cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 19, 2012 23:50:10 GMT 3
((Astarael tänne))
"Joskus olet oikea idiootti Cain, sanonpahan vaan" "Tiedetään, tiedetään..." Cain vastasi huokaisten vanhan hengen tiuskimiseen. Olihan vanhuksella siihen hyvä syy, Cain mietti katsellessaan laivan kannella kuinka matkustajia otettiin kyytiin. Cain nyppi uudenkarheita, turhan loistokkaan oloisia vaatteitaan samalla kiroten hiljaa mielessään laivan kapteenia. Miksi hän ei vain ollut voinut reagoida niin kuin ihmiset yleensä reagoivat, Cain mietti, muistellen parin päivän takaisia tapahtumia.
Ihmishahmoinen lohikäärme oli yrittänyt saada laivan kapteenilta ilmaisen matkan eräälle saarelle jolla sijaitsevan kirjaston valikoimaa Cain oli kuullut kehuttavan, ja kapteeni oli kieltäytynyt antamasta ilmaista matkaa, vaikka Cain oli kuinka yrittänyt vakuutella tuota siitä kuinka hyödyllinen hän olisi velhon ominaisuudessa (minkä hän kyllä tiesi olevan jonkun asteinen vale, eipä Cain mikään kovin kummoinen maagikko ollut - vaikka olikin parin viime vuoden aikana kehittynyt jonkun verran). Neuvotteluja oli käyty illalla, ja kun miehestä näytti tilanteen näyttävän menneen jo täysin puihin, tuo heitti täysin vitsinä kapteenille kommentin siitä, että olisiko tilanne toinen jos hän olisi jotain kuten esimerkiksi lohikäärme. Kapteeni oli nauranut hänelle, ja todennut ettei noin surkean näköinen mies voisi olla mitään niin voimakasta. Cain oli raivostunut, ja tavallisesta poiketen otti todellisen muotonsa kapteenin naaman edessä laivan kannella (onnistuen samalla aiheuttamaan pieniä palovaurioita kannelle, raivostuneena kun lohikäärmeellä oli pahana tapana sytytellä paikkoja palamaan, tällä kertaa sentään vain pikku tulia) joiden jäljet olivat edelleen näkyvi, aikeenaan viskata mies mahdollisesti jorpakkoon tämän onnistuttua loukkaamaan punaisen lohikäärmeen itsetuntoa. Cainin suureksi yllätykseksi kapteeni ei suinkaan kauhistunut (muuta kuin hetkellisesti), vaan totesi ilomielin ottavansa lohikäärmeen ilmaiseksi kyytiin - ja enemmänkin, antaisi parhaan hytin ja ties mitä kaikkea muuta. Lohikäärme oli lievästi sanottuna hämmentynyt tästä, ja oli hämmenyksestä johtuen suostunut. Kapteeni oli kutsunut Cainin viettämään yötä laivalla siihen asti, että nuo lähtisivät matkaan, ja Cain suostui siihenkin, edelleen hämmentyneenä asioiden saamasta käänteestä. Cain oleskeli siis pari päivää ennen laivan lähtöä - ihmishahmossaan tietenkin - laivalla, ja sai jopa kapteenilta lahjaksi sangen arvokkaan oloisen puvun jonka tuo oli ilmeisesti käynyt ihan varta vasten teetättämässä räätälillä saadakseen lohikäärmeen näyttämään ihmishahmossaan vaikuttavammalta - Cainin tavallinen maaginoviisin tunika kun ei nyt mikään hirveän kunnioitusta herättävä asu ollut.
Cainille ei selvinnyt syy miksi kapteeni oli niin innoissaan lohikäärme-matkustajastaan ennen kuin ensimmäiset matkustajat olivat saapuneet laivalle. Ja silloin Cain sen tajusi, kapteeni oli levittänyt tietoa siitä, että aito oikea lohikäärme matkustaisi myös laivalla - ja tämähän keräsi tiedon pelottavuudesta huolimatta hyvin runsaasti kiinnostusta, ja matkustajia oli tulossa koko laivan täydeltä. Ja kapteeni tietenkin nyhti kiskurihintaa lipuista, tietäen että tämänlaista tilaisuutta tuskin tulisi toiste. Lohikäärmeen olisi tehnyt tuolloin mieli vain painua muualle niin nopeaa kuin tuo pääsi, mutta se oli jo myöhäistä, kapteeni oli levittänyt aika tarkkaan tietoa hänen ihmishahmonsa ulkonäöstä - ja Cain tiesi että laivalla tuo olisi paremmin turvassa mahdollisilta palkkionmetsästäjiltä joita tuo sai normaalisti hätistellä kimpustaan parin viikon välein. Kapteeni oli myös levittänyt huhua Cainin kumppanina olevasta vanhan lohikäärmeen haamusta, kun Cain oli lopulta käskenyt tuonkin tulemaan esiin todettuaan että olisi parempi jos henki olisi näkyvillä kuin että näyttäisi siltä että lohikäärme puhuisisi itsekseen aika usein.
Ja siinä Cain nyt seisoskeli, vähän keskivertoa lyhyempi punatukkainen mies, pukeutuneena kalliinoloiseen punaiseen pukuun jossa oli keskivertoa enemmän hörhelöitä - vai mitä ne nyt ovatkaan, Cain ei teknistä termiä tiennyt. Normaalisti Cain olisi peittänyt kasvonsa hupulla, mutta nyt tuo ei oikein nähnyt siihen tarvetta, kaikki matkustajat kyllä tietäisivät muutenkin mitä hän oli. Miehen poskilla ja kaulassa kasvoi jonkun verran punaisia suomuja, mutta ehkä niitäkin oudompi asia oli tuon keltaiset liskonsilmät. Cain oli vetänyt naamalle nyreän ylimielisen ilmeen, arvellen että käyttäytyminen kuin lohikäärmeen stereotyyppi (ylimielinen, kaikkia alaspäin katseleva) saattaisi pistää muut matkustajat pysymään hieman kauempana. Tai ainakin kunnioittavina. Cainin vierellä leijaili sumumainen, ehkä koiran kokoinen valkoinen suurinpiirtein lohikäärmeen näköinen vihreäsilmäinen henki. Kaksikko tuijotteli muita laivaan tulevia matkustajia nyreänä, ja aika monet tuijottelivat heitä - tosin suurimmalla osalla ilmeet taisivat olla pikemminkin ihmetystä täynnä. Ei sitä kuitenkaan joka päivä lohikäärmettä - vaikka tämä kyseinen yksilö olikin ihmishahmoinen tällä hetkellä - nähnyt...
"Tämä tulee päättymään katastrofiin..." Cain mutisi itsekseen.
((Ja noin, tuli sitten melkoisen pitkä aloitus, mutta en usko että omat viestit tulevat olemaan läheskään näin pitkiä täst eteenpäin - tämä nyt vain oli tämmöinen alkutilanteen-selostus vuoro. Muita matkustajia ja miehistön jäseniä voi sitten ihan vapaasti ohjastaa tekemään mitä huvittaa. Keskiverto matkustaja on kohtuullisen hyvävarainen, mahdollisesti aatelinen, kapteenin kiskurihintojen vuoksi. Laivalle en nimeä ole miettinyt, sen voi nimetä tai jättää nimeämättä, sama homma kaupungin kanssa. Niin joo, ja yleensä merkkaan Cainin henki-kumppanin kommentit italiasoituna (tai miten se lausutaankaan) eli näin. Ja molemmista on kuva galleriassa/sekä hahmon profiilissa))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 20, 2012 22:36:02 GMT 3
Lohikäärme matkustaisi tuolla laivalla, Shariel kuuli ihmisten supisevan ympärillään nojatessaan laiturin reunassa olevaan kaiteeseen. Hän oli tullut aamulla satamaan katsomaan, kuinka laivat lähtivät ja tulivat, eikä ollut ajatellutkaan nousevansa yhteen niistä, mutta nyt hänen mielenkiintonsa heräsi. Hän tiesi mihin kaikki laituriin sidotut laivat olivat matkalla ja tunsi jokaisen kapteenin ainakin ulkonäöltä. Olihan Shariel viettänyt Meio-Dian kaupungissa eniten aikaa ja piti sitä melkein kotinaan. Melkein.
Shariel nousi pystyyn ja venytteli hartioitaan ennen kuin päätti kokeilla onneaan. Hänellä oli kukkarossaan muutama pahainen lantti, ja vaikka hän tiesi laivan olevan melkoisen hintava, juuri sellainen mihin hänellä ei olisi koskaan varaa, nainen ei antanut sen lannistaa itseään. Shariel poimi nurhuisen laukkunsa ja lähti kulkemaan kohti laivaa pirteänä sen tuomasta haasteesta ja uusista tuulista. Samalla hän poimi maasta revityn ja nurhuisen paperinpalan, johon oli kirjoitettu jotain koukeroisella käsialalla. Hänellä oli idea. "Yritätkö huijata minua? Paperinpalasi ei ole minkään arvoinen!" Sanoi katpeeni, joka Sharielin yllätykseksi vastaanotti matkustajia, eikä ollut siellä missä ikinä yleensä tähn aikaan olikaan. "Hyvää päivää kapteeni", Shariel toivotti hymyillen. "Kääntäisin sen ympäri. Kuten huomaatte, toisella puolella on Lordi Montmartren suosituskirje ja jos luette sen oikein tarkasti huomaatte varmasti kohdan, jossa hän sanoo maksavansa kaikki matkani aiheuttamat kustannukset." Kapteeni rypisti kulmiaan ja luki kirjeen moneen kertaan ennen kuin sanoi: "Näyttää aidolta. Lordi Montmartre on yksi rikkaimmista asiakkaistani, jotka asuvat saarella ja käyvät kauppaa kaupungissa. Minun on kuitenkin pidettävä kirje vakuudeksi." Shariel hymyili anteeksipyytävästi. "Valitettavasti ette voi tehdä niin. Tarvitsen sitä päästäkseni sisään. Tiedäthän, palvelijat." Hän sanoi ja vetäisi paperin kapteenin sormista. Mies rypisti kulmiaan entistä enemmän ja puuskahti. "Selvä, mutta tanssit illalla. Olen kuullut sinusta. Tulitanssija." "Tietenkin!" Shariel huudahti ja hymyili iskien silmää kapteenille ennen kuin jatkoi matkaansa ruuhkaiselle kannelle. Paperinpala katosi nuhruiseen laukkuun ja Shariel toivoi, ettei Lordi Montmartre ollut laivalla juuri sillä hetkellä. Se ei välttämättä ollut kovin suodullista.
Hetken kuluttua Shariel löysi itsensä nojaamasta laivan reelinkiin katselemassa edessä aukeavaa merta ja kaikkia niitä laivoja, jotka tulivat ja menivät. Hän ei muistanut oliko koskaan matkustanut millään näin hienolla laivalla. Ihmiset katsoivat hänen nuhruisia vaatteitaan nyreinä ja ikävinä, eikä Shariel ollut koskaan ymmärtänyt, mikä sai ihmisen halveksimaan kaikkea itseään köyhempää.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 21, 2012 0:19:51 GMT 3
Laivan kannella vellovan ihmismassan kasvaessa, Cain alkoi voimaan pahoin. Melko lailla kaikki olivat jotain rikkaita kauppiaita, aatelisia tai muita yhteiskunnan 'kermaa', ja lohikäärmeen mielestä nuo yhteiskuntaluokat olisivat saaneet painua hornan tuuttiin. Tosin mielipide oli ehkä hieman kärjistynyt nyt, kun kaikenmaailman turhan päiväiset aateliset yrittivät päästä näkemään lohikäärmeen läheltä. Turhan lähelle tulleet tuo onnistui häätämään vain tuijottamalla ärtyneen oloisena, ja vaikka ehkä jotkut noista matkustajista olivat typeriä, niin kovin moni ei halunnut ärsyttää lohikäärmettä, vaikka olisivat mitä luulleet itsestään.
Rikas idiootti, sisäsiittoinen aatelinen, rikas idiootti, toinen samanlainen, aatelinen... Cain katseli laivalle saapuvia matkustajia, mielessään jaotellen nuo aatelisiin tai muuten vain rikkaisiin, kunnes tuo havaitsi kaavassa virheen. Uusin matkustaja näytti pukeutuneen huomattavasti tavallisempiin vaatteisiin, mikä näköjään näytti haittaavan matkustajien rikkaampaa osaa. Lohikäärme irvisti, perhanan hienohelmat... Kun tuo oli hetken kironnut aatelisia ja rikkaita noin ylipäätään mielessään, tuon mieleen nousi eräs kysymys. "Mutta mitenkäs noin köyhän näköinen on tänne päässyt... Hmm", tuo sanoi ääneen mietteliään oloisena, tuijottaen reelingin yli katselevaa naista. Tuo oli aikeissa lähteä ottamaan asiasta selvää, ja lähti harppomaan väkijoukon läpi - jotka enimmäkseen väistivät määrätietoisen oloisen miehen edestä. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, joka oli joku tavallistakin yläluokan edustajaa koreammin pukeutunut keski-ikäinen mies. Tämä kyseinen herrasmies ei ruvennut väistämään, vaan yritti aloittaa keskustelua lohikäärmeen kanssa. "Ah, hyvä herra, mm, tekin olette matkalla sinne, mm, saarelle?" yläluokkaisella aksentilla puhuva aatelinen yritti jutustella Cainin kanssa. Lohikäärme keskeytti kävelynsä - ärsyttävästi melko lähellä alkuperäistä kohdettaan - ja jäi tuijottamaan itsestään liikaa luulevaa aatelista. "Oletko nyt aivan tosissasi?" lohikäärmeen olan yläpuolella leijuskeleva henki kysyi typerykseltä äänensävyllä joka kertoi aika suoraan olennon mielipiteen miehestä olevan melkoisen negatiivinen. Hengen ääni kuulosti todella oudolta, vähän kuin kaiulta ilman kaiun varsinaista lähdettä, eikä se kuulostanut muutenkaan ääneltä joka olisi tullut ihmiskurkusta - eikä mikään ihme. Se oli myöskin ääni joka kantoi melkoisen matkan päähän, ja sai nekin jotka eivät olleet lohikäärmettä seuranneet kääntämään päänsä tuijottamaan kohtaamista. Cain ei sanonut mitään, vaan jatkoi tuijottamistaan, antaen toisen melko lailla ymmärtää ettei pitänyt aatelista kovinkaan kummoisena, ja sai suureksi tyydytyksekseen nähdä tomppelin perääntyvän. Lohikäärmeen ja tämän kumppanin reaktio oli saanut tuo hermostumaan, eikä mikään ihme.
"Mm, ah, tuota, minäpä tästä menenkin..." tuo sanoi ennen kuin livahti pois lohikäärmeen näkyvistä, johon tuo reagoi lähinnä tuhahduksella. Terve menoa. Matkansa keskeyttänyt lohikäärme antoikin nyt katseensa taas kiertää väkijoukkoa (suurimman osan väistäessä katsetta), etsien aiemmin huomaamaansa poikkeustapausta.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 21, 2012 13:34:24 GMT 3
Meri hohti vihreän ja sinisen eri sävyissä ja laiva keinahteli hiljalleen. Sharielin hyvä tuuli palasi kokonaan ja kohta hän huomasi hymyilevänsä merelle ja laivoille ajatellessaan tulevaa seikkailua saarella. Nainen oli, jos hän saattoi muistikuviinsa luottaa, käynyt kerran saarella jonkun herrasmiehen kanssa. Mutta se saattoi olla myös jokin muu Etelänmeren saarista, niitä oli monia. Tosin suurin osa oli hieman kauempana. Tämä saari, jonne he olivat nyt matkalla oli lähimpänä Meio-Dian kaupunki, joten oli aivan mahdollista, että hän oli joskus käynyt siellä.
Shariel nosti katseensa ylös merestä ja katseli ympärillään vellovaa väkijoukkoa. Hän ei edelleenkään pitänyt useimpien ilmeestä. Jossain ihmismassan keskeltä näkyi vaalean sumun muodostama hahmo, mutta ihmiset tungeksivat sen edestä ja vierestä niin ettei Shariel kyennyt erottamaan mikä se oli. Ilmassa leijuva kysymys sai hänet kuitenkin värähtämään. Nainen tunsi siitä huokuvan negatiivisen energian, eikä pitänyt sen aiheuttamasta tunteesta: Aivan kuin hän olisi ollut väärässä paikassa. Shariel suoristi selkänsä miettien, löytyisikö muualta laivasta mitään mielenkiintoista. Varmasti tämänkokoisessa laivassa olisi jotain. Salaisia huoneita ehkä? Ajatus piristi häntä. Shariel lähti kulkemaan pitkin laivan kantta ihmisten seassa, etsien katseellaan mitä tahansa mielenkiintoiselta vaikuttavaa. Jonkin ajan kuluttua hän oli päässyt laivan perään. Portaat johtivat ylös, mutta vain harva uskaltautui kulkemaan niitä pitkin. Sharielin mielenkiinto heräsi, eikä kulunut hetkeäkään kun hän jo kiipesi pitkin puisia portaita pois joukosta epämiellyttäviä ihmisiä, jotka tungeksivat melkein pysäyttäen kaiken liikenteen.
Yläkansi oli lähes tyhjä. Shariel näki, että kapteeni oli jättänyt paikkansa matkustajien tasolla ja noussut yhtä ylemmäs, mikä hänen mielestään oli täysin luonnollista. Kuka haluaisi vapaaehtoisesti viettää aikaansa tuossa tungoksessa, kun oli mahdollista nousta tasoa ylemmäs ? Shariel käveli reunaa kiertävän kaiteen luo ja katsoi alas ihmismassaan. Hän kykeni nyt näkemään, että laiva oli täydempi kuin se oli koskaan aikaisemmin ollut hänen nähdensä. Jopa vaalea sumuolento näkyi täältä. Nyt hän pystyi tunnistamaan sen hahmon muistuttavan lohikäärmettä. Punaiseen pukeutunut mies tämän alla näytti yhtä nyreältä kuin kaikki muutkin tämän laivan matkustajat. "Hei! Mitä sinä täällä teet? Tämä ei ole paikka sinunlaisillesi", Shariel kuuli jonkin huutavan ja kääntyi nähdäkseen, että äänen lähteenä oli joku kannen aatelisista, joka seisoi kapteenin vierellä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 21, 2012 22:34:43 GMT 3
((En nyt ollut ihan varma, mutta oletin että kapteeni ja se aatelinen olivat ilmeisesti kiivenneet sinne ylös myös, ei kai haittaa?))
Matkustajien virta laivaan oli lakannut pikkuhiljaa, vaikka muutama toiveikas vielä seisoskelikin laiturin puolella. Vaikka kapteeni oli ilmeisesti päättänyt ottaa normaalia enemmän matkustajia (pakottaen täten jotkut varmasti huonompiin hytteihin kuin nuo olivat tottuneet - ehkä pahimmassa tapauksessa jopa jääden ilman hyttiä, joutuen tyytymään johonkin ylös pistettyyn riippumattoon), niin jossakin vaiheessa raja vain yksinkertaisesti tuli vastaan, ja oli aika selvää että näin oli käynyt.
Mihinkäs se nyt oli kadonnut, Cain mietti päästessään paikalle jossa oli aiemmin havainnut muista matkustajista poikkeavan naisen. Lohikäärmeen pettymykseksi toinen oli ilmiselvästi lähtenyt jonnekin, kun ainakaan ihan lähettyvillä tuota ei näkynyt. Ainoa etäisesti mielenkiintoinen henkilö laivalla, ja nyt se oli kadonnut jonnekin. "Vanhus, näitkö sitä naista joka oli täällä?" lohikäärme kysyi hengeltä, yrittäen etsiä väkijoukosta pilkahdusta tuosta poikkeusyksilöstä. "Mitä naista?", henki esitti vastakysymyksen tympääntyneenä. "Sitä joka ei ollut pukeutunut kuin mikäkin riikinkukko", lohikäärme ärähti, ja sai kuin saikin hengen yrittämään katselemaan väkijoukon päiden ylitse mihin näköpiiristä kadonnut oli livahtanut. "Tuolla, nousemassa tuonne... tuota, sinne missä on se pyöreä juttu jolla ihmiset ohjaavat näitä laivoja" henki ilmoitti laskeuduttuaan takaisin Cainin olkapäiden yläpuolelle. Ilmestys ei selvästikään oikein tiennyt mitään laivoista. Enempää aikaa tuhlaamatta Cain lähti taas harppomaan kannen poikki - ja sen verta nopeasti etteivät kaikki kerenneet väistää, mistä johtuen tuo tyrkki sangen epäkohteliaasti porukkaa pois edestään. Pari kertaa joku meinasi alkaa valittamaan, mutta yksi vilkaisu siihen kuka - tai mikä - oli heitä törkännyt hiljensi nuo aika tehokkaasti. Joku oikeastaan näytti peräti innostuneelta tuosta, lohikäärme oli kuulevinaan jonkun kommentoivan ystävilleen jotain tyyliin "ooh, lohikäärme kosketti minua!" oikein haltioituneella äänellä. "Perhanan kana-aivot..." Cain mutisi hiljaa itsekseen.
Kun Cain pääsi portaiden luo, tuo huomasi kapteenin ja jonkun aatelisen jo nousseen sinne - ja ilmeisesti aatelinen ei ollut sitä mieltä, että lohikäärmeen uteliaisuuden herättäneen naisen olisi pitänyt olla tuolla. Joku miehistön jäsen meinasi estää lohikäärmettä seuraamasta, mutta yksi ainoa mulkaisu sai tuon väistymään hyvin nopeasti. Ja olihan kapteeni käskenyt miehiään käytännössä antamaan lohikäärmeen tehdä tasan tarkkaan sen mitä tuo halusi.
"Kapteeni, mitäs täällä tapahtuu?" lohikäärme kysyi päästyään kapteenin ja aatelisen taakse, hymyillen leveintä hymyään paljastaen terävän purukalustonsa, kuhan nuo kääntyivät katsomaan kuka nyt tuli keskeyttämään. Hymy - tai virne - näytti kyllä ihan ystävälliseltä, mutta jonkun verran siinä oli tietynlainen vaarallinen elementti. Nuori mies olisi normaalisti ollut haluton esittelemään purukalustoaan, mutta arveli että ystävällinen muistutus että minkälaisen otuksen kanssa oltiin tekemisissä saattaisi olla hyödyksi, vaikka Cain hieman tunsikin syyllisyyden pistoksen käyttäytyessään näin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 21, 2012 23:27:41 GMT 3
(( Oletit oikein. Ja btw, en tiedä laivoista juuri mitään, enkä varsinkaan tämän laivan koosta, ulkomuodosta yms.. Että tuota..)
Shariel hymyili vakuuttavinta hymyään nyreälle aateliselle ja kulmiaan kurtistaneelle kapteenille. Hups, hän ajatteli. "Olen pahoillani, hyvät herrat" Shariel aloitti ja lähti keinuvasti kävelemään pitkin kantta kohti kapteenia ja aatelismiestä. Mitä hän sanoisi? Tietenkin hän oli paennut alhaalla olevaa ihmismassaa tänne ylös, ja sitä paitsi kukaan ei ollut estänyt hänen kiipeämistään, eikä missään ollut kylttiä, joka sanoisi 'yksityistä aluetta' tai mitä ikinä ne sanoivatkaan. Shariel ei ollut koskaan kiinnittänyt tällaisiin kyltteihin sen pahemmin huomiota. Vain sen, että ne olivat olemassa. Hänen elämästä tulisi hyvin vaikeaa, jos naisen pitäisi kiinnittää huomiota kaikkiin kyltteihin, jotka jollain tavalla rajoittivat tai kielsivät.
Joku kuitenkin keskeytti hänen puolustuspuheensa. Shariel tunnisti miehen samaksi punapukeiseksi mieheksi, jonka oli nähnyt alhaalla. Lohikäärme. Hän ajatteli mielessään ja siristi sekunnin murto osaksi silmiään. Oliko mies hänen puolellaan, vai häntä vastaan? Shariel ei tiennyt. "Tanssityttö ei tiedä paikkaansa", kapteeni murahti yrittäen olla välittämättä nuoren miehen pisteliäästä purukalustosta. Aatelinen nyökkäsi yhtyen kapteenin lausuntoon. Tämä ei selvästikään ollut kiinnittänyt huomiotaan sen enempää siihen, kuka kannelle oli tullut. Miehellä meni muutama hetki tajuta asia, jonka jälkeen hän kalpeni aavistuksen ja perääntyi tahattomasti askeleen, ennen kuin sai hillittyä itsensä.
Shariel oli pysähtynyt kuuntelemaan, mitä lohikäärme vastaisi. Hänen vaistonsa käski paeta paikalta mahdollisimman huomaamattomasti, mutta samaan aikaan hän tunsi mielenkiintonsa heränneen. Tai oikeastaan hän muisti yhden matkansa syistä. Olihan koko satama kuiskinut juuri tästä kyseisestä matkustajasta, eikä Sharielilla ollut tapana jättää tilaisuutta välistä jos sellainen suinkin sattui kohdalle. Ja vaikka hän ei olisikaan törmännyt lohikäärmeeseen, hän olisi saanut uuden kokemuksen saarelta ja laivalla matkustamisesta kuin kunnon kansalainen konsanaan.
Laiva oli ottanut kaikki matkustajansa kyytiin ja se alkoi hiljalleen irrota laiturilta jättäen jälkeensä joukon ihmisiä, jotka katselivat sen perään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 22, 2012 13:03:25 GMT 3
((En tiedä itsekään hirveästi laivoista, mutta joku vähän tämän tapainen (ilman tykkejä tietenkin). Eli iso laiva. )) Cain katsoi ensin kapteenia, sitten tanssitytöksi kutsuttua uteliaan oloisena. "Mitäs haittaa siitä on jos tuo ei tiedä paikkaansa?" Cain kysyi, jatkaen hermostuttavaa hymyilyään. "Ehkä tämä laivan osa on jostain syystä teille merimiehille varattu paikka, mutta en usko että joku laivoista mitääntietämätön sitä tietäisi, eikö totta?" lohikäärme sanoi, asettuen selvästi valmiiksi puollustamaan toista. Aateliseen Cain ei enää tuntunut juuri huomiotaan kiinnittävän, olettaen että tuo tietäisi pitää turpansa kiinni. "Etköhän voi päästää hänet simppelillä varoituksella, eiköhän hän tiedä tämän jälkeen ettei tänne saa tulla", Cain vielä jatkoi, katsoen omilla omituisilla liskonsilmillään suoraan kapteenin silmiin. Vaikka kapteeni ei ollut tuntunut pelkäävän lohikäärmettä edes silloin kun tuo oli ottanut todellisen olomuotonsa pari päivää aiemmin, niin yleensä Cain onnistui silti hermostuttamaan ihmiset katsoessaan näitä silmiin liian kauan oudoilla silmillään. Ne vain eivät tuntuneet kuuluvan ihmiskasvoihin, kuten eivät muutkaan tuon omituisuudet. "Ja sitä paitsi -", lohikäärme jatkoi mulkaisten aatelista, "- onhan tuokin täällä. Eivätkös samat säännöt koske kaikkia?" Nuori mies näytti hetken mietteliäältä, ja lisäsi vielä "Tai ainakin lähes kaikkia." Ilmiselvästi viimeisellä lausunnollaan tuo viittasi itseensä, muistuttaen kapteenia siitä miten hän oli käytännössä luvannut lohikäärmelle melkoisen määrän vapauksia ja muutakin luksusta pari päivää aiemmin. Omapahan oli kapteenin vika kun oli halunnut saada paremmat tulot yhdeltä matkalta, tuo joutuisi vielä kestämään lohikäärmeen oikkuja loppumatkan mikäli ei halunnut ettei Cain vain omaksuisi todellista muotoaan ja vain yksinkertaisesti lentäisi pois. Sillä välin kun Cain keskittyi vakuuttelemaan kapteenia, lohikäärmeen kumppanina toimiva henki keskittyi parhaansa mukaan yrittämään hermostuttaa aatelista leijuskelemalla aivan tämän naaman edessä ja ollen muutenkin ihan vain yleisesti tiellä. Jos aatelinen erehtyi yrittämään huiskauttaa sumumaista olentoa pois kädellään, saisi tuo katua sitä, jos henkeä kosketti siitä tuli melko lailla samanlainen olo kuin jos olisi pistänyt kätensä jääkylmään veteen. Oli ilma hengen aivan välittömässä läheisyydessä muutenkin hieman kylmempää kuin normaalisti, mutta tuo oli täysin kohdistettu aateliseen päin ja oli enemmän suunniteltu pelottelemaan aatelista häipymään. Pikkuhiljaa laivan miehistö alkoi suorittaa askareitaan, osan hääriessä tuon pienen kohtaamisen lähettyvillä, ja osan tehdessä tehtäviään laivan kannen muissa osissa. Osa matkustajista hätisteltiin (kohteliaasti) kannen alle hytteihinsä tai yleisempiin tiloihin pois operaation tieltä, pienen osan jäädessä kannelle niihin osiin joissa he eivät olleet merimiesten tiellä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 22, 2012 21:44:40 GMT 3
((Tämä ei näytä tuota kuvaa jostain syystä. Mutta okei. Iso.))
Kapteeni näytti siltä, kuin olisi halunnut sanoa jotain, mutta oli päättänyt kaikesta huolimatta pitää suunsa kiinni asiasta. Viimein mies kuitenkin nyökkäsi. Hän ei halunnut tuijottaa lohikäärmeen epäinhimillisiin silmiin enää sekuntiakaan kauempaa, mutta ei myöskään pitänyt siitä ajatuksesta, että kuka tahansa saisi tulla hänen yksityiselle kannelleen, jonne sai tulla vain harvat ja valitut viettämään aikaansa. Ja vain hänen kutsumana. Kapteeni kuitenkin arveli, ettei lohikäärmettä kiinnostanut kuulla tällaista tosiseikkaa.
Aatelinen hengen kiusaamana päätti tässä vaiheessa, että oli parempi kadota paikalta ja poistui kannelta laivan sisäpuolelle.
Shariel, joka oli kuunnellut keskustelun kulkua tarkasti niiasi nopeasti ja päätti kadota paikalta ennen kuin lohikäärme päättäisi lähteä ja jättää hänet kaksin kapteenin (ja aatelisen kanssa). Mutta toisaalta hän arveli selviytyvänsä heistä. "Ja kiitos teille, herra lohikäärme", Shariel sanoi kohteliaalla äänellä. Hän ei tiennyt miksi toinen oli auttanut häntä, mutta hän ei halunnut joutua toisen huonolle puolelle. Tämän sanottuaan Shariel lähti kulkemaan kohti portaita toivoen, ettei kapteeni päättäisi etsiä häntä käsiinsä jälkeenpäin. Vaikka hänellä olikin Lordi Montmartren "lupaus", hän ei voisi aivan mitä tahansa sen varjolla tehdä. Shariel ei välittänyt ristiriitatilanteista, ainakaan nyt kun hän oli laivalla.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 22, 2012 23:29:43 GMT 3
((uploadasin kuvan sitten imguriin, tämän pitäis näkyä )) Kapteenin mietinnät lohikäärmeen mielipiteistä osuivat melko lailla oikeaan, muttei Cain oikein halunnut suoraa konfliktia. Onneksi sitä ei tullutkaan, kapteeni oli kuitenkin tarpeeksi järkevä tajutakseen ettei siitä olisi seurannut mitään hyvää. Taustalla vanhan lohikäärmeen henki päästi käkättävän naurun saadessaan aatelisen pakenemaan paikalta, ennen kuin tuo taas palasi normaalille paikalleen lohikäärmeen olan paikkeille. Kun nainen alkoi lähteä kiitoksensa jälkeen, Cain lähti perään, kuitenkin jättäen viimeisen tervehdyksen kapteenille: "Minäpä jätän teidät tekemään tehtäviänne kapteeni, hyvää päivänjatkoa", Cain totesi ja kääntyi lähtien seuraamaan poistuvaa naista. "Ei minua tarvitse herroitella. Olen Cain", mies esittäytyi saadessaan naisen kiinni. Cain ei todellakaan pitänyt siitä että tuota herroiteltiin, ja lausahdus "herra lohikäärme" oli saanut lohikäärmeen itse asiassa lievästi värähtämään. Vaikka Cain nyt poikkeuksellisesti oli päättänyt käyttäytyä niin ylimielisesti kuin pystyi suurinta osaa kanssamatkustajiaan kohtaan - eli toisin sanoen niin kuin lohikäärmeen voisi olettaa käyttäytyvän -, niin ei se sitä tosiasiaa muuttanut ettei Cain oikeastaan hirveästi pitänyt lohikäärmeydestään. "Kuinkas muuten olet päässyt laivalle?", nuori mies kysyi uteliaana. "Kun et vaikuta samalta kuin nämä...", Cain piti hetken tauon osoitellakseen kannella vielä pyöriviä satunnaisia aatelisia ja muuten vain rikkaita, jolloin henki päätti kertoa oman mielipiteensä matkustajien enemmistöstä: "- sisäsiittoiset ihmis-idiootit joilla on enemmän rahaa ja valtaa kuin järkeä, joita ei muu kiinnosta kuin hetkellinen nautinto?" Cain mulkaisi henkeä ärtyneenä, mutta kuitenkin nyökkäsi kommentille. "Aioin sanoa aateliset tai jotain sinne päin, mutta kai tuokin kuvaus on osuva. Vanhus on vain välillä hieman... tahditon." Cain totesi, viitaten henkeen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 23, 2012 15:18:13 GMT 3
((Kiitos, nyt näkyy.))
Shariel katsahti lohikäärmeeseen, joka oli hänen yllätyksekseen päättänyt liittyä hänen seuraansa. "Hauska tavata, Cain. Olen Shariel", Nainen vastasi hymyillen ystävällisesti ja lähti laskeutumaan portaita pitkin alemmalle kannelle. Cainiksi itseään kutsunut mies seurasi häntä. Shariel oli edelleen epävarma siitä, miksi mies halusi puhua hänelle, monta sosiaalista askelmaa alapuolella elävälle naiselle, joka elätti itseään tanssimalla kaduilla. Toisaalta kun sitä ajatteli, Shariel mietti, hän ei tiedä sitä. Vielä. Shariel käänsi katseensa takaisin mieheen tämän esittäessä seuraavan kysymyksen ja naurahti helähtäen. "Hän on aivan oikeassa heidän suhteen" Shariel sanoi silmät nauraen ja tanssahdellen pienin askelin pitki tyhjentynyttä kantta. "Kapteeni päästi minut laivaan" Shariel sanoi vastaten viimein miehen esittämään kysymykseen. Tietenkään asia ei ollut aivan niin yksinkertainen, mutta hän ei ollut sillä tuulella, että jaksaisi alkaa selittelemään olematonta suosituskirjettä ja kaikkea muuta.
"Entä te? Matkalla Dayanan saarelle laivalla, joka on täynnä ikäviä aatelisia, kun voisitte vallan hyvin lentää sinne." Shariel sanoi nojaten reelinkiin hetken, ennen kuin lähti jälleen liikkeelle. Tietenkin lohikäärmeet osasivat lentää. Kaikkihan sen tiesivät. Hän oli kerran lähtenyt itään etsimään lohikäärmeitä, mutta oli joutunut pettymään. Hän ei ollut nähnyt niitä siellä yhtäkään, mutta nyt hän tiesi miksi. Ne olivat kaikki naamioituneet ihmisiksi! Shariel oli varma siitä. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Koska tietenkin idässä oli lohikäärmeitä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 23, 2012 19:22:56 GMT 3
Henki näytti mahdottoman tyytyväiseltä itseensä saatuaan tukea omalle näkökannalleen, mikä lievästi ärsytti lohikäärmettä. Yleensä kun joku myötäili vanhan lohikäärmeen haamua, tuo jatkoi sitä käytöstä jolle oli saanut tukea entistä ahkerammin. No, sentään aatelisten pilkkaaminen oli melko lailla harmitonta, kuhan vanhus ei päättäisi siirtyä yleisempään ihmisten pilkkaan - mihin tuo joskus meni. Sentään vanhus ei yrittänyt tehdä omaa esittelyään, varsinkin kun selkeä eroavaisuus Cainin ja vanhuksen nimissä olisi saattanut saada toisen kysymään miksi punaisen lohikäärmeen nimi oli niin ihmismäinen verrattuna vanhuksen nimeen.
Cain tajusi kyllä että Shariel jätti joitain - tai no, melkein kaikki - tietoja pois selityksestään, mutta mikäs siinä. Eiköhän ne selviäisi jossakin vaiheessa. "Ahaa", lohikäärme vastasi ei hirveän vakuuttuneella äänellä. "No, hyvä sinulle", Cain kuitenkin kommentoi, ilmiselvästikään tuota ei hirvittävästi haitannut vaikkei toinen nyt kertonut ihan kaikkea. Eipä lohikäärmekään yleensä hirveästi kertonut itsestään mitään - etenkään sitä että oli lohikäärme, nyt oli melko lailla poikkeustapaus.
Mies katsahti vähän huvittuneena naista kun tuo kysyi miksei Cain vain lentänyt. "Ensinnäkin, miten kuvittelisit saaren asukkien suhtautuvan jos perhanan iso punainen hirviö yhtäkkiä laskeutuisi sinne? Mitä kokemus on minulle kertonut, että ihmiset harvoin suhtautuvat hyvin isoihin tultasyökseviin liskoihin... Toiseksi, pitkät matkat ovat melkoisen rasittavia - vaikka varmaan joudun pakosta tekemään lentomatkan pois erinäisistä syistä." Cain selitti. "Ja olin oikeastaan halunnut tehdä tämän matkan, tuota noin, salaa, mutta neuvottelut kapteenin kanssa menivät vähän... penkin alle, joka johti siihen että paljastin tälle totuuden", lohikäärme jatkoi, ja viittasi pariin kohtaan kannella joissa oli pieniä hiiltyneitä jälkiä. Miehistö ei ollut niitä täysin oikein saanut piilotettua tai korjattua ennen laivan lähtöä, eikä lohikäärme oikein uskonut että kapteeni ikinä niitä välttämättä kokonaan hoitaisi pois näkyvistä. Olihan se kuitenkin eräänlainen jutunjuuren aihe, jonka avulla kapteeni voisi kertoa siitä kerrasta kun laivalla matkusti lohikäärme.
"Eipä täällä olisi noita perhanan paskiaisia jos minä olisin matkustanut salaa", Cain vielä totesi nyreänä, nojaten hetken ajan reelinkiin, antaen kovan merituulen vähän virkistää. Vellova meri alkoi tuntua hieman... epämiellyttävältä. Cain ei ollut aiemmin matkustanut laivalla, ja alkoi hieman pelätä että tulisi jossakin vaiheessa merisairaaksi. "No, ainakin sain paljon paremmin olot kuin jos olisin matkustanut ihmistä teeskennellen... Kokkien ateriat ainakin ovat olleet miellyttäviä", lohikäärme sanoi hieman pirteämmin. Hieman nuoren miehen omaatuntoa kalvoi se, että epäilemättä taitava pääkokki joutui tekemään yksinkertaisempia aterioita lohikäärmettä varten - lähinnä isoja könttejä palanutta lihaa. No, eipä tuo näyttänyt siitä pahastuneen, mitä Cain oli miestä tavannut pari kertaa. Kokki oli jostakin syystä jopa suorastaan tykästynyt lohikäärmeeseen, ehkäpä mies tunsi ylpeyttä siitä että lohikäärme piti hänen kokkauksestaan?
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 23, 2012 20:03:35 GMT 3
Shariel naurahti jälleen. "Se varmaan riippuu siitä ketä vastassa on. Mahtaisi olla erikoinen näky kerrassaan!" Shariel lausahti. Hän pystyi kuvittelemaan näyn silmissään. Isä punainen lohikäärme laskeutumassa saarelle, jonka asukkaat juoksivat karkuun minkä vain ehtisivät. Tai jäisivät tuijottamaan suu auki. "Pitkä matka? Kuinka pitkä matka saarelle sitten on?" Shariel kysyi. Hän ei oli ajatellut matkan kestävän ehkä yön yli, ehkä ei edes niinkään kauaa. Mies kuitenkin sanoi matkan olevan pitkä. Naista se ei kuitenkaan haitannut, mitä pidempään matka kestäisi, sitä kauemmin kestäisi, ennen kuin hänen tarvitsisi päättää missä viettäisi seuraavan yönsä ja olisiko jo aika vaihtaa maisemaa. "Matkustat siis usein salaa. Pelkkänä ihmisenä?" Kysyi Shariel ja vilkaisi mieheen.
Mereltä päin puhaltava tuuli toi mukanaan muiston viileämmästä ilmasta. Shariel sulki silmänsä antaen itsensä nauttia hetkestä, vaikka ei varsinaisesti kaivannutkaan viileämpää ilmaa. "Heh, varmasti" Shariel sanoi naurahtaen. "Ainakaan he eivät yritä astua päällesi ta heittää sinua laidan yli. Ja ärsyyntyneiltä katseiltakin olet suojassa. Palvojat ovat sitten asia erikseen. En tiedä ovatko he yhtään sen mukavampia." Hän lisäsi. Shariel muisti miksi ei matkustanut laivalla kovin usein: Meri ei pitänyt hänestä. Nainen oli varma, että meri ilkkui hänelle laidan takaa ja keinutti laivaa vain hänen ilokseen. Merisairaus ei sentään ollut saanut häntä vielä kiinni, mutta pelko siitä, että laiva kaatuisi ja uppoaisi.. Shariel ei ollut varma osasiko uida. Hän ei muistanut oliko koskaan edes kokeillut sitä. Samassa hän värähti. Kaukainen muisto unimaailmasta lipui hänen mieleensä kuin aave. Hän ei osannut uida. Shariel nosti katseensa kohti taivasta ja yritti unohtaa meren allaan. Kylläpä taivas oli tänään sininen ja kutsuva! Suostuisikohan lohikäärme opettamaan minutkin lentämään.. Shariel ajatteli
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 23, 2012 22:29:55 GMT 3
Toisen kysymykseen matkan pituudesta Cain kohautti olkiaan. "Kapteeni arvioi eilen että joskus ylihuomenna oltaisiin perillä. Mahdollisesti jo huomenillalla jos sää on oikein suotuisa," Cain kertoi mitä oli kapteenilta kuullut aiemmin, ja tuijotti hetken mietteliään oloisena aavalle ulapalle. "Niin ja tietenkin aina on mahdollista että jokin odottomaton tapahtuma viivyttää matkaa", lohikäärme lisäsi hetken mietintätauon jälkeen. Sehän vielä olisi puuttunut, mutta kokemus oli osoittanut että kannatti varautua kaikenlaiseen ennakkoon. "Yleensä," Cain vastasi toisen kysymykseen. "Vaikka yleensä joudunkin peittämään kasvoni näiden takia -" lohikäärme osoitteli hansiskoiduilla sormillaan silmiään ja suomuryppäitä tuon kaulalla ja kasvoissa "- niin on se silti... turvallisempaa niin. Enkä yleensä pukeudu tällaiseen typerään krumeluuriin, kapteeni vain tahtoi lahjoittaa tämän minulle, todeten normaalin asuni olevan liian 'tavallinen' " Cain ei aikonut alkaa enempää selittelemään, ja mietti oliko tullut sanottua hieman liikaakin. No, eipä tuo nyt hirveästi sanomisiaan varonut loppujen lopuksi yleensä, vaikka olikin muuten hirveän paranoidi usein. Koko totuushan tuo ei ollut, mutta eipä Cain aikonut nyt elämäntarinaansa kuitenkaan kertoa kenelle tahansa. Tähän asti hiljaa ollut henki päätti heittää välikommenttia tässä välissä lievästi ärtyneellä äänellä: "Niin varmaan." Tästä hyvästä sumumainen hahmo sai palkakseen ärtyneen mulkaisun nuorelta mieheltä, mutta selvästikään tuota ilmestystä tämä ei haitannut. Cain ei kuitenkaan aikonut antaa hengelle tyydytystä jota tuo saisi riitelystä, eikä aikonut alkaa kinastella tuon kanssa.
Lohikäärme kohautti olkiaan naisen kommenteille ihmisten suhtautumisesta lohikäärmeeseen. "Ihan mieluiten toivoisin että jättäisivät vain minut rauhaan", Cain mutisi, nojaten reelinkiä vasten ja tuijottaen mereen. Kaipa pahoinvointi oli ollut vain hetkellistä, tuo alkoi oikeastaan tuntea itsensä vähän nälkäiseksi. Eipä tuo ollut syönyt mitään eilisen jälkeen - tosin siinä ei välttämättä ollut mitään outoa, yleensä tuo vain söi kerran päivässä yhden ison aterian, ruuansulatus kun tuolla toimi ihmismuodossakin eri lailla kuin ihmisillä. Omiin ajatuksiinsa hetkeksi unohtunut lohikäärme ei huomannut toisen haaveilevan vieressään, vaan lähinnä keskittyi tuijottelemaan mereen. Eipä tuo värähdystäkään huomannut.
"Onko sinulla muuten nälkä? Minulla on. Voisi käydä juttelemassa kokille", Cain töksäytti naiselle yhtäkkiä.
((Pistin muuten Cainin lohikäärme-muodosta jonkunlaisen koko kuvan galleriaan))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 23, 2012 23:23:07 GMT 3
Matka ei siis ollutkaan niin pitkä loppujen lopuksi. Onneksi, Shariel ajatteli. Hän oli lähtiessään unohtanut totaalisesti, että ei pitänyt isoista aloista vettä. Katumus oli kuitenkin lähes tuntematon asia Sharielille. "Odottamaton.." Shariel toisti ajatuksissaan. Hän toivoi, ettei Cainilla ollut mitään sisäpiiirin tietoa tulevista onnettomuuksista. Ainakaan niistä, jotka koskivat tämän laivan juuri tätä matkaa. "Nuo herättävät kyllä kysymyksiä" Shariel sanoi kiinnittäessään ensimmäistä kertaa huomionsa miehen ihossa oleviin suomuihin. Seuraavan lauseen kuullessaan hän naurahti. "Katpeenilla on omanlaisensa arvokäsitys ja kuinka sitä tulisi noudattaa. Minunlaiseni eivät pääse edes tapaamaan häntä ilman suosituskirjettä, ja silloinkin vain sen lyhyen hetken joka kestää laivaan astumisessa. Sinunlaisesi taas. Heille annetaan kaikki mitä he haluavat. Vaikka eivät sitä haluaisikaan." Lausui Shariel ja siirsi katseensa sitten takaisin taivaalle. Ranta oli jäänyt jo hyvän matkaa taakse. Sen koko ajan pienenevä hahmo sai Sharielin tuntemaan olonsa ärsyttävän pieneksi ja mitäänsanomattomaksi. Hän inhosi sitä tunnetta, kun ei voinut vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään.
Cainin kysymys yllätti hänet. Shariel siirsi katseensa mieheen ja hymyili kiusoittelevasti. "Tarjoatko?" Hänellä ei ollut aikomustakaan maksaa niitä hintoja, mitä kapteeni pyysi ruoasta tällä laivalla, mutta hänellä ei myöskään ollut aikomustakaan nähdä nälkää. jokaiselta laivalta löytyi aina jonkinlainen herrasmies, joka halusi tarjota hänelle lounaan, illallisen tai minkä vain, ei sillä niin väliä ollut. Mutta jos Cain pääsisi puhumaan suoraan kokille... Hetken aikaa Shariel mietti koska oli viimeksi syönyt. Naisen yllätykseksi se oli tapahtunut aikaisin tänä aamuna. Hänen tuttavansa olivat saaneet jostain haltuunsa epäilyttävän suuren määrän makeita leivonnaisia , mutta jostain syystä he olivat löytäneet hänet vasta silloin, kun suurin osa tästä kasasta oli kadonnut. Shariel hymyili muistolle.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 24, 2012 12:40:40 GMT 3
Jos lohikäärme olisi tajunnut saaneensa toisen luulemaan, että tuo oli varma että jotain tapahtuisi - ja ehkä osittain Cainin syystä -, olisi mies korjannut käsityksen aika nopeasti. Mutta Cain ei huomannut ajatuksissaan toisen mutinan sävyä - eikä henki välittänyt tarpeeksi kiinnittääkseen asiaan mitään huomiota.
Lohikäärme hieman yllättyi toisen alkaessa esittää mielipiteitään, ja tunsi ehkä olonsa hieman loukkaantuneeksi kun hänet luokiteltiin samanlaiseen yhteiskuntaluokkaan kun aateliset. Eihän tuo toisen sävyä mitenkään loukkaavana pitänyt, mutta kyllä tuo silti hieman loukkantui toisen sanoista vaikkei niitä ollutkaan niin tarkoitettu. "Yleensä kyllä en tosiaankaan saa kaikkea mitä haluan... Ja luulen että kapteeni on nyt tavallista tiukempana, kun laivalla on poikkeuksellisesti hirveä kasa näitä turhan tärkeitä idiootteja. En minä tarvinnut suosituskirjettä silloin kun tapasin kapteenin pari päivää sitten ennen kuin tuo tiesi minun olevan mitä olen, hänelle olin vain nuhjuinen maagi joka yritti pummata matkaa", lohikäärme selitti hieman protestoivaan sävyyn. Oli nainen tarkoittanut sitä tai ei, niin mies oli hieman pahastunut toisen sanoista, ehkä väärinymmärryksen vuoksi, mutta kuitenkin.
"Eikös ruoka kuulu lipun hintaan...?" lohikäärme kysyi hieman hämmentyneenä naisen kysyessä tarjoaisiko tuo aterian, katsoen toista hetken pää kenossa. "Ainakin sen käsityksen sain. Tosin koska kapteeni päätti käyttää minua myyntivalttina, niin minähän saan tasan tarkkaan mitä haluan täällä," lohikäärme totesi, raapien samalla hieman päätään. Cain ei tosiaankaan tiennyt miten systeemi toimi - eikä tuota oikein kiinnostanut ottaa selvääkään. "Mutta enköhän voi pyytää kokkia tekemään jotain sinullekin jos jotain ongelmia tulee vastaan", lohikäärme kuitenkin totesi olkiaan kohauttaen.
Mies alkoi lähteä kohti alakansia ja viittilöi toista seuraamaan. Lohikäärme ei aikonut mennä varsinaisen ruokasalin kautta tilaamaan ruokaa, vaan suoraan keittiöön, arvellen että salissa olisi kuitenkin lauma aatelisia tai vastaavia joihin tuo ei halunnut erityisemmin törmätä. Tulihan niitä vastaan pari kertaa matkalla keittiöön joka tapauksessa, mutta nuo kohtaamiset olivat onneksi nopeasti ohi. "Kirotut pellet...", Cain mutisi erään erityisen haltioituneen aatelisen ohitettuaan. Siinä missä laivan varsinaiset matkustajat suhtautuivat lohikäärmeeseen kuin jonain ihmeellisenä nähtävyytenä, enemmistö laivan miehistöstä tuntui olevan huomattavasti varauksellisempi. Useimmat jotka tulivat vastaan väistivät lohikäärmettä varsin vikkelästi, jääden katselemaan lohikäärmeen menoa hieman hermostuneen oloisena tuon ohitettua heidät. Ilmeisestikin merimiehet eivät oikein luottaneet lohikäärmeeseen, kapteenin myönteisestä suhtautumisesta huolimatta. Tämä varautuneisuus tuntui saavan Cainin synkeälle tuulelle.
|
|