|
Post by submarine on Sept 10, 2015 18:13:52 GMT 3
Vaikka Tynnenillä ei varsinaisesti ollutkaan mitään vastaanväitettävää toisen toivomukseen siitä, että kaksikko näyttäisi liian kovalta palalta purtavaksi ainakaan jokaiselle maantierosvolle, ei hän osannut näyttää erityisen vakuuttuneelta. Tottapuhuen hän päästi vastauksena ilmoille äänen jostakin sihahduksen ja tuhahduksen välimailta, sellaisen joka kyllä kertoi varsin hyvin, miten paljon hän uskoi moisiin mahdollisuuksiin. Ei paljoakaan, siis. "Kukaties jos olisimme jollakin paremmilla tienoilla. Mutta väki on tällaisissa paikoissa tosiaankin epätoivoista... ja vihaista. Jokainen maansa ja tilansa menettänyt talonpoika Vissaranissa survoisi mieluusti heinähangon sinunkin kylkiluihisi. Meidän kaltaisemme, ne joita sinäkin olet nyt, palkkasoturit, ovat hävittäneet heidän talonsa ja elämänsä. Niin tapahtuu aina näissä asioissa. Ne ovat epätoivoisia ja vihaisia, eikä niillä ole mitään menetettävää. Sen ainakin sanon, että älä luota keneenkään. Jos joku vähäosainen vastaantulija tarjoaa sinulle paikkaa nuotionsa äärestä, se johtuu vain siitä että he eivät usko pystyvänsä tappamaan sinua päin naamaa. Nämä ovat kovia aikoja, eikä sota säästele vähäväkisiä", Tynn vastasi lopulta, kuulostamatta turhan iloiselta juuri nyt. Soturi selvästikin näki asiassa useammankin puolen, olkoonkin etteivät ne selvästikään vaikuttaneet hänen aikomuksiinsa. Sota oli kovaa ja karua, sellaista jossa vain vahvat selvisivät. Oli parempi olla vahva. Siltikin koko asia herätti naisessa selvästi pientä mietteliäisyyttä, sillä hän jatkoi vaiteliaasti varusteidensa tarkistamista, pukemista ja kasaamista.
Panssarin kanssa menikin aikaa siinä määrin, että vieressä seisovalle velhonalulle ei jäänyt oikein muutakaan tekemistä, kuin seurata vierestä. Moinen ei kukaties suoranaisesti kiristänyt Tynneniä, mutta siitä huolimattakin nainen selvästi tiedosti asian, äityen nopeasti sadattelemaan kaiken tämän hankaluudesta ja epäkäytännöllisyydestä. Aihe oli eittämättä näissä piireissä varsin läpikäyty, mutta nuorelle, asioista tietämättömälle velholle se kaikki oli huomattavasti uudempaa. Tämän varsin yksioikoinen toteamus kirvoitti soturista taas pihahduksen, kuin moinen ei olisi vielä päässyt lähellekään sitä koko reekelettä, jota tästä kaikesta koitui. "Kerran näin soturin, jolla oli maaginen rengaspanssari. Ei edes mikään oikea rengaspanssari, pelkkää kevyttä metallilankaa. Sellainen pelkkä naurettavan kepoinen, joustava tekele, joka ei painanut mitään ja jonka sai vaatteiden allekin. Ja silti se kesti iskun kuin iskun ilman mitään ongelmia. Se reekele ei edes muistanut sitä puolia ajasta. Väittäisin että sillä oli kyllä käyttöäkin sille, sillä moni olisi aivan varmasti valmis tappamaan sellaisen vuoksi. Näistä kyllä muistaa milloin on varusteissa ja milloin ei", Tynn tokaisi, pamauttaen nyrkillä vasten polveaan, johon oli juuri taiteillut suojuksen kiinni. Metallinen, ontto kolahdus antoi ymmärtää, että todennäköisesti ainoa jota huitaisussa sattui oli käsi. Muuta nainen ei sitten tähän hätään sanonutkaan, keskittyen vain varustautumaan. Siinä oli jo aivan tarpeeksi puuhaa muutenkin.
Lopulta, monen pitkän hetken jäljiltä, Tynnen sitten seisoi pystyssä koko varustuksessaan. Kypärä päässä, panssari päällä, suojukset raajojen ympärillä ja aseet mukana. Kilpi solalla, kevyt kirves vyöllä ja toisella puolella huomattavasti jämäkämpi ja komeampi. Ja toisessa kädessä pitkävartinen, jämäkkä ase jostakin keihään ja hilparin väliltä. Kun tähän päälle laskettiin vielä selkään kiskaistu reppu, joka ei sekään ollut erityisen pieni, taisi soturille olla melkoinen saavutus jo pelkästään liikkua. Mutta siltikään hän ei näyttänyt erityisen tukalalta, kunhan tarkisti vielä kerran varusteensa, ennen kuin vilkaisi toiseen. "Noniin. Meidän on kaiketi parempi suunnata eteenpäin. Reekele, minun olisi pitänyt vain maksaa siitä muulista. Mutta se oli ruma, tyhmä ja vanha kaakki, ja se kiskuri vaati järjettömiä hintoja", nainen tuhahti, sylkäisten avoimen kypäränsä alta maahan vielä kertaalleen. Ja sitten, kuin näyttääkseen toiselle mallia, hän suuntasi eteenpäin. Kolina oli melkoista kun useat metalliset suojukset osuivat toisiaan vasten, mutta soturi ei tuntunut edes huomaavan moista. Hän oli eittämättä ehtinyt tottua siihen jo moneen kertaan.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 11, 2015 11:20:34 GMT 3
Tiaran nyökäytti hieman päätään. "Niin, no ne jotka tahtovat kuolla, eivät katso vastustajansa voimakkuutta. En ajatellut, että he olisivat niin epätoivoisia, mutta toisaalta.. Miehet ovat aina olleet se heikompi sukupuoli." Hän kohautti kevyesti olkiaan, vaikka ajatus siitä, että joku olisi niin epätoivoinen että yrittäisi tappaa, vaikka todennäköisesti kuolisi vain itse, tuntui typerältä. Naiset olivat näissä asioissa sitkeitä. He menettivät kotinsa, ehkä rakkaitaan, mutta silti he löysivät uuden paikan missä asua ja missä kasvattaa jäljelle jääneet lapsensa. Sinnikkyydellä he jatkoivat, kun taas miehet luovuttivat kun talo paloi. Ilman naisia olisivat ihmiset eittämättä jo kuolleet sukupuuttoon. Tiaran kohotti katsettaan taivaalle ja katseli pilviä, sekä yksittäistä lintua, joka lehahti kovasti räpytellen eräältä oksalta ja katosi lopulta. Hän laski katseensa, odotellen, että toinen saisi itsensä puettua varusteisiinsa ja hymähti vain hieman tämän kertomukselle lumotusta rengaspaidasta. Jonain päivänä hänkin osaisi langettaa sellaisen lumouksen vaatteen kuin vaatteen päälle. Tällä hetkellä se oli vain haave, mutta tulevaisuudessa.. Tiaran sulki silmiään ja mietti kaikkia haaveitaan, jotka vaihtuivat näemmä tiuhempaan kuin mitä aurinko teki kiertoaan. Toki, haaveita sai olla, eikä se haitannut, että ne vaihtuivat. Kunhan vain ei lakannut haaveilemasta ja toivomasta.
Tiaran oli ajatunut jonkin matkan päähän leiristä, tutkimaan alueen kasvustoa, mutta kohottautui kuullessaan, ettei toinen enää kolistuttanut panssareitaan niitä kiinnittäessään. Hän asteli toisen luokse kädet rennosti kaavunhihoissa ja nyökäsi päätään tajutessaan tämän olevan valmis. "Hyvä, hyvä." Hän ei sinäänsä odottanut innolla pitkää kävelymatkaa, mutta koska odottaminenkin tuntui turhauttavalta, olisi vain parempi päästä eteenpäin ja kohti mutaisia teitä ja vaarallisia reittejä. Hän naurahti hieman toisen kertoessa kaakista jota tälle oli yritetty myydä. "Se olisi todennäköisesti ollut purevaa sorttia ja vikuroinut niin, että olisi heittänyt vain tavarasi aina selästään." Hän lähti astelemaan toisen perässä, eikä näyttänyt haikailevan etummaisen paikkaa, vaikka katselikin uteliaasti eteensä ja enimmäkseen vain eteensä, eikä sivuilleen. Hän tunsi odottamisesta kasvaneen turhautumisensa vaimenevan jokaisen askeleen myötä ja ehkäpä jonkin valheellisen ajatuksen myötä hänen päähänsä pälkähti ajatus. Tästä päivästä tulisi hyvä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2015 17:35:07 GMT 3
Tynnen vilkaisi hiukkasen puolikarein Tiarania, kun tämä äityi jopa hieman kovasanaisemmaksi, kiskaisten asioihin mukaan uuden, naiskeskeisen näkökulman. Moinen ei ilmeestä päätellen ollut tähän asti ollut ainakaan hänen mielessään, sillä soturi kurtisti aavistuksen verran kulmiaan kuin yrittäen arvailla mistä nyt tuuli, ennen kuin sitten äkkiä naurahtikin yllättävän remakasti, kuin katsoen toisen sanat kovinkin hauskoiksi. Moinen yltiöpäisyys vihlaisi tosin taas runnottua poskea, ja hän irvisti ennen kuin vakavoitui aavistuksen. "Usko pois, on siellä naisiakin mukana, aivan yhtä vihaisina tai vihaisempinakin. Paitsi silloin kun ne ovat jo kuolleet kamalista syistä. Sinun lienee paras hylätä noin hölmöt asenteet saman tien, tai tulet vielä kärsimään niistä pahan kerran. Tällä väellä ei ole mitään muuta paikkaa minne mennä, ei tulevaisuutta eikä elämää. Heitä on nyt raiskattu ja tapettu ja riistetty juuri meidänlaistemme toimesta. Heidän kotinsa on poltettu, ruokansa ja kotieläimensä syöty ja vähä omaisuus ryövätty. Eikä siinä kohtaa katsota siihen mitä jalkojen välistä löytyy. Siinä kohtaa aletaan ottaa siitä mistä vain ikinä pystytään", Tynn tuhahti, juuri nyt selvästikin happamana toisen kovin sinisilmäisistä, turhankin näkemyksellisistä ajatuksista. Sellaisia ei tämän kaiken keskelle tarvittu, eivätkä mitkään kepeät ennakkoasenteet todellakaan helpottaisi asioita. "Älä luule hetkeäkään että saat tehtyä niistä piruparoista vihollisia itsellesi, paitsi kun ne epätoivoaan ja kostonhimoaan yrittävät tappaa sinua. Me olemme niitä väärintekijöitä. Me olemme vahvoja ja julkeita tappajia ja ryöväreitä. Me olemme tulleet heidän mailleen pyytämättä ja kutsumatta ja tuoneet sodan, kurjuuden ja kuoleman. Sinun on parasta hyväksyä se ja ymmärtää olevasi osa tätä, jos haluat jatkaa eteenpäin. Sinä olet nyt tappaja. Vaikka et olekaan itse tehnyt mitään siitä kaikesta, olet mukana tässä, auttamassa niitä jotka sitä ovat tehneet. Me olemme nyt osa ongelmaa, ja minun puolestani niillä piruparoilla on kaikki oikeudet yrittää kostaa jos vain siihen pystyvät. Jos pystyvät, niin tappakoot meidät kummatkin ja syökööt vaikka lihat luista jos eivät muuta löydä", nainen jatkoi, sylkäisten ohimennen taas maahan. Hän ei selvästikään ollut vieläkään turhan ongelmainen koko asiasta, mutta toisaalta hänellä ei ollut mitään yleviä, uhmakkaita harhakuvitelmia siitä mistä tässä oli kyse. Sitten hän kuitenkin vaikeni ja jatkoi varustautumistaan.
Loppujen lopuksi kaksikko sitten oli kuin olikin valmis matkaan. Niin epämukavia kuin mietteet ehkä olivatkin, ei Tynnen antanut sen varsinaisesti haitata itseään, keskittyen vain käytännönasioihin ja siihen tosiasiaan, että heillä oli edessään pitkä matka, joutuisivatpa he rosvojen tai jonkiin muun yllättämiksi tai eivät. Soturi pohti heikkojen ja surkeiden asemaa tämän kaiken keskellä kukaties vielä lähtiessään liikkeellekin, mutta havahtui kuitenkin toisen kommentoidessa hänen onnetonta muulittomuuttaan. Se sai hänet hymähtämään kevyesti, kohauttaen olkiaan. Liike oli samaan aikaan sekä vaivihkaisempi että selkeämpi panssarin ja suojusten alta. "Kukaties, kukaties. Mutta ainakin sen olisi voinut pistää lihoiksi. Sitkeiksi lihoiksi", Tynn tokaisi kepeästi, ennen kuin yskäisi ja suuntasi sitten eteenpäin. Heti kättelyssä saattoi eittämättä nähdä, ettei hän ollut mikään puhelias taikka toimelias matkalainen. Kokeneen kulkijan yksioikoisuudella hän tarpoi eteenpäin, pois puiden seasta takaisin metsäpolulle joka johti eteenpäin. Kaikki oli viime yön jäljiltä vielä melkoisen kuraista, mutta hän ei murehtinyt asiasta liiaksi. Se nyt vain kuului tähän kaikkeen, yhtä varmasti kuin se että lopussa odotti verenvuodatusta ja kurjuutta. Siitähän tässä oli kyse, hyvässä ja pahassa. Soturi tuki pitkän varsiaseensa olkapäätään vasten, tasapainottaen sen jotta kapistus vaati mahdollisimman vähän huomiota, ennen kuin vaipui omaan rauhaansa. Kukaties hän mietti jotakin, tai kukaties ei yhtään mitään. Joka tapauksessa leiri ja sen vieressä edelleen lojuvat raadot jäivät pian taakse. Edessä odotti uusia asioita. Jäisi nähtäväksi, moniko niistä olisi loppujen lopuksi todella hyvä.
((Hmh, voisi olla hyvästä skippailla eteenpäin tässä kohtaa.))
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 12, 2015 16:14:36 GMT 3
Hän olisi halunnut sanoa yhtä jos toista, toisen kohdellessa jälleen hänen sanojaan alentuvasti. Vaiti hän silti oli, vaikka olisi halunnut nakata takaisin sen mikä hänen kielensä päällä pyöri. Matkan alkaminen teki hiljaisuuden helpommaksi ja nainen vaipui omiin ajatuksiinsa, eikä ollut kovinkaan yllättävää, että hänen ajatuksensa kietoutuivat tulevaisuuteen, tällä kertaa enemmän lähitulevaisuuteen. Pieni juonitteleva hymy huulillaan hän mietti asioitaan, keho täynnä intoa ja jännitystä.
Aurinko paistoi keskitaivaalta kirkkaana ja sai olon tuntemaan ikäväksi. Kaavun ja viitan liepeet olivat märät ja kuraiset, sekä kuran vuoksi varsin raskaatkin kävellessä. Enää ei ollut intoa tai jännitystä, varsinkin kun aika pian hän huomasi lihastensa kipeytyneen eilisen kävelyn vuoksi. Toki kävely verrytti niitä, mutta kaikenkaikkiaan matkaaminen tuntui huomattavasti tylsemmältä kuin eilen. Hänestä tuntui, ettei tie voisi sen tylsempi enää olla, vaikkei hän tosin olisi toivonut mitään väijytystäkään tunnelmaa jännittämään. Mutta matkaaminen saisi jo päättyä ja velhon oppiin pääseminen alkaa. Tiaran näytti huppunsa kätköissä varsin nyrpeältä. Hän oli valmis uuteen ja oppimista täynnä olevaan elämäänsä, selvittyään hengissä taisteluista ja oltuaan vuoden, ehkä kaksi vahvemman velhon opissa, hän voisi jatkaa matkaansa minne mieli sitten veisi. Ei tosin ehkä kävellen, tiet kävellen tuntuivat olevan lähinnä täynnä kurjuutta. Nainen laski kätensä hihoistaan ja yritti jälleen kerran saada kaapuaan laskeutumaan hieman ilmavammin, sillä mudan voimasta se painautui liiaksikin tiukasti hänen jalkojaan vasten ja se taas teki kävelystä huomattavasti haastavampaa. Yritys oli turha, minkä hän tiesi jo valmiiksi, monen samanlaisen turhan yrityksen jälkeen, mutta silti hän yritti sitä aina välillä. Kädet palasivat hihojen suojaan ja nainen nopeutti askeliaan hidastettuaan hieman helmojen korjaamista varten. Tiaran katseli tiensivuille mielenkiintoisten yrttien ja kasvien toivossa, mutta tiensivu pukkasi vain heinää ja korsikasveja. Jos niitä voisikin käyttää taioissa, oli tämä seikka jäänyt häneltä täysin kuulematta tai lukematta. Lätäköiden läikittämä, mutainen tie tuntui jatkuvan loputtomiin, ajatteli sitten mitä hyväänsä, joten nopeasti nainen lakkasi miettimästä mitään tiettyä ja antoi ajatustensa vain harhailla minne sen mieli teki.
((Tuollainen kelaus, voi kelata enempi jos siltä tuntuu))
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2015 18:23:00 GMT 3
((Eh, pahoittelen että tässä on kestänyt hirveän kauan. Posketonta pantata peliä näin pitkään, mutta totta puhuen hävettää tehdä uudestaan ongelmia asioihin tällä tavalla, ja päänvaivan vuoksi olen vitkastellut. Ikävä kyllä tuntuu etten oikein pysty jatkamaan tätä peliä. Tynnen ei juuri tunnu lähtevän pyörimään hahmona, ja olen hyvin pitkään ollut suurissa ongelmissa hahmonluonnin ja tällaisen suhteen. Tiedän hyvin että jatkuva hahmonvaihto murhaa peliä yhtä hyvin kuin jahkailukin, enkä oikein tiedä saisinko tekaistua mitään muutakaan noin vain tähän. Varsin turhauttavaa, ja pyydän anteeksi tästä.))
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 18, 2015 12:20:49 GMT 3
((Sattuuhan sitä, ettei nappaa. Minulle käy pelin suhteen mikä vain, päätetään tähän tai jatketaan. Onko Spyrre vielä kiinnostunut tästä pelistä? Itsellä on tulevaisuutta ajatellen marraskuu aina vähän heikkoa ropettamisessa, koska Nano, mutta jos tätä peliä päätettäisiin jatkaa, kyllä minä toki pyrkisin vastailemaan. Mutta ihan miltä teistä tuntuu ja minun maailmani ei ainakaan kaadu, jos päätettäisiin, että tämä tähän jäisi.))
|
|
|
Post by submarine on Oct 18, 2015 16:31:26 GMT 3
((Hmmh, mietin tässä sitäkin, että jos Spyrreä kiinnostaa, niin ehkä voisi harkita heti alusta asti kolminpeliä, ellette sitten jatka tätä? Eh, voisi toimia paremmin, ja todennäköisesti saisin kyllä tekaistua jotain vähän toimivampaakin kun heti ensimmäinen idea johon luotin ei osoittautuisikaan varsin toimimattomaksi.))
|
|
|
Post by spyrre on Oct 18, 2015 18:10:04 GMT 3
((Hmm, kaipa se uusi kolminpeli voisi olla ihan idea? Kieltämättä itselläkin ollut vähän epämääräistä syys-jumitusta, mutta toki voin osallistua jos ajoittainen pieni tökkiminen ei haittaa. Sounds good to me. =) ))
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 18, 2015 22:28:06 GMT 3
((Tökkiminen ei ainakaan minua haittaa, tökkii sitä täälläkin aika-ajoin. Voidaan toki aloittaa uusi peli, varmaan itsekin sitten koitan jotain muuta hahmoa pelattavakseni. Että miten tässä nyt sitten jatketaan? ))
|
|
|
Post by submarine on Oct 27, 2015 2:53:20 GMT 3
((Hmmh. Kolmen pelaajan kanssa peli voisi todennäköisesti olla vähän vähemmän rajattukin, eli siis enemmänkin katsotaan paikka ja ihmetellään hahmojen yhteentörmäilyä. Ellei sitten itse kutakin kuitenkin kiinnostaisi jokin aktiivisempi ja tekeväisempi? Mitään kamalan mutkikasta ei varmaan kannata, kolme hahmoa kuitenkin vaatii itsessäänkin jo aika paljon sumplailua.))
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 29, 2015 23:26:33 GMT 3
((Kumpi vain käy, suunnitellumpi tai vapaampi, ihan riippuen siitä, että löytyykö jollain haluja suunnitella peliä varten enempi. Itsellä ei taida nyt riittää siihen aika, mutta pelaan sitten mukana kyllä varsin sujuvasti.))
|
|
|
Post by submarine on Nov 3, 2015 17:07:29 GMT 3
((No, kirjoittelin nyt tuonne Myrkoksen puolelle jonkinlaisen alun, jonka pitäisi olla ainakin aika löyhä ja sallia aika hyvin melkein millaisia hahmoja tahansa. Jos niikseen, niin ehkä voisi ottaa vaikka saman tien kirjoitusvuoroiksi vaikkapa Zetsumei-Spyrre-minä?))
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 4, 2015 11:09:07 GMT 3
((Hienoa! Oli hyvä alku, sain heti jonkinlaisen inspiraation uudelle hahmolleni! ^^ ))
|
|