|
Post by metacadoari on Apr 26, 2011 0:04:17 GMT 3
"Älä anna ilkeän jättiläisravun syödä itseäsi," kapteeni virnuili kun pikkuinen poseidonin partakarvatäi nipisti itsensä kiinni perämiehen käteen. "Ei nimittäin ole kovin terveellistä moinen, tiedä mikä meriherpes silläkin on."
Kapteeni kaivoi takkinsa taskusta kaukoputken ja alkoi tiirailla Northmistiin päin. Rapumassa näytti jatkuvan melkein satamaan asti. Vähän aikaa katseltuaan hän otti putken pois vihreän silmänsä päältä ja kääntyi katsomaan perämiestä.
"Minulla on idea."
Kapteeni hyppäsi veneen laidan yli rapumassan päälle ja otti kokeeksi muutaman askeleen.
"Tämähän on kuin kävelisi mukulakivikadulla. Vähän eläväisellä mutta kuitenkin. Nosta ahterisi ylös pikakiituristamme ja ota kamasi, meistä tulee nyt maailmanhistorian ensimmäiset meren päällä kävelleet retkut. Suunta kohti Northmistia, ohiiohei ja nakkeja purkki!"
Kapteeni vetäisi leveän virneen naamalleen ja alkoi astella reippaasti kohti horisontissa siintävää satamaa laulaen kovaan ääneen.
"Oli viisitoista piraattia arkulla vainaan, huhhahhei ja rommia pullo, tässä sitä meikäpoika meren päällä painaa, saapas nähdä mitä tästä tulloo!~ Ai saatanan perserapu, irti jalastani!"
Kapteeni kiskaisi jalkaansa tarttuneen olion irti ja heitti menemään kääntyen samalla katsomaan perämiestä.
"No tuletko sinä, ei tässä ole koko päivää aikaa."
Kapteenin hymy alkoi olla niin leveä että perämies voisi kävellä sitä pitkin Northmistiin.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 26, 2011 0:52:57 GMT 3
Perämies nosti kädet kasvojensa suojaksi kun Necil hyppäsi punaisten rapujen päälle. Mies oli varma ettei tuo manner kannattelisi ja mies humpsahtaisi suoraa päätä veteen. Queray raotti sormiaan nähdäkseen vieläkö kapu oli elossa. Parahiksi nuorukainen pääsi todistamaan luultavasti maailman seitsemännettä ihmettä, kun kapteeni rempseästi laulellen asteli pitkin rapuja. Jo on aikoihin eletty.
Kapteenin kehotuksesta Queray nappasi nopeasti tavarat veneestä ja loikkasi veneestä kiiruhtaen sitten Necilin kintereille ja katsoi huvittuneena toisen virnettä. Siinä sitten astellessaan merta pitkin kohti satamaa mies piti katseensa kokoajan kiinni jaloissaan pitääkseen nuo niljakkaat kovakouraiset olennot kaukana nilkoistaan. Välillä nuorukainen harppoi kovin hölmön näköisesti kieli hampaitten välissä kun jokin yksilö kahmaisi hänen koipiensa suuntaan saksiaan. Noille mokomille nuorukainen antoi opetuksen kopauttamalla niitä viulunsa jousella pitkin näppejä.
Siinä se sitten oli. Northmist – satama siinsi aivan perämiehen silmien edessä. Kuitenkaan rapusilta ei yltänyt läheskään rantaan asti ja uimiseen matka oli turhan pitkä. Ties mikä kraken rannassa uinuisi ja pistelisi heidät poskeen jos he yrittäisivät uida rantaan.
Hieman kauempana rapumantereen loppua vaikutti soutavan pieni paatti ja vieläpä suoraa kaksikkoa kohti. Veneessä istui kaksi miestä joista toinen meinasi keikahtaa ulos puisesta lotjasta huomatessaan perämiehen ja kapteenin seisovan toimettomana keskellä merta ja ryhtyi huutelemaan komentoja airoissa kiinni olevalle miehelle. ”Mitäs hiivattia?? Ovatko nuo tosiaan rapuja?” Toinen miehistä tuumasi kun vene oli saavuttanut sillan pään. Samassa Queraylla välähti. ”Voi kyllä arvon herrat rapujapa hyvinkin! Ja tämän sillan päässä häämöttää aarre jonka itse merirosvo meripihka keräsi haltuunsa ja lopulta piilotti lähelle noiden saarien rannikkoa. Meillä ei ollut onnea löytää mokomaa mutta ehkäpä noin karskit uroot löytäisivät kätköpaikan hetkessä” Queray virnuili pirullisesti ja nauroi makeasti mielessään kun kalastajat pomppasivat valtamerialuksestaan ilman epäilyksen häivää ja kiittelivät kovasti perämiestä kädestä pitäen. ”Voisimmeko kenties lainata paattianne?” Queray vielä kysäisi ja yritti pitää pokkansa muttei voinut olla nauramatta kun kalastaja vain nyökytteli menemään ja lopulta kääntyi kannoillaan juostakseen toverinsa perään.
Perämies heitti tavarat veneeseen ja kiskoi sitten kapteenin perässään heidän upouuteen kulkupeliinsä samalla kun oli tukehtumaisillaan omaan nauruunsa. Queray tarrasi airoihin ja ryhtyi soutamaan laivaa kohti rantaa ja hillitsi viimein naurunsa. Puolimatkassa mies ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta äskeistä ja purskahti uudestaan nauramaan. Mies painoi päänsä polviinsa pakahduttaakseen naurunsa ja ojensi airoja Necilille.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 27, 2011 19:25:18 GMT 3
Northmist. Kapteeni katseli vittumaisen uintimatkan päässä olevaa satamaa ja mietti miten parivaljakko pääsisi sinne varpaitaan kastelematta. Koko lahdella näkyi yksi ainoa vene. Onni onnellisuudessa, vene huomasi heidät ja lähti soutamaan kohti rapumassaa ja kaksikkoa. Veneessä olevat miehet meinasivat pudottaa mulkoilumollukkansa paatin pohjalle huomatessaan minkä päällä Necil ja Queary seisoivat.
Kapteeni oli revetä nauruun kun kuuli perämiehen sepittävän merirosvo meripihkan aarteesta kalastajille jotka olivat saaneet puunkappaleensa soudettua rapumassan luo. Muutama nakinheilautus myöhemmin kapteeni istui veneessä soutaen kohti Northmistia perämiehen nauraessa soutukyvyttömänä veneen pohjalla kahdelle kalastajalle jotka pinkoivat innoissaan kohti "merirosvoaarretta". Hän ei halunnut ajatella miesten ilmeitä heidän tajutessaan että sellaista merirosvoa tuskin oli ollut edes olemassa, saatikaan sitten tämän aarretta. Necil pudisti päätään ja jatkoi soutamista.
Northmistin pääkatu oli hieman hämärä. Talot nousivat sen molemmin puolin hieman uhkaavana kuin vaanien kadulla kulkijaa. Kaupungin ollessa yksi niistä harvoista satamista joita ei merirosvojen läpikulku haitannut, kukaan ei tahtonut liikkua kadulla auringonlaskun ja nousun välillä. Aina oli vaara törmätä rommipäissään huojuvaan piraattiin joka tolkuttomassa humalassakin osuu pistoolilla suoraan päähäsi ja on kivenkovaan sitä mieltä että se olit JUURI SINÄ joka löi kyseistä piraattia pullolla kaksitoista vuotta sitten savuisessa kapakassa toisella puolen valtamerta.
Kapteeni astui talojen varjoon pitäen kättä heittotikarillaan. Ilta hämärsi jo ja katu alkoi kohta olla vaarallisimmillaan. Hän ei kerennyt kävellä kuin muutaman askeleen kun varjosta kuului huuto.
"NECIL, SENKIN MERIKOIRA, KUINKA KEHTAAT NÄYTTÄÄ NOKKAASI TÄÄLLÄ! MAISTA TÄTÄ!"
Varjosta lensi jotain tummaa joka olisi osunut Necilin kaulaan jos mies ei olisi vetänyt ajatustakin nopeammin sapeliaan ja iskenyt kyseisen möykyn takaisin omistajalleen. Varjosta kuului vaikerrus ja tömähdys. Kapteeni käveli varovasti äänen suuntaan miekka koko ajan valmiina ja raahasi saastaisen olennon pimeästä hämärään. Miehellä oli tikari hieman kylkiluidensa alapuolella ja hän tuoksui vahvasti rommilta. Hän vaikersi hiljaa veren valuessa maahan tikarin kahvan alta. Kapteeni laittoi miekan törkypesän kurkulle.
"Sinä. Mitä sinä täällä teet, luulin että sinut on jo teurastettu niin kuin possuille yleensä tehdään."
Mies kalpeni likakerroksensa alla. Uhmakas ilme säilyi naamalla tilanteesta huolimatta.
"Saastainen rotta. Toivoin että olisit kuollut johonkin kylmään ja kosteaan paikkaan mutta ilmeisesti vittumaisuudella pärjää. Varo vaan, jonain päivänä sinutkin joku nappaa. En ole ainoa joka tahtoisi muniesi putoavan ja muuttuvan tomuksia."
Kapteenin ilme koveni.
"Luultavasti et mutta yksi vähemmän heitä on kuitenkin nyt."
Mies kapteenin miekanterän kärjessä ei kerennyt kunnolla tajuta mitä sanat tarkoittivat kun Necil liikautti miekkaansa hieman halkaisten tämän aataminomenan. Miehen kurkusta kohosi kammottava tuskanhuuto joka päättyi korahdukseen kun miekka tunkeutui syvemmälle katkaisten kurkun ja kolahtaen katukiveykseen niskan alla. Kapteeni nykäisi miekkansa irti ja pyyhki sen kuolleen vaatteisiin. Tämän alla oli kasvava verilammikko.
Necil kääntyi katsomaan perämiestään.
"Onko sinulla yhtään rahaa? Olisi vähän nälkä."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 27, 2011 22:06:58 GMT 3
Kaksikon viimein saavuttua koettelemuksista huolimatta Northmistiin perämiehen selkää pitkin kulkivat kylmät väreet. Satamakaupunki oli paljon pelottavampi kuin nuorukainen oli osannut edes kuvitella - olihan tämä sentään hänen ensimmäinen kertansa kun mies jalkansa asetti näiden katujen kivityksille. Itseasiassa tämä taisi olla hänen toinen kertansa satamassa jossa piraatteihin saattoi törmätä jokaisessa kadun mutkassa. Ensimmäinen kerta oli kun hänet pestattiin edesmenneen Ragnarokin miehistöön.
Perämies seurasi Necilin perässä kuin pahainen pikkupoika. Miehen olisi mieli tehnyt tarrautua toisen takinliepeistä kiinni ollakseen varma että pysyi toisen perässä eikä vahingossakaan jäänyt jälkeen tai vielä pahempaa, eksynyt kapteenista lopullisesti. Queray kuitenkin hylkäsi mokoman vaihtoehdon ja joutui pudistamaan päätään muutaman kerran unohtaakseen että edes oli harkinnut mokomaa. Nuorukainen pysytteli visusti vanhempansa perässä.
Nuorukainen oli säikähtää kuoliaaksi kun kuuli rähjäisen äänen huutavan kapteenin nimen. Perämies pakitti oitis muutaman askeleen ja valmistautui pinkomaan takaisin sinne mistä oltiin vain hetki sitten tultu. Seuraavat minuutit menivät täysin mieheltä ohitse.
"Oletteko kenties jotain vanhoja tuttujakin?" Mies kysäisi uteliaan näköisenä astellessaan välikohtauksen jälkeen Necilin luokse kaivellessaan samalla rahapussia vyöltään. Queray avasi pienen pussinsa nyörejä ja valutti sen vaivaisen sisällön toiseen käteensä - ei ollut mies säästellyt rahojaan tälläistä tilannetta varten selvästikään. "Siinä ovat viimeiseni" Perämies tokaisi ja ojensi rahat kapteenille, "hmm taitaa tulla kylmä ja sateinen yö." Mies jatkoi vihjaillen ja katsoi ohimennen kapteenia. Queray kaipasi todella jonkin näköistä kattoa päänsä päälle - mies ei todellakaan aikonut nukkua kadulla. Hän ei edes harkitsisi moista. Necil tuntee kaupungin kuitenkin kuin omat taskunsa kyllä täältä nyt yksi majatalon reuhka on pakko löytyä .. minua sinä et pysty huijaamaan senkin vanhus!
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 27, 2011 22:48:21 GMT 3
"Väärin muotoilty kysymys. OLIMME vanhoja tuttuja. Kerron ehkä joskus lisää. Nyt voisimme ottaa nämä sinun huomattavat rahavarasi ja etsiä katon pään päälle. Tunnen muutaman tavernanpitäjän jotka antavat mielellään huoneen käyttöömme. Osaathan nukkua toinen silmä auki, tikari tyynyn alla?"
Kapteeni iski Queraylle silmää ja lähti marssimaan pitkin katua. Suunta oli miehelle selvä, muutaman kulman takana olisi taverna jonka omistaja ei uskaltaisi kieltäytyä antamasta hänelle yösijaa sopivaan hintaan. Sopiva hinta oli tietenkin se mitä kapteeni halusi miehelle maksaa.
Miehet saapuivat kulahtaneen näköisen oven taakse jonka raoista loisti valoa ja lupaus lämmöstä. Kapteeni kääntyi katsomaan perämiestä.
"Okei, tuolta saadaan ruokaa ja unta. Pari juttua ensin kuitenkin. Omistaja pelkää minua ja on velkaa eikä uskalla olla antamatta huonetta. Joten ihan rentona tuonne ei voi mennä. On parasta että annat minun hoitaa puhumisen ja muun sellaisen valehtelun. Saatan saada uhkailtua isännän antamaan huoneen ilmaiseksi mutta epäilen sitä. Mitä tapahtuukin, pysy lähellä äläkä käytä aseita ennenkuin käsken. Okei?"
Necil koputti oveen kolmasti. Joku kuului kävelevän kohti ovea ja kohta se avautui naristen. Ovenraossa seisoi lyhyt mies jonka paksuus veti vertoja pienelle soutuveneelle. Kädessään miehellä oli lyhyt miekka ja hiestä kiiltävällä naamalla varovainen ilme. Kapteenin nähdessään paksukaisen miekkakäsi liikahti kuin aikoen lävistä kapteenin mutta valahti sitten sivulle. Miehen naamalla oli sekoitus pelkoa ja vihaa. Kapteeni laittoi jalkansa oven väliin ja piti kätensä näkyvästi miekan kahvalla ja virnisti.
"Iltaa Rod. Huomaan että muistat vielä minut. Minä ja poika tässä tarvitsisimme pari sänkyä ja jotain mahaa täyttämään. Voinen luottaa vieraanvaraisuuteesi?"
Paksu mies kiemurteli paikoillaan näyttäen siltä kuin olisi juuri pieraissut housuihinsa muurahaispesän jonka asukit nyt tahtoisivat takaisin sisään. Hänen naamaltaan näki ettei mikään voisi olla tyydyttävämpää kuin oven lyöminen kapteenin naamalle ja mielellään vielä muutaman miekanpiston kera. Lopulta pelko kuitenkin voitti.
"Ei kai ole vaihtoehtoa. Seuratkaa minua. Oletan saavani tästä täyden maksun, senkin merirosvo."
"Saat täsmälleen sen mitä huvittaa maksaa, paksu pötkö. Näytä meille se huone tai työnnän tikarin pyllyysi. Tosin se tuskin edes kutittaisi tuon ihrakerroksen takia."
Paksukainen tuhahti ja vei miehet likaiseen huoneeseen jossa oli kaksi sänkyä ja himmeä öljylamppu. Ikkuna oli laudoitettu umpeen mutta pöydällä oli kannullinen simaa ja kaksi pikaria.
"Yksi yö. Ei enempää. Teidän on parasta olla tiessänne aamulla tai kutsun siivouspartion vauhdittamaan lähtöänne."
Kapteeni nosti miekan pötkylän kurkulle.
"Olemme täällä tasan niin kauan kuin tarve on. Ja muistat kai ettei minua voi yllättää ja olisi erittäin epäterveellistä edes yrittää."
Mies katosi huoneesta huomattavasti normaalia huippuvauhtiaan nopeammin. Kapteeni istui toiselle sängylle joka narahti mutta kesti.
"Sehän kävi helposti."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 27, 2011 23:48:19 GMT 3
Perämies luovutti hieman vastahakoisesti rahansa kapteenin haltuun mutta kuitenkin luottavaisin mielin. "Ei, en osaa nukkuu toinen silmä auki tikari tyynyn alla, mutta hyvä että sinä osaat." Mies vastasi kovin lipevästi kapteenilleen ja virnuili minkä kerkesi.
Queray seurasi kovin vaitonaisena kapteenin perässä. Mies tarkkaili ohi meneviä pimeitä kujia tarkoilla silmillään, muttei pistänyt mitään erikoista merkille. Ulkona oli hyvin hiljaista - ehkä liiankin. Perämiehellä oli varma kutina pottuvarpaassaan siitä ettei tämä ilta tulisi menemään niin kuin hän haluaisi. Oi niitä aikoja kun hän sai viettää yönsä kuninkaallisissa luksus huoneissa, nukkua sängyssä joka oli pehmeä kuin neidon povi ja suurinpiirtein yhtä suuri kuin itse huone. Merirosvon elämällä oli näköjään varjopuolensa - sitä nuorukainen ei ollut missään vaiheessa tullut edes ajatelleeksi asettaessaan omaa lusikkaansa tähän soppaan.
Kaksikon saavuttua etsimänsä tavernan eteen, Queray tyytyi nyökkäämään varovaisesti Necilille. Parempi oli tehdä niinkuin kapu sanoo tai pian nuorukainen löytäisi itsensä jostain varrastettuna kuin nakki nuotiotikkuun. Perämies tarkisti että hänen miekkansa oli vielä vyöllä. Samoin hänen pistoolinsa jolla hän pääsisi varmasti vielä tulittamaan piraatin aivoja pellolle joku muikea päivä. Toivottavasti se päivä ei ollut tämä. Lopulta mies päätyi vaivihkaa tuijottamaan tätä kapteenin nimeltä mainitsemaa Rodia Necilin olan takaa.
Queray oli jo vähällä avata suunsa ja rynnätä suoraapäätä tavernaan kun hänen naamalleen tipahti jostain kaukaa korkeudesta pisara. Mies hillitsi kuitenkin kielensä ja nosti päätään katsoakseen taivaalle - näytti siltä että taas alkaisi sataa. Lopulta tämä pullero päätti johdattaa kaksikon kaukana kuninkaallisesta sviitistä olevaan likaiseen ja pölyiseen huoneeseen - perämies ei kuitenkaan pistänyt paskaisuutta pahakseen. Hän olisi voinut nukkua vaikka ruuantähteiden päällä.
"Ilmeisesti suhteillasi ei lukaalia niin vain saadakaan .. toisin olisi, jos olisimme omalla koti rannikollani jossain toisella puolella maailmaa tällä hetkellä." Queray virnuili toiselle kiusoittelevasti ja lopulta laski korean hattunsa sänkynsä viereen ja kävi itse kyljelleen makuulle. Perämies huokaisi todella syvään ja nosti katseensa kapteeniin itselleen tuntemattomasta syystä.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 28, 2011 22:30:41 GMT 3
"Saataisin jos tässä kolossa sellainen olisi. Tämä saattaa hyvinkin olla koko kaupungin paras majapaikka. Joten älä siinä kersku."
Kapteeni iski taas silmää ja huomasi perämiehen katsovan tätä. Necil katsoi takaisin suoraan perämiehen silmiin ja huomasi ettei katsetta niin vain käännetykään pois. Perämiehen silmät olivat kauniit ja kapteeni tunsi punan nousevan poskilleen mutta vieläkään hän ei saanut irrotettua katsettaan vaaleanharmaista mutta silti tulisista silmistä.
Kapteenin mieleen välähti rohkea ajatus jonka hän hylkäsi saman tien. Mies istui sänkynsä reunalle ja ajatus välähti tämän päähän uudestaan ja tällä kertaa hän harkitsi sitä.
Hmm..tekisi kyllä mieli mutta mitähän Queray ajattelisi? Saattaisin saada jopa kuonooni. En kyllä voisi ikinä vahingoittaa häntä..Äh. Antaa palaa, kerranhan sitä vain eletään.
"Tuota, Queray. Saisinkohan tulla viereesi?"
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 28, 2011 23:33:18 GMT 3
Queray oli uppoutunut tuijottamaan kapteenin tummanvihreitä silmiä. Ne olivat omalla tavallaan kiehtovat – liian kiehtovat. Perämies hätkähti hieman tajutessaan kasvoilleen noisseen häiläkän punan. Samana hän pisti merkille myös Necilin kasvoilta mikä saikin miehen entistä enemmän hämilleen. Kaiken kruunasi vielä kapteenin kysymys jonka hän kovin estoitta Queraylle esitti.
Miehen suulle levisi tyypillistä leveämpi virne. Kerrankin hänellä oli tilaisuus viettää kapteenin kanssa aikaa ilman ettei perämiehen tarvinnut pelätä kenenkään tuttavansa astuvan huoneeseen kesken kaiken. ”Empäs kerrassaan voi muistaa milloin olisit viimeksi maininnut nimeni.” Queray sanoi hieman yllättyneeseen sävyyn ja käänsi itsensä kyljelleen, selkä Neciliin päin ja teki samalla hieman tilaa toiselle viereensä.
Mies vetäisi hieman likaista peittoa päälleen ja vilkaisi sitten olkansa takaa kapteenia. ”Siitä vain mutta minun peittoni alle sinulla ei ole sitten mitään asiaa harvahapsinen kapteenin rähjä! Pidä se mielessäsi!” Queray sanoi kiusoittelevasti ja laski sitten päänsä jälleen tyynyynsä – nuorukaisen kasvoilla levisi kovin tyytyväinen ilme joka luultavasti muuttuisi vielä tyytyväisemmäksi jos Necil ottaisi ja ilmestyisi hänen viereensä.
|
|
|
Post by metacadoari on May 2, 2011 18:14:27 GMT 3
Necil katsoi perämiestään ja odotti vastausta perhosten pitäessä kiihdytyskisoja miehen mahaontelossa. Hän ei oikein tiennyt minne kätensä laittaisi ja päätyi pistämään ne hassuun ristiin rinnalleen.
"Enpäs kyllä minäkään, mutta saanko?"
Kapteeni katsoi odottavasti sängyllä makaavaa miestä. Tämä kääntyi seinään päin tehden tilaa ja antoi keskellä huonetta seisovalle Necilille luvan hivuttautua viereensä. Mies käveli pehmeästi sängyn viereen ja laskeutui sängylle perämiehensä viereen. Hän painautui tämän lämmintä selkää vasten ja kietoi toisen kätensä miehen ympärille.
"Hei."
Kapteeni yllättyi itsekin äänensä pehmeydestä.
"Ai ei peiton alle, miksi muka ei?"
Mies silitti toisen miehen kylkeä toivoen koko ajan ettei ylittäisi mitään rajaa.
"Herra on kovin lämmin, voisinpa tulla vielä vähän lähemmäksi."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 14, 2011 17:38:53 GMT 3
Querayn naamalle lepäsi mitä tyytyväisin ilme kun kapteeni tupsahti miehen viereen sängylle ja kaappasi tämän kainaloonsa – lähes kirjaimellisesti. Mies makasi vain hiljaa paikoillaan ja nautti täysin siemauksin Necilin seurasta. Erityisesti siitä kun kapteeni silitti hänen kylkeään. Perämies oli juuri vastaamassa kapteenin peitto kysymykseen, kunnes vajosi ajatustensa vietäväksi, unohti mokoman kysymyksen ja pian mies olikin jo vaipunut mitä syvimpään uneen. Katsojan silmiin Queray saattoi näyttää kuin kuolleelta raadolta. Niin hiljaa ja paikoillaan perämies paikoillaan makasi.
Mies oli tottunut nukkuessaan että sängyssä tosiaan olisi tilaa myös pyörähtää ympäri toiselle kyljelle. Tällä kertaa sitä ei armaan kapteenin takia ollutkaan ja mies kierähti kovan ryminän kera sängyn laidalta komeasti alas pölyisen lukaalin lattialle – yllättäen vaihteeksi naamalleen. Mies nousi pölypilven keskeltä seisomaan ja samassa ryhtyikin myös yskimään villakoiria ulos keuhkoistaan.
Saatuaan yskittyä loputkin kennelistä ulos sisältään mies huomasi Necilin makaavan sängyssä josta hän oli juuri tipahtanut ja perämiehen kasvoille nousi hieman äimistynyt ilme. Queray tarkisti nopeasti että kaikki vaatekappaleet olivat vielä hänen päällään – ja huokaisi helpotuksesti todetessaan mielessään ettei mitään vakavaa ollut ehtinyt tapahtua yön aikana – ainakaan toivottavasti. Hän ei edes muistanut että olisi antanut toiselle luvan tulla viereensä. Olikohan Necil huumannut hänet jollain viime iltana?
Pian tuolle hyväkkäälle nousi pirullinen virne kasvoilleen ja mies tuuppasi nyt myös kapteenin alas sängyltä. Queray jäi naureskelemaan toiselle pienen etäisyyden päästä. "Herätys unikeko aamu sarasti jo kymmenen kukonlaulua sitten!"
|
|
|
Post by metacadoari on May 15, 2011 14:04:50 GMT 3
Necil havahtui putoamisen tunteeseen jonka keskeytti lähes välitön törmäyksen tunne joka sai miehen kimpoamaan jaloilleen sekunnin murto-osassa. Hihasta ilmestynyt heittotikari oli jo irtoamassa miehen kädestä maalinaan kapteenin sängystä pudottaneen perämiehen naama kun Necil tiedosti ympäristönsä ja tunnisti Quearyn säikähtäneet kasvot. Pieni tähtäyksenmuutos ja perämieslihan sijaan tikari upposi huoneen puiseen seinään irrottaen siitä kasan pölyä joka alkoi leijailla lattiaa kohti.
"Älä. Enää. Koskaan. Tee. Noin. Jos olisin ollut ihan hitusen enemmän unessa, olisit kuollut. Ja sepäs olisikin ollut hieno herätys."
Mies käveli noutamaan tikariaan peräseinästä ja selvitteli päätään.
Missäs me nyt oikein olemme?
Kapteeni nykäisi tikarin irti pöläyttäen vielä hieman hienojakoista likaa irti seinälankuista ja kääntyi katsomaan Querayta tyyni ilme naamallaan.
"Tahdotko tehdä jotain ennenkuin jatkamme matkaa seuraavan hyvän ystäväni luo?"
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jun 17, 2011 22:59:47 GMT 3
Vasta nyt Queray tajusi kuinka läheltä tikari oli hänen naamaansa pyyhkäissyt. Mies kääntyi kannoillaan ja katsoi hikikarpaloita otsaltaan pyyhkien seinään mätkähtänyttä tikaria. Se meni läheltä .. aivan liian läheltä! Perämies päivitteli ja tasasi hengityksensä.
”Onneni olikin ettet ole koskaan liian unessa muualla kuin omassa aluksessasi ja toisena hoksottimesi tuntuvat aina olevan tulessa ennenkuin kukaan edes ehtii iskeä kipinää ruutitynnyriin ja sanoa sen jälkeen pum!” Olipas taas nokkelasti sanottu..
Queray suki hiuksiaan hetken pölyisen ja lähes hajonneen peilin palasen edessä ja lopulta vetäisi hattunsa takaisin päähänsä. ”Tuota..” Mies aloitti ja astahti askeleen lähemmäs kapteenia, ”Minun puolestani voimme jatkaa matkaamme vaikka jo arvaankin ettei hyvän ystäväsi tapaamisesta tule iloinen jälleen näkeminen. Vai olenko väärässä?” Queray katsoi kapteenia arvioivasti. Lopulta perämies käänsi katseensa muualle ja venytteli itseään täyteen mittaansa raajansa ratisten.
|
|
|
Post by metacadoari on Jun 19, 2011 20:19:20 GMT 3
"Joo, lähdetäänpä sitten menemään. Pidä aseet valmiina mutta älä käytä niitä ilman lupaani paitsi äärimmäisessä hädässä. Täällä asuvat ihmiset ovat hieman.."
Kapteeni ei tarkentanut minkälaisia ihmiset tässä kolkassa maailmaa ovat vaan pyöräytti silmiään ja potkaisi oven auki. Mies käveli tyhjään käytävään ja suoraan takaovesta ulos sanomatta isännälle mitään. Kai tämä itsekin huomaisi että miehet olivat poissa. Jos ei, no, hänen tappionsa se olisi eikä heidän.
Necil tiesi täsmälleen minne mennä seuraavaksi. Varmat askeleet kuljettivat häntä pitkin likaisia katuja kirkkaiden silmien tutkiessa jokaisen varjon ja kujansuun. Hän ei ollut pidetty mies täällä ja kaupungissa asui monta jotka mielellään olisivat nähneet miehen roikkumassa tammenoksasta köysi kaulassaan. Toinen käsi hyväili miekan kahvaa pitkän takin alla. Toinen piti hellästi kiinni tikarin kahvasta ja odotti hihassa mahdollista uhkaa.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Necil käveli sisään pienestä puuovesta joka ilmoitti tästä kilauttamalla kelloa joka oli jossain sisempänä huoneessa joka vaikutti kirjakaupalta. Seiniä kiersivät kirjahyllyt täynnä pölyisiä niteitä ja muutama hylly seisoi orvon näköisenä keskellä huonetta. Peräseinällä oli työpöytä jonka vieressä olevasta aukosta pääsi ilmeisesti jonkinlaiseen takahuoneeseen. Aukkoon ilmestyi noin viisissäkymmenissä oleva vikkeläsilmäinen mies. Aurinko paistoi ovesta sisään sokaisten liikkeen perällä seisovaa miestä niin ettei tämä nähnyt ovelle ilmestyneen Necilin piirteitä. Vikkeläsilmäinen mies istuutui pöytänsä taakse.
"Mitäs herroille saisi olla?"
Necil katsahti taakseen kuullessaan sanan "herroille" ja huomasi perämiehen olevan hänen takanaan.
Hyvä.
Mies käveli pois oven edestä katossa roikkuvan öljylampun valopiiriin. Vikkeläsilmäinen mies kalpeni tunnistaessaan kapteenin. Tämän käsi sujahti pöydän alle, palasi mukanaan pieni heittotähti joka ei kuitenkaan kerennyt lähteä matkaan kapteenin heittämän tikarin iskiessä vikkeläsilmän ranteeseen nauliten sen takana olevaan kirjahyllyyn. Miehen kasvot vääristyivät kivusta veren valuessa hänen käsivarttaan pitkin.
"Tuo ei ollut oikein kilttiä."
Muuta kapteeni ei ehtinyt sanoa kun takahuoneesta ilmestyi joukko miehiä miekat paljastettuina. Ryhmät tuijottivat toisiaan hetken ajan kunnes vikkeläsilmän henkivartijakaarti hyökkäsi kapteenin ja perämiehen kimppuun.
Kapteeni loikkasi eteenpäin tönäisten yhden kirjahyllyistä nurin. Hylly kaatui yhden henkivartijan päälle liiskaten hänet totaalisesti. Hetkeksikään pysähtymättä Necil nosti maasta paksun kirjan ja heitti sillä toista miestä joka sai kirjan naamaansa ja raksauksesta päätellen katkaisi niskansa.
"Sanat satuttavat enemmän kuin väkivalta, vai miten se meni?", kapteeni heitti perämiehelle kääntyen katsomaan tätä ja huomasi kolmannen miehistä lähestyvän Querayta.
Katsotaanpas miten poika pärjää.
Kapteeni otti tikarinsa valmiiksi käteen ja katseli miesten kierrellessä toisiaan.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jun 19, 2011 23:55:20 GMT 3
Perämies loikki hieman etäämmälle kun kirjahylly kaatui vain hieman etäämmällä erään epäonnisen miehen päälle ja pian sen jälkeen paksu ja pölyinen kirja lennähti kevyesti ilman halki kuin lintu olisi taivaalla lennähtänyt päin seuraavan naamaa. Ikävän kuuloinen rasahdus kruunasi hetken, jolloin Queray herkesi taputtamaan kapteenille tämän loistavasta suorituksesta muutaman kerran. ”Luulenpa että osuit aivan nappiin kippariseni”, mies naurahti ja pian huomasi nyt myös itseään lähestyvän miehen, jolla oli miekka ojossa ja viikset kuin milläkin mursulla. Perämiehen kulmat painuivat hieman alemmas ja tuon suulle nousi ovela virne samalla kun mies otti muutaman kiertävän askeleen kolmatta henkivartijaa kohti.
Nuorimies ei ollut aivan täysin varautunut joutuvansa tälläiseen tilanteeseen mutta tekisi kuitenkin parhaansa. Necil hoitelisi miehen kuitenkin pois päiviltä jos perämies onnistuisi sössimään tilanteen täysin – siitä mies oli ainakin varma.
Queray naurahti hieman häijyn kuuloisesti muutaman kerran joka sai herra henkivartijan herpaantumaan taisteluvalmiudestaan hetkeksi. Perämies käytti tilanteen hyväkseen ja vetäisi sapellinsa tupestaan. Mies iski vain yhden ainokaisen nopean iskun joka sai kaartin miehen miekan lentämään pois tuon kädestä ja vieläpä huoneen kaukaisimpaan nurkkaan. Mies näytti hetken toivottomalta Querayn edessä, mutta vetäisikin yhtäkkiä muutaman tikarin taskustaan ja viskasi ne päin perämiestä. Miehen ei selvästi tarvinnut kauaa miettiä mihin nuo teräaseet viskaisi, sillä Queray pisti merkiksi tähtäyksen olleen mitä täydellisin. Nuoren miehen onnistui väistää toinen lentävä tikari, toisen tikarin hän torjui kirjalla jonka oli vain hetki sitten vetäissyt hyllystä käteensä. Tikari upposi kirjaan kuin veitsi voihin.
Pieni hienpoikanen alkoi nousta miehen otsalle kun taistelu ei näyttänyt vielä mitään merkkejä loppumisesta. Queray tipautti miekan harkitusti pois kädestään. Kun miekka kilahti vasten huoneen puista lattiaa, olikin mies jo nyrkkiensä kanssa rynnistämässä päin perämiestä. ”En suosittelisi..” Queray tuumasi samalla kun pirullinen virne levisi jälleen miehen kasvoille. Vastustaja iski nyrkkinsä kohti nuorukaista. Perämies otti miehen iskun vastaan kämmenellään ja kihelmöinnin levitessä iskun voimasta lähes olkapäähän saakka, Queray kamppasi miehen maahan mahalleen, nosti jalkansa toisen selän päälle ja laski sitten kädessään olevan aseensa piipun toisen takaraivolle.
Perämies ei vetänyt aseensa liipaisimesta – ei vielä – mutta piti ladatun pistoolinsa avulla vastustajansa tiukasti lattian rajassa. ”Sanoinhan”, Queray tuumasi leikkisästi kopauttaessaan aseensa piipulla toista muutaman kerran päähän. Mies pyyhkäisi vapaalla kädellään hikeä otsaltaan ja kumartui noukkimaan miekkansa vierestään ja asetteli sen sitten takaisin tuppeensa.
”Minusta jotenkin tuntuu että teillä kahdella on joitain keskeneräisiä asioita selvittämättä toistenne kanssa vai olenko jälleen väärässä?” Queray kysyi hieman vinosti hymyillen katsahtaessaan Neciliin kuin hakien nöyrästi hyväksyntää viimeisille teoilleen ja kysyen katseellaan päästäisikö jaloissaan makaavan pelosta tärisevän miehen pois päiviltään.
|
|
|
Post by metacadoari on Jun 28, 2011 15:45:41 GMT 3
"Saatatpa olla jopa oikeassa."
Kapteeni virnisti Queraylle ja näytti tälle peukaloa.
"Hienoa toimintaa, poju. Puristahan jo sitä liipaisinta ni voidaan käydä asiaan tämän yhden rannevammaisen idiootin kanssa."
Kapteeni kääntyi kohti tuskissaan vaikeroivaa miestä ja nykäisi tikarinsa irti tämän ranteesta. Mies valahti tuolille katsellen runnottua kättään josta pulppusi verta huolestuttavalla tahdilla.
"Jos olisin sinä, sitoisin tuon ennenkuin suonistossasi voi alkaa laskea koskea. Mutta ennen sitä, avain. Heti."
Vikkeläsilmä katsoi kapteenia hetken aikaa ja näytti sitten alistuvan täysin, avais pöytälaatikon josta hetken kopeloinnin jälkeen löytyi jotain joka avasi pöydässä olevan salalokeron. Lokerosta ilmestyi pieni, kirkkaansininen avain jotain tuntematonta ainetta. Kapteeni nappasi sen käteensä ja tarkasteli esinettä.
"Näyttäisi olevan kunnossa. Queray, vahdi tätä rottaa. Käyn eräässä paikassa. Jos hän yrittää karata, pää poikki vain."
Necil käveli aukosta takahuoneeseen. Pienen muistelun jälkeen hän asteli huoneen poikki, vetäisi erästä seinällä olevaa kynttilänjalkaa jonka seurauksena sen alle avautui oviaukko josta näkyi vain pimeään katoava käytävä. Kapteeni astui puoliksi käytävään, työnsi avaimen piilotettuun reikään keskellä käytävän seinää ja avasi ison lokeron josta nappasi ison ja painavan kangassäkin. Mies kurkisti säkin taakse ja urahti tyytyväisenä. Vikkeläsilmä ei ollut uskaltanut koskea kätköön.
Necil palasi liikkeeseen. Hän livautti tikarin käteensä ja survaisi terän vikkeläsilmän korvan alle. Nopea pyöräytys, ällöttävä rusahdus ja vikkeläsilmä putosi kuin säkki lattialle päästämättä ääntäkään.
"Tulehan, mennään."
Kapteeni katosi säkki olallaan takahuoneeseen.
|
|