cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 19, 2012 22:07:45 GMT 3
((Toivoisin että kuka tähän sitten tuleekaan, niin että kyseinen pelaaja hoitaisi useimmat NPC:t ja pelin juonen noin enimmäkseen. Ajattelin pitää oman hahmoni enemmän reagoivana voimana siihen mitä sitten tapahtuukaan. Hahmona Cain, jonka kuvaus löytyy hahmoselostuksista. ))
Myrkmeren linna ei ikinä ollut mikään hiljainen paikka, eikä tämä päivä eronnut normaalista juurikaan, vaikka pienoinen lumimyrsky pistikin väen enemmän sisätiloihin. Yksi näistä sisätiloista oli paikallinen taverna, joka olikin lähestulkoon tupaten täynnä tänä pakkaspäivänä. Takassa leiskui tuli oikein iloisesti, ja tarjoilijat joutuivat tekemään kunnolla töitä toimittaakseen kaikki tilaukset lukuisille asiakkaille. Niin ruoka kuin juoma olivat kovassa kysynnässä, ja paikassa oli äänekäs ja iloinen meininki näin yleisesti ottaen.
Tavernan asiakaskunta oli värikästä joukkoa, oli matkalaisia, paikallisia, palkkasotureita ja ties mitä. Tällainen väenpaljous tietenkin aiheutti välillä kähinöitä erilaisita syistä, kuten aika usein tavernoissa kävi. Enimmäkseen väki istui missä vain oli tilaa, tavernan täysinäisyys kun melko lailla pakotti tähän. Poikkeuksena tähän oli eräs pienempi pöytä vähän sivummalla, jonka ääressä istuskeli vain yksi kasvonsa viitan hupulla peittänyt nuori mies tutkiskelemassa joitain pergamentteja ja kirjoja. Huputettu oli viittansa lisäksi - viitan joka oli hieman kuluneen oloinen ja paikoittain palanut - pukeutunut punaharmaaseen tunikaan ja mustiin housuihin, molemmat näyttivät sangen hyvälaatuisilta vaatekappaleilta. Mustat hanskat peittivät miehen kädet - ja tarkkasilmäinen saattoi havaita oikean käden olevan hieman suuremman kokoinen kuin vasen. Yksinkertaiset, mutta käyttökelpoisen näköiset saappaat viimeistelivät miehen asustuksen. Tuo oli melkoisen laiha, eikä mikään pisin mahdollinen. Mies oli käynyt tavernassa jo parin päivän ajan, ja oli pistänyt liikkeelle tiedon, että oli maagikko ja että tämä olisi palkattavissa johonkin väliaikaiseen työhön - kuten esimerkiksi karavaanin vartiohommiin, tai vaikka jonkun retkueen magiantarpeita täyttämään. Vaikka miehessä olikin jotain outoa, syynä siihen että tuo oli jätetty yksin taisi olla enemmän syynä miehen olkapäiden tienoilla oleskeleva ehkä koirankokoinen läpikuultava, epämääräisesti lentävää liskoa esittävä sumumainen valkoinen ilmestys, jolla oli vihreänä hohtavat silmät. Mies ei ollut vaivautunut selittämään mikä ilmestys oikein oli kenellekään tavernassa - tai kenellekään muulle kehen tuo oli törmännyt viimeisen parin päivän aikana linnan mailla-, mutta useimmat tavernan vieraat suhtautuivat siihen epäluuloisesti - ja hieman pelollakin. Varsinkin kun se oli ilmeisesti älykäs mikä-lie-sitten-olikaan, joka aina välillä puheli oudolla äänellä miehelle - ilmestyksen ääni kuulosti vähän kuin kaiulta jolla ei alkuperäistä äänenlähdettä ollutkaan. Se ei myöskään kuulostanut kovin inhimmilliseltä ääneltä.
"Cain, olemme vain odottaneet täällä pari päivää, oletkohan nyt aivan varma että tämä on järkevää?" hengen ääni kysyi nuorelta mieheltä, joka oli keskittynyt vanhojen pergamenttien lukemiseen. "Vanhus, tarvitsen rahaa", Cain vastasi huokaisten, ja pisti pergamentit hetkeksi sivuun. Mies puhui vieraalla aksentilla, ja ehkä hieman yläluokkaisilla äänenpainoilla, ja melko rauhalliseen sävyyn. "Sinun ei ehkä tarvitse syödä, mutta minä tarvitsen rahaa ruokaan", nuori maagi selitti kärsivällisesti, ikäänkuin tästä olisi puhuttu aikaisemminkin. "Mutta sinähän voisit vain-" henki aloitti, mutta huppupää keskeytti tämän huitaisemalla tätä pergamentilla, jolla tosin ei sen kummempaa vaikutusta ollut, esine kun vain meni suoraan ilmestyksen läpi. Pergamenttiin tosin ilmestyi hieman kuuraa, jota Cain tiiraili ärtyneenä. "Sinä tiedät hyvin miksi en halua tehdä sitä, ja tästä ei puhuta. Tarvitsen rahaa, piste", nuorukainen sanoi, ikäänkuin asia oli loppuunkäsitelty ja palasi pergamenttiensa pariin.
Cain oli hieman huonolla tuulella, kuten hän oli oikeastaan ollut pari viime viikkoa. Sen jälkeen kun hän oli alkanut, no, ajatella ja käyttäytyä enemmän luontonsa mukaisesti vakituisesti, tuo oli alkanut tuntea enenevissä määrin kasvavaa itseinhoa. Vaikka tuo todellisen luontonsa oli hyväksynyt pian saavuttuaan Myrkmeren alueelle, niin se ei tarkoittanut sitä että hän piti siitä. Maagikko oli lainannut linnan kirjastosta muutaman kirjan jotka kertoivat aihepiiristä joka - valitettavasti - oli jotain mitä Cainin pitäisi tuntea joten kuten. Lohikäärmeet, ja tarkemmin sanottuna punaiset sellaiset. Tähän mennessä nuorukainen ei ollut pitänyt lukemastaan, vaikka olikin saanut kirjoista sellaisen käsityksen, että lohikäärmeiden alatyypit olivat melkoisen vaihtelevia - eivätkä olleet aina samoja eri lähteissä. Parissa kirjassa kuitenkin kuvattiin lohikäärmeiden punaisia variantteja, tuota noin, aika hirviömäisiksi, jotain minkä Cain oli jo arvannut - tai saanut tietää hengeltä parin viime vuoden aikana -, mutta ei se silti varsinaisesti tuon mielialaa parantanut. Cainin keskittyessä lukemisiinsa ja muistiinpanojen tekemisiin, henki tarkkaili tavernan yleishenkeä ja mahdollisia sisääntulijoita.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 10, 2012 13:17:45 GMT 3
(( Hei! Tällä viikolla huomasin tämän kauan sitten tulleen pelin alun.. toivottavasti en huomannut viestiäsi liian myöhäisessä vaiheessa.. mielenkiintoni heräsi heti luettuani viestisi ja kuin huomaamatta olin jo suunitellut uuden hahmon tätä peliä varten.. Olen kylläkin aloittelija, mutta toivotaan, että saisimme yhdessä jonkinlaista peliä syntymään.. yritän olla se, joka keksii erinlaisia juonenkäänteitä tarinan edetessä, mutta en laita pahakseni, jos sinultakin irtoaapi hyviä ideoita.. Hahmonani on uusi Elsa, joka löytyy kuvineen hahmonesittely osiosta)) Elsa.. tuo kaunis ihmisolento asteli portaita pitkin alaspäin. Hän oli levännyt hyvin yhdessä tämän majatalon yläkerroksessa olleista huoneista ja oli nyt uskaltautunut katsomaan hieman ympärilleen. Tupa tuntui olevan täynnä iloisista matkalaisista sekä paikallisista vierailijoista, eikä ihme.. pienistä ikkunoista pystyi näkemään lumimyrskyn riehuvan ulkona tavallista pahemmin, mitä edellisinä päivinä. Elsa yritti kävellä portaikolta huomaamattomasti ihmistungoksien läpi väistellen isompia seisoskelevia ihmislaumoja ja onnistuikin pääsemään tiskin luokse, vaikka olikin törmätä pariin otteeseen railakkaisiin juomaveikkoihin. Elsa tervehti tuttavallisesti tiskin takana ollutta majatalon emäntää ja tilasi häneltä kupillisen kahvia. Talon emännän touhuillessa kahvikupposen kanssa Elsa yritti silmäillä sopivaa istuinpaikkaa itselleen, jossa voisi juoda kupposensa rauhassa. Hän ei halunnut jäädä tiskin eteen muitten maksavien asiakkaiden haitaksi.. eikä varsinkaan halunnut joutua tanssivien päihtyneiden ihmisten piinaamaksi.. Hän ei ollut nyt sillä tuulella, että jaksaisi mitään ylimääräistä sähläystä. Pöydät näyttivät äkkiseltään katsottuna olevan tupaten täynnä syövistä ja juovista asiakkaista.. paitsi eräs syrjemmällä näkynyt pöydän puoli näytti olevan vielä vapaana. Toisella puolen pöytää näytti istuskelevan nuorempi herra, joka näytti mietteliäästi lukevan jotain huputetun viittansa alta.. tai tarkemmin katsottuna herran lisäksi hänen olkapäänsä tienoilla leijui oudon näköinen lisko, joka selvästi pelotti monia ohikulkijoita. Tuo paikkahan olisi juuri täydellinen hänelle.. paikka, jossa hän saisi varmasti juoda kahvinsa rauhassa miettien seuraavaa tulevaa matkaansa.. Matka tulisi olemaan raskas, joten olisi parasta odotella lumisateen loppumista ennen lähtöä. Kahvi oli vihdoin valmiina ja majatalon emäntä ojensi ystävällisin elein kahvikupposen vieraalleen. Elsa oli juuri kaivamassa kultakolikoita taskunpohjastaan, kunnes hän sai kieltävän vastauksen kahvin maksamisesta. Majatalon emäntä halusi tarjota kahvinsa Elsalle, joka oli hyvällä onnellaan säilynyt ehjänä edelliseltä matkaltaan. Elsa kiitti ystävällisesti saadusta kahvistaan ja otti sen varovaisesti käsiinsä matkaten kohti tyhjää pöytätilaa. Kiertäen hieman ihmisjoukkoja hän pääsikin turvallisesti perille pöydän läheisyyteen, vaikka oli läiskyttänyt kahviaan matkan aikana lattialle parin tönäisevän ohikulkijan vuoksi. ”Anteeksi, että keskeytän teidän mietteliäät ajatuksenne.. mutta saisinko istua pöytänne ääreen? En haluaisi olla teille haitaksi, mutta täällä muualla on hiukan tungosta” Elsa kysyi ystävällisesti pöydällä istuvalta herralta pienen hymyn käydessä kasvoilla. Hän ei pelännyt herran läheisyydessä ollutta olentoa, vaikka olento näyttikin hieman uhkaavalta. Hänen tapoihinsa ei kuulunut vetää johtopäätöksiä toisten ulkonäöstä.. luonne ja käyttäytymien kertoisivat sen puolestaan..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2012 10:20:38 GMT 3
((Juu, ei se hirveästi haittaa vaikka nyt näin myöhäisessä vaiheessa tuli tähän, voi vaan hieman hitaammin tulla vastaukset kun on sen verta monia peliä aktiivisena juuri nyt itsellä.))
Lukemisiinsa keskittynyt Cain ei huomannut pöytäänsä lähestyvää naista, mutta tuon alituinen läpikuultava henki-kumppani kyllä pisti lähestyvän naisen merkille. Henki teki parhaansa kiinnittääkseen miehen huomion tulijaan, ennen kuin nainen ihan saapuisi pöytään asti. "Cain. Taidat saada pöytävieraan", henki arvaili hetki ennen kuin tulija saapui pöydän ääreen, ja heitti ilmoille kysymyksensä. Tämä saikin miehen nostamaan katsettaan pergamenteista pöydän ääreen saapuvan naisen suuntaan, ja vetämään huppuaan peittämään kasvonpiirteet paremmin. Olivathan ne jo nyt ihan hyvin piilossa, ainakin ne asiat mitä tuo halusi piilotella, mutta kaiken varalta. Joskus huppu ei ollut tarpeeksi hyvin, ja satunnainen tarkkailija saattoi huomata miehen kasvoilla kasvavat suomut - tai vielä pahempaa, tämän oudot silmät. Nyt ei niin tainnut olla, mutta parempi katsoa kuin katua. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta jos tuo olisi jotenkin möhlännyt taas vaihteeksi.
"Hmm? Kyllä tähän saa istua", Cain vastasi pöytään tulossa olevan tiedusteluihin kohteliaasti vieraanoloisen aksentin värittämällä äänellään, ja teki pöydälle hieman lisää tilaa järjestelemällä pergamentti- ja kirjakasojaan hieman paremmin. Olisihan pöytään varmaan mahtunut muutenkin, mutta kohteliaisuudesta tulijaa kohtaan nuorukainen teki tilaa hieman lisää. Tietenkin taustalla saattoi olla myös hieman se, että mies ei halunnut lukemisiensa päälle läikytettävän ylenmäärin mitään kahvia, mutta kohtelias ele kuitenkin. Vaikka nuori mies olisi mieluummin pysytellyt omissa oloissaan - toki toivoen, että joku tulisi ja palkkaisi tämän johonkin -, niin ei tuo varsinaisesti rupeaisi häätämään ketään pöytänsä äärestä. Cain oli olosuhteiden pakosta lähes aina yksin - siis jos vanhan lohikäärmeen aavetta ei laskettu -, mutta seura kyllä kelpasi miehelle silloin kun tuo arveli seuran olevan harmitonta. Tai ei ainakaan harmillista hänelle.
Hetken näytti siltä, että nuori maagi vain palaisi lukemistensa pariin sen kummempia kommentoimatta annettuaan toiselle luvan istua pöytään, kunnes muisti hyvät tavat. "Olen Cain", mies esittäytyi, nousi hetkeksi ylös, ja tarjosi vasempaa kättään kättelyä varten - Cain ei halunnut käyttää oikeaa kättään tähän, koska arveli, että toinen olisi saattanut huomata hanskankin läpi oudon kovuuden joka tuolla oli oikeassa kädessään. Vaikkei toinen välttämättä sitä olisi noteerannut, Cain halusi pelata varman päälle. "Ja tuo on vanhus", mies lisäsi ennen kuin palasi istumaan kättelny tai kättely-yrityksen jälkeen, osoittaen olkapäidensä yläpuolella leijuskelevaa sumumaista hahmoa. "Päivää ihminen", henkikin tervehti oudolla äänellään, Cainin tyytyväisyydeksi tällä kertaa joten kuten kohteliaana. Välillä henki tuppasi olemaan ihmisiä kohtaan suorastaan törkeä, mutta tänään oli ilmeisesti parempi päivä kuin yleensä. Ehkä sen takia, että sentään hengellä oli ollut nyt jotain lähestulkoon mielenkiintoista tekemistä tavernan asukkaiden tarkkailussa ja silloin tällöin miehen lukemisten kurkkimisesta, mistä johtuen tälle tyypilliselle kärttyisyydelle oli vähemmän syitä kuin yleensä.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 12, 2012 13:19:16 GMT 3
(( Ei stressiä.. Itselläni myös muita pelejä täällä keskeneräisinä ja muuta tekemistä taustalla.. minulla voi myös kestää välillä vastausten tekemiset täällä ps. sinä näytät asustelevan Oulussa.. minä asustelen naapurissa.. Kempeleessä.. jee.. ;D )) Elsa ilahtui kuullessaan myöntävän vastauksen viittaan kätkeytyvältä herralta. ”Kiitos..” Elsa sanoi kohteliaasti ja istuutui mukavan tuntuiselle penkille herraa vastapäätä. Elsa oli otettu, kuinka vieraanvaraisesti toinen siisti pöytäänsä tehden tilaa uudelle tuttavuudelleen. Hän ei ollut tottunut vieraanvaraisiin miehiin.. paitsi veljeensä, joka oli pienestä lähtien ottanut sisaruksensa huomioon. Nyt hänen veljensä oli poissa Elsan läheisyydestä ja se laski neitokaisen mielialaa. Sisarukset kun olivat aina olleet erottamattomat.. lapsista asti.. tuntui oudolta olla yksin. Elsa yritti peittää ikävänsä, sillä hän ei ollut tottunut näyttämään tunteitaan muille. Hän oli yleensä ollut se, joka kannusti ja lohdutti toisia.. Hän oli se tukiranka, jonka moni tarvitsi.. Nyt hän olikin itse se osapuoli, joka tarvitsisi apua.. mutta ei uskaltanut pyytää sitä.. Mietteliäästi Elsa puhalteli käsissään ollutta kahviaan ja lopulta uskaltautui maistamaan sitä.. hyvää kahviahan se oli, vaikka vielä hieman lämmintä juotavaksi. Elsan laski kahvikupposensa varovasti pöytänsä äärelle ja juuri kun hänen katseensa oli kääntyvässä vastapuolella istuvaan herraan, kuuli hän miehen esittäytyvän hänelle ja nousevan ylös kätelläkseen. Elsa oli jälleen kerran otettu herran kohteliaisuudesta.. varsinkin, kun hänenhän se olisi pitänyt tunkeilevana osapuolena esittäytyä herralle. Herran nimi olisi siis Cain.. se täytyisi muistaa myös jatkossa. Cainin tapaan Elsa nousi myös ylös penkiltään ja oli ojentamassa oikeaa kättänsä kätelläkseen tuttavaansa, kun huomasikin herran kättelevän vasemmalla kädellään. Elsa meni hieman sekaisin herran (ehkä hieman yllättävästäkin) kättelytyylistä ja empimällä vaihdellen käsiään Elsa mietti, kummalla kädellä hänen täytyisi nyt kätellä toista. Lopulta Elsa päätyi siihen, että ojentaisi molemmat kätensä ottaen Cainin ojentamasta kädestä kiinni.. Ehkä ele ei ollut ihan Elsan tapaista, mutta hän ei ollut tottunut kättelemään vasemmalla kädellään kätteleviä henkilöitä. ”Nimeni on Elsa..” Elsa vastasi viimein hymyilevästi ja päästi viimein kätensä irti Cainin vasemmasta kädestä. Juuri kun Elsa oli istuutumassa uudemman kerran penkilleen, kuuli hän Cainin esittelevän olkapäänsä yläpuolella leijuvaa liskomaista ystäväänsä. Yllättävästi liskokin tervehti Elsaa.. tätä kun Elsa ei osannut odottaa laisinkaan. Elsan tervehtiessä takaisin liskoa kauniilla hymyllään, tönäisi Elsa vahingossa omaa pöydänpuoliskoaan.. Hänen kahvinsa kaatui tönäisyn seurauksesta. ”Voi ei..” Elsa sanoi säikähtäneenä, nosti nopeasti kaatuneen kahvikuppinsa pystöön ja alkoi hätäisesti pyyhkiä pöydälle läikkyvää kahvia oikean kätensä hihaan.. läheisyydessä kun ei ollut muuta mihin olisi voinut pyyhkiä kahvin rippeitä. Hetken ajan Elsan pyyhkiessä tarkasti pöydän jokaista kahvin kostuttamaa kohtaa, huomasi hän läiskäyttäneen kahviaan myös erään kauempana pöydällä lojuvan kirjan päälle. Nopealla liikkeellä Elsa otti kirjan käteensä ja alkoi pyyhkiä sitä.. tällä kertaa vasemman kätensä hihaan, joka oli vielä kuivana. Kirjan ollessa kuivana Elsa huokaisi helpotuksesta.. Kirja näytti olevan päällystetty materiaalista, joka hylki vettä ja sitä muistuttavia nesteitä eikä kirja näyttänyt olevan mennyt ollenkaan piloille.. hänen onnekseen. ”O-olen hyvin pahoillani..” Elsa sanoi nöyrästi ojentaen kirjaansa takaisin Cainille jatkaen: ”Lupaan ostaa teille uuden kirjan, jos kirjanne on nyt käyttökelvoton”. Samalla kun hän ojensi kirjaa takaisin Cainille, huomasi hän kirjan kannessa lukevan yksinkertaisesti ”Lohikäärmeet”. Cain siis olisi ehkä kiinnostunut lohikäärmeistä.. niistä olisi ehkä helppo lähteä keskustelemaan jostain.. ”Lohikäärmeet.. kuulostaa mielenkiintoiselta luettavalta.. Minä kun en tiedä niistä mitään..” Elsa yritti jatkaa varovaisesti, mutta keskeytti puheensa huomatessaan erään tarjoilijan kävelevän kohta hänen ohitseen. Elsa pysäytti tarjoilijan ystävällisesti ja pyysi häntä pyyhkimään sotkeutuneen pöydän paremmin, vaikka Elsa olikin tehnyt huolellista jälkeä pyyhkiessään sitä. Tarjoilija pyyhki nopealla käden pyöräytyksellään pöydän kädessään olevalla rätillä ja otti lopulta mukaansa pöydällä lojuneen tyhjän kahvikupposen. Ennen tarjoilijan poistumista Elsa kiitti tarjoilijaa huolellisesta työstä ja ojensi tarjoilijalle taskustaan löytyneen kultakolikon vaivanpalkaksi. Tarjoilija poistuttua paikalta tyytyväisenä, Elsa jäi jännittyneenä odottamaan, saisiko hän nyt häädön paikaltaan.. hän kun oli ollut melko huolimaton ja melkein tärvellyt uuden tuttavansa omaisuutta. Hän toivoi vilpittömästi saavansa jäädä paikalleen, sillä hänen uusi tuttavansa oli tehnyt ensivaikutelmallaan Elsaan vaikutuksen.. Hänellä olisi ollut ilo tutustua toiseen paremmin, jos siihen saisi vielä mahdollisuuden..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 12, 2012 22:28:19 GMT 3
Toisen hankaluudet Cainin epätavallisen kättelytyylin kanssa pistettiin merkille jokseenkin huvittuneena, mutta silti hyväntahtoisesti. Nuori mies nyökkäsi Elsan esittäytymiselle ja palasi istumaan. Cain aikoi alkaa taas tutkimaan edessään olevaa kasaa sekalaista kirjallisuutta, mutta naisen kömpelö tönäisy pisti suunnitelmat uusiksi. Kahvikupin kaatuessa ja läikkyessä pöydälle mies yritti parhaansa mukaan suojata ainakin pergamentteja nestevaurioilta. "Mämmikoura", henki kommentoi huvittuneena naisen epäonnisesta kupin kaadosta, näyttäen vaihteeksi luonteensa kyynisemmän puolen. Vaikka suurin osa teksteistä säilyi enemmiltä vahingoilta, saaden korkeintaan pisaroita päälleen, niin ilmeisestikin yksi kirjoista oli jäänyt kahvilammikon ulottuville. Ennen kuin Cain kerkesi itse tutkimaan vahinkoja, vahinkojen varsinainen aiheuttaja olikin jo parhaansa mukaan pyyhkimässä kirjaa puhtaaksi kahvin aiheuttamista tahroista. Sentään toinen oli näköjään valmiina uhraamaan hihansa estääkseen kovin pahan tärveltymisen, mikä todennäköisesti pelasti kirjan enemmältä tuholta. Mies otti kirjan takaisin, alkaen heti tutkimaan mahdollisia vahinkoja. "Ei se mitään", toisen pahoitteluun vastattiin hieman irvistäen kun tuo tutki mitä kirjalle oli sattunut - vaikka enimmiltä vahingoilta oli säästytty, tilanne harmitti miestä. Huomaamattaan nuori mies paljasti terävät hampaansa irvistäessään, keskittymisen ollessa kirjan vahinkojen tutkimisessa varovaisuuden sijaan. Cainin purukalusto ei oikein näyttänyt kuuluvan normaaliin ihmis-suuhun, ja yleensä mies teki parhaansa pitääkseen nuo piilossa - tosin yleensä möhlien ennemmin tai myöhemmin. "Ei tämä taida olla pahemmin vahingoittunut... Ja sitä paitsi, tämä ei oikeastaan ole minun, vaan linnan kirjaston", Cain selitti, laskien kirjan takaisin pöydälle tutkittuaan tuota omasta mielestään tarpeeksi.
Toisen huomatessa kirjan nimen ja yrittäessä aloittaa keskustelua, Cain oli vähällä joutua miettimään jonkunlaista epämääräistä pikakommentia joka todennäköisesti olisi herättänyt epäilyksiä - mutta sitten pöydän ääreen saapuikin tarjoilija, antaen miehelle hieman aikaa miettiä mitä sitä oikein sanoisikaan. Harvinainen tilanne, yleensä Cain vain heitteli todella huonoja selityksiä ihan kaikkeen, helposti paljastaen aivan liikaa vastaillessaan kommentteihin jotka olivat täysin viattomia. Nuori mies saikin mietittyä jonkunlaisen vastauksen toisen aiheen avaukseen tarjoilijan käynnin aikana, ja vieläpä sellaisen joka ei ollut kovinkaan epäilyttävä. "Kaippa aihe on mielenkiintoinen -", Cain aloitti tarjoilijan häivyttyä, pistäen merkille toisen näyttävän hieman jännittyneeltä. Olikohan nuori nainen luullut Cainin pahoittaneen mielensä kunnolla pienen sählingin jälkeen? "- mutta en varsinaisesti tutki näitä huvikseni", nuori mies selitti - tajuten välittömästi ettei 'mietitty' kommentti ollutkaan oikeastaan niin hyvä kuin mitä oli ensin olettanut. "Eräistä syistä johtuen minun pitää vähän aiheeseen tutustua...", annettiin pikainen ja epämääräinen selitys - hengen peittäessä sumumaisilla siivillään silmänsä ja huokaisten nuoren miehen tavallistakin huonommalle selitykselle. Mikä hitto siinä oli, että aina kun puheeksi tuli joku aihe, jossa oli edes pieni mahdollisuus Cainille vahingossa antaa jonkun sortin vihje salaisuuksiinsa, niin mies välittömästi töskäsi ja antoi epähuomiossa jonkun sortin vihjeen miehen salaisuuksista - varsinkin viime viikkoina nuorukainen oli tuntunut olevan tavallista varomattomampi. Aina joskus henki toivoi, että hänellä olisi viellä ollut ruumis, jotta olisi voinut silloin tällöin läpsäistä tunaroivaa suojattiaan. Ei Cain ollut typerä, mutta joskus vanhan lohikäärmeen henki mietti mistä tällainen tietyillä alueilla möhläily johtui. Oliko Cainilla joku alitajuinen pakkomielle paljastaa mahdollisimman nopeasti kaikki salaisuutensa, vai mikä hitto siinä oikein oli.
"Skarppaisit nyt vähän Cain, oikeasti...", henki mumisi ärtyneesti melko hiljaa, mutta ainakin tarkkakorvainen nuori mies sai sanoista selvää. Cain pisti hansikoidun kätensä huppunsa suojiin ja raapi takaraivoaan vaivaantuneen oloisena. Nuori maagi ei oikein osannut sanoa, mistä syystä hän aina vahingossa paljasteli kaikkea itsestään tai sanoi epäilyttäviä asioita, muttei tuo varsinaisesti sitä miettinyt niin tarkkaan kuin henki teki. Cain lähinnä kirosi omaa typeryyttään, ei niinkään miettinyt syitä siihen niin kuin henki teki.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 13, 2012 23:13:02 GMT 3
Vaikka Cain oli vastannut Elsan anteeksipyyntöön myöntävästi, näytti hän silti hieman ärtyiseltä kirjan vaurioita tutkaillessaan.. varsinkin, kun miehen hampaat pilkahtivat pimeän kaapunsa alta. Elsa ei jäänyt sen kummoisemmin katsomaan uuden tuttavuutensa hammaskalustoa, vaikka hampaat eivät selvästikään olleet tavalliset.. tuijottaminen kun oli epäkohteliasta.. Mutta nyt hän ymmärsi, miksi Cain halusi peittää kasvonsa huolellisesti kaapunsa kätköihin. Jotkut ihmiset kun sattuivat olemaan kamalan säikkyjä ja pinnallisia.. pelkäsivät kaikkea erilaista. Se oli yksi niistä asioista, jota Elsa ei voinut ymmärtää monissa ihmisissä.. ennakkoluuloisuus.. Miksi ihmiset vetivät johtopäätöksiä pelkän ulkokuoren perusteella? Cainin laskiessaan kirjan takaisin pöydälle ja kertoessaan lohikäärmeistä kertovan kirjan olevan linnankirjastosta, Elsan ajatukset kääntyivät taas tämänhetkiseen. ”Toivottavasti kirjastonväki katsoo kirjan olevan vielä käyttökelpoinen..” Elsa totesi ohimennen, ennen kuin vaihtoi puheenaihetta lohikäärmeisiin.
Elsa oli iloinen huomatessaan, ettei hänen tarvitsisikaan poistua istumapaikaltaan tunaroinnistaan huolimatta.. tai niin hän oli ainakin olettanut asian olevan, kun Cain jatkoi lohikäärmeistä keskustelemista hänen kanssaan tarjoilijan poistuttua paikalta. Elsaa kuitenkin vaivasi Cainin vaivautuneen oloinen käytös, joka johtui kenties heidän tämän hetkisestä puheenaiheesta.. Olikohan lohikäärmeistä puhuminen sittenkin ollut liian henkilökohtainen asia keskusteltavaksi Cainille? ”Ymmärrän kyllä.. ei teidän tarvitse kertoa minulle enempää..” Elsa yritti rauhoitella tilannetta ymmärtäväisen oloisena. ”Minunkin täytyy käydä tänään kirjastossa tekemässä tutkimuksia ennen matkalle lähtöäni.. minulla ei kyllä ole yhtä mielenkiintoista aihetta kuin teillä..” Elsa jatkoi, yrittäen käännyttää lohikäärme aihetta toisaalle.. Onneksi hänellä oli aiheeseen liittyvää puhuttavaa, ettei puheenaiheen vaihtaminen olisi vaikuttanut liian väkinäiseltä. ”Minun täytyy etsiä tietoa lumimie..” Elsa sai sanottua, kunnes hänet keskeytti selässä tuntunut outo kosketus. Elsan katse kääntyi välittömästi hänen selkänsä taakse ja syy outoon kosketukseen selvisi: Elsa näki, kuinka eräs humaltunut nuori mies yritti kaikin voimin saada Elsan huomion kääntymään hänen puolelleen. Nuorimies (joka näytti enemmänkin variksen pelättimeltä) ilahtui Elsan kääntäessään katseensa häneen kohti. ”Heihhh kaunisss nuorri neittokainen.. pitäissikköss meiidännn tehhddä hhiiemann lähemmppää tutttavuuuttta?” Humaltunut nuori mies kysyi Elsalta sammaltavan lattealla äänensävyllään. Elsa huokaisi syvään.. hän ei olisi nyt millään jaksanut tällaista.. hän kun ei muutenkaan mielellään viettänyt aikaansa humaltuneitten ihmisten seurassa. ”Kiitos, mutta taidan jättää tarjouksenne suosiolla väliin..” Elsa vastasi humaltuneelle miehelle turhautuneena ja käänsi katseensa takaisin Cainiin päin. Nuori mies ei näyttänyt lannistuvan ensimmäisten pakkien jälkeen, vaan hakeutui lähemmäksi pöytää horjahdellen matkan aikana. ”Heii Hei Heiiiihh.. ällähän nytt tyttö kuulllehh.. ett kylllää tiieddä yhhtäännn miistähh kaiikkestta sinää jäättt paittsssiii..” Nuori mies jatkoi epätoivoisesti ja iski lauseensa lopuksi Elsalle silmää. Elsa istui hiljaa paikallaan ja katsoi vaivautuneesti poispäin ahdistelevasta miehestä. Hän ajatteli humalaisen miehen kyllästyneen pian, jos hän välttelisi häntä eikä kiinnittäisi häneen minkäänlaista huomiota. ”Nooohhhh.. älääh nyytt viiitsiii.. mitähh hännesssääh onnn muka paremmppaaa kuinn minussah?” Humalainen mies tokaisi edelleen sammaltavalla äänensävyllään ja osoitti oikealla kädellään epäkohteliaasti Cainia. Elsan kärsivällisyys ei riittänyt enään.. Kyllä Elsa sen olisi kestänyt, jos vain hän oli ollut kisattuna.. mutta pitikö humalaisen sotkea myös Cain mukaan kuvioihin? Äkkiä Elsa nousi ylös penkistään ja käänsi vihaisen katseensa humaltunutta nuorta miestä kohti. ”Ja nyt sinä lähdet meitä häiritsemästä!” Elsa kiivastui ja jäi seisomaan uhkaavan oloisena paikoilleen humalaisen jäädessä katsomaan häntä säikähtäneenä. ”Okeeijj okeeijj.. äläh nytt piennesstääh suutuuh.. Piddä vainn koko maagin hupakko itselläsi.. voissitkin palkata hänesstää itsellesi henkkivartian.. tai jottaiin..” Nuori mies sanoi lopettavasti ja lähti kömpimään takaisin kavereittensa luokse, jotka seisoivat kauempana seuraamassa tilannetta.
Elsa istuutui tilanteen rauhoituttua takaisin penkilleen ja piteli käsiään rintansa päällä helpottuneena. ”Huh.. Onneksi hän lähti.. olen kuitenkin tästä tilanteesta hyvin pahoillani.. aiheutan läsnäolollani vain harmia teille..” Elsa sanoi alakuloisesti.. peläten jälleen, että olisi aiheuttanut vastapuolella istuvalle kumppanilleen huolia. Olisihan kahvin kaataminen jo riittänyt tälle päivälle, mutta vielä mitä.. Pitihän päivä saada piloille myös humalaisen päähänpistoilla ja hänen mollauksillaan. Elsa jäi kuitenkin miettimään nuoren humaltuneen miehen puheita siitä, että Cain olisi maagi.. ja mitähän tarkoitti palkkauksella? ”Mutta.. mitä hän tarkoitti puheillaan? Oletteko te oikeasti maagi?” Elsa kysyi uteliaasti Cainilta, kun nuoren miehen puheet olivat jääneet vaivaamaan häntä. Eihän asia hänelle olisi edes kuulunut, mutta jos asia olisi ollut totta.. voisi hänen uudesta tuttavuudestaan olla hänelle apua..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 14, 2012 18:08:09 GMT 3
Vaikka Cain oli hieman hermoillut, ja epäillyt paljastelleensa taas vaihteeksi turhia, niin onneksi Elsa ei ruvennut asiaa sen kummemmin vatvomaan, vaan vaihtoi puheenaihetta. Mies oli tästä kiitollinen, kovin usein tuo ei tavannut sen verta hienotunteisia tuttavuuksia, etteivät nämä ruvenneet tivaamaan mitä maagikko tarkoitti ajattelemattomilla horinoillaan. Cain nyökkäili toisen puhuessa tarpeestaan käydä kirjastossa, jos ei nyt muuta syystä kuin ollakseen kohtelias. Ei tuo oikein keksinyt mitään järkevää välikommentiakaan, joten turha alkaa sen kummempia puhelemaan. Valitettavasti naisen päästessä mielenkiintoisimpaan osuuteen asiassaan, niin tämä keskeytettiin sangen törkeästi humalaisen toimesta. Cain irvisti linnunpelättimäisen juopon yrittäessä parhaansa mukaan tehdä vaikutusta naiseen, siinä ilmiselvästi onnistumatta. Maagi olisi halunnut jotenkin häätää häirikön, mutta ei oikein osannut miettiä miten. Paras tapa oikeastaan loppujen lopuksi taisi olla vain yrittää parhaansa mukaan jättää juoppo huomiotta, kuten Elsakin näköjään yritti tehdä. Yleensä humalassa horisevat kyllästyivät jossakin vaiheessa, jos näytti siltä ettei heitä kuunneltu ollenkaan. Parhaansa mukaan kuuroa teeskentelevästä nuori miehestä poiketen henki tuijotti juoppoa nyreänä ja jupisi jotain 'ihmisidiooteista', mutta se ei varsinaisesti ollut suurikaan yllätys. Lohikäärmeen aave ei ikinä jättänyt käyttämättä tilaisuutta haukkua jotakuta, jos sellainen sattui eteen. Varsinkaan silloin kun kohde selvästi ansaitsi haukut, niin kuin nyt.
Humalaisen alkaessa ihmetellä, että oliko Cain muka parempi kuin tämä, niin maagi meinasi hermostua huolimatta aiemmasta päätöksestään yrittää parhaansa mukaan jättää humalainen huomiotta. Mies aikoikin kertoa humalaiselle oman mielipiteensä asiasta -, kun Cainin yllätykseksi Elsa nousi ja alkoi rähjäämään juopolle. Ja sangen tehokkaastikin peräti, juoppo kun lähti heti perääntymään, tosin ensin heittäen loukkauksen maagin niskaan. Cain katsoi paremmaksi jättää asian kommentoimatta - henki tosin oli hieman eri mieltä, ja osoitti tyytyväisyytensä juopon häätöön sanallisesti. "Ja sinne meni torvelo. Toivottavasti pysyykin poissa", aave esitti toiveen, ja tuhahti. Kaiken maailman porukkaa sitä olikin... "Ei se mitään. Pikkujuttujahan nämä ovat olleet", maagi tyynnytteli toisen pahoittelua. Aika pientähän kahvin läikyttely ja humalaisten häiriköinti oli verrattuna joihinkin niistä asioista joita Cain oli kokenut. Useat kohtaamiset palkkatappajien ja sen semmoisten kanssa olivat antaneet Cainille perspektiiviä näihin asioihin, ja pienet harmit ohitettiin yleensä olankohautuksella. Paljon mieluummin Cain olisi kärsinyt pikkuharmeista joka päivä, kuin pahemmista huolista vähän harvemmin.
Nuori mies oli jo odottanut naisen kysyvän jotain maagiudestaan, humalainen kun oli jo siihen suuntaan vihjannut, joten harvinaista kyllä mies oli valmiina vastaamaan. "Kyllä. Olen maagi. Hieman ehkä taidoiltani rajoittunut - suurin osa loitsuista joista osaan ovat jonkunsortin tuliloitsuja -, mutta maagi silti", Cain vastasi nyökäten. "Ja tällä hetkellä vailla minkäänsortin rahanlähdettä", henki vielä paljasti lisäksi, saaden hieman ärtyneen mulkaisun elävältä kumppaniltaan. Olihan se tietenkin totta, mutta oliko sitä nyt ihan pakko levitellä. Hengeltä ei kuitenkaan tullut enempää välihuomautuksia, joten maagi totesi voivansa jatkaa selitystään ongelmitta. "Ja kuten vanhus totesi, rahatilanne on tällä hetkellä kehno", Cain kuitenkin jatkoi - ehkä pieni toivonkipinä heräsi, että toinen voisi palkata tämän johonkin...? Olihan tämä ilmeisesti tutkimassa tietoa joistain 'lumimiehistä' (tai ainakin Cain arveli tämän olevan se mitä nainen oli aikonut sanoa ennen kuin tämä keskeytettiin, päätellen siitä mihin tuon sana oli jäänyt kesken), ja tällä oli rahaa kuten naisen tippi tarjoilijalle aikaisemmin oli osoittanut. Jos asia olisi näin, niin kyseessä olisi vaihteeksi onnenpotku. Siis oikea onnenpotku, eikä epäonnenpotku. Niitä Cain saikin niskaansa lähes koko ajan, eikä se olisi ollut mitään uutta. Vaikkei velho ollenkaan tiennyt minkälaisia otuksia lumimiehet olivat, niin huputettu mies päätteli että kyvyt tulen kanssa olisivat melkoisen hyödyllisiä tuollaista otusta vastaan. Ja hätätapauksessa olisi tietenkin vaihtoehto B:kin olemassa...
|
|
|
Post by Jutta on Mar 15, 2012 23:50:16 GMT 3
Elsa ei voinut uskoa hänen hyvään onneensa. Hänen uusi tuttavansa oli maagi, joka vähättelyistään huolimatta kertoi osaavansa käyttää erilaisia tuliloitsuja.. ja mikä teki asiasta vielä onnekkaamman, oli maagi vailla töitä. Elsa oli pakahtua onnesta.. hänen rukouksiinsa oli vastattu. Hän oli saanut tilaisuuden tutustua ihmiseen, josta voisi olla apua hänen tulevalla matkallaan.. eikä hänen tarvitsisi pakottaa Cainia mihinkään, sillä hän lähtisi varmasti Elsan mukaan.. jos vain hinnasta saataisiin sovittua..
”Onko asia tosiaankin noin? Siinä tapauksessa.. minä voisin palkata teidät tulevaa matkaani varten.. jos siis työtarjoukseni kiinnostaa teitä..” Elsa aloitti varovaisesti, ettei hänen innokkuutensa paistaisi läpi. Eihän se vielä olisi varmaa, suostuisiko Cain lähtemään hänen mukaansa, vaikka mikään ei näyttänytkään estävän sitä tällä hetkellä. ”Matkamme tarkoituksena olisi löytää kadonnut kaksoisveljeni Lars.. elävänä tai kuolleena..” Elsa aloitti, kunnes äkkinäisesti hänen mielialansa muuttui alakuloiseksi ja kuin jokin pakottava voima painoi hänen katseensa alaspäin. Elsalla oli ikävä kaksoisveljeään ja vaikka hän kuinka yritti ryhdistäytyä uuden tuttavansa läheisyydessä, tuntui mahdottomalta ajatukselta kääntää kasvot takaisin Cainiin päin. ”Kaksoisveljeni Lars katosi, kun olimme aarrejahdissa täältä noin päivän kävelymatkan päässä olevilla vuoristoilla.. tai ei hän varsinaisesti kadonnut.. hänet kaapattiin..” Elsa jatkoi pitäen katseena edelleen pois Cainin ulottuvilta. ”Kaappaajan täytyi olla legendaksi kutsuttu lumimies.. mahdottomaltahan se kuulostaa, mutta siltä se olento näytti vuoristolla.. suuri ja valkoinen.. seisoi kahdella jalalla ihmisten lailla.. valtavan isot valkoiset käpälät, joilla hän pystyi puolustamaan itseään.” Elsa sanoi samalla, kun elehti käsillään lumimiehen tuntomerkkejä Cainille. ”Ei me tahdottu olennolle mitään pahaa.. Kohtasimme olennon sattumalta Larsin kanssa, kun olimme aarrejahtimme aikana pitämässä taukoa erään vuoren juurella. Olento säikähti meitä ja hyökkäsi kimppuumme.. Yritimme paeta, mutta hän ei antanut siihen mahdollisuutta. Hän kaappasi veljeni käsiinsä ja löi minut tainnuksiin pakonsa aikana Larsin jäädessä edelleen hänen vangikseen. Heräsin tästä majatalosta tänään aamulla.. Eräs ystävällinen matkalainen oli löytänyt minut ja tuonut tänne valjaskoiriensa avulla.. Majatalon emäntä kertoi minulla olleen onnea.. Hänen mukaansa vuoristoon on kadonnut yllättävästi monia matkalaisia eikä heitä ole löydetty etsinnöistä huolimatta.. Oloni ei siitä huolimatta tunnu tällä hetkellä yhtään onnekkaalta..” Elsa lopetti ja käänsi katseensa viimein Cainiin päin. Hänen katseesta pystyi näkemään kaipuun ja rakkauden, jota hän tunsi kadonnutta veljeään kohtaan. ”Jos vielä kerran saisin nähdä veljeni.. edes yhden kerran..” Elsa sai sanottua, mutta keskeytti puheensa kääntäen katseensa jälleen poispäin Cainista ahdistuksen pakottamana.
Aiheesta puhumien oli ollut Elsalle yllättävän vaikealta. Hän ei ollut tottunut avautumaan murheistaan toisille.. vaikka eihän tämä suoranaisesti avautumista ollut.. Tässä tapauksessa hän oli kertonut Cainille taustoja hänen tulevasta työkeikastaan. Tuskin Cain olisi oikeasti ollut kiinnostunut hänen tarinastaan, jos kyseessä ei olisi ollut tämän kaltainen työtarjous.. tai mistäpä sen olisi voinut tietää.. Olihan Cain antanut hyvän ja herrasmiehisen vaikutelman itsestään hetki sitten.. Monet ihmiset olivat vain tuntuneet Elsan läheisyydessä sydämettömiltä ja itsekkäiltä, ikään Kuin heillä ei olisi minkäänlaista mielenkiintoa muita ihmisiä kohtaan. Onneksi hänen isoveljensä Lars oli ollut poikkeus.. Hän oli Elsan elämän tukiranka, johon pystyi tukeutumaan, oli tilanne ollut mikä tahansa.. Siksi Elsaa ahdisti ajatus siitä, että löytäisi veljensä kuolleena.. hän menettäisi veljensä lisäksi myös ainoan ihmisen, johon hän pystyi luottamaan.. ja rakastamaan..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 16, 2012 19:51:21 GMT 3
Kun toinen kertoi esittävänsä työtarjouksen, Cain oli pakahtua onnesta. Vihdoinkin, eipä tarvisi enää könytä täällä. Jotkut olivat alkaneet jo mulkoilla miestä sangen epäluuloisesti, koko ajan huppu päässä kulkeva velhonryökäle kun oli omiaan herättämään omat epäilyksensä. Puhumattakaan miehen kumppanista. Kyllä, olisi jo korkea aika jättää tämä paikka taakseen. Cain ei rehellisesti sanottuna olisi välittänyt vaikka toinen olisi vaikuttanut turhankin innostuneelta, mies kun oli itse positiivisen mielialan vallassa. Eipähän tarvitsisi turvautua hieman, tuota, eläimellisiin keinoihin ruoan hankkimisessa. Maagi oli selkeästi todella iloinen siitä, että naisella ylipäätään oli työtarjous. Kun Elsa alkoi kertomaan tarinaansa, Cain kuunteli sitä tarkkaan - kuten teki henkikin, otus kun oli taas alkanut tylsistyä. Siinä mielessä naisen ei olisi tarvinnut vaivautua, koska maagi olisi ottanut tarjouksen vastaan melko varmasti joka tapauksessa, mutta olivathan taustatiedot joka tapauksessa hyödyllisiä. Huputettu ymmärsi naisen tuskan tämän päästessä tarinansa kivuliaampiin muistoihin, kukapa ei olisi kärsinyt jos ei tiennyt oliko läheinen kuollut vai elossa? Eipä Cainkaan tiennyt miten hänen veljellään ja siskollaan meni tätä nykyä, tai että olivatko hänen vanhempansa enää elossa. Viimeinen kerta kun hän oli nähnyt ketään perheestään oli vuosia sitten... Eikä hän enää voisi palata tapaamaan heistä ketään. Hän ei antaisi omien ongelmiensa seurata häntä näiden luokse. Paras tapa suojella heitä oli vain pysytellä mahdollisimman kaukana heistä, niin tuskallista kuin se olikin. Joka tapauksessa Cain suhtautui myötätuntoisesti toisen tilanteeseen, vaikka sitä olikin ehkä hieman vaikea havaita ison osan kasvoista ollessa peitossa.
Kun nainen pääsi kertomuksensa loppuun, maagi oli jo päättänyt auttavansa toista. "Tavalla tai toisella, autan sinua löytämään veljesi. Oli tämä missä kunnossa hyvänsä", mies totesi myötätuntoisella äänellä, suhtautuen naisen tilanteeseen sympatialla. Tapahtui mitä tapahtui, Cain auttaisi Elsaa, vaikka joutuisi paljastamaan todellisen luontonsa myöhemmin. Siitä huolimatta, että Cain oli välillä ylimielinen, kärttyisä, ahne ja kaikkea muuta, niin loppujen lopuksi tuo oli yleensä valmiina auttamaan hädässä olevia, jos ei muista syistä niin sitten ainakin sen takia että saisi hyvitettyä jotkut synkät teot joihin tuo oli ajautunut niin sanotusti sekavampina aikoinaan. Ehkä taustalla oli myös se, että miehen ollessa pakottavista syistä johtuen täysin erossa perheestään, tuntuisi hyvältä auttaa toista perhettä pääsemään takaisin yhteen. Vanhan lohikäärmeen aave huomasi kumppaninsa selkeän määrätietoisuuden, ja huokaisi hieman jo valmiiksi. Yleensä kun Cain päätti vakavissaan tehdä jotain, niin tuo kyllä tekikin sen, mutta henkeä enemmän huoletti se, että millä seurauksilla. Olihan se ihan hienoa olla avulias ja kaikkea, mutta entäpä jos magia ei riittäisikään? Mitenkäs nainen tulisi suhtautumaan velhoon jos nuo kohtaisivat lumimiehen, ja Cain päättyisi näyttämään mikä oikein oli? Ja sitä paitsi, mies näytti hetkeksi unohtavan sen, että tuohan oli tarkoitus palkata! Vaikkei henki mitään tehnyt rahalla, niin Cain kuitenkin tarvitsi sitä. Ja mies rupeaisi aivan sietämättömän synkkämieliseksi, jos tuo joutuisi täysin rahattomaksi ja joutuisi metsästämään ruokansa. Se kun kuulemma sai tämän tuntemaan itsensä eläimeksi. "Entäs palkka?", henki kysyä töksäytti, saaden sympatiaansa naiselle tarjoavan miehen mulkaisemaan tätä ärtyneenä. Aina joskus velhoa ärsytti edeltäjänsä yleisasenne, ja tämä oli yksi niitä hetkiä. "Vanhus! Siitä voi puhua myöhemminkin!", Cain ärähti kumppanilleen, joka teki sumumaisella ruumiillaan liikkeen, joka taisi olla jonkun sortin olkienkohautus - hieno saavutus, ottaen huomioon ettei ilmestyksellä varsinaisesti mitään olkia ollut. "Sinähän sitä rahaa tarvitset", henki muistutti.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 17, 2012 23:53:42 GMT 3
(( Pitäisikö meidän muutaman vuoron sisällä hypätä suoraan seuraavaan aamuun tms. aikaan, jolloin matka alkaisi?? )) Elsa oli yllättynyt.. hän ei osannut odottaa Cainin suhtautuvan häneen niin myötätuntoisesti.. Olihan toki Cain antanut miellyttävän alkuvaikutelman Elsalle, mutta silti hän ei odottanut Cainilta liikoja. Elsa ei vieläkään uskonut sitä onnea todeksi, että oli saanut tilaisuuden tutustua johonkin Cainin kaltaiseen herrasmieheen.. Yleensä kun Elsan tapaamat miehet olivat töykeitä ja epäkohteliaita - suoraan sanottuja sikoja, oli mukava tutustua Cainin kaltaiseen poikkeukseen.. Hänet olisi ilo ja kunnia palkata tulevalle matkalle, varsinkin kun matkasta hyötyisivät molemmat osapuolet.. Hyvällä onnella Elsa saattaisi löytää veljensä Larsin ja Cain saisi avunannostaan rahaa elämiseen.. Tämä oli kuin hyvää vaihtokauppaa.. Elsa käänsi viimein katseensa takaisin Cainiin päin.. Olo tuntui jo hieman paremmalta.. Vaikka Elsasta näki vielä selvästi, että puhuminen hänen kadonneesta veljestään oli ahdistanut, hymyili hän silti kiitollisena Cainille. ”Ki-kiitos.. ette tiedäkään miten paljon avunantonne merkitsee minulle..” Elsa sanoi kiitollisena ja painoi kätensä rintaansa vasten helpottuneen oloisena. Elsa elätteli jo toiveita veljensä löytämisestä.. Uuden matkatoverinsa kanssa etsiminen olisi onneksi helpompaa ja varsinkin, kun heistä toinen osasi käyttää tulimagiaa hyväkseen. Elsa ei olisi millään malttanut enään odotella lähtemistä, mutta ulkona vallannut rankka lumisade esti heitä vielä lähtemästä.. Olisi suurta hulluutta lähteä vielä taivaltamaan vuorille päin.. Sitä paitsi, Elsan oli vielä valmistauduttava tulevaa matkaa varten huolellisesti.. Olisi hankittava tarvittavat varusteet ja ostettava syömistä, ettei hädän hetki sattuisi yllättäen.. kirjastossakin Elsan täytyi vielä poiketa ennen matkalle lähtöä ja etsiä mahdollista tietoutta lumimiehestä. Viivytteleminen kyllä pelotti Elsaa.. Joka ainoa kulutettu sekunti oli kallisarvoinen.. Hänen veljensä oli kuitenkin opettanut malttamaan mielensä ja toimimaan tilanteen mukaan järkevästi.. Tämän hetken tilanteen perusteella järki käski hoitamaan matkan valmistelut ennen rankan lumisateen loputtua.. silloin kulutettu aika olisi käytetty järkevästi.. Hetken pöydän äärellä näytti olevan hiljaista.. tai niin hiljaista, mitä täyden majatalon syrjäisemmässä nurkassa pystyi olemaan.. Mutta ei sitä kauan kestänyt, kun liskovanhus päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja muistutella määrätietoisesti Cainin palkanmaksusta. Elsa säpsähti. ”Tietysti! Hyvä, että muistutitte minua vanhus.. tai siis.. saanhan kutsua teitä Cainin lailla vanhukseksi?” Elsa totesi hymyilevästi, samalla kun kaivoi oikean puoleisesta taskustaan jotain. Elsan löydettyä etsimänsä hän ojensi sen kohteliaasti Cainille. ”Olkaa hyvä, tämä on teille.. toivottavasti se riittäisi näin alkumaksuksi..” Elsa sanoi ja odotti, että Cain ottaisi vastaan hänen tarjoamansa palkkion. Elsa ojensi Cainille vanhan näköisen nahkapussukan, jonka suuaukko oli sidottu naruköynnöksellä. Vaikka pussukka saattoi päälisienpuolin näyttää pieneltä, oli yllättävää, kuinka paljon pussukkaan oli saatu mahtumaan arvokkaita kultakolikoita. Elsan ojentaman palkkion rahallinen arvo oli ollut valtava.. Summalla pystyisi helposti elämään puolivuotta ilman, ettei joutuisi näkemään nälkää. Elsa pystyi helposti antamaan Cainille tuon valtaisan summan.. Elsan vanhemmat olivat rikkaampia mitä monet heidän kotikylästänsä asustavat ja he antoivat lapsilleen suuren summan rahaa ennen matkalle lähtöä, jotta heidän lapsensa pärjäisivät pitkän matkan päähän. Raha ei kuitenkaan ollut koskaan tuonut mitään iloa Elsan tai Larsin elämään ja siksi he käyttivätkin rahaa säästeliäästi. Ensimmäistä kertaa Elsa oli iloinen, kun tiesi mihin hyvään tarkoitukseen hän oli saanut käyttää vanhempiensa antamia rahoja.. Tämä oli paras mahdollinen tilanne, mihin hän saisi käyttää varojansa.. ”Minä luotan teihin.. luotan, että olette sananne mittainen mies..” Elsa sanoi luottavaisesti, kun oli saanut ojennettua pussukkansa Cainille.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 19, 2012 16:58:06 GMT 3
((sori vähän hitaasta vastauksesta, oon koomaillut pari viime päivää. Ja siirrytään vaan ajassa hieman eteenpäin muutaman vuoron sisään))
Cain ei oikein osannut kunnolla reagoida siihen, että nainen kiitteli miehen lupausta auttaa niin vuolaasti. Yleensä nuorta velhoa syrjittiin tämän outouden takia, vilpitön kiitollisuus oli uusi suhtautumistapa. Tästä hieman hämillään oleva mies ei oikein osannut kunnolla vastata naiselle, vaan mutisi vain jotain epäselvästi. "Ei se mitään...", mies mumisi hieman hämillään, mutta yritti näyttää siitä huolimatta joten kuten arvokkaalta. Kasvojaan piilotteleva mies ei pettäisi naisen luottamusta tässä asiassa. Cain olisi saattanut sanoa vielä jotain muutakin, mutta hetken hiljaisuuden rikkoikin sitten loppujen lopuksi vanhus joka rupesi tivaamaan palkkiosta. Kuolleella lohikäärmeellä ei joskus tuntunut olevan minkäänlaista tilannetajua, tai hienovaraisuutta. Kirottu otus.
Onneksi Elsa ei näköjään loukkaantunut hengen äkillisestä epäkohteliaasta purkauksesta huolimatta, vaan tuntui suhtautuvan edelleen melko positiivisella asenteella nuoreen mieheen ja tämän kanssa olevaan henkeen. "Enpä minä voi estääkään. Enkä ole nimeäni edes käyttänyt vuosiin, joten vanhus kelpaa kyllä", henkiolento tuhahti, jatkaen hieman epäkohteliaalla linjalla, mutta kuitenkin joten kuten leppyneenä hetkellisestä ärtyneisyydestään. Cain ei ikinä kutsunut häntä nimeltä, eikä tämä oikeastaan henkeä hirveästi haitannut. Jollain tasolla tämä oikeastaan ajatteli ettei edes enää ansainnut nimeään sen jälkeen miten nöyryyttävällä tavalla oli kuollut. Nuori mies näytti vieläkin vähän kärttyneeltä hengelle naisen alkaessa tarjota jonkunlaista ennakkopalkkiota, mutta tämä kärttyisyys häipyisi pian, kun mies katsahtaisi naisen ojentaman rahapussukan sisälle. "Oho", oli ainoa mitä Cain osasi ihmetykseltään sanoa, kun tämä tajusi pussukan olevan täynnä kultarahoja. Henkikin näytti hämmästyneeltä ennakkopalkkion suuruudesta, katsoen ensin maagin aukaisemaa rahapussia ja sitten tämän ojentanutta nuorta naista. Nuori mies ei juuri nyt näyttänyt olevan kykenevä vastaamaan naisen toivomukseen palkkion riittävyydestä, joten henki päätti heittää vastauksen tämän puolesta. "Uskoakseni tämä on enemmän kuin tarpeeksi alkumaksuksi. Tuossa on aika paljon rahaa...", henki totesi jokseenkin vaikuttuneena. Vaikka epäilemättä Cain onnistuisi tuhlaamaan rahat alta aikayksikön johonkin typerään, niin määrä oli silti vaikuttava. Aave ei olisi arvannut Elsan olevan noinkin varakas - nainen ei ulkoisesti näyttänyt niin hirveän rikkaalta. Rahamäärää äimistellyt Cainkin sai kielensä takaisin naisen kerrottua luottavansa tähän. Maagi ryhdistäytyikin hieman, sulki pussukan ja siirsi sen lattialla olevan laukkunsa uumeniin. "Voit luottaa minuun", mies sanoi vakaasti. Jos tuo oli naisen käsitys ennakkomaksusta, niin mikä olisikaan palkkio? Cainilla oli harvoin noin paljon rahaa kerralla, eikä tuo edes ollut nähnyt noin arvokasta rahamäärää kovinkaan usein - lukuunottamatta edeltäjänsä keräämää aarreläjää. Aina silloin tällöin miestä kadutti se, ettei ollut ottanut sieltä mukaansa kuin vähän ennen kuin oli paennut paikalta. Tietenkin hän olisi ollut mahdollisesti vaarassa jos olisi yrittänyt rahdata yhtään enempää kuin oli aikanaan ottanut sieltä mukaansa, mutta silti. No, menneet olivat menneitä ja ne rahat olivat menneitä aikapäiviä sitten. Niistä oli turha enää tässä vaiheessa huolehtia. Joka tapauksessa, vaikka Cain ei olisikaan tuntenut myötätuntoa naista kohtaan, olisi palkkion suuruus varmistanut miehen avustuksen. Loppujen lopuksi maagi oli myös todella luotettava lupaustensa kanssa - tuon kunniakäsitys ei antanut tämän rikkoa lupauksiaan. Mies arveli tämän johtuvan muutoksestaan, ainakaan ei muistanut että olisi ollut yhtä tiukka sanojensa pitämisen suhteen kuin oli ollut ennen koko amuletti-hommaa.
"Meidän varmaan pitäisi alkaa valmistautua matkaan...", Cain aloitti hetken kuluttua, vilkaisten pöydällä olevia kasoja pergamentteja ja kirjoja. "Ja nämäkin pitäisi viedä takaisin kirjastoon", mies totesi. "Pitäisi ostaa ruokaakin, uusi puukko vanhan ruosteisen tilalle...", Cain alkoi luettelemaan ääneen, osittain ehkä hieman itsekseen. Mies alkoi jo päässä laskeskella mitä tarvisi matkaa varten, ja tiesi jo nyt etteivät matkalle ostettavat varusteet tekisi kovinkaan suurta lovea naisen antamaan rahasummaan. Henki tyytyi nyökkäilemään miehen luettelemiin asioihin. Itsepä Cain tiesi mitä tarvitsisi.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 20, 2012 1:08:02 GMT 3
(( Eij haettaa.. Itsekkin saanut rauhassa hommailla täällä sillä välin Itselläni on muuten ainakin nyt varmistunut, että olen perjantai-maanantai välisen ajan reissailemassa enkä tuona aikana pääse tietokoneelle kirjoittamaan pelin jatkoja.. voidaan pientä takoa pitä tuona aikana )) Elsa tarkkaili Cainia sekä hänen haamu ystäväänsä ja ilahtui huomatessaan, kuinka otettuja hänen uudet tuttavansa olivat hänen ojentamasta palkkiostaan. Olihan se mukava huomata, että rahalla voisi tehdä noinkin suuren vaikutuksen muihin.. varsinkin, kun raha ja sen tuomat rikkaudet eivät merkinneet Elsalle mitään.. Ei siinäkään tapauksessa, jos hänen kohtalonaan olisi elämää loppuelämänsä vähävaraisena.. elämän suuret ilot kun muodostuivat muualta käsin. Vanhuksen huomautettuaan, että pussukassa olisi enemmän kuin tarpeeksi rahaa heille, Elsa jatkoi hymyilemistään. ”Ehkä.. mutta raha ei tee elämääni onnelliseksi.. varsinkaan, jos veljeni ei ole jakamassa sitä kanssani..” Elsa sanoi ja huomatessaan veljensä tulleen taas hänen puheenaiheekseen, Elsan hymy hyytyi yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin.. Elsa tiesi romahtavansa, jos hänen veljeään ei löytyisi tai hänet löydettäisiin kuolleena.. Miten hän pärjäisi ilman tukea ja turvaa tuomaa veljeään? Jäisikö hän yksin? Kyllähän hän voisi palata rakkaitten vanhempiensa luokse.. ja hänen täytyisikin palata kertomaan suru uutisensa, jos hänen veljensä kohtalo olisi kuoleman sinetöity.. mutta entä sen jälkeen? Kuinka elämä jatkuisi.. tai jatkuisiko se enään ollenkaan? Ei.. nyt ei olisi oikea hetki miettiä liikaa tulevaisuuteen.. ensin olisi tehtävä kaikkensa Larsin pelastamiseksi! Kun Elsa oli rohkaissut mielensä, oli hän sanonut Cainille luottavansa häneen.. Cain vastasi hänen luottamukseen myöntävästi ja se sai Elsan mielen taas toiveikkaammaksi – yhdessä he vielä löytäisivät Larsin.. elävänä tai kuolleena.. kaikki vaihtoehdot kävisivät, kunhan Elsa saisi vielä tavata veljensä.. se oli Elsan ainoa toive tällä hetkellä.. Cainin sanottua, että hänen olisi valmistauduttava tulevaa matkaa varten, Elsa nyökkäsi Cainille ymmärtäväisesti. ”Kyllä.. minunkin on käytävä vielä ruoka – ja tarvikeostoksilla.. ja käydä etsimässä kirjastosta mahdollista tietoutta lumimiehestä.. tiedoista voisi olla meille hyötyä tulevalla matkalla..” Elsa sanoi ja pienen mietinnän jälkeen jatkoi: ”Päivä on jo pitkällä.. ja lumimyrsky näyttää voimistuvan.. Pitäisikö meidän hoitaa matkavalmistelumme omassa rauhassa ja tavata täällä huomenna aikaisin aamun koittaessa? Ehtisimme levätä tulevaa matkaamme varten.. eikä lumimyrskykään olisi ehkä meidän riesanamme?” Elsa jäi odottamaan Cainin vastausta ehdotukseensa. Ei Cainikaan varmasti haluaisi enään tänään lähteä liikenteeseen, varsinkaan tuollaisessa lumimyräkässä, jossa oli vaikea nähdä eteensä. Viivyttely olisi tietysti riskinsä, mutta olisi myös riski lähteä riskeeraamaan henkensä iltahämärään, jossa ei näkisi eteensä.. Järkevintä olisi odottaa aamuuni, jolloin sää olisi voinut selkeytyä..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 20, 2012 22:46:03 GMT 3
((Tuntuu että tästä vuorosta tuli vähän lyhyt - jos sinä sitten omalla vuorollas siirtyisit sitten seuraavaan aamuun? Ja ei haittaa yhtään ettei viikonloppuna oikein voi vastailla, en itsekään ensi viikonloppuna pääse hirveästi koneelle.))
"Eipä raha tosiaan tee onnelliseksi", Cain vastasi myötätuntoisesti Elsan surumielisille puheille, vaikka lisäkin mielessään, että rahalla kuitenkin voisi joissain määrin estää onnettomuutta. Näitä mietteitä ei kuitenkaan ehkä kannattanut tuoda julki, varsinkaan kun maagi oikeasti tunsi jonkun asteista sääliä ja auttamisen halua toisen tilanteesta johtuen. Valitettavasti tuo vain oli hieman kyyninen, muttei halunnut näyttää tätä kovin hirveästi naiselle. Cain oli kerrankin onnistunut antamaan itsestään enimmäkseen hyvän vaikutelman, ja tuo toivoi voivansa pitää sitä vielä ylläkin niin kauan kuin pystyi. Henki toki antoi piutpaut kaikelle tämmöiselle hempeilylle: "Kyllähän raha nyt ainakin jonkin verran onnelliseksi tekee!", otus totesi vähän epäsovinnaisesti, ja saikin osakseen toruvan mulkaisun kumppaniltaan. Miten tuo aave onnistuikin olemaan aina niin törkeä... Tai aina ja aina, yleensä kuitenkin.
Elsa tuntui olevan samaa mieltä miehen kanssa mitä tuli valmisteluiden tarpeeseen, mikä ei varsinaisesti yllättänyt Cainia. Vaikka toinen oli ilmeisestikin huolissaan veljensä puolesta, niin hätiköity lähtö lumimyrskyyn ilman kunnollista varustautumista olisi melkoisen vaarallista. Parempi valmistautua kunnolla, niin onnistumisen mahdollisuudetkin olisivat paremmat. "Tavataan vaan huomenna täällä, tosin ei ehkä ihan auringon noustessa, joku tunti pari sen jälkeen?", Cain ehdotti hieman tarkempaa aikaa. Kaikki valmistelut vaatisivat jonkun verran aikaa, ja saattaisi olla mahdollista, että miehen pitäisi vielä käydä hoitamassa joitakin varusteiden hankkimisia vielä aamullakin, jos ei kerkeäisi hoitaa kaikkea tarvittavaa ennen kuin olisi jo liian myöhä. Huputettu alkoi jo ehdotuksensa antaessaan kerätä kirjojaan ja pergamenttejaan pienempiin kasoihin kuljetusta helpottamaan, ja näytti olevan valmiina lähtemään hoitamaan valmisteluita aivan piakkoin. Osittain miehen ajatukset olivat jo miettimässä matkatarpeita, mutta kyllä tuo vielä vastailisi naiselle jos tämä jotain kyselisi.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 22, 2012 0:59:29 GMT 3
(( Eij mittään.. Ja toki minä voin siirtyä tämän vuoron aikana jo seuraavaan aamuun.. ps. minulla ei sitten ole harmaintakaan haisua mitä kaikkea sitä Elsan kaltaisen seikkailijan täytyisi pakata mukaansa tällaista matkaa varten, joten jätän tavaraluettelon tarkoituksella hieman aukinaiseksi.. tarinan edetessä sitten Elsan ”ihmerepusta” löytynee kaikki tarvittava.. I Hope so.. kjehheh.. )) Elsa nyökkäsi myöntävästi Cainin ehdottamalle matkaanlähtöajankohdalle. ”Sopii.. näemme siis seuraavan kerran huomenna täällä majatalon tiloissa.. noin tunnin tai kahden jälkeen auringonnousun..” Elsa sanoi ja kun huomasi Cainin tekevän jo lähtöä paikaltaan, nousi Elsakin penkiltään seisomaan ja veti mustan viittansa kissakorvaisen hupun päähänsä. ”Oli oikein mukava tutustua teihin Cain.. ja teihin myös vanhus.. kiitoksia vielä kerran kaikesta..” Elsa sanoi hyväntahtoisesti, kumarsi kohteliaasti ja poistui paikalta hitaitten askeleitten viemänä kohti ulko-ovea.. kuitenkin joutuen väistämään pariinkin otteeseen nopealla liikkeellä humaltuneempia tapauksia, jotka meinasivat jo horjahdella viattomien ohikulkijoitten päälle. Elsan päästyä turvallisesti ulko-ovelle, käänsi hän vielä katseensa takaisin Cainiin päin, ennen kuin astui avaamastaan ulko-ovesta ulkoilmaan.. Elsa hymyili.. niin kauniisti.. hänen olonsa oli niin vapautunut. Elsa kun oli vielä aamulla luullut joutuvansa etsimään kadonnutta veljeään yksin, olikin kohtalo puuttunut peliin ja johdattanut hänet Cainin luokse. Elsa tunsi itsensä tällä hetkellä jo hieman onnekkaammaksi kaiken sen epäonnen jälkeen.. kiitos siitä kuuluisi yksinomaan Cainille.. Hän oli antanut Elsan elämään lisää toivoa, jota hän kipeästi tarvitsi tällä hetkellä.. Toivossa kun oli niin paljon helpompi elää.. Oli aamu.. Elsa istuskeli majatalon alakerroksessa erään nurkkapöydän äärellä. Edelliseen päivään verrattuna majatalon tunnelma tuntui tällä hetkellä kuolleelta, sillä isossa majatalossa ei vaikuttanut olevan muita jalkeilla olleita hänen tai majatalonemännän lisäksi. Eihän se kovin ihmeellistä ollut, sillä olihan aurinko alkanut pilkistämään vuorien takaa vasta noin tunti sitten.. Monet majatalossa asustavat nukkuisivat vielä pitkään yläkerroksissa olevissa huoneistoissaan.. varsinkin he, jotka juhlivat eilistä iltaa pidemmän kaavan mukaisesti. Kaupungilla ihmiset saattoivat jo toki olla hereillä.. Osa ihmisistä availisi omia putiikkejaan maksaville asiakkailleen.. lihariistan metsästäjät lähtisivät kohta jahdille.. aamuvirkkuiset ihmiset nousisivat muuten vain näin varhain aamusella ja alkaisivat valmistautua uuteen tulevaan päiväänsä.. mutta onneksi majatalon tunnelma oli vielä rauhallinen.. Elsasta kun oli mukavampaa nauttia aamukahviaan hiljaisuudessa tuoreen leivän tuoksuessa taustalla majatalon emännän leipoessa keittiössään.. Elämän pienet ilot kun olivat niitä parhaimpia.. Elsa näytti istuskelevan tyytyväisen oloisena pöytänsä ääressä. Hän oli valmistautunut huolellisesti edellispäivänä tämän päivän matkaa varten ja oli nyt sallinut itselleen nautintohetken kahvinsa äärellä. Elsan viereisellä penkillä lojuva kuluneen näköinen matkareppu odotti valmiina matkalaista. Repussa oli kaikkea, mitä jokaisella matkalaisella kuuluisikin olla mukanaan matkalle lähtiessään (perustarvikkeista matkaeväisiin ja ensiaputarvikkeisiin) ja vaikka Elsa kuinka mietti, olisiko mahdollisesti jotain jäänyt uupumaan, ei Elsa keksinyt enään mitään ostettavaa laukkuunsa.. kaikkeen oli mahdollisesti varauduttu. Kaikki edellispäivän valmistelut ja tavaroiden hankinnat tuntuivatkin menevän loppupeleissä hyvin.. Mutta kirjastossa käyminen ei ollut juurikaan tuottanut hänelle tulosta. Elsa oli tutkiskellut tarkoin kaikkia kirjoja, joissa kerrottiin vähäisemmätkin tiedot kaikista legendaarisista olennoista, mutta kirjat tiesivät yhtä vähän kuin hän itse. Lumimiesten kerrottiin olevan legendaarisia.. ehkä jopa keksittyjä olentoja, joilla haluttiin pelotella epätoivottuja muukalaisia loitommalle. Lumimiehestä kerrotaan tehneen paljon jalanjälkihavaintoja lumisilla vuoristoilla, mutta vain muutama väittää nähneensä lumimiehen elävänä. Jotkut huhut kertovat lumimiehen hallitsevan jäämagiaa ja jäädyttävän kosketuksellaan vihollisensa, mutta tiedolle ei tuntunut olevan minkäänlaisia todisteita.. samoinkaan kuin ei lumimiehestä itsestäkään. Vähäiset tiedot lumimiehestä eivät lannistaneet Elsan mieltä.. Saisihan hän viimeistään tiedon lumimiehestä, kun hän itse löytäisi hänet vuoriston uumenista ja saisi samalla pelastettua veljensä hänen kynsistään. Tällä kertaa hän ei antaisi lumimiehen kaataa häntä.. Hän taistelisi vaikka loppuun asti, jos hänen veljensä pelastautuminen olisi siitä kiinni. Lumimies olisi varmasti haastava kaadettava, mutta onneksi hänellä oli apuvoima mukanaan.. Cain ja hänen maagitaitonsa.. yhdessä he pystyisivät kukistamaan lumimiehen tarpeen tullen.. Jos Cain enään saapuisi hänen luokseen tänään. Ei Elsa varsinaisesti epäillyt Cainin sanoja, mutta etukäteen maksettua avokätinen palkkio houkuttaisi monia konkareita jäämään pois matkasta.. se oli valitettava totuus..
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 22, 2012 19:33:15 GMT 3
"Eipä kestä. Nähkäämme sitten aamulla", Cain vastasi Elsan jäähyväisiin, jatkaen jo aloittamaansa lukemistensa järjestelyä. Henki ei nähnyt vaivaa vastata sanallisesti, vaan teki jonkunlaisen nyökkäyksen tapaisen ennen kuin alkoi vain tarkkailemaan paikan yleismeininkiä odotellessaan maagin tekevän keräämisensä loppuun. Tämä myös seurasi katseellaan naisen lähtöä jonkun verran, ja katselikin tämän suuntaan kun Elsa vilkaisi kirjakasojensa järjestelyn loppupuolella olevaan mieheen päin. Cain ei hirveästi huomiota kiinnittänyt ympärilleen tässä vaiheessa, ajatusten ollessa lähinnä siinä mitä kaikkea sitä joutuisi hankkimaan matkaa varten. Ehkä olisi ollut fiksua kysyä miten kaukana lumimies kohtaaminen oikein olikaan tapahtunut, mutta se oli ollutta ja mennyttä. Cain vain hankkisi jonkun verran ruokaa ja muita tarvikkeita, ja eiköhän sen luulisi rittävän. Paniikkioptiokinhan oli aina mahdollinen, mutta jos kaikki menisi hyvin, niin sitä ei toivottavasti tarvittaisi. Tosin, asioilla tuppasi olemaan tapana mennä pieleen katastrofaalisesti aika usein, mutta jospa maagin ei tarvisi turvautua salaisuuteensa. Ennemmin tai myöhemmin Cain sai tavaransa kasaan, ja lähti viemään kirjoja ja pergamentteja takaisin linnan kirjastoon, ennen kuin lähtisi etsiskelemään muita varusteita.
*******
Elsa joutui hieman odottelemaan ennen kuin Cain tulisi astumaan majataloon, tämä kun oli käyttänyt osan aamusta viimeisten varusteiden hankkimiseen. Joka tapauksessa tuo saapui hyvin sovitun ajan puitteissa, astuen sisään majataloon kantaen melko täyteen pakattua laukkuaan, edelleen peittäen kasvonsa hupulla. Henki liihotteli tuon perässä niin kuin aina. Mies ei oikein ollut osannut miettiä kovin hyvin mitä kaikkea sitä tarvitsisi, yleensä kun tuolla ei ollut tilaisuutta valmistautua millekään matkalle, mutta kaippa sitä kaikki tarpeellinen oli tullut ostettua. Ehkä maagin normaali tapa matkustaa pitkiä matkoja myös hieman haittasi varusteiden miettimistä. Se kun nopeutti matkustusta sen verran, ettei ollut oikeastaan sen kummempaa tarvetta hankkia mitään ylimääräistä varustusta. No, kyseinen matkustuskeino ei nyt olisi käytössä, mutta kyllä Cain oli usein joutunut tekemään pitkiäkin matkoja jalkaisin - ja usein vielä huonosti valmistautuneena. Cainilla ja hengellä ei kauaa kestänyt huomata missä Elsa istui, majatalo kun oli melko tyhjä näin aamusta, ja enempää aikaa hukkaamatta kaksikko lähti naisen luokse. "Huomenta", mies tervehti ystävällisesti lähelle päästyään, ja aavekin antoi jonkunlaisen epämääräisen nyökkäyksen. "Oletko jo valmis?", Cain kysyi aikaa enempää hukkaamatta, eikä edes istunut mihinkään. Turhapa sitä oli aikaa hukata yhtään sen enempää kuin oli tarpeen. Ja rehellisesti sanottuna maagi oli pikkuhiljaa kyllästymässä tuohon kaupunkiin, yleensä miekkonen ei viettänyt kovin montaa päivää samassa paikassa. Joka tapauksessa Cain oli ilmiselvästi jo valmiina lähtöön, tai ainakin näytti siltä. Turhapa sitä oli aikaa alkaa hukkaamaan, mitä pikemmin kaksikko pääsisi lähtemään, sitä pikemmin he olisivat perillä.
|
|