|
Post by bao on Aug 5, 2011 1:05:44 GMT 3
((voi ei miten me Deen kanssa selvitään autohitistä )) Nähtävästi joku muukin oli samaa mieltä velhoista. Dee kiersi nykyään kaiken velhoihin liittyvän niin kaukaa kuin vain kykeni. Ja kauempaakin. Olikohan Ikka joutunut jonkin magiatapaturman kohteeksi saukkomies löysi itsensä ihmettelemästä. "Velhot paha" dee myönteli. "Kssakh" Saukkomies säikähti hiukkasen äkillsitä tökkäystä mutta toivoi ettei se näkynyt. Häntä tosin oli armoton kielikello, heti tutisemassa. "Minä...Niin, minä" Dee oli valmiina myötäilemään ettei vain pilaisi orastavaa ihmissuhdetta, jos ihmissuhteeksi saattoi nimittää kahden ei-ihmisen tutustumista. "Ja sinä. Tshh...Mietin..." Niin, mitä hän olikaan miettinyt? Aivan aivan, niinhän se oli. Toinen ei ollut saukko eikä vesieläin joten tämän turkkikaan ei varmaan ollut lämmin kosteanakin. Deen kuja ja pesä oli melko lähellä, hän voisi lainata jotain kaapua ettei toinen vilustuisi. " Onko Vilu kaveri?" Kai toinen käskisi olla sanomatta 'kaveri' jollei tahtoisi olla kaveri, saukko järkeili. ((mun taso alkaa laskea, taidan painua yöpuulle))
|
|
|
Post by submarine on Aug 5, 2011 1:28:02 GMT 3
((Heh, öitä.))
Mies näytti taas joutuvan pohtimaan hyvän hetken, mitä sanoisi. Ikka, juuri niin yleisfiksu ja kaiken tasalla, kuin vain rotta saattoi olla, rämppäsi sen aikaa korvaansa aavistuksen kummastuneena. Melkoisen tönkkö tämä tapaus ainakin tuntui olevan. Tai sitten joutui vain ajattelemaan, ennen kuin puhui. Niin se tuppasi menemään rotillakin, sanat olivat aina oma haasteensa, ja niitä piti pyöritellä. "Naa-a. Minä. Ja sinä", Ikka myötäili miehen haparointia, kukaties omasta mielestään kovinkin avuliaana. Loppujen lopuksi Deen varsinainen kysymys tuntui Ikasta melkoisen oudolta. Ei kai tätä nyt oikeasti kiinnostanut, oliko rotalla kylmä vaiko ei? Ei ketään oikeasti kiinnostanut. Ja silti, jostain syystä, narttu saattoi jopa etäisesti uskoa tämän kysyvän vilpittömästi. Kaikesta huolimattakin rotanrääpäle oli aavistuksen varuillaan myöntäessään: "Njoo-o. Nyt ja muutenkin." Vesi ei erityisemmin ainakaan auttanut asiaa, eikä pilvien takan pyörivästä auringosta ollut juuri mihinkään, vaikka oltiin vasta jossakin iltapäivän tienoilla. Ja sen Ikka tiesi jo nyt, että tätä menoa viimeistään illasta kylmyydestä tulisi kaikkea muuta, kuin vain ikävää. "Sinun vika. Kai", Ikka vinkaisi ykskantaan, vaikkei nyt oikein saanutkaan itseään yrityksistä huolimatta kuulostamaan ärsyyntyneeltä. Oli tässä ennenkin kastuttu, ja tämä tapaus oli sentään tehnyt sen kostoksi ilman sen suurempaa vihaa - mikä oli jo huomattavasti parempi, kuin ne muutamat silloin tällöin koetut hukutusyritykset.
|
|
|
Post by bao on Aug 5, 2011 14:09:35 GMT 3
Saukkomies potkiskeli roskia laiturilla ja katseli varpaisiinsa. Niin hänen vikansa, hän oli työntänyt toisen veteen. Eihän Ikka ollut työntänyt häntä veteen vaan hän itse oli sinne kömpelyyksissään lentänyt. Ja Dee sentään nautti vedestä, vaikka tssrkks kaapu uimisestä ikävää tekikin. Mies tuomitsi itsensä syylliseksi, painoi päänsä ”Niin…anteeksi. Minun vika, shhhrrr”. Saukkomies ei ollut maailman parhaimpia supliikkimiehiä mutta osasi sentään pahoitella omia tekojaan vaikka joutuikin miettimään huomattavaa osaa puheistaan.
Dee pyöritteli ranteitaan, ”Voin tarjota turvapaikan ja lämpöä kunnes olet kuiva tssshhh”. Esittäessään kutsua levitti eturaajansa todistaakseen ettei hän tosiaan tarkoittanut mitään pahaa eikä hänellä edes ollut minkäänlaista asetta. Jonkinlainen alkukantainen ritarillisuus vaati saukkomiestä nyt huolehtimaan kastellusta nartusta. ”Pesä on tässä lähellä…” Ei ehtinyt syntyä kiusallista hiljaisuutta Deen aivastaessa, sataman vesi ei ollut puhtainta mahdollista ja pienet hippuset ärsyttivät herkähköä nenää.
|
|
|
Post by submarine on Aug 5, 2011 15:02:06 GMT 3
Ikka kallisti päätään aavistuksen verran. Turvapaikka? Pesä? Lämpöä? Miksi? Mikäli rotta mitään maailman menosta tiesi, ja yleensä tämä tiesi, ei väki, etenkään köyhä kujien väki jota Dee kaiketi edusti, vain tarjonnut käpälät tanassa apua. Melkein missä tahansa muussa tilanteessa narttu olisi vastannut moiseen tarjoukseen napakalla potkulla nivusille ja pinkaisemalla mahdollisimman lujaa vastakkaiseen suuntaan. Mutta jälleen, jostakin rotalle itselleenkin täysin epäselvästä syystä, tämä ei varsinaisesti osannut uskoa toisen valehtelevan taikka aikovan mitään. Mikään vikinä pään sisässä ei ainakaan vielä neuvonut katoamaan mahdollisimman nopeasti. Ja se joko tarkoitti, että tämä tosiaankin vain tarjosi, uskomatonta kyllä, apua, tai oli vain melkoisen hyvä valehtelija. Mutta sitten taas toisaalta, olisi tämä helpommallakin päässyt, jos oikeasti suunnitteli jotakin...
Hetken aikaa Ikka kääntyili ja raapi itseään reilusti kahden vaiheilla. Toisaalta tätä veti häipymään yleinen epäluulo, selviämisen edellytyksistä ensimmäinen. Ja sitten taas toisaalta, rotta oli märkä, jo jokseenkin viluissaan ja vailla varsinaista yösijaa. Eikä mies - tai saukko, oli miten oli - vaikuttanut nyt niin erityisen ikävältä tapaukselta muutenkaan... "Noo... joo", Ikka lopulta vastasi. Sitten tämä tökkäisi Deetä aavistuksen napakammin vatsan tienoille seuraavien vikinöidensä painoksi: "Ei temppuja. Muuten sattuu." Eipä sekään nyt loppujen lopuksi kauhean uskottavalta kuulostanut, mies oli pidempi ja varmastikin vankempaa tekoa, mutta ei Ikka siitä huolimatta aikonut täysin tyhmältä, kohkaavalta penikalta vaikuttaa.
((Ikasta on tulossa hirveä autohittaaja!))
|
|
|
Post by bao on Aug 9, 2011 12:31:34 GMT 3
"Tseks, ei temppuja" Dee nyökkäsi ponnekkaasti. Saukkomies tiesi, että jotkut kieroilivat ja vaöehtelivat mutta että hän! Ei herranjestas, ei. Hän kieroilisi vain pelastaakseen nahkansa ja nythän hän halusi pelastaa muitten nahkat, mitä nyt lämmitelypaikan tarjoaminen mitään pelastaisi mutta ajatuksena...Dee meinasi ruveta jo vaipumaan ajatuksiinsa - ajattelu muistutti saukkoa jahtaamassa kalaa vedessä, sen takia saukko varmasti halusi myös vaipua ajatuksiin.
Saukko raaviskeli vielä hetken niskaansa. "Ehe..mennään..?" Hän lähti kulkemaan laiturilta ja ihmisten välistä pois, mahdollisimman lähellä seinien vierustoja, poissa tieltä poissa mielestä. Saukkomiehen ryhti romahti tottumuksesta, mies kaikin keinoin koitti olla mahdollisimman huomaamaton. Deetä ei haitannut jos joku tiesi missä hänen pesänsä oli mutta hän halusi tietää kuka tiesi eikä halunnut kenenkään seuraavan tietämättään. Logiikkakaan ei ollut vahvimpia puolia saukkomiehellä.
Reitti kulki satamakorttelin talojen laitoja pitkin, kalatorin takaa missä kalan aromit peittivät kaiken muun, kiemuraista mukulakivikatua kunnes Dee luikahti vasemmalle. Kapealle ja pimeälle kujalle. Kujan perällä oli irronnut kadusta kiviä ja aukko oli peitetty pressun kappaleella. Tuosta aukosta mies livahti sisään.
((elossa ollaan vaikka photoshuutti rupesi olemaan tuskaa puolessa välissä...))
|
|
|
Post by submarine on Aug 9, 2011 13:08:06 GMT 3
((Teretulemast takaisin elävien kirjoihin, siis.))
Ikka jäi hetkeksi katsomaan Deen perään, empien vielä aavistuksen. Juuri tällaisesta oli tehty ne joka ainoan kujan rottien perinteiset vikinät, joissa jostain yleisestä vihasta taikka selvästä syystä lynkattiin rotta mahdollisimman raa'asti johonkin kujalle peloitteeksi muille. Mutta loppujen lopuksi mies vaikutti vaarattomalta tapaukselta, ensinnäkin koska tuntui olevan vilpittömästi vain auttamishaluinen, ja toiseksi koska tätä nyt vain ei voinut rehellisesti väittää miksikään uhkaavimmaksi ilmestykseksi maailmassa. Mikään vinkukaan korvien välissä ei varsinaisesti ollut vielä alkanut huutamaan varoituksia. Narttu vilkaisi ympärilleen vielä kertaalleen, enemmänkin yleisestä tottumuksesta, ja luikki sitten perään. Suurimmalle osalle väkijoukosta, joka vieläkin töllisteli todennäköisesti kohtapuoliin jo uppoavaa laivapaloa, kaksikkoa tuskin edes oli olemassa - ja ne vähätkin, jotka näitä mitenkään huomasivat, olisivat aivan yhtä hyvin voineet jättää huomaamatta. Pelkästään kaksi outoa otusta, kaksi epäihmistä jotka parhaillaan tekivät juuri sitä, mitä outojen epäihmisten kuuluikin: häipyivät muualle pilaamasta maisemaa. Ikka pysyi melkeinpä vaistomaisesti terävänä, mutta seuraajia oli ainakin turha pelätä. Ei ihmisiä kiinnostanut.
Mies (tai saukko, rotta ei ollut vieläkään aivan varma, miten asia nyt oli) johti tottuneen oloisesti halki katujen ja ohi talojen. Tämä oli kaiketi elänyt jo hyvän aikaa täällä, tai näin Ikka ainakin olisi veikannut. Rotta taas oli melko uusi tulokas näillä main, sattumalta paikalla ja enemmän tai vähemmän päämäärättömänä. Mutta olipa miten oli, Dee näytti tietä kohti selvästi nuhjuisempia paikkoja, ennen kuin livahti erityisen resuiselle ja selvästi lähes hylätylle sivukujalle. Ja sitten, tarkalleen ottaen, kujan alle. Ikka jäi taas hetkeksi nyhjäämään paikalleen ja katsomaan miehen perään, kun tämä katosi ilmeisestikin kotikoloonsa. Ei resuisuus tätä mitenkään karmaissut, narttu oli tottunut tällaisiin paikkoihin. Enemmänkin vain outoon onkaloon tassuttelu. Mutta oli miten oli, Dee vaikutti noin nyt ainakin suunnilleen mukavalta tapaukselta. "Naa-a", kuului pienehkö vinkaisu, kun Ikka raapaisi niskaansa aavistuksen jännittyneesti, vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja livahti sitten toisen perään.
|
|
|
Post by bao on Aug 9, 2011 23:07:26 GMT 3
Onkalo oli kaivertunut herraties milloin ja kenen toimesta noin kahden metrin korkuiseksi, katon ja maan pinnan välissä oli noin metri maa-ainesta. Ensimmäinen kammio oli vain niin leveä, että siinä mahtui kääntymään kolhimatta itseään tusinasta eri paikasta. Seuraava kammio oli oleskelua varten, Dee oli raahannut sinne joskus matalan pöydän sekä kaivanut keittokuopan ja keittotulta varten virittänyt muutamista putken pätkistä hormin ettei savu jäisi onkaloon. Lisäksi kammiossa oli tyynyjä sekä huopia sekalaisina kasoina toinen toistaan hirveämmällä värityksellä. Tästä kammiosta pääsisi vielä kolmanteen, Deen makuukammariin.
Saukkomies riisui kaapunsa kotikoloon päästyään. Märän vaatteen hän levitti kivilattialle ja rupesi puuhastelemaan tulen kanssa. "Koti." hän vain kommentoi Ikkalle kuulessaan tämän tulevan sisälle.
|
|
|
Post by submarine on Aug 9, 2011 23:27:41 GMT 3
Ikan heikot rotansilmät joutuivat totuttelemaan hämyyn melkoisen pitkän hetken. Rotille näkö oli kuitenkin aisteista heikoin, ja narttu oli jo melkoisen hyvin perillä onkalon perusolemuksesta, ennen kuin hahmotti varsinaisesti mitään oleellista. Silmät lisäsivät lähinnä vain yksityiskohtia. Siltikin tämä tihrusti pitkän hetken melkeinpä onkalon suulla, ennen kuin varsinaisesti teki mitään. Kyseessä oli, kaunistelematta, maahan kaivettu kolo. Dee oli kuitenkin nähnyt selvästi vaivaa saadakseen sen näyttämään mahdollisimman vähän sellaiselta. Tämä oli kotipesä, kuten mies itsekin sanoi, ei mikään satunnainen yösija. Kaiken kaikkiaan Ikka oli nähnyt paljon ikävämpiäkin asuinsijoja.
"Koti on", Ikka vahvisti toisen kommentin, astuen aavistuksen uteliaana peremmälle. Lattialle oli levitetty pehmusteeksi nähtävästi sieltä sun täältä ryövättyä irtaimistoa, ja hetken pohdiskeltuaan rotta istahti ilman sen ihmeempiä aloilleen. Hatullekin löytyi paikka vierestä. Dee touhusi jotakin, ilmeisesti tulen parissa, ja Ikka tihrusti tätä hämyssä hetkisen uteliaana, kun nyt kerran pääsi näkemään ilman kaapua. Outo tapaus, se oli kyllä totta. Enemmän ihminen kuin saukko, mutta silti eittämättä vähemmän kalju, hännätön ja pehmeänahkainen, kuin ihmiset. Hyvä sinänsä, sillä rotta ei vielä ollut nähnyt mitään kaljumpaa tai pehmeänahkaisempaa - jos nyt kärpäsentoukkia ei laskettu. "Naa-a", rotta kommentoi, raapien vaihteeksi vatsaansa, peittelemättä tuijottavansa. Rotat harvemmin oppivat, oli miten oli, ihmisten häveliäisyyksistä, eivätkä yleensä suuremmin välittäneet vaikka mahdollisesti oppivatkin.
"Yksin? Asut täällä?" Ikka vinkaisi äkkiä, kun oli saanut asetuttua paikalleen. Loppujen lopuksi narttu ei ollut suuremmin ajatellut ennen kysymystään. Muita ei varsinaisesti haissut tai näkynyt, eikä Dee ollut muutenkaan vihjannut mitään sellaista. Mutta oikeastaan rottaa kiinnosti enemmänkin vain hieman täyttää hiljaisuutta.
|
|
|
Post by bao on Aug 10, 2011 0:45:59 GMT 3
Dee sai tulen syttymään ja asetti siihen suuren rautakannun täynnä vettä. Teetä tai muuta kuumaa juotavaa sitä tarvittaisiin, ja jotain ruokaa. Leipää taisi olle vielä hieman, samoin edellispäivänä pihistettyjä kuivattuja kaloja. "Hmmm? Yksin. Kyllä asun. Ei kukaan tykkää Deestä". Saukkomies oli havainnut rottanartun tuijottavan itseään eikä ymmärtänyt miksi. Omasta mielestään hän oli perin juurin normaali eikä missään nimessä ansainnut muiden katseita. Mies penkoi keittiönurkasta esiin viipaloitua jyväleipää sekä kalaa. Hieman sitkeää kuivattua turskaa. Hän asetteli tarvikkeet puiselle laudalle ja toi laudan Ikkalle "Ota ruokaa pieni". Hän itse hääräili vielä hieman ja otti yhden viltin jonka asetteli Ikkan harteille jotta tällä olisi lämmintä. Sitten Dee itse istuutui lattialle, vuorostaan katsellen rottaotusta. ((Deen vuoro autohittailla, ja kuinka massiivisesta onkaan kyse ))
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2011 1:14:04 GMT 3
((Melkoisen säälimättömäksi alkaa mennä! Harkitsen jo vakavasti nurkassa itkua =D))
"Naa... a", Ikka vinkaisi Deen vastaukselle, tällä kertaa aavistuksen kummeksuvaan sävyyn. Eipä rotta tätä kovin pitkään ollut vielä tuntenut, mutta tähän asti mies oli ainakin osoittautunut oikein passeliksi tapaukseksi. Oli tämä nähnyt paljon ikävämpienkin olevan oikein suosittuja. Olkoonkin, että suurin osa oli kiinteästi yhtä asiaa, eikä ainakin osittain saukko. Mutta oli miten oli.
Jälleen Ikka meni aavistuksen hämilleen, kun Dee tuntui äityvän suorastaan passaamaan. Kantoi ruokaa eteen ja viltin harteille. Ja kehotti syömään. Rotalla tuppasi olemaan aina vatsassa tilaa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Oikeastaan tässä alkoi olla jo kaikin puolin kunnioitettava nälkä, siinä määrin ettei tämä varsinaisesti epäröinyt turhan kauaa. "Hiitos", narttu vinkaisi, kun nyt kerran tajusi osoittaa jonkinasteista kohteliaisuutta. Ja se olikin sitten pitkälti ainoa pöytätapa, jonka rotta hallitsi - harvemmin niistä suuremmin noteerattiin siinä seurassa, jossa tämä vietti aikaansa. Rotta repäisi ison palan kalaa, ahmi melkein sellaista vauhtia, ettei ehtinyt maistaa ja tunki leipää perään kun vain suussa riitti tilaa. Ihme, miten vasta syödessä oikeastaan tajusi, miten nälkäinen oli ollut.
Ikan ahmintaa kesti suunnilleen siihen asti, kunnes tämä tajusi Deen katsovan kohti. Ensin narttu vilkuili takaisin, ja väisti sitten katsetta. Mies tuskin suunnitteli mitään turhan ikävää, mutta siitä huolimatta katsominen oli vanhasta tottumuksesta häiritsevää. "Hyvää", rotta solkata vinkaisi paremman puutteessa, puoliksi uskoen miehen odottavan jotain reaktioita. Katse kävi kaikkialla muualla paitsi Deessä itsessään. "Sinä olet hyvä", tämä lisäsi aavistuksen hämillään. Ja tunki sitten lisää kalaa suuhunsa tuijottaen tiiviisti lattiaan.
|
|
|
Post by bao on Aug 10, 2011 13:37:31 GMT 3
"ngghht.." Dee ei ollut tottunut kuulemaan mitään positiivistä itsestään. Hän laski katseensa "kiits, olet ensimmäinen shhrkk joka niin sanoo..". Vilkuilessaan toista Dee oli miettinyt elikö tämä yksin, oliko rottaotuksella ystäviä, perhettä, jota kuta joka kaipasi. Ei niin, että hän tohtisi kysyä semmoisia vaikka Ikka vaikutti varsin mukavalta otukselta. "sinä olet kiva..". Artikulointi oli niin saukkomiehen vahvinta aluetta, varsinkin jonkinkaltaisesssa naisseurassa. Vielä kahtena oltuaan oli mies-puolisko ollut äärimmäisen ujo puhumaan naisille ja punastunut pahasti joka kerta, saukko noh...Vaikea sanoa.
Dee ampaisi istumapaikaltaan touhuamaan lisää rautakannun kanssa, koittaen keskittyä pelkästään teenlehtiin joita ripotteli nyt kannuun. Pian tee olisi valmista joten Dee rupesi penkomaan esiin myös mukeja. Astiat joita pesäkolossa oli olivat vähintääkin yhtä eriparia kuin viltit ja tyynytkin, löydetty mistä milloinki. Hän kaatoi valmista teetä kahteen mukiin jotka ensimmäisenä käpäliin oli sattunut ja jäi tuijottelemaan juoman vihertävän ruskeaa pintaa. Melkein kuin jokivettä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2011 14:44:46 GMT 3
Deelle tuli taas kiire touhuta jotakin, ja Ikka tuijotteli aavistuksen mietteliäänä tämän perään. Mies muistutti tätä eräästä toisesta, silloin aikanaan. Ainoasta ihmisestä, josta rotta koskaan oli varsinaisesti piitannut kahden viiksikarvan vertaa koskaan. Olkoonkin, ettei tämä tapaus oikeastaan edes ollut varsinainen ihminen. Mutta siltikin... Narttu päästi melkeinpä tahtomattaan äärimmäisen kuuluvan, erehdyttävästi tuhahdusta muistuttavan äännähdyksen. Siitä oli jo aikaa, ja se mies oli jo vainaa. Turha muistella, ei se muuttaisi yhtään mitään. Ei yhtään mitään...
Dee palasi hetken perästä takaisin, mukanaan kannullinen jotakin. Hajun perusteella ei ainakaan vettä. Aavistuksen uteliaana Ikka otti toisen mukeista ja jäi tutkiskelemaan sitä. Jotain kuumaa juotavaa se oli. "Hiitos", rotta vinkaisi jälleen, lipaisten kokeilumielessä mukistaan. Melkoisen kitkerää ainakin, muttei varsinaisesti pahaa. Piti sitä silti hetki maiskutella, mutta ainakin kuuma juotava lämmitti mukavasti kylmäksi päässeitä paikkoja. Toisin kuin nälän kanssa, kylmyys oli siitä ikävä, ettei se varsinaisesti missään vaiheessa antanut periksi ja siirtynyt taka-alalle. Siksipä vilttikin oli kaikin puolin mukava. "Naa-a. Ee-neek", Ikka vinkui, kun ei mitään järkevämpääkään keksinyt. Tämä ei ollut edes varma, pitikö ääntä omaksi ilokseen vaiko jostain yleisestä tarpeesta, mutta menkööt. Dee tuijotteli hiljaa kuppiinsa, eikä nartulla ollut hajuakaan, mitä olisi pitänyt sanoa.
|
|
|
Post by bao on Aug 10, 2011 22:51:40 GMT 3
"Mmm...mmm..tsskk" Dee havahtui tuijottelemasta teetään. Ja heiluttei häntäänsä vaivaantuneena. Ehkä hänen pitäisi avata suunsa ja kysyä joitakin kysymyksista jotka saukkomiestä kysytyttivät. Hän rohkaistui lopulta puhumaan. "Ehm...Onko sinulla ketään? Ystäviä, perhettä tsskk..puolisoa?"
Dee muisti sekä saukon edellisiä suhteita sekä poikueita että jonkun naisen jolle hänet oltiin aiottu naittaa. Kuin mikäkin siitosori tuotu tamman eteen. Kummaa, että saukko välitti enemmän suhteellisen lyhyiden eläimellisten halujen ohjaamista parinvalinnan tuotteista kuin mies oli välittänyt tulevasta morsiammestaan. Joka myöhemmin oli usuttanut kaupungin kaartin Deen perään nähdessään millainen 'hirviö' miehestä oli tullut.
Deen suhteet muutenkin tuntuivat kestävän hyvällä lykyllä muutaman tunnin joiden aikana häntä ei yritettäisiin murhata, huijata tai ryövätä. Miehellä oli kuitenkin erilainen tunne Ikasta. Se ei juontanut juuriaan siihen ettei Ikasta luultavasti olisi minkäänlaista fyysistä uhkaa vaan johonkin muuhun.
((oikeinkirjoitus on liian vaikeaa...Suomi liian vaikea kieli..Eiköhän vaihdeta Tang-dynastian aikaiseen kiinaan...))
|
|
|
Post by submarine on Aug 10, 2011 23:07:53 GMT 3
((Jotenkimmää arvelen, ettei oikeinkirjoitus siitä helpotu, heh. Etenkään tällä näppäimistöllä.))
Ikka vilkaisi Deehen, kun tämä rikkoi hiljaisuuden. Kysymys itsessään oli tosin sen verran yllättävää sorttia, että rotta joutui pohdiskelemaan hetken. Ei, koska vastaus itsessään olisi vaikea, vaan koska sitä oli vaikea muotoilla sanoiksi. Näistä asioista tuli harvemmin puhetta oikeastaan missään seurassa. "Eeh, eei. Ei rotilla ole. Tai on joskus lauma. Joskus. Minulla ei. Yksin nyt", Ikka vastasi lopulta, ja tuhahtaa vinkaisi sitten sellaisella voimalla, että kaikui. Siinä oli melkoinen lataus yleistä närkästystä. Kysymyksen aiheeseen, ei mieheen.
Jos nyt tarkkoja oltiin, ei nartulla varsinaisesti ollut turhan hyviä kokemuksia tällaisista asioista. Kai se oli melko hyvin alkanut siitä, kun emo oli tyrkkinyt penikkana pesästä, kun tämä oli jäänyt juuri niin rääpäleeksi, kuin vain olla ja voi. Eikä se siitä ollut mennyt paremmaksi millään tavoin. Pettymyksiä ja ikäviä sotkuja. Ikka jätti mieluummin ne asiat miettimättä - olkoonkin, että rotta yksin ja torjuttuna oli kaikkia korvien välissä pyöriviä vikinöitä vastaan. Olisi pitänyt olla jossain, ja pyöräyttää pari penikkaa, ja muutenkin olla kunnon rotta. Ei narttu sitä nyt varsinaisesti niin hienona ajatuksena nähnyt, mutta niin rottien vain kuului tehdä...
Hetken Ikka empi, mutta päätti sitten kuitenkin kysyä ajatusten herättämän pohtimuksensa Deeltä. "Miksi... sinulla ei ole?" tämä lopulta vinkaisi aikansa nyhjättyään. Ei mies erityisen oudolta tapaukselta vaikuttanut. Tällä oli häntä ja vähän enemmän karvaa kuin ihmisillä yleensä, mutta rotan silmään tämä oli silti melkein ihminen (onneksi ei tosin aivan). Ei kai se näidenkään keskuudessa, vaikka outoja olivatkin, voinut niin pienestä olla kiinni. "Sinä olet hyvä. Mutta täällä yksin", narttu muotoili.
|
|
|
Post by bao on Aug 11, 2011 23:06:29 GMT 3
((我的中文不是那么好所以请原谅我的名字八仙过海 ;DD ))
Dee toivoi ettei rotan närkästys ollut osoitettu hänelle. Vastakysymys oli vain suuri yllätys. "Muut...Sanoo hirviöksi shhrrkks...Vanhemmat kuollut. Eikä saukon pesäkaverit tykkää, nekin väittävät hirviöksi, Tsrrkkkess ne sanovat joessa." Ihmiset karttoivat, saukot karttoivat...Dee ei ollut voinut sitoutua keheenkään ja loppujen lopuksi jäänyt yksin, tai kaksin jos saukon mieli laskettiin. "Deellä on saukko päässä, ei yksin" mies selitti kuin arkipäiväistä asiaa.
Orastavatkin ihmissuhteet sekä kaverit mies oi menetänyt, kiitos niiden trsks velhojen. Toisaalta, tässä näki taas etteivät he olleet olleet kunnon kavereita. Saukon toverit olivat kääntäneet uintinsa virrassa ja selvällä saukolla kertoneet etteivät jakaisi kalavesiään luonnonoikun kanssa vaan muuttaisivat pois. Ja saukkojen joukkomuutto oli saanut turkismetsästäjät äkämystymään Deelle. Sekään ei auttanut ystävien hankinnassa.
|
|