|
Post by spyrre on Aug 10, 2019 22:24:13 GMT 3
Tällä lierolla mieheksi oli selvästi täysin oma käsityksensä asioista sekä siitä miten ne toimivat, mikä ei tainnut mennä aivan yksiin Akelan kanssa. Ainakaan nainen ei tuntunut lämpenevän tippaakaan tämän tyynnyttely-yrityksille vaan seisoi aivan yhtä synkkänä (ellei entistä enemmänkin) sellinsä perällä pistävä katse mieheen naulittuna. "Tätä mieltä olen kaupankäynnistäsi" hän sihahti ja sylkäisi maahan. Optimistinen niljake ei kuitenkaan ollut nujertumassa aivan helposti. Sarvekas nainen valpastui jälleen kuin tämä nojautui lähemmäs ääntään madaltaen. Epämukava häivähdys olemuksessa vihjasi että hän saattoi yhtälailla laskelmoida etäisyyttä kaltereihin kuin kuunnella mitä tämä oikeastaan edes sanoi, mutta viimein kaikki sai aikaan kuitenkin pienen epämääräisen kulmien rypistyksen. Jos miehen sanoissa oli perää, oli täällä selvästi meneillään jotakin... mikä kaiketi selitti miksi syrjäisellä tarkastus-asemalla edes oli joku tällainen ihmishirviö kuin Balsad. Se, mitä mikään tästä tarkoitti olikin kaiketi sitten asia erikseen... varsinkin hänen kannaltaan.
Pitkän tovin verran Akela pysyi vaiti paikoillaan, keskeyttäen paljonpuhuvan tuijotuksensa vain kyräilläkseen ohi harppovia sotilaita. Hänellä ei selvästikään ollut mikään kiire vastata toiveikkaasti odottavalle miekkoselle. "Niillä on siis omatkin sotkunsa. Ja mitähän kirottua minun olisi tarkoitus tehdä tällä tiedolla täällä?" nainen töksäytti viimein pistävän innottomasti. Kiiltävä kolikko katosi nopeasti takaisin nyrkin sisälle. "Jos et pysty tuon parempaan niin saat minun puolestani painua loikkaamaan lähimmältä kalliolta ilman rahojasi. Nuo ovat pelkkiä epämääräisiä huhuja! Puhumattakaan siitä etten oikein pidä sinusta." Oranssit silmät jatkoivat tuijottamista liikkumatta, kuin odottaen. Ei sillä että mikään naisen olemuksessa olisi ollut erityisen rohkaisevaa millään tavoin.
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2019 22:47:39 GMT 3
Miekkosen tiedot, niin vaikuttavia kuin ne hänestä itsestään selvästi olivatkin, eivät näyttäneet iskevän minkäänlaista kipinää naisesta. Kun tämä lopulta teilasi koko tarjouksen muitta mutkitta, päästi hän pitkän, kärsivällisen huokaisun kuin kaltereiden takana seisova olisi ollut tässä se kohtuuton ja epäkypsä. "Älä ole tuollainen. Tuo on kuulepas hyvää tietoa, ja varmasti sinäkin saisit siitä paljon irti jos vain käyttäisit sitä, mitä korviesi välissä on. Vaikka ymmärränkin kyllä, että se voi olla hankalaa", mies huokaisi. Hän antoi katseensa kiertää, etsien voimia kohdata tämän koettelemuksen, ennen kuin veti uudelleen henkeä ja kohotti kummankin etusormensa huomiota vaatien. "No hyvä on sitten, hyvä on. Minä olen rehti mies, joten tehdään kuten sinä haluat. Keksitään sitten sinulle jotakin, mitä kaltaisesi arvostaa enemmän", lurjus tokaisi. Mutta melkein heti hän kohotti napakasti toista sormeaan. "Mutta! Koska et selvästikään arvosta kunnon tietoa, niin saat sitten aivan itse kertoa mitä oikein haluat tietää. Sehän on reilua, eikö? Yksi kysymys, jonka itse katsot minun rahojeni arvoiseksi, ja minä vastaan siihen. Parempaa tarjousta et tule saamaan! Siis koskaan tai mistään, koska sinä olet lähdössä huomenna takaisin sinne mistä tulit, ja sinuna suhtautuisin tähän nyt hieman järkevämmin", mies eritteli seikkaperäisesti. Hänen äänensävynsä ja olemuksensa olivat sensuuntaiset, että hän tuntui pitävän toista aavistuksen yksinkertaisena.
"En aio kertoa sinulle miten pääset vapaaksi. Mutta muuten vastaan mihin tahansa kysymykseen, jos vain pystyn - ja minä pystyn melkoisen paljoon", mies puuskahti. Hän veti kätensä ristiin rinnalleen ja jäi odottamaan hanakasti.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 10, 2019 23:12:50 GMT 3
Ilmeisesti Akelan härkäpäisyys alkoi viimein käydä kaiken pinnallisen leppoisasti ottavan miekkosenkin hermoille. Juoruja, olivat ne kuinka dramaattisia hyvänsä, ei ostettu ja jos ei muuta niin ainakin nainen sai sen pienen tyydytyksen että sai nähdä lieron painiskelevan kärsivällisyytensä kanssa. Hän tuhahti tämän valituksille ja risti kätensä ilmeettömästi. "Roskaa. Vaikka mikään tuosta olisi mitään, tiedämme molemmat kuinka "rehti" sinä olet. Tieto ei ole minkään arvoista jos se on hyödytöntä" nainen tokaisi säälimättömästi.
Valitukset eivät tuntuneet hetkauttavan Akelaa tippaakaan, ja pakottivat miehen hakemaan jonkinlaista kompromissia rahansa eteen. Nainen soi tälle jälleen pienen varautuneen kulmanrypistyksen kun tämä ilmoitti ratkaisunsa ja heitti pallon haluttujen tietojen suhteen vaihteeksi hänelle. Tämä sai Akelan jopa aavistuksen mietteliäämmäksi. "Niin. Etpä tietenkään. Siitähän olisi voinut olla jopa hyötyä jollekulle" hän tuhahti. Jos miehen alentuva sävy laitettiin merkille tähän ei ainakaan reagoitu... ei sillä, että sarvekkaan naisen olemus olisi muuttunut muutenkaan paljoakaan. Hän ei tuntunut pitävän minkäänlaista kiirettä vieläkään. "...missä Kiran on? Tiedän, että hän on elossa ja jossakin täällä. Olet epäilemättä käynyt jo tervehtimässä häntäkin" tokaistiin viimein, uuden pistävän katseen keralla. Kaiketi kyseenalaista mitä hän tekisi tälläkään tiedolla kaltereiden tällä puolella, mutta... tuntui parhaalta yrittää tapailla otetta edes jostain konkreettisesta juuri nyt.
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2019 23:50:57 GMT 3
Mies odotti itsevarman näköisenä, kuin olisi ollut valmis vastaamaan aivan mihin tahansa kysymykseen jonka Akela vain tohtisi esittää. Kukaties hän ounasteli pääsevänsä todella näyttämään taitojaan ja paljastamaan ties millaisia vaiettuja totuuksia... mutta toisin kävi. Kysymys, jonka nainen lopulta esitti, oli varsin yksinkertainen. Mies räpäytti silmiään ja antoi harteidensa lysähtää aavistuksen ennen kuin huokaisi pettyneesti. "Äskeinen olo minusta paljon kiinnostavampaa ja hyödyllisempää. Mutta hyvä on sitten. Ystäväsi on sellissä, eikä erityisen kaukana. Jos vain tässä ei olisi näitä kaltereita, voisit astua ulos, kääntyä vasemmalle ja harppoa pienen matkan sinnepäin. Siellä hän eittämättä viruisi... ellei juuri parhaillaan satu olemaan kuulusteltavana. Silloin hän on hieman ylempävä ja huomattavasti ikävämmissä oloissa", lurjus tokaisi yhdentekevästi. Asialla ei selvästikään ollut juurikaan väliä hänelle.
"... en tosin tiedä mitä teet sillä tiedolla. Kuten sanoin, sinä jatkat matkaasi huomenna. Se mies tuskin tulee enää näkemään päivänvaloa. Se on kapinallisten kohtalo", mies tokaisi ja maiskautti huuliaan messevästi. Eipähän hän ainakaan pahoillaan ollut. "Mutta sama se. Siinä on vastauksesi. Joten heitähän rahani tänne niin voin häipyä. Minulla kyllä on parempaakin tekemistä", hän hoputti perään ja heilautti kättään jo aavistuksen vaativasti.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 11, 2019 0:16:49 GMT 3
Epäilemättä mies oli odottanut jotakin paljon kinkkisempää, mutta Akela ei ollut nyt sillä tuulella että olisi halunnut viihdyttää tätä millään tapaa. "Minua ei kiinnosta pirujakaan" hän tokaisi. Nainen silmäili tätä edelleen viileän latteasti sellinsä perältä kun hiippari ilmaisi pettymyksensä, mutta vastasi lopulta. Vastaus olikin yksinkertainen, ja jopa suorasukainen. Akela käänsi katseensa osoitettuun suuntaan, jääden hetkeksi arvioimaan tietoa mielessään vaikka tiellä olikin periksiantamatonta kiveä. Kaiketi Kiran oli sitten lopulta melkoisen lähellä... tai olisi ollut jos kumpikin heistä ei olisi ollut lukittuna kaltereidensa taakse. Fakta oli karu, kuten niljakas mies muistikin huomauttaa. Kumpaakaan heistä kahdesta ei odottanut hyvä kohtalo omilla tahoillaan.
Selkäänpuukottaja ei selvästikään ollut aikeissa ilmaista empatiaa, eikä Akela kyllä sitä odottanutkaan. Hiippari keskeytti hänen pohdintansa vaatien maksuaan ja nainen käänsi katseensa takaisin tähän. Hoputus ei varsinaisesti näyttänyt saavan paljoa aikaan, mutta muutaman viileän hetken miestä silmäiltyään sarvekas nainen kohautti kevyesti olkapäitään. "Pitäähän rehellisen kaupankäyjän kai saada omansa" hän tuhahti ja työnsi itsensä viimein irti seinästä. Akela astahti eteenpäin ja kohotti kolikkoa kädessään, silmäten tätä mietteliäästi kunnes äkkiä nosti sen eteensä. Oikeastaan edes harkitsematta hän lykkäsi sen suuhunsa ja nielaisi koko kapineen armotta. "Hups. Käteni taisi livetä" tokaistiin ykskantaan, siitäkin huolimatta että hän joutui köhäisemään ikävästi pari kertaa. Kukaties tällaista päähänpistoa katuisi myöhemmin jos ehtisi, mutta nyt katkera nainen tuskin harkitsi niin pitkälle. Oli kuinka oli, kolikko taisi olla tähän hätään jokseenkin mennyttä mikä epäilemättä olikin tärkeintä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 11, 2019 0:56:48 GMT 3
Miehen suusta ehti karata outo kirahdus kun hän oivalsi, ettei kaikki ollut kohdallaan - eli suunnilleen samalla hetkellä, kun kolikkoa pitelevä käsi kohosi äkkiä Akelan suun tienoille. Kukaties hän olisi saattanut jopa yrittää rynnätä kaikesta varovaisuudestaan huolimattakin väliin, mutta kaikki oli ohi nopeammin kuin sanoista ehti käydä tekoihin. Niinpä hän päätyikin vain tuijottamaan silmät ymmyrkäisinä, kun huomattava omaisuus katosi suun kautta nieluun ja siitä vielä syvempiin syömereihin. Vasta suorasukainen tokaisu kaiken päälle sai hänet edes räpäyttämään silmiään. "Vai niin. Vai näin me täällä toimimme", mies puuskahti happamasti ja kohottautui täyteen mittaansa. Hänestä oli tullut äkkiä pelkkää jäätä ja kalseutta, jossa ei ollut jäljellä mitään äskeisestä viattomasta leppoisuudesta. "No, minä saan lopulta aina omani. Tulet vielä katumaan tuota. Paras toivoa, ettei sen körilään silmä vältä missään kohtaa", mies tuhahti perään.
Lurjus harppoi pois näkyvistä jäämättä odottamaan vastauksia tai yhtään mitään muutakaan. Nainen saisi kaiketi viihtyä omillaan tässä ankeassa, pienessä sellissään. Ehkäpä mokoma saisi hänet miettimään pahoja tekojaan ja katumaan äskeistä... tai niin eräs saattoi ainakin toivoa. Eipä niin, että loukossa olisi ollut paljon muutakana tekemistä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 11, 2019 1:34:41 GMT 3
Lopultakin jopa niljakkeen leppoisa naamio murtui kun tällekin tuli selväksi ettei kolikko ollut palaamassa. Piestystä olostaan huolimatta Akela tunsi viimein pienen häivähdyksen katkeraa tyydytystä nähdessään miehen typertyneen ilmeen kun tämä tajusi mitä tapahtui. Hetken aikaa nainen tarkkaili harhautuisiko hiippari viimein lähemmäs kaltereita järkytyksessään, mutta ikävä kyllä tämä säilytti silti otteen maltistaan. Akela päästi pienen kaunaisen myhähdyksen nojautuen sitten takaisin vasten seinää. "Näyttää siltä että olet kaiketi tehnyt hyväntekeväisyyttä nyt tämän rahan edestä" hän totesi vastaten puolestaan nyt myös varsin kylmäksi käyneeseen katseeseen. Kukaan ei selvästikään ollut tyytyväinen nykyiseen asetelmaan... mikä kaiketi oli edes aavistuksen parempi jos Akelalta kysyttiin. Raha oli selvästikin hyvin arka kohta tälle lurjukselle. Hiipparikin oli selvästi saanut tarpeekseen tästä kaikesta ja harppoi tiehensä edes jäämättä kuuntelemaan, mutta se ei estänyt häntä sähähtämästä jäähyväisiään tämän selälle. "Ja mitähän luulet voivasi vielä tehdä, kun olen jo täällä? Etköhän saanut jo aikaan pahimpasi. Ainakin nämä verirahat jäivät saamatta. Olet varmasti kerännyt niitä jo olan takaa ties keneltä onnettomilta!" Akela sylkäisi sanat suuntaan, lähes tyytyväisenä siihen että oli viimein päässyt miehen nahan alle. Laiha lohtu hänen tilanteessaan, mutta sentään jotakin... eivätkä tämän uhkaukset tehneet vaikutusta. Rehellisesti hänellä oli nyt melkoisesti aivan muita huolia kuin mitä yksi katkera selkäänpuukottaja keksisi.
Jos ei muuta, sai hän pian edes jäädä omiin oloihinsa pieneen, pimeään selliinsä. Akela odotti askelien loittonevan kuuluvista ennen kuin hän viimein saattoi vetää kunnolla henkeä. Nainen otti muutaman levottoman, päämäärättömän askelen vankilassaan ja astui sitten jälleen kaltereiden ääreen yrittäen parhaansa mukaan pälyillä ulos nähdäkseen edes jotain hyödyllistä. Hän tarkasteli myös lukkoa nykäisten oveaan kokeilevasti... mutta ikävä kyllä hänellä tuskin oli välineitä mitään tätä varten. Sarvekas nainen ähkäisi tuskastuneena luoden tukalan katseen kahlittuihin käsiinsäkin kunnes vetäytyi vaiteliaasti takaisin varjoihin. Jos hän ei keksisi tapaa päästä ulos, jotenkin... hänellä taitaisi olla melkoisesti ikävää mietittävää siihen saakka kunnes... no. Tapahtuisi jotakin vielä ikävämpää, kaiketi. Selkäänpuukottajan rahan murehtiminen tosin tuskin kuului näihin murheisiin.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2019 17:50:23 GMT 3
Kukaan muu ei nähtävästi ollut aikeissa ilmaantua härnäämään haavoitettua, kahlittua petoa sellissään. Se jätti hänelle eittämättä paljon aikaa kyteä omissa ajatuksissaan. Kylmissä, kolkoissa selleissä ei ollut tarjolla juuri muutakaan tekemistä, ellei toisinaan sellin ohi harppovien vartijoiden kyräilyä laskettu. Muutaman kerran jostakin kajahti myös huutoja. Osa oli tuskaisia tai valittavia, osa taas armoa anelevia. Joku yritti kovaan ääneen vaatia kunnollista oikeudenkäyntiä tai uutta tuomiota. Samanlaisia pieniä kurjuuden pilkahduksia tuntui riittävän tässä paikassa, mutta ne eivät lopulta pystyneet rikkomaan ankeaa yksitoikkoisuutta. Kaiken kaikkiaan oli vaikea sanoa, kuinka kauan Akela joutui virumaan sellissään. Tunteja, varmastikin, mutta päivänaika ja tarkka pituus olivat merkityksettömiä maan alla pimeydessä, jonne autinko ei suonut valoaan. Lopulta siihen tuli kuitenkin muutos.
Sotilaiden askeleet lähestyivät kuten useaan otteeseen, mutta tällä kertaa ne eivät osoittautuneet pelkäksi tylsistyneesti kiertäväksi vanginvartijaksi. Kolme sotilasta seisahtui sellin ulkopuolelle. Yksi heistä alkoi etsiä avaimia samalla, kun kaksi muuta tuijottivat sisään. "Huomio! Sinut viedään nyt kuultavaksi! Älä niskoittele tai yritä mitään, tai käytämme voimakeinoja!" yksi sotilaista ärähti. Hän paukutti miekankahvalla kaltereita vasten varmistaakseen, että sanat olivat menneet perille.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 14, 2019 20:39:05 GMT 3
Aika kului muuttumattomassa hämärässä hitaasti. Akela ehti nykiä turhautuneena kahleitaan sekä päätään kiristävää laitetta monta kertaa ja jostakin kaikuvat surkeat huudot saivat naisen askeltamaan kireästi edestakaisin selliään, mutta lopulta hän joutui alistumaan tilanteeseen. Äänet riipivät hermoja, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Ei ollut paljoakaan mitä hän olisi voinut tehdä kahleilleen tai periksiantamattomille kaltereille ja kylmästä hytisevä, särkyinen nainen päätyi hakemaan edes jonkinlaista lepoa huoneensa nurkasta. Tätä ei voinut sanoa oikeaksi levoksi mutta ainakin Akela saattoi vetää henkeä sen verran mitä kireydeltään saattoi, luoden varjoista murhaavia katseita ajoittain ohi astelevien sotilaiden jälkeen. Väkisinkin mieleen nousi kysymys olisiko hänen pitänyt kuitenkin yrittää kiskoa kiristävä panta irti jotenkin, mutta lopulta tätäkin varautuneesti nyittyään sarvekas nainen ei rohjennut kokeilla onneaan. Olihan hän jo nähnyt mihin laite pystyi.
Pimeässä synkät ajatukset nostivat päätään, mutta viimein nämäkin keskeytettiin. Nurkkaansa asettunut Akela havahtui ja valpastui kun sotilaskolmikko pysähtyi hänen sellinsä ovelle. Avain jota yksi näistä piteli laitettiin epäilemättä heti merkille ja kahlittu nainen heitti punnitsevan, vihamielisen katseen miehiin... mutta ikävä kyllä hän oli hyvin pahasti alakynnessä. Hän piilotti irvistyksensä kömpiessään jaloilleen lattialta ja jäi kyräilemään epäluuloisesti kaltereita paukuttavaa sotilasta. Ilmoitus kuulustelusta ei ollut huojentava aivan vain tyrmien käytävissä kaikuneet äänet huomioonottaen... vaikka kai se oli edes saamassa hänen ovensa auki. Ei sillä, että edes ruhjottu ja kahlittu Akela oikeasti elätteli kovin suuria luuloja siitä että hänellä olisi ollut rahkeita nujertaa nämä vartijat paljaine käsineen paetakseen. "Minulla ei ole teille saastoille mitään sanottavaa!" hän sihahti, jääden kuitenkin paikoilleen kyräilemään kireästi. Lopulta hän tuskin edes saattoi tehdä muuta. Häntä taisi odottaa sama koettelemus kuin montaa muutakin vankia, ja kaiketi myös Kirania.
|
|
|
Post by submarine on Aug 15, 2019 6:27:22 GMT 3
Jos yksikään vartijoista välitti hiukkaakaan naisen vihaisista vastalauseista, eivät he ainakaan osoittaneet mitään merkkejä moisesta. Ruhjottu, kahlittu vanki oli vain yksi päänvaiva lisää, eivätkä he selvästikään aikoneet kuluttaa turhanpäiväistä aikaa hänen suhteensa. Ovi riuhtaistiin auki ja kaksi miehistä astui sisään. Toisin kuin ulos jäänyt, he eivät puristaneet käsissään miekkoja, vaan raskaita kapuloita; juuri sopivia niskoittelijoiden rankaisuun ja taltuttamiseen. Kumpikaan ei vielä kohottanut omaansa, mutta ne olivat läsnä ja selvästi valmiina käytettäviksi. "Ulos sieltä. Jos yrität paeta, saat ruhjeita. Jos yrität käydä oikeasti hankalaksi, saat katua sitä paljon pahemmin. Liikettä!" toinen sotilaista komensi. Hän heilutti nuijaansa kärsimättömästi. He eivät selvästikään pitäneet naista uhkana, korkeintaan hankalana niskoittelijana. Synkät sanat ja kärsimättömät liikkeet myös vahvistivat, etteivät he epäröisi korjata tilannetta, jos vanki antaisi siihen mitään syytä... "Sarvipäinen muotopuoli", sotilas sellin ulkopuolella tuhahti.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 15, 2019 13:20:12 GMT 3
Kahlittu nainen kyräili kulmiensa alta kun kaksi vartijoista astui kärsimättöminä hänen selliinsä. Nämä olivat selvästi valmiita hätistämään vankinsa ulos vaikka kovin ottein, ja tuskin tarvitsisivat paljoakaan syytä käyttää ikävän näköisiä nuijiaan. Pieni selli ei antanut tilaa perääntyä tai tehdä muutakaan eikä edes Akela ollut tarpeeksi hölmö laittaakseen hanttiin nykyisessä tilanteessaan. Hän vastasi vain uudella vihamielisellä sihahduksella ennen kuin viimein hivuttautui kireästi eteenpäin, heitettyään vielä lisää murhaavia katseita ympärilleen. Ajatus siitä mitä häntä odotti hyyti niskaa mutta hän ei saavuttaisi mitään sellissäänkään... Jos ei muuta, ainakin hän pääsi ulos. Akelakin tajusi että jos hän saisi vielä tilaisuutensa (jotenkin) se ei ollut nyt... vaikkakaan kärsivällisyys ei ollutkaan hänen hyveitään. Kireä, epätietoinen tilanne ja odottaminen sai hänen verensä jälleen kuohumaan kaikesta särystä huolimattakin. Uhmakkuutta ei oltu kitketty kokonaan pois ja sarvekas, arpinen nainen vastasi ulkona odottavan miehen halveksiviin sanoihin hiljaisella, avoimen ärhäkällä tuijotuksella vaikka joutuikin tottelemaan. Hyvin turhauttavasti se oli kaiketi ainoa mitä hän saattoi tehdä nyt.
|
|
|
Post by submarine on Aug 16, 2019 4:38:23 GMT 3
Nainen kyräili, mutta sotilaita se ei liikuttanut. Yksi heistä tuhahti ja tönäisi jahkailevan vangin nopeammin ulos sellistä, ja seuraavassa hetkessä kaikki kolme asettuivat asemiin hänen ympärilleen. Pamppujaan puristavat miehet seisoivat hänen kummallakin puolellaan, mutta miekkansa paljastanut häämötti hänen takanaan, näkymättömissä ja kuolettavan ylivoimaisessa asemassa. Vaikka näistä yksikään ei selvästikään pitänyt vankiaan yhtään minään, oli heille silti selvästikin teroitettu tarpeeksi tarkkaan miten piti toimia. "Liikettä sitten. Jos hidastelet, se tietää lisää pamppua!" toinen pamppua puristavista sotilaista tuhahti ja tönäisi vankia taas hartiasta pistääkseen häneen liikettä. Kaikki kolme lähtivät harppomaan hänen ympärillään ripeässä, kurinalaisessa muodossa - niin ripeässä, kuin nyt kahlitun vangin kanssa oli mahdollista.
Sotilaat retuuttivat Akelan nopeasti ulos tyrmistä. Ympärillä häilyivät samanlaiset sellit. Osasta tuijottivat ulos riutuneet katseet, kaunaiset tai jopa naista säälivät. Synkkien käytävien päässä odottivat jykevät kalterit, joiden toisella puolella odotti kokonainen kourallinen aseistettuja vartijoita. He avasivat ne vasta kun oli selvää, keitä ulos yrittävät olivat. Tyrmiä selvästikin vahdittiin tarkkaan, eikä mikään pako onnistuisi noin vain. Matka jatkui yhtä nopeasti portaita ylös, pois tunkkaisista tyrmistä ja linnakkeen varsinaisille, ahtaille käytäville. Monet niistä näyttivät tuoreeltaan kunnostetuilta tai rakennetuilta ja seinillä häilyi jopa maagisia, tulettomia lamppuja jotka valaisivat käytävän himmeällä, jatkuvalla hohteella. Tarkastuspiste oli selvästi rakennettu Khorasin valtakunnan lujalla otteella edustamaan sen voimaa tällä syrjäseudulla. Matka ei ollut pitkä, mutta senkin aikana vankisaattue ohitti useita omia asioitaan toimittavia ihmisiä. Osa oli sotilaita, osa näytti virkamiehiltä tai työläisiltä, mutta kaikkia yhdisti kiire ja pidätelty pakokauhu, joka ei jättänyt juuri sijaa vilkuilla ketään tai mitään. Väki kiiruhti käytävien läpi ympärilleen vilkuilematta, ehtimättä sen suuremmin miettiä mitään muuta kuin omaa kiirettä. Piti nähtävästi paikkansa, että koko linnake oli pienoisessa sekasorrossa juuri nyt...
Matka päättyi lopulta varsin nopeasti. Kuulustelutilat eivät olleet kaukana vankityrmistä, mikä kävi eittämättä vain järkeen. Raskaan, kahden sotilaan vartioiman oven takaa paljastui kolkko huone, johon Akela nopeasti tönittiin sisään. Sitäkin valaisi samanlainen maaginen lamppu, mutta nähtävää ei ollut paljoakaan: keskellä lattiaa seisoi jämäkkä, remmein varustettu tuoli, jota koristivat useat epämiellyttävät tahrat. Seinän vieressä oli pöytä, jonka taakse oli aseteltu muutama vähemmän rujo tuoli. Muutama kaappi, vesiämpäri, ei mitään muuta. Kuulustelutila... tai kidutuskammio, kuten oli kaiketi todenmukaisempaa sanoa. Kaluston lisäksi huoneessa oli väkeä - kukaties jopa tungokseksi asti. Pöydän luona seisoi jokin kirjuri joka tutki levittelemiään muistiinpanovälineitä. Kynänpyörittäjän lähellä oli myös toinen mies, mutta kirjurin kaapujen sijaan hänen yllään oli sotilaan sotisopa. Sen ylle oli tosin kietaistu purppurainen kangas, joka yhdessä suorastaan seremoniallisten kiillotetun varustuksen kanssa kertoi kyseessä olevan korkea-arvoinen upseeri - kaikella todennäköisyydellä linnakkeen komentaja. Hän oli jo vanhempaan päin, aavistuksen harmaantunut ja ilottoman näköinen mies, joka silmäsi sotilaiden retuuttamaan tulokasta kuivakasti ja paljastamatta mitään tunteita. Sivummalla, kaappien luona, seisoi myös kolkompi ilmestys. Pitkä hahmo jonka piirteitä peitti kolkko, puusta tehty naamio, joka kuvasi viattomia lapsen kasvoja - perinteinen teloittajien ja kiduttajien asu, joka kuvasi heidän merkitystään tunteettomana työkaluna, joka ei itse syyllistynyt mihinkään vaan ainoastaan palveli herraansa. Vanhan veren tahrima esiliina hänen ympärillään kertoi kolkompaa tarinaa.
Huoneessa odotti vielä kaksi muutakin hahmoa, mutta he olivat tutumpia. Toisesta ei voinut erehtyä, niin kokonsa kuin sotisopansakaan puolesta. Koristeltu, petomainen, karmaisevan raskas panssari enemmänkin korosti kuin peitti Balshadin, valtavan soturin, ruumista. Hän ei ollut riisunut demonista kypäräänsä vieläkään, mutta nyt sen jokainen irvokas piirre näkyi entistäkin tarkemmin. Hän seisoi sivussa vaiti, mutta raskas hengitys kiiri silti huoneen läpi ongelmitta. Balshadin lähettyvillä seisoi toinenkin mies. Paljon mitäänsanomattomampi, jopa yhdentekevän näköinen ilmestys, johon tuskin olisi edes kiinnittänyt huomiota - ellei olisi jo saanut huomata, miten mokoma virhe kostautuisi. Luihu lurjus, jonka vuoksi Akela (kuten myös Kiran) lopulta seisoi nyt tässä kammiossa, tervehti häntä kevyellä hymyllä ja kädenheilautuksella.
"Hyvä. Valmistelkaa vanki ja poistukaa", komentaja totesi ilmeettömästi sotilaille. Miehet alkoivat tehdä työtä käskettyä, ja yksi heistä tönäisi Akelan taas eteenpäin - nyt keskellä lattiaa odottavaa tuolia kohti. Kirjuri tarkasti paperinsa ja kiduttaja jonkin julman työvälineensä. Tämä kaikki tuntui olevan kovin arkista.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 16, 2019 15:00:09 GMT 3
Halusi tai ei, Akela joutui alistumaan vastentahtoisesti kohteluunsa vaikkakaan ei voinut olla protestoimatta saamaansa kärsimätöntä tönimistä ärähtämällä. Uho jäi silti varsin hampaattomaksi naisen turhautumiseksi. Sotilaat toimivat rivakasti ja perusteellisesti, eikä tilaa venkuroinnille edes jäänyt vaikka hän olisi ollut paremmassa kunnossakin. Varsin pian vanki oli saarrettu tiukasti ja hänet paimennettiin kovin ottein liikkeelle. Akela horjahti mutta puri hammasta, seuraten mukana yrittäen nilkuttaa mahdollisimman vähän mennessään... vaikka tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Hänen vaatteensa eivät enää valuneet vettä samalla tavalla mutta olivat silti kylmät ja märät eikä takertuva kangas tuntunut mukavalta aristavalla iholla sekä ruhjeilla. Siltikin hän teki parhaansa edes verhotakseen kivuliaisuutensa vaikkakaan ei voinut olla kyräilemättä tukalasti ympärilleen kuin saarrettu eläin.
Kulku kolkkoa käytävää myöten ei kestänyt kauaa mutta kaiketi kertoi edes hieman enemmän hänen ympäristöstään. Akela ei ehtinyt tarkastella paikkaa erityisen paljoa kun häntä enemmän tai vähemmän retuutettiin eteenpäin, mutta näki tarpeeksi pistääkseen merkille lukuisat kohtalotoverinsa muiden sellien vankeina. Hän yritti vilkuilla kaltereiden ohi etsiäkseen Kirania mutta aikaa moiseen ei suuremmin suotu, ja pian edessä odottikin jo uusi kalteroitu ovi sekä lisää aseistettuja sotilaita. Naisen sydän vajosi aavistuksen verran lisää nähdessään tiukat varotoimet joita vastaan hän tuskin saattoi edes haaveilla yrittävänsä mitään. Vankeja ei selvästikään aiottu jättää vain näiden kolmen vartijan kontolle... vaikka rehellisesti nekin olisivat luultavasti nyt riittäneet. Akela seurasi kyräillen kun kalterit avattiin ja hänet tuupittiin taas liikkeelle. Jo vain tämän kuljetun lyhyen matkan perusteella linnoitus oli selvästi vaikuttava ja suurella vaivalla rakennettu, mutta ilmapiiri oli jotakin muuta. Sotilaita näkyi nyt vielä enemmän kuten muutakin väkeä, mutta kaikilla tuntui olevan kiire kuin ilmassa olisi ollut jonkinlaista hätäisyyttä. Akela rypisti aavistuksen kulmiaan silmäten ohi harppovan virkamiehen perään mutta joutui ähkäisemään ja horjahtamaan jälleen eteenpäin kun kärsimätön tönäisy muistutti tilanteesta. Jotakin oli kaiketi tosiaan tekeillä, kuten liero oli aiemmin kertonut... ei sillä, että Akela ei ainakaan osannut keksiä mitä tekemistä sillä olisi ainakaan heidän kanssaan. Siltikin, tämä eittämättä herätti kysymyksiä.
Nämäkin ajatukset jäivät lyhyiksi kun määränpää tuli pian vastaan. Edessä kohosi jälleen kolkko ovi vartijoineen, eikä Akelan tarvinnut pähkäillä kovin paljoa arvatakseen mitä tämän takana odotti. Raskas ovi kiskottiin auki ja vastahakoinen vanki tyrkättiin sisälle ilman suurempia juhlallisuuksia saati varoituksia. Näkymä ei kaiketi ollut yllättävä, mutta kun hän sai kaiken eteensä tällä tavalla tuli tästä epäilemättä välittömästi hyvin paljon konkreettisempaa. Sarvekas nainen jännittyi ja heitti nopean, kireän katseen ympärilleen huoneessa. Ensimmäiseksi huomion epäilemättä veti pahaenteinen tuoli sekä naamioitu, karmiva hahmo, mutta hyvin pian sen kyllä varasti hiljainen mutta massiivinen panssaroitu soturi joka seisoi sivummalla... tuntumassaan tuttu, niljakas mies (jolle hän tosin ehti tässäkin tilanteessa suuntaamaan lyhyen murhaavan katseen). Tietäen tämän tuhoontuomituksi Akela katsahti silti vielä viimeisen kerran olkansa ylitse ovelle, kunnes karu komento teki tästäkin lopun. Kahleistaan huolimatta sarvekas nainen ei tuntunut ottavan tätä vastaan erityisen hyvin kun tiesi mikä häntä odotti.
Oikeaa tilaisuutta vastahankaan tuskin suotiin nyt sen enempää kuin aikaisemminkaan (ehkä jopa vielä vähemmän) mutta kaiketi tämä alkoi olla jo liikaa Akelan hermoille. "Pitäkää näppinne irti minusta!" Hän ärähti ja jännittyi paikoilleen vaikka huojahtikin saamastaan tönäisystä, aikomatta selvästikään liikkua mihinkään ainakaan suosiolla. Ikävä kyllä sillä tuskin olisi lopulta paljoa merkitystä. Tämä ei ollut kaiketi sujumassa erityisen kunnialla, mutta toisaalta ei kyllä pokkuroidenkaan. Niin paljon iloa kuin siitä vangille olisikaan muuten kuin ehkä periaatteen puolesta...
|
|
|
Post by submarine on Aug 18, 2019 6:37:31 GMT 3
"Kirottu niskoittelija! Käyttäydy tai kadut vielä!" Akelaa retuuttanut sotilas ärähti ja tarrasi tiukemmin hänen hartiaansa. Toinen kohotti jo uhkaavasti pamppuaan, valmiina kitkemään mokoman vastarinnan heti alkuunsa. Miekkaa puristavakin valpastui nopeasti. Asioiden oli tarkoitus edetä sujuvasti, eikä tällaista hidastelua selvästikään suvaittu. Komentajakin näytti jo kurtistavan kulmiaan tyytymättömästi. "Seis! Tämä ei ole teidän omaisuuttanne!" Balshadin ääni jylisi äkkiä kammion läpi. Valtava mies astui eteenpäin yhden ainoan askeleen ja pyyhkäisi kädellään yhdentekevästi, mutta ääni ja ele riittivät silti pysäyttämään sotilaat niille sijoilleen. He pälyilivät tätä ja komentajaansa, kuin yrittäen arvioida ketä oikeastaan kuului totella. Päätös ei selvästikään ollut helppo, mistä komentaja ei selvästi pitänyt hiukkaakaan. "Arvoisa tulenkantaja ja siunattu, tämä vanki on minun hallinnassani kunnes poistuu täältä. Samaten minulle on annettu käsky kitkeä pois alueen kapinahenki, enkä voi tehdä sitä jos toimintaani haitataan", komentaja puuskahti. Hänen olemuksensa oli kireä ja sanat olivat eittämättä tarkoituksellisen hitaita ja painotettuja. Jättiläinen hänen edessään edellytti selvästi erilaisia otteita kuin käytännössä kuka tahansa muu tässä linnakkeessa, jota hän hallitsi ja käski.
Balshad ei joutunut miettimään vastaustaan tai sävyään. Hän tuhahti ja kääntyi kohti komentajaa. Tämä ei ollut mikään lyhyt, mutta soturi häämötti hänen yllään kuin kuolema itse. "Varo sanojasi. Minä toimin palatsin arvovallalla ja tehtäväni on tärkeämpi kuin tämä surkea, takapajuinen kivikasa jonka päällä istut. Tuo vanki ei ole sinun käskyvaltasi alla. Sinulla ei ole valtaa kajota häneen. Jos yrität vielä puhua minulle kuin näille surkeille sotilaillesi, teloitan sinut siihen paikkaan, typerys", Balshad jylisi. Hänen äänessään oli samaa ylenkatsovaa halveksuntaa, jolla hän oli puhunut Akelallekin. Komentajan kasvot levisivät ilmeeseen, jota oli vaikea tarkalleen määritellä. Se olisi voinut olla vihaa tai kauhua, mutta tyrmistystä siinä ainakin riitti. Hän takelteli ja etsi jotakin sanoja, mutta upseerin auktoriteetti ei tuntunut auttavan millään tapaa tässä tilanteessa. "Minä... minun on silti suoritettava velvollisuuteni valtakunnan palvelijana. Tuo... nainen oli liittoutunut sotilaita surmanneen kapinallisen kanssa, joten minun on pakko kuulustella häntä. Niin sanotaan laissa, enkä-" komentaja aloitti, mutta Balshad ei viitsinyt kuunnella selittelyä ja sopertelua sen pidempään. "Lakisi on ainoa syy, minkä vuoksi katson tämänkään verran tätä typerää ajanhukkaa. En piittaa hänen tekemisistään tai siitä, mitä uskot saavasi irti hänestä. Hänen rikoksensa ylittävät sinun ymmärryksesi ja auktoriteettisi. Kuulustele häntä jos se sinua lämmittää. Mutta tee yksikin virhe, ja otan hyvityksen vankiini kajoamisesta sinun nahastasi", jättiläinen tuhahti.
Balshad tuntui menettävän mielenkiintonsa komentajaa kohtaan saman tien. Hän käänsi huomionsa toisaalle ja jätti tämän kyräilemään epäluuloisesti, ennen kuin keskitti huomionsa Akelaan. Sotilaat eivät olleet tohtineet vieläkään tehdä yhtikäs mitään sen kummempaa. "Istu alas, karkuri. En aio katsoa tätä typerää leikkiä hetkeäkään pidempään kuin on tarpeen. Istu, niin selviät tästä nopeammin", soturi murahti. Sanoissa ei ollut minkäänlaista myötämielisyyttä tai lempeyttä. Ainoastaan vaarallisen miehen tyytymättömyyttä...
|
|
|
Post by spyrre on Aug 18, 2019 13:57:40 GMT 3
Nurkkaan ajettu, hurjistunut nainen aisti varmasti itsekin vastahankansa aiheuttaman ilmapiirin kiristymisen, mutta vastasi silti komennukseen ja koviin otteisiin uudella uhmakkaalla ärähdyksellä. Oli selvää mitä sotilaat hänen ympärillään kaavailivat ja Akela jännittyi kuin aikeissa pyristellä kiskoakseen itsensä irti. Hän tuskin ehtisi tehdä paljoakaan ennen pamppua tai miekkaa, kumpi nyt tulisikaan ensin, mutta nainen ehti silti kohottaa kyynerpäätään yrittääkseen toivottavasti iskeä sen sen jonkun naamaan (tai mihin vain muualle) kun koko tilanteen katkaisi kärsimätön, metallinen jyrähdys. Sotilaat jähmettyivät epätietoisina niille sijoilleen ja niin teki Akelakin häkeltyneen säpsähdyksen keralla. Sarvekas nainen oli ollut valmis uhmaamaan vangitsijoitaan vaikka karuun loppuunsa mutta kun Balshad astui eteenpäin tuntui hänkin hyytyvän nopeasti. Petomaiseen panssariin puettu soturi oli ilmeisesti tarpeeksi intimitoimaan jopa epätoivon vimmalla vastustelevaa Akelaa.
Valtavan miehen puuttuminen asiaan katkaisi tilanteen varsin tehokkaasti kaikkien muidenkin osalta. Ainoa joka rohkeni protestoida tätä oli linnakkeen komentaja mutta Balshadilla ei selvästikään ollut tippaakaan kunnioitusta edes tätä kohtaan. Hämmentynyt Akela kyräili tilannetta epätietoisena, olematta varma miten suhtautua odottamattomaan arvovaltakiistaan. Tuntui jokseenkin tukalalta päätyä tällaisen kiistakapulan asemaan... vaikka se oli saattanut säästää hänen henkensä äsken. Hän rehellisesti ei ollut odottanut tällaista väliintuloa mutta se oli silti kaikkea muuta kuin huojentavaa laatua. Häntä kohdeltiin kuin kiistanalaista omaisuutta joka oli hyvin omiaan kuohuttamaan sisua... mutta kovapäinen tai ei, Akela ei ollut aivan täysi typerys.
Komentaja joutui perääntymään Balshadin järkähtämättömyyden edessä ennen kuin soturi käänsi huomionsa sarvekkaaseen vankiin. Sotilaiden keskellä seisova nainen sävähti väkisinkin ja jännittyi saamaansa käskyä. Siitä huolimatta hän suoristi selkäänsä uhmakkaasti mutta epäröi. Hänelle oli lopulta vain yksi suunta, eikä hänellä ollut aavistustakaan miten välttää se ilman väistämätöntä hengenlähtöä. Akela kiristi hampaitaan ja terästi sitten itsensä parhaansa mukaan, ennen kuin hivuttautui pakonomaisesti eteenpäin keskemmälle huonetta. Hänkään ei halunnut kokeilla onneaan Balshadin suhteen. Kaiketi tämä koettelemus oli vain kohdattava. "En tiedä mitä luulette että kertoisin! Minulla ei ole aavistustakaan mistään kapinallisista" sihahdettiin kuitenkin kyräillen, vaikka tuskin edes Akela itse oletti vakuuttavansa ketään tällä.
|
|