|
Post by submarine on Aug 3, 2011 21:34:45 GMT 3
((Kutsupelintapainen Baon kanssa. Heh, hiukkasen erilainen tilanne, mutta kerääpähän ainakin väkeä paikalle.))
Päivä ei ollut mitenkään erityisen kummoinen. Aurinko oli nähtävästi kyllästynyt touhuun ja vetäytynyt pilviverhon suojiin viettämään vapaapäivää, ja lokkien rääkynäkin kuulosti jokseenkin apaattiselta, siinä ei ollut todellista tarmoa. Kaupungin satamassa hyörivä väkikään ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneilta touhuistaan. Mutta jotakin muuta hyvin kiinnostavaa, sellaista joka oli ajanut väkeä kauempaakin kaupungista ihmettelemään, oli kylläkin meneillään. Jos tarkkoja oltiin, oli väki tällaisenakin koleanharmaana loppukesän päivänä kerääntynyt toljottamaan laivaa. Eikä mitä tahansa tusinapurtta, sillä tässä aluksessa oli jotakin hyvin huomiotaherättävää. Tarkalleen ottaen se oli ilmiliekeissä, roihusi mastojaan myöten. Sammutusyrityksiä ei pähkäillyt ainakaan kukaan, mutta väkeä oli silti kerääntynyt seurailemaan tilannetta. Aina silloin tällöin komea kipinäsuihku kohosi ilmoille. Purjeet olivat roihunneet tuhkaksi jo hyvän aikaa sitten, pian puu seuraisi perässä. Mitään varsinaista vaaraa ei veden varassa vielä kelluvasta roihusta ollut, joten väki vain ihaili tapausta aitiopaikoilta. Laiva oli suuri, joten roihu näkyi kauas ja keräsi nopeasti lisää väkeä paikalle. "Uppoaa pikapuoliin", eräs nokkela arvaili. "Sammuupahan ainakin itsekseen", vastasi toinen. Ainoa, jota tilanne todella näytti edes kiinnostavan, lieni laivan kapteeni, joka juoksi edestakaisin lähistöllä, sadatteli ja kirosi. Ainakaan vielä ei kukaan kerkevä heitellyt arvauksia roihun syystä.
Ikkakin oli yleisen hälinän houkuttelemana tullut ihmettelemään tapausta. Ja vaihteen vuoksi, kun muu vei huomion, ei kukaan varsinaisesti edes ärähdellyt tai uhitellut rialille, suurelle rotantapaiselle. Olkoonkin sitten, ettei narttu melkoisena rääpäleenä nähnyt oikeastaan paljoakaan tungoksen keskeltä. Liekit vain roihusivat. Hetken verran Ikka tihrusti valtavan, äärimmäisen nukkavierun ja useaan kertaan paikkaillun, melkeinpä muodottoman hattunsa alta tapausta, muttei saanut siitä juurikaan irti. Sitä paitsi ympärillä pyörivä, pitkälti pidempi ja jämäkämpi väki töni tätä juuri miten mieli, ja niinpä rotta luovikin itsensä hetken kuluttua kauemmas väenpaljoudesta, sivummalle laiturille. Siihen tämä istahti, jonkin hylätyn köysikasan päälle, tarkkailemaan tilannetta Hälyä ja hyörinää alkoi olla jo siinä määrin, että kohta paikalla olisi kaupunginvartijoita vahtimassa tilannetta, eikä rotannartulla ollut erityisen hyviä kokemuksia vartijoista - eikä niitä tulisi nytkään, jos nämä vilkaisisivat ruipeloa rottaa lähempää ja toteaisivat, että narttu oli tyhjentänyt otollisessa tungoksessa jo ainakin kolmet taskut.
Laiva roihusi veden varassa kuin mikäkin kokko, ja Ikka istuskeli tuijottelemassa väenpaljoutta ja näkymää köysikasansa päältä, ajattelematta oikeastaan juuri mitään. Aallot hakkasivat laituria vasten.
|
|
|
Post by bao on Aug 3, 2011 21:59:59 GMT 3
(( juttugurundi.blogspot.com/2011/08/dice-otter.html tein vähän kehnonlaista esittelyä. Tästä tää lähtee vähän kompuroiden mun teksti laukkaamaan...)) Dice the Otter, Dee kuten häntä helpoin oli kutsua, oli haistanut savun omalle syrjäkujalleen kapakan taakse. Kujan muut asukit olivat lähteneet jonnekin eikä saukkomiehelle jäänyt muuta mahdollisuutta selvittää savun alkulähdettä kuin omin voimin. Kaapu suojaisi häntä muiden katseilta ja toivonmukaan ihmisten halulta käydä ei-niin-ihmisten kimppuun. Vaikka Dee olikin jäänyt lähemmäs entistä pituuttaan ei se riittänyt. Miehen oli kierreltävä ja kaarreltava väkijoukossa häntäänsä varoen. Mokoma kapine oli ihanuudestaan huolimatta turhan arka ja jäi useastikin askelten alle. Savun haju voimistui mitä lähemmäs rantaa pääsi ja mitä lähemmäs vettä mies pääsi sen enemmän hän alkoi menettää inhimillisyyttä saukolle, joka taas ei halunnut lähemmäs savua. Se merkitsisi tulta ja vaaraa. Deen oli pysähdyttävä erään laiturin päähän keskustelemaan itsensä kanssa, "Mennään nyt tsskk srhhh ei olla vaarassa jos piiloudumme rryyt tsk tsk ihmisten keskelle, ja nehän pelkäävät myös shrrr tulta". Hännän varovainen naputus laiturin pintaan merkitsi saukonkin hyväksyneen, ainakin hetkeksi suunnitelman selvittää mikä paloi. Dee kiipesi tynnyrin päälle korvatakseen vuosia sitten menetetyn pituuden. "Ihan tylsä rssk, pelkkä laiva…" Tynnyriltä sai tähystettyä väkijoukkoakin ja muita rannassa olijoita. Muitakin ei-niin-ihmisiä näkyi eikä ainakaan vielä kukaan huutanut kaartia, mikä oli helpotus. Dee ei osannut puolustautua eikä saukko tapella reilusti. Häntä roikkui kaavun alta Deen vielä varvistellessa tynnyrillä koittaessaan kurkkia laivan nimeä. Jos saukkomies ei pitäisi varaansa hän löytäisi itsensä vielä merestä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 3, 2011 22:32:37 GMT 3
((Ach, minulla ei ole Ikkasta oikeastaan minkäänlaista esittelyä. Mutta mutta, kuvan tulin näyttäneeksikin jo. On vähän siinä käytännön rakentelun vaiheessa, etten vielä oikein voi sellaista kasata.))
Loppujen lopuksi palava laiva ei ollut erityisen mielenkiintoinen näky, kun sitä sai vähän aikaa ihailla. Nähtävästi se tarjosi ihmisille paljon jutunjuurta, mutta Ikka ei varsinaisesti touhusta perustanut. Eipä sillä, että juttukaveria olisi edes ollut. Etenkin, kun ihmiset käyttivät lähinnä sanoja ja koko touhu oli onnettoman kömpelöä. Olipa, miten oli, rotalle tuli nopeasti tylsää. Se olikin kaiketi syy siihen, että tämä pisti merkille jotakin, jonka olisi hälyssä ja huiskeessa muuten todennäköisesti jättänyt huomaamatta. Jonkin matkan päästä, yrittäen selvästikin olla tulematta turhan paljon huomatuksi, meni itsensä kokonaan ja kunnolla kaavulla peittänyt tapaus. Rotta olisi saattanut jättää tämän omaan arvoonsa jonakin outona hiipparina, mutta sitten tarkat korvat erottivat jotakin. Tämä tapaus puhui itsekseen, ja vaikkei Ikka sanoista selvää saanutkaan, niin sen erotti kuitenkin, että oikeastaan kaikki tämän äännähdykset eivät varsinaisesti edes kuulostaneet sanoilta. Kukaties kyseessä oli jokin hullu hylkiö? Paitsi että puolella vingulla menevät tuppasivat usein hoipertelemaan ja huitomaan, ja tämä taas näytti melkoisen määrätietoiselta. "Naa-a", narttu vinkaisi mietteliäänä lähinnä omaksi riemukseen, vaikka se säikäyttikin lähellä nököttäneen lokin lentoon.
Ikka seurasi hetken aavistuksen kiinnostuneelta omalta paikaltaan tilannetta seurailevaa tapausta, joka kipusi lopulta tynnyrin päälle tihrustamaan laivaa. Ja, koska ei nyt varsinaisesti keksinyt parempaakaan tekemistä, kiskaisi rotantapainen hattunsa paremmin päähän, ja taputteli menemään lähemmäs. Jotakin tämä vieläkin itselleen selitti, ja Ikkaa kiinnosti kuulla, mistä oli kyse. Rotta oli, kaiken kaikkiaan, uteliasta laatua. Lähemmäs päästyään Ikka toteasi, että noin nyt nopealla tilannearviolla tapauksen yksinpuhelu ei sitten kuitenkaan ollut kaikista oudoin piirre. Sillä mikäli rotta nyt ei aivan erehtynyt, tunki tämän kaavun alta paksu, karvainen häntä. Saattoi se toki olla jokin muukin karvapötkylä, mutta häntä vaikutti nyt nopeasti arvioiden kaikkein todennäköisimmältä. Melkoisen erilainen, kuin solakka, karvaton, suomuinen rotanhäntä. Aavistuksen kiinnostuneempana Ikka astui lähemmäs, tarkoituksenaan nykäistä muutaman kerran nähdäkseen, oliko häntä tosiaan aito ja omistajassaan kiinni. Olipa rotta miten rääpäle ja surkea tahansa, oppi silti jokainen penikka, että hännillä oli merkitystä. Paljon merkitystä.
|
|
|
Post by bao on Aug 3, 2011 23:01:44 GMT 3
((mä nyt törkiästi annan Ikkan saada kiskaistua hännästä ellei toki toisin haluta.)) Palavan laivan tihrustelu oli vienyt Deen koko huomion "Shrrk onko se nyt A vai K tsss.." Vaikka silmät olivat säilyneet ihmisen silminä ei niillä silti pitkälle nähty tarkasti. Vaiva josta mies oli kärsinyt jo ennen saukkoa. ”Prrp tsssk-shk…mmm-m voit olla oikeassa, mitä rsssk väliä sillä on?” Hän oli heiluttamassa häntäänsä jälleen myöntymisen merkiksi kun tunsi siinä vieraat käpälät. ”TSSSK! Strrrt”, kiukustunut sähinä purkautui Deen karvaisesta naamasta ja mies koitti kääntyä katsomaan mikä ihme häntä oli nykäissyt hännästä mutta unohti seisovansa huteralla tynnyrillä. Kuka tai mikä olikaan, hattu sillä päässä oli. Tämän huomion saukkomies painoi mieleensä veden pinnan lähestyessä ja saukon ottaessa enemmän komentoa. Saukon hallinnassa mies kääntyi kohtaamaan veden pinnan sukeltamisen kannalta paremmassa asennossa, häntä näkyi viimeisenä pinnan päällä.
Ei niin, että väkijoukko olisi huomannut tynnyrin kaatuvan ja Deen katoavan tynnyriltä mereen. Palava laiva voitti tämänkin performanssin ainakin enemmistön osalta ja loppuja ihmisiä ei tainnut edes kiinnostaa. Harvaa kiinnosti munkiksi pukeutuneiden tekemiset ja vielä harvempaa jos ei-ihminen tipahtaisi satama-altaaseen.
Vaikka vesi ja uiminen olivat saukon intohimoja ei Dee viipynyt pinnan alla pitkään vaan uiskenteli laiturin alle sadatellen saukoksi. Aikomus oli nousta tervan hajuisen laiturin alla maihin ja selvittää kuka hattupää oli ollut. Se kiinnosti enemmän kuin veteen leikkimään jääminen, toivottavasti hattupää ei ollut kadonnut.
|
|
|
Post by submarine on Aug 3, 2011 23:19:57 GMT 3
((Heh, emme väitä vastaan.))
Aito tuntui olevan, ja melkoisesti eloa tapaukseen niin pieni kokeilu saikin. Ikka otti nopean, jokseenkin kunnioittavan askeleen aavistuksen perusvarovaisesti kyyryssä taaksepäin, kun ilmestys käännähti sähisten ympäri - ja kaatui sitten komeasti laiturilta veteen. Ikka ehti hämmingistä itsekin aavistuksen hämmentyneenä eteenpäin harpatessaan nähdä vielä hännänpään katoavan jonnekin synkän pinnan alle. Hetken verran rotannarttu odotteli jännittyneenä, koska tapaus ilmaantuisi pintaan. Ensin meni hetki, ja sitten toinen, ja kolmannen kohdalla Ikka kyyristyi laiturin reunalle ihmettelemään aavistuksen lähempää, josko kuulisi jotain. Vaan ei, pinta alkoi jo tyyntyä äskeisestä molskahduksesta, eikä ylös noussut edes ilmakuplia, kaaputapauksesta vinkumattakaan. Rotta raapi niskaansa aavistuksen hämmentyneenä. Ei kai tämä nyt tuosta ollut voinut hukkua? Yleensä uimataidottomatkin, mitä nyt Ikka oli saanut moneen kertaa todistaa, ainakin räpiköivät ja huusivat taidottomuudestaan. Tämä taas oli vain solahtanut veteen, kuin paraskin rotta, ja kadonnut saman tien. Toisaalta, hullut tekivät kaiken aavistuksen eri tavalla muutenkin...
Vaikka olikin jo päätellyt ilmestyksen vajonneen saman tien pohjaan kuin kivi, ja todennköisesti hukkuvan jo hyvää vauhtia, jäi Ikka kuitenkin tiirailemaan tumman satamalaiturin syvyyksiin. Rotat näkivät surkeasti muutenkin, ja vedenpinnasta heijastuvat liekit vain vaikeuttivat asiaa, joten rotta tihrusti melkoisen läheltä, melkeinpä kuono kiinni vedenpinnassa, kaikkea muuta kuin hyvässä tasapainossa...
|
|
|
Post by bao on Aug 4, 2011 10:25:28 GMT 3
Dee kurkisti laiturin alta, hyvä hattupää oli siellä vielä...Saukkomies nousi maihin pitämättä suurempaa ääntä itsestään, ravisteli hieman ja väänsi enimmän veden kaavustaan. Kaapu kuivuisi kyllä ja saukonturkki pitäisi huolen ettei Deelle tulisi kylmä. Huppu oli valahtanut pois märkänä mutta turha sitä oli surea, melkein ihmismäinen hiuspehko yleensä hämäsi hetken aikaa ihmisiä. Harvemmin ne kuitenkaan jaksoivat mitään tutkia kovinkaan tarkkaan jos tarjolla oli ilmaista viihdettä, palavan laivan tarjoamaa tällä kertaa. Paitsi tietenkin jos olisi tapahtunut varkaus tai tappo tai muuta ikävää, ensimmäinen syntipukki olisi ei-niin-ihminen. Kuinka pitkään laiva tarjoaisi huomion kohteen? Noh sekään ei ollut tämän hetkinen murhe. Tämän hetkinen murhe oli selvittää mikä otus hattupää oli. Koittaen pysytellä mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta hän kipitti laiturille ja ajatus pelkästä henkilölisyyden selvittämisestä oli pois pyyhkäisty. Miehen täytyi myöntää tilanteen olevan liian herkullinen ohitettavaksi. Ainakin pitäisi yrittää.. Saukko pysyi hiljaa ja Dee hiipi lähemmäs hattupääotusta. Tarpeeksi lähelle päästyään, omasta mielestään huomaamatta, hän ojensi käpälänsä töytäistääkseen toisen mereen.
((Vapaa aamupäivä jes jes jes <-kiinnosti varmasti kaikkia))
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2011 13:21:43 GMT 3
((Heh, vaparit ovat mukavia.))
Yhdessä hetkessä Ikka tihrusti laiturilta, ja seuraavassa alla olikin äkkiä vain tyhjää. Hyvin summittainen aavistus tönäisystä pyöri ajatuksissa muutaman silmänräpäyksen, mutta se katosi ennen kuin oli kunnolla ilmaantunutkaan. Ääni, se jonka jokainen kunnon rotta kuuli ja joka pienessä hämmingissä osasi aina kertoa, mitä tehdä, vinkui vaativasti painautumaan mahdollisimman tiukaksi ja pieneksi, ennen kuin vedenpinta tulisi vastaan. Ikka puolestaan vinkaisi lentäessään lähinnä hämmästyksestä. Vesi itsessään oli, kuten olettaa saattoi, kylmää ja märkää. Se sulki syleilyynsä, ja hetken verran rotta räpiköi joka suuntaan luontaisessa paniikissa. Sitten narttu kuitenkin kurotti ja potki pintaa kohti, ja ilmaantui pian näkyviin - tosin kaikkea muuta, kuin sulavasti tai sulokkaasti. Rottien ikiaikainen ääni osasi ehkä neuvoa, miten uitiin, mutta tyyli ei sitä kiinnostanut. Tämä köhi vettä, räpiköi parhaansa mukaan ja toljotti siihen malliin, ettei vielä ollut aivan perillä tapahtuneesta.
Hetken aikaa vedenvarassa räpiköityään ja ihmeteltyään (ja tajuttuaan taas, miten hengitettiin) Ikka sai lopulta näköpiiriinsä syypään. Sama kaapuhiippari, paitsi että koko tilanne oli väärin päin. Tämän olisi kuulunut olla vedessä, ja rotan laiturilla, ei toisin päin. Hattukin oli pudonnut hämmingissä johonkin, ja sitäkin piti hakea hetki. Uskomattoman ruman, nyt vettä valuvan hatunrähjänsä jälleen löydettyään Ikka alkoi kiskoa itseään ylös puista laiturintolppaa pitkin, sadatellen samalla vuolaasti kaikilla kielillä, joita vain osasi, ja lisäten päälle vielä melkoisen määrän vikinää. Olkoonkin, että uhosta söi varmasti uskottavuutta se tosiseikka, ettei rotanrääpäleellä juuri ollut jakoa mihinkään aitoon uhitteluun.
|
|
|
Post by bao on Aug 4, 2011 16:17:33 GMT 3
Dee nauroi haukahtelevasti katsoessaan toisen veteen lentoa. Otus näytti niin hupaisalta räpiköidessään aivan kuin vesi ei muka olisi ihanaa! Saukkomiehen mieleen ei noussut ajatuksia siitä, että kaikki eivät ensinnäkään olleet saukkomaisia olentoja, toisekseen kaikki eivät aina pitäneet vesielementistä ja kolmannekseen tsskkk srrrt shh.
Deelle rupesi selvenemään toisen olevan jonkinlainen rottaotus, hän katseli kuinka otus etsi hattunsa. Saukkomies oli nähnyt jotakuinkin vastaavia vilahduksilta aina välillä vierailla kujilla kulkiesssaan. Tsssssksh, ainakin ne olivat isompia. Ja vaikuttivat enemmän siltä ettei niitä tönitty veteen laiturilta. Vaikka otus sadatteli kiivetessään ei edes saukko huolestunut tästä vaan ojensi käpälänsä hyväntahtoisesti jos toinen hyväksyisi avun laiturille kapuamisessa. "Tsk komea lento kaveri shhrs." Häntä ei kyllä uudestaan veteen saataisi satamassa, vesi oli ihanaa mutta typerä kaapu oli tiellä. Saukko halusi uida ja elää ilman rihman kiertämää mutta ihmismielen rippeet pitivät yllä tapaa pukeutua edes jotenkin päivisin ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Edes saukon argumentti 'pieni ei näy ja suurta ei tarvitse hävetä' ei kumonnut pukeutumista ihmismielen perustellessa vaatetuksen puolesta, kaapu suojasi myös muuta vartaloa katseilta.
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2011 17:21:34 GMT 3
Loppujen lopuksi Ikka olisi saanut hilattua itsekin itsensä ylös laiturille, mutta tapaus tarjosi silti kättä. Hetken verran rotta tiiraili sitä epäluuloisesti, mutta tarttui sitten kuitenkin loppujen lopuksi siihen. Olisi ollut helpompiakin tapoja pitää vedessä, kuin tällainen huijaus, jos nyt oikein halusi. Eikä toinen heittänytkään, vaan auttoi tosiaankin ylös. "Naa-a. Naa-a", Ikka puuskahti, köhäistessään vielä viimeisiä vesiä kitusistaan. Nyt, märkänä ja vettä valuvana, rotta näytti vielä aavistuksen enemmän rääpäleeltä, kun turkki painui märkänä ruumista vasten. Toisin kuin mies, rialit eivät suuremmin vaatteista perustaneet, eivät etenkään jostakin ihmisten oudoista syistä. Se nyt ei tosin varsinaisesti muuttanut sitä tosiasiaa, että narttu näytti märkänä lähinnä kaljulta ja kitukasvuiselta.
"Ei hieno. Ei yhtään hieno", rottiainen lopulta vinkaisi, kun oli mielestään saanut veden sisältä ulos. Tulipa tämä siinä samalla todenneeksi, että aikaisemmin tyhjennettyjen taskujen sisältö, visusti hattuun sullottu, oli nyt mitä ilmeisimmin jossakin satama-altaan pohjassa. "Ei yhtään hieno. Eikä häntäkään", narttu vinkui jatkoa naamaansa pyyhkiessään. "Paksu pötkö. Ei hyvä. Nee-ee-ii-nek."
|
|
|
Post by bao on Aug 4, 2011 22:29:13 GMT 3
Dee katseli pää kenossa otusta, vaarattoman oloinen kaveri. Kukapa tosin ei nättäisi vaarattomalta seistessää litimärkänä laiturilla? Vieläpä pieni otus. "Tsrks paksu häntä on hyvä uimiseen, shhs kuin mela", Dee teki mutaman demostroivan uimaliikkeen kaavun hihat hulmuten. "Viihdyttävä lento ainakin ktss mutta et taida tykätä vedestä krhhsss tsk?"
Saukkomiestä kiinnosti toinen hyvinkin paljon, yleensä ei-ihmisetkin koittivat kaikin tavoin tehdä Deestä turkin itselleen tai muuten vain poistaa tieltänsä joten mies oli yksinäinen. Saukonkaan seura mielessä ei riittänyt pitämään seuraa aina. Antamatta toiselleen minkäänlaista suunvuoroa Dee jatkoi "Olen tssss Saukko-Dice, kutsu vain Deeksi, niin shhhrrrtss kutsuisivat jos niitä olisi". Toivottavasti toinen ei vain säikkyisi innokkuutta ja lähtisi käpälämäkeen, ajatteli saukkomies jossain aivojensa perällä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2011 23:14:29 GMT 3
Ikka ei viitsinyt edes vastata mitään, eikä otus varmaankaan edes odottanut sellaista. Kunhan vinoili. Tokihan rotta piti vedestä, vaikkapa kun oli jano, mutta varoittamatta kylmään, suolaiseen meriveteen heitetyksi tuleminen olikin sitten asia erikseen. Rotta tiesi kokemuksesta, että suolaa olisi turkissa vielä ylihuomennakin. Vähintään. Eipä niin, että Ikalle varsinaisesti vastausvuoroa olisi edes annettu. Tilanne eteni varsin outoon suuntaan rotan vielä pyyhkiessä viimeisiä vesiä silmistään ja pitkistä viiksikarvoistaan. Yleensä nartulle ei esittäydytty. Yleensä rotille ei yleisestikään ottaen esittäydytty. Olkoonkin, ettei tämäkään tapaus vaikuttanut olevan aivan ihminen. Mutta olipa miten oli, tämä tässä alkoi esittäytyä. Outo nimi oudolle otukselle. Ja ellei rotta aivan väärin muistanut, saukot olivat niitä vedessä pyöriviä, isoja näädäntapaisia. Niilläkin oli melkoinen pötkylähäntä.
"Ikka Kolme Korvaa Pinossa", rottianen vinkaisi hetken hämmingin jälkeen takaisin, aikomatta millään tavoin selittää sen enempää vastaustaan. Tämä tapaus oli outo, mutta toisaalta Ikka oli utelias. Ja ainakin mies vaikutti huomattavasti kiinnostavammalta, kuin vaikkapa vieläkin roihuavaa laivaa toljottava väkijoukko. Ja, niin typerää kuin se ehkä olikin, rotta uskalsi päästää hieman perusjännitystään. Tämä tapaus ei ollut ihminen, ei ainakaan kokonaan, haisikin hieman oudolta. Ja tähän asti Ikkaa olivat yrittäneet useimmiten lynkata eniten ihmiset, eivät muut. "Naa-a", narrtu lisäsi, jälleen kerran, pienessä hämmingissä perään ilmestystä tihrustaessaan.
|
|
|
Post by bao on Aug 4, 2011 23:39:38 GMT 3
"Hei Ikka Kolme Korvaa Pinossa" Dee tervehti hymyillen. Ei nimi kyllä paljastanut mitään uutta vaan vahvisti vain vanhoja huomioita, Ikka-otus ei ollut ihminen mutta muistutti kovasti rottaa. Mutta mitäs sitten? Dee jäi sanattomaksi ja miettimään. Tsssrks kun siitä oli pitkä aika kun edellisen kerran oli keskustellut jonkun kanssa näinkin paljon näkemättä yhtään teräasetta. Saukkomies raaviskeli hajamielisesti korvantaustaa pohdiskellessaan mitä yleensä kuului tehdä esittäydyttyään.
Hän vilkuili Ikkaa kuin hakien vastausta. Vesi, joka tippui otuksesta muodosti lammikkoa laiturille mistä vesi valui hiljalleen poiskin. "Eeh...hmm...tshaa.." Dee aloitti useampaan kertaan puhumaan mutta ei onnistunut muodostamaan sanoja. Hankala niitä oli muodostaakkaan jollei keksinyt mitään sanottavaa. Suun aukominenkaa ilman järkeviä äännähdyksiäkään ei ratkaisevasti auttaisi tutustumaan tähän Ikka Kolme Korvaa Pinossaan. "Mikä sinä olet?" Kummallista kyllä saukko ei sekaantunut tähän lauseeseen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2011 23:58:00 GMT 3
Siinä sitten seisoskeltiin ja tuijoteltiin, samalla kun jonkun elämä ja työ paloivat hiljalleen meren pohjaan. Ikalla ei ollut oikein hajuakaan, mitä tässä nyt tarkalleen olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Tilanne oli vain outo. Toisaalta, niin se vaikutti olevan toisellekin. Suurimman osan ajasta, kun jollakulla oli rotalle asiaa, nämä halusivat jotakin. Yleensä se tiesi puolestaan pahaa tälle. Mutta tämän... Deen kohdalla Ikalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tämä halusi. Vai mahtoiko olla nyt sitten niin oudosti ja ällistyttävästi, ettei tämä varsinaisesti halunnut kiskoa nartun selkänahasta yhtikäs mitään? Ikka ei tiennyt, mutta tuijotteli kuitenkin, ja raapi yhtäkaikki hieman ymmällään niskaansa.
Mies yritti sanoa jotakin, takelteli, hiljentyi ja jäi nähtävästi pohtimaan hetkeksi. Jostain nyityllä vieraskoreudella Ikkakin availi suutaan kalan tavoin, ettei miehen tarvitsisi touhuta yksin. Vaan saipa tämä loppujen lopuksi, sitten kuitenkin, aikaan jopa jotain sanottavaa. "Minä. Ikka. Rotta... rial. Nii-nrrrrp-ee-ni", Ikka vastasi ykskantaan, muistaen jopa hetken pohdiskeluilla sen nimen, joita ihmiset käyttivät rotista, koska jostain syystä kaikella piti olla vaikea sana. Ikka oli Ikka, rotta. Ei sitä sen paremminkaan voinut sanoa. Loppuun tuli vielä muutama vinkaisu, rottaa rotaksi. Kun kerran mies näytti mallia, ei Ikalle ollut enää erityisen vaikeaa tehdä itse samaa. "Mikä sinä olet?" vinkaistiin vastakysymys. Harvinaista kyllä ilman takeltelua tai tavanomaista rottien sanantapailua - ja pitkälti, koska sen saattoi kätevästi vain matkia. Narttu oli melko varma, että tämä vastaus olisi vähemmän selvä.
|
|
|
Post by bao on Aug 5, 2011 0:16:04 GMT 3
Dee nyökkäili kuulessaan vastauksen. Ei se selventänyt paljoakaan mutta mitään mikä voitiin nimetä ei tarvinnut pelätä. Ja kyllä hän oli kuullut rialeista, ihmiset tuntuivat pitävän niitä riesana mutta Dee ei ollut koskaan törmännyt otuksiin samoillessaan kujallaan. Vastakysymys oli hieman yllättävä, tähän saukkomies ei ollut varautunut. Ei kylläkään, että hänellä olisi mitään salattavaa varsinkaan jos häntä ei koitettu kaltata. Hetken tuhinan ja hiuspehkon rapsuttamisen jälkeen Dee aktsoi Ikkaa silmiin "En minä tiedä, shtttss, kas kun olin kaksi asiaa." Dee nosti kaksi sormea pystyyn. "JOku mies sekä saukko. Ja sitten vain kävi niin, että eksyttiin tsskks velhojen tappeluksen keskelle. Ja nyt on Dee" Velhot, joiden kaksintaistelun uhreiksi mies ja saukko olivat joutuneet, kertoivat jälkikäteen mitä oli käynyt heidän mielestään. Voittaneen teorian mukaan loitsujen yhdistyminen oli sekoittanut räjähdyksen kera olentojen astraali- sekä maallisen rakenteen ja luonto koittanut korjata tuhon. Dee ei itse muistanut kovinkaan hyvin mitä oli käynyt. Saukkomies kohautti harteitaan muutaman lauseen tarinansa jälkeen, muuta hän ei osannut kertoa siitä mikä hän oli. "Saukkomies ktsheeet"
|
|
|
Post by submarine on Aug 5, 2011 0:44:24 GMT 3
Ikka kuunteli Deen selitystä, ymmärtämättä turhan paljoa asiasta. Saukko ja mies ja jotakin. Mutta yhden asian tämä ainakin tajusi oikein hyvin siitä: velhot. Velhoja ja taikuutta, rumia ja ikäviä sanoja. "Nrrrp", rotannarttu ilmoitti topakasti, ja raapi niskaansa ärsyyntyneenä. "Velhot. Paha juttu. Paha paha juttu. Nrrrp. Ei mitään hyvää", tämä vikisi. Kun kerran pääsi haistamaan kunnolla väkevää taikuutta, muisti sen lopun ikäänsä. Sai viikset kiertymään rullalle. Eikä Ikka nyt varsinaisesti unohtaisi sitä löyhkääkään, joka lähti, kun jokin velho kärvensi suuremmin erottelematta elävää ja elotonta. Narttu yskäisi melkoisen pienen ja vaivaisen puuskahduksensa jälkeen. Ei tällä nyt varsinaisesti omakohtaisia vahvoja tunteita taikuudesta ollut. Se nyt vain oli ikävää, ja siitä oli parempi pysyä erossa.
Loppujen lopuksi, osoittaen jonkinlaista tyhmänrohkeaa luottamusta, Ikka tökkäsi Deetä jonnekin rinnan tiennoille. "Sinä olet sinä. Sinä siinä", rotta muotoili.
((Julmaa autohittiä, heh.))
|
|