|
Post by submarine on Aug 11, 2011 23:22:43 GMT 3
((Argh, aivot uhkaavat räjähtää tuollaisesta.))
Ikka pohdiskeli hetken. Dee ei vakavissaan vaikuttanut mitenkään erityisen huonolta tapaukselta, olkoonkin että ihmiset (kuten useimmiten rotatkin) tuppasivat olemaan melkoisen hanakoita potkimaan pois kaiken vähänkin erilaisen. Saukoista nartulla tosin ei ollut omaa ensikäpälän tietoa. "Nää. Hirvio eri juttu. Sinä... olet sinä. Ei hirviötä. Pelkkä Dee", rotta lopulta totesi ykskantaan, näkemättä asiassa oikeastaan mitään epäselvyyttä. Hirviö, sikäli kuin Ikka sanasta mitään ymmärsi, oli jotain huomattavasti ikävämpää. Tämä oli nähnyt hirviöitä, eivätkä ne katsoneet karvan määrään taikka häntään. Tämän toista toteamusta narttu joutui pohtimaan huomattavasti pitempään. Kukaties miehellä oli kuin olikin jotakin pään sisässä, eikä se ollut vain tavanomainen hulluuden tuoma vikinä. Mutta tuntui se silti hieman vähäiseltä. "Päässä ehkä. Mutta ei muualla ketään", Ikka vinkaisi miehelle, yrittäen keksiä siihen jotakin lisättävää. Mitään ei vain oikein tuntunut tulevan, ja se jäi roikkumaan.
Aavistuksen hämillään narttu jäi taas tuijottamaan hanakasti teekuppiaan. Loppujen lopuksi rotat ajattelivat näitä asioita harvoin. Ainakin tavalliset rotat. Mutta Ikka ei varsinaisesti ollut tavallinen rotta, vinguttiinpa korvien välistä mitä hyvänsä. Ja tämä koko jutustelu oli jostain syystä saanut nartun aavistuksen hämilleen ja kiusaantuneeksi. Syytä tämä ei tiennyt, eikä tunnistanut kunnolla edes tuntojaan. Liikaa ajattelua, liikaa ihmisten touhuja. "Yksin ei hyvä", Ikka lopulta vinkaisi, enemmänkin hetken mielijohteesta kuin minkään varsinaisen pohdinnan päätteeksi. "Yksin on kylmä ja... yksin."
Narttu kohotti hätäisesti kuppiaan jonkinlaiseksi suojaksi ja harhautukseksi. Tämä tarvitsi hieman hengitystilaa omilta mietteiltään eikä keksinyt muutakaan, kuin esittää juovansa. Niin typerää kuin se olikin.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 16:27:54 GMT 3
((hohoo >D))
Dee siemaili teetään nartun puhuessa sekä miettiessä. Hän oli mieltänyt itsensä, tai noh tämän olemuksensa, aina hirviöksi koska muut olivat näin sanoneet. Ja koska kaikki muut niin sanoivat miksi hän ei olisi olut hirviö? Dee oli päätellyt itsensä vain olevan väärässä. Mutta nyt tämä ihastuttava otus, Deen mittapuilla, kutsui häntä hyväksi ja kiisti hirviöväitteet.
Seuraavat sanat jättivät Deen miettimäään entistä ankarammin, oliko niissä takana jotain muuta kuin yksinkertainen toteamus? oliko rotalla kylmä? Vai oliko hänkin yksin? vai oliko taustalla jotain vielä vihjailempaa? Dee ratkaisi, "Onko sinulla kylmä? Olet yksin"
((Täytyy varoa ettei taannu Deen artikulointi- ja ajattelutasolle...Huonolta näyttää mun kannalta taantumisen pysäyttäminen))
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2011 17:01:14 GMT 3
((Heh, aittanee ainakin eläytymisessä. Tosin kaiketi älynlahjojen kustannuksella. Sellainen kuuluisa epäpyhä vaihtokauppa.))
Juominen ei riittänyt mihinkään, ja Ikka oli vähällä polttaa kielensä, kun oikein kunnolla yritti. Siksipä tämä yrittikin kiinnostua mahdollisimman paljon viltistään, ja alkoi nyppimään sen kulmaa kuin mitäkin pulmapähkinää. Eikä miehen seuraava kysymys varsinaisesti mitenkään tehnyt koko tilanteesta hiukkaakaan vähemmän kiusallisen hämmentävää, olkoonkin ettei rotta vieläkään ollut aivan varma, mistä se edes johtui. "Välillä. Yleensä. Yleensä yksin ja kylmä ja sskaa seuraa", Ikka lopulta vinkaisi, vajoten vilttinsä sisään samalla, kun yritti parhaansa mukaan keskittyä sen kulmasta törröttävään lankaan ja olemaan vilkuilematta turhan paljoa Deetä. Lähinnä koska tämän katse tuntui saavan vielä reilusti enemmän hämilleen. Kaikesta. "Nee-ekk-ee", Ikka vikisi noin nyt muuten vain.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 18:20:23 GMT 3
Dee katseli pää kallellaan Ikkan tekemisiä, kuin toinen olisi kiusaantunut aiheesta..Tosin Dee tunsi oelvansa enemmänkin kuin heikoilla hagilla tämän keskusteluaiheen kanssa. Saukkomies kävi kaatamassa itselleen lisää teetä, sen kuumuus ei haitannut häntä. Ja hän sai muuta tekemistä kuin katsella Ikkaa ja koittaa väistellä vuorostaan tämän huomiota.
Dee istuutui kauemmas rottaotuksesta ja siirsi huomionsa teestä kohoavaan hyryyn. Saukko tahtoi leikkiä ja Dee rupesi tökkimään höyryä mielivaraisesti saaden sen muuttamaan suuntaansa ja kiemurtelemaan eritavoin. Vaikka tämä huvittikin saukkomiestä suuresti, ei hän malttanut olla vilkuilematta aina välillä Ikkaa. Rottaotus vain veti hänen huomiotaan puoleensa jostain syystä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2011 18:37:38 GMT 3
Ikka tyhjensi kuppinsa ja jatkoi langanpätkän nykimistä. Se tuntui osoittautuvan erinomaiseksi keinoksi saada huomio jonnekin aivan muualle. Tai osoittautui ainakin siihen asti, kunnes katkesi. Napsahti poikki, tuosta noin vain, ja kaikkien luonnonlakien vastaisesti täysin tyvestä. Ja vaikka kuinka yritti, ei narttu, uskomatonta kyllä, löytänyt yhtäkään toista langanpätkään yhdestäkään vilttinsä kulmasta. Etsinnöistä huolimatta. "Reekele", Ikka vinkaisi hiljaa ja matalalta. Tuntui vielä reilusti tyhmemmältä istua kiusaantuneena ja hämillään, kun ei voinut edes esittää tekevänsä jotakin.
Koko tilanne oli hölmö. Ikalla ei ollut hajuakaan siitä, mikä tässä kaikessa nyt niin paljon kiusasi. Yksi reekeleen mies, ja sitä paitsi Dee oli harvinaisen mukava tapaus. Mikä oli sekin omalla tavallaan outoa. Mutta silti, jokin tässä nyt vain... mätti. Tai oli outoa. Tai jotain. Aina välistä rotan silmät siirtyivät mieheen, ja napsahtivat sitten taas mahdollisimman nopeasti jonnekin muualle kun tämä sattui vilkaisemaan kohti. Tai niin ainakin niin kauan, kunnes narttu tajusi, että toinen teki pitkälti aivan samaa. Ja sitten koko touhu tuntui vielä reilusti hölmömmältä. Jostakin uhmasta hölmöyttä vastaan Ikka, niin vaikealta kuin se tuntuikin, lakkasi vilkuilemasta ja nyhjäämästä, ja alkoi äkkiä tuijottaa hyvin kiinteästi suoraan Deehen. Näin, ei tämä niin vaikeaa voinut olla. "Katso tänne. Kunnolla", Ikka vinkaisi äkkiä melkeinpä komentavaan sävyyn, olkoonkin että siihen sisältyi melkoisesti jännitystä. Ihmisten touhuja tällaiset mukahuomaamattomat kyräilemiset. Ikka oli rotta, kunnon rotta, eikä pelkäisi pelkkää katsetta. Ei varmasti...
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 20:21:03 GMT 3
Saukko olisi nauranut tilanteelle jollei olisi ollut niin kiinnostunut sekä höyryhahtuvista että Ikasta. Kaksi otusta istumassa eripuolilla koittaen näyttää kuin eivät vilkuilisi toisiaan. Toinen nypeltäen vilttiä ja toinen tökkien ilmaa. Tskk khisiihiiii...Dee oli vain äärimmäisen hämmentynyt tilanteesta, katsoessaan Ikkaa kääriytyneenä ties mistä löydettyyn vilttin ei saukkomies voinut ajatella kuin ettei mikään pesäkolossa ollut rottanartun arvoista.
"Njiih!?" Dee vinkasi kuulessaan komennon, se toi mieleen muistikuvia matriarkasta joka häntä oli komennellut ja itseasiassa kaikkia asemaan tai ikään katsomatta...Komentojen toteuttaminen, siinä hän oli hyvä. Martarkka oli rankaissut niitä jotka eivät sanneet totella tarpeeksi nopeaan. Hän katsoi ja kunnolla katsoikin Ikkaa.
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2011 20:51:48 GMT 3
Ikka tuijotti Deetä, suoraan silmiin ja kunnolla. Yleensä tämä vältteli sitä muutenkin viimeiseen asti, silmiin katsominen oli haaste ja typerää. Parempi vain väistää ja selvitä helpolla. Mutta nyt, koko touhun mentyä näin hirveäksi nyhjäykseksi ja vilkuiluksi, pakotti narttu itsensä tuijottamaan. Ei tämä voinut niin vaikeaa olla. Ei voinut. Yksi vaaraton, pitkälti oikein hyvä mies. Rotta ei pelännyt tätä, ja silti jokin sai väistelemään ja hämilleen. Eikä vikinästä pään sisäpuolellakaan ollut mitään apua. Jokin tolkku tässä oli kuitenkin oltava.
Rotansormet näpertelivät keskenään ja elivät silkasta jännityksestä melkeinpä omaa elämäänsä. Ikka yritti parhaansa mukaan pitää katsekontaktin ja välttää sitä samaan aikaan. Hetken verran se onnistuikin, kunnes narttu tajusi, että oli oikeastaan unohtanut hengittämisen kokonaan, pelkästä jännityksestä, ja painui vikisten kasaan. "Tyhmää. Tyhmää", Ikka vikisi, kun kiskoi kitusiinsa taas muutakin, kuin hämmennystä. Ei tämä toiminut, ei tällainen ollut rottien touhua. Rotat eivät huijanneet itseään, ainoastaan muita. Ja siitä huolimattakin Ikka oli tällä hetkellä melko pahasti pihalla omista ajatuksistaan. Miehestä se johtui. Jotenkin. Ikka vilkaisi taas mieheen. "Miksi vilkuillaan?" tämä vinkaisi, yrittäen saada sentään jotain tolkkua oudoksi menneeseen touhuun. Rotat harvemmin osasivat olla hienovaraisia.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 21:32:09 GMT 3
Dee katsoi Ikkaa eikä olisi halunnut kääntää katsettaan mutta kuitenkin rottaotuksen tuijotuksen hapertuessa Deekin lopetti ja astui joitakin askelia lähemmäs. Tyhmää? mikä oli tyhmää? Deen teki mieli suojella Ikkaa vaikkei näkyvissä ollut mitään vaaroja, suurin vaara taisi olla mahdollisuus saada palovamma tulesta mutta sekin oli äärimmäisen harvinaista. Eläinpohjaiset otukset tuntuivat muutenkin varovan tulta automaattisesti.
"Vilkuillaaan..Shrr...Koksa, tahtoisi katsoa paljon ja suoraan mutta jos toinen ei pidä toisesta. Niin toinen ei uskalla katsoa suoraan" Dee vastasi melko suoraan, ja rehellisesti. Hän piti toisesta otuksesta, enempää hän ei uskaltanut edes itselleen myöntää vaikka saukko ehdottelikin kaikenlasita. Dee otti muutamia askelia lisää Ikkaa kohden.
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2011 21:51:17 GMT 3
Dee otti muutaman askeleen lähemmäs, ja Ikka tunsi hermostuksen häivähdyksen. Kukaties, koska yleensä kohti astelevat lupasivat kaikkea muuta kuin hyvää. Kukaties jostain muusta syystä. Olipa miten oli, se näytti jännittyneestä rotasta paljon suuremmalta harppaukselta, kuin olikaan. Siitä huolimattakin tämä pysyi paikoillaan. Korvien välistä vikistiin hiljaa ja voimattoman puoleisesti vähintäänkin ottamaan hieman etäisyyttä, mutta narttu sysäsi sen syrjään. Tuijotti vain. Taas suoraan.
Ikalla meni hyvä hetki toisen sanoja pyöritellessä. Tämä kaikki oli outoa, niin rotille yleisesti kuin tällekin rotalle. Eikä Dee ollut edes rotta. Mutta toisaalta, oliko sillä niin väliä? Ainakaan tämä ei ollut ihminen. Ja sitä paitsi rotat olivat harvemmin olleet yhtään muita parempia. "Naa-a. Naa-a", Ikka vinkaisi muutaman kerran ja päästi itselleenkin oudon lompsahduksen, joka syntyi pääpiirteittäin liiasta hengenvedosta. Sitten tämä kampesi itsensä pystyyn, jos ei muuten niin ettei joutuisi tuijottamaan toista niin yläkenoon. Silmät pyörivät taas pitkin seiniä, ennen kuin kiinnittyivät uudelleen Deehen. "Pidätkö sinä?" rotannarttu lopulta tavasi hapuillen. Kuin saadakseen edes hieman varmuutta johonkin.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 22:23:31 GMT 3
JOs Dee olisi ollut kokonaan ihminen hän olisi ollut puanstunut ja kämmenet olisivat hionneet ja hän olisi änkytänyt ja ja ja ja... Mutta hän ei ollut, kiitos saukon. "Pidän". Dee oli tullut lähelle, hän olisi ylettynyt kiertämään käpälnsä Ikkan ympärille mutta ei uskaltanut tehdä sitä vielä. Ei ennen kuin tietäisi mitä mieltä toinen oli. Muuta kuin, että Dee oli hyvä ja yksin.
Häntä oli hermostuksissaan kiertynyt tiukalle sykerölle, tulisi olemaan kipeää avata se mutta ehkä kaikki oli tämän arvoista. Sydän hakkasi saukkomiehen rinnassa kuin viimeistä päivää ja saukko päässä protestoi hirveästä ihmismäisestä vetkuttelusta. "Pidän shkkss kovasti"
|
|
|
Post by submarine on Aug 12, 2011 22:35:07 GMT 3
"Naa-a. Naa-a", Ikka toisteli jälleen. Koko tilanne oli sen verran outo, että tällä vei hyvän aikaa saada siitä oikein mitään otetta mihinkään suuntaan. Narttu oli elämänsä aikana tuntenut hyvin harvoja, jotka olisivat varsinaisesti pitäneet tästä. Vielä reilusti harvempia, jotka olisivat pitäneet kovasti. Jollei Dee olisi vaikuttanut vähintään yhtä jännittyneen hermostuneelta, olisi rotta todennäköisesti tekeytynyt mahdollisimman pieneksi ja yrittänyt esittää kuollutta - yleensä hyvä tapa selviytyä, kun ei oasannut muutakaan.
Loppujen lopuksi se ei ollut niin erityisen vaikeaa, kun asiaa vähän ajatteli. Tai kun sitä ei ajatellut liikaa vaan antoi vain mennä. Jopa Ikka, jopa rotan tilannetajulla, tiesi mitä tässä kohtaa odotettiin. Eikä sekään nyt niin vaikeaa ollut, kun ei miettinyt liikaa. Liika miettiminen teki kaiken vaikeaksi. Melkein varovaisesti narttu kohotti toisen kätensä, ja tökkäsi sitten napakasti, melkein kivuliaasti, Deetä rintaan. "Sinä olet sinä. Minä pidän", tämä lopulta vinkaisi, ja tökkäsi sitten vielä uudelleen. Ei se niin vaikeaa ollut tajuta, kun oli miettimättä liikaa. Rotta tai ei.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 23:47:15 GMT 3
((ei tässä auta Deen kanssa kuin kostaa kaikki autohittaus )) Deen olemus ryhdistyi huoamttavasti kuullessaan rottanartun pitävän itsestään. Saukkomies kiersi kätensä Ikkan ympäri ja halasi tätä pitkään. Tuntui kuin Deen päässä olisi olut ilotulitus tai suuret juhlat, helpotus oli ollut kuin tsunami vaikkei miekkonen ollutkaan tajunnut jännittävänsä vastausta. Eihän hän ollut tuntenut Rottaotuksen kuin vasta jokusen tunnin mutta kuitenkin, eikös ensimmäiset tunnit ratkaisseet loppuvaikutelman? Hän irrottautui halaamasta toista ja katsoi tätä hymyillen naaman leveydeltä. "Ihanata" hÄnnän kivulia solmiutuminenkin hölläsi jännityksen lieventyessä. Saukko kielsi Deetä jatkamasta kiusallista hiljaisuutta tämän jälkeen. Dee ei kyllä meinannut vielä noudattaa saukon neuvojen jälkimäistä osiota, eihän tässä täysin tshhhkk villieläimiä oltu...Vai oltiinko?
|
|
|
Post by submarine on Aug 13, 2011 0:30:15 GMT 3
((Heh, suattaapi vielä äityä veriseksi tällainen.))
Ikka ehti vinkaista kevyesti jostain yllätyksen tapaisesta, kun näkökentän täytti äkkiä syli. Jos nyt rotta oli kuin olikin elämänsä aikana tuntenut myötämielisiäkin, oli halaaminen silti melkoisen uusi asia. Pitkän hetken tämä vain seisoi veltosti Dee ympärillään, ennen kuin aavistuksen kömpelösti vastasi eleeseen - olkoonkin, että miehellä oli enemmän käsimittaa ja ulottuvuutta. Tämä päivä oli ottanut vähintäänkin erilaisen suunnan, mutta rotta ei valittanut. Ei ainakaan vielä. Huonompiakin yllätyksiä oli nähty. Paljon huonompia.
Loppujen lopuksi Dee hellitti, ja Ikka oli melkein jopa aavistuksen pettynyt. Outoa touhua, mutta ainakaan äskeinen ei ollut ollut ikävää. "Naa-a", Ikka vastasi toiselle, tällä kertaa huomattavasti tyytyväisemmän kuuloisena. Melkeinpä hetken mielijohteesta, ajattelematta liikaa asiaa rotta kohotti yllättävän varovaisesti käpäläänsä, tavoitellen pidempää karvaa miehen pään tienoilla. Kukaties pelkästään uteliaisuudesta, päästäkseen kokeilemaan, kukaties koska tässä nyt oli jo kosketusetäisyydelle päästy. Loppujen lopuksi rotat useimmiten tutkiskelivat maailmaansa ensikäpälältä. Tuijottelusta ei tullut yleensä hullua hurskaammaksi.
|
|
|
Post by bao on Aug 20, 2011 20:19:03 GMT 3
((Upsista heijaa, mä en tiedä miten onnistuin olemaan koulussa näin intesitiivisesti...Pahoittelut venyttämisestä -.- Ikka hyökkäs kimppuun kostona hirveästä autohittauksesta...))
Dee antoi toisen tutkiskella käpälillään itseään, kumartui hieman alemmaskin jotta toisella olisi helpompi ylettyä. Saukkomies ei ollut saanut osakseen ystävällistä kosketusta sitten...Niin, milloin viimeksi? Ehkä ennen muutosta. Kauan siitä oli joka tapauksessa. Ja toisen läsnäolo tuntui niin hyvältä.
Saukko päästeli merkityksettömiä äännähdyksiä vain ilmaistaakseen kuinka mukava ja hyväolo sillä nyt oli. Nartun karvaton häntä oli Deen ihmetyksen aihe, saukon suurimmaksi osaksi, eikö se kylmettynyt ilman karvoja? Oliko se herkempi kuin karvapeitteinen? Menikö se solmulle itsestään? Se vaan oli niin erilainen...Ja kaunis. "Häntäsi tskk...on nätti"
|
|
|
Post by submarine on Aug 20, 2011 21:07:09 GMT 3
((Heh, eipä mittään, välistä koulussa tuppautuu aikaa. Ja juu, Ikka aikoo nyt riepottaa miesparkaa hiuksista pitkin seiniä.))
Ikka suki hetken miehen päätä, kuten rotat toisiaan sukivat, kun sattuivat pitämään toisistaan. Ei kiskomista, ei vetämistä, ei missään nimessä mitään kivuliasta. Tämän karva oli hyvin erilaista kuin rotan turkki. Se oli paksua ja tiivistä. Rotilla karva oli vain kylmän varalle, ei uimiseen taikka muuhunkaan. Narttu kulutti muutaman hetken sen parissa, kun Dee selvästikin näytti pitävän siitä. Loppujen lopuksi se meni melko tarkoituksettomaksi rapsuttamiseksi, mutta samapa tuo, ei se pahakaan asia voinut olla.
Ikka lopetti miehen nyppimisen vasta, kun Dee puolestaan kiinnostui rotan hännästä. Hetken verran tämäkin tuijotti omaa häntäänsä. Eipä narttu varsinaisesti ollut koskaan nähnyt sitä erityisen nättinä. Se nyt vain... oli siinä. Häntä. Kauempaa se näytti tasaiselta, mutta oikeastaan rotanhäntä oli pienten suomumaisten peitossa. Se tuntui oikeastaan melkein nahalta. Hännät olivat rotillatärkeitä, niin elämisessä kuin sosialisoinnissakin. Lisäksi ne tuppasivat olemaan herkkiä. Useimmiten muiden hännistä pidettiin käpälät visusti irti, hampaiden uhalla. Mutta Dee oli eri asia, tämä tuskin tekisi mitään pahaa. Varovasti Ikka kääntyi hieman sivuttain, että häntä oli paremmin huomion kohteena, ja ohjasi varovaisesti miehen käpälää lähemmäs. Tätä asia näytti kiinnostavan. Rotille häntä oli siitä hassu, että sen kautta sai helposti aikaan melkoista epämukavuutta, mutta jos osasi asiansa, niin myös huomattavasti mukavampaa. "Naa-a..." Ikka vinkaisi varovaisesti, melkein kuin kuiskaten. Tämä harvemmin päästi kovin monia kosketusetäisyydelle.
|
|