cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 16, 2012 17:18:26 GMT 3
Lohikäärme ei hirveästi tuhlannut aikaa ruuan saapumisen jälkeen, vaan alkoi lohkomaan ateriaansa pienempiin paloihin, popsien yksittäiset palat aika nopeasti suihinsa, terävät hampaat kun oli loppujen lopuksi luodut lihansyöntiin. Cain oli kyllä vaikuttunut siitä, kuinka kokki oli onnistunut paistamaan lihan tavalla, joka oikeastaan muistutti ihmishahmoista lohikäärmettä siitä miten esimerkiksi peuroille kävi jos tuo käristi ne - sentin parin kerros palanutta lihaa, jonkun verran joten kuten paistunutta lihaa, ja keskellä hieman lähes raakaa lihaa (tosin raa'an lihan osuus oli köntissä pienempi kuin mitä olisi tapahtunut lohikäärmeen käristyksen tapauksessa, mutta eipä tämä Cainia haitannut - raaka liha kyllä sopi tuolle, mutta mies tunsi aina itseinhoa syödessään sitä suurissa määrissä).
Henki katseli turhautuneena naisen ja lohikäärmeen ateriointia, ehkä hieman kateellisenakin. Pari vuotta kuolleena ollut tunsi vieläkin kaipuuta elämään, ja kaksikon ruokailun katsominen muistutti aavetta ikävästi siitä, ettei tuo saisi enää nauttia minkäänlaisesta ruuasta. "Pah. Syökää nyt vauhdilla, turha tuossa on hidastella", vanhus jupisi ärtyneenä, Cainin suureksi huvitukseksi. Taas se henki murjotti, hah. "Ei tässä nyt koko päivää ole. Hmph", henki jatkoi tuhahteluaan, katsoen punatukkaa hieman kateellisena, kun mies söi ateriaansa hyvällä ruokahalulla. Cain itse asiassa hidasti vähän ateriointiaan ihan vain henkeä ärsyttääkseen, ja rupesi miettimään jonkun sorttista puheenaihetta, päätyen lopulta jatkamaan lohikäärme-aiheesta josta keskustelu oli hieman keskeytynyt ruoan saapumisen johdosta.
"Omien kokemusteni pohjalta voin todeta lajitoverieni olevan kusipäitä yleensä", Cain totesi suupalojen välissä, onnistuen ärsyttämään henkeä vähän lisää. Kylläpäs sitä nyt nuori lohikäärme taas puhui mitä sattui, eihän tuo ollut perhana tavannut kuin kaksi tähän mennessä! Myönnettäköön, molemmat olivat yrittäneet tappaa tuon, mutta silti. Henki jupisikin jotain epämääräistä "kiittämättömistä nulikoista" ja "kirotusta tunarista" - saaden aikaan virnistyksen Cainissa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 20, 2012 22:39:33 GMT 3
Shariel kävi oman annoksensa kimppuun aivan yhtä suurella innolla, kuin Cain omaansa. Hän ei muistanut, koska olisi saanut niin hyvää kalaa kuin tämä. Liha oli juuri sopivan pehmeää ja rapeaa samaan aikaan ja se melkein kuin suli suuhun. Vihanneksetkin Shariel söi hyvällä ruokahalulla. Ei kulunut aikaakaan kun hän jo odottelikin toisen lopettavan ruokaansa. Hengen kommentit olivat menneet Sharielilta täysin ohi korvien hänen ollessa niin keskittynyt oman annoksensa tuhoamiseen. ”Ehkä. Omat kokemuksenihan rajoittuvat teihin kahteen” Shariel sanoi. Ja siirsi katseensa pöydällä odottavaan leivokseen, jonka hän oli melkein unohtanut. Onneksi vain melkein. Siinä se nyt odotti, että hän vain ojentaisi kätensä ja..
Nuori poika astui samassa sisään ruokasaliin näyttäen aavistuksen epätoivoiselta ja hyvin kiireiseltä. ”Tulitanssijaa pyydetään valmistautumaan illan esitykseen, sanoo kapteeni. Teidän odotetaan tulevan yläkannelle ruokailun jälkeen.”, poika ilmoitti jääden turvallisen matkan päähän kaksikosta. Shariel huokaisi. Leivos saisi nyt odottaa vielä hetken. Ei, ei yksi leivos nyt niin paljoa haitannut ruuan jälkeen. Jos leivoa yksinään olisi ollut hänen ruokansa, Shariel olisi jättänyt sen syömisen vasta tanssin jälkeen, mutta nyt hän ei välittänyt.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 21, 2012 22:30:21 GMT 3
Vaikka lohikäärme aika nopeasti vetikin annostaan kitaansa, niin ei tämä silti ollut läheskään valmis naisen lopetellessa kalaansa. Iso köntti lihaa oli iso köntti lihaa siitä huolimatta millä tahdilla sitä syötiin. Cain ei tuntenut suurempaa tarvetta kommentoida kaksikon puheenaihetta sen enempää naisen Sharielin kommentin jälkeen, keskittyen lähinnä syömiseen. Turhapa sitä oli sen enempää asiasta puhua, aihe kun oli sellainen josta lohikäärme ei tiennyt kovin paljoa. Siitä huolimatta että oli itsekin yksi noista liian suurista matelijoista - tiedon määrän vähyys vain johtui siitä ettei oikeastaan ollut syntynyt sellaiseksi... No, onneksi toista ei tuntunut hirvittävästi kiinnostavan syvällisempi keskustelu aiheeseen liittyen, joten Cain vain jatkoi ateriaansa.
Ateriaansa ahmiva mies ei varsinaisesti arvostanut saliin astunutta häirikköä, ja mulkaisikin tätä uhkaavan oloisesti. Eikö sitä nyt ruokarauhaa osattu kunnioittaa! Mitään mies ei sanonut, suu kun oli melko täynnä lihaa, mutta eiköhän viesti tullut selväksi. Vai että Sharieli tunnettiin myös Tulitanssijana...? Lohikäärme nielaisi hetkeksi suunsa tyhjäksi, ja katsahti tulijaa hieman tarkemmin. "Sanoppa kapteenille sitten, että minäkin aion esitystä tulla katsomaan", mies totesi lyhykäisesti, ennen kuin palasi ateriansa kimppuun. Olisi se kait ihan hyvää viihdettä, vaikkei mies ehkä yleensä hirveästi eri sorttisista esityksistä välittänyt. Se oli myös aika harvinaista hupia tuolle. Cain alkoi lähestyä ateriansa loppua, mutta vielä oli aika runsaasti jäljellä. Niin ja olihan vielä se leivoskin luvassa. Henkikin kantoi kortensa kekoon ärtymyksen osoittamisessa viestintuojalle - tosin vähemmän häiriköinnistä johtuen kuin mitä kumppaninsa tapauksessa, aave kun vain halusi rähjätä jolle kulle. "Et sitten ihminen voinut odottaa että syönti olisi saatu loppuun ennen kuin tulit tänne? Pah!", henki tuhahteli, liihotellen epäonnisen viestinviejän naaman eteen. Yleensä Cain puolusti hengen ärtyneisyyden kohteita, mutta ei viitsinyt nähdä vaivaa tällä kertaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 29, 2012 18:35:03 GMT 3
Poika värähti nähdessään lohikäärmeen mulkaisun, joka aiheutti kylmät väreet kulkemaan pitkin tämän selkärankaa. ”S-selvä on, herra!” Kuului vastaus. Tämä selvästi tajusi tulleensa huonoon aikaan, mutta kapteenin käsky oli käsky, jota ei halunnut olla noudattamatta jos halusi pysyä laivalla.
Shariel kävi kaksinkampppailua leivoksen kanssa. ”Sano hänelle, että ilmestyn sinne auringonlaskun jälkeen” Hänellä ei ollut tietoakaan siitä, kuinka kaukana tämä tapahtuma oli, mutta toivottavasti sen verran kaukana, että hän ehtisi sulattaa juuri syömänsä ruuan. Ja leivoksen, joka kohta kokisi saman kohtalon. ”Auringonlaskuun on alle tunti aikaa” Poika sanoi ilmoitusluontoisesti ja kääntyi poistuakseen sen jälkeen kun oli lisännyt, että kysyisi kapteenilta asiaa. ”Turha kysyä” Shariel sanoi samalla, kun söi leivosta. Hän ei ollut koskaan maistanut mitään niin hyvää ” Sano hänelle, että esitykseni näyttää paljon paremmalta illan hämärässä, kuin auringonpaisteessa” Hän jatkoi ja vilkaisi poikaa. Poika epäröi, mutta nyökkäsi lopulta ja luikahti sitten kiireen vilkkaa pois salista, jossa lohikäärme söi. Leivos loppui aivan liian nopeasti, mutta Shariel oli kiitollinen siitäkin vähästä, minkä kokki oli heille suonut.
[[Olen pahoillani, että kesti vastata. Jouduin tekemään kaksi tilauskakkua ja kouluni portfoliota, enkä ole enää illalla jaksanut kirjottaa]]
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 30, 2012 12:42:29 GMT 3
((Joo, eipä se mitään. Kiireet vievät pelejen edelle))
Cain ei hirveästi kiinnittänyt huomiota keskusteluun naisen ja viestinviejän kanssa, mitä nyt pisti huomiolle ajan jolloin nainen aikoi esityksensä pitää. Lohikäärme melko lailla pääsi ateriansa loppuun pojan häipyessä viestinsä annettuaan, olennon laskiessa aterimensa tarjottimelleen ja kääntäessä huomionsa leivokseen. Mies hieman epäröi ennen kuin maistoi leivosta, Cain kun ei ollut ihan varma pystyikö hänen ruuansulatusjärjestelmänsä sulattamaan mokomaa. Pieni varovainen näykkäisy, hetken pureskelu ja nielaisu johtivat päätelmään että kaippa se menisi alas. Ihan hyvältä se ainakin maistui, joten ilmeisestikin sen voisi syödä. Turhia aikailematta mies tuhosi leivoksen alta aikayksikön, huomattavasti nopeammin kuin Shariel oli omansa syönyt. Cain vielä lipaisi ihmiskieltä terävämmällä kielellään viimeiset muruset suupielistään, jonka jälkeen tuon ateria olikin sitten saatu päätökseen.
Henkeä vähän kismitti, että viestinviejä ei oikein ollut reagoinut mitenkään tämän kärhämöinteihin, aave kun oli ehkä hieman halunnut rähistä. No, olihan salissa vielä kaksi muutakin oleskelijaa. "Olette syöneet? Hyvä. Viekää nyt nuo perhanan aterimenne takaisin keittiöön", henki motkotti, selvästikin edelleen epämukavalla tuulella. Cain mulkaisi kumppaniaan ärtyneenä, taas vaihteeksi. "Kaippa vanhus puhuu asiaa", lohikäärme kuitenkin myönsi, ja nousi ylös, napaten samalla tarjottimen likaisine aterimineen mukaansa, selkeästi valmiina lähtöön.
"Tarvitset varmaankin aikaa valmistautua esitykseesi?", Cain vielä kysyi. Lohikäärmeellä ei ollut harmainta aavistusta tarvitsiko nainen oikeasti sen kummempaa valmistautumisaikaa, mies kun ei varsinaisesti ollut ekspertti mitä tuli tanssijoiden työtapoihin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 10, 2012 20:40:07 GMT 3
Shariel nyökkäsi ja seurasi miehen esimerkkiä. Kun tarjottimet oli viety keittiöön nainen kiinnitti huomionsa miehen esittämään outoon kysymykseen. ”Miten minä siihen valmistautuisin? Minulla on kaikki mitä tarvitsen mukana” Hän vastasi virnistäen ja keinautti lanteitaan viehkosti ennen kuin jatkoi matkaansa kohti ulkoilmaa.
Aurinko oli juuri painunut horisontin alapuolelle ja ilta alkanut hämärtää, kun Shariel nousi ylemmälle kannelle vievät portaat. Hän ei ollut hermostunut illan esityksestä. Se sujuisi hyvin. Se sujui aina hyvin. Tanssiminen oli hänelle kuin toinen luonto, eikä hänen tarvinnut sitä pelätä, kuten jotkut tekivät. Eikä Shariel ollut koskaan ymmärtänyt heitä diivailivat ja tarvitsivat aina jotain erityistä, että pystyisivät tanssimaan tai tekemään jotain muuta. Hän ei tarvinnut kuin jotain tukevaa jalkojen alle, kadun, laivan kannen ja tanssiminen sujui. Voimakas tuulenpuuska ravisteli Sharielin kiharia hiuksia. Hän sulki silmänsä antasen sen täyttää hänen mielensä. Yksi askel ja hän olikin jo kannella. Se puoli kannesta, joka loppui seinään oli täynnä ihmisiä. Ei paljoa, ehkä parisenkymmentä. Shariel näki heidän joukossaan kapteenin ja heidän aikaisemmin näkemänsä aatelisen. Kapteeni nyökkäsi nähdessään hänen saapuneen ja kannella kaikunut puheensorina lakkasi. Shariel ei tiennyt, oliko se siksi, että hän oli saapunut, vai siksi, että lohikäärmekin oli. Sillä ei nyt kuitenkaan ollut väliä.
Kannen toinen puoli oli rajattu kaiteella ja sen alta avautui huikeat näkymät merelle ja muuhun laivaan. Ainoa mistä Shariel ei pitänyt oli se, että seinään kiinnitetyt lamput paloivat, mutta sekin oli loppujen lopuksi vain pieni paha. Eihän hän Itse ollut esitystä katsomassa.
Shariel käveli kissamaisin askelin keskelle merelle aukeavaa kantta ja asettui tanssin vaatimaan asentoon toinen jalka päkiällä hieman toisen edessä. Hiljaisuus oli vallannut kannen, eikä Shariel tehnyt hetkeen mitään rikkoakseen sen. Hiljainen musiikki alkoi soida tyhjyydestä. Kyynärpäät edellä kannen vallannut tanssijatar nosti kätensä ylös ja alas ennen kuin kääntyi. Samaan aikaan musiikki voimistui. Kädet menivät nyt vuorotellen ylös ja alas ja ne näyttivät melkein käärmeiltä. Shariel hymyili ja veti kätensä kehonsa eteen ristiin. Musiikki räjähti samaan aikaan kun tulenliekit alkoivat nuolla naisen käsiä ja siirtyen niistä hameen helmaan. Lantio teki sivusuunnassa aaltomaista liikettä nopenevan musiikin tahtiin ja vaihtoi sitten suuntaa poikittaiseksi aaltoliikkeeksi yhdessä vatsan lihasten kanssa. Kädet muodostivat ilmaan täysin eri kuvioita ja välillä vaikutti siltä, kuin naisen yläruumiilla ja alaruumiilla olisi ollut omat luonteet. Shariel oli täysin keskittynyt tanssiinsa, eikä olisi huomannut, vaikka puolet yleisöstä olisi kadonnut äkisti. Musiikki hidastui ja liekit vähenivät yhdeksi. Pieni liekki kiipeili pitkin Sharielin käsiä hänen liikutellessa niitä vartalonsa edessä viehkoja kaaria ja ympyröitä. Vielä kerran musiikki nousi ennen kuin se loppui kokonaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 10, 2012 22:57:25 GMT 3
Tarjottimien viennissä ei kauaa mennyt, ja Cain seurasi naista parhaansa mukaan, hengen leijuillessa miehen olkapäiden tasalla kuin aina. Lohikäärme kohautti olkiaan naisen naurahtaessa suomunaaman kommentille - mitäpä mies olisi tanssimisesta ymmärtänyt, eipä se ollut jotain millä tuo yleensä vaivasi päätään. Enempiä puhelematta nuori mies seurasi Sharielia, jossakin määrin uteliaasti odottaen mitä tuleman pitäisi.
Kannella olikin näköjään jo enemmänkin porukkaa punapää pisti merkille, ehkä hivenen happamasti. Cain joutuisi pakostakin katselemaan esitystä aatelisten keskeltä ja pelkkä ajatuskin inhotti miestä. Lohikäärme ei ollut ikinä pitänyt aatelisista, eivätkä ne kohtaamiset mitä tuolla oli ollut 'yhteiskunnan kerman' kanssa laivalla olleet varsinaisesti kohentaneet tämän mielipidettä. Punatukkainen nuori mies luovi tiensä omasta mielestään parhaimpaan paikkaan hieman katsojajoukon reunalla, lohikäärmeen ulkonäön taaten tuolle kohtuullisen kokoisen tyhjän tilan ympärilleen. Henkikin auttoi hieman omalla tavallaan... Toisin sanoen tuijottaen lähimpiä synkästi kunnes nämä vetäytyivät hieman kauemmas. Saatuaan itselleen jonkunlaisen tilan ympärilleen, Cain alkoi nojaamaan seinään valmiina seuraamaan naisen esitystä. Lohikäärmeellä ei ollut hajuakaan siitä, että mitä oli tulossa.
Mies katsahti hieman hämmentyneenä musiikin ympärilleen, kunnes tajusi että kyseessä taisi olla jonkun sortin taikuutta... Aika vaikuttavaa, Cain joutui myöntämään, ja itse esitys oli muutenkin aikamoinen - tosin lohikäärme piti tyhjästä soivaa musiikkia vaikuttavampana kuin itse liekeillä ehostettua tanssia. Cain oli loppujen lopuksi maagi, ja arvosti enemmän tämän omasta mielestä vaikuttavaa tapaa jolla nainen loi tyhjästä musiikkia ja illuusio-liekkejä. Varsinkin kun naisen illuusioissa ei tuntunut olevan minkäänlaista sanallista komponenttia, mikä teki lohikäärmeeseen suuren vaikutuksen. Nainen oli ilmiselvä luonnonlahjakkuus - eikä ollut todennäköisesti saanut mitään sen kummempaa koulutusta loitsimiseen, kokemus kun oli opettanut Cainille että yleensä magiaa tarkemmin opiskelleet eivät paljoa tehneet mitään niin ruumiillista kuin tanssimista... Joka tapauksessa lohikäärme jossakin määrin piti esityksestä, ja sehän oli tärkeintä.
Loppujen lopuksi Cain piti tanssia näkemisen arvoisena, vaikka taisikin sitä arvostaa hieman muista syistä kuin suurin osa sitä seuraavista matkustajista teki. Aave taas... Henki ei ollut jaksanut innostua tanssista millään tasolla, vaan viihdytti itseään pelottelemalla satunnaisia aatelisia, lohikäärmeen antaessa tämän tehdä mitä tuo lystäsi. Eipä kovin moni edes tuota huomannut, useimpien ollessa keskittyneitä Sharielin esityksen seuraamiseen, ja aave kyllästyikin häiriköintiin pian, liidellen happamasti hieman sivummalle, ryhtyen tuijottamaan itsekseen hiljaa jupisten laskeneen auringon suuntaan. Sharielin esityksen lähestyessä loppuaan, olento oli näkevinään jotakin kaukana horisontissa, toisen laivanko? Jokin kaukana olevassa näyssä hermostutti aavetta, ikäänkuin siinä olisi jotain... väärää. Otus vilkaisi tanssijan ja tämän yleisön puoleen, ja tajusi että oli ainoa jonka katse ei ollut keskittynyt tanssiin. Mitenköhän tässä nyt kävisi...
Cain arveli musiikin loppumisen tarkoittavan esityksen lopetusta, mutta nuori mies ei halunnut olla epäkohtelias alkamalla taputtamaan ennen kuin oli varma tanssin olevan ohi. Tästä johtuen tuo päätti odottaa hetken varmistaakseen esityksen olevan todellakin päättynyt, vilkuillen sivusilmällä muita katsojia.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 11, 2012 17:47:09 GMT 3
Kädet kohosivat ja laskiat vielä kerran, ennen kuin ne kiertyivät hieman Sharielin rintojen alapuolelle toinen eteen ja toinen taakse. Samaan aikaan hän asettui sivuttain yleisöön nähden ja hymyili silmin nähden ilahtuneena saamastaan huomiosta. Innokkaimmat heittelivät jo kolikoita, mutta suurin osa rupesi vain taputtamaan; Olivathan he maksaneet matkasta maltaita ja tanssityttö kuului tietenkin hintaan. Shariel päästi ilmat keuhkoistaan ja kumarsi yleisölle. Nainen katsahti Cainiin, joka näytti samaan aikaan tyytyväiseltä, että hämmentyneeltä. Lohikäärmeen haamu taas vaikutti tavanomaista poissaolevammalta, mutta Shariel oli vain iloinen, ettei haamu päässyt pilaamaan hänen (ja muiden) iloa.
Kolmannen kumarruksen jälkeen Shariel alkoi etsiä hänelle heitettyjä rahoja. Nyt hän oli iloinen laivalla palavista valoista. Täydellinen pimeys olisi ehkä voinut vaikeuttaa etsintää hiukan, mutta se ei olisi häntä estänyt. ”Paljonko maksaisi, jos esittäisit tuon tanssin vain minulle?”, joku aatelismiehistä sanoi hymyillen liukkaasti. Shariel nosti katseensa maasta ja näki edessään tummahiuksisen miehen, jonka parta ja viikset näyttivät oljytyiltä ja kammatuilta. Nainen nosti maasta etsimänsä kolikon, joka tuntui kädessä normaalia painavammalta, mutta josta ei hämärässä valossa saanut heti selvää. Hän laittoi kolikon pussukkaansa muiden joukkoon, ennen kuin suvaitsi edes harkita vastaamista miehen alentavaan kysymykseen. ”Valitan, en ole kaupan” Shariel tokaisi ja haroi lattiaa seuraavan kolikon toivossa. ”Et ole kaupan? Miksi sinä tätä sitten kutsuisit?” Mies kysyi halveksivasti viitaten selvästi sanoillaan äskeiseen esitykseen ja lattialle heitettyihin kolikoihin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 11, 2012 20:22:38 GMT 3
Kun muutkin katsojat alkoivat vihdoin taputtaa, Cainkin yhtyi suosionosoituksiin. Olihan esitys ollut melko näky ja nainen kyllä ansaitsi täysin lohikäärmeen ja muiden katsojien arvostuksen. Mies ei kuulunut niihin jotka heittelivät kolikkoja Sharielin jalkoihin, mutta siihen oli syynä pikemminkin se ettei miehellä ollut hirveästi rahaa kuin mikään muu. Kulkurimainen elämä piti huolen siitä ettei miehellä ollut ikinä hirveästi rahaa - varsinkin kun mukavuudenhalu piti huolen siitä että kaikki raha valui tuon käsistä alta aikayksikön. Taputusten loputtua lohikäärme käytti hetken ihmettelemällä mihin henki oli mennyt, kunnes huomasi tämän tuijottavan merelle päin. Mitähän se oikein luuli siellä näkevänsä, Cain mietti katsoessaan hiljaista sumumaista otusta pää kallellaan. No, tehkööt mitä teki. Lohikäärmettä ei asia kiinnostanut tarpeeksi, että tämä olisi mennyt kaiteen partaalle tuijottelemaan merelle päin. Tuskinpa se mitään tärkeää oli kuitenkaan, tuo mietti ja siirsi katseensa takaisin kolikoita nostelemaan alkanutta naista. Cain aikoi mennä ihan henkilökohtaisesti kehumaan naisen esitystä, mutta joku toinen kerkesi ensin... tai näin punapäinen nuori mies luuli kunnes kuuli mitä tämä oikein havitteli, lohikäärme kun oli kuitenkin jo lähtenyt kävelemään kohti tanssijaa. Aatelinen sai suomunaamassa aikaan jonkunasteista inhoa - jota vain korosti se, että röyhkimys näytti hiustyylinsä ja partansa takia vähän kreivi Armanilta, mieheltä jota Cain vihasi suunnattomasti.
Lohikäärme päätti antaa miehellä opetuksen, vetäen oikeasta kädestään hanskan pois ja tunki tämän väliaikaisesti taskuun, paljastaen vasemman käden olevan melko lailla kokonaan punaisten suomujen peitossa, jopa päättyen teräviin mustiin kynsiin. Lähimmät aateliset jotka huomasivat lohikäärmeen käden kavahtivat hetkeksi taaksepäin - jääden kuitenkin paikalle katsomaan mitä tapahtuisi. Kapteenikin oli paikalla, ja vaikka punatukkainen maagi huomasikin tämän katsovan hieman vaivaantuneen oloisena kätensä paljastanutta, jätti tuo tekemättä mitään. Lohikäärme oli loppujen lopuksi syy miksi laivalle oli tullutkin niin paljon porukkaa, eikä tätä parannut suututtaa. Cain lähestyi pahaa aavistamatonta aatelisröyhkimystä takaapäin, odottaen hieman sopivaa hetkeä keskeyttää tämä - ja saikin sen miehen viitatessa halveksuvasti muiden katselijoiden heittelemiin kolikkoihin. "Hei", Cain sanoi laskien kynnekkään kätensä naista kiusaavan miehen olalle. "Jätäpä se tanssija rauhaan", lohikäärme totesi, hymyillen leveästi mikäli aatelinen sattui katsahtamaan taakseen kuka olikaan tullut tätä häiritsemään. Tai siis hymyili ja hymyili, Cainin purukalustolla hymy näytti enemmän uhkaavalta kuin aidolta hymyltä...
Tanssijan esityksen jälkimaininkien sattuessa henki oli muuttumassa koko ajan huolestuneemmaksi. Horisontissa tosiaan näytti olevan laiva - ja se oli tulossa kohti. Ja oudon nopeasti. Hengen lisäksi pari muutakin matkustajaa oli jo huomannut kaukana olevan näyn, vaikkeivat välttämättä erottaneetkaan mikä se oli - aaveen silmät kun olivat melko paljon tarkemmat kuin ihmisen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 23, 2012 20:37:44 GMT 3
Shariel oli juuri aikeissa vastata kipakasti miehelle, kun Cain keskeytti heidät. Shariel näpäytti suunsa kiinni ja vaikka olisikin halunnut hoidella miehen itse, oli hän kiitollinen lohikäärmeen avulle. ”Olemmeko tavanneet?” Mies kysyi siristäen silmiään ja vilkaisi toisen miehen suomuista kättä ja hampaita, jotka näyttivät kaikkea muuta kuin tavallisilta. ”Ja mitä se sinulle kuuluu jos yritän ostaa tämän katutanssijan palveluksia? Hän saisi olla kiitollinen edes siitä vähästä.” Kuului miehen suusta. Hän ei yhtä lohikäärmettä pelkäisi. Ei sitä tiedä, vaikka koko juttu olisikin samanlaista illuusiota, kuin tanssin tulikin. Vaikka toisaalta, hän oli varma, että oli nähnyt miehen jossain aikaisemmin..
Shariel katseli kumpaakin miestä. Kumpikaan heistä ei juuri nyt näyttänyt kiinnittävän häneen huomiota. Lohikäärmeen haamuakaan ei näkynyt missään pilkkaamassa.. Ei, kyllä se näkyi, mutta se oli kauempana, eikä kiinnittänyt heihin yhtään huomiota. Shariel seurasi haamun katseen suuntaa, mutta horisontissa ei näkynyt muutaman pilven lisäksi mitään huomion arvoista. Nainen käänsi katseensa takaisin kinasteleviin miehiin.
((Äh, miksi vastaan näin hitaasti tänne -. -" ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 23, 2012 21:58:31 GMT 3
((No, ei siinä mitään. Vastaa kun vastaat. )) Aatelisen reaktio oli lohikäärmeelle täysin odottamaton ja tämä päätyikin tuijottamaan röyhkimystä äimistyneen oloisena. Cain oli jotenkin odottanut että mokomakin häirikkö olisi vain välittömästi nöyrtynyt ja perääntynyt paikalta vähin äänin, mutta mokoman reaktio oli melko lailla päinvastainen! "...Kai sinä huomasit nämä? Ja nämä? Ja nämä?" lohikäärme kysyi epäuskoisena osoitellen kynsiään, hampaitaan, suomujaan ja silmiään, ohittaen täysin aatelisen kysymykset. Kyllä se nyt potutti velhoa kun oli avoimesti lohikäärmeenä ja joku saakelin idiootti ei reagoinut oikealla tavalla! Yllättävä tilanne sai miehessä esiin hieman niitä ylpisteleviä luonteenpiirteitä jotka taisivat olla aika yleisiä lohikäärmeillä, vaikka tämä parhaansa mukaan pitikin ne kurissa - yleensä. "Yritetäänpä uudestaan: Hei, minä olen punainen lohikäärme. Miten vastaat?", Cain totesi, yrittäen uudemman kerran leveää 'hymyään' - tosin tällä kertaa pitäen sen niin leveänä että se alkoi jo vaikuttaa leveämmältä kuin mihin ihmissuun olisi voinut olettaa pystyvän. Tuo myös tökkäsi aatelista rintaan kynnekkäällä kädellään ikäänkuin korostaakseen sanojensa painoa. Vaikkei Cain sitä ihan tietoisesti tehnytkään niin tuo antoi lohikäärmemäisempien piirteidensä ilmentyä entistä selkeämmin, hampaat näyttivät entistäkin terävämmiltä, suomut menivät ehkä vieläkin selkeämmiksi ja hengitys alkoi haista savulle. Aatelisen reaktio oli ärsyttänyt lohikäärmettä ja nyt tämä teki parhaansa pelotellakseen kurjaa. Aave vilkuili ohimennen rähisemässä olevaan Cainiin ja kirosi hiljaa itsekseen. Jotain huolestuttavaa oli tapahtumassa ja mokoma vain yritti pelotella jotakuta ihmistä - ei sinänsä etteikö valkoinen siinä nähnyt mitään väärää, hyvä vaan että Cain välillä käyttäytyi kun lohikäärme, mutta ajoituksessa oli parantamisen varaa. Kaukaa lähestyvä laiva alkoi olla muidenkin laivan matkustajien näköpiirissä, ja jotkut osoittelivat sinne ihmeissään. Mokoma tuntui kantavan mukanaan sumua, eikä henki pitänyt tätä hyvänä merkkinä. Laivoilla ei yleensä ollut mukanaan omaa sumuaan...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 24, 2012 14:55:34 GMT 3
(( Okei, hienoa :> ))
”Phah! Vai lohikäärme! Minäkin olen enemmän lohikäärme kuin sinä!” Aateline sanoi naurahtaen ivallisesti. Toki hän oli pannut merkille toisen miehen erikoisen ulkonäön, mutta oli tähän asti pitänyt sitä vain jonkinlaisena maskina, jonka kapteeni oli tehnyt jonkun onnettoman päälle saadakseen lisää matkustajia. Mutta kun toinen koski häntä ja hän pystyi haistamaan savun ja tuntemaan sormessa poltteen (vaikka mies oli varma, että Se oli hänen mielikuvituksensa tuotetta) tämä kuvitelma maskista alkoi haihtua. Aatelinen ei kuitenkaan halunnut näyttää pelkoaan tälle nuorukaiselle vaan tyytyi tuhahtamaan ja poistui paikalta sen enempää puhelematta. Tosin Sharielin mielestä tämä näytti jupisevan jotain itsekseen.
Shariel oli tarkkaillut Cainia ja aatelista kiinostuneena. Se pienikin ärsyyntymisen poikanen joka oli melkei nostanut päätään oli kadonnut siinä samassa, kun hän huomasi Cainin alkaneen muuttaa muotojaan. Nainen näki kuika pienet hikikarpalot nousivat aatelisen otsalle ennen kuin tämä viimein tajusi poistua. ”Osaatko muuttaa kokonaan muotosi?” Shariel kysyi kiinnostuneena aatelisen kadottua väkijoukkoon. Samalla hän nosti viimeisenkin lattialle heitetyn kolikon, tai ainakaan siinä lähistöllä niitä ei enempää ollut. Mutta varjoihin saattoi kätkeytyä vaikka kuinka monta lisää..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 25, 2012 17:58:57 GMT 3
Cain katsoi aatelista melko lailla epäuskoisena tämän vain tuhahdellessa pilkallisesti tämän väitteille. Oliko tämä ruoja nyt ihan tosissaan? "Sinulla ei ole harrmainta aavistusta mistä oikein horriset!" lohikäärme ärähti jonkun sorttisen puolittaisen murinan säestämänä. Joko uhittelu meni perille tai sitten aatelinen oli jo muutenkin päättänyt lähteä, mokoma kun häippäsi paikalta melko pian viimeisen kommenttinsa heitettyään. "Idiootti", suomunaama tuhahti aatelisen kävellessä poispäin, pudistellen päätään ärtyneenä. Vai etteikö hän muka ollut tarpeeksi lohikäärme aatelisen mielestä? Cainin teki mieli lähteä aatelisen perään, muuttua oikeaan muotoonsa ja viskata mokoma epäilijä mereen, mutta onnistui olemaan toteuttamatta impulssiaan - olisihan se nyt ollut aika, tuota noin, hirviömäistä käytöstä. Lohikäärme saattoi ehkä hieman esittää epäinhimmillisempää kuin olikaan koska oli ärtynyt siitä kuinka oli laivalta paikalta saanut, muttei tuo nyt oikeasti hirviö ollut.
"Hmm? Ai, olen näköjään hieman muuttunut..." Cain totesi hieman hajamielisesti kuultuaan Sharielin kysymyksen, tajuten vasta nyt joidenkin piirteiden muuttuneen hieman - pikkuinen muutos oli ollut tahaton. "Kyllä se onnistuu kokonaan - olisin aika kurja lohikäärme jos olisin jumissa ihmismuodossa, eikö totta?" lohikäärme totesi hieman naurahtaen, ja yritti tunkea paljastamaansa suomuiseen ja kynnekkääseen käteen hanskaa takaisin - mutta tajusi että oli vahingossa hieman muuttanut kättään lohikäärmemmäisemmäksi, eikä hanska oikein mennyt käteen. Turhautuneena mies tunki vain hanskan jonnekin tunikan taskuun, hän kun ei jaksanut kaivaa amulettia esille ja palauttaa itsensä niin lähelle ihmistä kuin pääsi. Näyttihän hän edelleen enimmäkseen ihmiseltä, vaikka ehkä lohikäärmemmäisemmät piirteet olivat nyt hiukka korostuneemmat kuin aikaisemmin. Hämärä ei ollut mikään ongelma lohikäärmeelle, ja tuo huomasi Sharielin jättäneen pari kolikkoa huomaamatta kannen hieman hämäremmillä puolilla. Mies kumartui poimimaan pari kolikkoa ja ojensi näitä naiselle. "Et huomannut näitä", tuo totesi lyhykäisesti, virnistäen ystävällisesti.
"Hei, tuolla on jotain...", vanhan lohikäärmeen henki huudahti laidan tienoilta yrittäen saada suojattinsa huomion. Jonkunlainen laiva sieltä oli tulossa mukanaan sumua...
((Voit päättää onko se kummituslaiva täysin aineeton, kiinteä, tai jotain siltä väliltä : ) ))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 26, 2012 18:06:33 GMT 3
Shariel oli huojentunut, kun Cain ei lähtenyt aatelisen perään. ”Niinpä” Hän sanoi naurahtaen vastaukseksi miehen kommenttiin lohikäärmeestä ihmismuodossa. Mieskin siis muutti muotoaan välillä huomaamattaankin, se oli Sharielista mukava kuulla. Jossain vaiheessa elämäänsä hän oli luullut, että kaikki pystyivät muuttamaan muotoaan ja sitä oli seurannut vaihe, jolloin hän luuli olevansa ainoa, joka pystyi siihen. Vuosien saatossa totuus oli kuitenkin valjennut hänellekin. ”Kiitos!” Shariel huudahti aurinkoisesti. Miten hän olikin jättänyt kaksi kokonaista kolikkoa makoilemaan noin vain kylmälle kannelle? Onneksi Cain oli tarkkasilmäinen ja huomaavainen.
Naisen huomio ei kuitenkaan kauaa pysynyt pussukkaan kadonneista kolikoissa. Lohikäärmeen haamu oli huutanut juuri jotain. Shariel ei ollut täysin varma, mitä toinen oli sanonut, mutta käänsi päänsä vaitomaisesti äänen suuntaan. Horisontissa ollut usva oli tullut selvästi lähemmäs. Hän ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sillä oli nähnyt ennenkin sumua veden päällä. Shariel käveli haamun viereen. Hän kykeni erottamaan usvasta laivan hahmon. Samassa kylmät väreet kiipesivät pitkin naisen selkärankaa. Hän oli kuullut tästä laivasta monta kertaa vieraillessaan jossain sataman monista kapakoista ja ilotaloista. Merten Ruhtinatar, Musta Paholainen, laivalla oli monta nimeä eikä Shariel tiennyt niistä läheskään kaikkia. Laiva oli kuitenkin tunnettu merimiesten keskuudessa ja viimeisten vuosien aikana sen hyökkäykset olivat jälleen yleistyneet. Kukaan ei tiennyt miksi, tai mistä laiva tuli, mutta aina välillä se vain ilmestyi jättäen jälkeensä hylättyjä laivoja. Joissain tarinoissa Musta Ruhtinatar tuhosi kohtaamansa laivat viimeistä puunsälettä myöten, kun joissain se vain jätti ne ajelehtimaan tyhjinä pitkin meren selkää vailla miehistöä, matkustajia. ”Musta Ruhtinatar” Shariel kuiskasi. Hän oli samaan aikaan sekä peloissaan, että jännittynyt. Kummitustarinat olivat aina kiehtoneet häntä jollain oudolla tavalla, vaikka joskus siitä oli enemmän haittaa, kuin hyötyä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 26, 2012 20:51:27 GMT 3
"Eipä kestä", mies vastasi lyhyesti ystävällisesti virnistellen naisen kiiteltyä tämän huomaavaisuutta - vaikka virnistely sitten vahingossa purukalustoa näyttikin. No, kaippa Shariel oli jo joten kuten tottunut miehen petomaisempiin piirteisiin jolloinka asialla ei olisi sen kummempaa merkitystä. Sittenpä sitä huomio kiinnittyikin aaveeseen joka huuteli jotain, ja Cain käveli laivan kaiteelle haamun toiselle puolelle Sharielin asetuttua toiselle.
"Mitä hittoa..." lohikäärme mutisi huomattuaan sumun keskellä olevan laivan. "Sitä minäkin vähän ihmettelin...", aave totesi nyökäten. Jotkut laivan matkustajista ja miehistöstä jotka sattuivat olevaan lähettyvillä alkoivat näyttää huolestuneilta ja nuoren velhonkin oli pakko myöntää että mokoma omaa sumuaan mukanaan kuljettava laivanryökäle tuskin oli mikään kovin hyvä merkki. Cain vilkaisi Sharielia yllättyneenä tämän mainitessa jonkunlaisen laivan nimen, oletettavasti nimenomaan tuon sumusta ilmestyneen laivanryökäleen nimen. "Mikä?" Cain kysyi yllättyneenä, ja katsoi vuoroin naista ja vuoroin lähestyvää laivaa. Nimi ei kuulostanut mitenkään hirvittävän lupaavalta. Lohikäärme raapi kynnekkäälä kädellään poskensa suomuja hieman hermostuneena, mokomat alkoivat aina kutista silloin kun tuo halusi syystä tai toisesta ottaa oikean muotonsa muttei tietoisesti aikonut sitä tehdä. Maagi oli kuulevinaan joidenkin lähettyvillä olevien miehistön jäsenien myös toistelevan nimeä pelokkaana - mukaanlukien laivan kapteenin. Kapteeni alkoi pian huutamaan komentoja miehistölleen käyttäen runsaasti merenkävijöiden omia termejä josta syystä lohikäärmeellä ei oikeastaan ollut harmainta aavistusta että mitä tuo oikein komenteli. Merimiehet kuitenkin alkoivat vauhdilla toteuttamaan noita käskyjä, mitä ne sitten olivatkaan. Raavaita miehiä juoksenteli sinne tänne ja miehistön huoli siirtyi matkustajiinkiin, vaikkeivat aateliset kai yleensä olleet kuulleet merellisiä kummitustarinoita, niin pelokkaat merimiehet saivan nämä hermostumaan.
"Mitenhän tässä käy..." lohikäärme mietti ääneen, katsellen hermostuneena lähestyvää kummitustarinoista karannut ilmestystä. Eipä se ollut ensimmäinen luonnoton asia minkä Cain oli nähnyt, eikä toivottavasti viimeinenkään, mutta huoletti se silti.
|
|