Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on May 9, 2012 22:06:50 GMT 3
”Musta Ruhtinatar” Shariel toisti vilkaisten ällistyneenä miehen suuntaan. ”Etkö ole kuullut siitä?” Kaikkihan siitä puhuivat. Miten mies ei ole voinut kuulla laivasta aikaisemmin? ”Musta ruhtinatar, Musta paholainen, miten ikinä sitä kukakin kutsuu ilmestyy aina välillä. En tiedä milloin ja miksi ja jättää jälkeensä tuhoa. Tyhjiä laivoja, rikkinäisiä laivoja, pelkän miehistön, joka väittää että laiva vain katosi heidän altaan, mitä tarinaa sitten kuuletkin sanoma on melkein sama: Laiva tuo tuhoa tullessaan.” Shariel selitti aavistuksen hermostuneesti. Hän ei oikeastaan edes halunnut ajatella asiaa, koska nyt hänen mieleensä tuli se tosiseikka, ettei hän osannut uida. Ja luultavasti oli todennäköistä, että niin tulisi tapahtumaan. Shariel katseli ympärilleen ja kuunteli kapteenin miehistölleen sanelemia käskyjä. Hän ei pitänyt niiden soinnista. Kapteeni ei selvästikään aikonut mennä ilman kunnon taistelua. Nainen ei kuitenkaan uskonut minkään maallisen tehoavan laivaan. Ellei se jostain syystä ollut väärennös ja uppoaisi ensimmäisen kanuunankuulan osuessa siihen. Shariel ei kyllä muistanut nähneensä juurikaan tykkejä laivalla, mutta oli varma, että niitä kuitenkin olisi täällä jossain. Tietenkin olisi! Millainen laiva tämä olisi, jos siinä ei olisi edes tykkejä? ”Saapa nähdä” Shariel lausui kääntäen katseensa takaisin merelle ja laivaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 14, 2012 17:40:42 GMT 3
((Sori kun on hiukka kestänyt vastata, ollut viime viikko kiireinen ja viikonloppuna Maracon söi aikaa :I ))
"En!" lohikäärme vastasi suoraan, ehkä hivenen puolustavaan sävyyn. Legenda taisi olla osittain paikallinen, tai ainakin vähintään rannikolle rajoittunut - missä Cain harvemmin liikuskeli - sillä eipä nuori mies ollut ennen mokomaa kummitustarinaa kuullut. Kun Shariel sitten selitti että minkälaisesta asiasta oli kyse, suomunaama alkoi tuntemaan olonsa pikkuhiljaa hermostuneeksi. Varsinaista pelkoa se ei ollut, mutta itsesuojeluvaisto alkoi huutaa täysillä että jotain pitäisi tehdä ennen kuin tuo kummituslaiva pääsisi kimppuun. Maagi jatkoi suomujensa raapimista hermostuneena ja vilkuili merelle päin mistä aavelaiva lähestyi vääjäämättömästi kohti tuota onnetonta laivaa jolla tuskin oli kovin hyviä keinoja tuhota mitään yliluonnollista uhkaa. Tosin, olihan siellä ihmishahmoinen lohikäärme, mutta tiedä sitten riittäisikö se. "Ei mikään hyvä juttu siis", Cain totesi hermostuneena ja katseli ympärilleen nähdäkseen paremmin mitä laivan miehistö oikein teki. Se ei varsinaisesti herättänyt luottamusta, miehistö kun oli ilmeisesti jossakin määrin paniikissa vaikka yrittivätkin parhaansa mukaan näyttää siltä että tiesivät mitä tekivät. Lohikäärme ei laivoista tiennyt yhtään mitään ja toivoi että miehistö tiesi mitä teki.
"...Kuinkahan pitkä matka täältä on mantereelle tai määränpäähämme... hmm", maagi mietti ääneen katsellessaan mereltäpäin lähestyvää uhkaa. Cainin mielessä kävi oikean olomuotonsa ottaminen ja yksinkertainen pakeneminen, mutta hän tiesi ettei voinut oikeasti harkita sitä. Lohikäärme tuntisi omantunnontuskia siitä että jättäisi laivan matkustajat oman onnensa nojaan, joten pakeneminen ei ollut kunnollinen vaihtoehto. Ajatteli suomunaama mitä hyvänsä, niin tämän ajatukset keskeytti sarja kumeita pamauksia jotka tärähdyttivät laivaa, saaden lohikäärmeen hätkähtämään. Cain ei ollut ikinä ennen tykkeihin törmännyt, eikä osannut yhdistää jostakin alapuoleltaan kuuluneita pamauksia oikein mihinkään vaan tuo katseli hämmentyneenä ja hermostuneena ympärilleen. Aavekin oli hämmentynyt - kuollut lohikäärme tunsi laivoja vielä huonommin kuin suojattinsa. "Mikä hitto se oli?!" lohikäärme ihmetteli yrittäen edelleen katseellaan etsiä mahdollista syytä hetkelliseen metakkaan.
Laivalla oli kuin olikin tykkejä, vaikkei kovin montaa, ja kapteeni oli päättänyt ainakin yrittää ampua uhkaavasti lähestyvän kummitusaluksen tuusan nuuskaksi, mutta se olikin sitten eri asia että miten hyvin se toimisi...
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on May 31, 2012 21:43:13 GMT 3
[[Pahoittelen kestoa, olen joutunut tekemään kaikenlaista ja nyt olen tehnyt yo-juhliin kakkuja ja muuta sälää -. -" ]]
”No eipä oikeastaan” Shariel vastasi ääni synkkänä. Hän pelkäsi veden varaan joutumista enemmän, kuin aaveita. Ei hän halunnut kyllä kuollakaan. Toisaalta aavelaivan kyydissä voisi olla jännittävää.. ”En tiedä. Varmaan joskus huomenna oltaisiin perillä..” Lausui Shariel hiljaisuuden jälkeen. Laivan tykit pamahtivat ja lähettivät kuulat matkaan kohti aavelaivaa. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet tekevän siihen mitään silmin havaittavaa jälkeä. Nyt hänkin alkoi tosissaan huolestua. Jos he ampuisivat, niin eivätkö toisetkin sitten? Tekisivätkö aaveiden tykit enemmän vahinkoa heille, kuin he niille? Shariel ei ollut varma halusiko ottaa selvää.. Nainen käänsi katseensa Cainiin, joka oli huudahtanut jotain tykkien pamahtaessa. Hän ei kuullut mitä mies oli sanonut, mutta toisen hämmästyneestä ilmeestä päätellen se oli ilmeistä.
Lohikäärmeen haamu leijui jossain taka-alalla. Shariel katsoi sitä ja sitten laivaa. Ne näyttivät olevan tehty samankaltaiseta materiaalista. Jostain vaaleasta ja utuisesta. ”Hei! Pystyisikö Hän suojelemaan meitä?” Shariel huudahti osoittaen lohikäärmeen haamua. Jos kerran kummatkin, sekä laiva,että lohikäärme olivat aaveita, niin kaiken järjen mukaan sen pitäisi toimia. ”Me emme selvästikään pysty vahingoittamaan heitä, mutta he meitä kyllä. Mutta hän ehkä pystyisi, koska on aave itsekin” Jatkoi Shariel melkein samaan hengenvetoon. Hän oli lähes ylpeä ideastaan. Vielä jos lohikäärmeen haamukin olisi yhteistyöhaluinen.. Mutta ei kai sekään halunnut suojattinsa kuolevan, vai halusiko?
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 1, 2012 11:41:48 GMT 3
((No, eipä sille mitään voi kun on hommia. Ne on aina kuitenkin tärkeä tehdä )) Cain ei varsinaisesti yllättynyt naisen vahvistuksesta - aavelaivat harvoin ovat ilmiöitä joiden kohtaaminen päättyy hyvin. Tilanteesta huolissaan oleva lohikäärme ei oikein onnistunut kiinnittämään kovin runsaasti huomiota Sharielin vastaukseen punatukan epämääräisestä ääneenmiettimisestä, mitä nyt näytti hieman yllättyneeltä että siihen edes vastattiin. Ja vähän nolostuneelta, onneksi toinen ei ollut tainnut ihan tajuta minkä takia tuo oli miettinyt matkan pituutta, tai ei sitten maininnut mitään. Samapa tuo. Pian sitten tykit pamahtivat ja nuori maagi säikähti tälle outoa asiaa, tosin katuen tätä melko pian huomattuaan ettei Shariel tuntunut kovin pahasti hätkähtävän metakasta, joten kai se kuului asiaan. Cain siirsi katseensa takaisin aavelaivaan katseltuaan hetken ympärilleen, nähden jonkinlaisten kuulien lentävän sen läpi. Kai pamaukset liittyivät jotenkin kuuliin? Laivat olivat outoja. Sharielin ehdotus sai suomunaaman yllättymään ja vilkaisemaan aavetta joka teki jonkunlaisen lähes olkienkohautuksen. "Tuota, ehkä?", nuori maagi totesi epävarmana, katsoen edeltäjäänsä kysyvästi, naisen idea kyllä tuntui ihan kohtuullisen loogiselta. Henki joutui miettimään kysymystä ihan tosissaan, eipä tuolla oikein ollut hajuakaan. Vastaus saattoi olla ehkä? Tai jotain. Sitten kuolleen lohikäärmeen mieleen tuli eräs hyvin yksinkertainen asia - henki piti itsensä pienenä ihan käytännönsyistä, isompana olo kun oli lähinnä hankalaa ja sitä paitsi, tuota, henkisesti rasittavaa. Ei se kovin pitkään onnistuisi, mutta ehkä tarpeeksi pitkään...? Henki lopulta nyökkäsi - ja lähti räjähdysmäiseen kasvuun, yllättäen ainakin punatukkaisen miehen joka hieman kavahti taaksepäin aaveen sumumaisen ruumiin kasvaessa, varsinkin kun kasvavat sumusiivet onnistuivat koskemaan tuota hetkittäin. Yllätyksekseen se ei ollut niin hirvittävän jäätävää kuin kosketus aaveen kanssa yleensä, ehkä sen takia ettei se ollut niin tiivistettynä nyt? Joka tapauksessa suuri lohikäärmeen aave leijui jotenkin suojelevaisesti laivan yllä, parhaansa mukaan pitäen sumumaisia siipiään ikäänkuin laivan suojana, valkoisen siivet olivat olleet suuret tuon eläessä ja niin ne olivat nytkin tuon ollessa aaveena. Laivan miehistöön ja matkustajiin aaveen yllätävällä tempulla oli vähän järkyttävä vaikutus, mutta sille ei kai nyt voinut mitään... Cain vain keskittyi katselemaan osittain vaikuttuneena yläpuolella leijuvaa suurta aavetta - tajuten myös että tuo oli hieman tarkempi ollessaan suurempi, sillä oli jopa raajat - ja aaveen tappanut vammakin tuolla oli päässään, ikävän näköinen kolo otsassa. "Häipykää!" aave huusi vääjäämättömästi lähestyvälle kummituslaivalle, asettuen joten kuten suojelevaan asemaan laivan yllä vaikka taisikin osittain leijua purjeiden läpi, toivoen että tämä huutelu riittäisi. Aave ei oikein tiennyt miten voisi varsinaisesti tapella edes toista aavetta vastaan (tai teknisesti ottaen varmaan useampia? Miten aavelaivat sitten toimivatkaan...), joten tuo toivoi ettei joutuisi sitä tekemään. ((pikainen raapustelu miltä tilanne mahdollisesti näyttäisi on tässä)) ((edit: oikolukua vois harrastaa vähän enemmän, tein tyhmän typotuksen ja unohdin lisätä "huusi"-sanan... *lyö päätään seinään*))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 30, 2012 12:05:25 GMT 3
Shariel oli hyvillään ehdotuksen saamasta hyvästä kannatuksesta. Hän yllättyi, kuinka nopeasti lohikäärmeen haamu pystyi kasvamaan niin suureksi, eikä hän pitänyt aaveen tuomasta kylmyydestä. Shariel värähti. Lohikäärmeen ääni kaikui naisen korvissa. Ihmiset heidän ympärillään hätkähtivät myös kukin omilla tahoillaan ja kääntyivät katsomaan laivan ylle levittäytynyttä lohikäärmeen haamua. Musta Ruhtinatar pysähtyi jääden keinuman paikoilleen. Se tuntui miettivän jotain. Lopulta laivalta kantautui kylmä naisen ääni, joka huikui ylimielisyyttä ja oikeamielisyyttä. (Olihan heillä täysi oikeus hyökätä muiden laivojen kimppuun. Olivathan he merten ruhtinatar)
”Kuka uskaltaa vastustaa Merten Ruhtinatarta tällaisella vitsillä?” Shariel hätkähti silmiinpistävästi. Hän ei ollut koskaan kuullut, että Musta Ruhtinatar olisi varsinaisesti puhunut missään tarinassa. Toisaalta olihan hän pitänyt sitä pelkänä satuna tähän asti. Merimiesten juttuna. Shariel katsoi Cainia odotavana ja sitten ylhäällä leijuvaa aavetta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 30, 2012 14:43:35 GMT 3
Ainakin aavelaiva pysähtyi, Cain mietti hermostuneena vilkuillen vuoroin yläpuolella leijuskelevaa edeltäjänsä haamua ja kauempana olevaa Merten Ruhtinatarta. Mutta riittäisikö muka vain tuollainen huutelu, nuori mies kerkesi miettiä huolestuneena ennen kuin suureksi yllätykseksi jostakin kuului vastaus. Cain säikähti ja vastasi huolestuneena Sharielin katseeseen ennen kuin katsahti itsekin ylöspäin aaveeseen - joka näytti, tuota noin, vähän kettuuntuneelta.
"...Vitsi? VITSI?!", aave karjui raivoissaan siitä kuinka tätä oli loukattu, totaalisesti unohtaen aiemman epävarmuutensa. Alhaalla ihmishahmoinen lohikäärme hieman kavahti, tietäen mitä odottaa. Henki oli vähän herkkänahkainen välillä... "Minä olin eläessäni Fezaath Valkoinen! Kun te pikku surkimukset olitte vielä elossa minä olin elänyt jo satoja vuosia! Te tässä olette vitsi! Ja surkea sellainen! Läjä ihmisten haamuja ja laivan haamu! Pah! Surkeaa! Typerää!", aave karjui raivoissaan ja leijui itse asiassa hieman lähemmäksi aavelaivaa. Alhaalla maagi katseli huolissaan vuoroin Sharielia ja vuoroin parhaillaan paisunutta kumppaniaan näyttäen lievästi sanottuna hermostuneelta. Mitenköhän tässä nyt kävisi.
"Painukaa helvettiin te kirotut ruojat!", aave toisti aiemman komentonsa huomattavasti raivoisammalla äänensävyllä ja sanankäänteillä, näyttäen siltä että olisi pitan käymässä kummituslaivan kimppuun. Ei se edelleenkään tiennyt mitä siitä tulisi, mutta tällä kertaa se ei enää välittänyt. Itse asiassa se jopa yritti tehdä jonkunlaisen iskun Mustaa Ruhtinatarta kohti, antaen aavelaivalle iskun omilla aineettomilla kummituskynsillään. Koko juttua katseleva Cain toivoi että aave pystyi tekemään laivalle vahinkoa hyökkäyksellään, se ainakin tarkoittaisi että heillä olisi toivoa. Tosin, toimisikohan magia kummitusalusta vastaan...?
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jul 2, 2012 18:10:00 GMT 3
Lohikäärmeen haamun sanoessa nimensä näytti siltä, kuin laiva olisi hetken aikaa miettinyt. Jos nyt ylipäätään laivat voivat näyttää miettiviltä, ajatteli Shariel nojatessaan kaiteeseen. Hän oli hätkähtänyt kaikkien muiden kanssa lohikäärmeen karjaisua, mutta oli toisaalta odottanutkin jonkinlaista reaktiota aavelaivaa kohtaan. Jotain vähemmän vaisua. ”Nyt olet kuitenkin yhtälailla surkea aave” Musta Ruhtinatar vastasi ääni voimistuen seuraavaa lausetta kohden; ”Sen haluaisin nähdä, kun Fezaath Vaivainen yrittä ajaa meidät helvetiin!” Tämän sanottuaan aavelaivalta kantautui pilkallista naurua ja se lähti kulkemaan jälleen kohti laivaa.
Shariel kavahti pystyyn. Hän ei tiennyt mitä tekisi jos laiva saavuttaisi heidät. ”Tuota, Cain?” Shariel kuiskasi varovasti ja hivuttautui vähitellen lähes mieheen kiinni. ”En osaa uida” Nainen jatkoi. Joutuisikohan hän kuollessaan tuon laivan kannelle? Vai ajelehtisiko hän ikuisesti aaltojen seassa vailla toivoa mistään? Shariel ei edes halunnut ajatella asiaa sen pidemmälle. Hän ei kuolisi täällä tänään! Sen nainen päätti varmana. Ei nyt eikä täällä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 3, 2012 17:10:15 GMT 3
Hyökkäyksen kohteena olevaa laivaa parhaansa mukaan suojeleva aavelohikäärme ei tosiaankaan arvostanut Mustalta Ruhtinattarelta kantautuvia vähätteleviä kommentteja, mistä johtuen aave sitten hyökkäsi karjuen aavelaivan kimppuun. Ensin näytti siltä että hyökkäyksestä olisi jotain hyötyäkin, mutta melko pian eteen tuli melko iso ongelma: aave oli täysin aineeton, ja vaikka aavelaivakin oli osittain aineeton ja samaa aavemateriaalia kuin toinenkin kummitus, niin siinä oli myös fyysisiä osia. Vaikka aavelohikäärme aiheuttikin aavemaisiin komponentteihin jotain vahinkoa, se ei ollut pysyvää niin kauan kuin laivan kiinteät osaset olivat paikoillaan. Fezaath karjui turhautuneena ja raivoissaan, iskien silti uudestaan ja uudestaan niihin kohtiin mihin pystyi vaikkei sillä loppujen lopuksi hirveästi vaikutusta ollutkaan.
Laivalla Cain seurasi kohtaamista huolissaan, ilmeisestikään aaveen yritykset eivät riittäneet. Kyllähän tuon aavekumppanin tekemiset saattoivat hidastaa hyökkääjää, mutta ne eivät sitä pysäyttäneet. Tämä oli paha juttu... Mietteisiinsä keskittynyt suomunaama onnistui joten kuten silti noteeraamaan huolestuneen Sharielin, vaikka vähän hitaasti. "En minäkään osaa uida", mies myönsi, näyttäen huolestuneelta - tosin päästäen sitten hermostuneen virnistyksen. "Tosin, minä osaan kyllä lentää ihan hyvin...", tuo kommentoi, vilkuillen ympärilleen huolissaan. Kyllähän hän varmaan voisi lähteä pakoon ja ottaa ainakin Sharielin mukaansa, mutta... entäpä kaikki muut? Ei hän voisi kantaa kuin muutaman, kaikkien loppujen jäädessä aavelaivan armoille. Se ei oikein vaikuttanut tempulta joka unohtuisi pian mielestä. Hän näkisi painajaisia aika pitkään muiden mahdollisista kohtaloista, joten jotain pitäisi keksiä. "Minä en voisi kantaa kuin muutaman pois täältä", lohikäärme sanoi turhautuneena Sharielille, katsoen aavelaivan murjomista yrittävää toista aavetta ja tämän sangen kehnoa menestystä. "Vanhuskaan ei näköjään saa tuhottua tuota kirottua laivaa", Cain huokaisi syvään, katsellen ympärilleen synkänoloisena. "Jos sinulla on jotain ideoita, nyt olisi hyvä aika kertoa ne", mies sanoi synkkänä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jul 31, 2012 21:11:07 GMT 3
Laivalta kantautuva nauru ei lakannut edes lohikäärmeen hyökätessä sen kimppuun. Nauru vaun vaimeni lohikäärmeen osuessa siihen, mutta fyysiset osat näyttivät pitävän laivaa koossa, eikä lohikäärmeen haamu kyennyt rikkomaan niitä. ”Hm. Sitten pitää keksiä jotain muuta” Shariel mutisi. Hänestä oli mukava kuulla, ettei ollut ainoa, joka ei osannut uida, mutta ei hän osannut lentääkään. Osaisikohan kissa uida? ”Nähtävästi ei”, vastasi Shariel ja vilkuili laivaa. Joskus sattumalta heidän laivan tykit osuivat Mustan Ruhtinattaren kiinteisiiin osiin ja aiheuttivat vahinkoa niille. ”Laivan kiinteät osat!” Shariel huudahti ja tarttui Cainia käsivarresta. ”Tykit tekevät niille vahinkoa, mutta miehistö ei osaa tähdätä niihin.” Hän jatkoi osoittaen sormellaan aavelaivaa. ”Osaatko syöstä tulta? ” Shariel kysyi äkisti ja katsoi miestä. Ehkä Cain voisi lentää kohti laivaa Fezaathin kanssa ja rikkoa sitä samaan aikaan..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 1, 2012 12:14:02 GMT 3
Cain vähän yllättyi kun Sharieli äkkiä tarrasi miestä kädestä, mokoma kun oli aivan liian keskittynyt huolestuneeseen tuijotteluun. "Tietenkin osaa syökseä tulta!", mies kivahti vähän ärtyneenä kun mokomaa tarvitsi edes kysyä, tosin leppyen nopeasti kun aivot ymmärsivät mitä nainen oikein ajoi takaa. "No, ainakin sitä voisi yrittää. Eipä vanhus tuota yksin saa hoideltua...", Cain arveli ja otti yllättäen korean takkinsa ja hanskansa pois päältänsä ja ojensi ne Sharielille. "Pidätkö noita ja voisitko alkaa hätyytellä ihmisiä kauemmas...? Tämä vie hieman tilaa", suomunaama totesi ja käveli hieman keskemmäs kantta reunalta, muutos kun veisi jonkin verran tilaa - eikä tietenkään ehkä ollut fiksua keskittää yhtäkkiä ainakin paria tonnia painoa laivan reunalle, siinä ei ehkä kävisi hyvin. Cain vilkaisi viimeisen kerran lähestyvää aavelaivaa ja sitä parhaansa mukaan mukiloivaa kuollutta valkoista ennen kuin alkoi muuttumaan. Suomut alkoivat peittää miehen koko ulkomuotoa ja vaatteet vaatekappaleesta riippuen joko sulautuivat ruumiiseen tai repeytyivät kappaleiksi kun lohikäärme alkoi oikeasti muuttua lohikäärmeeksi. Ainoa esine mikä ei tehnyt katoamistemppua tavalla tai toisella oli outo amuletti olennon kaulassa mikä suureni lohikäärmeen mukana ja pysyi tämän kaulassa. Pari minuuttia se kesti, mutta pian miehen tilalla seisoi nuori punainen lohikäärme mikä epäilemättä näytti sangen pelottavalta keskiverto-ihmiselle, mitään inhimmillistä kun pedossa ei näyttänyt olevan ulkonäöltään, vain runsaasti teräviä kynsiä ja hampaita. Jos olento olisi pistänyt häntänsä ja kaulansa ihan suoraksi olisi tuo ollut varmaan kymmenisen metriä pitkä ja reilusti yli pari metriä korkeakin, mutta ei se oikein ollut miellyttävä asento. "Toivota onnea", lohikäärme sanoi täysin muuttuneella äänellä Sharielille, äänessä ei ollut juuri mitään tuttua Cainin inhimmillisempään muotoon verrattuna mikä nyt ei niin iso ihme ollut - kurkku oli täysin erilainen isolla liskomaisella pedolla kuin ihmisellä. Isompia puhelematta peto alkoi iskeä suurilla siivillään ilmaa, kaataen ilmavirran voimasta ehkä satunnaisia ihmisiä ja asioita jotka olivat turhan lähellä lohikäärmettä. Cain nousi ilmaan ja lähti lentämään niin nopeasti kuin pystyi kohti aavelaivaa, savun alkaessa jo tupruta tuon sieraimista ja kellertävän hohteen alkaessa tulvia hieman avonaisesta kidasta. Aavelohikäärme huomasi suojattinsa vihdoin ottaneen oikean muotonsa ja lähti väistämään elävän lohikäärmeen edestä ja siirtyi repimään laivan keulan aaveosia parhaansa mukaan, vaikka ne aina tulivatkin takaisin.
"Pala!" , lohikäärme karjaisi kuuluvasti lentäessään aavelaivan yli ja päästäessä tulimyrskyn valloilleen. Suorana virtana syösty lohikäärmetuli oli tarpeeksi kuumaa sulattamaan rautaa ja todennäköisesti osuessaan se käytännössä tuhoaisi kaiken puun. Liekkejä osui tietenkin myös mereen, peittäen aavelaivan lähes täysin tulikuuman höyryn peittoon. Ylilentonsa tehtyään Cain käänsi lentonsa takaisin kohti aavelaivaa, valmiina tekemään uuden hyökkäyksen ja myös katsomaan mitä ensimmäinen yritys oli saanut aikaan. Jos se oli ollut hyödytön, no, sitten pitäisi vähän äkkiä keksiä jotain muuta.
((Cainista lohikäärmeenä on pari kuvaa galleria-osiossa, pari minun ketjussa ja yksi Spyrren piirtämä Spyrren ketjussa))
|
|