Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jun 28, 2011 17:27:07 GMT 3
”Vai poju..” Nuorukainen sanoi hieman närkästyneesti ja vetäisi raivokkaan oloisena aseensa liipaisinta päästäen jaloissaan viruvan miehen viimeinkin pois päiviltään. Veri roiskahti ympäriinsä ja osansa siitä sai myös Querayn punertava takki sekä tämän saappaat. Verilammikko jatkoi laajenemistaan kun Queray astahti pois sen tieltä suuntanaan kohti huoneen toisella seinustalla seisovat kirjahyllyt. Antaa noiden hoitaa keskeneräiset bisneksensä loppuun .. sillä välin voisin etsiä täältä jotain kiinnostavaa.
Ei perämies mitään lukutoukkia ollut - hyvä kun oli nuorella iällään oppinut edes lukemaan. Mies nappasi hyllystä pölyisen kirjan käteensä ja puhalsi siitä ilmaan mojovan pölypilven. Kirja oli kokonaisuudessaan täysin kulahtanut ja Querayn avatessa se, sen sivuista ainakin puolet luiskahtivat lattialle hänen jalkojensa juureen. Perämies parahti ja viskasi kirjan kätösistään olkansa kautta menemään ja nappasi sen jälkeen uuden kirjan kouraansa. Käytyään tällä menetelmällä yhden rivillisen kirjoja läpi, perämies tuskastui täysin ja päätti luovuttaa kirjojen suhteen. Onneksi Necil onnistui kuitenkin antamaan tehtävän toiselle juuri oikeaan aikaan. ”Ay ay sir, voitte luottaa minuun!” Queray huudahti pieni hullunkiilto silmissään.
Perämies asteli pois huoneen takaseinustalta ja istahti kaatuneen kirjahyllyn päälle pistoolinsa kädessään vahtimaan mokomaa rottaa, joka hyvin varmasti pääsisi myös päiviltään Necilin toimesta. ”Te saastat .. kuolette ennen kuin pääsette tältä saarelta matkoihinne! Täältä ei yksikään elävä sielu pääse tiehensä miten siihen sanot poikaseni, ay? ” Vikkeläsilmä tuumasi käheällä äänellään ja mulkaisi vihaisesti Querayta, joka puolestaan tuhahti kovin turhamaisesti vastaukseksi toiselle. ”Enpäs olisi siitä niin varma vaikka rannikkonne nielaisikin miehen jos toisenkin syöveriinsä ilman että he edes ehtivät astua jalallaan lähellekään tätä saarta. Necil katsos kun on saanut jotain päähänsä eikä häntä silloin pidättele mikään – minkä varmaan sinäkin tiedät kun vanhoja tuttuja vaikutatte olevan keskenänne – ja minä taas seuraan kapteeniani vaikka kuolemaan jos on pakko. Tiesitkö muuten että olet vuotamassa kuiviin? Kannattaisi varmaan sitoa tuo haava. Ei. Kuolisit silti. Ties millaisia ruttoja nuo kapteenin tikarit kantavat. Voi raukkaa - mies polo.” Queray virnisti pirullisesti.
”Sano minun sanoneeni poju” vikkeläsilmä aloitti ja yskäisi muutaman kerran hyvin ikävän kuuloisesti, ”Olet rasittavin ja vikkeläkielisin merimies jonka olen kuunaan tavannut. Toivon sinulle ja kapteenillesi mitä verisintä ja tuskaisinta kuolemaa. Queray. Niinkö kapteenisi sanoi – de Leon? Taidankin tuntea sinut, äpärän poika, ja saastaisen perheesi.” Vikkeläsilmä kiirehti loppuun kuullessaan askelia takahuoneen puolelta. Perämies tunsi kuinka huolestuneisuus ja pelko valtasivat hänet – miten tuo mies saattoi muka hänet tuntea? Sillä silmän räpäyksellä vikkeläsilmä makasikin jo kuolleena maassa Necilin toimesta. Kapteenilla oli jumalaton säkki olallaan ja perämiehen olisi tehnyt mieli kysyä mitä tuo puuvillainen pussukka piti sisällään. Mies tyytyi kuitenkin seuraamaan vain kapteeninsa perässä - hyvin vaitonaisena, pelontäytteisin kasvoin ja sydämen lyödessä liian tiheään nuorukaisen rinnassa.
|
|
|
Post by metacadoari on Jun 28, 2011 17:48:45 GMT 3
Necil otti kynttilän huoneen seinältä ja kääntyi kohti tunnelia mutta sattui vilkaisemaan perämiestään ja pysähtyi katsomaan tämän huolen täyttämiä kasvoja.
"Noh, mikä on?"
Perämies aukaisi suunsa vastatakseen mutta Necil jatkoi saman tien.
"Annas kun arvaan, hän sanoi tietävänsä nimesi? Ja tuntevansa perheesi? Ja nyt pelkäät mitä muuta hän tiesi ja kenelle on kertonut ja niin eteenpäin?"
Queray myönsi hieman hämmästyneenä siitä että kapteeni tiesi sen.
"Tuo edesmennyt luikku jonka pientä ajukoppaa rapsuttelin hieman sisäpuolelta omasi harvinaisen kyvyn lukea ihmistä. Hän näki ajatuksesi, muistosi, ehkä osan tunteistasi, ja tiesi mitä sanoa kylvääkseen epävarmuutta. Jos olisin kertonut tämän ennen kuin mentiin tuonne, hän olisi tiennyt sen ja olisi voinut kehittää jotain konnuuksia siitä. Minä osaan suojautua siltä, ja osaan myös lukea ihmistä hieman itsekin mutta jos oikein oletan, sinä et ole edes tiennyt että moinen on mahdollista joten olisit ollut helppo maali. Tuon kyvyn takia hänet täytyi tappaa, jos hän olisi päässyt elävänä, hän olisi tiennyt sinusta kaiken satiaisiasi myöten. Ja siihen meillä ei ole varaa."
Kapteeni virnisti Queraylle.
"Mennäänkö sitten, tuo tunneli vie saaren ali paikkaan josta saamme ostettua laivan jolle ei pärjää mikään mahti merellä. Eikä rahastakaan ole puutetta."
Mies kilautti hieman säkkiään ja astui pimeyteen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jun 28, 2011 18:37:48 GMT 3
Queray katsahti kapteenia jo hieman huolesta kirkastunein kasvoin. ”Kuulostaa jonkin sortin magialta” Nuorukainen tuumi hetken itsekseen kunnes jatkoi, ” En pidä siitä että perhettäni solvataan tai että joku tuntematon edes mainitsee tietävänsä nimeni. Toisaalta isäni on matkannut niin monenlaisilla vesillä etten tiedä millaisia suhteita hän on maailmalle kylvänyt. Ties vaikka joku oikeasti kantaisi kaunaa suvulleni jostain ja tahtoisi sivaltaa päänuppini irti.” Perämies naurahti ajatellessaan jos joku edes uskaltaisi yrittää viedä hänen päänsä – yrittäjä tulisi pettymään ja maksamaan kalliisti yrityksestään.
Säkistä kuuluvan kilahduksen myötä Queray palasi takaisin maanpinnalle. Mies lähti seuraamaan kapteenia tunneliin ja tunsi kuinka kihelmöinti kulki hänen sormissaan kun perämies rohkeni pyyhkäisemään toisella kädellään puuvillaisen säkin kylkeä. ”Paljonko tuo puuvillainen neulos oikeastaan sisältää roposia jos saanen tiedustella asiaa arvon herralta?” Queray kysyi tunkeutuessaan aivan kapteenin viereen, ilme kuin humalaisella joka tahtoi vielä yhden tuopin lisää vaikka tiesi että se olisi liikaa. Jos kapteenin silmä välttäisi tuosta säkistä, Queray vannoi itselleen täyttävänsä taskujaan hieman pussin sisällöllä. Ihan pikkuisen vain.
”Ja jos oikein muistelisin sanoit tuota samaa meren mahdeista Ragnarokia hankkiessasi ja missäs armas purjeveneemme nyt makaakaan? Meren pohjassa jos oikein muistan?” Perämies vinoili toiselle ja naureskeli itsekseen siirtyessään taktisesti kauemmas toisesta– aivan vain varmuuden vuoksi.
Miehen teki mieli rommia. Oikein vahvaa sellaista joka viettelisi hänen makunystyröitään kuin paraskin viini aatelisen suuta ja saisi pään viimeistäkin aivosolua myöten sekaisin. Queray tuudittautui ajatustensa vietäväksi ja seurasi Neciä kuin zombi konsanaan.
|
|
|
Post by metacadoari on Jun 28, 2011 19:09:04 GMT 3
"Sanoinko? Nojaa, ei kai kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa.", kapteeni sanoi ja tipahti lattiassa olevia askelmia myöten muutaman metrin alemmas.
"Niinkuin tuli todistettua. Auts."
Mies nosti säkin takaisin olalleen ja jatkoi matkaansa pitkin kynttilän valaisemaa käytävää.
"Ja tässä pussukassa on tarpeeksi arvoa pienen kuningaskunnan ostamiseen."
***
Lopulta käytävä loppui ja edellä kulkeva kapteeni kuunteli mahtaisiko polun päässä olevan luukun takaa kuulua mitään hälyttävää. Hiljaisuus oli kuitenkin täydellinen ja Necil avasi luukun hypäten nopeasti ulos täydellisessä valmiusasennossa. Ulkona oli kuitenkin rauhallista. Luukun ympärillä oli tiheä kuusimetsä joka humisi hiljaa rauhallisessa tuulessa joka toi meren tuoksua. Vihreä hämärä ympäröi miestä joka yritti ottaa selvää mihin suuntaan olisi lähdettävä. Lopulta asia näytti selviävän ja Necil kääntyi katsomaan perämiestä. Hän osoitti kohti tiheintä pusikkoa.
"Tuohon suuntaan. Maili tai pari ja löydämme miehen joka rakentaa aluksen kuin aluksen."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jun 28, 2011 20:21:49 GMT 3
Queray katsoi hieman ällistyneenä kapteenin osoittamaa pusikkoa. Jalkapatikallako miehen luokse pitäisi taivaltaa? Metsän läpi joka ei ollut polkua nähnytkään saati mitä karhuja ja susia piti sisällään. Perämiestä puistatti, mutta mies luotti siihen että Necil todella tiesi minne he menisivät ja etteivät he eksyisi mokoman metsän uumeniin. Perämies lähti taivaltamaan kapteenin osoittamaan suuntaan tähyillen samalla jatkuvasti ympärilleen ja säikkyen pienintäkin rasahdusta, jotka hän suurimmalta osalta itse aiheutti. Kuusikko vain tiheni mitä pidemmälle kaksikko taivalsivat. ”Oletko aivan varma että suunta on oikea vai ovatko harmahtuneet käppyräiset aivosi viimein tehneet tenän?” Queray kääntyi kannoillaan katsoakseen kapteeniaan epäilevällä ja läpitunkevalla katseellaan. ”Tämä aluksenrakentajasi asuu oletettavasti jonkin vesistön lähellä ellen aivan väärin nyt ole käsittänyt.” Perämies tuumasi mietteliäästi ja lopulta kääntyi katsomaan korkeaa kuusta vieressään. Queray nakkasi lakkinsa maahan ja lähti kapuamaan kohti kuusen latvaa varmoin ottein.
Saavutettuaan latvan ja tähystettyään aikansa, perämies lähti laskeutumaan alas puusta – ei kuitenkaan ongelmitta. Alku sujui mallikkaasti, lopulta miehen onnistui kompuroida kuitenkin niin, että hän tuli oksat mukana katkeillen kuusesta alas ja rymähti aivan kapteenin jalkojen juureen selälleen. Queray selvitteli hetken päätään pudotuksesta ja lopulta kapusi itsensä takaisin pystyyn horjuen hieman puolelta toiselle.
”Tuossa suunnassa, tuskin edes mailin päässä, virtaa joki ja vain hieman kauempana erotin kuusen latvojen seasta lyhyitä mastoja ja mitä ilmeisimmin meren. Suuntavaistosi ei ehkä sittenkään ole sammaltunut vielä vaikka niin tohdin epäillä.” Queray sanoi virnuillen ja iski hatun takaisin päähänsä. Samalla nuorukainen päätti ettei enää ikinä kiipeisi puuhun – ei vaikka siitä maksettaisiin. Sieltä tipahtaminen nimittäin oli kovin kivuliasti puuhaa.
Queray ryhtyi siistimään itseään kuusesta tarttuneista neulasista ja oksista. ”Kerrohan, millainen mies tämä rakentajasi on? Epäilemättä vanha tuttusi, mutta onko hän peräti taitavakin näiden paattien kanssa?” Perämies oli juuri jatkamaisillaan matkaansa kunnes pysähtyi niille sijoilleen ja työntyi aivan Necilin naaman eteen, ”Entä kauan aiomme viettää aikaa täällä korvessa? Tunnen jo nyt kuinka aivoni kasvattavat sammalta ympärilleen ja kuinka sienet valtaavat varpaitteni välit.” Mies totesi leikkisästi silmäänsä iskien.
|
|
|
Post by metacadoari on Jun 28, 2011 22:01:22 GMT 3
"Tiedän että siellä on joki JA tiedän että siellä on meri. Tämä on tuttua maastoa kuules."
Necil virnisti takaisin ja jatkoi puhumista.
"Tämä vanha tuttuni on tällä kertaa oikeasti ystäväni eikä aio tappaa meitä tai lukea ajatuksiamme tai mitään muutakaan kyseenalaista. Ja mitä hän ei osaa rakentaa, ei tarvita."
Mies lähti kävelemään kohti jokea jonka varrella puuseppämestari asui.
Vähän ajan kuluttua kaksikko saapui leveän joen rantaan jota seuraamalla vastaan tuli puinen mökki ja täysimittainen satama-allas mökin edessä. Mökin piipusta nousi savupatsas. Altaassa oli kaksi valtavaa laituria ja molempien kärjessä kellui selvästi rakennusvaiheessa oleva laiva.
Kapteeni kulki koko komeuden ohitse ja koputti mökin tuoreesta puusta tehdylle ovelle. Sisältä kuului kolahdus ja askelia ja ovi avautui. Oven suussa seisoi parrakas jättiläismäinen mies jonka käsivarret olivat paksummat kuin Querayn pää. Tämän vyöllä roikkui kaikki mahdolliset taltat ja muotoilukirveet joista yksi oli miehen kädessä varotoimenpiteenä. Kapteeni ja jätti tuijottivat hetken ajan toisiaan kunnes parrakas mies karjaisi iloisesti ja nappasi kapteenin tiukkaan rutistukseen.
"Senkin vanha lurjus! Mistä sinä tänne tupsahdit?!
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jun 28, 2011 22:46:35 GMT 3
”Minä kun olin jo ehtinyt tuudittautua ajatukseen ettei sinulla ole ainoatakaan ystävää paitsi kitarasi. Mutta pidän tästä, eipähän tarvitse olla listimässä ketään vaihteeksi.” Perämies laukoi jälleen ajatuksiaan ääneen mutta loppumatkan joelta sepän mökille mies pysyi hiljaa kuin hiiri.
Näky mikä perämiehelle avautui joen rannassa oli aivan uusi. Hän ei ollut eläessään luultavasti koskaan ennen nähnyt näin suuria laitureita – puhumattakaan tuosta tummasta savusta mikä leijaili mökin piipusta taivaalle. Hetken nuorukaisesta tuntui kuin hänen hengityksensä olisi salpaantunut ja sydän pysähtynyt niille sijoilleen.
Queray pysähtyi tutkailemaan rakennusvaiheessa olevaa laivan runkoa. Perämies ihaili aikansa tuota keskeneräistä komistusta ja päätteli ettei siitä ainakaan ollut epäilystä etteikö mies osaisi hommaansa. Ei kai tähän työhön poropeukaloa otettukaan ja laivaa kun ei ihan jokainen osaakaan rakentaa. Olihan Queray nuorena kakarana naulaillut isänsä kanssa soutuveneitä kasaan ja harrastanut muitakin sepän töitä. Perämies ei uskonut että hänessä enää olisi puhtia moiseen raskaaseen työhön sen jälkeen, kun ruorin takana seisomisesta ja kartan lukemisesta oli tullut hänelle vakituinen työ – rommin juomisesta puhumattakaan. Saattoi nuorukaisessa vieläkin olla jonkin näköinen työnteon kipinä, mutta se olisi todella syvällä piilossa ja sen sytyttämiseen vaadittaisiin paljon.
Mies kuuli karjaisun mökin suunnalta ja kääntyi katsomaan kun jättiläismäinen ja parrakas, ilmeisesti nyt se kyseinen seppä, kaappasi Necilin halaukseen. Mahtaako tuollaisesta rutistuksesta selvitä elossa? Queray pohti astellessaan lähemmäs jättiä ja kapteenia varovaisesti, pysähtyen muutaman metrin päähän kaksikosta valmiina loikkaamaan syrjään jos jätti päättäisi käydä hänen kimppuunsa.
”Mahdoitko litistää tuolla rutistuksellasi Necilistä, arvon herra seppä, ilmat pihalle vai vieläkö kapteenissa henki pihisee? Sääli jos näin on. Olisin voinut tuossa tapauksessa ottaa kapteenin tittelin itselleni.” Queray päätti avautua tapansa mukaisesti. Nuorimies kuitenkin lopulta kumarsi kohteliaasti vieraalle vanhojen tapojensa mukaisesti.
|
|
|
Post by metacadoari on Jun 30, 2011 22:57:45 GMT 3
"Pitäähän vanhoja tuttuja tervehtiä kunnolla. Ja älä sinä uneksikaan kapteenin paikasta, ei tästä jäärästä niin vain henkeä revitä!", parrakas jätti sanoi ja virnisti.
"Sinä taidat olla perämies tai joku sellainen, olenko oikeassa? Ja päätellen tuosta jumalattomasta rahasäkistä te pojat tarvitsette laivan. Tulkaas sisään niin puhutaan. Teille varmaan maistuisi olut?"
Partaveikko asteli sisälle mökkiin. Kapteeni seurasi tätä leveä hymy naamallaan. Olut maistui aina ja varsinkin hyvässä seurassa. Peridon ja Querayn seurassa kapteeni tunsi olonsa loistavaksi.
Pitkä pöytä kolahti jätin iskiessä miesten eteen valtavat tuopit kylmää olutta. Kapteeni siveli pöydän pintaa tuntien aikaisemmista bisnesneuvotteluista jääneet kaljakolot. Mökin takaseinällä oli täytettynä valtava karhu jonka päällä roikkui pari hirvensarvia. Karhun otsaluusta sojotti tanakka keihäs.
"Mitäs, oletko alkanut metsästäjäksi vai mikä tuon pedon tarina on?"
"Jaa no, tuollainen karvaturri kiinnostui telakastani ja säikytettyään muutaman kaverin henkihieveriin ja hukutettuaan yhden parhaista työnjohtajistani satama-altaaseen, ajattelin että voisi olla hyvä tehdä asialle jotain. Joten eräänä kauniina yönä asetuin hieman vaanimaan sitä tuohon laiturin alle ja kun se tapansa mukaan hipsutteli laiturille katselemaan maisemia, nousin pystyyn. Vihelsin sille ja taisin kutsua sitä joillain hieman sopimattomilla nimillä se nimittäin suuttui minulle ja selvästi tahtoi nautiskella aikaisen puuseppäaamiaisen. Mutta itsellänihän oli myös aamiainen odottamassa joten pistin sitä käsissäni olevalla tulitikulla ja lopputulos seisoo siinä."
Necil katseli karhua ja miestä joka oli lähes ensinmainitun pedon kokoinen ja virnisteli kuvitellessaan tilannetta. Karhulla ei ollut ollut mitään sanomista tilanteeseen.
"Mutta, miten se laiva? Minun ja tämän nuoren miehen tässä tekisi mieli merille, kuinka pian moinen onnistuisi?", kapteeni kysyi isolta mieheltä. Tämän ilme muuttui mietteliääksi.
"Tuossa telakalla olevat kaksi pohjaa ovat periaatteessa molemmat vapaita, mutta toisesta tulee raskas ja hidas. Joten jos oikein muistan, ei sovi teille. Mutta toisesta tulee loistava, nopea, kestävä, ketterä, sisäänrakennettu rommikaappi kapteenin hytiss-"
"SEN me otamme!", Kapteeni sanoi ennenkuin Perido sai lauseensa loppuun. Jätti repesi nauramaan.
"Niin arvelinkin.", hän sai sanottua naurunsa lomasta. "Mennäänpäs katsomaan sitä."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jul 1, 2011 23:16:02 GMT 3
Queray vain nyökkäsi vastaukseksi sepälle tuon kysymykseen ja seurasi pian kaksikon perässä sisälle mökkiin. Hökkeli ei ollut mitenkään erikoinen rakennus, jokseenkin ehkä liian hämärä perämiehen makuun. Mies istahti Necilin viereen pöydän ääreen ja vetäisi olut tuoppinsa, jonka seppä oli pöytään iskenyt vain murto-osa sekunttia sitten, hyvin nopeasti ja ahnaan oloisesti itselleen. Queray otti tuopistaan pitkän kulauksen ja nautti todenteolla siitä hetkestä kun kylmä olut virtasi hänen kurkustaan alas.
Mies laski tuoppinsa takaisin pöydälle ja ryhtyi kuuntelemaan hyvin mietteliään näköisenä sepän tarinaa karhusta joka keihäs otsassa koristi mökin takaseinustaa. Ei perämies järin kiinnostunut ollut alkujaankaan tarinasta, mutta se osoittautui kuitenkin loppujen lopuksi hänen epäilyksiään paremmaksi. Querayn kasvoille levisi hymy ja tuo jopa uskalsi naurahtaa mokomalle tarinalle - piti seppä siitä sitten tai ei.
Queray joi tuoppinsa tyhjäksi noustakseen pöydästä ennen seppää ja kapteenia - hän ei jäisi kuuntelemaan kaksikon neuvotteluja enää pidemmäksi toviksi. "Poistun ulos maistelemaan tuulta joten jos kaipaatte minua, olen rannassa." Perämies nosti katseensa jätin silmiin ja kumarsi toiselle kiitokseksi oluesta - jota mies jäi kaipaamaan kylläkin lisää - ja poistui paikalta kiroten mielessää ylitsepursuavaa kohteliaisuuttaan.
Mies nappasi viulunsa tiukkaan otteeseen käteensä ja asteli rauhallisesti joen rantaan istahtaakseen kostealle pientareelle. Queray sulki silmänsä hetkeksi ja kuunteli kun joki pauhasi voimalla hänen ohitseen - kerrankin nauttien siitä ajatuksesta kuinka joki veti kaiken joka sen tielle osui mukaansa. Perämies nappasi viulun käsiinsä ja ryhtyi soittamaan tyypillistä rauhallista musiikkia jota usein saattoi täkäläisissä majataloissa kuulla.
//pahoittelen jos tästä tuli kovin lyhyt x) en osaa oikein arvioida pituutta tälle kun puhelimella tosiaan kirjoitin//
|
|
|
Post by metacadoari on Jul 2, 2011 12:41:34 GMT 3
Kapteeni huomasi perämiehen poistuneen huoneesta. Hänen katseensa osui pöydälle jääneeseen oluttuoppiin.
"Hei Perido, ei sinulla sattuisi olemaan lisää tuota loistavaa olutta? Minulle maistuisi toinen ja Queraykin on nuoresta iästään huolimatta jo sellainen olutsieppo että yksi ei tunnu missään."
Perido hymähti ja katosi valtavan kaapinoven taakse. Kohta oven takaa ilmestyi tarjotin joka oli täynnä suuria puutuoppeja. Kapteeni virnisti.
"Nyt näyttää hyvältä."
Mies otti tarjottimen ja asteli ovesta ulos. Perämies löytyi joen rannasta viulunsa ääreltä. Necil hiipi tämän taakse ja laski tarjottimen hiljaa miehen viereen, poistuen paikalta yhtä hiljaa kuin oli tullutkin. Viulun ääni nousi korkealle taivaalle josta tuuli levitti sen joka puolelle metsää.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 4, 2011 23:35:14 GMT 3
Perämies hymähti hiljaa huomatessaan kuinka tarjotin hivuttautui hänen viereensä. Luuliko mokoma harmaahapsi että mieheltä jäisi mokoma kokonaan huomaamatta? ”Kuulehan sinä hiippailija!” Queray lakkasi soittamasta ja siemaisi tuopista pitkän kulauksen. Laskiessaan tuopin takaisin tarjottimelle mies kääntyi katsomaan kapteenia joka hieman kauempana yritti hiippailla matkoihinsa. Queray kohautti olkiaan ja kääntyi jälleen hieman murheen täyttämin silmin tuijottamaan edessään virtaavaa jokea.
Perämies ojensi kättään uteliaan oloisena vauhdikkaasti ohi virtaavaa jokea. Mies oli arvioinut väärin joen voiman ja molskahti itse veteen potkaisten olut tuoppinsa samalla kumoon tarjottimelta joen imaistessa miehen syövereihinsä.
Hetken kuluttua tuo uitettu merikarhu nousi henkeään haukkoen ja vettä sisuksistaan yskien takaisin joen pientareelle. ”Okei .. se oli huono idea. Pakko myöntää.” Perämies valitteli itselleen ja näytti nyt entistäkin kurjemmalta astellessaan takaisin sisälle sepän majaan.
Nuorukainen rutisti vaatteistaan ylimääräisiä vesiä kuin pyykkääjä pyykkejään sepän pihamaalle. Pelkkä märkä vana jäi miehestä jälkeen kun tuo asteli kengät jalassa litisten ja lotisten sepän majan ovesta sisään keskelle huonetta muodostaen ympärilleen nopeasti pienen lätäkön. ”Mahtaisiko herralla olla lainaksi minulle kuivia vaatteita siksi aikaa että omani kuivuisivat?” Queray kysyi nauraessaan hölmistyneesti itselleen ja mietti mitä seppä ja kapteeni mahtoivat hänestä nyt ajatella.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 4, 2011 23:59:26 GMT 3
Kapteeni kuuli takaansa molskahdukseen ja purskahti nauruun tajutessaan perämiehensä ottavan iltauintia joessa. Mies käveli nuoremman miehen perässä takaisin mökkiin. Necil aukaisi leveässä virneessä olevan suunsa.
"Kuules jätkä, vähemmästäkin on erotettu miehistöstä. Ei siinä mitään ettei merimies pärjää joelle, eikä siinäkään että kastelee kaikki varusteensa paikassa missä vettä on vain yhdessä suunnassa normaalin neljän sijaan. Mutta kaataa nyt oluttuoppinsa. Pahempia rikoksia ei ole kuin yksi, ja se on kahden tuopin kaataminen."
Mies loi ilkikurisen katseen vesilammikossa kylpevään perämieheensä.
"Tulehan Perido, tahtoisin tarkistaa yhden asian tuosta sinun laivanalustasi."
****
Hyvin nukutun yön ja runsaan olutaamiaisen jälkeen kapteeni asteli ulos mökistä huomatakseen toisen laivanalun hävinneen satamasta ja toisen olevan melkein valmis. Mies juoksi etsimään Peridoa.
"Mitäs tuossa on tapahtunut? Kumman laiva on kadonnut?"
"No se mitä ette huolineet tietenkin. Purin sen ja käytin osat tehdäkseni teikäläisen paatista paremman. Voin sanoa että jos tuolla häviätte purjehduskilpailun tai taistelun niin vika on miehistössä."
"Olet sinä perkele aika äijä. Miten ihmeessä sait tuon noin nopeasti tuohon kuntoon?"
"Taikuri ei koskaan paljasta salaisuuksiaan, hehheh. Sanotaan vaikka niin että kaikki laivassa ei ole ihan ihmiskätten tekemää. Ja suosittelen että et kysy."
Vastaus herätti enemmän kysymyksiä kuin vastasi entisiin mutta Necil päätti antaa asian olla. Pääasia oli se että he saattaisivat päästä lähtemään jo huomenna. Jos mitään odottamatonta ei ilmaantuisi.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 5, 2011 15:30:59 GMT 3
Kaksikon poistuttua tuvasta, perämies istahti kuluneen pöydän eteen laskien yltään märän takkinsa. Queray nappasi läheiseltä tuolilta huovan itselleen ja kääriytyi siihen niin tiukasti kuin suinkin. Joen vesi ei ollut ollut mitään lämpimintä mahdollista - siihen kun laskettiin vielä pihalla jatkuvasti viuhuva tuuli.
Ei kestänyt kauaa kun perämiehen silmät painuivat umpeen ja mies nukahti pöydän ääreen.
----
”Mitä täällä melskataan?” Queray asteli unenpöpperöisenä ulos mökistä Peridon ja Necilin luokse, ”Ja eikös täällä vielä eilen illalla ollutkin kaksi laivaa? Vai olenko nähnyt vain omiani.” Perämies kysyi hämmästellen ja tähyili ympärilleen lopulta antaen asian olla.
Lopulta Queray tajusi seisovansa lähes valmiin valtamerialuksen vielessä ja tuon leuat olivat vähällä loksahtaa sijoiltaan.
”Onko tuo meidän?” Queray kysyi hämmästellen yhä aluksen suuruutta. Se oli takuulla Ragnarokiakin suurempi ja mahtavampi siitä ei ollut epäilystäkään. Pieni tuike syttyi miehen silmiin kun tuo kuvitteli kuinka saisi pian tarttua mokoman ruiriin ja ohjastaa sitä tulevaisuudessa pitkin maailman meriä. Mies myhäili hetken itsekseen ja tasasi sitten pian ilmeensä välttääkseen toisten tuijottamisen.
”Kauanko tuon viimeisteleminen kestää? Entäs miehistö? Kai se sellaisen tarvitsee? Mistä me sellaisen saamme vai onko sellainen sinulla jo valmiina takataskussa? Kunhan vihellät pilliin niin se marssii luoksesi?” Queray katsoi vuoroin Peridoa ja Necililä odottaen jonkun vastaavan kysymyksiinsä.
|
|
|
Post by metacadoari on Aug 5, 2011 15:56:57 GMT 3
"Meidän on", kapteeni myhäili. Perido seisoi vieressä näyttäen tyytyväiseltä itseensä ja työhönsä.
"Tuo nimenomainen kaarnalaiva on ylivoimaisesti paras minkä tulen ikinä käsistäni päästämään. Joten pitäkää siitä niin perkeleen hyvää huolta. Ja miehistöongelmaanne voin sanoa ettei sellaista ole. Vaikka se iso onkin, tein siihen muutamia köysivirityksiä ja sitä voi purjehtia kahdella miehellä. Olettaen ettei tämä sinun kapteenisi ole niin ylhäinen että antaa sinun tehdä kaikki työt, selviätte loistavasti pelkästä purjehtimisesta suotuisassa tuulessa. Jos aiotte jatkaa entisiä harrastuksianne, tarvitsette noin kymmenen hengen miehistön. Vähintään. Ihanteellinen olisi noin 25 pikipöksyistä piraattia. Sillä määrällä voitatte vaikka kuninkaallisen armadan."
Necil ei voinut olle hymyilemättä. Elämä alkoi taas näyttää hyvältä ja meri odotti tuolla jossain vanhaa ystäväänsä pinnalleen ryöstämään ja raiskaamaan.
"Pääsette lähtemään heti huomenna. Annan pakata ruokavarastot täyteen. Rommia minulla ei valitettavasti enää ole mutta korjaan vahingon oluellani jota laivasta tulee löytymään isommallekin miehistölle.", Perido jatkoi.
"Musiikkia korvilleni. Olemme ikuisessa kiitollisuudenvelassa sinulle, oi kaikkien puuseppien mestari."
"Ette ole, kunhan vain jätätte ne kanniskelemanne säkit tänne. Painosta päätellen ne kattavat sopivasti kaiken.", Perido virnuili. Kapteenin hymy hyytyi mutta vain hetkeksi.
"Eiköhän se ole sopuhinta. Mutta laita kunnolla sitä olutta sitten. Sitä nimittäin tullaan tarvitsemaan."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 7, 2011 2:16:31 GMT 3
Perämies myhäili vielä enemmän sijoillaan kapteenin todetessa paatin olevan aivan oikeasti heidän. Tuon suulta saattoi erottaa ilkikurisen virneen joka käväisi miehen suulla murto-osa sekunnin kun seppä mainitsi että laivaa pystyisi purjehtimaan kaksinkin. Queray vilkaisi sivusilmällä kapteenia nyrpeästi ja kuvitteli kuinka hän juoksisi kannella ympäriinsä Necilin viettäessä laatuaikaa ruorissa leveän virneen kera merituulen pieksäessä merikarhun kasvoja.
”Emmepä kauaa ehtineet olla ilman paattia” Queray naurahti. Peräti loistavaa. Perämiehen olisi niin tehnyt mieli liu’uttaa sormiaan purren sileää pintaa vasten ja karata tutkimaan aluksen jokaikinen nurkka lävitse mutta pelkäsi kapteenin taittavan miehen niskat mokomasta tempauksesta.
Perämies lähti astelemaan toisaalle kaksikon luota hakeakseen viulunsa jonka kieliä voisi aikansa kuluksi rääkätä. Kääntyessään tarkistamaan kapteenilta vielä tämän ja huomisen päivän aikataulua nuorukaisen haukankin katsetta terävämpi katse erotti vain muutamia metrejä sepän takana kuhisevan metsän puistikossa liikettä.
Queray kaivoi aseensa vyöltään ja tulitti sillä suoraa sepän yläpuolella kallellaan olevaan puuhun myhäillen pamauksen jälkeen tyytyväisenä laskematta kuitenkaan asettaan hetkeksikään alemmas. Pian sepän ja kapteenin väliin tipahti harvahampainen huivipäinen ja hieman harmahtunut merirosvon kuvatus kuolleena kuin hetken kuivalla maalla polskinut kala. ”Luulenpa ettemme ole yksin arvon herrat.”
|
|