onnistuen säilyttämään olonsa suhteellisen viileänä vaikka olikin peittänyt ruumiinsa kokonaan erilaisiin vaaleansävyisiin vaatekappaleisiin. Tuo silti ilmeisestikin sangen hyvin tiesi miten aavikolla kannatti varustautua. Hieman huvittuneenakin tuo oikeastaan tarkkaili tapahtumia, sen verran paljon yrittivät kylän asukkaat vältellä tuota. "Mitä ihmiset eivät ymmärrä, sitä he vihaavat ja pelkäävät..." tuo mietti ääneen huvittuneen oloisena kylän asukkaiden elämänmenolle. Silti tuo tunsi pientä tyytyväisyyttä ettei tuon tarvinnut tehdä joitakin tuolle ominaisia synkempiä asioita kenellekkään. Viime kerrasta oli vain pari päivää, joten vielä muutaman päivän tuo kestäisi.
|
|
|
Post by iiris on Jul 14, 2006 1:09:25 GMT 3
((pääsisinkö minäkin tänne? tosin pääsisin seuraavan kerran vasta maanantaina koneelle ja kirjoittaisin vasta silloin jos pääsen))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 14, 2006 12:59:17 GMT 3
((Muuten kyllä muttaah minä mieluummin pitäisin yhden pelin suhteellisen nopea-tahtisena, ja yleensä kolmas pelaaja hidastaa aika paljon, oli miten nopea vastaaja tahansa. Ja myöskin pitäisi varmaankin varoittaa että pelit joissa minä olen jonkin sortin vetäjän roolissa tarkoittaa suuria riskejä vastapelaajille. Lähes aina. Ja kait tämä on myöskin osittain jonkin sortin kutsupeli, kun alunperin aloitin tämän täysin tarkoituksena peliä Spyrren kanssa, asia josta pari kertaa keskusteltu viimeisen parin kuukauden aikana. Tjtn.))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 14, 2006 13:53:43 GMT 3
((Täällä olemme. ^__^ ))
*Tällaiset pienet, syrjäiset kylät tuppasivat tosiaan usein olemaan melkoisen takapajuisia paikkoja varsinkin jos sattuisivat sijaitsemaan näin hankalakulkuisissa paikoissa, jossa ei matkalaisia paljoakaan liikkunut. Vieraita kävi harvassa, ja asukkaat saattoivat elää melkeinpä täysin pimennossa muun maailman tapahtumien suhteen ellei noita harvoja, mahdollisesti uutisia tai vastaavia tuovia vaeltajia näkynyt. Mutta kun maasto ja ilmasto olivat mitä olivat, ne hyvin harvoin houkuttelivat ulkopuolisia harhailemaan edes lähimaastoon.
Tänä normaalina, kuumana ja aurinkoisena päivänä tätä pientä kylää oli kuitenkin onnistanut. Tuon vieraan naisen lisäksi myös toinen muukalainen oli eksynyt hiekkaisille ja melkein autioille kaduille, suunnaten kulkunsa myöskin kohden tuota pientä pölyistä toria, joka tuntui muutenkin olevan tämän pienen kyläsen keskusta. Tavan mukaan hänkin oli pukeutunut varsin peittäviin asusteisiin, ympärilleen käärimänsä löysän, nuhruisen vaaleasävyisen viitan alta ei erottunut paljoakaan, vain pistävänvihreät viirupupilliset silmät tähyilivät laajan hiekalta suojaavan hupun varjoista. Ehei, ei ollut ensimmäinen kerta kuin tämä tapaus aavikolla tai muulla vaikeakulkuisella alueella liikuskeli, ja näin ollen vaeltaja oli viisaasti myöskin hakeutunut hiekka-aavalta suojaisampiin olosuhteisiin ennen päivän kuuminta aikaa. Matkaa jatkettaisiin vasta viileämmissä olosuhteissa, auringon porottaessa täydeltä terältä valkoiselle hiekalle matkan jatkaminen olisi ollut silkkaa voimien tuhlausta, pahimmassa tilanteessa ehkä jopa itsemurha.
Matkalainen saapasteli kiireettömin askelin katua pitkin jättäen jälkeensä sarjan pieniä pölypilviä, ja hetken ympärilleen katseltuaan hakeutui kohti aivan torin keskellä olevaa kaivoa. Vesivarantojaan kohentamassa se oli mitä ilmeisimmin, ikävä kyllä aikomus pisti läheisessä kojussa istuksivan äijänkäppänän silmään. Eristyneiden pikkukylien normaaliin tapaan asukkaat tietysti pyrkivät nyhtämään niiltä harvoilta vierailijoiltaan niin paljon kolikoita kuin vain mahdollista, ja tälle tavalle uskollisena ukkeli nousi mölyämään jotakin arvokkaasta vedestä ja kuinka tämä oli lähialueiden ainoa kaivo, eihän sitä nyt voisi tuolla tavalla ilmaiseksi tyhjentää. Muukalainen kääntyi katsomaan kylänmiestä onnistuen jotenkin kummallisesti antamaan mielikuvan kulmakarvojen kohottamisesta, vaikka tuota ei oikeastaan kaiken kankaan alta voinutkaan nähdä. Hymähdys hupun alta, ja hetken kuluttua ojentui päivettynyt, ruskeaan sormettomaan nahkahansikkaaseen verhottu käsi viitan sisältä pudottamaan muutamia kiliseviä kolikoita miehen kädelle.*
"Riittääkö? En kyllä ajatellut tätä varsinaisesti tyhjentää, joten olkaa huoletta" *nuorukaisen ääni totesi hupun alta huvittuneeseen sävyyn. "Vedenmyyjä" sormeili hetken rahoja perääntyen sitten hiukan epäkohteliaan vaiteliaasti nyökytellen takaisin katokseensa. Vaeltaja silmäsi ohimennen tuon menoa, kohauttaen sitten olkapäitään ja kääntyi takaisin kaivon puoleen. Jostakin viitan uumenista oli ilmestynyt käsi joka piteli nahkaista vesileiliä, nuorukaisen alkaessa sitten itsekseen epämääräisesti hymisten hilaamaan vettä kaivosta elintärkeitä juoma-varojaan täydentämään.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 14, 2006 15:27:39 GMT 3
Kylän naispuolinen muukalainen olisi muuten jättänyt toisen muukalaisen enemmittä huomioitta, mutta jokin sai tuon kiinnittämään huomiota tuohon tarkemmin. Ensin hän mietti mikä se olisi, mutta sitten tuo tajusi mistä oli kyse. Toinen oli jotenkin maaginen olento, tuo ajatteli huuliaan lipoen huppunsa alta. Tuo oli jo kauan sitten oppinut tunnistamaan olennot joissa oli maagisia ominaisuuksia... Tosin silloin kun tuo opetteli tunnistamaan ne, niin syy oli ollut hieman eri kuin mihin tuo käytti sitä nykyään. Tosin aina silloin tällöin myöskin vanhaan tyyliin, vanhat virheet eivät lähteneet pois mitenkään helposti...
Nainen tarkkaili toista hiljaa torin toiselta puolelta, nojaillen erään talon seinään hieman varjommassa, hymähtäen hieman kun 'vedenmyyjä' alkoi reuhaamaan. Myöskin tuota huvitti ajatella mitä toinen olisi ajatellut mikäli olisi tiennyt tällaisissa paikoissa oluen olevan usein halvempaa kuin vesi. Tai ylipäätään mikä tahansa juoma oli yleensä tällaisilla seuduilla halvempaa kuin vesi. Ehkäpä tuo olisi voinut käydä huvittuneena vihjaamassa tuolle siitä, mutta ei tuo halunnut. Nainen oli huomannut aikoja sitten tilanteen seuraamisen kauempaa olevan parempi kuin tilanteeseen sekaantuminen, ja mikäli jotenkin joutuisi sitten tilanteeseen itsekin niin tietäisi miten toimia. Puhtaasti loogista ajattelua, jokin mikä oli tuolle ominaista ehkäpä osin rotunsa ja osin luonteensakin takia. Sekä myöskin tosiasia että loogisuus auttoi selviämisessä enemmän kuin impulsiivisuus tai jokin muu tapa ajatella. Kokemus tässäkin.
Tosin koska toinen täyttöi juomaleilejään matkaa varten, niin silloin se kyllä oli järkevää. Ja tuo muistutti tuota sopivasti siitä että tuo tarvitsisi vettä oikeastaan itsekin. Perhana. Sen siitä saa kun rupeaa ottamaan hupia irti muista, tuo mietti ottaessaan esiin oman vesileilinsä, joka oli melkolailla tyhjä. Onneksi tämä kylä sentään oli lähimpänä pois pääsyä tuolta kirotulta aavikolta, nainen ajatteli. Tuo ei olisi enään kestänyt kauaa tavallistakin rasistisempaa porukkaa mitä aavikoilla jostakin syystä oli. Ehkäpä syynä se että muukalaisia saapui sinne vielä harvemmin kuin muun kaltaisiin kyliin.
Niinpä tuo nainenkin saapui kaivolle, tosin hoiti nopeammin vettä vartioivan käppänän pois alta. Kun tuo näki miehen nousevan tuo heitti tuolle pari kolikkoa, mitkä mies otti nopeasti kiinni, hieman typertyneen näköisenä. Eihän tuo edes ollut kerennyt sanoa sanaakaan kun omituinen muukalainen jo heitti kolikot! Jotain muun maailman typeryydestä jupisten tuo vaipui takaisin kojunsa taakse istumaan.
Nainen kohteliaasti jäi odottamaan että toinen saisi täytettyä vesileilinsä, samalla tarkemmin katsoen miltä toinen näytti ulkonäöltään, kiinnittäen huomiota kaikkiin seikkoihin mitä huomasi, tietohan oli aina hyvästä. Toinenkin saattaisi kiinnittää huomiota naisen suurimpaan omituisuuteen, asia joka tosin oli melko hyvin näkyvissä. Naisen kynnet olivat lähempänä jonkinlaisen petoeläimen kuin ihmisen kynsiä, sekä myöskin outo vihertävä iho käsissä olivat omituisuuksia jotka pystyi huomaamaan. Muuta outoa tosin toinen tuskin huomasi, sen verran hyvin oli tuo peittänyt kasvonsa osin huppunsa suojiin, silmiäkään ei oikein hupun alta näkynyt, kuten ei kasvoja muutenkaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 14, 2006 16:37:08 GMT 3
*Noh, olihan se tavallaan ymmärrettävää että sellainen elintärkeä neste kuin vesi olisi arvokasta tällaisilla seuduilla, jossa sitä ei paljoakaan ollut. Ainakaan leiliään täyttelevä matkalainen ei valittanut, mutta toisaalta olihan hänellä vaihteeksi jopa sen verran rahaakin jotta olisi varaa jopa ostaa ehkä jotain hiukan tarpeettomampiakin asioita näiden tärkeämpien lisäksi. Naisen lähestyessä kaivoa nuorukainen ei kääntynyt, tai oikeastaan reagoinut paljoakaan, mutta se epämääräinen hyminä sentään loppui, josta päätellen hän oli huomannut jonkun saapuneen.
Saatuaan tekosensa tehtyä leilin korkki suljettiin astian kadotessa sitten jälleen näkyvistä vaalean, pölyisen kankaan laskoksiin olennon kääntyessä ympäri ja ojentaessa veden nostoon käytettyä sankoa odottamaan jääneen naisen suuntaan.* "Vettä hakemassa, oletan?" *Nuorukainen kysäisi, kissamaisten silmien tarkastellessa nopeasti toista olentoa, taisi se ohimennen jopa nuuhkaista nopeasti ilmaakin. Ehkä se havaitsi jotakin epäilyttävää tuossa myöskin kokonaan kaavutetussa matkalaisessa, ainakin tämä tuntui menevän aavistuksen verran varuilleen naisen suhteen. Ei mitään ihmeempää kuitenkaan, se ei jäänyt tuijottamaan järkyttyneesti tai alkanut haastaa riitaa, ennemminkin se todennäköisesti vain kävelisi tiehensä samaa vauhtia kuin oli tullutkin, olettaen ettei mitään ihmeempää tapahtuisi. Se joko ei olettanut vieraan olevan vaarallinen tai sitten arveli ettei se ainakaan kehtaisi hyökätä keskellä kylää kimppuun.
Nuorukainen itse puolestaan ei välttämättä ollut ulkonäöltään mitenkään kovin erityisen näköinen, ainakaan näin viittaansa kääriytyneenä. Näkyvissä olivat melkeinpä vain nuo kummalliset vihreät viirusilmät, vasemman kulmakarvan ja silmän ylitse kulkeva kapea arpi sekä muutama suortuva sinimustia, hiukan piikikkäitä etuhiuksia. Rakenteeltaan tuo oli hyvin inhimillinen vaikka nuo kissansilmät toivatkin oman omituisen vaikutelmansa. Kovin pitkä se ei ollut, eikä erityisen lyhytkään ja ilmeiseisti vikkeläliikkeinen. Olkapäällään tuo kanniskeli nuhruista, kärsineen näköistä reppua, muuta varustusta ei nyt ollut näkyvissä. Tosin, olennon kääntyessä oli saattanut hetkellisesti havaita viitanliepeen liikkuvan hiukan oudosti takanaan... mutta ehkä se oli ollut vain tuulenpuuska tai jotakin.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 14, 2006 20:43:28 GMT 3
Nainen nyökkäsi toisen toteamukselle ottaessaan sangon vastaan, ja laski tuon alas kaivoon veden nostoa varten. "Kyllä, ssitä vartenpa hyvinkin. Et ole täältä päin kotoissin?" nainen sanoi vahvasti murtaen, sekä s-kirjainta ylenmääräisesti sihittäen, asia joka yleensä myrkyllisiin käärmeisiin liitettävän hajun kanssa kavalsivat naisen olevan jonkinsortin käärmeihminen tai vastaava. Tosin toinen olisi jotain siihen suuntaan voinut päätelläkin joten kuten näkyvillä olevasta kädestä, josta tarkkaan katsomalla erotti pienen pienet suomut, sekä myöskin jotenkin käärmemäisestä liikkumistyylistä.
Naisen vaatetukset tosiaan olivat tyypilliset tällaiselle ilmastolle, vaaleat ja tilavat, joskin näitä oli jo kuten mainittu ehkäpä enemmän kuin tarpeeksi, kun ainoa asia minkä kunnolla näki oli naisen kädet. Kohtuullisen kokoinen matkareppu ja viitta myöskin kuuluivat tuon varustuksiin, ja tuon viitta oli tehty tummemmasta materiaalista kuin muut asusteet, joten oletettavasti se oli tuon tavallinen yleisessä käytössä oleva matkaviitta. Mitään aseita tai vastaavaa ei näkynyt, mutta oletettavasti tuolla jotain oli jossakin, harvoin yksinäiset matkalaiset ilman jonkin sortin turvaa selvisivät.
"Et taida ssinäkään olla täältä päin vai kuinka?" nainen kysyi murteisella ja hieman sihisevällä äänellään toiselta tehdessään itsekin leilin täytön nopeasti. Tuon mieleen oli hiipinyt ajatus että toisesta voisi olla hyötyä parillakin tapaa, nyt aluksi ainakin tieto siitä alueesta mille tuo käärmemäinen nainen oli matkalla, tuo kun ei ollut ennen ollut vieraillut Myrkmeren alueella, tosin nyt oli päättänyt suunnistaa sinne kuultuaan huhuja uhkaavasta sodasta. Sellaisissa olosuhteissa kukaan ei välittäisi yksittäisestä muukalaisesta, ei edes niin omituiselta kuin tuo, sen verta omituista porukkaa oli alueella muutenkin ilmeisesti. Ehkäpä toinenkin tunsi sen alueen tai oli sinne matkalla? "Ja joss et ole, niin oletko menosssa Myrkmerelle päin?" toinen kysyi toiselta tiedustelevaan sävyyn.
((Huomenna nihkeästi mahdollisuuksia vastata, eli saattaa olla että vasta ylihuomenna vastaan. Myöhäinen edit: Kyllä minä vielä tänään kerkeäisin vastata))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 16, 2006 0:00:57 GMT 3
*Nuorukainen astahti muutaman askelen eteenpäin kaivolle siirtyneen naisen ohitse korjaten repunraatonsa asentoa olallaan, kääntäen sitten hiukan päätään olennon puhuessa.* "En ole... Olen kotoisin melkoisen kaukaa täältä" *hän totesi, seuraten vihertävänkeltaisella katseellaan muukalaisen nostaessa vettä kaivosta. Hansikoidun käden sormet naputtelivat hajamielisesti tuota repun olkainta paremman tekemisen puutteessa, nykäisten sitten hiukan kasvoja peittävää kangastakin.*
"Myrkmereen? Suoraan sanottuna en ole vielä päättänyt minne jatkaisin tästä. Käväisin kyllä Myrkoksen alueella jokin aika sitten, mutta siellä päin on nyt muutenkin hiukan levotota." *Nuorukainen kohautti olkapäitään huolettomaan tyyliin, vaikka äänensävy olikin vakavahko... tai no, niin vakava kuin mihin tuo kyseinen tapaus oikeastaan pystyi. Ei sillä, että häntä olisi varsinaisesti ihmisten väliset milloin mitkäkin kiistat kiinnostaneet, mutta nyt taisi kuitenkin jotakin hiukan suurempaa olla meneillään, joka sai jopa hänet aavistuksen huolestuneeksi. Sodat ja vastaavat olivat typerimpiä ja turhimpia mahdollisia ratkaisuja erimielisyyksiin, eikä nuorukainen pitänyt moisista tippaakaan. Mitähän käärmeolento siltä suunnalta oikein oli hakemassa?*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 16, 2006 0:31:04 GMT 3
"Myrkoss?" nainen kysyi epävarmalla äänellä. Tuo ei tiennyt seudun kyliä tai vastaavia ollenkaan, ja niinpä tämä toisen kertoma nimi meni täysin ohitse. Nainen hieman nosti huppua kynnellään, ja paljasti samalla vihreät matelijansilmänsä jotka parhaillaan tuijottivat toista. Tuolla ei oikein ollut tällä hetkellä mahdollisuutta tietää mikä otus toinen tarkalleen oli, johtuen eniten siittä yksinkertaisesta tosiseikasta että matelijat yleensä 'haistoivat' kielellään, ja tuon tällä hetkellä suurimman osan naamasta peittävä kangasriepu esti tuota käyttämästä kieltään tähän tarkoitukseen.
Levottomuuksien maininnasta tuo ei oikein välittänyt, lähinnä kohautti olkiaan sille. Sehän oli alkuperäinen syy minkä takia tuo oli menossa paikalle. Nainen katsoi uudestaa toiseen, ja päätti mielessään jotenkin saavansa tuon menomatkalle Myrkmeren alueelle. Käärmeenkaltainen kun tuo oli enimmäkseen, niin kieroilu ja häikäilemättömyys kuuluivat melko vankasti tuon repertuaariin. Mutta ensimmäiseksi voisi koettaa ystävällisyydellä, ja/tai palkkauksen ehdotuksella toista matkakumppaniksi matkalle. Tuota ei oikein viihdyttänyt matkata osittain turvattomalla seudulla yksin, ja myöskin tuo epäili tahojen jotka halusivat hänen päänahkansa lähestyvän uhkaavasti, joten siinäkin suhteessa toisesta voisi olla hyötyä, jos ei muuten niin lihakilven ominaisuudessa. Tosin toinen oli oletettavasti jonkin verran kokenut matkalainen ja ei välttämättä huonoin mahdollinen tappelija jos uskalsi vaellella yksikseen.
"Tuota, anteekssi mikäli vaivaan, mutta voissitko kertoa enemmän tässtä Myrkmeren alueessta vaikka oluttuopin äärellä? Voissi olla hyödyllisstä tietää tässtä paikassta enemmän ennen kuin ssinne menee", nainen tiedusteli toiselta, arvellen että toinen tarttuisi syöttiin. Harvoin autiomaassa kieltyädyttiin kutsusta juottolaan.
((Kuva tästä tulee joko huomenna, tai viimeistään siinä vaiheessa kun hahmoo hiivaa kaapunsa huis hiiskattiin autiomaassa))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 17, 2006 16:01:56 GMT 3
((Kuvaa odotellaan kiinnostuksella. Shikanista puolestaan kuvia löytyy tietysti hahmokuvauksesta, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin katsoa mieluummin se uusin rävellys "hahmoja kanssamyös" -osiostani.))
"Myrkos on kylä siellä jossakin Myrkmeren alueella. Ei mitään ihmeellistä." *Kaiken sen kangaspaljouden alta vastattiin olennon ilmeisesti huomatessa ettei nainen tunnistanut mainittua paikkaa. Ei hänkään tosin mikään alueen asiantuntija ollut, mutta olipahan pyörinyt jonkin aikaa niillä main joten tiesi sentään likimain minkälaisesta ympäristöstä oli kysymys. Viimereissu Myrkoksessa oli kieltämättä mennyt hiukan niin ja näin, mutta varsin ikävältä vaikuttaneesta välikohtauksesta huolimatta kaikki oli onneksi päätynyt likimain parhain päin, ja nuorukainen oli saanut jopa kiitettävästi kolikoita vaivanpalkakseen. Niitä se ilmeisesti tässä olikin niin anteliaasti vedenmyyjällekin jaellut, ja silmäili ympärilleenkin hiukan siihen malliin että olisi harkinnut hankkiutuvansa eroon lopuistakin.
Näiden ajatuksien pyöriessä nuorukaisen pääkopassa matelijamaisen naisen heittämä ehdotus ei oikeastaan olisi tainnut voida olla paljoa paremmin ajoitettu. Kissamaiset silmät kääntyivät räpytellen vilkaisemaan vierasta olentoa, päivettyneen käden noustessa sitten hieraisemaan kankaan peittämää leukaa.* "Jaa... Olut ei kyllä ole aivan suosikkini, mutta... No hitot, en kuitenkaan ole jakamassa matkaa ennen iltaa, joten mikäettei." *Vaikka kasvoja ei näkynytkään, nuorukainen onnistui kuitenkin jotenkin mystisesti antamaan mielikuvan virnistyksestä aivan vain äänensävyllään, tuon silmätessä sitten malttamattomana ympärilleen ilmeisesti juuri mahdollista kuppilaa haeskellen. Saatuaan sellaisen silmiinsä olento lähti sen kummempia aikailematta saapastelemaan rakennuksen suuntaan pitäen mennessään epämääräistä, tyytyväistä hyminää. Jaa, ei sillä ainakaan mitään juomaa taikka paria vastaan näyttänyt olevan... mutta toisaalta, semmoinen voisi olla odotettavissa jos joku tosiaan olisi juuri saapunut keskeltä aavikkoa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 17, 2006 18:02:08 GMT 3
Nainen nyökkäsi huppunsa alla virnistäen, joskaan tätä ei olisi voinut mitenkään huomata. Suurta osaa naisen kasvoja peitti jonkinlainen riepu, lähinnä silmät näkyivät, ja nekin vain silloin kun tuo halusi. Yleensä ei halunnut. Mitä vähemmän tuosta näkyi, sitä vähemmän ihmiset reagoivat tuohon negatiivisesti... Ei se että se olisi häntä muuten haitannut, mutta tuo ei oikein voinut tehdä mitään mikäli ihmiset kiljuivat 'hirviötä' tai katsoisivat vaan muuten vaan kavahtaen. Harvemmin tuo oli tavannut ns. 'ihmismäisten' rotujen edustajaa joka ei olisi katsonut melkoisesti kavahtaen rotunsa jäseniä. "Hyvä", nainen sanoi lyhyesti, ja asettui toisen edelle, ja lähti kulkemaan kohti juottolaa, miettien suostuisiko toinen hyvällä ehdotukseen. Toivottavasti, sillä tuo ei saanut suurempia nautintoja ikävämpien keinojen käytöstä. Tosin melko helposti tuo niihin silti sortui, mikään pyhimys tuo ei ollut edes oman kansansa näkökulmasta. Itse asiassa melko lailla päinvastoin. Kun tuo kaksikko saapui tuonne juottolaan, niin oli huomattavissa yleinen asenne noita kohtaan kuitenkin. Muukalaisia eli yhtä kuin huonoja uutisia, ratkaisu, loukkaukset. Humala-tila edisti tätä huomattavasti, joskin paikan pitäjä ei niin yksinkertaisesta asiasta välittänyt. Raha on rahaa tuli se sitten ihmiseltä, haltialta, tai vaikka kävelevältä karvakasalta. Ei tarvinnut olla meedio tajutakseen että kun nuo kaksi valitsisivat pöydän ja istuisisivat siihen, niin lähipöydistä väki loittoni hieman kauemmas. Ja niinhän siinä kävi. Kun tuo nainen meni edeltä, ja valitsi pöydän, niin pari lähintä tyhjenivät. Luultavasti tietoisesti tuo valitsi melko lähellä toista seinää olevan pöydän, ehkä osittain viileyden, osittain rauhallisuuden takia. Nyt melua kuului vain yhdestä suunnasta kahden sijaan. (( Noh, laitetaan kuva tännekin ))
|
|
|
Post by iiris on Jul 17, 2006 20:23:34 GMT 3
((Muuten kyllä muttaah minä mieluummin pitäisin yhden pelin suhteellisen nopea-tahtisena, ja yleensä kolmas pelaaja hidastaa aika paljon, oli miten nopea vastaaja tahansa. Ja myöskin pitäisi varmaankin varoittaa että pelit joissa minä olen jonkin sortin vetäjän roolissa tarkoittaa suuria riskejä vastapelaajille. Lähes aina. Ja kait tämä on myöskin osittain jonkin sortin kutsupeli, kun alunperin aloitin tämän täysin tarkoituksena peliä Spyrren kanssa, asia josta pari kertaa keskusteltu viimeisen parin kuukauden aikana. Tjtn.)) ((juu saattaisi olla hankala ottaa enää tarinasta kiinni))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 18, 2006 18:21:02 GMT 3
*Nuorukainen oli jo menossa varsin tyytyväisen oloisena kohden havaitsemansa paikallisen baarin taikka vastaavan ovea, mutta hidasti hiukan vauhtiaan vieraan, matelijamaiselta vaikuttavan ja -haisevan olennon astellessa ohitseen edelle. No, jos nainen halusi mennä edeltä niin menköön, tuo ajatteli itsekseen. Joko se omasi tiettyjä herrasmiesmäisiä piirteitä noudattaessaan jonkinlaista "naiset ensin -periaatetta" taikka sitten se ei vain oikeastaan piitannut kuka johtoasemassa saapasteli, vaikea sanoa. No, sinne sisätiloihin se jokatapauksessa naisen vanavedessä päätyi, kulkeutuen siinä samalla samaiseen pöytäänkin istumaan vilkaistuaan ensin uteliaasti ympärilleen hämärässä huoneessa. Pienemmässä valaistuksessa nuo vihertävät silmät näyttivät kiiluvan aavistuksen, saaden paikallisten suunnalta entistä epäluuloisempia katseita noiden vetäytyessä istumaan kauemmas saapuneen kaksikon läheisyydestä.
Noiden juoppolallien epäkohtelias pällistely ja välillä ei-niin-hiljaiset kuiskaukset eivät kuitenkaan näyttäneet nuorukaista erityisemmin häiritsevän. Se veti itselleen tuolin, istui, heilauttaen sitten varsin piruilevan tuttavallisesti kättään eräälle erityisen keskittyneesti tuijottavalle miehelle kuin olisi tervehtinyt vanhaa tuttua.* "On sitä pahemmissakin paikoissa tullut vierailtua" *olento kommentoi, ja nyhti sitten helpottuneesti huokaisten kangaskaistaleen kasvojensa edestä päästyään sisätiloihin, pois jatkuvasti pölyävän hiekan keskeltä. No, oli sitä varmasti kummallisempiakin olioita maanpäällä tallustellut kuin tuo tekstiilien alta paljastunut nuorukainen. Hupun se piti vielä toistaiseksi päässään, mutta näkyviin ilmaantuneet kasvot ainakin olivat hyvin inhimillisen näköiset, päivettyneen ihon peittämät. Vihreät, kiiluvat kissamaiset silmät sekä aina välillä huulien alta hetkellisesti välähtävät terävät kulmahampaat taisivat toistaiseksi olla tämän erikoisimmat piirteet, vihjaten ettei nuorukainen todennäköisesti ollut rodultaan ihminen. Vasemman silmän sekä kulmakarvan poikki alas poskipäälle asti valuva arpi erottui nyt kokonaan, samoin nuo kiiltävänmustat, harjasmaiset hiukset. Sivuilta pidemmät suortuvat oli kiinnitetty metallihelmillä pään sivuille kahdelle palmikolle, joita nuorukainen näytti nyt harhautuneen hetkellisesti sormeilemaan etsiskellessään katseellaan ilmeisesti mahdollista tarjoilijaa ottamaan tilaukset vastaan. Saakeli, kuinka tämä jatkuvasti ilmassa leijuva pöly pistikään kuivaamaan kurkkua.*
"Noh, niin. Mitäs sitten haluaisit tietää?" *Kysyttiin, tuon kuitenkin melkein samaan virkkeeseen alkaessa viittoa näköpiiriin ilmaantunutta palvelijaa lähemmäksi kyselläkseen kuppilan juomavalikoimasta. Jos tarjolla ei olisi hänen kaipailemaansa siideriä, niin kaipa se olutkin kelpaisi, kunhan olisi edes likimain viileää....*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 18, 2006 19:46:01 GMT 3
Nainenkin höllensi hetkeksi suojaavan rievun pois tieltä, joskin lähinnä siitä syystä ettei hämärässä kauempaa tuon kasvoja olisi paremmin eroittanut. Mikäli kauempana istuvat kyläläiset olisivat nähneet tuon verran kauas kunnolla, niin nämä olisivat reagoineet melkoisella varmuudella aika negatiivisesti. Naisen kasvot nimittäin vaika enimmäkseen muodoltaan ihmisen kasvoja muistuttivat näyttivät joka tapauksessa melkoisen omituiselta, ja epäinhimmiliseltä. Vihreä suomuinen naama, paksumpia suomuja nenänvarren päällä ja pikkuisen pystyssä oleva nenä jonka nenänreikien virkaa toimitti kaksi viiltoa olivat ne jotka ensimmäiseksi iskivät silmään. Vähemmän outo asia oli naisen pikkuriikkisen terävät korvat sekä sininen tatuointi oikean silmän alla. Tosin lisää outoutta ja hieman hermostuttavaakin näkyi jälleen pian kun tuo hieman aukaisi suutaan, ja lipaisi pitkällä käärmeenkielellä ilmaa. Vaikkei toinen tätä tiennytkään, niin tämä oli naisen tapa haistella paremmin, käärmeillä kun on loistava makuaisti joka toimii myös hajuaistina varsinaisen hajuaistin ollessa aika... Huono. Kuitenkin nyt tuo nainen sai myös haistettua (tai oikeastaan maistettua) miltä toinen haisi. Myöskin naisen hammasrivistö oli hieman epämukava, pitkä rivi teräviä hampaita, joskaan kulmahampaita ei juuri nyt ollut näkyvissä. Käärmeen tavoin tuo osasi piilottaa terävät ja pitkät myrkkyhampaat käyttämättömyyden aikana jonnekin enimmäkseen. Suu ei oikein olisi mahtunut kunnolla kiinni mikäli ne olisivat olleet esillä.
"Hieman kaikkea tarpeellista, kuten vaikkapa minkälaista on ihmisten asenne siellä päin, kuinka levotonta siellä alueella on. Minä olen jotain huhuja kuullut paikassa olevan sopan alkaneen kiehua jokunen kuukausi sitten, asia jota on kiehuttanut vielä lisää jokin sekopää lauma joka sinne on myös saapunut", nainen tiedusteli ja totesi. "Oikeastaan melkeinpä mikä tahansa tieto olisi hyödyllistä, joskin ihmisten asenne ja levottomuuksien laajuus olisivat ne tärkeimmät", nainen sanoi vielä, katsahtaen sitten toisen kutsumaan tarjoilijaan päin. Nainen piilotti kasvonsa jälleen palvelijan saapuessa lähemmäs.
"Mitä teille saisi olla?" tarjoilija kysyi, välittämättä siitä että kaksikko oli muukalaisia, eikä välttämättä edes ihmisiä. Tai ainakaan toinen. Käärmenaisen kohdalla asia oli melko selvä, olihan tuon vihreä suomuinen ja kynnekäs käsi selvästi esillä. "Jotain ei turhan vahvaa kiitos", nainen vastasi tuolle, jonka jälkeen tarjoilija nyökkäsi ja kääntyi toisen puoleen kysyvän näköisenä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 18, 2006 23:01:40 GMT 3
*Käärmeolennonkin paljastaessa kasvonsa silmättiin tuota hetkellisesti hiukan tarkemmin silkasta uteliaisuudesta. Hupun alta kiiluvat vihreät silmät kääntyivät naisen puhuessa tämän puoleen, tarkastellen ohimennen erikoisia, suomuisia kasvonpiirteitä. Tumma kulmakarva kohosi aavistuksen, nuorukaisen kohauttaessa sitten pienesti olkapäitään, haukotellen kissamaisen laiskasti vaivautumatta oikeastaan edes nostamaan kättään kohteliaasti suunsa eteen. Käärmeitä hän oli aikaisemminkin nähnyt, muttei tietenkään mitään lähellekään tällaista lajiketta, mutta toisaalta ei hän oikeastaan niistä sen kummemmin piitannutkaan niin kauan kuin ne eivät alkaneet käyttäytyä vihamielisesti taikka muuten vain epäilyttävästi. Riisuessaan kankaan kasvoiltaan saattoi käärme haistaa hiukan jotakin, mikä vahvisti entisestään epäilyt seuralaisensa inhimillisyydestä. Nuorukainen haiskahti vahvasti kissalle jopa kaiken sen kankaan lävitse joihin oli kääriytynyt, joten epäilemättä kyseessä oli joku sen tyyppinen olio. Tarkemmin katsottuna saattoi hupun sekä mustien hiusten seasta erottaa hiukan suippoa, pörröistä kissamaista korvaa, jos tuonne viitan alle joku mieli kurkistella.*
"Jaah... Niin. Kuulemasi huhut ovat oikeassa, siellä päin tosiaan enemmän tai vähemmän kaoottista juuri nyt, ei onneksi aivan juuri siellä missä minä kävin, tosin." *Nuorukainen vastasi raaputtaen korvallistaan mietteliäänä.* "Jonkinasteisia pienempiä rähinöitä ja välikohtauksia on sattunut hiukan joka puolella Myrkmereä... pääasiassa aiheuttajana taitaa olla jonkun suuruudenhulluksi heittäytyneen lordin armeijankeruu sekä jostakin ilmestynyt outo, ympäriinsä riehuva porukka... "Demoninmetsästäjiä" muistaakseni ovat maininneet olevansa, tai jotain vastaavaa." *Hän kohautti olkapäitään ja vaikeni hetkeksi tarjoilijan saapuessa, ja käänsi huomionsa tähän.*
"Tuokaa jonkinasteista siideriä" *Se tilasi, lisäten sitten hetken mietittyään* "mansikkaa mielellään, mutta muukin käy, kunhan se on kylmää." *Sitten nuorukainen jäi odottelemaan juomaansa pöytää aikansa kuluksi sormillaan naputellen, vilkaisten vielä josko jälleen kasvonsa peittäneellä käärmenaisella olisi vielä jotakin kysyttävää.*
"Ilman noita levottomuuksia se voisi olla aivan mukava paikka jos minulta kysytään, mutta kaipa kaikenlaista nahinaa on silloin tällöin kaikkialla." *Nuorukainen totesi vielä hetkisen kuluttua, mutta nojasi sitten leukansa pöytään nojaamansa käsivarren kämmeneen hymähtäen aavistuksen tympääntyneeseen sävyyn.* "....mutta ei oikeastaan mitään sen kummempaa, mitä ei olisi jo jossakin muualla nähnyt. Ja juomakin oli kallista, eikä edes kovin hyvää. Tuskin olen menossa sinnepäin uudestaan aivan vähään aikaan... Vaihtelu virkistää ja niin eteenpäin, eiköhän täältä jostakin löydy kiinnostavampaakin nähtävää." *Sepäs oli ottanut ja yltynyt puheliaaksi. Toiveikas katse luotiin suuntaan jonne tarjoilija oli mennyt, kaipa se haikaili tilaamansa kurkunkostukkeen perään.*
|
|