|
Post by wuz on Dec 13, 2012 12:38:44 GMT 3
“Niin no, kukapa tänne nyt vapaaehtoisesti haluaisi jäädäkään,” Aura totesi kuivasti Amberin toiveeseen siitä, ettei tämä toivonut itselleen samaa kohtaloa kuin minkä haltia oli juuri paljastanut käyneen itselleen. “Kunhan saan riittävästi kerättyä rahaa kasaan niin tarkoitus olisi kyllä minunkin vaihtaa maisemaa mahdollisimman pian.” Jälleen kerran tuo tuttu olkien kohautus, jota seurasi pieni hiljainen hetki kahden naisen välillä, keskustelun tauotessa siihen saakka, kunnes Amber otti ohjakset käsiinsä ja oma-aloitteisesti palasi vielä hetkellisesti äskeiseen välikohtaukseen. Aura nyrpisti pisamaista nenäänsä, liekö sitten toisen huomautuksen vaiko pelkästään tilanteen muistelun tähden, mutta tyytymättömältä hän silti vaikutti. “No anteeksi vain, ei ollut tarkoitus häiritä,” hän tokaisi jokseenkin suorasukaiseen sävyyn ja oli jo uudelleen muistuttamassa siitä, kuinka hän oli varsin kykeneväinen pitämään huolen itsesään, kun jälleen kerran ulkopuolinen, odottamaton taho keskeytti hänen illanviettonsa jo toistamiseen.
“Hei, ämmät!” Rosoinen miesääni puhutteli kumpaakin naista tällä imartelevalla nimityksellä, ja vasta tuolloin haltia oivalsi kapakan muun puheensorinan ja mekastuksen vaimenneen. Kulmat kurtistuen nainen käänsi päätään äänen suuntaan, vain kohdatakseen näkökentässään lähinnä miespuolisista asiakkaista koostuvan väkijoukon, joista useampi oli jo hylännyt tuoppinsa ja istumapaikkansa ja noussut seisomaan, muutama vain nähdäkseen ja loput närkästyneenä hameväen asiattomasta käyttäytymisestä. “Suositeltais että häivytte saman tien paikalta ellette halua jäädä vastaamaan väkivallankäytöstä,” raspikurkkuinen mies pitkine partoineen jatkoi, ja Aura puuskahti nenäänsä närkästyneenä tarkkaillessaan tätä johtajan virkaa toimittavaa ukkoa. “Kaveri ei tehnyt mitään väärää, kaipaili vain vähä lempeä, mikä on naisten tehtävä antaa,” lisäsi joku toinen parrakkaan miekkosen lähituntumasta kuin lausuen ääneen tuon miesvaltaisen kapakan yhtenäisen ajatusvirran. Aura vilkaisi Amberia, ennen kuin käänsi katseensa takaisin miesjoukkioon. Näinköhän vain sitä savustettiin kaksi naista ulos kapakasta?
“Tunkekaa kuulkaa suosituksenne sinne minne aurinko ei paista,” haltia sähähti ja sai aikaan miehissä enemmän tai vähemmän hämmennystä porukan ryhtyessä yhteistuumin pohtimaan että missähän tämä paikka oikein mahtoi sijaita, jonka aikana Aura kääntyi Amberin puoleen, kulmansa yhä kurtussa.
“Ehkä on parasta poistua paikalta, noita on aika monta,” se sanoi yhteenpurtujen hampaidensa välistä enemmän tai vähemmän ärtyneenä tosiasioiden laidasta ja näytti siltä kuin olisi todellakin ollut valmis lähtemään.
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 12:56:47 GMT 3
Amber katsoi Auraa kohottaen toista kulmaansa tämän pahoitellessa häiriötä, olipa hatiatar herkkä. Hän oli juuri sanomassa ettei ollut äskeistä ihan niin tarkoittanut kun jälleen keskeytys. Joukko edellisen hyypiön tovereita oli kokoontunut oikein urhoollisesti joukolla kahta pelottavaa naita kohtaamaan. Amber kihisi raivosta tälle raukkamaisuudelle ja barbaarisille ajatuksille, hän oli kyllästynyt siihen että muut yrittivät kertoa mikä hänen tehtävänsä oli.
Aura ehdotti poistumista, mikä oli Amberin mielestä hyvä idea, sääli ettei hänellä ollut paria ystäväänsä mukana, silloin tuo typerys lauma olisi kohta itse poistumassa. "Taidat olla oikeassa, heitä on liian monta." Hän sanoi ja nousi, valmistautuen kuitenkin tarttumaan miekkaansa jos tarve vaatisi. "Hyvä on te urhoolliset sielut jotka tarvitsette koko poppoon kahta pientä naista vastaan. Me poistumme, täällä onkin huonoa seuraa. Mutta ehdotan että suosittelette kaverillenne että koittaa ensi kerralla hakea itselleen sellaisen joka suostuu rahasta "lemmen puuhiin", tuskin se villi muuten naista saisikaan." Amber tiesi että puhui provosoiden mutta vaikka hän halusikin poistua turvallisesti uuden toverinsa kanssa, ei hänen ylpeytensä sallinut tehdä sitä paimennettavan lampaan tavoin. Hän ojensi kätensä Auralle saattaakseen tämän turvallisesti pois tuosta kolosta.
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 13:09:00 GMT 3
Joukossa tyhmyys tiivistyi ja kaiketi oli niin ennennäkemätöntä ja omituista nähdä kuinka kaksi heikkoa, avutonta naisparkaa pistivät onnistuneesti hanttiin humalaiselle miehelle, oi voi, että se vaati oikein vihaisen joukkion jotta miesporukka uskalsi kohdata nämä luonnonoikut. Noituutta! Jumalanpilkkaa!
Amberin äskeinen huomautus tilanteen keskeytymisestä ehti unohtua haltian mielestä sen sileän tien kun nainen vastasi myöntyvästi paikalta poistumiseen ja kääntyi sen jälkeen vielä solvaamaan barbaarista miesjoukkoa sivistyneeseen sävyyn niin, että jälleen kerran jäi muutama ihmiskunnan valioyksilö sitä pohtimaan, kun ei ollut oikein varma olivatko he juuri yksissä tuumin saaneet porukalla kehuja vaiko ivaa. Aura virnisti itsekseen ja Amberin ojentaessa hänelle kättä herrasnaismaiseen tapaan – mikä oli sekin kieltämättä uutta haltialle – pujotti hän kätensä toisen naisen käsikynkkään kuin itsestäänselvänä eleenä. “Selvä on, mennään. Saavat jäädä idiootit rypemään miehisyydessään,” ilmoitettiin vielä hyväntuulisena kirkkaalla äänellä, taustalla muutamien köriläiden uristessa tyytymättömyyttään kuin olisivat juurikin oivaltaneet mitä tässä oikein tapahtui. “Ni– niin, juoskaa! Paetkaa! Ei tartte tulla takas!” “Näytettiinpäs niille naisen paikka!” sanoi joku ylpeänä, ei niinkään poistuvan naiskaksikon selkämyksille, vaan lähinnä tietämättömyyttään juhlistaen muille vähemmän älykkäille tovereilleen. “Naisen paikka on ulkona, ei kapakassa!” “Tai no kapakassa joo jos ne tarjoilee.” “Niin joo, se on kyllä totta.” “Onko Corvo kunnossa?” “Emmää tiedä mihkä se meni.” Ja niin pian sitä unohtui koko välikohtaus, kuin mitään naisia ei koskaan kyseisessä juottolassa olisi nähtykään.
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 13:23:43 GMT 3
Kaikeksi onneksi heitä ei estetty lähtemästä vaikka miesjoukosta kuuluikin muutamia puhujan älyn tai sen puutteen paljastavia kommentteja. Mutta Amber ei välittänyt niistä, nuo olivat niin typeriä yksilöitä että hän arveli että vaikka olisi yksinään ilman aseita piessyt koko joukon, eivät nämä silti olisi osanneet muutta mielipiteitään. Ja niin typerien olentojen mielipiteillä ei yksinkertaisesti ollut hänestä väliä, vasta jos nuo ajatuksen tyngät saivat niiden omistajat käyttäytymään väkivaltaisessti, olisi tarvetta antaa takaisin samalla mitalla.
Maber käveli Auran kanssa ulos ilman ongelmia. "No, sentään enemmiltä vaikeuksilta vältyttiin, raukkamaiset idiootit eivät yksinään ole kovinkaan vaarallisia mutta kun tuppaavat usein kulkemaan laumassa." Amber sanoi ivallisesti. "Sattuisitko muuten tietämään jotain välttävää majataloa? Alkaa olla jo myöhä enkä mielisi lähteä yöllä kulkemaan teillä, silloin niillä liikkuu paljon maantierosvoja vaarallisempia asioita."
Amberin ääni oli varsin huoleton, kun ottaa huomioon että he olivat ehkä täpärästi välttyneet joukolta väkivaltaisia juoppoja ja hänen aikaisempi keskustelukumppaninsakkin saattoi yhä lymyillä jossain.
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 13:37:55 GMT 3
Amberin kuulostaessa huolettomalta ei Auralonthalasakaan vaikuttanut kovin järkyttyneeltä, vaan pikemminkin hilpeältä ja huvittuneelta äskeisen välikohtauksen jäljiltä. Joko haltia ei ollut oivaltanut kuinka suuressa vaarassa hän ja hänen uusi tuttavuutensa todellisuudessa olivatkaan olleet, tai sitten hän oli ymmärtänyt sen mitä suuremmissa määrin kuin myös sen, että mitään ei ollut kuitenkaan tapahtunut ja kuinka tilanne loppujen lopuksi oli ollut enemmänkin surkuhupaisa kuin mitään muuta. Vielä ulkonakaan mukulakivikadulla huonosti valaistulla kujallakaan haltia ei vielä irrottanut otettaan Amberin käsivarresta, eikä nainen itsekään ollut vielä kertaakaan ilmaissut sen häiritsevän häntä. Puolivirne yhä huulillaan haltia nyökkäsi Amberin analysoinnille juoppojoukkion älykkyydestä kuin ilmaistakseen olevansa samaa mieltä tämän kanssa ja mainitsi vielä jotakin sanonnasta siitä, kuinka typeryys tuntui ikään kuin tiivistyvän useamman idiootin kokoontuessa. Amberin kuitenkin vaihtaessa puheenaihetta majataloon laantui haltian hilpeys piirun verran, ja tämä viimein irrotti otteensa käsinkynkästä, kuin olisi viimein muistanut sen olevan sopimatonta käytöstä tuntemattomassa seurassa. Äh, kai se oli oluen piikkiin pistettävä. “Ei tässä perhanan kylässä ole kuin yksi majatalo, joten kai sen on vältettävä,” hän vastasi, ja huitaisi kädellään puolihuolimattomasti jonnekin etuoikealle kuin suuntaa näyttääkseen. “Olen siellä töissä leipurina, majailen itse samassa tönössä jossain komeronkokoisessa huoneessa.” Jostain syystä tuntui luontevalta jatkaa puhetta vielä äskeisen kommentin perään, vaikkei toinen sillä informaatiolla mitään kummempaa tekisikään. “Minne olet seuraavaksi matkaamassa?” kysyttiin vielä, kuin puheenaihetta vaihtaen. Kai se oli välttävin lääke haltian omaan matkakuumeeseen, tulvivat öiset maantiet sitten rosvoja tai ties mitä hirvittäviä asioita, mutta oikeastaan Aura olisi ollut valmis vaihtamaan tylsäksi käyneen, paikallaan junnaavan elämänsä mihin tahansa muuhun ja heti paikalla.
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 13:52:23 GMT 3
"Hmm, sinne siis. Kauanko olet joutunut olemaan töissä siellä?" Amber kysyi kun Aura kertoi majatalosta, toivoen ettei haltiatar loukkaantuisi kysymyksestä, tämä kun vaikutti niin herkältä. "En osaa sanoa mihin sen jälkeen pyrin. Yleensä vaellan päämäärättömästi siellä täällä. Vaikka talvisin yleensä koitan etsiä jonkin vakituisemman olosijan." Amberillä oli mielessä eräs kysymys mutta hän epäröi, arvellen josko se olisi liian tungetteleva mutta päätti sitten ottaa riskin. "Onko sinulla jotain mikä sitoo sinut sinne töihin? Jokin velka tai sellainen? Et kuullosta kovin tyytyväiseltä tilanteeseesi. Ja jos haluat voit lähteä kanssani, mikäli et piittaa siitä ettei ole selkeää paikkaa mihin pyrkiä eikä tavoitteita."
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 14:02:16 GMT 3
Kieltämättä tarjous matkakumppanuudesta tuli enemmänkin yllätyksenä jos jonakin haltialle, joka ei ainakaan tietoisesti ollut tohtinut edes toivoa moista. Hetkellisesti hämmennys paistoi hänen kasvoiltaan, vaikka ei käynyt kuitenkaan kieltäminen etteikö Aura olisi ollut hyvillään toisen avoimesta ehdotuksesta. Kaksikko eteni verkkaisesti pitkin katuja, Amber enemmänkin Auran ehdoilla ja Aura kiireettömästi kun ei tiennyt kuinka kiire uudella tuttavallaan oli päästä lepäämään. Majatalolle ei ollut pitkä matka jonka takia matka olisi kaiken kaikkiaan kestänyt reippaasti käveltynä vain hyvin lyhyen aikaa, mutta koska vihamielisiä, naisvastaisia huutojakaan ei kapakasta poistumisen jälkeen ollut kuulunut otti Aura kaiken ajan maailmassa käyttöönsä. Mihinkäs sitä nyt olisi ollut kiire valmiissa maailmassa? “Oletko tosissasi?” hän kysyi kuitenkin aivan ensimmäiseksi, sulateltuaan muutaman sekunnin verran Amberin ehdotusta, vaikkei kyennytkään täysin peittelemään toiveikkuutaan. “Tai siis tarkoitan että ei minua mikään sido, muu kuin se, etten ole kovin varoissani vaeltelemaan. Enkä tiedä oikeastaan minne suuntaisin, kun alkuperäiset suunnitelmani muuttuivat silloin tänne tullessani…” Hetkellisesti häntä kadutti turhanpäiväinen jahkailu ja jaarittelu, mutta pudisti ajatuksen nopeasti mielestään ja nosti katseensa uudelleen Amberiin. “Tarkoitin vain sitä, että ei kai oma kulkusi häiriinny tuntemattoman seurasta? Osaan kyllä olla huomaamaton ja hiljainen,” hän lisäsi vielä, onnistuen kuulostamaan jälleen kerran ehkä turhankin innokkaalta, mutta ainakaan Amberille ei varmasti jäisi epäselväksi mitä mieltä Auralonthalasa tämän ehdotuksesta oli ollut.
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 14:18:18 GMT 3
Amber odotti kaikessa rauhassa vastausta ja saikin sitten sen. "Kyllä, minusta on välillä mukava vaeltaa seurassa." Sitten Amber oli hetken hiljaa, hän tuli ajatelleeksi erästä asiaa, asiaa jonka vuoksi häntä oli vainottu ja manailtu. Miten tämä uusi tuttavuus suhtautuisi siihen asiaan? Siitä olisi parasta joka tapauksessa ottaa selvää heti. "Yksi juttu vielä..." Amber aloitti epäröiden ja pysähtyi seisomaan. "Minusta on parempi että tiedät sen heti, ettei myöhemmin tule ikävyyksiä. Minä olen... Minä olen sappholainen. Parempi sanoa se heti suoraan, ainakaan ei voi syyttää salailusta. Mutta niin, jos se haittaa sinua niin sitten varmaan parempi unohtaa koko asia." Hän ei katsonut toista silmiin, mitä jos haltia ei edes tiennyt mitä sana tarkoitti, pitäisikö hänen selittää se ja kuinka vaivaannuttavaa se olisi?
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 14:46:39 GMT 3
Toisen epäröinti ja äkkinäinen pysähdys saivat haltiankin seisahtumaan ja katsomaan kummastuneena tuttavuuttaan ja ilmeisesti tulevaa matkakumppaniaan. Toisen sitten ilmaistessa että olisi kai Aurankin hyvä tietää hänestä eräs asia tuntuivat suipohkot korvat ikäänkuin luimistuvan aavistuksen verran vaikkei se oikein käytännössä katsottuna ollutkaan mahdollista, mutta jokin haltian olemuksessa valmistautui ilmiselvästi odottamaan kaikista pahinta… mitä ei sitten tullutkaan lopulta. Kai. Sappholainen? Mitähän se oli? Ainakin Amber tuntui välttelevän sinisten mantelisilmien katsetta, joten kaiketi kyseessä oli jotenkin häpeän aiheuttava tai yleistä paheksuntaa ihmisissä tyypillisesti aikaansaava asia… Oli miten oli, ehkä oli parasta vain painaa asia villasella ja helpottaa selkeästi vaivaantuneen Amberin mieltä, joten Aura kohautti huolimattomaan sävyyn olkiaan. “Ei väliä,” se vain ilmoitti hyväntuulisena ja jokin ohikiitävä ajatus sen pään sisällä kiljui jotakin siitä, että toivottavasti nämä “sappholaiset” – mitä ne sitten ikinä olivatkaan – eivät olleet haltioille millään tapaa vaarallisia. Mistäs sen tiesi vaikka mokoma olisi jonkinlainen haltialihan makua rakastava kannibaali, mutta eiköhän haltiayhdyskunta siinä tapauksessa olisi omiaan varoittanut jo aikapäiviä sitten. Pikaisesti nainen pudisti ajatukset mielestään, tai pikemminkin nurkan takaa esiin ilmestyvä majatalon rotisko teki sen hänen puolestaan. “Kas siinäpä se. Ei mikään ylellinen, mutta ainakin siellä on lämmintä,” hän esitteli väheksyvään sävyyn Amberille ja johdatteli tämän etuovelle, jonka avasi sitten vähin äänin.
Sisällä oli hiljaista ja tunkkaista. Haltia kulki kevyesti ja vältteli narisevia lautoja, jotka olivat ehtineet käydä hänelle tutuksi, hiippaili äänettömästi tiskille, jonka äärellä paikan omistaja veteli autuaan onnellisena hirsiä nojaten poskeaan vieraskirjaa vasten vienosti kuorsaten samalla. Luontevasti ja vikkelästi Aura nykäisi avaintaulusta isännän selän takana olevalta seinustalta esiin huoneen avaimen, jonka kiikutti sitten Amberille ja nosti vielä varmuuden vuoksi etusormensa huulien eteen hiljaisuuden merkiksi. Vasta kaksikon kavuttua ylätasanteelle uskalsi Auralonthalasa avata suunsa kuiskatakseen vielä jotakin uudelle tuttavalleen. “Minun huoneeni on käytävän perällä. Alakerran ukko nukkuisi vaikka läpi sodan mitä niikseen tulee, mutta ehkä on parasta lähteä liikenteeseen varhain aamulla.”
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 17:37:14 GMT 3
Amberin helpotukseki Aura ei vaikuttanut olevan moksiskaan hänen tunnustuksestaan. Vaikka Amberin mielessä kävi että Aura ei tosiaan yksinkertaisesti tiennyt mikä sappholainen oli. Mutta silti tuo huoleton reaktio oli mukavaa vaihtelua, kun ottaa huomioon että monet olivat valmiita tappamaan hänet sen takia mitä hän juuri kertoi. Tai "parantamaan" hänet kyseenalaisin keinoin.
Sen jälkeen hän seurasi Auraa tämän mainitsemaan majataloon. Hän seurasi hiljaa kuinka Aura otti avaimet, majatalon isännän heräämättä. Sitten hän seurasi haltiaa ylätasanteelle. "Sopii." Hän vastasi Auran suositukseen lähteä liikkeelle aikaisin. "Missä minun huoneeni on?" Hän kysyi vielä.
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 17:42:35 GMT 3
Aura, joka oli ollut jo suuntaamassa omaan soppensa suuntaan palasi kepein askelin Amberin luo tämän kysyessä huoneensa suunnasta, minkä haltia oli täysin unohtanut näyttää, ja vilkaisi nopeasti naisen kädessä pitelemän avaimen numeron, ennen kuin nosti katseensa uudelleen silmäilemään hiljaista käytävää. “Tuossahan tuo, ei ollut kaukana,” hän vastasi nyökäten kyseisen oven suuntaan, mikä ei tosiaan ollutkaan kovin kaukana vaan odotettua lähempänä, ennen kuin alkoi taas hivuttautua oman huoneensa suuntaan. “Jos sinulle tulee jotain asiaa niin tiedät mistä minut löytää. Muussa tapauksessa tapaamme kai sitten aamulla?” Päätään kallistaen Aura otti pari takaperoista askelta vielä Amberia silmäillen, ennen kuin kääntyisi ja painelisi huoneeseensa. Nukkumisesta tuskin tulisi yhtikäs mitään, mutta väliäkö sillä… Kuolema kuittaisi univelat sitten aikanaan
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 17:58:15 GMT 3
Amber toivotti hyvää yötä Auralle ja avasi sitten tämän osoittaman huoneen oven. Huone oli kuta kuinkin sellainen kuin hän oli odottanutkin. Varsin pieni ja yksinkertainen. Mutta ei se haitannut. Amber riisutui ja asetti miekkansa sänkyä vasten, siten että hän saattoi nopeasti tarttua siihen jos tarve vaati. Hän paneutui nukkumaan ja se kävikin varsin nopeasti.
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 18:46:29 GMT 3
Aamu tuntui saapuvan varhain. Ennenaikaisestikin, jopa, eikä Aura ollut malttanut juurikaan sulkea silmiään yön ajaksi. Hän oli illalla huoneeseen päästyään ryhtynyt tekemään jonkinlaista inventaariota olemattomasta omaisuudestaan, kaivanut vuoteensa alta villakoirien ja tomun seasta laukkunsa, joka oli kieltämättä jo parhaat päivänsä nähnyt ja paikkailtu useammastakin kohtaa ja sen hihna oli jouduttu korvaamaan toisella ja solmimaan, jotta se olisi vielä ajanut asiansa. Piittaamatta laukkuparkansa sietokyvystä ja kestävyydestä Aura sulloi sen kiduksiin vaihtopaidan ja keittiöstä kähveltämänsä leivän, tulukset sekä säälittävän pienet säästönsä joita oli onnistunut haalimaan kasaan vain nimeksi, sekä taitellun kankaisen nenäliinan, joka kätki sisäänsä ties mitä. Juurikaan muuta hän ei edes omistanut, tietysti hupullisen viitan sekä pitkän veitsen, mutta oli sitä ennenkin yhtä vähällä toimeen tultu. Ja mitä ei olisi, ei sitä osannut edes kaivata. Hän oli maannut loppuyön sängyssään kattoon tuijotellen, tyytyväisenä tietoon siitä, että pääsisi pian pois tästä jumalanhylkäämästä tuppukylästä ja saisi jättää taakseen majatalon ankean pienen keittiön, muut työntekijät ja satamassa leijailevan pahaksi menneen kalan tuoksun. Aamuauringon kajon tunkiessa itsepintaisesti rikkinäisten verhojen lomasta huoneen lattialle päätti Aura ajan olevan viimein oikea lähdön tekemiseen ja hän vääntäytyi ylös punkaltaan, kääräisi peitteensä tiukalle käärölle ja sidottuaan sen parilla juuttinarun pätkällä tiiviiksi paketiksi kiinnitti sen laukkunsa kannen alle kuin viimeiseksi silaukseksi. Veitsen hän kiinnitti näppärästi ja nopeasti vyölleen, heitti viitan harteilleen ja poistui sitten huoneestaan taakseen enää katsomatta.
Napakka, lyhyt kolmen koputuksen sarja Amberin ovelle ja haltia vaihtoi painoaan jalalta toiselle odottaessaan naisen vastausta. Hetkellinen epätoivon häivähdys käväisi kieltämättä hänen mielessään, entä jos nainen olikin päättänyt ettei kaivannut matkakumppania ja painellut tiehensä yön pimeydessä ääntäkään päästämättä..?
|
|
|
Post by Rusalka on Dec 13, 2012 18:52:50 GMT 3
Amber säpsähti hereille koputuksen kuuluessa, hänen kätensä tarttui refleksin omaisesti miekan kahvaan mutta rauhoittui pian. Hän venytteli ja nousi ylös. Hän puki päälleen niin nopeasti kuin voi, muistaen Auran kehotuksen nopeasta poistumisesta. Kun hän oli saanut vaatteet ylleen ja miekan kantoon, hän meni ovelle ja raotti sitä, Aurahan se siellä odotti. Amber astui ulos huoneesta ja toivotti hiljaisella äänellä huomenta haltialle.
|
|
|
Post by wuz on Dec 13, 2012 19:05:14 GMT 3
Mikähän siinä nyt oikein kesti? Hetken verran Aura pelkäsi pelkojensa käyneen sittenkin toteen, ennen kuin korvansa tavoittivat pientä liikettä oven takaa. Vasta tuolloin nainen huomasi pidättäneensä pienen tovin hengitystään, mikä purkautui ulos huokauksen tapaisena juuri ennen kuin Amber raotti huoneensa ovea. Aura nyökkäsi tälle tervehdykseksi, pieni hymy pyrki väkisinkin huulille, mutta kai se johtui silkasta helpottuneisuudesta siitä, että suunniteltu matka toisen naisen seurassa toteutuisi sittenkin kuten aiottua. Tyypilliseen tapaansa – jos sitä nyt saattoi tyypilliseksi kutsua, vastahan he olivat edellisiltana tutustuneet – Amber tervehti hiljaiseen sävyyn oveaan kolkuttanutta haltiaa ja Aura ojensi kätensä hänelle avainta pyytääkseen. “Voi olla että avaimen puuttuminen on jo huomattu, mutta eipä sillä niinkään ole merkitystä,” hän kuiskasi, ja kohautti olkiaan viittansa alla. Saatuaan avaimen Amberilta hän kääntyi portaikkoon, olettaen tietysti naisen seuraavan perässään.
Alakerran pienessä tomuisessa aulassa oli hiljaista. Pöydän äärellä ei näkynyt ketään, ainoastaan kuolaläikkä vieraskirjan avonaisella aukeamalla kertoi omistajan käyttäneen vielä iltasella sitä tyynynään. Haltia hiippaili tyypilliseen tapaansa äänettömästi tiskille ja kurottautui kapean pöydän yli ujuttamaan avaimen takaisin alkuperäiselle paikalleen ja sen tehtyään kääntyi pikaisesti Amberin puoleen, viitaten kädellään ulko-oven suuntaan merkiksi siitä, että nyt lähdettäisiin. Vasta pihalla hän hymähti hieman kuiskausta äänekkäämmin, ennen kuin totesi, että olisi tavallaan halunnutkin tavata entisen työnantajansa voidakseen ilmoittaa tälle ottavansa lopputilin, mutta toisaalta, parempi kai näin.
|
|