|
Post by bao on Aug 23, 2011 0:06:25 GMT 3
Dee vilkaisi Ikkaa silmiin ja kosketti varovasti häntää. Se oli lämmin ja karhea, toisenlainen kuin saukkomies oli olettanut. Hän silitti sitä varovasti myötäsuomuun. "Se on kiva..Lämmin tsskk"
Dee tiesi häntien olevan erityisen herkkiä, sekä yksityisiä. Saukon häntä tosin kesti kovempaakin kohtelua, olihan sillä suojanaan turkki mutta ei Dee silti olisi halunnut kenenkään rähmivän sitä ilman lupaansa. Paitsi Ikkan, rottanarttu saisi rähmiä hänen häntäänsä milloin vain halusi. "Saisit..koskea häntääni shhr koska vain". Teoriassa tuo vastasi melkeimpä jo ihmisten vastinetta avainten vaihdosta, ainakin saukkojen tavoissa. Rottien tavoista Dee ei tiennyt mutta halusi oppia lisää. Saukkomies jatkoi hännän hellimsitä, ainakin hän toivoi sen tuntuvan yhtä mukavalta kuin Ikkan rapsuttelu oli hänestä ollut.
|
|
|
Post by submarine on Aug 23, 2011 0:33:14 GMT 3
Ikka värähti kunnolla, vaikka yrittikin peitellä sitä. Siitä oli aikaa, kun kukaan oli koskettanut millään mukavalla tavalla. Ja, niin haavoittuvaiselta kuin se saikin tuntumaan, ei oma hännän näpertelyt vetänyt koskaan vertoja vähäisimmällekään toisen hyväilylle. Jokin siinä vain oli. Hetken narttu salli itsensä vain väristä ja sulaa Deen varovaisen hellimisen alla. Tätä hylkiörotat kaipasivat eniten; kosketus oli tärkeä osa kaikkea kanssakäymistä, ja sen täysi puute vähintäänkin hirveää. Hetken Ikka vain oli ja antoi muutaman hiljaisen äännähdyksen kertoa kaiken olennaisen.
Hetkensä yksipuolisesti nautittuaan rotta havahtui aavistuksen. Deelläkin oli häntä, ja tällä hetkellä se oli melkoisen orpo ja vailla huomiota. Tämä istuutui takaisin alas, ja kurotti hyvin paljon aikaisempaa varovaisemmin tutkimaan Deen selkärangan jatketta. Se erosi melkoisesti rotanhännästä, ja nartun oli myönnettävä, ettei tällä ollut hajuakaan paksun, karvaisen hännän yksityiskohdista. Rotilla häntä oli paljas, ja ainakin teoriassa siro, siksi sitä oli niin kätevä hyväillä. Mutta tämä oli turkin peitossa ja paksu. Hetken verran Ikka vain tutkailikin sitä, ja vilkaisi sitten mieheen aavistuksen hämillään. "Miten... tämä toimii?" narttu lopulta vinkaisi, osaamatta sitä sen paremminkaan muotoilla. Samalla tämä silitteli häntää varovaisesti.
|
|
|
Post by bao on Sept 22, 2011 20:57:22 GMT 3
//Ylppärit ohi ja meikäläinen selvisi elossa o/ Saa nähdä jäänkö eloon senkin jälkeen kun YL saa vastaukset käsiinsä xD//
Ikkan mielihyvän äännähdykset olivat paras palkkio mitä Dee koskaan oli saanut, ja niin yksinkertaisesta asiasta kuin hännän hyväilystä vielä! Dee hymyili miten nyt sekasikiön naamallaan saattoi mutta positiiviseksi ilmeen saattoi kuitenkin tulkita.
Dee ei huolestunut nartun kiinnittäessään huomionsa hänen häntäänsä. Kysymys yllätti hieman, mitä hännillä nyt tehtiinkään. "Se tssst ohjaa uidessa ja ja kr antaa lohtua kun on yksin..Häntäjuttuja" Dee kohautti olkapäitään. Rotan suomuinen häntä tuntui ainakin saukkomiehestä paljon mukavemmalta käteen kuin karvainen jatke. Paljas häntä ei tainnut edes likaantua niin paljoa mutta saukon häntää sai koko ajan olla sukimassa ja nyppimässä jottei kantanut mukanaan mitään likaa tai lantaa. "Rotan häntä kivempi..."
|
|
|
Post by submarine on Sept 22, 2011 21:55:17 GMT 3
((Heh, arvelinkin, että ne vaatisivat keskittymistä. Teretulemasta vain takaisin, ja toivotaan, toivotaan =D))
Ikka silitteli häntää aavistuksen mietteliäästi ja kuljetti varovaisesti sormiaan läpi turkin. Loppujen lopuksi se tuntui olevan melko samanlainen, kuin muutkin osat Deestä, samalla tavalla turkin peitossa. Mutta kai se silti tunsi jotakin, vaikka karvainen häntä rotasta tuntuikin oudolta ajatukselta. Hyötyä siitä silti varmasti oli. Ohimennen tämä vilkaisi mieheen, ja sitten omaan häntäänsä. "Naa-a. Likaantuu. Suomut tippuvat. Pitää hoitaa. Ja pestä. Öljytä, jos voi", Ikka lopulta vastasi, osaamatta varsinaisesti ajatella omaansa erityisesti sen kivempana kuin miehenkään. Se oli melkoisen erilainen, ja eri tarkoitukseen. Olkoonkin, että häntä ehdottomasti oli kiva noin nyt yleisesti. Ihmisillä ei ollut häntää, ja siksi nämä kaiketi olivatkin outoja. Deellä oli, ja se oli hyvä.
Aikansa Ikka silitteli ja suki saukon häntää istualtaan, toivoen että se tuntuisi mukavalta, vaikka tämä oli vieläkin melko hämillään uudenlaisen tuttavuuden edessä. Enemmänkin tosin hännän kuin sen omistajan. Dee oli eittämättä hieman outo tapaus, mutta ei epäilystäkään siitä etteikö narttu olisi pitänyt tästä. Paljon. Niin hassulta kuin tuntuikin löytää joku, jonka kohdalla kaikki tuntui yllättävän selkeältä ja pulmattomalta. "Onko tämä hyvä? Tai... mitä nyt?" Ikka hetken perästä vinkaisi ja kohotti taas katseensa mieheen, tietäen sen melkoisen kömpelöksi, mutta osaamatta oikein olla kysymättäkään. Tämä oli vieläkin melko hämillään, eikä tiennyt, pitikö Dee hännän sukimisesta vaiko ei, ja mitä tämä tarkalleen ottaen halusi.
|
|
|
Post by bao on Oct 4, 2011 10:36:57 GMT 3
Dee nautti suunnattomasti kun joku koski häneen, kohdisti positiivistä huomiota. Virkistävää vaihtelua saukkomiestä kohden heitettyjen vanhojen saappaiden ja roskien jälkeen. Karvaton häntä oli vaikea hoitoinen? "Minä voin tss hoitaa" hän sopersi puoliääneen.
Dee halusi itseilleen tuntemattomista syistä jakaa pesänsä pidempääkin Ikkan kanssa kuin vain sen tovin mitä kestäisi rotan kuivua. "Tosi srkk hyvä" miekkonen koitti hymyillä, niin, tämä oli tosi hyvä ja olisi vielä enemmän hyvä jos rottaneito jäisi. Dee voisi suojella ja hankkia ruokaa ja ja ja.. Toinen kysymys havahdutti vähän enemmän. "Ehss..Sinä voi jäädä".
|
|
|
Post by submarine on Oct 4, 2011 15:34:49 GMT 3
Dee vaikutti pitävän hännän sukimisesta, ja se rohkaisi Ikkaa aavistuksen touhun suhteen. Loppujen lopuksi tämä tunsi turkit kaiketi aivan hyvin tietääkseen ainakin suunnilleen, mitä niiden kanssa tehtiin - olkoonkin, että sai yleensä näpertää vain ja ainoastaan omaa karvaansa. Seura vaihteen vuoksi tuntui kaikin puolin mukavalta, niin kosketus kuin koskettaminenkin. Oli aikaa, kun rotta oli tehnyt mitään tällaista niin, että sillä olisi ollut väliä. Toki rotat raapivat toisiaan yleisen kohtuuden nimissä, mutta siinä ei ollut kummaltakaan puolelta kiinnostusta tai halua. Se oli vain tapa.
Saukonhännän nyppimiseen keskittynyt Ikka tuli vilkaisseeksi melkoisen yllättyneenä Deehen, kun tämä äkkiä heitti pienen, mutta melkoisen mittavan toteamuksensa. Mies mainitsi jäämisen, ja vaikka se olikin vain lupa, sai se silti nartun tuijottamaan tätä hetkisen vaiti. Se vetäisi tämän hieman paremmin taas todellisuuteen pienestä hetkestä. Dee tuskin tarkoitti muutamaksi hetkeksi jäämistä, sen tajusi rottakin. Jääminen. Paikalleen jääminen. Ikka ei pysynyt missään pitkään, syystä jos toisestakin. Liikkeessä kaikki oli helpompaa, asiat saattoi jättää taakse kun ne kävivät vaikeiksi. Rotta pysyi liikkeessä, eikä oikeastaan edes tiennyt miksi. Ja nyt tarjottiin mahdollisuutta jäädä paikoilleen, ja omaksi asioita mutkistavaksi päänvaivakseen Ikan oli myönnettävä, ettei se vielä, ei juuri nyt ainakaan, vaikuttanut oikeastaan edes ihan huonolta ajatukselta. Vaikka jo pelkkä sana saikin epäröimään. Pysähtyminen antoi asioille aikaa saada kiinni.
Hetken aikaa Ikka tuijotteli varsin vaiti Deetä, ja etsi sitten moneen kertaan harjoitellun, mahdollisimman mukavan hymyn. Rotat eivät hymyilleet, eivät oikeasti. Vain silloin kun halusivat näyttää siltä - ja olivat harjoitelleet tarpeeksi. Käpälät erkanivat aavistuksen kiusaantuneesti miehen hännästä ja jäivät näpläämään keskenään tyhjää. "Naa-a", narttu vinkaisi, eikä oikeastaan keksinyt kunnollista jatkoa saman tien. "Naa-a", tämä toisti, raapaisten niskaansa. "Ehkä. Ehkä voin. Katsotaan. Sitten", rotta lopulta vastasi, tietämättä millään muotoa itsekään, mitä mieltä oikeastaan oli koko asiasta. Kaikki oli mukavaa nyt, tämä ei halunnut vaivata päätään sillä aivan vielä.
Käpälät haeskelivat saukonhäntää uudelleen, kuin sovitellen.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 21:29:35 GMT 3
Dee kauhistui jo kun rotta tuntui vierastavan ajatusta pesään jäämisestä. Pölhä saukko, tyhmä saukko, nyt rotta pakenee ja sinä jäät yksin saukon kanssa! Saukkomies rupesi sättimän itseään mielessään. Tässä oli mukava tuttavuus ja hän pilaa sen kaiken, taas! Eikö hän vain voisi tssk pitää suunsa kiinni ja olla hetken onnenlinen? Ei, hänen pitää, tai saukon pitää ruveta höpöttämään ja kaikki on piloilla...
Mutta sitten narttu sanoi jotain ja Dee lopetti itsensä sättimisen. "Saa shhr mietti rauhassa". Saukkomies unohti sättineensä itseään ja sen sijaan mielessään hyppi riemusta, rotta harkitsisi, ainakin miettisi asiaa. Mitään ei oltu menetetty. Saukko hymyili itsekkin varovasti ja ilahtuneena halusi kyhnyttää rotan korvan taustoja muttei tiennyt uskaltaisiko vai pitäisikö rotta häntä vain outona lääppijänä. Hänen häntäänsähän sai vapaasti rotta hipelöidä, tämän Dee päätti.
|
|
|
Post by submarine on Oct 6, 2011 22:25:24 GMT 3
Dee näytti tyytyvän vastaukseen ilman sen suurempia ongelmia, ja Ikka renotoutui taas hieman. Hetken verran tämä oli näyttänyt jo melkoisen kauhistuneelta hiljaisuuteen, mutta vastaus oli rauhoittanut miestä ainakin hieman. Tämä oli nyt, se olkoot sitten kun sen täytyi olla. Hintelä ja kevyttekoinen rotta keskittyi taas saukonhäntään, joka oli reilusti yksinkertaisempi kuin kiperät kysymykset jostakin keskeisestä, johon nartulla oli huonosti päätä. Aikansa Ikka suki häntää kaikessa rauhassa, mutta loppujen lopuksi se alkoi olla melkoisen läpikäyty muutamaankin kertaan. Oikeastaan nartulla ei ollut hajuakaan, oliko varsinaisesti tehnyt mitään hyvää jo valmiiksi melkoisen puhtaalle hännälle, mutta Deekään ei todennäköisesti jaksanut näpräilyä loputtomiin - tai niin tämä ainakin epäili. Oikeastaan tätä alkoi varmaankin jo ärsyttää tällainen.
"Naa-a. Hyvä häntä. Puhdas on", Ikka vinkaisi loppujen lopuksi ja silitti vielä kertaalleen, ennen kuin lopulta vääntäytyi pystyyn, jotta voisi hännän sijasta silmäillä sen omistajaa paremmin. Dee ei ollut rotta, ja näytti nartun silmään jokseenkin erikoiselta, mutta ei pahalta. Mielenkiintoiseltakin, kukaties. Hetken Ikka vain silmäili, ja raapi sitten taas niskaansa. Sitä syyhysi, kuten aina. Vanhoja arpia ja sensellaista. "Se oli... se. Nee-kik. Ja sitten sinä", alamittainen narttu tokaisi äkkiä. Tämä alkoi rentoutua melkoisen hyvin, ja se puolestaan rohkaisi. Ja kun rotta rapsutti toista, siitä odotettiin vastapalvelusta. Tuskinpa se saukoillakaan niin erilaista oli. Ihmisetkin puhuivat toistensa selän raapimisesta, tai jotakin sellaista.
|
|
|
Post by bao on Oct 6, 2011 23:23:20 GMT 3
"Kiitos" Dee ei ollut unohtanut ihmisten hyviä tapoja. "Häntä hyvä". Dee päätti toteuttaa ajatuksensa, varsinkin nyt nähdessään Ikkan raaviskelevan itseään. Ja olihan kohteliasta vastata ruokkoamiseen. "Minä rapsutan". Saukkomies kääntyi jonkin verran jotta ylettyisi molemmille mukavasti rotan niskaan ja selkään. Hän aloitti varovasti silittämällä kunnes herkät sormet rupesivat toimeen rapsuttaen tuntemuksen perusteella vanhaa arpikudosta. "Mistä nämä tsr tulleet?". Mies koitti olla seurallinen ja kyseli jottei tulisi kiusallisia hiljaisuuksia. Vaikkakin oli tämä ihan mukavaa muutenkin, ehkä hiljaisuus ei olisikaan ollut niin kiusallista...Mistä sen tietäisi. Vähitellen saukko rapsutti myös korvan takaa, aivan kuten oli halunnutkin. "Tämä krss onko hyvä?"
Rottaneito oli...viehättävä, jännittävä. Sievempi kuin monet saukot joita Dee oli tavannut muttei kuitenkaan mikään itsestään huolehtimaan kykenemätön. Vaikkakaan ei saukkoa olisi haitannut vaikka hän olisi joutunut huolehtimaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 7, 2011 0:26:48 GMT 3
Ikka värähti taas, kun tunsi Deen kosketuksen, tällä kertaa niskassaan ja selän tienoilla. Kaikesta huolimatta jonkun päästäminen iholle oli hermostuttavaa, eikä niskan tienoo ollut millään muotoa kaikesta mitättömin paikka muutenkaan. Ei ehkä herkin, mutta kuitenkin herkkä. Ja kuten mieskin näki, sitä ei oltu aina kohdeltu niin erityisen hyvin. "Kaikenlaista", Ikka vinkaisi Deelle jonkinlaisen vastauksen silmät melkeinpä ummessa, keskittyen tunteeseen. "Raavittu. Ja purtu. Ja... ja sellaista", rotta hapuili, osaamatta ajatella erityisen paljoa. Viimeistään siinä kohtaa, kun mies siirtyi korviin asti, alkoi sillä olla jo melkoisen silminnähtävä vaikutus narttuun. Korvat olivat eittämättä yksi herkemmistä paikoista, ainakin jos niitä osasi käsitellä oikein, ja rotta melkeinpä tutisi kosketuksesta, suuret nahkakorvat väristen.
"Hyvä... on hyvä", Ikka tapaili jotakin vastauksen oloista, kunnes ei malttanut enää vaan kohotti käpälänsä Deen korvia hyväilevän ketaran päälle, hieroen sitä kevyesti. Ei tämä itsekään oikeastaan tiennyt miksi teki niin, halusi vain koskettaa. "Tämä... on hyvä", rotannarttu jatkoi, vetäen miehen kättä lähemmäs itseään, naamansa eteen. Se taisi tosin vaatia saukon astumista lähemmäs, jos tämä nyt halusi antaa myöten, mutta tällä hetkellä Ikka ei varsinaisesti pitänyt sitä erityisen pahana asiana...
|
|