Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 24, 2012 19:17:39 GMT 3
Lohikäärme oli selvästi pahastunut Sharielin sanoista aloittaessaan puolustuspuheensa. Mies käyttäytyi ja näytti siltä, kuin olisi yhtä paha kuin kaikki muutkin tämän laivan ihmiset. eikä Shariel ollut vakuuttunut. "Ja valitsit siis aivan sattumalta yhden sataman kalleimmista aluksista?" Hän kysyi ystävälliseen sävyyn. Shariel ei halunnut loukata toista, vaikka saattoi niin tahattomasti tehdä. "Olet maagi?" Shariel kysyi melkein samaan hengenvetoon. Cain vaikutti hetki hetkeltä mielenkiintoisemmalta seuralaiselta. Ehkä laivamatkasta ei tulisikaan niin hirveä. Ei niin, että hän olisi sitä olettanutkaan, mutta merestä ei koskaan tiennyt. Sillä oli paha tapa pilata naisen päivä.
"Kuuluuko? En minä tiedä. Kävelin sisään rahattomana ja poistun sellaisena." Shariel sanoi rimastuen ajatuksesta, että ruoka olisi hänelle ilmaista. Kerrankin! "Sittenhän tulemme kerrassaan hyvin toimeen!" Shariel huudahti säteilevänä. "Tarkoitan, kiitos. Se olisi mukavaa" Hän lisäsi vähemmän innostuneella äänellä, mutta virniti kuitenkin lauseensa päätteeksi. Harvemmin sitä sai ruokaa täysin ilmaiseksi, vaikka hän sitä aina yrittikin. (Ainakaan, jos rottia ei laskettu ilmaiseksi ateriaksi). Shariel lähti seuraamaan Cainia kohti laivan uumenissa sijaitsevaa keittiötä ja ruokasalia. Hän katseli ympärilleen koko matkan ihaillen laivaa ja yrittäen painaa mieleensä sen reitin mitä he kulkivat. Sharielista olisi inhottava eksyä johonkin näin pieneen (ja sokkeloiseen), kuin tämä laiva. Ei hän Meio-Dianissa ollut koskaan eksynyt. Ei varsinaisesti. Hän oli vain vaihtanut määränpäätään jos niin oli käynyt. Shariel katseli kinnostuneena aatelisia, jotka yrittivät saada lohikäärmeen huomiota itselleen ja jotka joutuivat siinä aina pettymään. Hän vastusti kiusausta olla kiusoittelemasta heitä tästä asiasta ja tyytyi vain luomaan merkityksellisiä katseita aina kun he ohittivat tällaisia huomionkipeitä aatelisia. Pian hän kuitenkin lopetti sen, koska häntä alkoi tympiä, eikä se ollut omiaan kasvattamaan hänen itsensä suosiota heidän keskuudessaan.
Sharielin yllätykseksi he eivät menneetkään laivan ruokasaliin vaan Cain suunnisti suoraan keittiöön. Olihan hän toisaalta osannut jotain tällaista odottaa, mutta se tuli silti yllätyksenä. "Syötte varmaan lihaa?" Shariel kysyi heidän saapuessa oven eteen, jonka hän epäili johtavan keittiöön
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 25, 2012 18:02:19 GMT 3
"En minä tiedä onko tämä nyt yksi kalliimmista. Kapteeni nyt vain käyttää tilaisuuden hyväksyyn käyttäen minua typeränä mainoskikkana. Ja tämä oli laiva joka oli kaikkein nopeimmin lähdössä, muuten olisin joutunut odottamaan kokonaisen viikon - enkä yleensä ole samassa paikassa niin kauaa", lohikäärme totesi toisen kysymykseen, ilmiselvästi ollen suuresti pitämättä ajatuksesta. "Kohtalainen", Cain totesi, muttei aikonut ruveta suuremmin selittelemään mitä osasi - varsinkin kun oikeastaan tuo ei hirveästi osannut, vähän illuusioita ja erilaisia tuleen liittyviä loitsuja mutta siinäpä se. Ehkä tuo nyt vähän halusi antaa itsestään paremman kuvan kuin olikaan, mutta niin vain kävi välillä.
Toisen innostuessa lohikäärmeen tarjouksesta, tuo näytti lievästi huvittuneelta. "Eipä kestä," tuo vastasi hymyillen. Kun laivalla oli edes yksi joten kuten järkevä ihminen, joka ei joko pitänyt lohikäärmettä turistinähtävyytenä tai pelännyt tätä, niin matkasta saattaisi tulla juuri ja juuri siedettävä. Cain nyökkäsi vastaukseksi toisen kysymykselle lohikäärmeen ruokatottumuksista heidän lähestyessään keittiön ovea, ja virnisti hetken paljastaen taas hampaansa. "Eivät nämä ole vain koristeeksi. Enimmäkseen syön lihaa - suurinta osaa kasvisperäisistä eineksistä en oikein pysty edes sulattamaan", tuo selitti, hieman ehkä kuulostaen pettyneeltä todetessaan ettei pystynyt kovin monipuolisesti syömään. Pettynyt äänensävy oli oikeastaan pieni virhe lohikäärmeen puolelta, tuo ei halunnut paljastaa että oli joskus pystynyt syömään kasvisperäistä ruokaa.
Enempää tuo ei enää kerennyt puhua, ennen kuin tuo aukaisi oven keittiöön, paljastaen kiireisen oloisen hässäkän ollessa käynnissä. Joko ruokaa valmistettiin ennakkoon, tai sitten muutkin matkustajat olivat ruokasalissa esittelemässä tilauksiaan (joihin usein vastattiin "ei ole saatavilla" - kyseessä oli kuitenkin laiva, eikä siellä nyt ihan mahdottomia ruokatarpeita pystynyt säilyttämään, monien aatelisten harmiksi). Lähin kokki joka hääräsi jonkinlaisen padan äärellä huomasi tulokkaat, ja huusi pääkokkia paikalle. "Lohikäärme on täällä taas. Ja sillä on joku kaveri", tuo huusi. Aluksen kokit eivät ilmiselvästikään hirveästi stressanneet suuntaan tai toiseen lohikäärmeestä ja toisesta tulokkaasta. Isokokoinen, lähes kaksi metrinen, hieman vierasmaalaisen näköinen* kokinasuun pukeutunut mies lähestyi keittiöön tunkeutuneita hymyillen oikein iloisen oloisena. "Aah, päivää taas Cain-herra. Paninkin yhden apulaisista jo pistämään annoksenne tulelle, oletin että haluatte sitä samaa kuin eilenkin? Käskin apukokkeja säästämään parhaat lihat teille, eivät nuo aateliset sitä tarvitse, saavat tyytyä samaan kuin tavallisten reissujen matkustajat," iso mies aloitti, ensin puhutellen nuorta miestä, joka nyökkäsi vastaukseksi. "Kyllä kiitos. Ja minähän olen sanonut ettei tarvitse herroitella", Cain vastasi hieman vaivaantuneen oloisena, mutta hymyillen. Ilmiselvästi kokki ja lohikäärme tulivat hyvin toimeen keskenään jostakin syystä. "Aivan Cain-herra. Ja kukas onkaan ystävänne...?", kokki kysyi, siirtäen huomionsa Sharieliin, yhä hymyillen. "Saisiko teillekin olla jotain, kaikki Cain-herran ystävät ovat minunkin ystäviäni", tuo totesi ystävällisen oloisesti.
((*en oikein osaa selittää kunnolla, mutta todetaan suoraan tässä, ideana oli että pääkokki on kreikkalaisen näköinen (tai fantasia-kreikkalainen siis)))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 25, 2012 22:45:28 GMT 3
"Ymmärrän" Shariel vastasi. Hänkään ei ollut samassa paikassa viikkoa kauempaa, ellei jotain erityistä tapahtunut. Nainen virnisti pienesti miehen vastaukselle magiasta, vaikka toinen ei vaikuttanutkaan kovin halukkaalta jatkamaan aiheesta hän kysyi joka tapauksessa. "Millaista magiaa?" Sharielin taitona oli illuusioiden tekeminen ja siinä hän oli (ainakin omasta mielestään) hyvä. Toki hän oppi vähän väliä uusiakin asioita tai tajusi jotain, mikä parantaisi uskottavuutta. Shariel oli oppinut kaiken käytännön kautta, eikä ollut istunut päivääkään missään oppilaitoksessa. Cain luultavasti oli opiskellut jossain, siitä hän oli melkein varma.
Shariel virnisti vastaukseksi miehen samanlaiseen. Hänen kulmahampaansa kasvoivat sekunniksi samanlaisiksi kuin kissalla, mutta katosivat samaan aikaan kun virnistys suli tavalliseksi hymyksi. "Se on harmittavaa. Jotkin hedelmistä ovat todella hyviä." Shariel sanoi. Hän rakasti tuoreiden hedelmien tuoksua kävellessään aamuisen torin läpi kauppiaiden aloittaessa päivän työt. Toisaalta hän myös rakasti raakaa kalaa ja lihaa sen kaikissa muodoissa. Sharielin kulmakarvat nousivat keittiön oven avautuessa. Hän ei ollut koskaan käynyt laivan keittiössä ja ihmetteli, miten kaikki pystyivät työskentelemään niin kiireisessä ilmapiirisssä ja näin pienessä tilassa. (Vaikka jos vertaisi muiden laivojen keittiöihin täällä oli tilaa ruhtinaallisesti). Shariel huomasi myös eroavaisuuksia kokkien ja muiden laivalla työskentelevien henkilöiden välillä. He täällä eivät tuntuneet välittävän lohikäärmeestä, saati kiertäneet häntä kaukaa. Päin vastoin he tuntuivat toivottavan tämän tervetulleeksi sekalaiseen joukkoonsa. Shariel ihmetteli miten pitkä pääkokki mahtui työskentelemään täällä, mutta niin pitkä kun mies olikin tällä ei näyttänyt olevan mitään vaikeuksia.
"Olen Shariel, hauska tavata", Shariel esittäytyi ja koukisti elegantisti polviaan muutaman asteen. "Ja voisin ottaa samaa, kuin hän, jos siitä ei ole vaivaa. Kiitos." Hän sanoi vastaten kokin kysymykseen. Nainen tunsi olinsa hyvin pieneksi pääkokin rinnalla ja väläitty tälle yhden aurinkoisimmista hymyistään ennen kuin suoristautui jälleen.
((Heh, joo. Tiettyihin maihin mielletyt piirteet ovat hankalia kuvata fantasian kannalta ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 26, 2012 19:01:50 GMT 3
"Enimmäkseen loitsuja jotka liittyvät tuleen, ja sitten vähän muita juttuja", Cain vastasi erittäin epämääräisesti toisen tiedusteluun tuon maagisista kyvyistä. Lohikäärme ei halunnut paljastaa kaikkea mitä osasi, ihan vain kaiken varalta. Kaikkein luottavaisin tuo ei ollut, ja tapasi melkein refleksinomaisesti valehdella tai jättää asioita kertomatta jos arveli siinä onnistuvansa. Välillä tuo vähän katui tätä tapaa, mutta minkäs teet.
Nuori mies ei oikein tarkkaillut kovin tarkkaan naisen ilmettä, vaan keskittyi oven avaamiseen ja täten missasi nuoren naisen hampaisiin liittyvän omituisuuden. Vähän tuo nuuhkaisi ilmaa tuossa kohdin tosin, hämmentyneen oloisena. "Onko täällä jossakin kissa...?" tuo tuumi ääneen, muttei asiaa miettinyt tämän enempää. Luultavasti laivalla oli parikin kissaa varmistamassa ettei rottia livahtaisi kovin usein vapaamatkustajiksi, lohikäärmeen käsityksen mukaan tämä oli aika yleinen käytäntö. "Hauska tavata Shariel," iso mies vastasi hymyillen naisen esittäytymiseen. Kokki katsoi naista hieman hölmistyneenä tämän toivoessa samaa kuin lohikäärmekin, ennen kuin alkoi nauramaan hyväntahtoisesti. "Neiti hyvä, tuskin haluatte sitä samaa kuin Cain-herra", tuo selitti hymyillen, samalla kun lohikäärmekin näytti hieman huvittuneelta naisen toiveesta. Ehkäpä hänen olisi pitänyt mainita hieman tarkemmin ruokatottumuksistaan, muttei Cain ollut arvannut naisen tuolla lailla reagoivan. Henkikin vaihteeksi teki jotain, ja käkätti naiselle - tosin hieman vähemmän ystävällisesti kuin lohikäärme ja kokki olivat huvittuneisuutensa ilmaisseet, saaden mulkaisun nuorelta mieheltä. "Ellet jostain syystä pidä puolentoista kilon mötikästä palanutta lihaa, uskoisin että haluat jotain muuta. Meillä on juuri jonkun verran kalaa paistumassa, haluaisitko ehkä pikemminkin sitä?" kokki kyseli ystävällisesti, lohikäärmeen keskittyessä samaan aikaan tihrustelemaan syvemmälle keittiöön nähdäkseen kuinka lähellä valmista tuon annos oli - tosin keittiössä hääräävät työntekijät olivat sen verta tiellä ettei tuo nähnyt kunnolla. "Olen punainen lohikäärme, tuppaan pitää, tuota noin, käristetystä lihasta", Cain vielä selitti naiselle.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 26, 2012 22:39:45 GMT 3
Shariel nyökkäsi Cainin vastaukselle kyvyistään. Mies kertoi ilmeisimmän kykynsä, mutta ei juuri muuta. Naista tämä ei haitannut, eihän Cainkaan tiennyt hänen kyvyistään. Mies näkisi kyllä mitä hän osasi, jos sattui tulemaan katsomaan hänen tanssiaan, ellei kapteeni jostain syystä päättänyt rajoittaa esityksen vain itselleen. Shariel kyllä epäili lohikäärmeen ilmaantuvan paikalle, vaikka kapteeni tekisikin näin, olettaen että miestä kiinnostaisi se. Kapteeni tuntui antavan lohikäärmeelle kaiken mitä tämä vain keksi pyytää.
Shariel oli näytti hämmentyneeltä, kun kaikki kolme ratkesivat yhtäkkiä nauramaan. Hetken kuluttua pääkokki oli kuitenkin sen verran mukava ja selitti hänelle asian. "Noo, en välttämättä jaksa syödä sitä kaikkea ja saattaisin tarvita hyvin terävän veitsen apua palaneiden kohtien kuorimiseen, mutta muuten se kelpaisi kyllä!" Shariel vastasi naurahtaen. Olisihan hänen pitänyt arvata, että lohikäärme söisi jotain tällaista. Lähinnä hän oli pelännyt lihan olevan kokonaan raakaa, mutta koska kokki oli sanonut laittaneensa aterian tulelle siitä ei ollut huolta. Raaka liha meni kyllä alas jos oli pakko, siinä ei ollut mitään ongelmaa, mutta hän ei halunnut syödä sitä nyt. "Kala kuulostaa hyvältä. Kiitos." Shariel sanoi hymyillen. Tosin se taas maistui yleensä paremmalsa raakana, mutta sitä hän ei sanonut kokille. Mies saattaisi loukkaantua, jos hän vaatisi raakaa maustamatonta kalaa. Ja sitä paitsi, olihan hän nyt laivalla ja vieraana, eikä hänen näin ollen tarvinnut tyytyä raakoihin tuotteisiin vaan saattoi tilata jotain, mihin hänellä ei olisi koskaan varaa. Shariel naurahti pienesti Cainin kommentille ja sanoi, "Jokaisella on mieltymyksensä." "Onko teillä muuten tarjolla jotain, sanoisinko, makeaa, jälkiruoaksi?" Shariel kysyi varovaisesti ja hymyili.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 27, 2012 0:32:59 GMT 3
Kokki hymyili nyökkäillen naisen toteamukselle ettei sama annos ehkä täysin sopiva ollut, ymmärtäen toisen toteamuksen, että sama annos pienempänä olisi käynyt, jonkinlaisena vitsinä. "Yksi annos kalaa siis", iso hyväluonteinen mies totesi, ja välitti tiedon lähimmälle apukokille. Toisen pyynnön kuullessaan kokki nyökkäsi. "Kyllähän meillä joitain leivoksia on. Eiköhän sieltä pari liikene, älkää vain kertoko kapteenille että annoin aatelisten hemmotteluun tarkoitettuja juttuja teille", mies nyökkäsi hymyillen. "Tosin, voitteko te edes syödä leivoksia?" kokki kysyi lohikäärmeeltä, joka näytti vähän epäröivältä. "Riippuu hieman. Pystyn yleensä syömään leipää, joten todennäköisesti jonkunlaiset leivoksetkin menevät alas... Eikös niissä yleensä käytetä munaa, sokeria ja sen semmoisia, sekä tietenkin jotain vehnää tai jotain?" lohikäärme kysyi, johon kokki vastasi lähinnä nyökkäämällä. "Minullekin sitten voi ottaa yhden", Cain totesi, ja kokki välitti tiedon eteenpäin.
"Voisimme mennä muualle odottelemaan, muutenhan olisimme hieman tiellä", Cain totesi. "Onko miehistön ruokatilat vielä tyhjiä tähän aikaan?", lohikäärme kysyi kokilta, joka nyökkäsi vastaukseksi. "Miehistö on enimmäkseen turhan kiireistä päästäkseen syömään vielä", kokki vastasi, jotain mitä Cain oli oikeastaan odottanutkin. "Hyvä, voitko sitten pistää jonkun tuomaan ateriat sinne?", lohikäärme kysyi vielä viimeisen kerran. "Tottahan toki. Huomiseen, Cain-herra", iso mies vastasi, ja palasi takaisin töiden ääreen.
"Tulepa", Cain sanoi Sharielille. "Ruokatilat ovat ihan tässä lähellä." Cain johdatti naisen vähän matkan päässä odottavaan tällä hetkellä tyhjänä olevaan suhteellisen karuhkoon saliin, jossa oli muutama pöytä ja niiden ympärillä lattiaan kiinni pultattuja penkkejä. Paikka oli lähellä varsinaista ruokasalia, josta päin kuuluikin jossakin määrin olostaan nauttivien aatelisten puhetta, näiden odotellessa omaa ruokaansa. Ilmeisestikään lohikäärmeellä ei ollut pienintäkään aikomusta mennä noiden sekaan, mikä ei varsinaisesti yllätys ollut ottaen huomioon miten tuo oli enimmäkseen suhtautunut aatelisiin tähän mennessä. Cain valitsi ovea lähinnä olevan pöydän, ja istuutui sen ääreen.
((tulipas sitä vuoro jossa oli hirveä määrä puhetta. no, joskus käy näin))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 2, 2012 16:01:51 GMT 3
(( Kiva kun muistin lähettäneeni tämän tänne eilen, ja olin jo poistanutkin sen koneelta, mutta äsken kun katsoin, niin eihän tänne ollut mitään tullut >< No, kirjoitinpa sitten uudelleen)
Shariel nyökkäsi. Kalaa siis, se kävi hyvin. Siitä oli pitkä aika kun hän oli viimeksi syönyt kalaa. Jostain tulvahti aivan uusia tuoksuja. Shariel seisoi paikoillaan kuin huumaantuneena. Hän voisi jäädä tänne keittiöön kokoloppu matkaksi. Se mitä kokki ja Cain tällä välin keskustelivat menivät naiselta täysin ohi ja hän heräsi vasta, kun Cain puhui hänelle. ”Hm? Totta.. Selvä..” Shariel sanoi hämmentyneenä ja katsoi mieheen. Hetken kuluttua hän kääntyi kokin puoleen ja kiitti tätä aurinkoisesti hymyillen, minkä jälkeen hän lähti seuraamaan Cainia pois keittiöstä. Matkalla Shariel päätti, että jos hän joskus luopuisi tanssijan urastaan hänestä tulisi kokki. Yksi parhaimmista. Hän voisi elää keittiössä ja tehdä aina ruokia ja syödä niitä itse. Eikä hänen tarvitsisi nähdä koskaan nälkää! Tosin hän kyllä haluaisi isommat tilat kuin täällä. Shariel ei voinut käsittää miten he pysytivät työskentelemään noin ahtaasti.
Shariel oli pettynyt, kun Cain ei johdattanutkaan heitä ruokasaliin aatelisten sekaan. Olisihan hänen pitänyt se arvata. Nainen ei pitänyt karusta salista, jonka penkit ja pöydät oli kiinnitetty lattiaan ja jossa ei olut ristin sieluakaan heidän lisäkseen. Hänestä olisi ollut mukava mennä läheiseen saliin aatelisten sekaan ja kuunnella heitä ja katsella, kuinka elegantisti he söivät. Shariel olisi halunnut keskustella heidän kanssaan, olettaen että he suostuivat siihen, mutta joutui nyt tyytymään ankeaan saliin ja tämän miehen seuraan. Ei niin etteikö hän olisi Cainista pitänyt. Shariel seurasi miehen esimerkkiä ja istuutui penkille tätä vastapäätä. Nytkö he vain sitten odottaisivat ruokaa? ”Mitäs sitten?” Shariel kysyi tietämättä oikein mitä hänen olisi pitänyt tehdä tai sanoa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 2, 2012 20:41:51 GMT 3
((No, sitä sattuu. Pitäisikö sitä katastrofia jonka oli tarkoitus jossakin vaiheessa sattua alkaa suunnitella, vai katsotaanko sitten esim. ensimmäisen matkapäivän loppumainingeissa? ))
Cain ei ollenkaan tajunnut aiheuttaneensa lievän pettymyksen toiselle suunnattuaan yleisempien tilojen sijaan huomattavasti karumpiin miehistön ruokatiloihin. Aina silloin tällöin Cain vain unohti ottaa muut huomioon, eikä tuon mielessä edes käynyt että toinen olisi saattanut haluta syödä muiden matkustajien seurassa. Lohikäärme oli ilmeisesti sitä mieltä, että koska tuota itseään ei kiinnostanut syödä tuon mielestä hemmoteltujen idioottien seurassa, niin ei toinenkaan varmaan olisi halunnut.
"Miten niin mitäs sitten? Kohta tulee ruoka, odotellaan nyt vain sitä", Cain totesi hieman yllättyneen oloisena. Mies oli yleensä syönyt täällä rauhassa, rauhallinen ja häirikkö-vapaa paikka oli tuon mielestä ihanteellinen. Lohikäärme ei loppujen lopuksi kaikkein mukavuudenhaluisin ollut, osittain pakosta, eikä täten oikein välittänyt hirveästi kaiken maailman hömpötyksistä. Hyvästä ruuasta tuo tosin nautti, tosin se miten tuo määritteli hyvän ruoan ei ehkä ollut sama kuin ne yleisesti hyväksytyt näkökannat. "Ehkä se on kärsimätön?", aina yhtä epäkohtelias henki kysyi, muistuttaen taas olemassaolostaan, ja saaden jälleen kerran osakseen äkäisen mulkaisun nuorukaiselta. "'Hän' senkin idiootti, ihminen ei ole 'se'", ärtynyt lohikäärme totesi hengelle, joka päästi äännähdyksen joka kuulosti epäilyttävästi tuhahdukselta. Kovin suurta kunnioitusta ihmisiä kohtaan ei haamu ilmeisestikään osoittanut, punasuomuisen selväksi ärsytykseksi. "Se tai hän, mitä väliä sillä edes on?" harvinaisen epäkohtelias hengenruojake totesi tympääntyneesti. Henki oli harvinaisen kärttyisellä päällä ilmeisestikin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 5, 2012 21:55:20 GMT 3
(( Aletaan vain suunnittelemaan, ei siitä mitään haittaakaan ole. ))
”Selvä, kunhan kysyin” Shariel vastasi. Hän ei pitänyt ruuan odottamisesta, mutta tiesi sen välttämättömäksi tällaisissa paikoissa. Shariel oli harvoin paikoillaa hiljaa odottamassa, se ei sopinut hänen rauhattomaan luonteeseen. Tälläkin hetkellä toinen hänen jaloistaan heilui hiljaa edestakaisin penkin alla. ”Se tai hän. Mitä väliä sillä oikeastaan on?” Shariel toisti lohikäärmeen hengen sanoman lauseen hieman erilaisella painotuksella. ”Ja kyllä, se on kärsimätön”, Hän vastasi virnistäen töykeäksi tarkoitettuun kysymykseen. ”Mikä sinä oikeastaan olet?” Shariel jatkoi tarkastellen sumumaista hahmoa, joka oli aina olevinaan niin töykeä, osoitaen kysymyksen selvästi tälle. Hänestä oli mielenkiintoista, että toiseen oli kiinnittynyt tällainen aavemainen olento ja hän halusi tietää, mikä se oli ja miksi se siinä oli. Ei naisella sellaista ollut, eikä varmasti tulisikaan olemaan, vaikka hänkin oli puoliksi jotain muuta. Toisaalta, Shariel ajatteli, minulla ei oikeastaan ole mitään näkyviä vihjauksia toisesta olomuodostani, kuten tällä. Onneksi! Mutta toisaalta, häntä voisi olla ihan hauska..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 6, 2012 17:31:29 GMT 3
((Mulla on ehkä pari ideaa päässä, mutten ole ihan varma miten niistä saisi kunnolla keveään tyyliin sopivia - ehkä parhaiten keveään peliin onnistuva olisi jonkun sortin piraattien hyökkäys, niistä kuitenkin saa melko helposti ihan sopivan kepeääkin materiaalia irti. edit: huppista, oli PM näköjään pistetty. ja muistin tämän editin tehdä vasta nyt. : /))
Cain yllättyi jonkun verran naisen yllätävänkin rauhallisesta reaktiosta - jos joku olisi lohikäärmeen viitannut käyttämällä sanaa 'se', olisi tuo todennäköisesti vähintään loukkaantunut. Henkikin oli hieman yllättynyt, mutta ei antanut sen estää nälväilyä, kun nyt kerta oltiin alkuun päästy. "Kuollut lohikäärme. Papukaijaksiko luulit?", henki vastasi samaan tyyliin kuin oli tähän mennessäkin puhellut.Cain näytti siltä, että oli aikeissa heittää väliin jonkunlaista kommentia, mutta päätti että antaisi vanhuksen vain selitellä mitä halusi - tietenkin kuitenkin astuen väliin jos henki näyttäisi menevän turhan pitkälle. Ehkäpä pieni harmiton rähjäys saisi vanhan valkoisen haamun vähäksi aikaa tyytyväiseksi - kuolleella ei kuitenkaan ollut kovin paljon keinoja viihdyttää itseään, eihän tällä ollut ruumista tai mitään.
"Olin suuri ja mahtava olento eläessäni, ja nyt jumissa tämän kirotun idiootin seurassa!", henki valitteli, viitaten sumumaisella siiventapaisellaan Cainiin - joka teki parhaansa ollakseen kuuntelematta sanaakaan siitä mitä tuon kumppani oikein selitteli. Tosin, hieman tuo huvittuneena seurasi vanhuksen rähjäystä ja naisen reaktioita - vielä kestäisi kuitenkin vähän aikaa ennen kuin ruoka saapuisi, ja olisihan sitä hyvä olla JOTAIN viihdykettä... Ehkä sitä tosin vähän pitäisi potea huono omaatuntoa siitä, että kyseinen viihdyke oli oikeastaan jonkun muun kärhämöinnille nauramista (tosin ei kovin avointa naurua). No, kukaan tuskin tulisi tästä kärsimään, Shariel ei näyttänyt suhtautuvan kovin loukkaantuneesti vanhuksen piikittelyyn, ja vanhus... no, vanhus oli jo tätä nykyä kuollut. Eipä sitä oikein paljoa pahemmaksi voi mennä siinä vaiheessa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 8, 2012 20:22:32 GMT 3
(( Heh, ei se mitään))
Shariel katsahti toiseen ja puhkesi nauramaan. ”Papukaija? Miksi minä sinua papukaijaksi luulisin?” Hän lausahti naurunsa lomasta. Shariel nojasi kyynärpäidensä varassa puiseen huonosti hiottuun pöytään ja kuunteli. ”Eivätkö kaikki lohikäärmeet ole suuria ja mahtavia?” Shariel kysyi selvästi hämmentyneenä. Vihjasiko toinen, että oli muunlaisiakin lohikäärmeitä? Pieniä? Hän ei ollus koskaan edes ajatellut, että lohikäärmeitä voisi olla monenlaisia. Kaikissa tarinoissa kerrottiin pelkästään pelotavista ja suurista lohikäärmeistä, jotka usein aiheuttivat tuhoa. Toisaalta, saattoi hän olla joskus kuullut tarinan myös kiltimmästä lohikäärmeestä.. Ei, tämä oli vain näytellyt kilttiä, että oli saanut prinssin ansaan.. Niin se meni.. Shariel ajatteli. ”Ja miksi hän on idiootti?” Nainen jatkoi ihmetellen pienen hymykareen väreillessä suupielessä. Cain vaikutti ihan kunnolliselta, mutta ehkä tässäkin oli jokin pimeä puoli. Tai sitten lohikärmeen henki vain kertoi kaiken negatiivisen kautta.. Shariel pohti asiaa samalla kun tarkasteli hengen olemusta ja suomuista ihoa tämän elävässä kumppanissa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2012 17:03:04 GMT 3
Henki ei ollut tottunut niin yllättävän positiivisiin reaktioihin, kuin miten Shariel reagoi tuon äkäisiin kommentteihin. "Ymmärrätkö sinä minua tahallaan väärin?" henki kysyi epäluuloisena toisen reagoidessa papukaija-kommenttiin tavalla jota ilmestys ei ollut oikein osannut odottaa. Tarkoitus oli ollut vain heittää jonkun sortin pikainen epämääräinen loukkaus, ja nainen ei tuntunut reagoivan ollenkaan niin kuin tämän olisi pitänyt vanhan valkoisen lohikäärmeen haamun mielestä. Ei se ollut reilua. Ilmestys oli ilmiselvästi jossakin määrin ärtynyt vähän kaikelle tällä hetkellä.
"Jotkut ovat isompia ja mahtavampia kuin toiset - ja yleensä sitä isompia ja mahtavampia mitä vanhempia ovat, ja minä olin jo vanha. Paljon vanhempi kuin tämä nuori idiootti tässä", henki totesi ärtyneenä Sharielin kyselyihin, keskustelun suunnan mennessä ihan eri suuntaan kuin mitä otus oli toivonut, taas yrittäen myös piikitellä - tuloksetta - elävää lohikäärmettä. Sentään kysymys siitä miksi Cain oli idiootti oli jotain mistä vanhus huomasi voivansa taas aloittaa uuden rähjäyskierroksen.
"Hän on idiootti, koska -" henki aloitti omahyväisen kuuloisena, kunnes Cain nopeasti keskeytti tämän."Ainakaan minua ei tappanut onnenkantamoisen saanut surkimus", lohikäärme totesi virnistäen hengelle, onnistuen hiljentämään tämän osittain hetkeksi - vähän tosin tuota kadutti itseensä viittaaminen 'surkimuksena', mutta olkoot. Ihan täysin henki ei hiljentynyt, ainakin jonkunlaisia sekalaisia kommentteja henki tuntui mutisevan aiheeseen liittyen, useimpien ollessa painokelvottomia. Henki olisi ilmeisestikin halunnut aiheesta jatkaa, mutta Cainin välikommentti oli saanut tuon ajatuskulun raiteiltaan, jolloin tuon jäi tyytyminen pelkkään kiukutteluun. Ihmishahmoinen lohikäärme oli loppujen lopuksi joutunut puuttumaan hengen rähjäykseen kaikesta huolimatta - henki olisi epäilemättä mennyt paljastelemaan turhia jos tuon olisi antanut jatkaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 12, 2012 22:28:15 GMT 3
Shariel naurahti lohikäärmeen kysymykselle, ymmärsikö hän tahallaan kaiken väärin. ”Itse olet epälooginen” Nainen sanoi virnistäen. Hänestä oli huvittavaa katsoa, kuinka haamua ärsytti hänen vastauksensa. Jostain syystä Shariel ei pelännyt tätä ollenkaan. Ehkä suhtautuminen muuttuisi jossain vaihessa, mutta ainakin nyt haamu tuntui harmittomalta joskin hieman huonotuuliselta.
Shariel kuunteli kuinka lohikäärmeen haamu selitti koon ja voimien kasvavan yleensä samassa suhteessa. Hänen mielestään toinen kuitenkin käsitteli asian aivan liian nopeasti ja yksiselitteisesti. Entä jos oli pieni ja mahtava? Oliko se mahdollista? Miksi ei? Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa ajatuksiaan ääneen, kun haamu siirtyi jo seuraavaan hänen esittämään kysymykseen.
Cain kuitenkin keskeytti haamun ja siirsi Sharielin huomion toisaalle. ”Lohikäärmeen voi tappaa? Miksi kukaan..” Hän jätti lauseen kesken muistaessaan edellisen ajatuskulkunsa, että kaikki lohikäärmeet olivat pahoja. Siksi ihmiset halusivat niitä tappaakin. Shariel oli kuitenkin vakuuttunut, että lohikäärmeidenkin keskuudessa oli pakko olla edes joitain hyviä.. Samalla jostain kantautui ruuan tuoksua. Shariel oli varma, että pystyi haistamaan kalan ja lihaa ja toivoi, että ne olisivat tulossa heidän suuntaansa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2012 21:05:39 GMT 3
Sharielin jatkaessa hengen loukkauksille loukkaantumatta olemista, aavekärmes alkoi turhautua, ja lopulta päätti olla enää yrittämästä. Mokoma ei tuntunut reagoivan ollenkaan niin kuin olisi pitänyt, eikä vanhus ollenkaan pitänyt tästä. Yritykset ärsyttää naista olivat kuitenkin epäonnistuneet, joten henki vain mutisi jotain epäselvää ärtyneesti. Cainista tämä oli sangen huvittavaa. Henki oli saanut nenilleen, ja ehkä jopa oppisi jotain - tosin, ottaen huomioon kuinka vanha henki oli, niin ehkäpä näin ei välttämättä kävisi...
"Tietenkin lohikäärmeen voi tappaa. Me olemme lihaa ja verta kuitenkin", Cain aloitti vastatakseen Sharielin kysymykseen, vaikka toinen jättikin tuon osittain kesken. Henki pisti merkille nuoren miehen käyttävän termiä 'me' lohikäärmeistä - kerrankin. Yleensä Cain yritti parhaansa mukaan olla laskematta itseään lajitoveriensa joukkoon, mutta aina välillä mies tuntui unohtavan vastenmielisyytensä kaltaisiaan kohtaan - ja vastenmielisyyden itseään kohtaan. "Ja mitä syihin tulee... Niitähän on monia. Jotkut lohikäärmeet ovat... paskiaisia, joskus niiltä halutaan viedä aarre, joskus syynä on... jotain muuta", lohikäärme jatkoi, hieman epäröiden viimeisen syyn selityksen kohdalla. Häntä kyllä haluttiin hengiltä aika usein muista syistä kuin kahdesta ensimmäisestä, mutta Cain tiesi ensimmäisten kahden olevan ne yleisimmät syyt. Vanhusta tappamaan lähteneen seikkailijaporukan motiiveina ainakin olivat olleet kaksi ensimmäistä - tosin, näistä ei enää Cainin lisäksi kovin montaa ollut hengissä, vanhus kun ei ollutkaan ollut niin helppo vastus kun oli odotettu, Cain muisteli hieman katkerasti. Tämän mietiskelyn ja selittelyn aikana, henki tuntui murjottavan, ollen melko hiljaa satunnaista mutinaa lukuunottamatta.
Enempiin selittelyihin ei tosin tainnut jäädä aikaa, sillä karun ruokasalin ovista lamppasi sisään yksi kokin apulaisista, kantaen kahta tarjotinta - toisella lohikäärmeen lihaköntti ja täytetty viinipikari aterimineen, ja toisella naisen kala-ateria aterimineen. Mukana oli tietenkin myös pieni leivos molemmille, eräänlainen pulla joka oli täytetty jonkunlaisella hillo-täytteellä ja kuorrutettu jollakin valkoisella sokerisella kuorella. Suuremmitta seremonioitta mies laski ateriat kaksikon eteen. "Kiitos. Tuomme nämä sitten itse takaisin", Cain kiitteli miestä, eikä tuhlannut sen enempää aikaa iskeäkseen kiinni ateriaansa haarukalla ja hieman tavallista isommalla veitsellä - ilmeisestikin tarkoitettu leikkaamaan hieman hankalampia ruokia tai kovia leipiä tai vastaavia.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 15, 2012 21:36:04 GMT 3
Shariel kuuli hengen mutinan Cainin selityksen taustalla, eikä pystynyt kiinnittämään siihen sen enempää huomiota. Hänestä kyllä olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä toinen mutisi itsekseen. Ei niin että nainen olisi uskonut sen olevan mitään positiivista..
Shariel naurahti. ”Tiedän, olen kuullut paljon tarinoita lohikäärmeistä, ja useimmissa he ovat paskiaisia” Hän sanoi. ”Itsekin aloin juuri miettimään samaa. Tarinoiden perusteella on paljon enemmän syitä tappaa lohikäärmeitä, kuin olla tappamatta” Shariel jatkoi pohdiskelevaan sävyyn. Hän ei kiinnittänyt lauseen epäröivään loppuun huomiota, koska hänen omat ajatuksensa olivat jälleen ajautuneet lohikäärmeisiin ja taikuuteen, muuten nainen olisi tarttunut siihen ja kysynyt jonkin tarkentavan kysymyksen. Uteliaisuus kissan tappoi. Sanonta kävi Sharielin mielessä, mutta se katosi pian. Vain harvoin hän oli katunut uteliaisuuttaan, mutta vielä kertaakaan se ei ollut tappanut häntä. (Tässä kohtaa hän oli väärässä, mutta ei tiennyt sitä itse.)
Hän oli ollut oikeassa! Kala ja liha olivat matkalla heidän luokseen! Shariel hymyili aurinkoisesti nähdessään kokkipojan kantavan kahta tarjotinta heidän suuntaansa. ”Kiitos paljon!” Hän sanoi tarjottimen laskeutuessa pojan avustamana hänen eteensä. Kala tuoksui valtavan herkulliselta ja Shariel tarttui veitseen ja leikkasi sen rapeasta pinnasta palan ja taiteili kuuman palan jotenkin suuhunsa. Lautasella oli puolikas kala, ei erityisen suuri sellainen, mutta juuri sopiva hänelle. Sen rinnalla oli liemessä haudutettuja vihanneksia, jotka naisen yllätykseksi olivat hyviä. Shariel ei muistanut koska olisi viimeksi saanut hyviä vihanneksia.. Miehen annos sen sijaan.. Se oli valtava. Kokki oli ollut oikeassa, mutta vain osittain, kyllä sekin olisi hänelle maistunut. Ja vielä varsin hyvin! Ei sitä joka päivä saanut paistettua lihaa.
|
|