|
Post by spyrre on Jul 30, 2006 17:03:40 GMT 3
*Vihreät kissansilmät kääntyivät jonkin verran yllättyneesti räpsähtäen käärmeolennon suuntaan tuon ilmaistessa sittenkin muuttaneen mielensä Myrkmeren suhteen, ja alkavan osoittaa suurempaa kiinnostusta kissaihmisen mainitsemia viidakoita kohtaan.* "Eh? Niinkö?" *Tumma, arven halkoma kulmakarva kohosi hiukan, nuorukaisen silmäillessä hetken pois tavernasta saapastelevan naisen perään. Ilmeisesti se ei ollut oikeasti odottanut toisen muuttavan mieltään vaikka olikin yrittänyt puhua olennolle "järkeä", eikä ollut enää aivan varma mistä oli kysymys. Tosin, se pieni huppeli mihin se oli itsensä onnistunut näinkin lyhyessä ajassa juomaan (ei, sen viinapää ei todellakaan ollut paras mahdollinen ja kaktusdrinkki oli osoittautunut vahvemmaksi litkuksi kuin oli odotettu) tahmasi aivotoimintaa muutenkin hiukkasen. Nuorukainen kohautti kuitenkin vain olkapäitään, jatkaen matkaansa sitten tiskin suuntaan jättäen asian myöhemmälle pohdinnalle.
Humalassa kissaihmisellä oli usein tapana heittäytyä joko ylihilpeäksi, yllytyshulluksi ja aavistuksen vastuuttomaksikin, joskus vaiteliaaksi ja alakuloiseksi, tai sitten joissakin olosuhteissa se vain väsyi nopeasti. Nyt, juuri aavikolta kuljeksimasta tultuaan ja kuumassa ilmassa oleksittuaan tuo kolmas vaihtoehto piti lähimmin paikkansa. Tiskiltä huonetta tiedusteltuaan, maksettuaan ja saatuaan avaimen kätöseensä tiedon keralla missä vuokrattu huone oikein sijaitsi, kissa nyökkäsi vain lyhyesti ja laahusti sitten vähine tavaroineen baarin puolelta rakennuksen perällä sijaitsevaan pieneen aulaan, josta narahtelevat puupalkeista rakennetut kapeat portaat johtivat ylös seuraavaan kerrokseen, missä vuokrahuoneet sijaitsivat. Seinästä toisella kädellään tukea ottaen kissankorvainen olento selvisikin askelmista melkoisen ongelmitta vaikkei hänen askelensa ollutkaan aivan niin vakaa kuin olisi voinut olla, eikä aikaakaan kun hän jo seisoi nuhruisen käytävän varrella silmäillen noin tusinaa molemmilla puolilla tilaa reunustavaa kärsineen näköistä ovea, jotka johtivat pienehköihin, varsin identtisiin vuokrahuoneisiin. Omansa löydettyään ja saatuaan räpellettyä oven auki saamallaan pienellä avaimella, nuorukainen astui sisälle kopperoon, jonka ainoana sisustuksena näyttivät olevan yksi pöytä jolle oli asetettu vesiastia, kannu sekä nuhruinen pyyhe puhdistautumista varten, pari tuolia, kapea, olkipatjainen sänky sekä pieni ikkuna huoneen peräseinällä, melkein kaikki nykyajan mukavuudet, siis. Sillä hetkellä nuorukainen tosin ei näyttänyt erityisemmin asiasta piittaavan, vaikka olikin maksanut pienen ylihinnan melkoisen ala-arvoisesta huoneesta. Se astui sisälle silmättyään kertaalleen ympärilleen, heilautti oven kiinni perässään ja heittäytyi sitten niine hyvineen pölyiselle sängylle pudotettuaan ensin varusteensa lattialle. Kului korkeintaan pari minuuttia kun kissa oli jo unessa.
Ellei mikään hänen untaan häirinnyt, nukkui tuo tosiaan muutamia tunteja, heräten kuin jonkinlaisen sisäisen herätyskellon havahduttamana auringon alkaessa laskeutua horisontin valkeiden hiekkadyynien taakse, värjäten maiseman aavemaisen verenpunaiseksi hetkeksi ennen tähtien nousua. Pikaisen siistiytymisen ja muutaman pientä päänjomotusta moittivan kirosanan jälkeen kissa olikin valmis jatkamaan matkaansa, tömistellen alas noita puisia portaita huomattavasti vauhdikkaammin kuin oli mennyt niitä ylös. Ulkopuolelle päästyään hän seisahtui hetkeksi katselemaan ympärilleen hengittäen syvään jo viileämpää ilmaa, ennen kuin jatkoi leppoisaan mutta joutuisaan kävelytahtiin kohden itää. Tiedä häntä muistiko se edes jonkun maininneen haluavansa mukaan, vai oliko se sitä mieltä ettei hänellä ainakaan ollut aikomusta jäädä odottelemaan epävarmaa matkaseuraansa. Jos joku puolestaan ilmaantuisi paikalle ollen "sattumalta" matkalla samaan suuntaan samaan aikaan, silloin hän tosin tuskin kokisi että hänellä olisi oikeutta tai syytä olla asiaa vastaan, kunhan kyseessä oleva ei käyttäytyisi mitenkään liian epäilyttävästi tai vaikuttaisi muuten siltä että tuolla olisi pahat mielessään.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 30, 2006 19:43:31 GMT 3
Käärmenainen kävi hoitamassa lähinnä yksinkertaisia varusteiden hakuja toisen ollessa lepäämässä, ostaen muun muassa jonkin verran kuivamuonaa siltä varalta ettei aavikolla törmäisi kovin moneen ruuaksi kelpaavaan eliöön kautta johonkin muuhun. Vaikka nainen inhosikin kuivamuonaa niin tuo myönsi mielessään ettei aina ollut saatavilla tuoretta lihaa tai hedelmiä, niin paljon kuin se tuota ärsyttikin. Myöskin joitain muita yksinkertaisia varusteita tuo hankki, köyttä hieman, ja muuta pientä. Sitten tuo lähtikin tyydyttämään kirouksensa.
Nainen kirosi niin monien vuosien takaista typeryyttään etsiessään kylän läpi vaellellessaan sopivaa uhria. Hän oli ollut hölmö toivoessaan mitä oli toivonut siltä kirotulta kaaos-olennolta, joka oli suostunut. Nykyään se mokoma kävi ilkkumassa hänelle aivan liian usein. Totta, häntä oli vaikeampi tappaa, hän sai käyttöönsä jonkin verran magiaa, sekä hän eläisi todella pitkään, mutta silti. Hinta tuosta kaikesta oli jotain samaa mitä vampyyrit joutuivat kärsimään, joskaan ehkei niin vakavaa. Naisen ei tarvitsisi tappaa tyydyttääkseen kirouksensa, mutta hän ei osannut hallita sitä sen verran ettei hän olisi tappanut. Tosin, eipä tuo yleensä välittänytkään kovin paljoa siitä kuoliko uhri vai ei, sen verran paljon tuo halveksui suurinta osaa älyllisistä olennoista. Eläimillä tuo ei yleensä pystynyt kiroustaan tyydyttämään, ellei eläin ollut maaginen. Olentojen joita tuo joutui käyttämään hyväkseen täytyi edes olla mahdollisia käyttämään magiaa, vaikka sitten tietämättään. Nainen oli sangen tyytyväinen lopulta valitessaan kohteensa, aiemmin kiskurihintaa vaatinut oli yksi niistä jotka kylässä tuntuivat omaavan edes jonkinlaista potentiaalia tai kykyä jonkinlaiseen magiaan.
Nainen seurasi tuota miestä kauempaa varjoista, hymyillen petomaisesti rättinsä takaa tajuttuaan toisen elävän kaupungin laidoilla, ja vieläpä yksin. Miehen huomaamatta suomuinen nainen seurasi tuota hiljaa tuon talolle, jolloin tuo nopeasti kiipesi kenenkään huomaamatta talon katolle, kuulostellen koko ajan missä mies kuljeskeli talossa. Lopulta mies ilmeisesti asettui makuulle ja rupesi kuorsaamaan, ja tämä sai naisen nuolaisemaan huuliaan taas. Hiljaa tuo hiipi tuon taloon sisälle, jossa tuo hyvin nopeasti paikallisti missä mies oli nukkumassa. Ääntäkään päästämättä nainen hiipi miehen viereen, ja asetti oikean kätensä miehen otsalle. Käden kämmenselässä oleva riimu alkoi ottaa kun tuo tarttui kynsillään miehen päästä tiukasti kiinni. Mies heräsi välittömästi ja yritti kiljua, mutta turhaan. Naisen toinen käsi piteli tuota kurkusta kiinni, varmistaen ettei toinen pystyisi päästämään ääntäkään. Mies ja nainen alkoivat nopeasti hohtaa molemmat, nainen kirkkaanpunaista hehkua miehen hohtaessa kevyen sinistä. Hyvin nopeasti punainen hehku alkoi vallata miehen, jokin mikä sai tuon rimpuilemaan entistä enemmän, mutta turhaan. Nainen oli tarpeeksi voimakas pitääkseen toista paikoillaan. Punaisen hehkun ollessa kokonaan miehen päällä, tuon rimpuilut alkoivat nopeasti heiketä, ja loppuivat pian kokonaan, jolloin hehku tuon päältä katosi kokonaan. Naisen päällä hehku oli vielä hetken, ennen kuin se katosi, saaden naisen huokaisemaan.
Nopeasti nainen lähti talosta, ja vielä asetteli pienen lavastuksen paikan päälle, saaden tapahtuneen näyttämään siltä kuin mies olisi kuollut siihen kun pieni hylly tuon sängyn vieressä olisi tippunut tuon päälle. Nainen osasi jo nykyään lavastaa murhan helposti, joskaan hän ei laskenut tuollaista murhaksi. Kun jokin peto tappaa saaliin, niin se ei ole murha, nainen järkeili. Nainen vielä puhdisti kätensä vedellä kunnolla, ja uitti kaktuksen nesteessä, poistaakseen noista pienen veren hajun. Vaikkei se paljoa ollutkaan, niin tuo ei halunnut riskeerata matkakumppaninsa haistavan sitä. Nainen piti toisesta hieman, ja halusi myös pitkästä aikaa järjellistä keskustelua jonkun muun kuin jonkun palkkionmetsästäjän kanssa.
Joka tapauksessa nainen oli odottamassa vähän matkan päässä kylästä, nojailemassa erääseen kiveen. "Päivää taass", nainen sanoi toiselle ennen kuin nousi venytellen hitaasti, antaen ymmärtää olevansa valmis lähtemään matkaan.
((Kuten sanoin, hahmo on hirviömäisempi pikemminkin kuin inhimmillinen... Taitaa olla ensimmäinen aito kunnon pahis minulta. Kaikilla muilla tähän mennessä ollut melko harmaasävyistä))
|
|
|
Post by spyrre on Aug 1, 2006 15:02:27 GMT 3
((On niitä varmasti mukavampiakin otuksia tullut kohdattua. ; )) *Nuorukainen vainusi odottelevan käärmeen jopa jälleen kasvoilleen nostamansa kankaan alta jo hiukan ennen kuin edes näki tämän, eikä siis ollut mitenkään erityisen yllättynyt nähdessään olennon hiukan myöhemmin odottelemassa kiveen nojaillen. Kas, se oli pitänyt "uhkauksensa" ja päättänyt jättää matkan Myrkmereen sikseen? Ehkä hänen varoituksensa alkavasta sodasta oli sittenkin tehnyt tehtävänsä.* "Iltaa ennemminkin, mutta eipä kai sillä ole väliä niin kauan kuin aurinko ei porota niskaan. Huomaan, että päätitte sittenkin viisaasti jatkaa matkaanne muuhun suuntaan kuin Myrkmereen." *Tämä totesi seisahtuen hetkeksi silmäilemään jälleen huppunsa varjosta kiveen nojaillutta olentoa.* "...jos sattumalta satutte tosiaan olemaan nyt matkalla samaan suuntaan tai määränpäähän, tervetuloa sitten vain mukaan." *Jälleen ääni kieli pienestä kasvoilla käyneestä virneestä vaikkei sitä kasvoja peittävien kankaiden alta nähnytkään. Nuorukainen käänsi päätään ja vilkaisi suuntaan, missä aurinko oli jo melkein laskeutunut horisontin taakse. Eipä aikaakaan kun ensimmäiset tähdet syttyisivät öisin yllättävän viileän aavikon ylle. Tämä oli kuitenkin oikeastaan ainoa mahdollinen järkevä tapa ylittää tämä jättimäinen, polttava hiekkalaatikko.* "Jatkakaamme sitten matkaa samantien. Meidän täytyy yön aikana ehtiä mahdollisimman pitkälle aavikon poikki ja löytää suojaa päivän ajaksi, eikä tuolla suunnalla pitäisi enää olla edes kyliä joissa voisi tappaa aikaa." *Olento kohautti olkapäitään, vilkaisi vielä käärmettä arvioiden kuinka tottunut kulkija nainen mahtoi olla, jatkaen sitten samaa, joutuisaa mutta leppoisaa kävelytahtia eteenpäin päivästä vieläkin lämpimän, pölyävän hiekan poikki. Kohti itää, siis. Aivan tuolla edessäolevalla alueella hän ei ollut tainnut olla koskaan käynytkään.. Nuorukaisella oli kyllä jonkinlainen ylimalkainen kartta suurimpien alueiden ja tunnetuimpien kylien ja kaupunkien sijainneista, mutta tuo pergamenttikäärö oli tosiaan varsin erehtyväinen ja epätarkka. No, ei se kyllä paljoa ollut aikoinaan maksanutkaan. Matkaseuraa ei näköjään oltu laitettu erityisemmin pahaksi, vaikka vaeltaja olikin yleensä tottunut matkaamaan itsekseen. Kissaihmisellä ei kuitenkaan tainnut olla aavistustakaan mitä hänen "matkaseuransa" oli puuhannut päivän aikana hänen itsensä nukkuessa, ja ehkä olikin hyvä niin, voisi olla että tuo pikkuseikka olisi voinut muuttaa hiukan suhtautumista. Hänen hajuaistinsa olisi hyvinkin saattanut olla tarpeeksi terävä havaitsemaan ihmisveren hajun olennon terävissä kynsissä ainakin lähietäisyydeltä, mutta tämän itsensä kaukonäköisesti pidettyä huolta kyseisestä pienestä ongelmasta nuorukainen saattaisi korkeintaan ihmetellä miksi naisen kädet haisivat aivan kaktukselta. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen kummallinen hajuvesi? No jaa, eipä kai sillä sinänsä niin väliä ollutkaan.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 1, 2006 15:44:06 GMT 3
"En nyt tiedä viissaassti, mutta sse kenet minun ssiellä piti tavata tusskin paljoa viihtyissi sota-alueella... Ja eipä ssillä assialla niin kovin ssuuri kiire ole", nainen sanoi olkiaan kohauttaen vastatessaan toisen kysymykseen, kävellen hieman toista lähemmäs, joskin jääden kohteliaan matkan päähän. Nainen ei ollut kovin innostunut yöllä matkaamisesta ehkäpä matelijamaisuutensa takia, muttei siitä asiasta maininnut. Kyllä tuo yölläkin pystyi ihan hyvin olemaan, mitä nyt tuo vain enemmän piti kuumasta kuin kylmästä.
Toisen todetessa matkanjatkamisesta tuo vain nyökkäsi kevyesti kävelyn lomassa. Vielä nuo olivat sen verran lähellä kylää ettei tuo muuta vielä tehnyt kuin poisti rievun naamansa edestä, hiekka kun ei silti enään kovin paljoa pöllynnyt. Eihän se aina päivälläkään pölynnyt kovin paljoa, ja yöllä harvemmin myöskin. Toinen olisi todennäköisesti yllättynyt jos tuo olisi ilmaissut mieluummin matkaavansa päivällä, mutta tiesi kyllä toisen matkaavan mieluummin yöllä, vaikkakaan yöllä matkustus ei ollut se paras keino. Aavikoilla yöt olivat jäätävän kylmiä, päivät paahtavan kuumia, ja parhaat hetket matkustaa olivat aamulla aikaisin, ja alkuillasta. Pian kyllä alkaisi kylmetä.
Kun nuo olivat vielä hetken matkanneet, niin että kylää ei enään näkynyt ollenkaan, ja äänetkin sieltä päin kadonneet kokonaan, niin nainen laski huppunsa alas, paljastaen kokonaan miltä tuo näytti. Omituinen sininen tatuointi oikealla puolella kasvoja ja harvinaisen pitkä ja ehkäpä paksukin käärmemäinen kaula olivat niitä asioita jotka nyt näkyivät, vaikkeivat ehkäpä aiemmin olleet näkyneetkään. Muuten tosin tuo vielä piti kaiken vaatetuksen yllään, haluten pitää itsensä lämpimänä. Tai oikeastaan, yhtä asiaa lukuunottamatta. Tuo nimittäin antoi lopulta harvinaisen pitkän häntänsä olla nytten vapaana. Toiselle saattoi olla aikamoinen näky kun tuon toisen vaatetuksen alta ilmestyi näkyviin pitkä notkea ja suomuinen häntä, asia joka oli aiemmin ollut kiertyneenä naisen ympärille. Jonkinlaista selkäkuviota tuolla oli tuon hännän päällä, ja vaikkei toinen sitä nähnytkään, niin naisen niskassa ja selässä olivat samat kuviot. Käärme mikä käärme.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 1, 2006 20:51:00 GMT 3
"...hmm. Jos niin sanot." *Nuorukainen totesi päälleen pukemansa kangaspaljouden alta aavistuksen epämääräiseen sävyyn, kohauttaen sitten olkapäitään naisen selitykselle. Jos se pitikin olennon äkillistä mielenmuutosta omituisena, kissaihminen ei ainakaan sanonut mitään aiheeseen liittyvää, tai sitten se ei vain huomannut mitään ihmeellistä. Siinä hiekkadyynien lomassa eteenpäin astellessaan hän näytti sen sijaan vilkuilevan taivasta vähän väliä mennessään, ilmeisesti tähtien nousua odotellen voidakseen pitää oikean suunnan noiden kaukaisten valopilkkujen sijainnin perusteella... eksyminen aavikolle nyt oli se vihoviimeinen asia mitä se halusi tehdä.
Se seikka että käärmeolento olisi matkannut mieluummin päivällä porottavan auringon alla taas ei ilmeisesti kissan päähän pälkähtänyt. Se tiesi kyllä kuinka kylmä aavikko saattoi öisin olla, ja kuinka satunnainen tuulenpuuska kuljetti hiekkaa, jopa dyynejä hiljakseen paikasta toiseen ja saattoi aivan äkkiarvaamatta villiintyä hiekkamyrskyksikin. Nyt onneksi ilma oli tyyni vaikkakin hiljakseen jyrkästi viilenemään päin, oletettavasti juuri siksi nuorukainen oli pukenut ylleen suojaavat asusteensa ja vaikutti siltä, että sillä olisi jopa ylimääräinen viitta repaleisen, vaalean kankaankin alla. Nyt alkuillasta tosiaan olisi vielä mukavahko kulkea, samoin kuin sitten aikaisesta aamusta, mutta vaeltaja oli sen verran kärsimätön pääsemään upottavasta hiekasta jonnekin vihreämpään ympäristöön ettei pitänyt vain muutaman tunnin matkantekoa vuorokaudessa tyydyttävänä. Kylmästä hän kyllä selviäisi, varsinkin jos pysyisi liikkeessä, mutta päiväksi hänen olisi sitten viimeistään pakko pysähtyä. Näin joutuisasti kulkiessaan hän laskeskeli pääsevänsä aavikon poikki vähintään vajaa viikossa, korkeintaan hiukan yli, ja ruoka- sekä vesivaratkin riittäisivät... ainakin hänelle itselleen. Tosin oli kyllä loogista olettaa että naisella olisi omat varusteet mukanaan, joten eiköhän kaikki riittäisi niin kauan kun he eivät eksyisi ja jäisi kiertämään ympyrää saman-näköisten dyynien keskelle. Sellainen suunnan kadottaminen oli koitunut turhankin monen matkalaisen kuolemaksi näin tylyssä ympäristössä.
Kylän kadotessa hiljakseen vain etäiseksi, melkein näkymättömäksi valonkajoksi kaukaisuuteen kissa katsahti uteliaana hiukan peittävistä vaatteistaan vapautunutta käärmeolentoa, pistäen merkille naisen tosiaan taitavan olla aavistuksen enemmän matelijamaisen näköinen kuin hän oikeastaan oli olettanut. Suomuinen häntä oli ollut hyvin piilossa, eikä edes kissaihminen ollut huomannut sitä vaikka itsekin vastaavan selkäranganjatkeen omasikin... huomattavasti lyhyemmän ja karvaisemman, tosin. Mahtoikohan naisella olla myrkkyhampaatkin kuten yleensä pienemmillä sukulaisillaan, nuorukainen pohti itsekseen, tiedostaen nyt vielä hiukan aiempaakin selkeämmin kuinka vaarallisen olennon kanssa saattoi nyt liikkua. Itse se kuitenkin piti kaikki viittansa päällään, löysäten tosin hetken epäröityään kangasta kasvoillaan epäillen ilmeisesti sen olevan ihan kohteliasta jos sille varsinaista tarvetta ei ollut juuri nyt, ja matkaseuraa sattui olemaan läsnä.*
"Kuinka pitkä matka viidakoille tarkkaanottaen on näiden aavikoiden poikki?" *Hän kysäisi nostaen katseensa taas ylös etsiskelemään tuttuja tähtikuvioita.* "Ymmärsin, että olet kotoisin sieltä päin." *Kas, se näköjään muisti mistä aiemmin päivällä oli ollut puhetta siitä huolimatta että oli vaikuttanut hiukan poissaolevalta ja tainnut kävellä hiukan epävarmasti poistuessaan baarista. Nyt siitä pienestäkään hoipertelusta ei ollut enää jälkeäkään, askel oli joutuisa ja ketterä jalkojen alla upottavasta pehmeästä hiekasta huolimatta.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 1, 2006 22:38:31 GMT 3
Nainen ei paljoa kiinnittänyt huomiota toisen epämääräiseen vastaus sävyyn, joko ei huomannut, tai sitten ei välittänyt. Mistäs sitä tiesi tuosta, olihan tuo melkoisen hämäräperäinen monessakin asiassa, joten miksei tässäkin.
"Hmm? En ole aivan varma onko tämä sse viidakko, mutta matkan pituudessta hieman tiedusstelin joiltakin, kuulemma jotain viikko, päivä ssinne tai tänne", nainen sanoi kohauttaen olkiaan. Paikka ei tosiaan vältämättä ollut tuon kotiviidakko, mutta saattoi olla. Siitä oli niin pitkä aika kun tuo oli siellä viimeksi käynyt, ja ei tuo ikinä ollut paikkaa idästä lähestynyt. Saattaisi se tosin ihan hyvin ollakin, ainakin tuo oli kuullut joskus vielä siellä elellessään idässä olevan jonkin verran autiota. Yksi tapa päätellä olisi myös jos sitä sattuisi alkamaan ilmaantua jonkin sortin kiviraunioita siellä suunnilla, ainakin tuon kotoviidakossa oli aika runsaasti jonkun muinaisen kulttuurin rauniota. Varmaankin joku liian ylös korkutellut ihmiskulttuuri vaihteeksi. Niitä tuppasi aina silloin tällöin löytymään.
"Tossin mikäli tämä on vanha kotini, niin sse olissi kyllä mukava", nainen sanoi hieman pohdiskellen, samalla kun venytteli kunnolla. Ja kun jokin joka on pohjimmiltaan käärme venyttelee, niin se näyttää kyllä joltain normaalilta ehkäpä hieman omituiselta. Notkea ja molempiin suuntiin venyvä selkäranka ensin meni erittäin pitkäksi naisen kanssa, saaden tuon vaatteet rasittumaan aika mukavasti pituus-suunnassa, ja sitten takaisin aiempaan, ja lopulta venyen normaalin pituuteen. Nainen nyt vaikutti laihemmalta ja pidemmältä, molemmissa aika paljon eroa aiempaan. Vähän aikaa sitten normaalipituiselta ja levyiseltä näyttänyt nainen oli nyt reilusti yli kaksimetrinen, joskin myöskin laihempi kuin aiemmin. Ilmeisesti nainen oli kylävierailua varten pitänyt itsensä niin lyhyenä kuin mahdollista, ja nytten päästi selkärankansa venymään tavalliseen kokoonsa, ja sai myös toisen näyttämään nolostuttavan lyhyeltä toisen vierellä, vaikkei mikään kovin fyysisesti raskas tai suuri olento nyt ollutkaan. Tosin paino kyllä tuon kokoisella silti oli ihan mukavan korkea.
Nainen huokaisi rentoutuksesta päästyään normaalimpaan tilaansa, tyytyväisenä siihen ettei enään joutunut pitämään selkärankaansa itselleen epämukavassa tilassa.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 4, 2006 14:53:54 GMT 3
"Et ole varma?" *Kissaihminen kohotti hiukan kulmakarvojaan.* "...no, siellä sen sitten viimeistään näkee. Matkaa kuitenkin on aikalailla, niin kuin arvelinkin." *Nuorukainen veti pergamenttirullan jostakin viittansa kätköistä, avaten sen kulkuaan hidastamatta. Kyseessä oli melkoisen karkeasti suuntaa antava, suurpiirteinen kartta, joka tosin kattoi melkoisen suuren alueen, melkein jopa kokonaisen mantereen muutamine pienine saaristoineen. Kyseinen aavikko, jolla he tällä hetkellä maleksivat oli kuvattu laajana läiskänä jossakin kartan keskivaiheilla, tosin sen sisälle oli merkitty muutamia epämääräisiä pisteitä, ilmeisesti kartan omistajan itsensä toimesta. Nyt nuorukainen silmäili merkintöjä huppunsa alta, laskeutuneen pimeyden ilmeisesti haittaamatta lukutoimitusta paljoakaan. Aivan vain tähtien, ja ujosti taivaalta pilkistävän kapean kuunsirpin valo riitti hänelle mainiosti valkean hiekankin heijastaessa itsestään tuota vähää valoa.*
"Tässä suunnassa maasto on hyvin karua, ainakin sen mukaan mitä olen kuullut. Upottavaa hiekkaa suurimmaksi osaksi ilman oikeastaan mitään kummempaa suojaa, ainoa pieni vesilähde mistä juomavarastoja voi täydentää on noin kolmen päivämatkan päässä tästä. Aavikon reunoja kohden alkaakin sitten kova savimaa joka on täynnä kivikkoa ja kallioita, mutta siitä pitäisi viidakon puiden olla jo näköetäisyydellä." *Kissa kertasi matalalla äänellä tietojaan matkasta kai ehkä enemmän itsekseen, mutta kuitenkin sen verran äänekkäästi ettei matkakumppanilla olisi vaikeuksia kuulla jos häntä sattuisi kiinnostamaan. Sormet kävivät pyyhkäisemässä leukaa hupun alla, nuorukaisen kohauttaessa sitten mietteliäästi olkapäitään ja rullatessa reunoista jo repaleisen karttansa uudelleen. ...periaatteessa jos olisi ollut liikkeellä itsekseen, hän epäili että olisi voinut mainiosti onnistua taittamaan matkan alle viikon, mutta nyt kun seuraa oli lyöttäytynyt mukaan ei kai auttanut muu kuin hidastaa hiukan. No, eipä tässä varsinainen kiire ollut, hän pohti katsahtaessaan venyvää käärmettä. Elintarpeita oli kyllä varattu mukaan vähintään puoleksitoista viikoksi, ja ainahan matkan varrelta saattoi olla mahdollista löytää täydennystä.*
"Kotikonnuilla käyminen olisi varmaankin muistoja herättävä kokemus. Varsinkin jos on paikan sijainninkin jo unohtanut." *Todettiin hupun alta, nuorukaisen vilkaistessa ohimennen jälleen tuota yli kaksimetriseksi venynyttä olentoa, kuin epäillen että tuo saattaisi yrittää astua hänen päälleen. Kummallinen näky tuo tosiaan oli, ja kissa melkoisen normaalipituisena olentona joutuisi nyt kuikuilemaan jonkin verran yläkenoon jos haluaisi puhella naiselle kasvokkain. No, eipä kai se mitään jos se tuonne ylöskin kuulisi. Kissaihminen hymähti itsekseen, korjasi reppunsa asentoa olkapäällään viittansa alla, nostaen katseensa taas vilkaisemaan tähtikuvioita. Matkaa taitettaisiin todennäköisesti koko yön pieniä välttämättömiä lepotaukoja lukuunottamatta, aamuyöstä kun aurinko alkaisi hiipiä näkyville olisi sitten aika alkaa etsiskellä edes jotakin suojantapaista päivän ajaksi... tai näin nuorukainen itse ainakin suunnitteli.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 4, 2006 17:37:16 GMT 3
((Sopiiko että hypättäisiin mahd. pian ensimmäiseen taukoon? 1 viikon peluuttaminen tällä tahdilla veisi oikeassa elämässä... Eh, kuukausia...))
Nainen nyökkäsi toisen puhellessa itsekseen maastosta, kuunnellen tarkkaan. Nainen kyllä osasi kulkea aavikolla muutenkin aivan hyvin, mutta alue josta ei itse tiennyt käytännössä mitään, niin silloin olisi parempi lähinnä seurailla toista, asia mitä tuo aikoi nyt tällä kertaa tehdä enimmäkseen.
"Kyllä, sse olissi kokemuss", nainen nyökkäsi hieman huokaisten toisen tiedustellessa tuosta. Siitä oli ollut niin kauan kun tuo viimeksi oli ollut kotimaassaan... Niin paljon olisi varmasti tuona aikana muuttunut, puhumattakaan siitä ettei todennäköisesti kukaan hänen vanha tuttunsa olisi enään elossa. Yliluonnollisen pitkän elinajan kirouksia tuo oli, nainen ajatteli. Tosin tuo ei ainakaan vielä halunnut enempiä muistella aluetta, ja vaihtoi pikaisesti puheenaihetta: "Voissimmeko pitää kiirettä? Minun rotuni ei oikein pidä kylmässtä, ja pyssyissin mieluummin liikkeessä mahdollissimman paljon", nainen pyysi toiselta, kiristäen itse jonkin verran tahtia. Tuo ei ihan heti väsyisi, mutta mikäli tuo kylmenisi tarpeeksi, niin tuon menonopeus laskisi melko nopeasti. Matelijat tuppasivat yleensä hidastumaan kylmässä sen verran paljon.
Naisen ilme oli pyytävä, ja tuo oli hieman kumartunut päästäkseen paremmin puhumaan toiselle kasvokkain, asia mikä olisi sangen vaikea jos välissä olisi melkein puolen metrin korkeus-ero.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 6, 2006 22:54:39 GMT 3
((Sopii, pitää todennäköisesti aika-harppailla tässä muutenkin ellei sinulla ole jotakin suunnitelmia matkan varalle. ))
*Kissa oli hetkeksi vajonnut omiin ajatuksiinsa kai suunnitellen mielessään edessä olevaa matkaa, mutta käänsi katseensa kuullessaan omituisesti kumartuneen käärmeen pyynnön.* "Eh, tietysti. Mitä nopeammin liikumme, sitä nopeammin matkakin taittuu" *hän totesi nopeuttaen askeliaan. Neljällä jalalla liikkuen hän olisi voinut kulkea vieläkin joutuisammin, mutta ainakin toistaiseksi nuorukainen päätti pysytellä tässä ihmismäisemmässä olomuodossaan.* "En tullut ajatelleeksi että tämä vuorokauden aika voisi aiheuttaa ongelmia, mutta päivällä kuumassa kulkeminen on taas minulle itselleni melkein mahdoton vaihtoehto." *Olento pahoitteli jättäen kuitenkin huomauttamatta seikasta että hän tosiaan oli alunperin suunnitellut matkaavansa yksin, mutta oli tavallaan tyytyväinen että matkanteko sujuisi nopeammin kuin hän oli odottanut. Tosin kovaa vauhtia kulkien väsyisi kyllä pikemmin jolloin lepotaukoja oli pakko pitää useammin, mutta kaipa se olisi vain pieni haitta.
Kulku melkeinpä identtisten dyynien poikki taisi kulua suhteellisen ongelmitta ehkä pienen keskustelun siivittämänä, tai ainakin kissaihminen todennäköisesti pyrkisi viihdyttämään itseään sekä siinä sivussa seuralaistaankin kevyellä jutustelulla. Tähtien alkaessa viimein himmetä ja taivaankannen kirkastua aamua enteillen, alkaisi olla aika kissanuorukaisen silmäillä ympärilleen ja etsiä jonkinlaista suojaa ennen kuin porottava aurinko nousisi, taikka sitten väsätä jotakin varjostamaan mukanaan raahaamistaan varusteita. Käärmeelle päivännousu todennäköisesti sen sijaan olisi varmaankin vain mieluinen asia.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 7, 2006 11:34:28 GMT 3
((Eipä itellä sen kummempia ole, tosin aivan loppumatkasta eräs isompi kieroilu, ja sitten pienempi juttu vähän aiemmin, se tosin menee yhdessä tai kahdessa vuorossa helposti, nimittäin tuskinpa jokin aavikko-otuksen metsästys antaa aihetta paria vuoroa enempää))
"Ymmärrän", nainen totesi lyhyesti sihisevällä äänellään toisen mainitessa ajan tuottavan tuolle ongelmia. Kyllä nainen ymmärsi sen että toinen matkasi mieluummin yöllä, ja todennäköisesti yö aiheutti vähemmän ongelmia naiselle, kuin päivä kissalle. Yön suurin ongelma käärmenaiselle oli pahimmillaan sitä luokkaa että nainen vajoaisi uneen lämpötilan nousuun saakka, kun taas kissamaiselle olennolle pahin mitä voisi tapahtua olisi kuolema porottavan auringon alla, joten kyllä tuo ymmärsi asian ihan hyvin.
Tuo kyllä osallistui keskusteluun mikäli toinen sitä aloitti, mutta ei itse aloittanut keskusteluja ollenkaan, sen verran tuo keskittyi itsensä pitämiseen liikkeessä, joskin silti osallistui, mitä nyt todennäköisesti lyhyillä ja pikaisilla vastauksilla. Aamun sarastuminen tosiaan sai lähes välittömästi naisen pirteämmälle tuulelle. Mitä valoisammaksi ja lämpimämmäksi tuo ilma tuli, niin sitä miellyttävämpää se tuolle oli, ja sitä miellyttävämmäksi seuraksikin tuo tuli.
Käärme sattui huomaamaan pian erään kivimuodostelman, asian josta tuo mainitsi toisellekin, tietäen että toinen kyllä mieluusti viettäisi päivän pääasiassa lepäillen suojaisassa paikassa. Nainenkin kyllä todennäköisesti lepäilisi enimmän aikaa, tuo vaan ei välttämättä varjossa viihtyisi, vaan pikemminkin mahdollisimman valoisassa paikassa. Ja todennäköisesti vaatteitaan vähentäen, asia joka itse asiassa tuli ilmi jo valon ja lämmön alkaessa kohota.
Vaatteitaan tuo tosiaan alkoi vähentämään melko pian auringon alkaessa nousta, lopulta jättäen päälleen vain ohuen valkoisen paidan (tai paidan ja paidan: kyseinen paita oli tehty sillä tavalla että suurin osa selästä jäi paljaaksi, vaikka toinen puoli peittyikin enimmäkseen), ja jonkinlaiset yksinkertaiset ja lyhyet housut. Asia mikä takuuvarmasti kiinnitti toisen huomion oli toisen 'rintavarustusten' korkea määrä. Harvemmin sitä törmäsi olentoon jonka tissiparien määrä oli neljä. Todennäköisesti nainen otti vaatetuksiaan vähemmäksi koska ei suuremmin tuntenut haittaa hiekasta (varmaan jotain tekemistä suomujen kanssa), ja myöskin siksi että halusi antaa auringon peittää itseään mahdollisimman paljon.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 7, 2006 20:37:35 GMT 3
((Selvä.. Yritän sitten jättää sinulle tilaa toteuttaa noita suunnitelmia. Tuo matka todennäköisesti on kuitenkin melko yksitoikkoinen jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, joten minun puolestani sinäkin voit kyllä viedä reissua eteenpäin jos siltä tuntuu.))
*Vaikka matkakumppani ei tainnut se kaikkein puheliain olento ollakaan, ketterästi liikkuva kissanuorukainen ei tuntunut malttavan olla hiljaa kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Aivan jatkuvasti se ei sentään höpöttänyt ja puhenopeus sekä äänensävy olivat sentään normaalia luokkaa ettei kuuntelijalle päässyt tulemaan tunnetta että olisi jonkinlaisen konekivääritykityksen kohteena, enemmänkin kyse oli vain satunnaisesta huomautuksesta tai kysymyksestä että vältyttäisiin epämukavalta hiljaisuudelta. Mitään sen tunkeilevampaa tai syvällisempääkään ei udeltu, tavoitteena oli vain kevyen jutustelun aiheuttama rento tunnelma. Ja kyllähän tuolla tavalla aika kuluikin paremmin kuin pelkässä mykkäkoulussa kärvistellen.
Yksitoikkoinen maastokaan ei vaatinut huomiota sen kummemmin kunhan sen verran että matkalaiset muistivat pitää silmällä ilmansuuntia että olivat varmasti matkalla oikeaan suuntaan. Hiekka jalkojen alla oli pehmeää, ja oikeastaan ainoastaan kiipeäminen silloin tällöin hiukan normaalia korkeampien murenevien dyynien yli saattoi olla jonkin verran vaivalloista. Kun aurinkoa enteilevä punerrus alkoi ilmaantua horisonttiin alkoi olla leiriytymisen aika. Käärmenaisen havaitsema pieni kallionmuodostelma oli kissaihmisellekin varsin tervetullut näkymä ja kelpasi hänelle mainiosti suojaksi päivän kuumimpien tuntien ajaksi. Kun kissa oli vielä väsännyt päällimmäisestä laajasta viitastaan ja repusta löytyneestä köydestä pienen katosvirityksen kallion suojiin, alkoi lämpötila jo olla niissä lukemissa että oli parasta hakeutua varjoon.
Kuumien säteiden porottaessa sitä vielä heijastavalle hiekalle oli taas kissaihmisen vuoro heittäytyä laiskaksi. Nuorukainen ei liikkunut oikeastaan koko päivän aikana paljoakaan tuosta pienestä suojastaan, lojui vain torkkuen paikoillaan hiekalle levittämänsä paksumman viitan päällä särpien vettä aina määrätyin väliajoin nestehukan välttämiseksi. Vaatetusta hänenkin oli kuitenkin käärmeen tapaan vähennettävä melkoisesti, muttei kissakaan sentään säädyttömyyksiin mennyt, ja se viitan alle piiloutunut pörröinen häntäkin ilmaantui lopulta näkyviin peittävän vaatetuksen alta. Väistämättä nuo varsin erikoiset matkatoverista paljastuvat piirteet herättivät jonkin verran ihmetteleviä katseita samoin se seikka kuinka mielellään nainen oleili suoraan polttavassa auringossa kuumuudessa, jossa nuorukainen itse olisi varmaankin läkähtynyt.* "Muuten, en ole tainnut kysyä nimeäsi." *Kissa muisti huomauttaa aikansa käytyä ilmeisesti tylsäksi torkkujen välillä.* "Nyt kun jos kerran olemme jonkin aikaa matkakumppaneita, voisi olla paikallaan esittäytyä. Itse olen Shikan." *Kissaihminen esitteli itsensä ohimennen ja heilautti hiukan kättään, silmäten sitten odottavasti taivaalle toivoen auringon laskevan pian. Kun hämärä alkaisi laskeutua, hän voisi kasata taas kimpsunsa ja lähteä uudestaan liikkeelle... tosin sitten edessä olisi jälleen tylsä taivallus tyhjien dyynien, satunnaisten kaktusten ja kivenjärkäleiden koristamassa yksitoikkoisessa maastossa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 7, 2006 22:02:16 GMT 3
Eipä tuo käärmekään päivän aikana kovin paljoa liikuskellut, tosin selvästi tuo nautti olostaan. Nainen nukkui hyvin käärmemäisesti enimmän osan päivästä, aina silloin tällöin heräten, ehkä hieman ruokaa tai vettä nauttien, tai sitten vaihtoehtoisesti hieman ympäristöä tutkien. Kuumuus ei tuolle mitään pienintäkään ongelmaa tuottanut, päinvastoin. Olostaan tuo ryökäle nautti ihan liikaa, sen kyllä toinen pystyisi helposti päättelemään tuon tyytyväisestä virneestä kasvoilla.
"SSnh?" nainen äännähti hieman pöpperöisenä toisen kysyessä tuon nimeä. Laiskasti hieman haukotellen tuo hetkeksi nousi istumaan vastatakseen toiselle. Haukotukset jälleen näyttivät tuon sangen terävän purukaluston, ja myöskin aika hyvin että tuon suu levesi aika suureksi. Hermostuttavan suureksi itse asiassa, kun otti huomioon että tuon suualakin näytti levenevän, suu kun oli leveämpi kuin miltä näytti, huulet kun tuolta puuttuivat enimmäkseen, ja väli tuon suun ylä- ja alaosan oli suurin piirtein näkymätön melkoiseksi osaksi. Pieni huulekas 'normaali' osa saattoi antaa kyllä melkoisen vääriä vaikutelmia ensi näkemällä, jotka poistuisivat kyllä nopeasti mikäli tuo alkaisi haukotella.
"Xsera, tossin sse laussuttaan ilman ylimääräissiä ässsiä. Hausska tutusstua", nainen sanoi virnistäen yksinkertaisen vitsin kanssa, ehkäpä helpottavan normaalin näköisesti. Aivan tarpeeksi outo tuo oli monien käärmemäisten piirteidensä takia jo muutenkin, joten normaalit asiat olisivat todennäköisesti pelkkkää plussaa. Hyvin pian tuo tuosta taas vaipui kerälle ja uneen.
Kun taas ilta laskeutui, niin nainen oli taas laittanut vaatetuksensa takaisin päälleen, valmiina taas matkaamaan.
Seuraavat pari päivää oletettavasti kulkivat omaa kulkuaan, ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Keskustelunpoikasta, lepäilyä, ja niin edespäin, kunnes saavuttiin matkan taukopaikalle, vesilähteelle. Vielä ei tosin ollut yö loppunut, mutta pitemmälle jatkaminen olisi ollut hieman hölmöä, sen verran lähellä silti aamu oli. Tosin eräs toinen asia kiinnitti naisen hajuaistin, tai oikeastaan, kait se oli lähempänä makuaistia. Pirustako sitä tiesi käärmeiden kanssa. Lähdettä käytti ilmeisesti joku kojoottilauma juomalähteenään, sen verran vahvasti paikassa oli hajuja niistä jäljellä.
"Haisstatko tuon?", nainen kysyi toiselta, pitkä kieli lipoen ilmaa tavallista enemmän kun nuo pääsivät lähteelle. Naisen kasvoilla oli jonkin sorttinen innostus, joka oli ehkä ihan ymmärrettävää, kun otti huomioon että nainen oli muutenkin melko lähellä petoa, joten saalistaminen, tai tuore liha kyllä saivat tuon jonkin verran innostumaan, petoeläin kun oli. Tuore liha kyllä tuolle olisi kelvannut kuivalihan ja kuiva hedelmien lisäksi.
"Ei ssinulla ssattuissi olemaan mittän joussta, tai vasstaavaa? Minulla kyllä löytyissi puhallussputki, mutta en ussko että ssinua innosstaissi myrkyllinen liha", nainen kysyi, ilmeisesti aikeinaan yrittää saada ainakin yksi kojooteista paistin asemaan. Tai, nainen ei kyllä itseään varten välttämättä paistaisi, muttei kyllä haluaisi välttämättä järkyttää toista yhtäkkiä vain raakaa kojoottia naamaan pistelemällä. Sillä tuppasi olemaan järkyttävä vaikutus olentoihin joiden mieli oli kovin lähellä ihmistä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 16, 2006 20:18:10 GMT 3
*Päivän kuluttua lepäillessä alkoi Shikaniksi esittäytynyt kissaihminen keräillä tavaroitaan ilman alkaessa viilentyä, ja pian matka jatkui varsin nopeasti ilman turhia viivyttelyjä. Aivan kokematon vaeltelija se ei selvästikään ollut, ja tiesihän se miten niin hankalassa maastossa kuin aavikollakin tuli liikkua. Siitä pienestä satunnaisesta jutustelusta huolimatta matka taisi taittua melkoisen yksitoikkoisesti tässä ympäristössä jossa yksittäisen kaktuksenkin näkeminen oli merkittävä muusta maastosta poikkeava tapahtuma, ja pian samaan tahtiin oli kulunut useampikin päivä nuorukaisen leiriytyessä aina päivän ajaksi omatekoiseen pieneen katokseensa vaikka paljaalle hiekalle jos minkäänlaista parempaa suojaa ei löytynyt. Sen pikkuisen keitaan lopulta ilmaantuessa hiekkadyynien lomasta likimain kissan kartan näyttämästä paikastakin jopa, oli se varsin tervetullut näkymä itse kullekin.*
"Vain muutama päivä on päässyt kulumaan ja olemme jo täällä. olemme kulkeneet joutuisasti. Tällä menolla pääsemme tältä pahuksen hietikolta alle viikossa" *Shikan totesi tyytyväisellä äänensävyllä astellessaan vesikuoppaa reunustavan pienen kasvillisuustiheikön halki ja kumartuessaan täyttämään vesileiliään varmistettuaan ensin että keitaan vesi tosiaan oli juomakelpoista. Naisen huomauttaessa innokkaasti kojooteista kissakin nuuhkaisi ilmaa silmäten ympärilleen, ja hieraisi leukaansa.* "Tosiaan... en yleensä suosi petoeläimiä riistana, mutta tuore liha olisi kyllä hyödyksi. Jousta minulla ei kyllä ole...." *käsi vetäytyi viitan uumeniin ilmaantuen sitten takaisin pidellen omituista litteää sirkkelinterää muistuttavaa metallikiekkoa* "...mutta tämä todennäköisesti kyllä ajaa saman asian." *Nuorukainen suoristautui asetta sormeillen ja etsiskeli katseellaan jälkiä taikka jotakin, mikä kielisi saaliin läsnäolosta lähimailla. Kovin paljoa piilopaikkoja täällä hietikolla tuskin sentään olisi... Myrkyllinen ruoka ei tosiaankaan ollut kuulostanut sen mielestä kovinkaan houkuttelevalta mutta silti nuorukainen tunsi olonsa hiukan vastahakoiseksi käyttääkseen heittoteräänsä pikkuriistan pyydystämiseen. Yleensä hän käytti aivan toisenlaista, huomattavasti suorasukaisempaa taktiikkaa ja söi itsekin usein ruokansa raakana sen kummempia hienostelematta, mutta kaipa tämä tapa olisi paras nyt tähän hätään kun seuraakin kerran oli paikalla. Ei sillä että hänellä olisi mitään kypsennettyä ruokaakaan vastaan ollut.*
|
|
|
Post by CutKiire on Aug 16, 2006 21:10:51 GMT 3
Nainen katsoi hieman hämmentyneenä toisen omituista asetta, olematta ollenkaan varma siittä miten pitäisi reagoida. Harvemmin tuo oli nähnyt jotain tuollaista, ottaen huomioon ettei sirkkeleitä keksittäisi vielä ihan hetkeen... Tai no, Celdorista ei tiennyt pirukaan mitä kaikkea ne olivat keksineet, mutta yleisellä tasolla. Aika epäkäytännöllinen kyseinen ase kyllä olisi melko varmasti naisen mielestä, mutta toisaalta, ottaen huomioon että tuo oli ennen ollut enimmäkseen viidakon eläin, missä tuo pystyi käyttämään taitojaan parhaiten, niin tuskin oli ihme jos jokin omituinen ase saisi sellaisen mielipiteen tuon päässä aikaan.
"Kait tuo assianssa ajaa..." sihinällä vastaava nainen totesi hieman epäillen. "Mutta minä jätän tämän ssinun vaivoikssessi, minä en oikein ole järin hyvä ssaalisstamaan aavikolla", käärme sanoi kuitenkin olkiaan kohauttaen, lipoen ilmaa kielellään, yrittäen saada paremmin selkoa olivatko elikot kuinka lähellä, siis mikäli olivat edes lähellä. Se tosin oli tosiasia, sen verran vahvat hajut tuolla olivat, että otusten oli pakko olla melkoisen lähellä. Paikka ja tuntuivat olevan lähestymässä. Arvatenkin otukset olivat tulossa juomaan, ja tuulen suunnan takia eivät haistaneet kaksikkoa, muuten ne kyllä olisivat kääntäneet suuntansa.
Hieman tympääntyneen näköinen nainen oli kun ei itse pystyisi metsästämään saalista ymmärrettävistä syistä, aavikko kun ei ollut hiljaisuuteen ja näkymättömissä olevuuteen perustuvassa metsästyksessä paras mahdollinen paikka. Nainen oletti toisen tajuavan sen melkoisen hyvin, joten ei aikonut siittä selitellä toiselle.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 17, 2006 21:23:41 GMT 3
*Ase oli tosiaan melkoisen kummallisen näköinen monienkin olentojen silmään, mutta ainakin kissanuorukainen näytti käsittelevän kiekkoa näppärästi onnistumatta edes telomaan sormiaan reunojen terävissä särmissä. Epäkäytännöllinen eli ei, Shikanille tuo kummallinen metallista taottu, hiukan kupera kiekko kelpasi, kaipa kyseessä oli joku hänen rotunsa kehittämä innovaatio. Kaikesta huolimatta hän ei antanut käärmeen epämääräisten katseiden häiritä itseään, vaan nyökkäsi hiukan tämän sanoille, itsevarmana siitä että onnistuisi kyllä jossakin niin yksinkertaisessa kuin kojootin tai parin pyydystämisessä.
Kissa nuuhki ilmaa vainuten myöskin lähestyvät eläimet, ja nämä paikallistettuaan hän vetäytyi hetken ympärilleen katseltuaan mielestään sopivan näkösuojana toimivan kivenjärkäleen taakse. Matalana tuulen alla pysytellen olento odotteli ensimmäisten eläinten ilmaantuvan näkyviin (käärmettä se ei näköjään vaivautunut kehottaa piiloutumaan vaan oletti tuon kyllä ymmärtävän yksinkertaisen asian itsekin) etsiskellen katseellaan sopivaa saalista kojoottien joukosta. Itselleen kohteen löydettyään singottiin tuo kummallinen kiekko nopealla kädenliikkeellä piilostaan ilmaan kohti eläimiä, aseen kaartaessa yllättävän tarkasti, nopeasti ja sulavasti ilman halki. Tänään olisi sitten vaihteeksi tuoretta ruokaa tarjolla, nuorukainen pohti mielessään, tyytyväisen ilmeen käväistessä tämän kasvoilla. Näin ripeällä tahdilla muutenkin aavikkomatka olisi ohitse ennemmin kuin myöhemmin, ja ruokavarojakin tulisi todennäköisesti olemaan jäljellä jopa viidakossa hortoiluakin varten.*
|
|