|
Post by metacadoari on Aug 7, 2011 2:33:00 GMT 3
Laukaus sai kapteenin valpastumaan. Miehen viereen putosi kuivan näköinen merirosvo reikä silmiensä välissä. Hän kääntyi katsomaan perämiestä jonka ase osotti yhä metsään.
"Luulenpa että luulosi ei ole ollenkaan väärä luulo. Luullakseni tuo luupää on erään vanhan "ystäväni" palveluksessa. Anteeksi, oli. Hieno laukaus."
Miehen huomion varasti metsästä kuuluva rasaus joka sai tämän loikkaamaan kärppänä metsänrajan sisäpuolelle. Miekka löysi tiensä ulos tupestaan kun hän asettui valmiusasentoon joukon ilkeän näköisiä miehiä muodostaessa piiriä miehen ympärille. Kapteeni virnisti. Tästä tulisi hienoa.
"Perido! Valmiina siellä! Queray tänne kuin olisit jo!", Necil karjui ja viimeisen tavun kaiun kuollessa pois tämän edessä lepäsi jo kaksi veristä hahmoa miekanjälki rinnassaan. Jäljellä olevat tiivistivät rivejään ja syöksyivät yhtenä miehenä kapteenin kimppuun. Mies arvioi tilanteen, napsautti sormiaan kuin kutsuakseen jotain, kyykistyi ja ponnisti. Joukko kovanaamoja juoksi kovasti rusahtaen yhteen Necilin ollessa puolisentoista metriä heidän yläpuolellaan loikattuaan suoraan ilmaan. Miesten ollessa vielä tokkurassa kapteeni putosi ilmasta heidän päälleen ja parturoi parilla nopealla halonhakkuulyönnillä koko miesjoukon. Hän pyyhki miekkansa sammaleeseen ympärillä olevien miesten päiden putoillessa tantereeseen.
"Tai ei sittenkään mitään."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 7, 2011 3:06:38 GMT 3
Kapteenin kehotuksesta Queray lähti juoksujalkaa kohti Necilin ääntä. Saapuessaan ryteikön toiselle puolelle mies erotti maasta läjän päättömiä piraatinalkuja. Queray naurahti ja oli juuri tunkemassa asettansa takaisin omalle paikalleen kunnes pysähtyi niille sijoilleen ja jäi kuuntelemaan hiljaa ympärilleen.
Pian mies survaisi miekkansa esiin ja viimeisteli kaksi pusikossa piileksivää pelkuria ennen kuin mokomat ehtivät laivakissaa sanoa. Seuraavaksi mies nappasi vyöltään myös pistoolilla varustetun tikarinsa, ampui sillä ja viskasi sen heti perään nyt seppää lähestyvään lurjukseen joka kaatuikin vain sekuntia myöhemmin kummallisen korahduksen päästettyään.
”Se siitä. Tai no oikeastaan ei aivan..” Queray pääsi jo tuumaamaan kun huomasi vielä yhden piraatin seisovan kapteenin takana juuri iskemäisillään toista. Piraatti pysähtyi hetkeksi huomatessaan perämiehen huomanneen itsensä mutta koitti sitten pikaisesti toimittaa uhrauksensa loppuun. Toisen hämmennystä lisäsi vielä lisää se että Queray oli juuri tulittanut toisella tikarinsa aseella puukon piraatin käsistä.
Sillä silmäyksellä Queray oli laskenut aseensa Necilin olalle ja ampunut sillä viimeisetkin elämän pihinät piraatin kuvatuksesta pihalle. Lurjus kaatui kuolleena kuin kivi aivan toisen selän taakse.
”Nyt voin sanoa että se siitä. Jos täällä vielä joku piileksi hetki sitten, se joku on varmasti ottanut jo jalat alleen ja on jo kaukana poissa täältä eikä varmasti harkitse tulevansa uudelleen. Jos taas näin ei ole niin vannon kautta krakenin ampuvani sen perkeleen aivot pihalle ja käyttäväni niitä seuraavana syöttinäni kun menen kalaan.” Perämies virnuili ilkikurisesti kapteenille ja latasi aseensa varmuuden vuoksi seuraavaa paukkua varten.
Ilmassa leijui veren ja ruudin tuoksu.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 10, 2011 21:51:43 GMT 3
Necil katseli loppujen piraattien teurastusta ja myhäili.
Onpas perkeleen taitava pentu minulla perämiehenä. Voisin ylentää mutta omaa paikkaani en kyllä luovuta.
Mies nosti peukalonsa pystyyn viimeisen laukauksen kaiun kierrellessä tämän korvaa.
"Muuten hyvä mutta jos seuraavaksi suorittaisit ammuskelun jossain muualla kuin korvani juuressa, ei meinaan ole hyväksi kummankaan terveydelle."
Kapteeni tarkisti ruumiiden taskut löytämättä mitään järkevää ja asteli Peridon luokse. Laivaseppä seisoi syrjemmässä mutta naamalla ei näkynyt säikähdyksen hiventäkään. Itseasiassa mies näytti hieman myrtyneeltä.
"Noh?", kapteeni kysyi kummissaan.
"Itsekästä sakkia olette, perkele. Hyvä tappelu olis ollut mutta kun kiellettiin osallistumasta."
Kapteeni purskahti nauruun.
"Jos tappelua kaipaat, liity miehistöön. Milloin ei ole sotaa toisen laivakunnan kanssa, tapellaan keskenään. Ruokajonossa, korttia pelatessa, kannenkuurausvuoroista on oikein turnaukset pidetty."
Peridon kasvot kirkastuivat.
"Ottaisitko meikäläisen oikeasti mukaan?"
Kapteeni myhäili ja virnisti.
"Tottakai. Sinunlaiselle karhulle on aina käyttöä."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 10, 2011 22:35:58 GMT 3
"Äläs vanha merikarhu siinä valita. Siitä on selvästi liian kauan kun olet viimeksi osallistunut kunnon kahakkaan merellä ja kuunnellut tykkien laulua. Ajattelin hieman virkistää muistiasi tuolla äskeisellä pamauksella." Perämies virnuili kapteenille ja tunki aseen takaisin omalle paikalleen. Tuon tehtyään mies asteli hakemaan vielä aiemmin heittämänsä tikarin kuolleen konnan niskasta takaisin itselleen - sitten mies astahti takaisin esiin pusikon syövereistä puistellen tarttuneita lehtiä samalla itsestään.
Queray oli vähällä kysyä keitä mokomat piraatit olivat olleet mutta päätti säästää Necilin kysymyksiltään. Olivat keitä olivat - varmaa oli kuitenkin että tuo lauma typeryksiä oli seurannut heitä kenties jo satamasta asti ja väijjyneet otollista aikaa iskeä pusikon turvissa. Säälipä vain, että perämies oli äkännyt heistä yhden kiipeilemässä puussa.
Perämies sattui sepän ja kapteenin luokse juuri parahiksi kuulemaan että Necil oli ottamassa sepän heidän mukaansa alukselle.
"Pitipäs sattua.." Mies tuumi puoliksi ääneen ja nosti kädet puuskaan eteensä, "Minä en kuitenkaan ole valmis jakamaan huonettani tuon enkä kenenkään muunkaan kanssa - niinkuin varmaan hyvin tiedät." Queray jatkoi epäilevään sävyyn mutta pian nuorukaisen kasvoille nousi kissamainen virnistys.
"Milloin lähdetään?"
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 10, 2011 22:47:18 GMT 3
"Älä huoli, ette joudu samaan sänkyyn", kapteeni virnuili perämiehelleen ja kääntyi katsomaan Peridoa.
"Niin, milloin lähdetään?"
Karhumainen mies asteli laiturintolpan luo ja vetäisi siinä olevasta vivusta. Laiva keinahti sen telineiden irrotessa rysähtäen laiturista ja Perido kääntyi katsomaan piraattikaksikkoa.
"Nyt!"
Kapteeni vain tuijotti.
"Perkeleen Perido. Nopeaa toimintaa, ei voi muuta sanoa."
Jätti virnisti.
"Tämän joen suulla on isohko kaupunki kuten varmaan tiedät. Voimme varmaan pysähtyä siellä, tarvitsemme vähän vielä miehistöä ja haluan ottaa mukaan yhden seppäkaverini. Hänen kanssaan voimme vaikka alkaa suunnitella maailmanvaltausta.", hän sanoi ja kääntyi sitten laivaa kohti. Kapteeni avasi suunsa.
"Ahl Fasbgare?"
Perido kääntyi ympäri.
"Tiedätkö hänet?"
"Että tiedänkö. Kaveri on koko tunnetun maailman paras seppä. En tiennytkään että tunnet hänet. Jos hän tahtoo lähteä niin perkele, minä en ainakaan sano vastaan."
Perido virnisti taas.
"Niin arvelinkin. Jokos lähdetään?"
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 10, 2011 23:13:35 GMT 3
Peridon kiskottua laiva vesille perämieheltä loksahtivat leuat melkein sijoiltaan.
Tuike syttyi jälleen miehen silmiin ja tokkopa oli kymmentä sekuntia kulunut kun mies oli kamppeensa kasannut ja marssi nyt harvinaisen leveä hymy kasvoillaan kenkiensä kannat kantta vasten kopisten.
Queray kiirehti pää kolmantena jalkana laivan keulaan, takaisin kiiruhtaessaan mies halasi ensimmäistä vastaan tulevaa mastoa ja sitten taas ruorikannelle ehdittyään mies tarttui ruoriin juuri sen näköisenä, että olisi seuraavaksi kenties napannut koko ruorin matkaansa ja paennut rakastelemaan mokomaa jonnekin ruuman kätköihin.
Samassa mies irrottautui ruorista ja asteli kannen reunalle nojautuen sitä vasten ja etsi nopeasti Necilin silmiinsä.
"Kapteeni!" Queray huudahti ja yritti saada toisen huomion itselleen, "Eikö laivalle pitäisi antaa nimi ennen ensimmäistä purjehdusta?" Nuorukainen kysyi pohtivaan sävyyn.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 11, 2011 23:00:55 GMT 3
"Nimi? Puhut asiaa veikkonen."
Kapteeni lähti kävelemään kohti laivaa Perido tiiviisti kannoillaan. Kesken laskusillan hän käännähti äkisti takanaan olevaa miestä kohti.
"Anna tuoppi."
Iso mies ojensi tuopillisen kaljaa kapteenilleen joka kääntyi juhlallisena kohti uutta laivaansa. Hän kohotti tuopin korkealle päänsä päälle.
"Olkoon nimesi Ragnarok II edesmenneen mutta hyvinpalvelleen edeltäjäsi mukaan. Olkoon onnesi parempi kuin hänellä ja pullistakoon tuuli punaisia purjeitasi kauemmin kuin hänen."
Mies heitti tuopin kohti laivan kylkeä. Räsähdys kertoi sen osuneen kohteeseensa ja kapteeni nousi tyytyväisenä laivaan.
"Kelpasiko?", mies kysyi Queraylta.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 15, 2011 16:01:19 GMT 3
"Kysytkin vielä! Totta maar se kelpasi!" Queray huudahti, "Sääli vain tuota tuoppia jonka rikoit. Siitä olisi varmasti vielä monet hyvät ryypyt ryypätty." Mies vihjasi puoliääneen vaikkei oikeasti välittänyt koko asiasta sentin vertaa. Yksi tuoppi sinne tai tänne. Pullonsuustahan ne parhaat ryypyt otettiin - jos perämieheltä kysyttiin.
Mies nappasi tavaransa kainaloonsa ja melkeinpä pyyhälsi pää kolmantena jalkana alakannelle etsimään itselleen pientä mutta hänen tarpeilleen sopivaa hyttiä. Vaatimuksina tosiaan oli ainoastaan se, ettei hän sitä kenenkään kanssa jakaisi, joten mokoma luukkuu tulisi olemaan vain hänen käytössään. Tunkeilijat kokisivat karvaan kohtalon, siitä nuorukainen pitäisi huolen.
Käytyään lävitse jokaikisen nurkkauksen ruumasta saakka, oli perämies valinnut itselleen mieluisensa kopin. Tuo laski tavaransa huoneessa olevalle pehmeälle ja leveälle sängylle ja tutkaili ympäristöään hivenen. Pieni pöytä jota koristi riittoisan näköinen määrä erilaisia laatikoita joihin mies voisi tavaroitaan tunkea. Salpauksella varustettu arkku johon olisi myös hyvä varastoida kaikkea. Ja tosiaan levein sänky minkä hän oli koskaan nähnyt laivassa olevan - lukuisten kapteenien sänkyjä kuitenkaan lukuunottamatta. Tämä riitti miehelle mainiosti.
Queray asteli oikein leveä virne kasvoillaan takaisin kannelle ja haki katseellaan kapteenia ja Peridoa, löytämättä kuitenkaan kumpaakaan. Perämies hieroi käsiään yhteen ja päätti tehdä jotain mistä oli oikeastaan jo varma jäävänsä kiinni. Nuorukainen hiipi kapteenin hytille - tarkisti vielä kerran ettei ketään ollut näköpiirissä - ja raotti sitten hytin oven kurkaten siitä sisään.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 15, 2011 16:38:47 GMT 3
Necil naureskeli perämiehensä letkautuksille ja huomatessaan tämän katoavan kannen alle, päätti itsekin tutustua tulevaan kotiinsa. Kapteenin hytin ovi aukesi täysin äänettömästi päästäen parkkiintuneen piraatin sisään hämärään kajuuttaan. Mies aukaisi huoneen perällä olevan ikkunan ja oli pudottaa leukansa lattiaan. Huone oli pehmeän tummanpunainen lattiasta kattoon, seinillä oli punaisia kankaita ja lattialla punainen matto.
Tuo matto tulee kyllä kärsimään..
Mies vetäisi kokeeksi eräästä seinällä roikkuvasta köydestä ja huomasi ällistyksekseen seinään ilmestyneen lokeron jonka sisältä paljastui kaksi identtistä pistoolia. Toinen nuora paljasti toisen lokeron josta ilmaantui pullo rommia. Kapteeni ei voinut pidätellä itseään ja ei aikaakaan kun jokainen huoneessa ollut roikkumista harrastava esine oli saanut riuskan nykäisyn osakseen ja aika moni niistä oli avannut jonkinlaisen salaluukun tai lokeron, joiden sisällä oli milloin mitäkin tarpeellista tai humalluttavaa. Eräs nuora laukaisi piilotetun varsijousen jonka ampuma vasama osui oveen täsmälleen pään korkeudella.
Voi perkele. Tämähän on parempi kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan
Miehen mietteet keskeytti oven takaa kuulunut pieni ääni. Nopeasti hän oli oven vieressä seuraten kahvan painumista ja vetäisi köydestä joka sulki kaikki salaiset kolot jättäen hytin täysin normaalin näköiseksi.
Ovenraosta ilmestyi Querayn hyvinmuodostunut pääkoppa jonka alapuolella olevista hartioista Necil nappasi lujan otteen ja nykäisi tämän hytin sisäpuolelle. Perämies oli kapteenin syleilyssä kasvot vain muutaman sentin päässä tämän omista. Ovi kolahti kiinni kaksikon takana.
"Heipä hei, miksikäs noin hiiviskelet?"
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 15, 2011 17:25:16 GMT 3
"No kun .. tuota noin.. siis asiahan on niin että.." Perämies yritti takellella suustaan jotain mutta jämähti jokaisen alun jälkeen miettimään liian pitkäksi aikaa mitä seuraavaksi sanoisi suustaan. Kapteenin varsin läheinen olemus sai nuorukaisen hyvin hermostuneeksi - lisäksi Queray tunsi kuinka hänen kasvoilleen nousi häiläkkä puna ja kuumotus valtasi hänen koko kroppansa päästä varpaisiin.
Queray yritti vääntäytyä hieman kauemmas toisesta mutta kapteenin tiukka ote esti sen tyystin. Mies nostatti kasvoilleen erityisen pirullisen virneen pyöritellessään tekovalhetta syvällä mielessään.
"Halusin vain tarkistaa ettei seppä ystäväsi ollut säilönyt oven taakse kenties jotain jousiarmeijaa tai peräti jopa karhua viemään päätäsi. Siinä olisi hymysi hyytynyt kun nuoli olisi sojottanut keskellä otsaasi tai mesikämmen ollut olkapäässäsi kiinni niitten kynsiensä kanssa - mietippä sitä kun rohkeana päätin kurkata ovesta ja pistää peliin viattoman ja nuoren elämäni tuollaisen käppänän puolesta!" Nuorukainen selitteli viimeistä päivää eikä itsekään tajunnut puolia mitä oli sanonut - mies sai viimein itsensä irti kapteenin otteesta.
Sillä hetkellä Queray kiinnitti huomionsa hytin olemukseen ja oli vähällä taas nyrjäyttää leukansa. Perämies pisti merkille myös jokapuolella huonetta roikkuvia naruja ja uteliaisuuttaan tietenkin vetäisi niistä yhdestä aivan spontaanisti ajatellen että siitä saattaisi ehkä jopa tapahtua jotain. Ilman halki syöksähti vasama, joka suhahti aivan kapteenin pään vierestä heilauttaen hieman toisen hiuksia matkansa aikana ja kolahti kiinni oveen.
Syvä hiljaisuus.
Perämies päästi irti nuorasta henkeään haukkoen. "SANOINHAN! JOUSIARMEIJA!" Queray, jonka kasvoilla lepäsi mitä hermostunein ilme, huudahti ja yritti livahtaa kapteenia pakoon hytistä harppoen pikaisesti ovelle ja tarttuen sen nupista avatakseen mokoman välikappaleen hytin ja vapauden välistä.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 15, 2011 17:40:27 GMT 3
Perämiehen lämmin vartalo kapteenin vastaavaa vasten tuntui kotoisalta ja turvalliseltä ja samaan aikaan se nostatti punan miehen poskille. Tästä ei ollut pitkään aikaan saanutkaan nauttia. Mies ei tahtonut päästää ollenkaan irti.
Necil huomasi perämiehen käden nousevan kohti nuoraa. Alkava säikähdys muljautti kiven miehen vatsanpohjaan tämän tajutessa mitä kyseessä oleva narunpätkä tulisi tekemään. Muljahdus ei kerennyt näkyä ulospäin nuolen sujahtaessa miesten ohitse oveen. Laukausta seuraavan hiljaisuuden rikkoi perämies joka riistäytyi irti Necilin otteesta ja kiiruhti ovelle. Mies juoksi perään ja nappasi tämän uudestaan syliinsä.
"Hölmö. Tuo on tarkoitettu kutsumattomia vieraita varten, ei minua tai sinua. Ja nytpähän opit ettei kaikkeen tarvitse koskea.", kapteeni sanoi rauhoittavasti. Hän katsoi nuorempaa miestä suoraan silmiin ja tajusi menettävänsä itsehillintänsä.
Hän tunsi nojautuvansa eteenpäin ja huultensa koskettavan edessään olevan miehen pehmeitä huulia.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 15, 2011 19:00:24 GMT 3
Jo ehtiessään uskoa pääsevänsä karkuun pälkähästä, perämies sai todeta olevansa jälleen Necilin syleilyssä. Perkele!
Kapteenin katse ei ollut lupaava sillä se oli hyvin paikalleen naulitseva. Querayn tutkiskellessa Necilin katsetta, mies tiesi mitä odottaa seuraavaksi. "Et ole tosissasi" Perämies ehti sanoa kunnes kapteenin huulet painuivat tämän omia vasten. Perämiehen sydän hakkasi tuon rinnassa kun laivan kylkeen lyövät aallot.
Kylmät väreet pyyhkäisivät nuorukaisen selkää pitkin. Hetki tuntui niin uskomattomalta - niin hyvässä kuin huonossakin. Queray antautui täysin tilanteen vietäväksi.
Juuri kun mies oli saanut kerättyä rohkeutta vastatakseen toisen suudelmaan, joku asteli oven toisella puolella ja käänsi lopulta sen nuppia. Hytin ovi raottui ja se sai perämiehen loikkaamaan irti kapteenin otteesta suoraa huoneen toiselle seinustalle.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 18, 2011 18:33:28 GMT 3
Kapteeni tunsi Querayn huulet omiaan vasten. Miehen silmät olivat kiinni ja hän painoi tilannetta syvemmälle ja syvemmälle muistoihinsa jotta ei joskus unohtaisi miltä nuoren miehen pehmeät huulet tuntuivat hänen omiaan vasten. Mies tahtoi muiston mukanaan hautaansa.
Necil huomasi ovennupin kääntyvän ja tajusin Peridon olevan tulossa sisään hyttiin. Perämies ilmeisesti huomasi saman sillä tämä riistäytyi irti ja hyppäsi toiselle puolelle huonetta tyrkäten vanhempaa miestä. Necil menetti tasapainonsa ja hapuili kädellään etsien tukea jolla pysäyttää kaatuminen saaden käteensä köyden johon tiukasti myös tarttui. Köysi painui tuuman verran alaspäin ja vajoaminen päättyi inhaan naksaukseen. Ohikiitävän hetken ajan hytissä oli täysin hiljaista ennenkuin naksausta seurasi toinen piilotetun varsijousen lauetessa. Vasama suhahti miesten välistä osuen keskellä oviaukkoa seisovan Peridon kurkkuun. Tämän kasvot valahtivat valkeiksi ja kädet hapuilivat niskarangan lävistänyttä nuolta ehtimättä koskaan perille. Karhumainen mies romahti lattialle päästäen kurlahtavan äänen ja ennenkuin kapteenin tyrmistyneet aivot tajusivat tömähdyksen, mies oli kuollut kuin kivi ja hytissä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Necil ei voinut kuin tuijottaa lattialla kasvavassa verilammikossa makaavaa miestä tyrmistyneenä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 18, 2011 19:17:50 GMT 3
Queray tuijotti kasvot kalpeina ja pupillit aivan pieniksi vääntäytyneinä hytin lattialla tummanpunaisessa verilammikossa makaavaa seppää. Mies sai turhankin kurjan lopun kohtalokseen - perämies oli vähällä antaa polviensa pettää altaan ja valua maahan polvilleen.
Perämies kuitenkin keräsi jälleen kerran päättäväisyytensä kasaan ja asteli ruumiin luokse ryhtyen kovin vaivalloisesti vetämään sitä ulos kapteenin hytistä. Seppä painoi kuin synti - ainakin yhtä paljon kuin karhu ja oli vaikea kuvitella Querayn kaltainen kukkakeppi raahaamassa mokomaa perässään. Onnistuneesti kuitenkin mies sai vedettyä ruhon taaemmas hytin luota ja asteli uudelleen hytin oven luokse jättäen taakseen verisiä saappaanjälkiä.
"Älä syytä siitä itseäsi" Queray sanoi hieman surkeasti katsahtaessaan tapahtuneesta selvästi järkyttynyttä kapteenia ja sitten taas Peridon ruumista takanaan. Nuorukainen tunsi pahaa syyllisyyttä tapahtuneesta - niin pahaa ettei mies pistäisi pahakseen vaikka Necil päättäisi taittaa Querayn siron niskan sepän kuoleman johdosta.
"Nyt autat minua hävittämään tuon ruumiin ja sitten otamme kaiken käyttökelpoisen mukaan ystäväsi talosta - hän kun ei niillä enää mitään tee eikä niitä tuonnekaan kannata jättää kaikenmaailman rötöstelijöiden armoille."
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 18, 2011 20:57:18 GMT 3
Kapteeni katsoi kuin harmaan harson läpi perämiehen raahaavan ystävänsä ruumista ulos hytistä. Ei näin voinut tapahtua. Ei vain voinut. Ja kaikki tämä oli vielä miehen itsensä syytä.
Älä syytä itseäsi? Miten voisin olla syyttämättä..?
Mies käveli raskain askelin ulos hytistään ja vinkkasi Queraylle.
"Meidän pitää siirtää hänet.. Ja ei mitään hävittämisiä. Hänet haudataan kunnolla. Vastaan ei kannata väittää."
Hän tarttui seppää jaloista.
***
Perido oli siirretty mökkinsä luokse ja kapteeni kaivoi hautaa mökistä löytämällään lapiolla. Homma oli raskas koska mies oli iso kuin kallionlohkare ja kuopan piti olla sen mukainen. Kyyneleet sekoittuivat hikeen ponnistuksesta punaisilla kasvoilla joissa olevien silmien takana oli omituinen tyhjyys. Mies oli menettänyt yhden vähistä ystävistään ja menetys tuntui lähes ylitsepääsemättömän raskaalta vaikka edellisestä tapaamisesta olikin kulunut useita vuosia. Eikä asiaa yhtään helpottanut se että Necil oli itse ollut henkilö joka antoi tappavan iskun vetäistessään köydestä.
"Viitsisitkö mennä pesemään kannen puhtaaksi verestä?", mies sanoi perämiehelleen ja vastausta odottamatta jatkoi kaivamista. Ruumiillinen työ teki olon siedettävämmäksi ja mitä kipeämmäksi miehen käsivarret tulivat, sitä vähemmän kasvoille noruvissa vanoissa oli mukana kyyneliä. Lopulta, pitkän ja raskaan kaivamisen jälkeen, hauta oli valmis.
Necil suoristautui ja niksautti kaivamisen jumiuttaman selkänsä. Hän heitti lapion takanaan olevaan maakasaan ja katsoessaan ennen niin voimakkaan näköisen Peridon murtunutta ruumista haudan vieressä tunsi poltteen silmäluomiensa takana alkavan uudelleen.
Ei nyt perkele enää, mies ajatteli silmiään pyyhkien. Mitä Queraykin ajattelee.
Hän nousi kuopasta ja asteli Peridon toiselle puolelle ottaen tämän viilenneestä kädestä lujan ottaan ja vieritti jätin haudan pohjalle. Ruumis putosi kuoppaan kevyesti rusahtaen ja Necil säpsähti ääntä kuin olisi saanut iskun palleaansa. Ei hän aiemmin ollut tajunnut jättiläisenkin olevan vain mies ja ihminen. Necil vilkaisi ympärilleen, suoristautui ja ryhdistäytyi alkaen lapioida multaa ruumiin päälle.
Kapteeni loi viimeiset lapiolliset multaa haudalle. Mies katsoi kumpua hetken aikaa tietämättä mitä tehdä seuraavaksi mutta otti kohta selästään leveäteräisen kahden käden miekkansa ja iski sen pystyyn haudan päätyyn ikäänkuin ristiksi. Hän loi katseensa maahan.
Kiitos. Ja silleen. Kyllä sinä tiedät. Ja anteeksi.
"QUERAY!", kapteeni huusi ja käveli takaisin laivaansa. Perämies seisoi kannella.
"Ota kaikki käyttökelpoinen Peridon talosta ja tule koputtamaan kun olet valmis lähtemään."
Necil käveli hyttiinsä ja löi oven kiinni. Sisään päästyään hän vajosi sängylleen ja tuijotti vastapäiseen seinään. Sitten hän tajusi istuvansa ystävänsä rakentamalla sängyllä, katselevansa ystävänsä tekemää seinää jota peittivät tämän tekemät kankaat ja seinillä ja katosta roikkuvat köydet, myöskin Peridon käsialaa. Näkymä oli liikaa jopa seitsemän meren julmimmalle kapteenille ja tämä tunsi kyyneleiden alkavan taas valua suljettujen luomiensa alta.
|
|