|
Post by wuz on Dec 14, 2012 22:01:30 GMT 3
Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu kuin Amber, kenestä Aura sattumoisin piti kovasti (mikä oli sinänsä harvinaista nykyisin, sillä useimmat ihmiset ja muutkin olennot saivat haltian lähinnä raivostumaan tai vähintäänkin ärtymään), hän olisi oletettavasti ottanut loukkauksena naisen sanavalinnan “sinunkaltaisistasi”. Ei siksi, että hän olisi ollut jollain tapaa herkkänahkainen vaan pikemminkin sen takia, että suhtautui kaikkiin eläviin olentoihin kyynikon lyhytjänteisellä katseella ja sattui kaiken lisäksi olemaan vielä hyvin lyhytpinnainen jo aivan luonnostaan. Amberin suusta lausuttuna kysymys oli oikeastaan kuin mikä tahansa muukin utelu tai tiedustelu eikä saanut haltiaa näkemään punaista. Hän nousi joenpientareelta, pudisti pisarat käsistään ja palasi laukkunsa luo, istahtaen sitten sen viereen. “Sanoisin että tiedän riittävästi. En välttämättä kaikkia hienoja nimityksiä mitä ihmiset ovat kaikelle keksineet, mutta erotan myrkylliset kasvit hyödyllisistä, tunnen sieniä ja marjoja ja tiedän asian jos toisenkin metsässä leiriytymisestä.” Hetkeksi haltia hiljeni kuin miettien olisiko sattumoisin unohtanut lisätä jotakin tarpeellista, mutta kohautti lopulta enää vain olkiaan. “Eläimet ovat eläimiä. Ne ärtyvät jos niitä ärsytetään ja hyökkäävät vain syystä. Jos minä jätän eläimet rauhaan, jättävät eläimetkin minut rauhaan.”
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 14, 2012 22:57:06 GMT 3
Amber hymyili Auran vastaukselle. Varsinkin sille mitä tämä sanoi eläimistä. "Eläimistä olen huomannut saman itsekkin. Joskus olen joutunut oikeasti jonkin pedon jahtaamaksi mutta yleensä se mitä sanoit pitää täysin paikkansa, vaikka välillä sattuu ärsyttämään eläintä tahattomasti. Kerrankin törmäsin metsässä kovin äksyn oloiseen hirmulintuun, se sähisi minulle ja louskutti nokkaansa. Vetäydyin tietenkin heti ja huomasin matkan päästä kuinka se istui hautomis puuhiin pesälleen. Se halusi vain suojella jälkikasvuaan." Amber oli hetken hiljaa ja pilvi käväisi hänen kasvoillaan. "Sääli että monet ihmiset eivät tunnu tajuavan niinkin yksinkertaista asiaa tai eivät vain välitä. Minun kotimaassani on jo jonkin aikaa teurastettu valtavia määriä eläimiä pelkästään nahan tai jopa huvin vuoksi. Tai jopa vain siksi ettei joillain muilla ihmisillä olisi mitä saalistaa. Ei kyllä ihme kun ottaa huomioon kuinka muita ihmisiäkin tosiaan kohdellaan siellä." Amberin äänessä kuului katkeruutta ja tukahdutettua vihaa.
Hänen katseensa painui alas kuin ikävät muistot olisivat saaneet hänet masentumaan ja huokaisi sitten. "No, minäpä häivyin sieltä heti kun voin." Hän vielä lisäsi.
|
|
|
Post by wuz on Dec 14, 2012 23:10:08 GMT 3
Äkisti Amber puhuikin odotettua enemmän, kuin mitä haltia oli viimeisen vuorokauden aikana oppinut odottamaan ja tämä omituinen, odottamaton puheenvuoro sai hetkellisesti suippokorvan lähes hämmentymään. Ainakin se onnistui sentään pitämään ilmeensä kurissa katsoa nallottaessaan sinisine silmineen naista, joka tuntui äkisti vuodattavan tunnoltaan jotain pitkäaikaisempiakin kaunoja kotimaahansa liittyen. Mistähän kaukaa nainen oli kotoisin? Haltia raaputti hajamielisenä etusormellaan pisamaisen nenänsä vartta ja yritti pikaisesti kerrata maantietoa päässään. Ehkä jostakin kaukaa… Jostakin lämpimästä?
Amberin hiljetessä äkisti Aura havahtui ajatuksistaan ja hetkellisesti tunsi olonsa surkeaksi ihan vain nähdessään toisen olemuksen painuvan kasaan puheidensa johdosta. “Onko siitä pitkäkin aika?” hän kysyi, toivoen samalla, ettei onnistuisi pahastuttamaan Amberin mieltä törkeällä utelullaan yhtään sen enempää, kuin miltä nainen jo nyt vaikutti.
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 14, 2012 23:18:07 GMT 3
"On siitä jo joitakin vuosia. En ollut vielä täyttänyt kahtakymmentä kun lähdin. Siitä lähtien olen vellellut siellä täällä." Hän nousi ylös, hänen ilmeestään ei voinut päätellä mitään äskeisestä vuodatuksesta. "Mitä sanot? Jatketaanko matkaa?" Hän sanoi, hymyillen taas tyypilliseen tapaansa.
|
|
|
Post by wuz on Dec 14, 2012 23:23:55 GMT 3
Ja niin äkillisesti kuin Amber oli päättänyt vuodattaa sydäntään lähes tuiki tuntemattomalle uudelle tuttavuudelleen, yhtä pikaisesti nainen oli saanut jo itsensä uudelleen kuriin ja vaikutti valmiilta unohtamaan koko välikohtauksen. Se sopi haltialle, mikä hän oli kaivelemaan toisen menneisyyttä ja väkipakolla nyhtämään Amberista tietoa irti, toinen kertoi jos niin itse päätti tehdä. Aura nyökkäsi ja nousi ylös pientareelta nykäisten laukun olalleen kevyesti. Nopeasti hän pudisti viitaltaan ja housuiltaan havuneulasia ja kääntyi sitten matkakumppaninsa puoleen. Odottikohan toinen nyt hänenkin sitten kertovan jotakin itsestään? Heh, siitä puheenvuorosta tulisi lyhyt… Itsekseen hymähtäen Aura sipaisi kuparinpunaisen hiussuortuvan korvansa taakse, kunnes muisti äkkiä portilla sattuneen välikohtauksen.
“Toivottavasti en tunkeile kun kysyn, mutta… Oliko sinulla oikeasti jotakin tekemistä sen etsintäkuulutetun naisen kanssa?”
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 14, 2012 23:35:00 GMT 3
Amber naurahti kuullessaan Auran kysymyksen etsintäkuulutetusta. "No tavallaan." Hän sanoi. Minä tosiaan tapasin hänet siinä kapakassa jossa me kohtasimme. Hänen kanssaan minulla oli erittäin lyhyeksi jäänyt keskustelu. Mutta ei voi sanoa että olisin ollut tekemisissä, hän lähetti oudon viestin jossa pyysi tavata minut. Se oli varsin omituista sillä edellisellä kertaa kun olimme tavanneet, olimme koittaneet iskeä terästä toisiimme. Jos hän ei olisi ehdottanut tapaamista julkisella paikalla, en olisi suostunut koko hommaan."
Amber käveli sillan yli ja jatkoi matkaa tiellä joka heti toisella puolen ei ollut enää muuta kuin polku. "Oikeastaan meidän kai tulisi olla varuillamme, hän saattaa vielä etsiä minua ja hän varmasti löytää minut jos haluaa. Vaikka olen ruvennut uskomaan että hän oli tosissaan kun ehdotti sotakirveen hautaamista."
|
|
|
Post by wuz on Dec 14, 2012 23:42:28 GMT 3
Kieltämättä seuraava avautuminen tummahipiäisen naisen suunnalta sai haltian kohottamaan toista kulmaansa kysyvänä. Hetkeen hän ei sanonut mitään, antoi naisen vain jatkaa puhettaan keskeyttämättä samalla, kun seurasi tämän jalanjäljissä tyypilliseen tapaansa äänettömästi askeltaen ensin siltaa pitkin joen yli ja sitten pienelle olemattomalle polulle, jota ei ulkonäön perusteella olleet käyttäneet aikoihin enää muut kuin ehkä pienet jyrsijäeläimet ja muurahaiset. Lopulta haltia ei enää voinut vastustaa kiusausta.
“Eli olet siis toisinsanoen houkutellut minut tietoisesti jonkinlaiseen vaaralliseen ystävyyssuhteeseen ja matkalle kohti tuntematonta tietämättä laisinkaan koska tai mistä suunnasta tämä niin kutsuttu ‘ystäväsi’ seuraavaksi saattaa iskeä?” hän kysyi, jonkinlaista kieroa huvittuneisuutta äänessään. Auran tuntien hän saattoi todella olla jollakin tapaa kiero ja huvittunut tilanteesta, vaikkei asia niinkään olisikaan ollut leikin asia. Tuskinpa viestintuojaa aivan syyttä suotta oltu etsintäkuulutettu… “Mitä hän sitten on tehnyt ansaittuaan tulla etsintäkuulutetuksi?”
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 14, 2012 23:53:00 GMT 3
Amber päästi nolostuneen naurahduksen. "En minä olisi sinua mukaani houkutellut mikäli todella uskoisin olevani välittömässä vaarassa. Ja ainahan sinulla on lupa lähteä omille teillesi jos tahdot. Mutta se nainen Kressida on tehnyt vaikka mitä mistä tulla etsintäkuulutetuksi, lähinnä hoitaessaan äitinsä Pandoran likaisia töitä." Sitten hänen kasvoilleen levisi virne. "Haluaisnpa nähdä kuinka se kersantti koittaisi hoitaa Kressidan aiheuttamia ongelmia."
|
|
|
Post by wuz on Dec 15, 2012 0:12:46 GMT 3
Kieltämättä Amberin vastaus sai Aurankin virnistämään. Ajatus pikkuruisen kylän virkaintoisesta kersantintapaisesta ahdistamassa nurkkaan etsintäkuulutettua ja vaarallista rikollista tuntui huvittavalta, eikä haltian käynyt tippaakaan kateeksi kessuparan kohtalo, mikä eittämättä osoittautuisi julmaksi, mikäli tämä joskus todella joutuisi kasvokkain Amberin mainitseman Kressidan kanssa. “Minusta tuntuu että kessulla olisi ensinnäkin vaikeuksia uskoa, että joku naispuolinen henkilö olisi ylipäätään vaarallinen millään tavalla,” hän huomautti huvittuneena, asettaen askeleensa samaan tahtiin Amberin askelten kanssa sitä oikeastaan itse edes huomaamatta. “Ja kuten itsekin sanoit, niin eikö yhdessä matkustaminen muutenkin ole turvallisempaa? Jos et tosiaan pistä pahaksesi niin kulkisin kyllä mielelläni seurassasi jonkin aikaa.”
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 15, 2012 0:20:11 GMT 3
Amber hymyili kun Aura tarjoutui jatkamaan hänen seurassaan. "Se sopii minulle hyvin. Mietin tässä turvanienin lakeja. On hyvinkin mahdollista että minua olisi pidetty Kressidaa pahempana rikollisena sen asian vuoksi mitä sinulle kerroin, olet varmaan huomannut että ihmiset tekevät usein varsin kummallisia lakeja." Amberin äänessä oli sarkasmin sävyä hänen puhuessaan omasta rikollisuudestaan ja jälleen hänen mielessään kävi että oliko Aura tiennyt mitä hänen aiemmin käyttämänsä sana tarkoitti.
Metsän seassa heidän edessään näkyi liikettä ja Amber pysäytti askeleensa, jähmettyen liikkumattomaksi mutta koska mitään muuta ei kuulunut eikä näkynyt, hän jatkoi matkaansa.
|
|
|
Post by wuz on Dec 15, 2012 0:33:57 GMT 3
Jaa, nytkö Amber taas palasi siihen samaan aiheeseen josta mainitsi aiemmin? Mikähän se sana olikaan ollut mitä toinen oli käyttänyt, suippokorva ei kuollakseenkaan muistanut sitä… Kieltämättä kuulosti huolestuttavalta kuulla, että oletettavasti se jokin, mitä toinen oli kertonut itsestään, oli jollain tapaa laitonta ja rikollista, vaikka toisaalta kyse olikin nimenomaan ihmisistä ja heidän eriskummallisista laeistaan. Siispä Auralonthalasa jälleen kerran säilyttääkseen kasvonsa sivuutti asian olkienkohautuksella. Kai mokomalla oli niin kova luotto itseensä ja omiin kykyihinsä, että varmasti hän pärjäisi yhtä sappholaista vastaan jos tilanne sitä vaatisi… “Älä sitä murehdi. Turvanienissa on lakipykäliä varmasti jopa kansantanhuja ja punatukkaisia poikalapsiakin vastaan,” hän huomautti huolettomasti ja kumartui poimimaan silmäkulmastaan erottamansa suppilovahveroryppään sammalmättäältä. Napsaistuaan keltavartiset sienet mättäältä parempaan talteen tavoittivat suipot korvansa kahahduksen, joka ei ollut tullut hänen saatika edellään kulkevan Amberin liikkeistä, ja heti perään edellä kulkenut nainenkin seisahtui äkillisesti. Molemmat tuntuivat jähmettyvän aloilleen, ja hetkeen ei kuulunut mitään muuta kuin etäisen linnun sirkutusta jostakin kaukaisuudesta.
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 15, 2012 0:41:29 GMT 3
Mitään kummallista ei tapahtunut vähään aikaan ja he jatkoivat kulkuaan, tuli keskipäivä ja alkoi tuntua hieman kuumalta. Maasto oli pysynyt varsin samanlaisena jo pitkään eikä muita isoja eläviä olentoja tuntunut olevan liikkeellä. "Pidettäisiinkö taas tauko?" Amber kysyi Auralta, auringon ollessa suoraan heidä yläpuolellaan.
|
|
|
Post by wuz on Dec 15, 2012 1:07:48 GMT 3
Aura yritti parhaansa mukaan kuulostella ympäristöään, muttei tavoittanut enää minkäänlaista epätavallista, poikkeavaa äännähdystäkään, joka olisi kielinyt vaarasta. Tuskin hän oli väärinkään kuullut, mutta mitään järkevää selitystäkään ei äänelle löytynyt, joten asia unohtui pian ja matka saattoi jatkua tavalliseen tapaan. Kulku sujui helposti ja nopeasti ja huomaamatta jopa täysin äänettömästi: kaksikko ei juurikaan vaihtanut sanaakaan keskenään, sillä ainakaan Aura ei kokenut tarpeelliseksi keskustella väen vängällä ihan vain siksi että olisi tuntenut olonsa painostetuksi siihen, vaan luotti naiivisti siihen, ettei Amber kyllästyisi jatkuvaan hiljaisuuteen tai että tämä puhuisi itse sitten, kun jotakin sanomisen arvoista ilmaantuisi. Lopulta naisen ehdottaessa uutta pysähdystä haltia oli ensin vähällä huomauttaa että vastahan he olivat pysähtyneet joella, mutta pyörsi sitten lausumattomat sanansa hoksattuaan tiirata taivaalle, jonka kannella aurinko porotti lakipisteestään jo täyttä häkää kertoen ajan kuluneen odotettua nopeammin. Vaitonaisesti nyökäten haltianainen katsasti nopeasti ympäristöstään paikan johon he saattoivat asettua toviksi, ja istuuduttuaan sitten alas kaivoi laukustaan mukaansa pakkaaman leivän, josta mursi pari palaa ja tarjosi toista Amberille. “Oletko ajatellut että tahdotko leiriytyä ennemmin metsään vaiko johonkin kylään? Luultavasti voisi olla hyvä ajatus tehdä muutamia hankintoja, kuten vaikkapa, eh, vesileili tai jokin muu sellainen.” Kuinka noloa myöntää tällaista. Hänhän oli olevinaan niin kovin kokenut matkalainen ja silti oli unohtanut hankkia niinkin olennaisen varusteen kuin vesileilin…
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 15, 2012 1:17:19 GMT 3
Amber asettui Auran kanssa istumaan sopivaan paikkaan. Hän oli ottamassa esiin omia eväitään kun Aura tarjosi hänelle leipää. Hän kiitti Auraa ja otti leivän, kaivaen sitten omasta laukustaan kuivatun hedelmän jonka ojensi vuorostaan Auralle. Hänellä oli niitä useita ja pari palaa kuivattua lihaa erillisessä käärössä. "Hmm, metsässä on ihan mukavan yöpyä hyvällä ilmalla kesäisin mutta voisimme tosiaan hankkia lisää varisteita. Minulla on yhä täysi leili mutta olisi sinun hyvä saada oma." Kun leiliestä tuli puhe, hän ottikin sen esiin ja hörppäsi hieman vettä ja ojensi sitten sen Auralle.
Amber katseli ympäröivää metsää, hän piti siitä. Ja näin tiheässä puustossa ei tarvitsisi pelätä isoja petojakaan. Samassa hän kurtisti kulmiaan, oliko hän vain kuvitellut asian vai oliko jossain kaukana tosiaan vilahtanut jotain viininpunaista. Hän jäi katsomaan sinne missä kuvitteli jotain nähneensä.
|
|
|
Post by wuz on Dec 15, 2012 10:52:10 GMT 3
Kuivattu hedelmä teki hyvin kauppansa. Ei hullumpi vaihtokauppa itse leivotusta leivästä! Eksoottisemmat hedelmät olivat harvinaista herkkua täällä päin, yleensä haltian oli tyydyttävä lähinnä vain omenoihin ja kirsikoihin, joita niitäkin oli lähinnä pelkästään kausittain tarjolla, ja tämä mielessään hän natusteli saamaansa evästä hitaasti ja nautiskellen, unohtaen tyystin oman leipäsiivunsa ainakin toistaiseksi. Tarkastellessaan kuivattua hedelmänpalaa kädessään ja tunnustellessaan sen makuja kielensä päällä kuunteli hän sivukorvalla Amberin rauhalliseen sävyyn puhuvaa ääntä tämän vastatessa aiemmin haltian esittämään kysymykseen. Suippokorva nyökkäsi, metsässä leiriytyminen sopi hänellekin enemmän kuin mainiosti, sitähän hän olikin oikeastaan jo ehtinyt kaivatakin kylässä asuessaan, vaikka olikin samaa mieltä siitä, että leili olisi hänenkin hankittava ennenpitkää. Amber tarjosi naiselle omaansa, ja Aura otti sen vastaan kiitollisena, siemaisi kulauksellisen viileää nestettä, ennen kuin ojensi leilin takaisin alkuperäiselle omistajalleen. Oikeastaan vasta sitten, pysähdyttyään katselemaan salaa matkakumppaniaan, Auralonthalasa huomasi tämän tuijottavan jonnekin kaukaisuuteen. Pitäisiköhän tässä nyt huolestua? “Näitkö jotain?” kysyttiin, vaikkei Aura suoranaisesti uskonutkaan naisen nähneen mitään huolestuttavaa. Tiheä metsä vain teki tepposet. Sitäpaitsi ei hänkään ollut kuullut mitään erityistä, ja hänellä jos jollakin oli erinomainen kuulo.
|
|