|
Post by submarine on Nov 9, 2015 0:10:19 GMT 3
Kolmihenkinen keskustelu tuntui herättävän monenlaisia tunteita siinä osassa kyläläisten tungosta, joka joutui tai sai olla tarpeeksi lähellä sitä kaikkea kuullakseen mitä sanottiin. Osa soi jokaisen epämääräisen kuljeskelijan suuntaan vain paheksuvaa kyräilyä ja epämieltyneitä vilkaisuja, osa taas huomattavasti huvittuneempia ja viihdyttyneempiäkin ilmeitä. Etenkin jokainen vilpitön lausahdus siitä, miten kyläläisetkin eittämättä jäivät kaipaamaan arvostettua ja tärkeää ritariaan, kirvoitti yhdeltä jos toiseltakin tyrskähdyksiä, joiden peittäminen olisi vaatinut aivan liikaa vaivaa. Pirra yritti jättää moiset omaan arvoonsa ja keskittyä olennaiseen, niin vaikeaa kuin se olikin. Osa suomukasvoisesta naisesta olisi selvästikin halunnut suoria täräyttämään yhdelle jos toisellekin varsin napakoita sanoja, mutta lopulta hänkin ymmärsi olla tekemättä mitään hätiköityä. Viimeistään siksi, että moinen olisi pakottanut jättäytymään hetkeksi keskustelusta... tai mahdollisesti katkaisemaan se kokonaan. Siltikin tapa, jolla hän vilkaisi ympärilleen Cathrynin mainitessa miten ritarin varusteille saaettaisi tänään olla vientiä, taisi paljastaa miten vähän hän juuri nyt perusti näistä. "En... en usko että se tulee olemaan ongelma. Uskoisin, että tämä väki välittää enemmänkin... vähemmän uljaista asioista", Pirra vastasi lopulta, joutuen hieman pinnistelemään pitääkseen sanansa hyväksyttävän ritarillisina ja kelvollisina. Hetken ajan vaikutelma rakoili sen verran pahasti, että alta saattoi jo melkeinpä havaita jotain huomattavasti vähemmän vääntämällä väännettyä ja hanakasti ylläpidettyä, mutta hän sai kuitenkin sen nopeasti takaisin hallintaansa. Jos ei muuten, niin koska Belvyr avasi taas suunsa, kertoen taas asioista jotka kiinnostivat naista huomattavasti enemmän.
Rakoilevaa uljautta tai ei, oli tapa jolla Pirra kuunteli Belvyrin ahdinkoa vilpittömän osaaottava. Hän päästi valittavan äänen kun toinenkin otti esille sen tosiasian, ettei ritarille tosiaan ollut jäänyt edes yhtä ainoaa seuraajaa, nyökäten hanakasti. Moinen oli eittämättä surkeaa ja traagista, etenkin näin hienolle miehelle. Ohimennen nainen tuli vilkaisseeksi Cahtryniin hieman alta kulmain, kun toinen otti asioihin kantaa eittämättä myötäävin, mutta siltikin huomattavasti vähemmän heittäytyvin ja surkein sanoin. Kissamainen kulkija ei selvästikään antanut aivan yhtä paljon painoa koko surkeudelle kuin hän itse (niin kohtuutonta kuin moinen olikin), ja se näytti häiritsevän. Mutta toisaalta se oli silti paljon hyväksyttävämpää kuin vaikkapa kyläläisten oman surun laatu - tai sen laaduttomuus. Ritarintapainen keskittyikin pian taas vain barbaarimieheen. "Minkälaisia suosituksia olisitte tarvinnut? Asian täytyy kuitenkin olla tärkeä, jos kerran olitte valmis kulkemaan näin pitkään?" Pirra kalasteli mieheltä kuultuaan lopulta mistä noin nyt suunnilleen oli kyse. Kieltämättä vastaus tuntui tekevän naiseen vähemmän vaikutusta kuin sen kukaties olisi pitänyt. Ei tainnut olla vaikea arvailla, millaisia vastauksia hän itse oli toivonut kuulevansa, siitä miten ritaria olisi tarvittu johonkin suureen ja uljaaseen tehtävään ja pelastamaan ties miten monia viattomia ties miten monista vaaroista, mutta lopulta kyse taisi olla paljon vähemmän yksioikoisen mahtipontisista asioista. Ja vaikka Sir Suomukalpa yrittikin parhaansa mukaan olla kohteliaan kiinnostunut tästä, laski asian todellinen laatu selvästikin silti hieman kiinnostusta. Ritaruus taisi olla juuri nyt kovin kuollutta, kovin monella tapaa. Mutta siltikin, ainakin Belvyr selvästi kunnioitti ja suri miehen poismenoa.
"Miten tunsitte Sir Albrechtin, jos hänen suosituksillaan olisi kerran väliä niinkin kaukana kuin siellä mistä tulitte? Tekikö hän jonkin suuren urotyön siellä?" Pirra kysäisi äkkiä, yrittäen kaiketi kuitenkin kalastella vielä jonkinlaista uljasta käännettä koko asiaan. Kukaties, jos ei muuta, olisi Belvyrillä ainakin kerrottavanaan jokin uljas tarina? Kyläläisiltä ei sellaisia ollut ainakaan juuri liiennyt. Varsin uteliaasti nainen nojautui eteenpäin kuin mikäkin salaliittolainen, odottaen kiivaasti saavansa kuulla vastauksen...
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 9, 2015 21:27:32 GMT 3
Mies nyökkäsi enemmänkin itsekseen Catherinen huomauttaessa, että tavaroilla saattoi olla enemmänkin halukkaita ostajia ja ympärilleen katsominen vahvisti tämän kyllä. Toki ne väestä joilla oli enemmän rahaa, olivat varmasti paremmissa mahdollisuuksissa voittaa hintasota, joten jos Sir Pirralla olisi millä maksaa, tämä saattaisi hyvinkin saada huudettua kaikenlaista, tosin köyhtyen siinä sivussa huomattavastikkin. Mies joutui kieltämättä yllättymään toisen sitten paukauttaessa, ettei uskonut väen olevan kiinnostunut niistä tavaroista mitä itse tavoitteli. Se voisi toki olla tottakin, mutta.. No, hän itse ei jättäisi sitä sen varaan, vaikka ei ehkä näillä näkymin huutaisi mitään.
Belvyrin puhe suuntautuikin enemmän hänen omaan tilanteensa,vaikka toki hänen taikaraivoonsa oli jäänyt polttelemaan ajatus huutokaupan annista. Catherinen ehdotus siitä, että hän saisi suosituksensa muualta sai miehen kurtistamaan kulmiaan ja Sir Pirran kysely sai hänet entistäkin mietteliäämmäksi. "Se.. No, jos emme enää vaivaisi päitämme tällä minun ongelmallani, sillä ei ole suurtakaan merkitystä teihin, olettaisin. Minä keksin kyllä jotain tai sitten vain palaan kotimaahani.." Hänelle oli selvästi tullut joku ajatus, mutta oli vielä haluton jakamaan sitä muille, ehkä koska epäili ettei se onnistuisi. Jos johonkin, niin epäonnistumisiin hän toisaalta oli tottunut, mutta tällä hetkellä yksikin enemmän olisi ollut liiaksi. Hän katseli väkijoukkoa ja huutokauppa-aluetta, johon näytti tulevan uutta väkeä, kenties huutokauppatilaisuus alkaisi? Mies hätkähti Sir Pirran kysymystä ja käänsi katseensa tähän. "En koskaan tavannut häntä, mutta olen kuullut hänestä. Hän kävi kylässäni kauan sitten ja hänestä puhuttiin paljon hyvää sen jälkeen. En itse ollut paikalla, mutta nimi jäi mieleeni. Sekä se, että hän oli avoin kaikenlaisille uusille kokemuksille, seikkailija kun oli. Alkaakos tämä huutokauppa nyt?" Mies käänsi lopulta aihetta pois itsestään, sillä halusi vielä pyöritellä omia ajatuksiaan, ennen kuin toisi niitä esille, jos toisaalta toisi silloinkaan niitä julki.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 12, 2015 18:49:01 GMT 3
Vaikutti siltä, että ympäröivän väkijoukon kyräily taikka ennenkaikkea joidenkin jokseenkin epäkohtelias tyrskähtely suorastaan vilpittömän tomeriin tokaisuihin alkoi hiljakseen pistää ainakin hieman jopa Pirrankin suomuisen nahan sekä epäsuhtaisen panssarin lävitse. Seinäänsä nojaileva Cathryn kallisti aavistuksen päätään huomatessaan naisen näreyttä lähentelevän vilkaisun ympärilleen ennen kuin tämä tokaisi ilmoille ettei tätä väkeä luultavasti kiinnostaisi mikään niin uljas kuin tätä itseään... tavalla, joka eittämättä antoi ymmärtää että toinen olisi mahdollisesti mielellään sanonut jotakin huomattavasti epäkohteliaampaakin. Suomunahkainen ritarintapainen otti tämän kaiken eittämättä hyvin vakavasti, ja hetken kuononpieltään raaputettuaan kattikin nyökkäsi tälle vaikka pieni hymy taisikin nykäistä vieläkin suupieltä. "Saatat olla oikeassa. Yrittänyttä ei laiteta, hmm? Vaikuttaa kieltämättä siltä että suurin osa on täällä jonkinlaisen spektaakkelin vuoksi, ei siksi että olisi mitään käyttöä millekään... ritarilliselle" mustaturkki tokaisi suopeasti, luoden itsekin ohimennen pienen epävaikuttuneen silmäyksen lähinnä talonpojista taikka ties mistä hienostoväestä koostuvaan väkeen. Kukaties nämä kyräilivät outoa kolmikkoa muassaan, varsinkin kun yksi näiden joukossa onnistui pitämään jokseenkin kiitettävää ääntä innokkuudessaan, mutta vaikka moinen kieltämättä nyppi kissaihmistäkin, ei tämäkään tainnut lopulta nähdä moisiin asenteisiin puuttumista vaivan arvoisena. Ellei muutamaa hieman pidempää, vaivihkaisen näreää katsetta pahimpien hihittelijöiden suuntaan laskettu.
Oli kuinka oli, kääntyi huomio pian takaisin Belvyriin, kun mies kertoi tarkoitusperistään, vaikkakin aavistuksen vastahakoisesti. Tällainen tosin ei tuntunut hidastavan Pirraa paljoakaan kun tämä oli jo pian kyselemässä lisää kuin yrittäen epätoivoisesti kalastella edes jotakin uljasta tämän kertomuksesta. Cathryn kuunteli tätä hieman sivummasta päästäen pienen mietteliään hymähdyksen huppunsa alta, kun Belwyr epäilemättä kovasti yrittävän Sir Suomukalvan pettymykseksi kiersi tämän innokkaat kysymykset. "Hmmh. Niinhän se kaiketi on. Luulisi asioiden järjestyvän jos kyseessä ei ollut edes henkilökohtainen tuttunne" katti totesi kohauttaen kevyesti harteitaan, vaikka ei voinutkaan olla luomatta pientä katsetta Pirraan, joka pettymyksekseen taisi jäädä ilman uljasta tarinaa. "Eh, no. Oli kuinka oli. Miekassa on soturin sielu sanotaan jossainpäin maailmaa, luulisi tämän pitävän paikkansa muidenkin varusteiden kanssa. Eiköhän jos onnistuu saamaan jotakin tällaista matkaansa joltakulta tällaiselta henkilöltä tuo jo huomattavasti onnea tuleviin sankaruuksiin... tai jotain sellaista" tämä lausahti vielä kuin yrittäen hakea jotakin hieman vähemmän latistavaa tilanteeseen, vaikka epäröikin ohimennen hieman aasinsiltansa suhteen. Saattoi olla ettei hän muistanut mokomaa sananpartta aivan oikein, mutta... noh, kukaties tällä ei ollut niin väliä, olihan ajatus kuitenkin tärkein, tai niin kissa ainakin taisi asian järkeillä. Ainakin mustaturkki päätyi hymähtämään jälleen itselleen, kääntäen sitten katseensa hieman itsekin valpastuen väkijoukon edessä kohoavan varaston oven suuntaan kaiketi nähdäkseen oliko täällä viimein tapahtumassa jotain. Heidän edessään parveili kieltämättä vieläkin melkoinen ihmismassa nenät pitkällä tapahtumaspektaakkelia odottamassa, mutta kukaties kaikkea oli silti mahdollista seurata ainakin tarpeeksi hyvin hieman kauempaakin. Cathrynkaan ei lopulta voinut kieltää etteikö olisi eittämättä melkoisen utelias jo itsekin siitä mitä tulossa olisi.
|
|
|
Post by submarine on Nov 13, 2015 16:11:16 GMT 3
Vaikka tilanne olikin mitä oli, tavalla joka tuntui itsepäisesti kieltäytyvän kääntymästä mitenkään erityisen ritarilliseksi edes yrittämällä, oli Pirra siltikin elätellyt edes jonkinlaista toivetta jonkinlaisesta uljaasta ja sankarillisesta tarinasta. Siitä, miten Belvyr olisi joskus henkilökohtaisesti tavannut edesmenneet Sir Albrechtin ja todistanut tämän sankaritekoja. Moisesta ei tosin tainnut olla oikein toivoakaan, monestakin syystä. Ensinnäkin moinen huomio tuntui vain hankaloittavan miehen oloa, eikä tämä toiseksi ollut kaiketi sitten edes nähnyt mitään mahdollisista teoista henkilökohtaisesti. Se oli eittämättä sääli, ja saikin suomuisen naisen hetkeksi taas melkoisen hiljaiseksi. "No... sitten on valitettavaa ettette voineet tavata häntä nytkään", osasi Pirra lopulta vain vastata melkoisen epämääräisesti, jääden hetkeksi näpertämään kypäränsä kanssa, kuin löydettyään siitä jonkin suurenkin säätöä vailla olevan ongelman. Voi voi, ritarillisen uljauden tonkiminen esiin maailmasta taisi olla paljon vaikeampaa kuin saattoi edes uskoa. Tapa, jolla nainen tuli vilkaisseeksi Cathryniin tämän yrittäessä kääntää asiaa edes jossain määrin toiveikkaaksi, oli melkein pisteliäs. Into uljaasta huutokaupasta ja ritarin varusteiden omistamisen mahdollisuudestakin tuntui hetkeksi laantuneen melkoisen pahasti. "Toivoa sopii. Ei sankarin varusteita sovi tännekään jättää", Sir Suomukalpa lopulta puuskahti, heittäen ympärilleen nopean vilkaisun. Enää hän ei tainnut kääntää läheskään yhtä sokeaa silmää sille selkeälle ja peittelemättömälle ylenkatsonnalle, jota väki edesmennyttä sankariaan kohtaan koki.
Koko tilanne alkoi iskeä jonkinlaista nyrää Pirrasta, minkä takia taisikin olla jo melkeinpä hyvä että jotain vihdoinkin tapahtui. Väen keskellä käyvä yleinen häly sai äkkiä hieman tarkoituksellisemman sävyn, kun monen huomio tuntui kiinnittyvän nyt varastorakennuksen ovelle. Jotakin oli selvästi meneillään, ja suomuinen nainenkin käänsi lopulta katseensa sinne päin, yrittäen nähdä mistä oli kyse. Jotakin oli selvästi tapahtumassa, mutta kerääntyneen väkijoukon päiden ylitse oli vaikea sanoa mitään varmaa... ainakaan, ennen kuin sitten äkkiä näkyviin kohosi pää. Hieman ristiriitaisesti se tuntui kuuluvan kääpiölle, ainakin jos sen melkein neliskanttinen muoto ja muukin jämäkkyys mitään kertoi... puhumattakaan siitä, että miehen (kukaties?) kasvoja reunusti hirvittävän pitkä, melkein kaikki piirteet peittävä parta, joka oli kääritty moneen kertaan tämän pään päälle valtavaksi kasaksi. Kuin joksikin eksoottiseksi päähineeksi. Tuota hirvittävää karvanpaljoutta pitivät kasassa useat kultaiset soljet ja neulat. Muuta tästä tai tämän asustuksesta ei voinutkaan nähdä, mutta kaikesta päätellen se oli todennäköisesti hyvää ja arvokasta laatua. Lyhyelle miehelle oli ilmeisestikin etsitty jostakin laatikko. Päätellen tämän kummallakin puolella väkijoukon yli näkyvistä keihäänkärjistä tätä myös reunustivat vartijat. Kääpiö tutki hetken jonkinlaista paperia, ennen kuin alkoi sitten puhua. "Huomio! Huomio! Kauppahuone Utruzanzir suorittaa tänä päivänä huutokaupan! Tämä huutokauppa käydään edesmenneen Sir Albrecht Moradin jäljelle jääneestä omaisuudesta! Pääkohteet ovat väen tarkastettavissa tunnin ajan ennen huutokaupan alkamista! Kauppatavaraan kajoaminen ennen huutamista on ehdottomasti kielletty ja johtaa kauppapaikalta poistamiseen! Aiheutuneista vahingoista tullaan vaatimaan laillisesti sitova, Utruzanzirin kauppahuoneen päteväksi arvioima ja korottama summa! Kaikki huudot ovat sitovia! Kysymyksiin ei vastata! Erityisjärjestelyjä ei tehdä eikä kauppahuone myy ohi huutokaupan!" kääpiö suorastaan huusi jokaisen kohdan kuin julistaen jotakin vakavaa ja ankaraa teesilistaa, ponnistaen sanoja niin kovasti kuuluviin että valtava partaturbaani tutisi ja helisi. Väki kuunteli tätä vaiti, osaamatta selvästikään aivan päättää mitä mieltä moisesta ulkomaalaisesta kauppiaasta piti edes olla.
"Kysyttävää!? Ei ole!" kääpiö ärähti vielä viimeiseksi varsin painokkaasti, ennen kuin katosi takaisin jonnekin näkymättömiin. Keihäätkin väistivät sivuun, ja äkkiä varastorakennuksen ovet kiskottiin natisten ja kirskuen auki. Sisällä odottavaa näkyä oli vaikea vielä edes arvailla väkijoukon keskeltä. Saman taisi tosin todeta moni siinä seisovakin, sillä äkkiä alkoi melkoinen töniminen ja työntäminen, kun itse kukin tahtoi mahdollisimman nopeasti sisään ja ihastelemaan tai hymähtelemään tavaroita. Häpeällistä kyllä myös Pirra taisi olla osana sitä joukkoa. Äskeinen nyreys oli unohtunut varsin nopeasti kun tuli kiire katsomaan. "Nopeasti! Nyt me pääsemme sisään!" suomuinen ritari huudahti taakseen, yrittäen tunkea etunenään. Niin vaikeaa kuin se olikin, taisi kulmikas ja rämisevä sotisopa antaa asian suhteen edes jonkinlaista julmaa etua...
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 15, 2015 11:53:20 GMT 3
Belvyr katseli keskustelukumppaneitaan ja mietti varsinkin Sir Pirran närkästelyä kansan käytöksestä. Toki oli sanottava, että se oli mitä suuremmissa määrin tavattoman epäkunnioittavaa, eikä millään muotoa sopinut kuolleen ritarin muistolle. Mutta kansa oli toisaalta vain kansaa, he tuskin edes tiesivät kuolleen ritarin kaikista hienoista edesottamuksista tai jos tiesivät, eivät ymmärtäneet arvostaa niitä aivan niin suuresti, mitä esimerkiksi Sir Pirra ymmärsi. Mieskin tosin tuli mulkaiseeksi hieman nuhtelevasti paria ritaria selvästi haukkuvaa naista, mutta hän antoi loppupeleissä jokaisen pitää mielipiteensä, olivatpa nämä sitten miten väärässä tahansa tästä katsottuna. Aina saattoi kuitenkin olla mahdollisuus siihen, että sanoissa piili ripaus totuutta. Tai sitten vain kateutta, mutta mies ei aikonut viipyä täällä niin kauaa, että selvittäisi mikä täällä oli totuus ritarin suhteen ja mikä suoranaista panettelua. Sir Pirran pahoittelessa, ettei hän ollut saanut vieläkään tavata ritaria, mies vain nyökäytti päätään, eikä sanonut enää enempään tähän aiheeseen. Hän uskoi kummankin varsin selvästi jo tajunneen, miten kova kolaus tämä hänelle oli ollut. Vaikka tulevaisuudella oli ehkä tarjota uusiakin mahdollisuuksia. Belvyr katseli kumpaakin ja nyökkäsi päätään Catherinen tuodessa ilmoille positiivisen sävyn huutokauppan tavaroita kohtaan ja mies ei voinut olla nyökkäämättä. Oli varmasti totta, että jos jossain edesmenneen ritarin kunniakkaat teot asustivat, niin tämän varusteissa, aseissa varmasti enemmänkin, mutta haarniskassa myös. Toisaalta, mies ajatteli tätä puolta lähinnä itsensä kannalta, hänen haarniskansa oli sentilleen mitoitettu juuri hänelle, toisaalta niin olivat aseetkin, mutta vara-aseita kannatti olla ja yksi uusi heittotikari saappaaseen.. Ehkäpä hänkin kuitenkin ottaisi osaa huutokauppaan jos tilanne näyttäisi niin suotuisalle.
Belvyrin pituudesta tuli hyötyä, kun huutokaupan pitäjä tai järjestäjä astui laatikkonsa päälle mylvimään ohjeita tulevaa kauppatilannetta varten. Mies tarkasteli kääpiötä ja tämän vierellä olevia vartioita ja uskoi aika varmaksi sen, että tällä olisi vielä lisää vartijoita jossain. Väkijoukko oli ehkä taitamonta käyttämään aseita, mutta heitä oli paljon, jolloin joukkovoimalla olisi etulyöntiasema. Tosin, väki ei näyttänyt siltä, että näitä kiinnostaisi juurikaan ryöstely tai sellainen, mutta miehestä kääpiö taas näytti sellaiselta, joka varautuisi hyvin tällaisiin tilanteisiin. Katsellessaan ympärilleen hän huomasi osan väestä jo siirtyvän kohti rakennusta, vaikka kääpiö vasta lateli ohjeita huutokauppaa varten, ilmeisesti kansalle tärkeintä olisi päästä ihmettelemään myytäviä kohteita, kuin kuunnella miten niitä ostettaisiin. Mies koitti painaa ohjeistuksen mahdollisimman hyvin mieleensä ja murahti kun kääpiö ensin tiedusteli löytyiskö keltään kysymyksiä ja kuittasi heti perään ettei niitä varmastikkaan ollut. Mies olisi halunnut tiedustella paria seikkaa, mutta oli tosin osannut jo epäillä, ettei hänen kysymyksiään kukaan joutaisi kuuntelemaan. Hän katseli aukenevia ovia, kun väkijoukko sitten suorastaan ryntäsi eteenpäin ja myös Sir Pirran hän näki ryntäävän eteenpäin, huutaen heidät mukaansa katsomaan myyntikohteita. Belvyr vilkaisi Cathrynia ja astui väkijoukkoon, aikomuksenaan pitää huolen siitä, että kissamainen nainen saisi kulkea kaikessa rauhassa hänen takanaan, välttyen näin toivottavasti suuremmilta törmäyksiltä. Mies katseli tarkkaavaisesti ympärilleen väkijoukossa ja koitti samalla pitää katseensa myöskin Sir Pirrassa, joka oli hieman edempänä ihmisten seassa. Tämän kypärä onneksi auttoi tunnistamisessa, sellaista kun ei täällä kovin monelta löytynyt päästä keikkumasta.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 16, 2015 21:42:25 GMT 3
Cathryn ei lopulta osannut syyttää Pirraa siitä kuinka tämä kaikki, niin yleisön väheksyvästä ja epämääräisestä kyräilystä kuin kaiken sinnikkäästä epä-ritarillisuudesta tuntui latistavan tämän olemusta melkoisesti. Suomuisen naisen pettymystä ei tainnut olla vaikea huomata kun tämä kuittasi Belwyrin varsin puolivillaisen kuittauksen aiempaa huomattavasti vähemmän innokkaalla tavalla, kissankin päätyessä lopulta huokaisemaan hieman huppunsa alta. "Eipä toki. Kukaties tästä kaikesta on vielä saatavilla edes jotakin hyvääkin" tämä lausahti kohottaen kevyesti käsiään toisen puuskahdukselle, mutta kaiketi jonkinlaiseksi helpotukseksi jopa synkistyneen Pirran nyreys harhautui nopeasti kun jotain alkoi viimein tapahtua etäämmällä väkijoukon edustalla. Kissaihminenkin valpastui kääntäen katseensa korviaan höristäen kun jännittyneesti kuhisevan väkijoukon päiden ylle kapusi viimein pää, joka näytti epäilyttävästi kuuluvan kääpiölle... ainakin tämän varsin hurjasta... partaluomuksesta päätellen. Mutta niin kyseenalaista katsottavaa kuin massiivinen jalometallein koristeltu partaturbaani tämän päässä olikin, tämä ei lopulta ollut se joka nappasi kaikkien mielenkiinnon, kolme muukalaista mukaanlukien.
Kääpiömies tuntui tutkivan hetkisen papereitaan ennen kuin kajautti ilmoille kuuluvan ja alleviivatun, mutta lopulta jokseenkin puolivillaisen julistuksen, joka kuulosti varsin vahvasti siltä että tämä oli lähestulkoon likimain sama rutiininomainen litania jonka tämä ilmoitti aina kaikkien huutokauppojensa yhteydessä. Rehellisesti vaikka kuuntelikin tätä puolella korvalla ei Cathrynkaan lopulta ollut varsin kiinnostunut jäämään kuuntelemaan tätä erityisen tarkkaan vaan vihreät kissansilmät hakeutuivat hieman kaulaansa kurottaen eteenpäin, seuraten enemmänkin uteliaana tapahtumia varastorakennuksen edustalla. Väki alkoi jo käydä varsin jännittyneeksi, ja kun kääpiö viimein ärähti varsin tyhjentävästi ja mahdollisia kysymyksiä odottamatta pisteen alkumuodollisuuksille, kiskottiin varaston ovet viimein natinan keralla auki. Katti hymähti kukaties ollen lähes aikeissa sanoa jotakin mutta harhautui kesken kaiken kun hetkellisesti latistunut Pirra säntäsikin jo väkijoukkoon jälleen yhtä innokkaana kuin aikaisemminkin, selvästikään malttamatta jäädä odottelemaan nähdäkseen kovasti odottamansa sankarin omaisuuden. Cathryn tuijotti hetken silmiään räpytellen tämän perään, ennen kuin huokaisi hieman ja vilkaisi jokseenkin maltillisempaa Belwyriä kun mies alkoi huomattavasti hallitummin tehdä tietään kohti varastoa. "No. Toivotaan että tämä osoittautuu edes jollakin tavalla vaivan arvoiseksi edes jollekin" tämä huomautti, ennen kuin kohautti hieman olkapäitään ja astahti itsekin eteenpäin kookkaan miehen jälkeen. Hän tuskin olisi muuten vaivautunut tunkemaan väkijoukon lävitse tällä tavalla, mutta kookkaan miekkosen raivatessa kätevästi tilaa pääsi kissanainenkin luikkimaan paremmin eteenpäin, jo kieltämättä itsekin melkoisen uteliaana siitä mitä edestäpäin löytyisi. Rehellisesti hänellä oli omat epäilyksensä Pirran pohjattomasta innostuksesta ja ihailusta ritaria kohtaan josta tämäkään ei tainnut tietää paljoakaan enempää kuin mitä oli tästä kuullut, mutta... kuka tiesi, kenties kyseessä olisikin jonkinlainen vanha sankari, joka oli jättänyt jälkeensä omaisuuttaan arvokkaaksi perinnöksi muille kaltaisilleen.... kenties. Tai sitten täältä saattaisi vain löytyä jotain muuten vain mielenkiintoista, joka olisi myös kaiketi kelvannut mustaturkille... vaikka tämä kieltämättä olisikin kaiken tämän hehkutuksen ja intoilun jälkeen pieni pettymys, johon hän kuitenkin jo alkoi varovaisesti varautua. Kaipa kaiken tämän tiesi vasta nähdessään...
|
|
|
Post by submarine on Nov 16, 2015 23:30:21 GMT 3
Pirra tunki urhoollisesti väkijoukon sekaan, kirvoittaen monelta vihaisia ärähdyksiä tai ainakin epämieltynyttä kyräilyä, josta ei kuitenkaan itse välittänyt ollenkaan. Totta puhuen moiselle tuskin oli tarvetta, kaiken järjen mukaan huutokauppaa ei kuitenkaan aloitettaisi samalla sekunnilla kun ensimmäinen vieras oli päässyt sisään, eivätkä tarkastettavat tavaratkaan varmasti katsomisesta kuluisi. Tämä oli kuitenkin sivuseikka innostuneelle suomunaamaiselle, kuten selvästi monelle muullekin: kahden puolitylsistyneen vartijan tarkkaillessa tilannetta väki tunki mahdollisimman kiireellä sisään toisiaan tönien ja hoputtaen. Eittämättä ainakin osalla oli jo kiire pois huonosta säästä, mutta suurinta osaa ajoi selvästikin vain uteliaisuus ja halu päästä saman tien pällistelemään kaikkea. Niin se ajoi häntäkin, olkoonkin että Sir Suomukalpa olisi eittämättä lausunut asian itse kaunosanaisemmin. Hän ei jäänyt edes odottamaan äkkiä muotoutunutta seuraansa vaan pyrki vain mahdollisimman nopeasti sisään. "Pyydän, päästäkää minut läpi! Tämä on tärkeää!" Pirra tuli ähkäisseeksi turhautuneesti, kun väki julmasti ei ollutkaan aikeissa siirtyä pois tieltä saman tien ja antaa hänelle vain tietä. Ja mikä kauheinta, ei myöskään vilpittömällä komennolla tuntunut olevan todellista vaikutusta. Väki vain kyräili ja ärähteli samalla, kun tunki itse aivan yhtä kovalla tarmolla sisään. Hätä ei tosin ollut tämännäköinen, eikä hätäisyys ja töniminenkään totta puhuen tainnut olla muuta kuin ihmisten kärsimättömyyttä. Vaikka varastorakennuksen valinta huutokauppapaikaksi taisikin johtua pelkästä koosta, oli silti äärimmäisen onnekasta, että myös sen ovet olivat suuret ja leveät. Väki soljui sisään edes suunnilleen hyvässä tahdissa, kärsimättömyydestä huolimattakin, eivätkä tilannetta vahtivat vartijatkaan joutuneet kuin ärähtelemään puolihuolimattomia käskyjä liikkua siistissä järjestyksessä. Harva kiinnitti niihin mitään huomiota.
Päästyään lopulta väkijoukon virrassa sisälle saattoi Pirra kokea helpotusta, joka ei totta puhuen johtunut pelkästään edessä avautuvasta näkymästä. Vaikka varastoa ei oltukaan varsinaisesti lämmitetty, oli siellä silti vähemmän kalseaa kuin ulkona, eikä syyssääkään yltänyt katon alle. Mutta loppujen lopuksi se kiinnosti häntä kovin vähän, sillä kaiken oikean huomion vei saman tien rakennus itse. Väkijoukon purkautuessa sisään saattoi saman tien nähdä, miten koko rakennus oli kiskottu täyteen pöytiä, joille oli ladottu erilaista tavaraa. Siellä täällä näkyi tilaa vieviä huonekaluja, mutta suurimman osan tilasta veivät silti pöydät. Niiden päällä komeili irtaimistoa, taidetta, erilaista sekalaista omaisuutta ja - kyllä - myös varusteita! Tavara oli lajiteltu noin nyt suunnilleen eri osastoihin, ja toisella puolella varastoa, erillään kodintarpeista, keittiövälineistä, hiilihangoista, vaatekerroista ja ties mistä täysin tavanomaisesta komeili rivittäin kaikkea sitä, mitä ylvään ritarin vain saattoi kuvitella tarvitsevan ylväisiin ritarikoitoksiinsa. Telineissä komeili erilaisia pitkävartisia aseita, ja pöydillä lojui useitakin miekkoja, kirveitä, vasaroita ja kilpiä. Kuten myös panssareita, kypäriä ja muita sellaisia. Pirra ei totta puhuen jäänyt ihmettelemään liian kauaksi aikaa ovelta, vaan suunnisti saman tien kohti saalistaan. "Tänne päin!" Sir Suomukalpa huudahti, tietämättä tarkalleen kenelle edes oli tarkoittanut sanansa, samalla kun lähti suorimaan himoitsemiensa varusteiden suuntaan. Samalla myös väentungos ympärillä helpotti melkoisesti; suuri osa paikallisesta väestä suuntasi ensitöikseen juurikin toiselle puolelle varastoa, tarkastamaan kaikenlaista mahdollisimman tavanomaista. Seassa oli kyllä kaikenlaista mielenkiintoista, silläkin puolella, ja erilainen taide ja taidokkaat, selvästikin eri puolilta ties mitä maailmankolkkia tuodut esineet olivat kyllä nekin kiinnostavia, mutta juuri nyt, aseiden odottaessa, ei häntä olisi voinut suuremmin kiinnostaa...
((Huutokaupan tarjontaa saa määritellä ja keksiä itse ihan vapaasti, kunhan järjen rajoissa. Mahtavia taikaesineitä tuskin löytyy, ja parhaat ja arvokkaimmat on jo viety päältä ja välistä, mutta muuten sana on vapaa sen suhteen, mitä kaikkea rikkaan, pitkäikäisen ja seikkailullisen ritarin linnasta olisi voitu kiskoa esiin.))
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 19, 2015 2:20:08 GMT 3
Belvyr vilkaisi taakseen, kuullessaan Catherinen sanovan jotain ja harkitsi selvästi hetken aikaa, ennen kuin vastasi. "Toivottavasti Sir Pirrakin löytää jotain varastosta, samoin sinä, ettei tämä mene kaikille pettymyksen puolelle." Mies pahoitteli sanojensa perään eräälle kyläläiselle ja ohjasi tätä turvallisemmalle reitille, mikä samalla avasi heille tien suoraan Sir Pirran luokse ja Belvyr huokaisi tyytyväisenä päästessään vain parin ohittelun päästä toisen kannoille. Hän vilkuili aina välillä taakseen, varmistaen, että Catherine oli vielä hyvin matkassa mukana, mutta eteni muuten varsin nopeasti väkijoukossa. Sir Pirran väistöhuudot eivät saaneet kansaa väistämään ja osa taisi jopa naurahtaa tämän vaatimukselle. Belvyr mietti hetken, yrittäisikö rauhoitella naista jotenkin, mutta sitten tuntui kuin väkijoukko olisi imaissut heidät mukaansa ja kiskaissut varaston eteen ja avonaisista ovista lopulta sisällekin. Mies katseli hetken ympärilleen ja puisteli viitastaan enimmät vedet, ennen kuin astui kunnolla peremmälle varastoon, ympärilleen katsellen. Täällä näytti olevan vähän kaikenlaista, mutta jotenkin miehestä tuntui, että arvokkaimmat tavarat olisi jo kuorittu päältä ja myyty pimeästi suurempaan hintaan. Tai sitten vain jaeltu sukulaisille ennen kuin koko huutokaupan pitäjä edes oli ehtinyt paikalle. Mies vilkaisi Catherinea ja oli sanomassa jotain tarjonnasta, kun Sir Pirra taas huudahti käskyn ja mies lähtikin seuraamaan tätä. Belvyristä oli sinäänsä se ja sama, mitä hän täältä löytäisi tai olisi löytämättä, vaikka toki Sir Pirran ajatukset aseiden kunniakkaiden tekojen jatkaminen oli saanut hänetkin hieman kiinnostumaan aiheesta. Mutta suuren pettymyksen jälkeen hän oli järjellä ajatellut, että pettymykseen olisi parempi varautua, kuin voitokkaaseen huutoon tällaisessa paikassa. Silti hän oli päättänyt pitää silmänsä auki, jos ei muuta, niin tulijaisten varalta..
Mies pysähtyi lopulta erään pöydän luokse, jossa näytti olevan tikareita ja kirjeveitsiä sekaisin, ilmeisestikkin tarkoituksella niin aseteltuna, jotta joku huutaisi kijreveitsen tikarina ja siitä saataisiin parempi hinta. Ainakin miehestä se oli realistisin vaihtoehto, sillä se kääpiö varmasti tiesi tarkasti mitä teki ja miten saisi eniten täältä kiskottua rahaa. Ellei tämä ollut sitten luovuttanut heti alkuunsa suurien voittojen suhteen, olihan kylänväki enemmänkin keskiluokkaista tai köyhää, kuin varakasta. Mies kumartui hieman eteenpäin, katsoen erästä kauniisti koristeltua kirjeveistä, jossa oli kuvattuna ruusu lehtineen kahvassa. Varsin epäkäytännöllinen kapine, mutta varmasti silmäänpistävä koriste ja siksi kai mieskin jäi sitä nyt tuijottelemaan, vaikka vieressä oli pari varsin laadukastakin tikaria. Belvyr suoristautui ja siirtyi pöydän aseita tutkien kohti seuraavaa pöytää ja katseli samalla sekä kyläläisiä tutkimassa kaikenlaisia esillä olevia tavaroita, että sitä missä Sir Pirra ja Catherine mahtoivat olla. Jokunen poika juoksi pöytien luokse katsomaan tikareita ja näiden puhe siirtyi nopeasti siihen, montako oli mahdettu suolistaa noilla tikareilla. Belvyristä se oli huvittavaa ja hänen huomionsa jäikin hetkeksi poikiin ja näiden ihmettelyyn ja erittäin vilkkaaseen mielikuvitukseen.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 21, 2015 22:14:50 GMT 3
Väkijoukonvirta kuljetti nopeasti kolmikon sisälle kookkaaseen varastoon, siitä huolimatta että tungos oli kuin olikin melkoinen. Kaikeksi onneksi kaikilla muillakin tuntui olevan yhtälailla melkoinen hinku sisälle viileästä syysilmasta kuin päästäkseen käsiksi innolla odotettuihin kauppatavaroihin (tai ainakin näkemään nämä, harva luultavasti rohkenisi näihin koskea huolimatta siitä että pari paikalla seisovaa vartijaa näyttivät varsin pitkästyneiltä) ja edellä kulkeva Belwyr raivasi menestyksellä tietä jo etujoukkoon kirmanneen Pirran jälkeen. Suomuinen ritanrintapainen kuului vaativan tietä edempänä kuitenkaan saamatta vastauksekseen toivomaansa myötämielisyyttä, ja Cathryn oli vähällä jälleen hymähtää ääneen astellessaan Belwyrin jäljessä sisälle varastoon. Varsin pian astuessaan ovea vahtivien tympääntyneiden vartijoiden ohitse, kissaihmisenkin huomio kääntyi väkijoukon takana erottuviin jo jännityksellä odotettuihin pöytiin joille oli pinottu jos jonkinlaista sekavaa tavaraa. Tässä oli kaiketi viimein paljon intoiltu ritarin jäämistö jonka vuoksi koko väkijoukko oli tunkenut paikalle, ja ensimmäiset kynnelle kykenevät rynnistelivätkin jo tavaran äärelle onnistuessaan saamaan silmiinsä jotakin joka nappasi saapujien mielenkiinnon. "Kas. Hänellä taisi olla jokseenkin kunnioitettava kokoelma" mustaturkki mutisi tuntien eittämättä jo häntänsä nytkähtävän pienestä jännityksestä. Osa tavaroista näytti olevan lähinnä satunnaista edesmenneen asunnosta koottua rojua mutta seassa oli selvästikin jotakin eksoottisempiakin esineitä, sekä lukuisia aseita ja panssarinkappaleita, joita kaiketi ritarilta oli saattanut odottaakin. Kissa hädintuskin vilkaisi taloustavaroihin taikka esille leviteltyihin vaatteisiin suunnatessaan näiden ohitse peremmälle varastoon, mutta sentään edempänä vaikutti olevan jo jotain huomattavasti kiinnostavampaakin tavaraa kuin vanhoja kattiloita taikka aterimia. Jo kauempaakin erottui muutama jokseenkin mahtipontinen maalaus jotka kuvasivat edesmenneen taikka mahdollisesti jonkun tämän edeltäjän hurjia urotöitä tai yleistä ylväyttä, ja nämä saivat naiselta aavistuksen uteliaamman katsahduksen sisustus- ja taidetavaroiden joukosta, kunnes jokin sai olennon hetkellisesti hidastamaan vauhtiaan. Pöydälle, muun rojun sekaan oli aseteltu eksoottisemman näköistä tavaraa, luultavasti tulosta sir Mikälien matkoilta, mutta outojen veistosten, luisten pikarien ja koristeellisten maljakoiden seasta erottui varsin silmäänpistävästi jotakin muutakin. Vasten takana nousevaa, korkeaa monihaaraista kynttilänjalkaa oli aseteltu nojaamaan puiseen, koristeelliseen kehykseen kiinnitetty massiivinen, irvistävä lähes valkeaturkkinen pedon pää. Suuret, leveät leuat ja terävät hampaat paljastettuna otus muistutti lähes ponin kokoista koiraa taikka sutta ja näytti siltä että eläin olisi ollut eläessään varsin vaikuttava saalis... ikävä kyllä asianlaita ei ollut enää aivan sama. Otuksen turkki oli varsin pölyinen ja harventunut, ja kuka ikinä olikaan tämän aikoinaan päätynyt täyttämään ei selvästikään ollut ollut se kaikkein... taidokkain. Peto tuijotti eteensä aavistuksen karsastavin, muljottavin lasisin silmin jokseenkin toispuoleisesta naamastaan eikä Cathryn voinut olla jäämättä hetkeksi kyräilemään otusta. Mikä otuksessa sitten ikinä kattia kiinnostikaan, havahdutti kauempaa kajahtava Pirran innokas huudahdus olennon kuitenkin nopeasti ajatuksistaan. Mustaturkki katsahti olkansa ylitse hieman hätkähtäen, ennen kuin tuhahti itsekseen ja kääntyi vielä hetkellisesti kohti irvistelevää päätä. Pikaisesti ympärilleen vilkaistuaan nainen kurottautui napauttamaan kynnellään napakan luunapin keskelle otuksen kuonoa ennen kuin kääntyi ympäri, suunnaten itsekin kohti Belwyria ja Pirraa, jotka näyttivät jo ehtineen pöydille joille oli aseteltu erilaisia aseita. Nämä eittämättä saivat kissaihmisenkin valpastumaan nopeasti, ja tämä suori hetkellisestä harhautumisestaan muiden jälkeen. "Hmmh. Täällähän näyttäisi olevan jopa valinnanvaraa" katti arvioi astellessaan itsekin tikareita sisältävän pöydän ääreen jota Belwyrkin näytti parhaillaan tarkastelevan. Nainen kumartui arvioivasti hieman lähemmäs teriä hätistäen puolihuolimattomasti muutaman innokkaasti aseita pällistelevän nulikan tieltään, ennen kuin päästi mietteliään äännähdyksen itsekseen. Kukaties tikarit (tai koristeelliset kirjeveitset) eivät kuitenkaan onnistuneet tekemään vaikutusta, ja hetken kuononpieltään raaputettuaan kissa kääntyikin kuljeksimaan suuntaan jossa havaitsi Pirran jo tunkevan lähemmäs huomattavasti suurempia aseita, arvattavan innostuneena. "Löysitkö jotakin?" olento tiedusteli ohimennen raivaten tiensä jonnekin likimain Pirran tuntumaan, jääden itsekin nopeasti käymään valikoimaa läpi katseellaan. Vaikka ei tuntunutkaan olleen mukana aivan samanlaisella innolla kuin suomukas nainen, oli tämäkin käynyt näkymän ääreen päästyään jokseenkin kiinnostuneemmaksi, yrittäen epäilemättä arvioida mahdollisesti mielenkiintoisia esineitä näiden joukosta. (( =I cubiclebot.com/wp-content/uploads/2013/04/2.gif ))
|
|
|
Post by submarine on Nov 22, 2015 21:22:31 GMT 3
Väki oli nopeaan tahtiin levittäytymäsä tarkastamaan huutokaupan tarjontaa, ja pian suuressa hallissa olikin jo pienehkö tungos. Aivan joka paikka ei tietenkään ollut väärällään ihmisiä, mutta samat asiat kiinnostivat suurinta osaa, ja mokoma loi varsin ansiokkaita tientukkeita sinne tänne. Aseiden ja muiden varusteiden luona tungos oli paljon vähäisempää kuin toisella puolella kodinirtaimiston parissa, mutta monia kiinnostuneita sielläkin pyöri. Harvalla tosin oli selvästikään minkäänlaista todellista näkemystä asiasta ja taustalla oli selvästikin pelkkää viatonta uteliaisuutta. Muutama sentään tarkkaili aseita jopa jossain määrin asiasta tietävin silmin, mutta nämä olivat vähemmistöä. Eivätkä edes nämä olleet suurimman osan ajasta niin erityisen palavan kiinnostuneita; vaikka aseita osaisikin käsitellä, ja vaikka uuden hankkiminen jopa kiinnostaisi, oli varmasti halvempiakin vaihtoehtoja kuin vanhan ritarin arvokas jäämistö huutokaupassa. Jollakin nurinkurisella tavalla tuntui suuren sankarin omaisuuden arvostus kääntyneen juuri päinvastaiseksi kuin edesmenneellä itse. Mokoman kammottavan epäkiinnostuksen edessä oli sitäkin parempi, että ainakin yksi paikallaolijoista ihasteli tarjontaa muiden puolestakin. Pirra, kaikessa innokkuudessaan, tihrusti jokaista näytillä olevaa kapistusta niin tiukasti että silmiin särki, nenä melkein kiinni jokaisessa aseessa ja sen yksityiskohdissa. Ellei vaarallisia kapistuksia olisi asetettu vahtimaan aivan oma vartijansa, olisi suomuinen nainen eittämättä kajonnut aivan kaikkeen. Nyt hänen oli ikävä kyllä tyytyminen vain pälyilemään katkerasti joka kerta, kun liian lähelle tunkeminen kirvoitti miehestä yrmeän ja paljon merkitsevän köhäisyn. Elämä oli kovin vaikeaa.
Tyttömäisen intonsa keskeltä Pirra ei ollut huomannut millään tapaa lähemmäs tarpovaa Cathrynia. Vasta kun nainen seisoi käytännössä jo vieressä ja heitti nopean, viattoman kysymyksen hänen suuntaansa, havahtui Sir Suomukalpa äkkiä. Hän vilkaisi aavistuksen hämillään tyhjästä ilmaantunutta kissaa, ennen kuin suoristautui ja teki kovinkin muka-yhdentekevän elkeen aseiden ja varusteiden suuntaan. Selvästikään moinen into ei ollut suuren ritarin arvon mukaista. "Kyllä, varusteita löytyy!" Pirra ilmoitti tyytyväisesti ja jokseenkin itsestäänselvästi toiselle, viittoen varsin hyvin näkyvissä olevien kapistusten suuntaan. Ritarintapainen oli selvästikin mielissään päästyään nyt tosiaan tarkastamaan varustusta josta oli haikaillut jo melkoisesti ulkopuolellakin. Jokin hänen olemuksessaan taisi kuitenkin viitata isihen, ettei kaikki ollut läheskään yhtä täydellistä kuin olisi voinut luulla. "Mutta... pahoin pelkään ettei moni näistä ole ritarin varusteita. Tai toki ne ovat kuuluneet hänelle, mutta monia näistä ei ole käytetty juurikaan, jos koskaan! Osa näistä ei vaikuta edes aivan taistelukelpoisilta! Tiedän, moista on hankalaa uskoa, mutta moni näistä on seinäkoristeita!" Pirra paljasti hetken perästä järkyttyneesti, viittoen aseisiin, joista moni oli kieltämättä hienosti koristeltu, mutta toisaalta myös täysin virheettömässä kunnossa ja uudenkarkea. Hiukankaan lähempää katsottuna monen saattoi myös helposti todeta olevan tosiaankin enemmän koriste kuin todellinen varuste. Moinen taisi selittää omalta osaltaan, miksi varusteita oli monen pöydänkin edestä. Toisaalta se ei juurikaan lohduttanut sellaista, joka etsi juurikin todellisia, käytettyjä, uljaasti kannettuja varusteita.
"Pelkäänpä, että minun täytyy tarkistaa tämä kaikki läpi piiru kerrallaan, ennen kuin olen varma mikä näistä todella oli Sir Albrechtin käytössä!" Pirra julisti rehvakkaasti ja melkeinpä kuin seinän vieressä seisovaa vartiomiestä haastaen. Joku olisi voinut pelon sijaan puhua toivosta, mutta siltikin nainen selvästi suhtautui tähän jonkinlaisena suurena velvollisuutena monen muun samanlaisen joukossa. Hän kyllä etsisi kunnes löytäisi!
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 25, 2015 14:05:36 GMT 3
Belvyr kohotti katsettaan nähdessään Catherinen saapuvan ja nyökäytti tälle hieman päätään. Pojat saivat naiselta lähtöpassit ja itsekseen mutisten nämä juoksivat tutkimaan jotain muuta. Mies katseli ympärilleen tutkivasti, vilkaisten kissamaisen naisen perään tämän lähtiessä astelemaan Sir Pirraa kohti ja Belvyr olisi varmasti seurannut, ellei eräs nainen olisi kompastunut ja mies harppoikin toiseen suuntaan auttamaan tätä ylös. Nainen oli varsin kiitollinen, kunnes oli nostanut katseensa ja nähnyt tumman, pitkän muukalaisen edessään ja oli lähestulkoon sylkäissyt Belvyria naamaan. Mies huokaisi yhä kyykyssä ollen ja sattui vilkaisemaan vierelleen, epämääräisen vitriinin suuntaan. Miehen kulmat kurtistuivat ja hän siirtyi hieman lähemmäs vitriiniä, katsoen sen sisällä olevia, varsin epämääräisiä tavaroita. Osa oli arvokkaampaa ja niille varmasti löytyisi ostaja. Hänen kateensa oli tosin kiinnittynyt enemmänkin koruun, joka oli tehty juurakoista, nahkasta ja punaiseksi värjätyistä puuhelmistä. Mies ähkäisi hieman ja ojensi kätensä, avatakseen vitriinin oven, mutta viereltä kuuluva yskähdys kertoi, että hän oli tekemässä virheen. Belvyr vilkaisi vartijaa vieressään ja murahti, suoristautuen, mikä kieltämättä säikäytti hieman vartijaa. Mies huokaisi ja kääntyi poistuakseen vitriinin luota, mutta vilkaisi vielä sen sisältöä, ennen kuin asteli tikareita ja kirjeveitsiä sisältävän pöydän ohitse. Hänen katselemansa kirjeveitsi oli muuttunut varsin vähäpätöiseksi tavoiteltavaksi, vaikka, eipä mies ollut tiennyt olisiko muutenkaan sitä yrittänyt huutaa itselleen. Mies pysähtyi ja aiheutti pienen törmäyksen, parin maalaisen yllättyessä liaaksi hänen pysähtymisestään, eivätkä siksi ehtineet itse tehdä muuta kuin tallustaa eteenpäin, suoraan päin muukalaisen selkää. Belvyr pahoitteli ja väisti, hieman kumartaen, mutta jäi sivummalle seisomaan, katse vitriinissä. Hän punnitsi elämäänsä ja tulevaisuuttaan jälleen kerran, mutta ajoi lopulta nopeasti ajatukset pois ja mutisi vain jotain kohtalon sanelemasta tiedosta ja tulevaisuudesta. Mies puisti päätään, hieman huokaisten ja asteli nyt lopulta Sir Pirran ja Catherinen luokse, jotka tarkastelivat aseita, joiden vartijamäärä oli varmasti suurin koko varastossa. Belvyriä aseet eivät enää kiinnostaneet, jos olivat missään vaiheessa suuremmin tälle merkkinnyt, hänellä kun oli täysi haarniska ja hänen pituiselleen varta vasten tehty, normaalia pidempi miekka. Mies olisi voinut kuvitella hankkivansa tikarin, vaikka hänellä niitä useampi olikin, mutta tikareille oli aina käyttöä. Muita aseita hän ei kaivannutkaan, vaikka toki pärjäsi jousen kanssa pakon edessä.
Mies kuuli Sir Pirran heiton siitä, että tämän pitäisi tarkistaa jokainen ase yksitellen läpi, jotta hän tietäisi mikä oli päässyt niihin suuriin ja mahtaviin urotekoihin, mitä entinen ritari oli toteuttanut. Hän katsoi tätä hetken ja totesi, aikaisemman oman kokemuksensa pohjalta. "Pelkäänpä pahoin, etteivät vartijat anna sinun koskea niihin." Belvyr vilkaisi ympärilleen, kääntäen hieman selkäänsä Sir Pirralle ja mies vaikutti jollain tapaa hermostuneelta tai levottomalta. Mies tunsi sen itsekin ja mietti oliko syynä tämä sisätiloihin pakkautuneen ihmismassan luoma kuumuus, joka tuntui pakahduttavalta turkisviitan alla. Vai oliko se vain kaikki tämä muu, epäonnistuminen, ne pari löytöä.. Mies hieraisi otsaansa ja käännähti takaisin Sir Pirraan ja Catherineen päin.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 27, 2015 22:56:31 GMT 3
Tunnelma oli käynyt heti huomattavasti eloisammaksi kun väkijoukko, muukalaiskolmikko muassaan, oli päässyt sisälle varaston suojiin kadulta värjöttelemästä. Ikävä kyllä tämä tarkoitti kuitenkin että nyt sisätiloissa tungeksi melkoisesti väkeä pakottaen heidät luovimaan kaiken lävitse, vaikka Cathryn huojennuksekseen huomasi ettei aseilla lastattujen pöytien luona kuitenkaan parveillut samalla tavalla. Siltikään kaiken ihmettelyyn syventynyt Pirra ei tuntunut huomaavan häntä ennen kuin katti oli jo lähes vieressä, jolloin hänen kysymyksensä hätkähdyttikin suomuisen naisen innostuksestaan. Kissamainen nainen nyökkäsi hymähtäen tämän tomeralle julistukselle varusteista ennen kuin käänsi itsekin huomionsa tarkastelemaan lukuisia esille asetettuja aseita kriittisellä silmällä, vaikka ei voinutkaan olla jälleen hieman hymyilemättä itsekseen. "No, näyttää siltä että mahdollisuudet saada jotakin saattavat olla aivan kiitettävät. Hänellä selvästikin oli melkoisesti tavaraa" hänkin totesi antaen katseensa pyyhkiä pöytien ylitse teeskennellen ettei huomannut kuinka toinen yritti piilottaa innostustaan.
Kuitenkin etsimänsä löytäminen runsaastakin tarjonnasta taisi osoittautua hiukan hankalammaksi, varsinkin Pirran kriteerien suhteen. Rehellisesti Cathryn ei ollut erityisen yllättynyt huomatessaan suuren osan aseista ylikoristeellisiksi ja lähes uutuudenkiiltäviksi, mutta tämä ei selvästikään ollut Pirran mieleen. Hän räpäytti aavistuksen silmiään kun toinen julisti suurimman osan kapineista varsin epäritalillisiksi kuin tämä olisi ollut jotakin suorastaan tyrmistyttävää. "Siltä kaiketi näyttää. Kukaties hän piti keräilystä. Tai vain tarvitsi jotakin kartanonsa seinien peitoksi" nainen huomautti hyväntuulisesti kohauttaen kevyesti olkapäitään kumartuessaan katsomaan edessään lepäävää koristeellista miekkaa leukaansa kyhnyttäen, mutta kuitenkin nostaen jälleen päänsä hieman yllättyneenä kun Pirra julisti aikovansa käydä läpi vaikka nämä kaikki löytääkseen aidon ritarin aseen itselleen. Jo vain pikaisellakin silmäyksellä edessä näytti olevan melkoinen urakka jos nainen oli vakavissaan... "Niinkö? No... siinä voikin olla hetkeksi tutkittavaa. Sääli ettei niitä ole lupa edes katsoa lähempää ennen huutokauppaa" hän hymähti hetken kuluttua luotuaan jokseenkin merkitsevän katseen aseiden paljouteen heidän ympärillään huvittuneena siitä innosta ja rehvakkuudesta jota toinen kuitenkin löysi itsestään, vielä huomatessaan suuren osan aseista selviksi koristeiksi. Pirra oli selvästi varsin täpinöissään nyt viimein päästyään tutkimaan odottamiaan aseita ja malttoi hädintuskin pitää näppinsä näistä erossa, mutta kuin tätä aavistellen oli paikalle asetettu aivan oma vartijansa joka tuntuikin jo osaavan pitää naista silmällä. Cathrynkin loi aavistuksen happaman katseen vartijaan kun Belvyr huomautti etteivät nämä sallisi tavaroiden lähempää tutkimista. Hänkin olisi varsin mielellään katsonut kapineita hieman lähempää ennen kuin päättäisi olisiko jokin näistä jotenkin omistamisen arvoista... tai kukaties aivan vain uteliaisuudestakin. Mutta oli kaiketi tehtävä parhaansa vain silmämääräisesti.
Hetken aikaa kissaihminenkin käytti tarkastellakseen puoli-uteliaasti eteensä leviteltyjä tavaroita ohimennen muidenkin touhuja silmäkulmastaan vilkuillen. Hän oli laittanut merkille Belvyrin kadonneen hetkeksi omille teilleen mutta nyt kookas mies seisoi jälleen lähistöllä... tosin nyt tämä vaikutti jollakin tavalla levottomalta. "Onko kaikki hyvin?" hän kysäisi hetken tätä olkansa ylitse vilkuiltuaan. Jostain syystä vaikutti siltä että jokin oli saanut miehen tolaltaan... ellei tämä harmitellut vieläkin huonoa onneaan.
|
|
|
Post by submarine on Nov 30, 2015 9:34:25 GMT 3
Päästyään nyt vihdoinkin käsiksi siihen mikä häntä todella kiinnosti (tai ainakin melkoisen lähelle sitä kaikkea), oli kaikki muu melkeinpä toissijaista Pirralle. Edes hän ei lopulta osannut olla niin sokea, ettäkö olisi todellakin kyennyt jättämään huomiotta sen tosiasian, ettei tässä kylässä käytännössä ketään muuta kiinnostanut Sir Albrechtin kohtalo tai elämä hitustakaan - ei ainakaan ketään paikkakuntalaista. Nyt hän pystyikin siis keskittymään johonkin huomattavasti mielekäämpään. Vieressä seisova, asioita ihmettelevä Cathryn oli tämäkin kaiketi edes jossain määrin kiinnostuneempi asioista, mutta tähänkään Pirra ei lopulta kiinnittänyt juuri nyt kuin muodollista huomiota, siinä määrin että pystyi kommentoimaan toisen sanoja. Hänellä oli paljon läpikäytävää. "No, ainakaan tämä väki ei piittaa tästä kaikesta hitustakaan. Pystyn varmasti huutamaan mitä haluan", suomukasvoinen nainen tokaisi napakasti toiselle tämän pohtiessa miten tavaraa oli paljon, olkoonkin että suuri osa siitä oli varsin samantekevää ainakin hänelle. Hän ei juuri peitellyt pisteliästä sävyä äänessään, vaikka kuulostikin samalla myös määrätietoiselta; jos tässä aseiden paljoudessa oli yhä edesmenneen ritarin todellisia aseita, oli kukaties jo jonkinlainen pyhä tehtävä viedä ne pois niiden kantajaa ja käyttäjää jo suoranaisen avoimesti ivanneelta väeltä. Nämä eivät tosiaankaan ainakaan ansainneet mitään sellaista. Nyreydestä huolimattakin Cathrynin huomautus siitä, miten aseiden tarkistamisessa olisi urakkaa mitä aseiden koskemiskielto ei ainakaan yhtään helpottaisi, sai Pirran vilkaisemaan tähän melkeinpä uhmakkaan rehvakkaasti. "Minä kyllä löydän mitä etsin. Ei se hypistelyä vaadi", Sir Suomukalpa hymähti, vaikuttaen tosiaankin myös uskovan omiin sanoihinsa. Asetietämys tai arvioivan silmän vahvuus eivät selvästi ainakaan häntä huolestuttaneet. Rehvakkuudelta taittoi tosin hieman terää, kun hän tuli kissamaiseen naiseen vilkaistessaan huomanneeksi myös Belvyrin ilmaantuneen lähettyville. Tämän yhtälailla koskemiskieltoa harmittelevat sanat tuntuivat osuvan huomattavasti vähemmän miellyttävään paikkaan kuin toisen, etenkin kun niitä seurasi jonkinlaista kärvistelyä.
"Ei se koskemista vaadi", Pirra tuli mutisseeksi hetken viiveellä Belvyrin selälle, ennen kuin kääntyi aavistuksen happamasti takaisin aseiden puoleen. Hetken hän tuijotti niitä suoranaisen tympääntyneesti, kuin suurikokoisen miehen synkkyydessä ja haljuudessa olisi ollut jotakin kovinkin ärsyttävää. Hän olisi selvästikin halunnut jättää koko miehen nyt omaan arvoonsa, pelkäksi taustatekijäksi. Tämä... Belvyr Barbaari oli hyvin nopeasti ilmaantuessaan saanut aikaan paljonkin yleviä luuloja, joilla ei loppupeleissä tainnut olla oikein mitään pohjaa. Ei uljaita tarinoita uljaasta ritarista, ei edes mitään erityisen jaloa syytä tämän etsimiseen. Ja nyt vieläpä jonkinlaista synkistelyäkin kaiken kukkuraksi. Taisi olla jo varsin selvää, ettei huomattavasti uljaampia todellisuuksia kaipaileva Pirra tosiaankaan lämmennyt liiaksi jollekin... tällaiselle. Ja turhauttavaa kyllä ainakin Cathryn tuntui kokevan siltikin tarpeelliseksi olla ehdoin tahdoin jättämättä tätä vain sikseen. "Jättäkää se mies sikseen, hän ei selvästikään viihdy täällä. Enpä usko, että hän löytää yhtään... suositusta huutokaupasta", nainen tuli tuhahtaneeksi olkansa yli, jopa pisteliäämmin kuin oli mahdollisesti edes tarkoittanut. Hänellä ei ollut pienintäkään halua katsella Belvyrin kärvistelyä ja haljuutta, oletettavasti koska ei ollutkaan saanut jo kuolleelta ritarilta sitä mitä oli ollut vailla. Hän kävi nyt läpi aseita, tihrusti niitä silmä tarkkana ja kiinteästi, jopa kiinteämmin kuin olisi todennäköisesti normaalisti tihrustanut. Mokomat pisteliäät sanat velvoittivat ja suorastaan vaativatkin nyt nyrpistelemään itsepäisesti toiseen suuntaan, jo aivan vain mahdolliselta vastalauseelta suojautumiseksi. Melkoista kyräilyä tämäkin...
|
|
|
Post by zetsumei on Dec 2, 2015 21:01:49 GMT 3
Belvyr vilkaisi Catherinea, tämän esittäessä kysymyksensä ja oli vastaamassa, kun kuuli Sir Pirran sanat. Mies katsoi liskonaista pitkään, ennen kuin käänsi katseensa takaisin kissamaiseen naiseen ja kumarsi kevyesti. "Täällä on yllättävän kuuma. Poistun ulos." Hän ei odotellut muiden sanoja, vaan harppoi taakseenkatsomatta ulos rakennuksesta, turkisviitta lattiaa miehen takana viistäen ja käsi miekan kahvan nuppia puristaen. Belvyr ei pysähtynyt ulkona, vaan harppoi sivummalle, toiselle puolelle huutokauppa-aluetta, pysähtyen vasta siellä, mutta ei päästänyt irti miekkansa kahvasta. Hän oli huomattavan iloinen siitä, ettei ollut tullut puhuneeksi enempää itsestään, sillä Sir Pirran sanat olivat loukanneet häntä syvästi, eikä mies ymmärtänyt mitä oli tehnyt loukatakseen toista. Ja koska ei kokenut loukanneensa, toisen käytös oli suorastaan kunnianloukkaus. Mies katseli maahan ja odotti huutokaupan alkamista, hän katsoisi sen farssin loppuun ja jatkaisi sitten matkaansa. Mies vilkaisi hieman varaston suuntaan ja huokaisi hieman, silmiään sulkien ja tuulenvireestä poskellaan nauttien. Ei haitannut, vaikka tuuli toi mukanaan myös pistävää sadetta, tuntui hyvältä tuntea luonto ihoaan vasten. Hän avasi silmänsä ja teki päätöksensä. Huutokauppa ratkaisisi jatkaisisiko hän matkaansa, vai palaisi takaisin kotiseudulleen. Käsi puristi hieman tiukemmin miekan koristepäätä ja siitä painautui kuvio hänen kämmentään vasten. Mies ei kuitenkaan edes huomannut sitä, katsellessaan kohtaa johon oletti kääpiön jossain vaiheessa ilmestyvän vetämään huutokaupan loppuun.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 5, 2015 1:19:43 GMT 3
Kun kaivattujen aseiden ääreen oli viimein päästy, vaativat nämä melkoisesti arvioivaa huomiota itse kultakin joka oli astunut tarkastelemaan näitä lähempää... vaikka pientä harmia aiheuttikin tympeästi paikallaan seisova vartija, joka piti kaikkea silmällä. Kaikesta päätellen tämä vahdinta tosin taisi olla perusteltua, halusi kukaan sitä myöntää tai ei, mutta selvästikään tämä ei kuitenkaan latistanut ainakaan Pirran vakaumusta löytää roinan seasta mitä halusi. Cathryn hymähti jälleen suomuisen ritarinpuolikkaan rehvakkuudelle vaikka toisessa olikin havaittavissa pientä happamuutta sen suhteen kuinka vähän selvästi upeaa ritarillisuutta tällaisessa paikassa arvostettiin, mutta toinen tuntui löytävän tästä pienen onnenpotkun itselleenkin kaikesta huolimatta. Mitä luultavimmin kilpailua ei tosiaan saattaisi varsinkaan käytettyjen aseiden suhteen olla, ja kattikin kohautti tälle hieman olkapäitään. "Hmh. Totta, kaiketi. Taidan itsekin katsella jos löytäisin jotakin muuta mielenkiintoista tämän kaiken seasta kuin aseita, joten voit mahdollisesti haalia kaiken ritarillisuuden mitä jaksat kantaa" kissaihminen tokaisi hyväntuulisesti, tuntuen kuitenkin kohta harhautuvan hieman huomatessaan taustalla seisovan Belvyrin synkkyyden.
Miehen olemus oli eittämättä käynyt aiempaakin hankalammaksi, ja ikävä kyllä tämä tuntui olevan tarttuvaa laatua. Cathryn katsahti jälleen Pirraa hieman silmiään räpäyttäen kun tämä töksäytti happamasti jättämään synkistelevän miehen rauhaan ennen kuin Belvyr itse ehti vastata, joka selvästikin sai tämän tuohtumaan entisestään. "Ehm? Tuota... toki. Tuskin kauppa aivan vielä on alkamassa" hän vastasi hieman hämillään kun mies ilmoitti aikovansa mennä ulos. Nainen jäi hetkeksi vilkuilemaan vuoroin tämän jälkeen ja vuoroin happamaan Pirraan, kunnes huokasi itsekseen ja pyyhkäisi otsaansa sormillaan. Kukaties itse kukin saisi jäähdytellä hermojaan hetken ennen kuin huutokauppa alkaisi. Ehkä tämä nostaisi jälleen mielialaakin... Kaiketi hän ehtisi itsekin katselemaan hieman ympärilleen ennen kuin itse spektaakkeli alkaisi.
|
|