Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 20, 2011 10:30:26 GMT 3
”Olen ihan varma, että velho pitää luolansa edustalla nälkäisiä krokotiilejä. Olemme tuhon omat” Joku mies Sharielin lähellä kuiskasi. ”Ei sillä mitään luolaa ole, vaan valtava linna! Ja sellainen taikakivi, joka..” Toinen vastasi, johon kolmas: ”Taika-allaspas, sellainen missä on maagisia krokotiileja” ”Taika-allas vai?” Ensimmäinen mies kysyi. ”Taika-allas.” ”Kuulostaa tosi uhkaavalta. Ehkä ne krokotiilitkin osaa lentää.” Ensimmäinen jatkoi sarkastisella äänellä.
Ja keskustelu jatkui. Miehet siirtyivät kauemmas, eikä hän kuullut enää mihin keskustelu oli johtanut. Shariel oli kuitenkin aivan varma, etteivät miehet tienneet mistä he puhuivat. Velhoilla oli tornit, eikä siellä mitään krokotiileja olllut. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään halua osallistua tähän toivottomaan keskusteluun, vaikka se olikin siirtynyt hänestä kauemmas, mutta samanlaisia kuului joka puolelta. Se ei parantaisi heidän olojaan yhtään. Äkkiä joku puhui hänelle. Shariel käänsi päätään sivulle ja toiselle ennen kuin katsoi alas. Kääpiöihminen. ”Aivan. Se olisi perin ikävää näin kun on tottunut olemaan pitkä” Shariel vastasi hymyillen kohteliaasti ”Miksi olet noin lyhyt?” Hän jatkoi esittäen ei-niin-kohteliaan kysymyksen silkasta mielenkiinnosta
|
|
|
Post by submarine on Aug 20, 2011 11:16:59 GMT 3
Kääpiö naurahti kysymykselle, jonka olisi voinut melkoisen julkeaksikin tulkita. "Sen kun tietäisi, neiti hyvä. Huonoa onnea. Vanhempani olivat kyllä juuri niin pitkiä, kuin kaikki muutkin", tämä totesi ja hymyili taas. Mitä varmimmin pituusrajoitteisuus ei miestä suuremmin haitannut - tai jos haittasi, tämä piti sen hyvin piilossa. "Sitä paitsi, jos olisin pidempi ja raavas mies, minut olisi laitettu kantamaan tavaraa. Nyt ne vain potkivat muiden mukana oikeaan suuntaan. Siinäs näet, asiat voisivat aina olla pahemmin", kääpiö jatkoi, virnistäen taas. Tätä ei ilmeisesti haitannut myöskään pakkovärväys rosvojoukon orjaksi. Tai todennäköisesti haittasi, hyvin harvaa ei olisi haitannut, mutta sekin pysyi piilossa. "Vaikka ei sillä. Tämä pistää matkaan monta mutkaa. Ja niin kun tälläkin asialla piti olla taas kiire..." tämä päivitteli aavistuksen vaivautuneena.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 20, 2011 18:59:10 GMT 3
”Jännä, että he saivat sitten tuon kokoisen kuin sinä.” Shariel vastasi mietiskelevällä äänellä. Oli ylipäätään erikoista, että mies oli niin lyhyt kuin oli, häntä ehkä napaan asti. Kaiken lisäksi toinen vaikutti mukavalta. Hän oli joskus tavannut sellaisia kummallisesti syntyneitä ihmisiä, jotka olivat ilkeitä ja aggressiivisia, eivätkä he halunneet puhua mistään.
”Niin, totta. Ja tavaran kantaminen on ikävää hommaa.” Shariel sanoi hymyillen takaisin. ”Mitä tarkoitat? Millä asialla?” Shariel kysyi heti kiinnostuneena asiasta. ”Entä miksi teitä kutsutaan?” Shariel vaihtoi muodollisempaan sanamuotoon tajuttuaan, että he eivät olleet esittäytyneet. ”Olen Shariel” Hän lisäsi hymyillen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 20, 2011 21:25:42 GMT 3
"Jaa että miksikö minua kutsutaan? Useimmiten tumpiksi, pätkäksi, kääpiöksi, hapsenkakkiaiseksi ja muiksi ihastuttaviksi", mies vastasi ja virnisti jälleen. "Mutta vakavissaan, minun nimeni on Gilf. Tervehdys vain, Shariel. Toivottaisin hyvää päivää ja muuta sellaista, mutta uskonpa, ettei tämä erityisen hyväksi ole menossa", tämä totesi. "Minut oli palkattu kuriiriksi. Tiedäthän, viemään viesti. Kääpiönä olemisessa on se etu, että useimmiten väki jättää ainakin melkein rauhaan. Pari temppua, vähän nälvimisen kuuntelua, yleensä pääsee vähällä. Uskovat aina, että meikäläiset ovat hölmöjä ja varattomia. Parahultainen viestinviejäksi, siis", Gilf selitti. Ohimennen tämä vihelteli erästä vanhaa, tunnettua lastenlorua.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 21, 2011 16:59:14 GMT 3
Shariel ei oikein tiennyt, pitikö mies siitä, että häntä kutsuttiin näillä nimityksillä, vai pilailiko tämä hänen kustannuksellaan. ”Oikein hauska tutustua, Gilf” Shariel sanoi ja hymyili aurinkoisesti . ”Kuka sanoi, ettei päivä voi olla hyvä, jos tapahtuu huonoja asioita? Minusta tämä on hyvä päivä, vaikka tapahtuikin näin, että matkamme itään pitkittyy” Hän jatkoi.
”Maksetaanko siitä hyvin?” Shariel kysyi. Hän ei tiennyt sanan ”parahultainen” merkitystä, mutta saattoi vain epäillä sen tarkoittavan jotain positiivista. ”Nytkin siis työasioilla, viemässä viestiä?” Nainen jatkoi. Sharielistakin olisi mukava matkustaa työn merkeissä, mutta kun hän sitä alkoi ajatella, niin ainahan hän matkusti enemmän tai vähemmän työn merkeissä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 21, 2011 17:59:15 GMT 3
Gilf päästi pitkän, aaltoilevan vihellyksen, kuin pienen hymähdyksen. "Et välttämäti ole sitten turhan paljoa rosvojoukkojen kanssa asioinut. Voin luvata, tapahtuipa mitä tapahtui, tämä päivä tulee olemaan kaikkea muuta kuin hyvä", tämä totesi, hymyillen melkoisen toispuoleisesti, enemmänkin vain muodon vuoksi. Mies oli vähällä kompastua juureen, ja joutui muutaman hetken verran kompuroimaan ja hoipertelemaan. Siitä huolimatta hymy säilyi, kuin mikäkin pakolla esiin loihdittu suojakilpi.
"Noo, sillä elää. Toisinaan. Minun kohdallani siinä on se etu, että sillä ei ainakaan kuole", Gilf pyöritteli hetken vastausta Sharielin kysymykseen. "Ja jos osaa asiansa, siinä pääsee jyvälle kaikenlaisesta. Kaikenlaisesta tuottoisasta. Tai hyödyllisestä. Tai vaarallisesta", tämä lisäsi, ja virnisti taas. Sitten, yskäisyn alta ja matalalla äänellä, tämä lisäsi: "Sanovat, että Caelin Hirttokaaren herttuatar on todellisuudessa mies. Tai ainakin minä sanon. Ja sanonpahan kaikenlaista muutakin, kun siitä saa tienattua. Ja kukapa epäilisi kääpiöitä..."
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 21, 2011 19:06:41 GMT 3
”Minulla on tuttavia niissä piireissä” Shariel vastasi katsellessaan ylös puiden takaa välillä pilkottavaan taivaaseen. Nainen ei ollut koskaan joutunut ryöstön kohteeksi, ei pelkästään sen takia, mutta myös sen, ettei hänellä koskaan ollut mitään varastettavaa eikä hän liikkunut niiden kanssa, joilla olisi. ”Varovasti” Shariel sanoi kun toinen melkein kaatui juureen. ”Olisi ikävää menettää ainoa juttukumppani” Hän lisäsi.
Shariel nyökkäsi vastaukseksi. Hänkin eli omalla ’palkallaan’ ja jos ei elänyt, niin ainahan hänellä oli kissa. ”Mitä? Oikeasti?” Shariel melkein huudahti. Hän oli joskus nähnyt kyseisen herttuattaren, kaukaa tosin, mutta kuitenkin ja tämä oli näyttänyt kaikin puolin naiselta. Kaikkea sitä kuuleekin. ”Aivan, tuossa on omat etunsa” Hän jatkoi asiallisemmalla äänellä vilkaistessaan heidän seassaan käveleviin rosvoihin.
|
|
|
Post by submarine on Aug 21, 2011 19:40:25 GMT 3
"Nehän ne. Edut. Vaan äläpä erehdy luulemaan, että tämä olisi jotenkin mukavaa", Gilf totesi, astetta vakavampana. "Ja koska vaikutat aavistuksen yksinkertaiselta, annan sinulle pelkkänä hyväntekijänä hyvän vinkin. Pidä korttisi piilossa ja pelaa väärillä. Jos kaikki voivat lukea kätesi, et selviä", mies muotoili, ja vaikeni sitten äkkiä, kun rosvo tunki lähemmäs. Tällä oli kädessään keppi ja kasvoillaan ilme, joka viesti paljon halusta löytää pieninkin tekosyy käyttää sitä. "Turpa kiinni ja töppöstä toisen eteen!" rosvo ärähti kaksikolle. Gilf kääntyi tätä kohti kumarrellen ja nöyristellen, kasvoillaan lammasmaisen säikky ilme. "Toki herra, heti herra! Kiinni pysyy! Ollaan hiljaa ja mennään!" tämä soperteli kuin paraskin pelkuri ja kylähullu. Se kirvoitti rosvosta tuhahduksen, ja tämä suori simputtamaan muita.
"Näin", mies totesi ahdistelijan suorittua muualle, vailla häivääkään äskeisestä matelusta.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 21, 2011 20:27:45 GMT 3
Shariel ei ehtinyt vastaamaan Gilfin kommenttiin kun eräs rosvoista keskeytti heidät ja käski kulkea nopeampaa. Nainen laski katseensa maahan ja oli hiljaa, kunnes mies häipyi muualle. Luultavasti tekemään samaa jollekulle muulle.
”Tiedän kyllä, mitä teen” Shariel sanoi ja väläytti Gilfille epäinhimillisen virnistyksen ”Olen elänyt koko ikäni kaduilla, äläkä luule, ettenkö osaisi pitää itsestäni huolta.” Naisesta oli mukavampaa olla pelastettava, kuin pelastaja. Shariel ymmärsi hyvin Gilfin esityksen. Pienikin mies oli uhka, mutta nainen ei koskaan, tai erittäin harvoin. Kaiken lisäksi hän nykyään luotti aivan liikaa siihen, että Satar ilmestyisi paikalle, ja vietti aivan liikaa aikaa ihmismuodossaan. Shariel tiesi, ettei hänelle olisi mikään ongelma kadota yön pimentyessä, mutta toisaalta, vaikka Empalsus ei merkinnyt hänelle mitään, hän ei silti halunnut jättää tätä. Opas idässä voisi olla ihan hyödyllinen ja varsinkin, jos se oli ilmainen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 21, 2011 22:19:24 GMT 3
"Tunsin kerran miehen, joka tiesi aina, mitä teki. Silloinkin, kun otti osaa erääseen juomapeliin, johin liittyvät silmäside, vihainen mäyrä ja soihtu. Ja sanonpa, ettei tietäminen millään tavalla tehnyt tästä tulenkestävää", Gilf totesi täydellä pokerinaamalla. Sitten tämä kuitenkin kohautti olkiaan. "Mutta se saarnaamisesta. Kerrohan, oletko jo keksinyt nerokkaan pakosuunnitelman?" tämä kysäisi sitten, vilkaisten muutamaaan otteeseen ympärilleen. "Meistä kummallakaan ei välttämäti ole mitään viemisen arvoista, mutta en laskisi silti sen varaan, että nämä päästävät vain kohteliaasti menemään, kun tavarat on kannettu. Enkä päästäisi minäkään siinä kohtaa, paljon vähemmästäkin on piilopaikkoja paljastunut", Gilf pohdiskeli. "Se on veitsellä korvasta korvaan ja matala hauta, jos saavat itse päättää. Enkä tiedä sinusta, mutta ainakin itse pidän kurkustani tällaisena suljettuna mallina."
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 22, 2011 14:20:58 GMT 3
”Näen, mitä tarkoitat” Shariel vastasi. Hän oli joskus matkustanut osan matkastaan rosvojoukon mukana, eikä se ollut mukavaa. Nainen oli joutunut hiippailemaan yöllä pois leiristä ja katoamaan metsään. Shariel naurahti hiljaa kuullessaan miehen seuraavan kysymyksen. ”Tietenkin, mutta miksi minä sitä sinulle kertoisin? Voisi hyvin olla mahdollista, että olet hänen kätyri”, Nainen jatkoi viitaten velhoon. Ja hänen pakosuunnitelmansa koski vain häntä itseään, ja ehkä Empalsusta, mutta hän ei ollut varma toimisiko se. Toimisi todennäköisesti, jos he eivät törmäisi velhoon, silloin he saisivat sanoa hyvästit elämilleen. Niin monta kuin niitä sitten olikin.
|
|
|
Post by submarine on Aug 22, 2011 15:57:57 GMT 3
Gilf iski silmäänsä. "Hyvä, nyt sinä ajattelet", tämä totesi virnistäen. "Saattaisin toki olla vaikkapa rosvojoukon kätyri. Kukaties annoin näille tietoa alusta asti. Ehkäpä varmistin, että karavaani olisi mahdollisimman helppo ryöstettävä. Ja nyt tarkastan, ketkä hautovat pakoa. Täysin mahdollista", tämä nyökytteli, ja vilkaisi sitten Sharieliin hieman terävämmin. "Vaan jollen ole aivan väärässä, sinä puolestasi ikään kuin vain hivuttauduit mukaan matkan aikana. Sangen epäilyttävää, etten sanoisi. Kukaties kätyri oletkin sinä, ja syyttelet muita vaikuttaaksesi syyttömältä. Sangen mahdollista. Ja toisaalta, ehkä vain syyttelen sinua syyttelijäksi vaikuttaakseni viattomalta. Sangen mahdollista", mies hymähti ja virnisti. "Vaan ei. Pidä suunnitelmasi. Epäilen, etten sopisi siihen kuitenkaan. Ja minulla on omani, enkä usko sinun sopivan niihin", Gilf lopulta totesi, vihellellen taas lastenloruaan.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 22, 2011 16:29:38 GMT 3
Shariel virnisti, koska ei tiennyt, mitä muutakaan olisi tehnyt. Hän ei halunnut näyttää tälle kummalliselle pikkumiehelle hämmennystään. ”Se sopisi tehtäviisi”, hän sanoi, ”Toisaalta, eivätkö kaikki täällä haudo pakoa edes jollain tasolla?” Nainen jatkoi esittäen kysymyksen pikemminkin retorisena kuin varsinaisena kysymyksenä. ”Niin tein, ei ollut muutakaan tekemistä ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta.” Shariel sanoi ” Niin, vaikutan siis yhtä syylliseltä sinulle, kuin sinä minulle” Hän jatkoi hymyillen seuraten toisen ajatuskulkua. Shariel nyökkäsi Gilfille, eikä jatkanut asiasta enempää. Toinen vaikutti hilpeältä
|
|
|
Post by submarine on Aug 22, 2011 17:16:27 GMT 3
Gilf hymähti naisen kysymykselle. "Eipä tästä joukosta kukaan varmasti erityisemmin täällä viihdy. Mutta yllättyisit, kuinka moni tyytyy siitä huolimattakin vain odottamaan, että jotain tapahtuisi. Ja haluamatta loukata ketään, suurimmalla osalla muista suunnitelmat eivät ole erityisen... toimivia", tämä totesi. "tyytyvät osaansa, ikävä kyllä. Mutta jos ei muuta, helpottaa se ainakin asioita." Mies vaihtoi äkkiä puheenaihetta jälleen kerran yhtä nopeasti. "Mutta joka tapauksessa, kertoiko se matkatoverisi mitään mielenkiintoista? Näytti olevan jonkin sortin loitsija, olkoonkin, ettei turhan tehokas sitten loppupeleissä. Tietävät yleensä kaikenlaista..." tämä totesi, ääni täynnä kaartelua ja kiertelyä.
Kauempana eräs huonosta polvesta valittava hidastelija sai paljon muutakin ajateltavaa, kuin vanhan vaivansa. Gilf päästi jälleen aaltoilevan vihellyksen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 23, 2011 16:04:29 GMT 3
Shariel tuhahti miehen vastaukselle. Ihmiset, he olivat niin saamattomia. Kukaan ei koskaan tehnyt mitään normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavaa. Oli aivan kuin se ei olisi koskaan juolahtanut heidän mieleen. ’Miksi minä nyt täältä lähtisin? Tässä on mukava olla..’ Nainen ei joskus voinut ymmärtää tällaisia ihmisiä, jotka elivät koko elämänsä yhdessä paikassa koskaan haluamatta olla missään muualla.
”Kyllähän me juttelimme” Shariel vastasi kierrellen. ”Miksi kysyt?” Hän lausui ajatuksensa ääneen. Kyllähän Empalsus oli tuntunut tietävän kaikenlaista, mutta nainen ei tiennyt, oliko mies keksinyt asioita sitä mukaan kun hän niitä kyseli, vai oliko oikeasti tiennyt. Shariel ei ollut ajatellut sitä aikaisemmin. Gilf oli herättänyt hänen epäilyksensä jälleen.
|
|