Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 3, 2011 23:08:40 GMT 3
Perämiehen onnistui pyyhältää kaatuvan maston alta pois varoituksen saavuttaessa hänen korvansa. Mies katsoi suu ammollaan kun masto tuhosi kannen täysin ja vei samalla muutamien piraattien hengen. Queray oli iloinen ettei ollut yksikään noista epäonnisista mutta vielä jonain päivänä hänkin saisi varmasti maistaa jotain samankaltaista omissa nahoissaan. Nuorukainen seurasi kokeneen kapteeninsa perässä tämän veneeseen ja istahti sitten varovaisesti veneen keulaan jääden tuijottamaan haikailevasti Ragnarokin perään. Perämiehen sydän tykytti lujaa katastrofin seurauksesta ja mies tunsi olonsa hyvin heikoksi meren rinnalla.
Queray syytti itseään tapahtuneesta. Perämies puri huultaan ja mietti kuinka olisi voinut estää mokoman tapahtumasta. Heillä olisi vielä laiva, jokseenkin huonokuntoinen, mutta laiva kuitenkin – eikä se nyt makaisi tässä matalassa tuilvuortenhuippujen valloittamassa saaristossa täysin palasina. Alus oli vienyt kaiken mukanaan ja luultavasti mitään ei olisi enää mahdollista pelastaa. Siinä samassa Queray muisti viulunsa jonka oli jättänyt hyttinsä arkkuun. Perämies hätkähti paikoillaan ja ponkaisi nopeasti pystyyn, riisui takkinsa päältään ja heitti lakkinsa ja aseensa veneen pohjalle ja hyppäsi veneestä lähtien polskuttelemaan nopeasti kohti jo uponnutta laivaa.
Laiva ei ollut uponnut kovin syvälle niin kuin Queray oli tuuminutkin. Mies saavutti nopeasti laivan pirstoutuneen kannen ja alkoi ahtautumaan omaa hyttiään kohti kuin ankerias konsanaan. Täynnä vettä oleva hämärä alus oli aavemainen paikka. Perämies ei kuitenkaan antanut sen häiritä itseään. Hän halusi pelastaa vain ainoan muistonsa perheestään jota ei oletettavasti tulisi enää koskaan näkemään. Isänsä vanhan viulun. Sitä ei noin vain nuorukaiselta vietäisikään. Ei edes Äiri Meri saattanut viedä sitä häneltä. Ei ikinä.
Saatuaan viimein arkkunsa auki ja napattua viulunsa mukaan, Queraysta alkoi hiljalleen tuntua siltä että hänestäkin tuli osa ahdin makoisaa aittaa. Perämies polskutteli nopeasti viulu toisessa kourassaan ulos laivan sisuksista ja lähti nousemaan takaisin kohti pintaa. Puolimatkassa mies kuitenkin vielä kääntyi ja lähti jo valmiiksi väsyneenä uimaan kohti kapteenin hyttiä. Queray repäisi Necilin vanhan kitaran seinältä ja sitten se tapahtui. Perämies vetäisi vettä vahingossa henkeensä. Happi oli jo valmiiksi lopussa ja nyt vielä tämä. Ei .. en halua kuolla vielä! Nuorukainen ajatteli räpiköidessään väsyneenä kohti pintaa. Hänen voimansa olivat täysin lopussa ja silmissä tuntui pimenevän. Periksi hän ei kuitenkaan antanut ja pian mies ilmestyi takaisin pinnalle ja tarttui Necilin pienen veneen laidasta tiukasti kiinni. Mies nosti instrumentit veneeseen ja keskittyi yskimään vettä sisuksistaan pois.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 4, 2011 0:03:55 GMT 3
Kapteeni vain tuijotti Ragnarokin jälkeen. Laivasta nousi hiljalleen kuplia pintaan, muuta ei enää näkynyt. Muita veneitä ei myöskään ollut pinnalla. Loiskahdus palautti miehen takaisin nykyhetkeen. Perämiehen selkä loittoni veneestä ja ennenkuin kapteeni kerkesi huutaa hänen peräänsä, Queray sukelsi jättäen jälkeensä vain muutaman kuplan.
Voi kuono, entä jos täällä on haita? Mitä se tuolta hakee?
Kapteeni odotti levottomana ja tähyili josko näkisi vilahduksia vedenalaisesta perämiehestään. Sekunnit kuluivat eikä aaltojen alta näkynyt mitään. Sitten veden pinta rikkoontui kahdesta kohtaa lähes yhtäaikaa. Perämiehen pää ilmaantui veneen viereen samalla kun muutaman kymmenen metrin päässä pintaan nousi selkäevä joka painui saman tien takaisin pinnan alle. Perämies näkyi heittävän kapteenin kitaran ja oman viulunsa veneen pohjalle ja jäävän veteen huohottamaan.
Shit.
Kapteeni tempaisi perämiehen veneeseen salamannopeasti ja otti sapelin käteensä tuijottaen veteen.
"Tiesitkö että otit juuri virkistävän kylvyn seuranasi yksi näiden vesien tappavimmista kylpyleluista? Olet hullu, olisit voinut kuolla sinne ja mitä minä sitten olisin tehnyt? Nyt miekka käteen niinkuin olisi jo tai olemme molemmat hainmuonaa."
Kapteeni oli säikähtänyt perämiehen menettämistä niin paljon että unohti kokonaan mitä tämä oli tuonut veneeseen. Nyt mies kuitenkin huomasi kalleimman aarteensa veneen pohjalla. Necil meni täysin mykäksi tajutessaan mitä perämies oli riskeerannut noiden kahden soittimen tähden. Hän katsoi perämiestä suoraan silmiin yrittäen viestittää kuinka kiitollinen kitaransa pelastamisesta oli.
"Kiitos."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 4, 2011 0:28:10 GMT 3
Nuorukainen tömähti tavaroiden sekaan veneen pohjalle kun Necil veti tämän ylös laivaan. ”Hulluus ei ole koskaan pahitteeksi.” Perämies sanoi virnistäen pirullisesti kapteenin tuumatessa että tämä olisi voinut kuolla. Ei hän ollut oikeastaan edes ajatellut että vedessä todella olisi haita. Mies oli aina luullut että hait olivat oikeasti pekkää silmänlumetta joilla peloteltiin lapsia ja niitä, jotka lankulle olivat päässeet kävelemään. Koskaan ei mies ollut näitä eväkkäitä nähnyt mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Ennemmin tai myöhemmin hänen oli jokatapauksessa merellä kulkiessaan kohdattava nämä valtamerten pedot, joista niin aina varoiteltiin.
”Mitä kirataasi tulee, se oli pikkujuttu.” Queray sanoi vielä hymyillen leveästi. Virne miehen naamalla kuitenkin hyytyi kun harmaa evä nousi vain muutamien metrien päässä veneestä pinnalle ja katosi lähes samantien näkyvistä. Perämies nielaisi ja vetäisi veneen pohjalla lojuvan miekkansa käteensä ja tuliaseensa toiseen. ”E-et kai tarkoita että haita on oikeasti olemassa?” Perämies tokaisi pelokkaasti tähyillessään samalla veteen. Hänestä todella alkoi tuntua siltä kuinka hän päätyisi vielä tämän huviretken päätteeksi luontoäidin petojen kitaan.
Perämies mietti mikä haita oikein veti puoleensa. Meressähän kellui useita verisiä ruumiita, mikseivät mokomat eväkkäät kiinnostuneet niistä. Pääsisivät ehkä jopa helpommalla. Vai oliko elävä saalis kenties enemmän niiden mieleen? Querayta puistatti pelkkä ajatus siitä kuinka kala mutustaisi hänet parempiin suihin. Julmaa. Peräti hyvin hyvin julmaa. Samassa jokin töytäisi venettä ja perämies tarrasi kiinni istuinsijansa reunasta. Queray vapisi kuin haavan lehti.
En halua kuolla vielä .. en halua. Olen liian nuori kuolemaan tässä ja nyt!
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 4, 2011 22:11:48 GMT 3
Kapteeni piti sapeliaan valmiusasennossa ja vahti merenpintaa kuin peläten sen hyppäävän naamalleen, minkä se tilanteen huomioon ottaen saattoikin tehdä. Veden alla vilahti jotain harmaata ja vene keikahti hieman harmauden tökätessä sitä. Kapteeni puristi miekkaansa tiukasti valmiina minä hetkenä tahansa lyömään sen verenhimoisen syvyyksien saalistajan kurkkuun. Mitään ei kuitenkaan loikannut.
"Perkele, niitä on varmasti enemmän kuin yksi. Miehistön ruumiiden veri ja muutenkin haju houkuttelee niitä ja jos veteen eksyy elävää lihaa, koko lauma on salamana sen kimpussa. Noille vielä pärjäämme mutta jos koko vaihtuu isompaan, ne voivat kaataa veneen ja sitten olemme yhtä kuin kaksi isoa vedenalaista verimakkaraa."
Kapteenin poskelle räiskähti vettä ja tämä liikahti salamannopeasti survaisten sapelinsa veneen viereltä ilmaan ponnahtaneen hain kyljestä sisään ja samantien ulos. Harmaa raato putosi loiskahtaen takaisin veteen. Necil katsoi kun veri alkoi levitä veteen ja värjäsi sitä punaiseksi. Kauempana pintaan nousi puolenkymmentä selkäevää jotka alkoivat lähestyä vauhdilla kuollutta toveriaan.
"Shit. Nyt tuli kiire"
Kapteeni nappasi airot ja alkoi soutaa venettä kauemmas punaisesta läikästä sinisessä meressä jossa nyt kävi kuhina meren harmaiden sakaalien ahmiessa oman lajitoverinsa lihaa.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 4, 2011 22:56:11 GMT 3
Queray katsoi paikoilleen jäykistyneenä kun kapteeni kohelsi miekkansa kanssa eväkkäiden kanssa. Kapteenin selitys verimakkaroista oli saanut perämiehen säikähtämään vielä enemmän tilannetta ja tuo puristi käsillään yhä lujemmin laudan reunoja samalla katsellessaan kuinka vesi alkoi hiljattain värjäytyä punaiseksi kuolleen hain verestä. Mies nielaisi ja oli jo poimimassa airoja käsiinsä kun Necil nappasikin ne aivan hänen edestään. Queray nappasi jälleen kiinni penkkinsä reunoista ja tuijotti järkyttyneen näköisenä eteensä.
Kun kuhina kauempana taas lakkasi, perämies uskaltautui katsahtamaan veteen. Tosin hän piti päänsä veneen reunojen sisäpuolella koska pelkäsi jonkin hyppäävän vedestä ja vievän hänet mukanaan. Oli jälleen hiljaista aaltojen iskeytymisen ääniä veneen laitoihin lukuunottamatta. ”Taidamme olla ainoat selviytyjät.” Mies tuumasi hapuillessaan katseellaan ulapalle. Ilman ruokaa ja juomaa täällä merellä kaksikko ei kauaa selviäisi.
Queray kiskoi takkinsa päälleen ettei tuuli ottaisi niin hänen märkiin vaatteisiinsa. ”Northmistin satamaan ei pitäisi olla kovinkaan pitkä matka.” Perämies avasi varovaisesti suunsa ja katsahti kapteeniin, ”Joten oletettavasti vaihtoehto on joko soutaa satamaan tai jäädä kiikkumaan näille saarille kunnes joku olematon alus sattuu kulkemaan lähistöltä ja huomaamaan meidät.” Nuorukainen huokaisi ja samassa aivasti jälleen. Pahus jos häneen jokin rutto vielä iskisi tämän kaiken lisäksi – se tästä nyt vielä puuttuisi.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 5, 2011 22:50:38 GMT 3
"Joo'o, viimeiset ollaan. Perkele. Perkeleen perkeleen persekarvat."
Kapteeni kirosi hartaasti heitä kohdannutta onnettomuutta. Keskellä merta ilman ruokaa ja vettä ja varjoa. Nyt oli henki höllässä.
"Voisimme soutaa jollekin noista saarista ja katsoa löytyisikö vettä ja ruokaa. Merkkitulista tai sellaisista ei ole mitään hyötyä, kukaan järkevä kapteeni ei tule vapaaehtoisesti näille vesille. Ja vaikka tulisikin, meidät pidätettäisiin siinä silmänräpäyksessä kun astuisimme laivaan. Joten, suunta kohti tuota saarta ja sen jälkeen Northmistiin, olettaen että tiedät yhä missä suunnassa se on?"
Kapteeni katsoi Querayta kysyvästi. Tämä aivasti vastaukseksi saaden vinon hymyn kohoamaan kapteenin huulille.
"Otahan minunkin takkini. Jos vilustut, sinusta ei ole mitään apua, päinvastoin hidastaisit aika lailla. Ei sillä että hylkäisin sinut, varsinkaan tuon kitaransukellustemppusi jälkeen. Olen sinulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä hyvästä."
Kapteeni irrotti toisen kätensä airosta ja kätteli perämiestä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 22, 2011 22:32:07 GMT 3
Queray jäi ajattelemaan kätellessään kapteenia tuon äskeistä kiroamista ja oli vähällä päästää mehevät naurut vatsastaan ilmoille. Mies kuitenkin hillitsi itsensä eikä antanut huvittuneisuutensa näkyä päällepäin – mokoma ei saanut edes hymyä kohoamaan kylmyydessä viruvan perämiehen huulille. Nuorukainen kiskoi kapteenin takkia tiukemmin ylleen. ”Tuota .. kiitos.” Queray sanoi hieman käheällä äänellä kehtaamatta aluksi edes katsoa Neciliä, mutta nosti nopeasti katseensa veneen pohjalla lojuvista soittimista mieheen.
”Northmist” Mies tuumasi ja ryhtyi palauttamaan vain hetki sitten katsomaansa karttaa ja siitä navigoimaansa reittiä mieleensä. Soutuveneellä matka taittui helpommin kuin isolla aluksella – mutta hitaudesta ei sitten puhuttukaan.
Satamaan oli vielä matkaa mutta jos kapteeni paljastuisi rivakkaaksi soutajaksi, olisi kaksikko perillä alta aikayksikön. Hetken mietittyään mies kääntyi vertaamaan lähistöllä olevia saaria keskenään. ”Luulen kyllä tietäväni yhä reitin satamaan. Kysymys kuuluukin luotatko suureen pettämättömään suuntavaistooni?” Queray katsoi hieman virnuillen kapteenia ja lopuksi aivasti jälleen.
Mies raotti hieman kapteenin tälle tarjoamaa takkia ja katseli läpimärkää paitaansa sen alla. Pitäisi kai riisua tämä pois etten vilustu… Queray tuumi syvällä mielensä perukoilla ja lopulta hätkähti muistaessaan mitä kapteeniin kanssa oli hetki sitten tuon hytissä tapahtunut. Mies nosti katseensa kapteeniin heleä puna poskillaan. Perämies laski kapteenin antaman takin viereensä ja tarttui paitansa reunasta, valmistautuen repimään sen nopeasti päältään. Tuon jälkeen mies loi pirullisen katseen Neciliin ja jäi virnuilemaan toiselle. ”Olisiko herra niin hyvä, ja katsoisi muualle?”
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 22, 2011 23:12:38 GMT 3
"Että luotanko? Herra on hyvä ja sanoo onko minulla vaihtoehtoja."
Kapteeni katseli ympärilleen saaristossa. Hänellä ei ollut pienintäkään käryä heidän sijainnistaan, mutta onneksi perämiehellä tuntui olevan. Ainakin pieni käry. Kipinä paperilla tai jotain.
Paleltuuko tuo..?
Kapteeni alkoi kaivella taskujaan mutta muisti sitten antaneensa takkinsa perämiehelle lämmikkeeksi. Hän aikoi juuri kysyä saisiko lainata taskua kun perämies käski kapteenin katsoa muualle. Mies näytti siltä kuin aikoisi ottaa paitansa pois.
Katso muualle? Hah, en ikinä!
"Minulla on parempi idea, oletko ikinä kuullut ruumiinlämmöllä lämmittämisestä?"
Kapteeni iski ilkikurisesti silmää ja jäi katsomaan miten perämies reagoisi suhteellisen avoimeen vihjaukseen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 23, 2011 1:12:58 GMT 3
Queray irrotti häkeltyneenä kapteenin kommentista paidan reunastaan irti, mutta korjasi itselleen pian häijyn virneen takaisin naamalleen. ”Vai sellaista peliä!” Mies sanoi lievä puna kasvoillaan ja lopulta repäisi paidan pois päältään välittämättä enää mistään.
Perämies vetäisi kapteenin takin päälleen ja asteli varovaisesti veneen poikki asettuen sitten istumaan kapteeninsa viereen. ”Kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.” Mies tuumasi edelleen tuo sama virne kasvoillaan ja nojasi kapteenin kylkeen. Tunnelma oli hyvin tiivis. Ainakin perämiehen mielestä.
Queray nojasi hiljaa kapteenin kylkeen ja tuijotti punan noustessa yhä voimakkaammin hänen kasvoilleen toisen saappaan kärkiä. Mies yritti näyttää hyvin keskittyneeltä mutta puna hänen naamallaan mitä luultavimmin kumoaisi tämän katsojan silmissä täysin. Lopulta perämies antoi periksi ja antoi päänsä valahtaa Necilin olkapäälle. Pian nuorukainen vetelikin jo sikeitä.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 23, 2011 13:49:45 GMT 3
Kapteeni katsoi ällistyneenä kun perämies otti paitansa pois ja käveli virnuillen veneen poikki miestä kohti. Vielä enemmän miehen silmät levisivät kun Queray asettui nojaamaan hänen kylkeensä. Pieni provosointi on aina hauskaa mutta ei vielä kertaakaan kukaan ollut syöttiin tarttunut. Perämiehen vartalo oli näyttänyt todella hyvältä miehen taiteillessa kapteenia kohti ja ihan yhtä hyvältä se myös tuntui kapteenin kylkeä vasten.
"Taisit unohtaa jotain, nimittäin sen että ei tämä auta jos minulla on märät vaatteet.."
Kapteeni kiskoi nopeasti paidan lihaksikkaan ylävartalonsa yltä ja kietoi kätensä perämiehen hartioille. Tämä ei hävinnyt kapteenin lihaksille yhtään ja paljaan ihon kosketus alkoi nostaa punaa Necilin poskille. Kaikesta huolimatta kapteeni nautti nuoren miehen vartalosta omaansa vasten. Ehkä hieman liikaakin.
Tämähän on melkein sopimatonta.
Kapteeni kääntyi katsomaan mitä perämies tuumasi tilanteesta ja huomasi tämän nukahtaneen vanhemman miehen olkapäätä vasten. Hellä hymy levisi vanhan merikarhun ahavoituneelle naamalle. Mies hätkähti itseään ja hymy katosi.
Minähän pehmenen!
Sitten Necil tajusi olevansa ainoa tajuissaan oleva olento monen mailin säteella ja antoi hymyn levitä kasvoilleen koko voimalla.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 23, 2011 14:21:23 GMT 3
Queray näki painajaista Ragnarokin uppoamisesta. Mies sukelsi viuluaan laivan uumenista kuten oli aikaisemminkin tehnyt, kunnes jäi jumiin ja lopulta hukkui. Vähän väliä perämies availi silmiään uniensa takia mutta jatkoi hyvin pian jälleen hirsien vetelemistä. Sama painajainen toistui moneen otteeseen, kunnes eräällä kerralla miehen yllättikin hylyn ulkopuolella haiparvi joka napsi hänet parempiin suihin.
Perämies mumisi itsekseen jotain täysin käsittämätöntä kunnes notkahti hieman eteenpäin ja lopulta tömähtikin veneen pohjalle. Tömähdys sai veneen keikahtamaan hieman ja samalla Querayn valpastumaan hetkessä. Mies nosti itsensä nelinkontin ja tiirasi ympärilleen ja tarkisti molempien laitojen yli ettei vedessä edes vahingossa sattunut olemaan noita pahuksen eväkkäitä. Sitten perämies kääntyi katsomaan – lähestulkoon vahingossa ja pilke silmäkulmassa – paidatonta kapteenia.
Queray käänsi katseensa nopeasti pois toisesta kun tunsi jälleen punan nousevan kasvoilleen. Ompas noloa. Pienen kuumoittelun jälkeen mies istahti kapteenia vastapäätä ja veti takkia jälleen päälleen tiukemmin. Mies nappasi veneen pohjalta viulunsa jousen ja ryhtyi pyörittelemään sitä kädessään.
”Oletko ehtinyt soutaa venettä eteenpäin enemmänkin kuin yhden kuseman? .. Toiseksi, pue paita päällesi ollos hyvä?” Perämies nosti pirullisen virneensä jälleen kasvoilleen.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 23, 2011 14:40:37 GMT 3
Kapteeni istui ja virnisteli perämiehelle joka posket punaisena pyöritteli viulunsa jousea kädessään ja yritti virnuilla takaisin.
"Jaa olenko ehtinyt? Jos herra suvaitsee katsoa taakseen, näkee hän saaren jonka rantaan olen yli-inhimillisillä voimillani soutanut uskomattoman lyhyessä ajassa ja jos hän vielä jaksaa kääntää siroja niskanikamiaan hieman alaviistoon hän saattaa huomata, olettaen ettei merisuola ole kokonaan tukkinut hänen nuorehkoja näköelimiään, veneemme pohjalla olevan vettä ja hedelmiä jotka minä, kapteeni Necil, olen urheasti ilman paitaa hakenut herran takana edelleen olevasta saaresta. Ja mitä paidan päälle laittamiseen tulee, aurinko paistaa ja rusketus on aina plussaa joten taidanpa pitää olemukseni tällaisena. Ja minusta vähän tuntuu ettei se sinuakaan oikeasti taida haitata."
Kapteeni iski silmää ilkurisesti virnuillen ja tarttui airoihin.
"Nyt voisit käyttää päässäsi olevaa merikortistoa ja antaa uljaan laivamme voimanlähteelle eli minulle suunnan jotta voin meloa tämän lotjan Northmistiin ja selvitä joskus pois tästä haikasvattamosta jota myös valtamereksi kutsutaan."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 23, 2011 23:32:05 GMT 3
Queray katsoi taakseen, sitten taas kapteeniin, veneen pohjalle, jälleen taakseen ja lopulta kääntyi jälleen katsomaan kapteenia tuon selostaessa urhea tarinansa perämiehelle. Mies kuitenkin hätkähti paikoillaan hieman Necilin lopettaessa. ”Phah! Minähän en katsele kuin … kuin naisia! Niin! Naisia! Ja vieläpä hyvin nuoria ja viehättäviä sellaisia, joilla on rynttäät kuin melonit konsanaan ja sääret somat kuin papayapuun rungot! Iho rusehtava kuin paahtunut rantahiekka mutta kelpaa minulle lumenvalkeakin neitokainen!” Queray keksi nopeasti valheen ettei paljastaisi itseään. Miehen suulle levisi jälleen ovela virne - hänen olisi tehnyt mieli heittää kapteenia ensimmäisenä käteen sattuvalla hedelmällä. Auta armias jos se olisi ollut ananas.
Perämies hillitsi ärtymyksensä ja katsahti ympärilleen. Hän oli pitänyt merkillä suuntaa painajaistensa välissä herättyään ja oli edelleenkin varma siitä missä suunnassa satama sijaitsi. Mies kaivoi vapaaseen käteensä kompassin veneen pohjalla makaavan takkinsa taskusta ja tarkisti siitä nopeasti suunnan.
Mies osoitti kädellään jossa piteli jousta kapteenin ohitse. ”Oi sinä mahtava voimanlähteemme! Käännä tämä suuri valtamerialuksemme kohti koillista! Nostakaa purjeet hiiohoi! .. hetkinen, eihän meillä ole purjeita.” Perämies naljaili ilkikurinen virne kasvoillaan mutta palautti totisen ilmeen pian takaisin kasvoilleen ja ryhtyi huitomaan kädessään olevalla viulun jousella suuntia ilmaan. ”Pujottelet noiden saarien lomitse, ja sen jälkeen itään niin luulisin Northmistin olevan aivan neniemme edessä. Taidankin ottaa hieman hiukopalaa odotellessa.” Mies iski toiselle silmää ja nappasi hedelmän käteensä, ryhtyen mutustamaan sitä oikein tyytyväisen näköisenä.
|
|
|
Post by metacadoari on Apr 24, 2011 1:20:17 GMT 3
Kapteeni virnuili edelleen perämiehelle tämän selittäessä pitävänsä naisista. Kyllä Necil näki perämiehestä muutakin kuin ulkokuoren jossa siinäkin kyllä katsomista riitti. Salaa mies toivoi perämiehen jossain vaiheessa lakkaavan tuon kuvan epätoivoista ylläpitämistä. Kapteeni tahtoi perämiehen kainaloonsa mutta sitä ei kyllä myöntäisi yhdellekään elävälle sielulle.
Perämies antoi kapteenille suuntia joten Necil otti airot vahvoihin kouriinsa ja alkoi soutaa viimeistä puunkappaletta joka miehen laivasta oli jäljellä kohti Northmistia ja rommia. Hän souti hiljaisena venettä ja piti hyvää tahtia yllä joten saari toisensa jälkeen jäi taakse kohtuullisen nopeasti ja kohta kapteeni joutui taas kääntymään perämiehensä puoleen.
"Missäs me nyt olemmekaan? Tuijottelepas sitä kompassiasi sillä jos menemme harhaan, sinä soudat meidät oikealle kurssille."
Vene heilahti ja kapteenilta lipsahti airo kädestä. Nopea pelastus ja airo oli taas kourassa mutta mahan pohjaan pudonnut kivi ei hävinnyt.
Mikä se oli?
Adrenaliini kuohui veren mukana kapteenin jokaiseen soluun veneen heilahtaessa toisenkin kerran, tällä kertaa voimakkaammin. Veden pinta veneen ympärillä alkoi muuttua levottomaksi ja syvyyksistä näytti nousevan jotain. Monta jotain. Suunnaton parvi pieniä otuksia ui meren pintaa kohti saaden merenpinnan näyttämään yhtaikaa mustalta ja kiehuvalta. Siellä täällä pilkahti jotain punaista.
Kapteeni sai suunsa auki.
"Mitä hiivatin hittoja nuo ovat?!"
Suunnaton massa saavutti raikkaan ilman ja viimeiset merimohikaanit huomasivat olevansa tukevasti meren pinnalla kelluvan rapumassan päällä.
Kapteeni ei voinut kuin tuijottaa. Ei tällaista tapahtunut. Kukaan ei uskoisi jos tästä erehtyisi jolleki kertomaan.
Nyt oli jännä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Apr 25, 2011 23:44:33 GMT 3
Perämies sai hedelmänsä mutustettua loppuun ja nosti kompassin kauniiseen käteensä samalla kun pudisteli päätään. Samassa vene heilahti ja mokoma kapistus tipahti Querayn kädestä, mutta mies onnistui poimia sen ilmasta takaisin kouriinsa ennen kuin se osui veneen pohjaan. Nuorukainen laski kompassin syliinsä ja tarrasi jälleen lujasti istuinsijansa reunoista kiinni ja kökötti siinä sitten hyvin epäröivän näköisenä paikallaan.
Kun heilahtelu loppui, perämies havahtui kapteenin huudahdukseen ja rohkeni katsoa veneen laidan ylitse. ”Ei kyllä tämä on varmasti jotain unta .. paatti upposi, tarunhohtoisia haita ja nytkö muka killumme jossain rapujen päällä! Taisin juoda liikaa rommia ennen nukkumaanmenoa.” Perämies totesi varmasti poimiessaan varoen yhtä rapua käteensä.
Rapu onnistui iskemään saksensa Querayn käteen jolloin miesparka kiljaisi tipauttaen pienen olennon jälleen kaltaistensa joukkoon. Ei kyllä se on totta! Nuorukainen heilutteli kivusta turraa kättään hieman kärsivän näköisenä ja katsahti lopulta Neciliä. ”Mitäs nyt tehdään kun olemme, miten sen nyt sanoisi, kuivilla vesillä? Taisi kapteeni soutaa meidät karille.” Perämies sanoi ilkikurisesti ja nosti jälleen kerran tuon tutun virneen naamalleen.
|
|