cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 28, 2013 23:20:15 GMT 3
"Tuota, ei se mitään. Olin vain uppoutunut ajatuksiin enkä oikein huomannut mitään... siitä huolimatta että, eh, minun olisi pitänyt sekä haistaa että kuulla sinut", Cain totesi hieman nolona. Siitä huolimatta että punapää halusi yleensä ottaen käyttäytyä kuin ihminen, niin tosiasia oli se että tuo oli silti pohjimmiltaan lohikäärme ja se että ei onnistunut havaitsemaan jotain lohikäärmeelle helposti havaittavaa kävi alitajuisesti ylpeyden päälle - Cain parhaansa mukaan esitti ihmistä, mutta loppujen lopuksi se oli juuri sitä, esitystä. Ei tuo kuitenkaan ilmiselvästikään ollut mitenkään harmissaan Elsan takia, itseään tuo syytti ettei vain ollut havainnut toista. "Eeh, ei se ollut mitään", mies totesi olkiaan kohauttaen naisen mainitessa työmäärän ilmeisesti ollessa muka vaikuttava. Ei se siltä ollut varsinaisesti tuntunut punapäälle, tämä olisi voinut tehdä sen nopeamminkin luultavasti mikäli ei olisi vain uppoutunut ajatuksiinsa ja tehnyt sitä hitaan mekaanisesti. Otti tuo silti epämääräisen kiitollisena vastaan naisen päätöksen lopetella penkkien raahaamisen salin sivustoille, helppottihan se nyt (pientä) taakkaa kuitenkin. Cain haukotteli hieman ja mietti hetken ihan muita asioita kunnes vanhus sanoi piikkinsä mikä tuntui jonkun verran vaivaannuttavan Elsaa - ei se piikki itsessään, vaan se että aikaa oli kulunut enemmän kuin nainen itse oli ilmeisesti tajunnut. Cain halusi sanoa jotain keventääkseen tunnelmaa, mutta juuri nyt mieleen ei oikein tullut mitään joten tuo vain seisoskeli epämääräisen vaivaantuneena, tietämättä mitä ihmettä sitä olisi pitänyt oikein sanoa. Punapään kohtaloa ei ollut auttanut tuon jo valmiiksi huonojen ihmissuhdetaitoja, ja nyt kun tuo oli, tuota noin, ei enää ihminen, niin välillä sitä tuli hieman hankaluuksia kun piti puhella ihmisten kanssa. Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan se ajatus siitä kuinka suuria erot hänen ja ihmisten välillä olivat, mikä häiritsi jonkun verran järkevää keskustelua.
Aave päästi lyhyen epäuskoisen tuhahduksen naisen toppuutellessa nuotion sytytystä. "...Kai sinä ymmärrät että Cain on punainen lohikäärme? Tiedäthän, tulilohikäärme? Nuotion sytytys ei kirjaimellisesti vaadi häneltä kuin henkäyksen", henki tuhahti epäuskoisena, pudistellen sitten hieman päätään. Cain huokaisi. "Eeh, hän on oikeassa, ei se mikään suuri vaiva ole", punapää sanoi hieman vaivaantuneena aaveen epäkohteliaisuudesta ennen kuin kohautti olkiaan ja käveli poistyönnettyjen penkkien luo ja etsi rikkonaisimman ja otti siitä osia ja teki niistä pienen keon, lausui pari mutistua sanaa ja pian miehen kämmenellä paloi pieni tulipallo jonka tuo nakkasi nuotioon, sytyttäen sen. "Siinä, ei ollut vaikeaa", Cain totesi virnistäen, kääntyen Elsan puoleen kun tämä sitten otti puheeksi yöpymisen. "Tuota, tarkoitus olisi levätä, eh, oikeassa olomuodossani", lohikäärme totesi hieman vaivaantuneena, raapien hetken päätään mietteliäänä. "Ja, tuota, minulla ei ole telttaa, yleensä joko nukun suojaisassa paikassa makuualustalla, tai, tuota, omana itsenäni. Niin kuin täällä olisi mahdollista nukkua ihan makuualustan kanssa, tuo nuotio kyllä lämmittää sopivasti, mutta ajattelin että olisi turvallisempaa jos olen, tuota, isompana täällä. Eipähän tule isoja ongelmia...", Cain vastasi nukkumiskysymykseen, katsellen vähän ympäri salia. "Tilaa täällä ainakin on...", punapää sanoi hymähtäen.
"Tuota, en minä nyt niin hirveästi tilaa tarvitse - sitä paitsi on mukavampaa nukkua ikään kuin, tuota, vaikea selittää tätä... kerällä?", Cain toppuutteli Elsan aikomusta vetäytyä johonkin nurkkaan tai jotakin. "Luuletko olevasi joku kissa vai?", vanhus heitti väliin sarkastisesti, Cainin heittäessä sitten jo tavaksi tulleen myrkyllisen katseen hengen suuntaan.
|
|
|
Post by Jutta on Feb 12, 2013 0:54:58 GMT 3
Aluksi Elsa vain katsoi tuota edessään leijailevaa vanhusta hämmentyneenä. Vanhuksen sanat Cainista ja hänen roolistaan lohikäärmeenä olivat yllättäneet tuon hieman vaivaantuneemman näköisen neitokaisen, jonka ajatuksena vanhuksesta poiketen oli ollut antaa Cainille mahdollisuus levähtämiseen nuotion sytyttämisen sijasta. ”..K-kyllä minä ymmärrän Cainin olevan lohikäärme.. m-mutta.. eihän tässä nyt siitä ollut kyse..” Elsa vastasi vanhukselle hieman epäröiden. Hän ei tiennyt, olisiko hänen kannattanut pysytellä hiljaa vanhuksen naljaillessaan hänelle tai sittenkin vain selventää omaa kantaansa tarkemmin tullakseen ymmärretyksi. Lopulta Cain näytti neitokaisen epäröinneistä huolimatta ryhtyvän nuotionsytytyspuuhiin. Vanhuksen sanojen mukaisesti nuotion sytyttäminen ei vaatinut Cainilta paljoa vaivaa – vain sytytystarpeisiin tarvittavan puumateriaalin etsimisen ja sen sytyttämisen liekkeihin magian avulla. ”..Kiitos..” Elsa lausui nöyrästi Cainille katsellessaan tuota punaisena hehkuvaa nuotiota. Pitkästä aikaa hän tunsi olonsa jo hieman kotoisemmaksi ollessaan tuossa luostarin suomassa suojapaikassa, jonka huonosta kunnosta johtuen palelemiselta ei voinut välttyä vaatetuksesta huolimatta. Kauankaan Elsa ei jäänyt ihailemaan Cainin loihtimaa nuotiota. Päivän ollessa jo pitkällä neitokaisen ajatukset kääntyivät vaistomaisesti yöpymiseen, jonka puitteissa Elsa alkoi tiedustella Cainin mahdollisista yöpymisjärjestelyistä. Yllättävä puheenaiheenvaihdos sai Elsan siirtymään nuotion läheisyydestä reppunsa luokse ja etsimään telttavarusteitaan valmiiksi, jotta hän pääsisi pikimmiten levähtämään pitkän päivän jälkeen. Tästä johtuen neitokainen saattoi olla hieman omiin ajatuksiinsa uppoutuneena Cainin vastatessaan hänen yöpymisjärjestely kysymykseensä eikä näin ollen miehen vaivautuneisuus kysymyksen suhteen tullut ilmi Elsalle. ”..Niin minä hieman arvelinkin.. Ja ehkä toivoinkin sitä..” Elsa vastasi Cainille reppuaan penkoessaan. Ajatus siitä, kuinka Cain muuttuisi tulevan yön ajaksi omaan lohikäärme muotoonsa, miellytti häntä. Kieltämättä Elsaa oli alun perin pelottanut ajatus siitä, kuinka yö saattaisi tuoda yllättäviä vieraita tullessaan heidän nukkuessaan, mutta tieto Cainin tuomasta turvasta lohdutti häntä kummasti - Olisipa hänellä ainakin yksi huoli vähemmän murehdittavana tulevan yön aikana, jonka johdosta neitokainen toivoi saavansa jopa nukutuksi. ”..Niin.. Kyllähän täällä tarkenisi yöpyä ilman telttaakin.. mutta tällaisen päivän jälkeen luulen tarvitsevani paikan, jonne pystyn vetäytymään yön ajaksi..” Elsa jatkoi vielä puheittaan kuullessaan Cainin kertomuksen hänen omista nukkumistottumuksistaan, kunnes hän keskittyi jälleen telttatarvikkeidensa etsimiseen. Viimein Elsa oli löytänyt kaiken tarvitsemansa teltan pystyttämistä varten. Rauhallisen oloisena neitokainen siirtyi varusteidensa kanssa hieman kauemmaksi tuosta nuotion suomasta läheisyydestä, jotta tulipalonriski ei olisi mahdollinen. Cainkaan ei omien puheittensa mukaisesti tarvinnut paljoa tilaa nukkumiseen lohikäärmemuodostaan huolimatta, joten neitokainen arvioi parhaansa mukaansa sopivan paikan teltalleen, joka olisi tarpeeksi lähellä nuotiota, mutta mahdollisimman esteettömästi Cainin nukkumistilasta. ”..Älä huoli, en minä tämän kauemmaksi ole karkaamassa telttani kanssa..” Elsa tokaisi vielä Cainille, ennen kuin alkoi tosissaan pystyttämään telttaansa paikoilleen. Cain oli ilmeisimmin luullut hänen karkaavan kauemmaskin tuosta miehen raivaamasta autiosta tilasta toppuutellessaan neitokaista. Tämä huomionottaminen oli lähinnä hymyilyttänyt Elsaa.. varsinkin, kun vanhus oli tämän jälkeen muistanut Cainia vanhan tapansa mukaisesti omilla puheillaan.. tällä kertaa vertaamalla lohikäärmeen kerällään nukkumista kissoihin.. Tämän jälkeen Elsa näytti lähinnä keskittyvän telttansa pystyttämiseen. Varman oloisena neitokainen näytti tietävän mitä olisi tekemässä telttavarusteidensa kanssa ja miten hänen tulisi edetä, jotta teltta tulisi pysymään pystyssä. ”..Cain.. Aiemmin tänään, kun pyysin teitä paljastamaan kaapuun peitetyt kasvonne minulle, huomasin teidän epäröivän ehdotustani.. Lopulta te kuitenkin suostuitte pyyntööni kerrottuanne, että olette kohdanneen menneisyydessänne jonkinmoisen kirouksen, josta johtuen kasvojenne paljastaminen muille ei ole teille mieluista.. Oliko tämä vain valhetta, jotta saisitte salattua lohikäärme taustanne minulta? Vai oliko teidän puheissanne jotain perääkin?” Elsa kysyi yllättäen Cainilta telttaa pystyttäessään. Hänen katseestaan ei tiennyt lukea, oliko kyseinen aihe vaivannut häntä jo pidemmän aikaisesti vai oliko kysymys ollut vain satunnainen päähänpisto tässä tilanteessa. Selvästikin tuo asia tuntui kuitenkin kiinnostavan neitokaista. Ehkä siksi, ettei hän vieläkään oikein ymmärtänyt oliko Cain syntynyt lohikäärmeenä, joka hallitsi ihmismuotoon muuntautumisen.. vai oliko Cain puheittensa mukaisesti kohdannut ihmisenä kirouksen, josta neitokaisenkin täytyisi tietää enemmän. ((Eiköhän muutamien vuorojen sisällä päästä siirtymään seuraavaan päivään? ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 14, 2013 21:50:41 GMT 3
"Typerys", henki tuhahti, mutta jätti sitten aiheen siihen kaikeksi onneksi. Kärttyisyys oli olennainen osa epäkuolleen perusluonnetta eikä siitä päässyt oikein mihinkään. Cain vain huokaisi ja jatkoi nuotion sytytyspuuhia, ollen hieman vaivaantunut koko keskustelun pätkästä. Punapää ei nähnyt nuotion sytytystä suurempana vaivana, eikä oikein nähnyt syytä koko pikku kinalle naisen ja kuolleen valkoisen välillä. Vähän ehkä myös vaivaannutti se tosiasia kuinka paljon Elsa tuntui huolehtivan siitä että Cain ylirasittaisi itsensä tai jotain, mies tiesi sangen hyvin että se vaati huomattavasti enemmän kuin ihan tavallinen nuotionsytytys tai taannoinen penkkiensiirtely vaati. Tai no, ihmisenä hän voisi väsyä johonkin fyysiseen operaatioon, muttaa siin tapauksessa hän saattaisi vain muuttua ja hoitaa homman loppuun hieman isompana, milloin se ei oikein ollut minkäänlainen ongelma. Cain yleensä tosin vältti tällaista ongelmanratkaisua, mikäli hän rupeaisi aina muuttumaan lohikäärmeeksi kun vastaan tulisi ongelma, niin ennemmin tai myöhemmin se tarkoittaisi sitä että hän alkaisi suosia lohikäärmemuotoa enemmän kuin ihmismuotoa. Kai se tapahtuisi ennemmin tai myöhemmin, mutta Cain halusi pysyä niin ihmisenä kuin mahdollista niin pitkään kuin mahdollista.
"No, eipä kestä", Cain vain totesi toisen kiitellessä, haluten oikeastaan jättää tämän koko aiheen mahdollisimman pian taakseen johtuen niistä ajatuksista joita koko homma oli herättänyt, kiitos vanhuksen muistutuksen miehen lohikäärmeydestä ja mitä se toi mukanaan. Pian sitä joutui kuitenkin miettimään taas hieman lisää kun tuotiin esille koko yöpymis-homma, jolloin Cain joutui myöntämään joutuvansa nukkumaan, tuota noin, omana itsenään. Suomunaama yllättyi hieman kun Elsa totesi tämän olevan vain hyvä asia - Cain oli jonkun verran jo odottanut lisää vaivaantuneisuutta naisen puolelta reaktiona miehen omaan vaivaantuneisuuteen, mutta kaippa tämä ei ollut huomannut tai jotain. Vaikea sanoa. "Teltta olisi kai mukava välillä, mutta, eh, ikinä jaksanut hommata", Cain totesi olkiaan kohauttaen hieman epävarmaan sävyyn. Jossain määrin miestä häiritsi se ettei nainen oikeastaan hirveämmin reagoinut siihen tosiasiaan että Cain oli lohikäärme - vaikkei Cain olisi sitä ikinä itselleen myöntänytkään, niin alitajuisesti se sai häne tuntemaan itsensä hieman vähäpätöiseksi. Kai siinä oli taustalla vähän sitä että yleensä ottaen lohikäärmeet olivat ylpeitä olentoja, ja vaikkei tämä kyseinen yksilö olisi sitä halunnut myöntääkään, niin sama kyllä päti häneenkin. Jokseenkin vähäpätöinen suhtautuminen lohikäärmeyteen oli odottamatonta eikä Cain ollut täysin varma miten siihen pitäisi suhtautua. Toisaalta oli miellyttävää että häneen suhtauduttiin lähes kuin ihmiseen, mutta toisaalta se hieman häiritsi. Vähän miehen oikeastaan teki mieli puhua asiasta vanhan lohikäärmeen haamulle, mutta Cain arveli että sellaista olisi fiksumpaa tehdä joskus paremmalla ajalla, varsinkin kun se olisi aiheeltaan melko yksityistä - vaikka Cain pitikin Elsasta, niin oli asioita joita hän halusi pitää ihan omana tietonaan.
Ja kohtahan sitä Elsa esittikin kysymyksen sellaisesta aiheesta sen jälkeen kun nukkuma-asento keskustelu ja vanhuksen kissa-nälväisy oli esitetty, eikä Cain heti oikein halunnut sanoa mitään. Kysymys yllätti tämän melkoisesti, Cain kun oli jo alkanut miettiä muodonmuutosta jo oli ehkä alkanut suunnitella sen aloittamistakin kun nainen yhtäkkiä kysyi kysymyksensä joka onnistui saamaan miehen pasmat lievästi sekaisin. Aihe ei ollut mieluisa nuorelle miehelle, sen kyllä huomasi melko nopeasti irvistyksestä jonka tuo päästi, vaikka hyvin nopeasti palauttikin naaman peruslukemille, varsinkin sen takia koska Cainilla oli edelleen takaraivossa se ajatus että yleensä ottaen jos hän paljasti hampaansa ihmisille niin se oli ehkä hermostuttava näky. "Minä... mieluummin en puhuisi siitä", Cain sanoi vastahakoisesti. Aihe ei ollut jotain mistä tuo olisi halunnut puhua. Harvoinpa sitä joku jonka elämä oli kääntynyt päälaelleen halusi puhua tarkemmin tällaisista asioista, ellei elämä kääntynyt parempaan suuntaan, eikä Cainin näkökulmasta elämä ollut muuttunut paremmaksi. Sivusta seurannut aave päätti tulla väliin, siitä huolimatta että tämän luonne oli mitä oli, niin tämä aidostí välitti suojatistaan ja huomasi kyllä kuinka paljon tämä kyseinen aihe aiheutti suoranaisesti tuskaa nuorelle miehelle, vaikkei sitä ehkä ulkoisesti näkynytkään niin suuresti.
"Ainoa mitä sinun täytyy tietää on että Cain on lohikäärme - nuori sellainen, mutta lohikäärme. Ei enempää, eikä vähempää. Eikä se tosiasia tule muuttumaan", vanha valkoinen sanoi, ensin ehkä hieman kireästi, mutta puheenvuoron loppu oli lempeäsävyisempi - ja sanat oli ehkä osoitettu yhtä paljon Elsalle kuin Cainillekin. Liskonsilmäinen nuori mies oli lähinnä hiljaa ja katseli jonnekin luostarin nurkkiin, selkeästi suuremmin haluamatta kommentoida aihetta enempää. "...Taidanpa alkaa muuttua nyt", Cain sanoi hiljaa, koko keskustelun saatua tämän ajatukset hetkeksi hieman sellaisille raiteille joita tuo ei halunnut miettiä. Nuori mies vilkaisi Elsaan pistäessään kätensä takin sisälle, tarttuen amulettiin. "Tarvitsen vähän keskittymisrauhaa, että muutos menisi sujuvasti. Se... aikaisempi oli vähän kaoottisempi", Cain totesi ja sulki silmänsä keskittyäkseen paremmin, ja pian tuo alkoi muuttua. "Vinkkinä, Cain ei halua puhua menneistä liikaa", henki sanoi siinä vaiheessa kun arveli suojattinsa olevan tarpeeksi keskittynyt ettei kuuntelisi oikeastaan ollenkaan mitä muut luostarin sisällä olijat puhuivat.
((jup, eiköhän))
|
|