|
Post by Silver on Nov 6, 2010 2:22:57 GMT 3
Rafael vilkaisi kuinka nuori herra oli pelokkaana jääkasan takana piilossa. Wendigo tuli hieman lähemmäksi niin mies löi tätä käteen uudemman kerran jonka seurauksena olento löi soihdun kauas pois. Rafael kääntyi jälleen hetkeksi katsomaan poikaa ja tuumi että nyt oli jotain mitä mies ei tiennyt pojan historiasta. Ei hän oikeastaan tuntenut poikaa edes kovin hyvin loppujen lopuksi mutta tämä olisi ollut hyvä tietää sillä wendigo hyökkäsi miehen kimppuun ärhäkämmin kuin äsken. Syy saattoi olla että hovimestari oli saanut kohtuullisen hyvän osuman olennon käteen jota se näytti nyt hieman aristavan. Nyt vain tarvitsisi uuden jostai ja mieluiten pikaisesti. Mies vilkaisi nopeasti ympärilleen ja lähin soihtu sattui olemaan Agiton vieressä. Rafael kuitenkin tajusi että poikaa raahasi nyt peikko kohti pimeyttä ja huokaisi syvään. "Eikö se osaa pitää ollenkaan huolta itsestään..." hän mutisi ja potkaisi wendigoa jolloin tämä horjahti hieman taaksepäin juuri sopivaksi aikaa että mies pääsi hakemaan soihdun.
"Minulla..." Rafael sanoi ja löi kerran olentoa kasvoihin soihdulla, "On..." hän jatkoi ja löi uudestaan. "KIIRE!" mies lähes huusi ja työnsi palavan soihdun olennon naamaan kiinni ja hyppäsi potkaisten juuri polttamaansa kohtaan jolloin otus hoiperteli ja kaatui maahan. Rafael hyppäsi otuksen päälle ja löi monta kertaa soihdulla joka ei jostain syystä sammunut otuksen rintakehää kunnes palava kärki upposi otuksen sisään. Wendigo alkoi riehua ja pyöriä maassa kuin hullu jonka seurauksena mies lensi komean ilmalennon suoraan jaloilleen seisomaan. Hän puhdisteli jälleen pukuaan Kyllä tuo hetken tuossa pysyy... mies ajatteli ja lähti kohti suuntaa minne peikko oli pojan vienyt. Hän näki pienen matkan päässä valoa ja kuuli ääniä joten päätti hiljentää tahtia. Peikot juttelivat että wendigo pitelisi häntä hetken ettei tarvitsisi huolehtia. Rafael katseli kuinka poikaa heiteltiin maahan ja sitten häkkiin kuin räsynukkea. Rajansa kaikella.
Hovimestari astui ulos varjoista jolloin poikaa kantanut peikko rääkäisi "Miten se on täällä jo!" kun oli odottanut varmaan miehellä kestävän pitkään ennenkuin mitään saa aikaiseksi. Mies naksautti rystysensä "Ai se lämmittely vai?" hän sanoi hullun kiilto silmissään ja löi helposti peikon joka juoksi häntä kohti seinään. "Vai aiotte tämän pojan syödä? Vain kuolleen ruumiini yli..." Rafael sanoi jolloin yksi peikoista löi häntä nuijalla päähän. Mies vain seisoi paikoillaan ja kohta kääntyi kohti juuri lyönyttä peikkoa silmät kiiltäen ja puolelle kasvoista valui verta. Hän tempaisi nuijan tämän kädestä ja löi peikkoa leikaan jolloin tämä lensi pääedellä kohti aiemmin seinään lentänyttä peikkoa. "Seuraava..." mies sanoi tylsistyneesti ja tipautti nuijan maahan. Jäljellä oli enää peikko joka raahasi pojan tänne ja heitteli nuorta herraa kuin nukkea. Hän löi peikkoa leukaan ja kaatoi tämän kasvot edellä nuotioon joka oli keskellä huonetta. Hän katseli kuinka tämän kasvot paloivat ja tuli kaamea haju tästä operaatiosta.
"Nuori herra loukkaantui?" Rafael kysyi hymy kasvoillaan kun päästi pojan ulos häkistä ja otti reppuselkäänsä. "Reppana kun ei ole voimia puolustautua" hän sanoi ja tirskahti omille sanoilleen. Mies katsoi kuinka reitti jonne he olivat tulleet jatkui ja koska Rafaelin ei tehnyt mieli mennä haastamaan wendigoa uusintaan vaikka haasteista pitikin Agiton takia. "Jatkamme tänne" hän sanoi ja lähti kävelemään kohti eteenpäin uutta käytävää. Käytävä ei ollut kovin pitkä ja pian he saapuivat isoon tilaan jossa keskellä huonetta oli jalustalla jokin lappu. Rafael laski pojan tuolille joka löytyi melkein keskeltä huonetta jonkin oudon kuvion päällä. Olisi tästä pitänyt arvata että kyseessä oli jotain mutta miehen huomio oli jostain syystä keskittynyt tuohon jalustaan ja lappuun. Hän käveli kohti koroketta jonka päällä jalusta oli ja saavuttuaan siihen noukki paperin palan käteensä. "Hmm... tässä lukee jotain... Undu ar alpelinor, Surinen tumboras ilyen, Gayan arne hinatan?" hän sanoi ääneen ja tajusi takaansa tulevan paljon valoa. Mies kääntyi katsomaan mikä olisi valonlähde ja tajusi että se oli Agito.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 6, 2010 20:53:48 GMT 3
Agito painautui vasten häkkinsä kaltereita, kun Rafael hiippaili keskenkaiken pimeyden seasta paikalle. kyllähän hän tiesi että hän saattoi vampyyriin luottaa, mutta oliko hän saanut wendigonkin alas näin nopeasti yksin. Toivottavasti – sillä poikahan ei siitä pitäisi kun kummajainen marssisi pian samaisesta pimeydestä samaiseen huoneeseen jossa he nyt olivat. Kylmät väreet menivät pitkin poikaparan selkäpiitä, kun tuo ehti jo suunnitella pakoreittinsä jos wendigo todellakin astelisi Rafaelin perässä tänne. Mokoma saisi pysyä kaukana – Agito luotti siihen että Rafael antaisi uuden läksytyksen mokomalle oliolle jos se uskaltaisi heidän tielleen ilmestyä.
Kun eräs peikoista löi vampyyriä nuijalla päähän ja tuon toinen puoli kasvoista peittyi vereen, nuoriherra oli vähällä pyörtyä niille sijoilleen. Toisaalta häntä nauratti vampyyrin varomattomuus, mutta hänen henkivartijalleen ei saisi käydä mitään vakavaa – muuten poika oli täysin oman onnensa nojassa ja luultavasti nämä mokomat peikot pistelisivät hänet poskeensa – puhumattakaan siitä että Rafael saattaisi myös päätyä pataan hänen seurakseen. Vampyyri kuitenkin vaikutti selviävän mokomista rumista olennoista ja Agito huokaisi helpotuksesta. Kun Rafael vapautti pojan häkistä, Agito virnuili hetken miehelle. ”Voi kiitos kun tulit pelastamaan. Yhden asian kuitenkin unohdit,” poika sanoi tuolle ja kapusi samalla toisen reppuselkään, ”olisin voinut muuttua vaikkapa hiireksi ja livahtaa tuon häkin kaltereitten välistä matkoihini.” Agito oli sanonut sanottavansa ja iski Rafaelia kevyesti päähän varoen samalla nuijasta johtuvaa haavaa, josta yhä vaikutti vuotavan verta.
Kun he kulkivat eteenpäin jälleen uutta käytävää, Agito pyyhki nenäliinallaan Rafaelin kasvoja verestä ja paikkaili laastarilla miehen päätä. Nuoriherra oli oikein vastuuntuntoinen jos sille päälle sattui. Pian kaksikko kuitenkin saavutti ison huoneen, jonka keskellä loisti outo valo. Kun mies istutti pojan tuolille istumaan, Agito kiinnitti samantien huomionsa sen ympärillä olevaan kuvioon. Poika tunsi olonsa hieman epämukavaksi tuon ympyränmuotoisen kuvion sisällä ja nielaisi, samalla kun hikinorot valuivat pitkin pojan ohimoita. Kun Rafael luki ääneen joitain muinaisia sanoja, Agito alkoi tuntea olonsa kummalliseksi. ”Rafael jokin ei ole nyt kunnossa…” Agito sai sanottua suustaan kunnes alkoi ihmetellä kuinka kirkkaasti loisti. Mitä peijakasta!! Poika säikähti ja nousi tuolilta ylös ja asteli taaksepäin hitaasti. ”Tuntuu … oudolta.” Poika sanoi ennen kuin kumosi itsensä suureen pinoon romua. Poika katosi näkyvistä ja samalla romujen seasta välähti erittäin kirkas valo, jonka jälkeen loiste loppui.
Kului hetki. Pian Agito kuitenkin kömpi esiin romuläjän keskeltä ja nousi seisomaan vaatteitaa pudistellen. Poika ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen että hän oli vaihtanut tyystin ulkoasuaan. Lisäksi hän oli nyt jopa 20 senttiä pidempi kuin aikaisemmin oli ollut. ”Älä huoli olen kyllä kunnossa! En ole niin heiveröinen kuin luulet ja plaa plaa plaa!” Mies tivasi ja painoi samantien käden suunsa eteen. Mutta eihän tämä ole minun ääneni… Vihdoin poika tajusi kiinnittää huomiota itseensä. Hänellä oli aivan erilaiset vaatteet, hänen hiuksensa olivat pidemmät ja pojan ääni oli paljon matalampi kuin tavallisesti. Agito katsoi hieman hämmentyneenä tilanteesta Rafaelia ja ryhtyi repimään hiuksiaan päästään hätääntyneenä.
|
|
|
Post by Silver on Nov 8, 2010 21:31:29 GMT 3
Rafael katsoi kuinka nuori herra loisti valoa ja näytti pelokkaalta. Agito riehui ja mies oli sanaton kun oli saanut jotain aikaiseksi nyt nuorelle herralle. Hänen syytään olisi jos pojalle nyt kävisi jotain. Mies jäi toivomaan ettei pojalle kävisi mitään ja katsoi kuinka Agito kaatui romukasaan ja valo välähti. Pian kasasta nousi mies jossa oli samoja piirteitä kun pojassa. "Kuinka...Miten...Kuka?" Rafael kysyi hämmentyneenä ja haki vastausta jostain ympäriltään. Kauempana huoneessa näkyi kirjoituspöytä ja siellä avoin kirja. "Ensinnäkin... Kuka sinä olet?" Rafael kysyi mieheltä ja liikkeistä ja sanoista päätellen mies oli Agito. Voisi se tavallaan olla mahdollistakin että onnistuin lukemaan jonkin kirouksen pojan päälle... Hovimestari ajatteli ja päätti lähteä suunnistamaan kohti kirjaa jonka aikaisemmin oli nähnyt.
Pian mies saapuikin kirjan luo ja katsoi kirjan kantta jossa luki vain Päiväkirja ja oletettavasti kirjoittajan allekirjoitus, mikä oli kuitenkin niin epäselvä ettei siitä saanut selvää. Rafael selaili kirjaa ja sai selville että mies oli kokeillut erilaisilla loitsuilla saada ihmisille ikuisen nuoruuden ja kuulemma oli hän onnistunut viimeinkin kokeissaan kun oli tehnyt monia ja monia testejä. Alkuperäisissä kokeissa oli ollut ongelmana että koehenkilö oli nuorentunut lapseksi asti ja menettänyt muistinsa. Myöhemmin hän oli saanut aikaiseksi keinon jolla sai näistä aikaisemmista koehenkilöistä suurimman osan takaisin omaan ikäänsä mutta muisti ei tullut takaisin. Loitsun hän oli jättänyt esille jos joku koehenkilöistä olisi löytänyt tämän paikan ja halunnut oman ruumiinsa takaisin.
Rafael oli hieman hämmentynyt näistä tiedoista ja selitti kaiken Agitolle juurtajaksain. Agito olisi siis oletettavasti ollut yksi koehenkilöistä ja Rafael oli nyt purkanut tämän taian joka hänen ylleen oli laskettu. Huone alkoi täristä ja yhdestä seinästä aukesi reitti eteenpäin samalla kun reitti josta he olivat tulleet oli sulkeutunut kivikasalla. "Taidamme jatkaa matkaa siis tuonne" sanoi Rafael kun pikkukiviä alkoi tippua katosta ja vaikutti ettei huone kestäisi enää kauaa. Hän otti hämmentyneeltä näyttävää poikaa kädestä kiinni ja veti tätä mukanaan kohti aukkoa josta jatkui reitti käytävää pitkin ovelle ja Rafael avasi oven nopeasti ja tämä huone ei enää tärissyt ja vaikuttanut hajoavan. Mies katsoi taaksepäin kohti suuntaa mistä he olivat tulleet joka oli kokonaan peittynyt kiveen ja soraan. "Tämä on selvästi moreenia" sanoi Rafael hetken tutkiessaan kiveä ja mietti että talon alus pitäisi olla graniittia. "Tässä on jotain pielessä..." hän tuumi ääneen ja katsoi huoneeseen johon he saapuivat.
Huone oli pienempi kuin äskeinen ja sisälsi monia hieman mystisiä tavaroita ja myös maagisia ympyröitä ja palaneita kohtia ja luurankoja. Tästä mies ajatteli että kokeet tehtiin täällä ja tulokset oli kirjattu päiväkirjaan. Ei mikään ihme että kirja oli ollut huonossa kunnossa ja sisälsi muutamia palaneita jälkiä. Huone näytti nopealta vilkaisulta olevan umpikuja mutta vampyyrista tuntui että sieltä pääsi jotenkin pois. "Mitä nuori herra haluaa tehdä?" kysyi mies ja virnisti Agitolle.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 18, 2011 20:59:23 GMT 3
Agito katsoi kärsimättömästi Rafaelia tuon selittäessä mitä juuri oli tapahtunut. Vampyyrin lopettaessa Agito päästi irti hiuksistaan ja katsoi palvelijaansa hämmennyksen sekaisena, ”En ymmärtänyt mitään mitä juuri sanoit mutta selvä. Asia olkoot siis niin!” nuorukainen sanoi ja jatkoi itsensä ihmettelemistä lähes samantien. Tämä uusi ulkomuoto ei haitannut nulikkaa ollenkaan, pikemminkin jaksoi ihastuttaa. Jostain syystä hänen uusi kehonsa tuntui myös hänen edellistään tutummalta, mistä lie sitten johtuikin. Nuorukainen kohautti olkiaan ja meinasi kompastua jalkoihinsa kun Rafael tarttui tätä kädestä ja veti mukanaan huoneen alkaessa sortua heidän niskaansa.
Huone johon Rafael oli hänet tuonut, oli selvästi pienempi kuin edellinen. Se oli täynnä kaikenmaailman rojua. Maagisia rinkuloita oli piirretty lattiaan ja muita tavaroita, jotka ilmeisesti myös olivat jonkin sortin magiaan liittyä, lojuivat ympäriinsä huonetta kirjojen ja muun sekamelskan keskellä. Agito ei kiinnittänyt mitään huomiota Rafaeliin kun olikin hääräämässä jo luurankojen ja tavaroiden keskellä. Nuorukainen ei voinut pitää näppejään erossa mistään. Agito availi kirjoja, katsoi josko niissä olisi ollut jotain hauskoja kuvia, nosti erilaisia tavaroita käteensä haarukasta pääkalloon ja mumisi jotain kummallista itsekseen. Viimein mies hätkähti ja katsoi Rafaelia virnistäen samalla oikein leveästi.
Agito nousi seisomaan ja asteli kohti Rafaelia viekkaan oloisena, kädet selkänsä takana. Hän oli vasta nyt käsittänyt ettei ollutkaan enää pelkkä polvenkorkuinen kakara, jolla oli pelkästään sananvalta käytössään. ”Nyt kun kerran kysyit”, Agito sanoi ja nojasi toisella kädellään vampyyrin olkapäätä vasten, ”voisit etsiä uloskäynnin tästä pölyisestä kammiosta”, demoni tuumasi virnuillessaan itsekseen ja katsoi sivusilmällä Rafaelia. ”TAI MUUTEN!” poika jatkoi pian ja hyppäsi tavaravuoren sekaan ja etsi käteensä pääkallon ja repi siltä leuan irti silmät hullunlailla kiiltäen. Tuon jälkeen demoni pomppi takaisin miehen luokse ja loksutti muutaman kerran pääkallon irronnutta leukaa itse kalloa vasten, ”Tai muuten teen sinusta tälläisen ja sijoitan sen yöpöydälleni ja katselen sitä iloisena joka ilta ennen nukkumaan menoa!” Agito hymyili viattominta hymyään hetken, kunnes hymy vaihtui hänen kasvoillaan mitä pirullisimmaksi virneeksi.
Agito heitti pääkallon leukoineen menemään taakseen ja päätti keksiä itselleen tekemistä. Demoni muuttui aivan vampyyrin silmien edessä mustaksi korpiksi. Kyllä, jälleen mustaksi korpiksi. Lintu pomppi hysteerisenä aluksi ympäri huonetta ja lehahteli välillä ilmassa pieniä kierroksia. Typeränä korppi hyppeli tovin päästä takaisin Rafaelin luokse, katsoi nokka ojossa torahampaista ystäväänsä hetken silmiin ja lopulta nokkaisi tuota kohti varpaita kerran jos toisenkin toivovansa osuvan edes johonkin. Holtittoman sekoilunsa jälkeen demoni muuttui jälleen takaisin ihmisenmuotoonsa ja pyöritteli päätään hetken ihmetellen juuri sitä, mitä oli hetki sitten tehnyt. Agito näytti hetken hyvin mietteliäältä, kunnes repesi nauruun pitkän syvän hiljaisuutensa jälkeen.
|
|
|
Post by Silver on Jan 25, 2011 22:00:37 GMT 3
Rafael katsoi kuinka nuori herra sekoili kun joku olisi juottanut miehen humalaan. Hän jätti pojan sekoilemaan ja hyppelemään kuin mikäkin ääliö ja keskittyi etsimään uloskäyntiä. Missään ei ollut näkyvillä paikkoja mistä pääsisi pihalle mutta kyllä vanhoissa taloissa aina salakäytäviä löytyy. Rafael tajusi kuitenkin lopulta miten he pääsevät huoneesta ulos kun luki erästä kirjaa hetken. He käyttäisivät täällä asustaneen henkilön tietoja portaaleista.
Rafael alkoi piirtelemään erään puoliksi kuluneen maagisen ympyrän vanhoja kuluneita viivoja takaisin ja katsoi aina välillä kirjaa ja jatkoi. Hetken aikaa kului ja Rafael ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota poikaan ennen kuin nyt hän katseli mitä toinen puuhasi. "Valmis" hän sanoi ja heitti Agitoa liidulla jolla oli piirtänyt. "Kuuntele..." hän sanoi ja luki kirjasta muutamia sanoja jollain oudolla kielellä. Huone tummeni ja alkoi kuulua rätinää kunnes aukko ilmestyi kuvion päälle. Huone alkoi lievästi sortua joten se oli kaikki tai ei mitään tilanne ja Rafael huikkasi Agitolle ja loikkasi pikaisesti aukkoon.
Maailma pyöri vampyyrin ympärillä ja pian hänen jalkansa koskettivat jotain kiinteää mutta pyöriminen ei lakannut. Hän käveli outoa valoa kohti joka pilkisti hänen edessään ja maan palasia pyöri miehen ympärillä. Rafael katsoi taakseen ja kohta missä hän oli seissyt hetki sitten oli kadonnut takaisin pyörteeseen. Hän kiihdytti vauhtia ja juoksikin pian valoon. Rafael katsoi käsiään kun palaset irtoilivat hänestä yksi kerrallaan.
Vampyyri avasi silmänsä. Hän oli keskellä peltoa jossain miehelle entuudestaan tuntemattomassa paikassa. Rafael käveli muutaman askeleen eteenpäin kohti taloa joka näkyi kävelymatkan päässä. Luigi ilmestyi taas jostain ja kiipesi vampyyrin olkapäälle. Katti aina katoaa kun jotain pahaa tapahtuu ja ilmestyy taas kun on turvallista. Osasikohan kissa teleportaamisen jalon taidon kun aina oli kaikkialla. Nämä ajatukset pyörivät Rafaelin päässä kun hän käveli lähemmäksi taloa.
Pian hän saapuikin talolle ja avasi oven pimeään huoneeseen. Jokin kertoi vampyyrille että talossa ei kaikki ollut kohdallaan ja siinä samassa jokin vilahti miehen ohi peltoon. Rafael astui sisään taloon ja sulki oven perässään. Luigi oli kadonnut jälleen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 25, 2011 21:48:34 GMT 3
Agito päästi suustaan parahduksen kun Rafael heitti tätä liidulla päähän. Nuorukainen hieroi päätään hetken kohdasta johon liitu oli iskeytynyt ja katsahti sitten hyvin julmasti palvelijaansa. Ainoa mikä tästä kokonaisuudesta puuttui oli vertahyytävä murina. Agito piti itsensä kuitenkin kurissa ja asteli vampyyrinsä luokse kuuliaisesti ja kuunteli tätä siansaksamaista kieltä hämmästellen. Agito katsoi kun huone alkoi sortua heidän niskaansa. Rafaelin kadotessa mitä ilmeisimmin tuon itse loihtimaan aukkoon, Agito päätti seurata palvelijaansa mukisematta. Nuorukainen katsoi hypättyään vielä taakseen ja huomasi kuinka aukon sisäänkäynti oli ehtinyt jo sulkeutua heidän perässään. Agito nielaisi pelon mahaansa.
Hetken kuluttua poika iskeytyi vasten jotain kovaa. Agito parahti jälleen. Taisi olla hänen epäonnenpäivänsä, kun kokoajan oli lyömässä itseään johonkin tai vaihtoehtoisesti joutumassa pulaan. Poika kapusi itsensä ylös ja katsoi kun Rafael asteli vain hieman kauampana häntä. Kyllä vampyyrillä oli otsaa. Ei viitsinyt suojattiaan edes odottaa. Nuorukainen nosti kätensä puuskaan syliinsä ja katsoi arvioivasti toisen perään. Samassa poika huomasi vajoavansa yhä alemmas ja alemmas. Agito siirsi katseensa jalkoihinsa ja huomasi että maa hänen allaan oli lähes kadonnut. Nuorukaisesta irtosi hiljalleen myös pieniä palasia ilmaan. Agito nielaisi turhautuneena, muuttui äkkiä korpiksi ja lensi kuin suihkukone konsanaan Rafaelin perään kohti valoa.
Oli kulunut tovi. Agito kierähti maassa kyljelleen ja nousi sitten yhden kätensä varaan ja sylki multaa suustaan. Missä olen? Nuorukainen kysyi itseltään ja vilkuili ympärilleen. Hän huomasi kököttävänsä keskellä peltoa. Hieman kauempaa hän erotti talomaiset ääriviivat ja pieni hymynpoikanen nousi pojan huulille. Rafaelia poika ei kuitenkaan nähnyt missään. Agito nousi ylös maasta ja pudisteli vaatteitaan, mutta pysähtyi niille sijoilleen kun kuuli kuinka korkean heinän seasta kuului rapiseva ääni. Agito tapansa mukaan hätääntyi ja kumosi itsensä sillä silmäyksellä heinien sekaan. Ehkä jos pysyn matalana se jokin ei huomaa minua! Poika luuli suunnitelmaansa nerokkaaksi ja pysyi aivan vaiti.
Rapina hänen ympärillään kuitenkin vain yltyi ja se sai pojan entistä hermostuneemmaksi. Pian ääni hiljeni. Oli liian hiljaista. Agito huokaisi varovasti ja nousi heinien seasta seisomaan, huomaten kuitenkin seisovansa kasvotusten jättimäisen käärmeen kanssa. Pojan kasvot valahtivat tavallistakin kalpeammiksi ja tuo rääkäisi niin pahan kuuloisesti, että se sattui jopa hänen omiin korviinsa. Käärme haisteli ilmaa ja avasi lopulta suuren kitansa ja suuntasi nopean hyökkäyksen kohti poikaa. Agiton onnistui livistää karkuun samalla kun käärme iski päänsä päin maata. Alkoi suuri takaa-ajo.
|
|
|
Post by Silver on Mar 27, 2011 16:26:06 GMT 3
Rafael kuuli ulkoa rääkäisyn jonkalaista ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Se oli hysteerinen ja ääni vaikutti aivan nuorelta herralta... vanhempana herrana. Vampyyri kääntyi ympäri ja yritti avata ovea mutta turhaan koska ovessa ei ollut sisäpuolella kädensijaa. Rafaelin silmät tottuivat nopeasti pimeyteen ja hän erotti tavallisen oloisen huoneen talon sisältä. Huoneesta jatkui kolme ovea talon muihin osiin. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa tutkia taloa sen enempää vaan kiire ulos josta oli kuulunut Agiton ääni. Rafael potkaisi ovea kaikella voimallaan ja siihen tuli kuin tulikin rako. Hovimestari otti vauhtia ja pakitti muutaman askeleen taaksepäin jolloin oli kompastua luihin. Hän ei kuitenkaan kiinnittänyt niihin vielä mitää huomiota vaan juoksi ovea päin olkapää edellä ja syöksyi ulos talosta.
Samassa hän näki kuinka jokin suuri käärme jahtasi nuorta herraa ja mies katsoi parhaakseen kiinnittää käärmeen huomio itseensä. Hän otti maasta kiven ja hetken tähtäyksen jälkeen viskasi sen kohti Agitoa. Matkan pituuden takia kivi kuitenkin osui käärmettä päähän jolloin se lensi kumoon. Hetken maassa oltuaan käärme lähti syöksymään kohti Rafaelia ja mies väisti tämän hyökkäyksen taidokkaasti jolloin käärme syöksyi seinää päin. Hän katsoi kuinka käärme hieman hortoili ja mies huomasi että se oli selvästi saanut jo muutaman iskun päähän. Rafael väisti jälleen käärmeen iskun tarraten tällä kertaa sitä niskasta ja painaen käärmeen pään maahan ja astui jalallaan pään päälle jolloin käärme sätki pitkään. Pian Rafael kuuli kuitenkin mielessään äänen Älä tapa minua! Olen ollut vain lukittuna tuohon taloon ikuisuuden niin minulla oli nälkä! Mies hetken hämmentyi tiedosta että käärme osasi telepatiaa mutta ajatteli kuitenkin. Mikä todistaa ettet hyökkää nuoren herran tai minun kimppuuni uudestaan? Käärme lopetti rimpuilun jolloin mies hellitti hieman otteestaan että käärme nousi pystyyn. Olen sentään kunniallinen käärmekuningas Eevertti XIV. Minun sanaani voi luottaa. Rafael mietti hetken ja huusi Agiton luokseen. Kerro hänelle mitä kerroit juuri minulle. Nuori herra päättää... Rafeal ajatteli ja kääntyi nuoren herran puoleen. "Tämä käärmekuningas ehdottaa sinulle nyt jotain"
Rafael kääntyi hetkeksi kohti taloa kun luotti käärmeeseen hieman tämän kertoessaan olevansa kuninkaallinen. Mies näki talon sisällä pallon maassa ja pallo oli auki puolesta välistä. Yläpuoli pallosta oli punainen ja alapuoli valkoinen. Vampyyri käveli pallon luo ja noukki sen maasta jolloin käärme sanoi Älä paina sitä nappia! Rafael katsoi palloa ja sulki sen. Edessä näkyi nappi jota oletettavasti ei saanut painaa. Mikä tämä sitten on? mies kysyi käärmeeltä ja käärme pysyi hiljaa. Rafeal painoi nappia jolloin käärme muuttui punaiseksi ja imeytyi pallon sisään. Mies kääntyi kohti Agitoa ja näki taivaan rannassa todella ison räjähdyksen. "Tulepas tänne sisään hetkeksi" hän viittoili nuorelle herralle. "Ellet halua lentää seinää päin kohta" hän jatkoi ja veti nuoren herran sisälle koska näki että paine aalto oli tulossa nopeasti. Rafeal sulki oven ja samassa talon seinään osui aalto.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 27, 2011 16:53:28 GMT 3
Samalla kun Rafael ryhtyi taltuttamaan käärmettä, nuorelta herralta loppuivat voimat tyystin nopean juoksun seurauksena ja poika katosi pellon korkean heinän sekaan kaatuen pehmeään multaan naamalleen. Poika oli vähällä menettää tajuntansa, mutta piti kuitenkin pintansa ja nosti itsensä istuma-asentoon käsiensä viimeisillä voimilla. Oli hyvin hiljaista. Agito pyyhki käsillään naamastaan ja hiuksistaan multaa ja kun tuo oli täysin varma ettei mullan rippeitä ollut enää hänen yllään, nuorukainen korjasi asentoaan paremmaksi. Pian heinikön seasta nousi Agiton pää. Katse pojalla oli tuima ja se oli suunnattu kohti käärmekuningas Eeverttiä.
Samassa poika tunsi päässään aluksi vihlovaa kipua, lopulta sihisevä ääni kertoi lyhyehkön tarinansa. Siinä vasta nuorukaisella olikin ihmettelemistä kerrakseen. Vielä enemmän ihmettelemistä pojalla oli, kun Rafael sai kadotettua käärmeen kummallisen kaksivärisen pallon sisään. ”Vai että ihan Eevertti” Agito tuumi noustessaan pystyyn ja pudisteli vuorostaan vaatteita mullasta. ”Hölynpölyä! Mitään käärmekuninkaita ole olemassakaan!” Nuorukainen nurisi ja polki multaa jalkojensa alla. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt maata polkea, kun Rafael oli kiskomassa häntä taas toisaalle. Mies oli vähällä kompastua omiin jalkoihinsa, kun vampyyri riuhtaisi hänet liikkeelle. Pian Agito huomasi olevansa jonkinlaisessa talossa.
Mies nojasi yhdellä kädellään seinään ja toisen nosti lantiolleen. ”Mikäs kiire sinulle tuli?” Poika kysyi virnuillen ja säikähti pahanpäiväisesti kun paineaalto iskeytyi taloa vasten. Säikähdyksen seurauksena poika pomppasi kauemmas seinästä ja kompastui omiin jalkoihinsa, lentäen komeassa kaaressa jälleen nurin. Nuorukainen kuitenkin kapusi itsensä tavallista nopeammin ylös ja luikki Rafaelin taakse ja tarttui miestä takin liepeestä onnettoman oloisena. ”Haluan kotiin!” Agito tivasi ja näytti juuri siltä kuin purskahtaisi itkemään hetkellä millä hyvänsä.
|
|
|
Post by Silver on Mar 27, 2011 17:31:00 GMT 3
"Ruumis kasvoi mutta mieli pysyi samana" Rafael sanoi ja virnisti. Hän avasi oven ja katsoi ulos ja kaukaisuudessa näkyi savupatsas jäljellä äsköisestä räjähdyksestä. "Tästähän voisi tulla uusi kotimme. Ajattele nyt rauhaa poissa melusta ja saasteista sekä voisit oppia jotain maanviljelystä sekä hieman vaikeammasta elämästä. Eikö kuulostakin hienolta!" vampyyri virnuili ja katseli aavaa heinikköä. Hän ihmetteli hetken palloa kädessään ja viskasi sen maahan jolloin mitään ei tapahtunut. Nyt huomaan miksi hän ei halunnut että olisin painanut... Rafael mietti ja pudisteli päätään. Hän noukki pallon maasta ja viskasi sen niin pitkälle kuin pystyi. Taivaanrannassa näkyi vain plink kuin pallo lensi taivaan tuuliin.
"Mitään suunnitelmia?" hän kääntyi kohti Agitoa ja tajusi luurangot talon sisällä. Ne olivat nousseet pystyyn ja lähestyivät hiljalleen nuorta herraa. Rafael syöksyi Agiton ohi ja alkoi hajoittamaan näitä luurankoja minkä kerkesi mutta ne vain nousivat koko aika pystyyn uudestaan ja uudestaan. Hän heitti yhden ulos aurinkoon jolloin se hajosi tomuksi. Mies siis alkoi yksi kerrallaan heitellä luurankoja aurinkoon kun eivät ne mitään maailman voimakkaimpia ollut. Varsinkaan verrattuna Rafaeliin ja pian oli kaikki luurangot tomuna maassa. Mikä tämä paikka oikein on... hän ajatteli hiljaa mielessään. Kun Rafeal oli päässyt ajatuksistaan tajusi hän talon olevan täynnä jonkinlaisia kuvioita ja riimuja. Keskellä huonetta oli alttari jossa oli jokin ruumis joka taas ei ollut herännyt toisin kuin luurangot. Hän meni lähemmäksi alttaria ja kuten kaikkeen epäilyttävään on paras mahdollinen tapa koskea niihin. Näin teki tämäkin herra ja tunsi jotakin outoa ruumiissaan. Pian kuitenkin kihelmöinti lakkasi mutta kaikki näytti nyt vähän isommalta. Hän kääntyi kohti Agitoa joka jostain syystä oli kasvanut vielä enemmän ja jolla oli jotenkin outo ilme kasvoilla.
"Mitä sinä nyt menit taas tekemään? Kasvat jatkuvasti lisää..." Rafael sanoi ja pudisteli päätään. Hän ei aluksi tajunnut että oli itse kutistunut koska vaatteet olivat hänen mukanaan kutistuneet lapsen kokoisiksi. Rafeal sulki silmänsä ja mietti mitä he tekisivät seuraavaksi.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 27, 2011 18:35:50 GMT 3
”Hahaha oletpas hauska Rafael, ihan halkean naurusta!” Agito sanoi piikittelevästi ja pyyhkäisi kerran molempia silmiään saadakseen kyyneleet katoamaan niistä. Nuorukainen nosti kädet puuskaan syliinsä ja katsoi vampyyriä halveksuen tuon selityksen päätteeksi. ”Mehän emme tänne jää! Tahdon takaisin omaan talooni, omaan huoneeseeni!” Mies sanoi ja kääntyi poimiakseen maasta jotain jolla voisi heittää Rafaelia mutta saikin osakseen jälleen taas jotain kummallista. Käveleviä luurankoja. Agito perääntyi hieman ja lopulta piiloutui erään avonaisen kaapin oven taakse. Mies seurasi varovasti oven takaa kuinka vampyyri viskeli luurankoja auringon valoon.
Kun kaikki luurangot, yhtä lukuun ottamatta, oli kukistettu, Agito asteli hyvin boheemisti esiin oven takaa suu virneessä. ”Sehän ei ollut nakki eikä mikään!” Poika tuumaili ja katseli nyt hieman ympärilleen. Kääntyessään jälleen katsomaan Rafaelia, mies ei ollutkaan siinä missä oli aikaisemmin ollu. ”Rafael?” Nuorukainen kysyi itseltään kunnes huomasi Rafaelin seisovankin edessään, vain hieman pienempänä tosin. Agiton ilme vääntyi aivan kummalliseksi kunnes poika purskahti nauramaan.
Saadessaan hillityksi naurunsa Agito kyyristyi hieman ja tökki vampyyriä otsaan samalla kun tuon suulla oli mitä pirullisin virne. ”Minulla ei ole mitään osaa kutistumiisesi, itse olet tämän soppasi keittänyt” Agito naurahti ja suoristi selkänsä, ”Tee uudestaan se mitä teit aikaisemmin. Jospa kasvaisit ennallesi!” Mies sanoi ilkkuen ja tönäisi Rafaelia kohti alttaria. Agito itse peruutti takaisin kaapin ovelle ja piiloutui jälleen sen taakse.
|
|
|
Post by Silver on Mar 27, 2011 21:06:42 GMT 3
Rafael hämmentyi hetkeksi Agiton sanoja. Hänkö oli pienentynyt? Kun mies kiinnitti hieman enemmän huomiota oli kaikki kylläkin paljon suurempaa. Joko maailma oli kasvanut tai hän oli pienentynyt. Hetken aikaa sitten tapahtuneesta kihelmöinnistä päätellen voisi jälkimmäinen olla totta. Mies tai nyt enemmänkin poika käveli kohti alttaria ja huomasi että ruumis joka oli maannut kuolleena arviolta monia vuosia avasi silmänsä ja nousi pystyyn. "Sinäkö olet hän joka antoi minulle tarpeeksi vuosia omasta elämästään että sain henkeni takaisin?" tämä nainen kysyi ja nosti Rafaelin istumaan tämän polvelle. "Huomaan että et ole ihminen koska herättämiseeni tarvitsisi monen ihmisen elämän... ja sinä olet vain nuorentunut..." Rafael katsoi hieman hämillään tätä naista joka vaikutti jotenkin liian mukavalta. Aivan kun nainen olisi vampyyri joka yrittäisi saada Rafaelin mieltä hallintaan.
"Ja kukas meillä on siellä?" nainen sanoi ja katsoi kohti paikkaa missä Agito kyykki. "Tule toki lähemmäksi" nainen puhui ja hymyili kauniisti. Pian nainen kertoikin historiansa kuinka häntä oltiin vainottu ja poltettu roviolla sekä lyöty vaarna sydämmen läpi. Hänen nimensä oli Emilie Hmmm. Sukunimen kohdalla Rafael hieman hymyili ja saikin naisen kylmän tuijotuksen niskoillensa tästä syystä. Rafael kehotti naista jatkamaan ja Agito sekä hän saivat kuulla vielä lisää tästä aikoja sitten eläneestä naisesta.
Lopulta kun Emilie sai tarinansa päätökseen Rafaelia väsytti. Häntä ei kuuluisi väsyttää joten tämän oli pakko olla jotai maagista väsymistä. Oletettavasti nainen tarvitsi verta joten hän yrittäisi vaivuttaa heidät uneen ja juoda heidät kuiviin. "Onko täällä jotain paikkaa missä voisimme levätä?" Rafael kysyi ja nainen kantoi hänet ja ohjasi Agitoa eri huoneeseen mutta Rafael ohjaisti että Agiton pitäisi tulla nukkumaan samaan huoneeseen. Nainen vain hymyili mutta selvästi lievästi pettyneenä että tästä tulikin hieman vaikeampaa. Rafael sulki oven heidän perässään kun oli toivottanut naiselle öitä.
Ovi sulkeutui. "Koita pysyä hereillä ja lainaa vaatteitasi!" Rafael sanoi hiljalleen Agitolle ja alkoi itse riisua omiaan. "Hän on vampyyri ja yrittää imea meidät kuiviin kun nukumme joten joudumme hämäämään häntä." Rafael sanoi nopeasti kun huomasi nuoren herran hieman hangoittelevan vastaan joka oli oikeastaan aika selvää koska toinen vain yhtäkkiä kysyy riisumaan vaatteet. Kun Rafael oli saanut omat päällysvaatteensa riisuttua hän otti tyynyn ja laittoi vaatteet kuin itse nukkuisi siinä. Rafael toivoi että nuori herra tajuaisi itse mitä tehdä kun mies oli kuullut askeleita oven takaa aivan kuin nainen olisi kuuntelemassa oven takana ovatko he jo unessa. "Tule jo nukkumaan" Rafael sanoi sängyn luota ja käveli itse kaapin sisään ja viitoi poikaa tulemaan perässä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 27, 2011 22:27:32 GMT 3
Agito kurkki ihmeissään kun tuntematon nainen puheli Rafaelille ja pian vuorostaan huomautti nuorelle miehelle astumaan myös lähemmäs. Hieman epäillen poika astui esiin kaikkea suojaavan kaapin ovensa takaa ja asteli lähemmäs naista, jääden kuitenkin mielestään turvallisen etäisyyden päähän Emiliestä. Nuorukainen ei oikeastaan kuunnellut naisen kertomaan tarinaa lainkaan. Emilien sanat virtasivat Agiton toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä miehen suusta saattoi kuulua myös vaimeaa viheltelyä.
Mies haukotteli syvään. Ei häntä hetki sitte vielä väsyttänyt. Kun pieni Rafael kyseli naiselta leposijaa, Agiton ilme kirkastui hetkessä. Pääsisikö hän todellakin nukkumaan viimein kaiken tämän hullunmyllyn jälkeen. Kyllä! Viimein hänellä olisi tilaisuus tähän. Pahaa aavistamattomana poika venytteli makeasti ja seurasi kutistunutta hovimestariaan perässä.
Pian he olivat kaksin huoneessa ja Agito pomppasi tyytyväinen ilme kasvollaan suoraa päätä sänkyyn. Ilme muuttui kuitenkin pian kun Rafael kehotti Agitoa lainaamaan tälle vaatteitaan. Poika kalpeni vielä entisestään kun hänen palvelijansa mainitsi naisen olevan vampyyri. ”VAMPYYRI??!!” Agito parkaisi ja kääntyi katsomaan Rafaelia hämmentyneenä. Mies iski käden suunsa eteen tajutessaan kuinka lujaa oli aikaisemman huutanut. ”Tarkoitatko siis että tuo nainen tuolla on vampyyri?” Agito sanoi melkein kuiskaten ja osoitti toisella kädellään ovea.
Vaikkei Agitoa olisi todellakaan tehnyt mieli alkaa riisuutua tässä Rafaelin edessä, mies teki kuitenkin työtä käskettyä. Agito riisui päältään vihreän takkinsa ja asetteli sen sängylle, jonka jälkeen tuo alkoi avaamaan vyötäröllä olevia vöitään. Samassa pojan valtasi kaamea väsymyksen tunne. Jokin ei nyt täsmännyt. Agito horjahti paikoillaan muutaman kerran muttei antanut mokoman häiritä itseään. Mies sai silmät ummessa vyönsä lähestulkoon auki kunnes tuon silmät painuivat väkisin kiinni. ”Tuntuu .. has .. hassul ..ta” Nuorukainen sai soperrettua suustaan ennen kun kaatui elottoman näköisesti sängylle.
|
|
|
Post by Silver on Mar 28, 2011 0:33:40 GMT 3
Mies läimäytti kädellään otsaa Agiton surkealle ajoitukselle. Hänellä ei ollut ongelmaa taistella nukkumista vastaan mutta pojalla ne hyvät unenlahjat vaikuttivat olevan joten sinänsä ei ihme että nulikka noin vain torkahti. Huonoon aikaan kylläkin. Rafael laittoi nopeasti kaapinoven raolleen kun kuuli että nainen tuli ovesta sisään. Hän katsoi hetken kuinka nainen hieman myhäili saadessaan pitkästä aikaa tuoretta verta. Nainen hetken mietti miksi pojan vaatteet olivat puoliksi sängyllä ja puoliksi tämän päällä mutta päätti olla huomioimatta asiaa. Pian Emilie hätkähti pikaisesti kun Rafaelin jaloista kuului pieni ääni mutta tuhahti lopulta "Joku hiiri varmaan..." Nainen kumartui livästi pojan kaulan juureen. Samassa Rafael hyökkäsi kaapista naisen kimppuun ja hetken painittuaan mies upotti hampaat naisen kaulaan. Emilie kirosi hetken kunnees alkoi jälleen ikääntyä samalla kuin menetti vertaan. "EII... Juuri kuin pääsin takaisin!! Et ole tuhoamassa minua!" Emilie rääkyi ja heitti Rafaelin seinään. Vampyyrimies oli kasvanut ja oli noin 16 vuotiaan kokoinen jo ja saanut osan voimistaan takaisin. Nainen taas oli ikääntynyt kaksikymppisestä noin kuusikymmen vuotiaaksi ulkomuodoltaan.
Nainen yritti päästä Agiton kimppuun kun kerta helppo saalis oli kyseessä mutta Rafael nopeasti oli estämässä toista. Hän sai muutaman lyönnin naiseen jolloin Emilie alkoi horjahdella hieman. Rafaelin huomio kiinnittyi kun jokin vilahti seinän vieressä ja Emilie käytti tämän hyödyksi hyökkäämällä Agiton päälle. Kun vampyyri oli juuri upottamassa hampaansa poikaan hyppäsi Rafael tämän selkään makoilemaan ja työnsi jälleen hampaansa toisen valtimoon. Kuului suuri rääkäisy ja nainen katosi kuin tuhka tuuleen. Samassa sai mies oikean ruumiinsa takaisin ja siinä hän sitten makasi Agiton päällä molemmat alusvaatteisillaan. Vaikka taistelu ei ollut kauaa kestänyt alkoi miestäkin ramaista toden teolla. Hän yritti pystyyn mutta rojahti aina Agiton päälle uudestaan. Kun tasapaino alkoi heittelehtimään. Onneksi ehdin päästä siitä naisesta...eroo..nn... hän mietti samalla nukahtaen pojan päälle lievästi häiritsevään asentoon jos joku tulisi huoneeseen.
Rafael näki unta tuosta kyseisestä naisesta jonka juuri oli tappanut. Tämä ei ollut ihmeellistä kun hän oli juuri imenyt naisen verta mutta unessa oli silti jotain outoa. Emilie istui jonkin kivimuurin päällä ja takanaan Rafael näki pienen kylän. Kivimuurin takana oli isoa aukea jossa oli pieni kukkula. Kukkulan huipulla oli puu jonka isoon ulkonevaan oksaan oli sidottu keinu. Emilie oli nuori noin teini-ikäinen tyttö ja katseli kuuta. Pian tyttö nousi ylös ja lähti hiljalleen kävelemään kohti aukion keskellä olevaa kukkulaa. Hän katseli tähtitaivasta ja Rafael seurasi tytön kulkua pienen matkan päästä.
Tyttö saapui keinulle ja istuutui siihen kysyen hiljaa: "Voisitko antaa vauhtia?" Rafael käveli tytön selän taakse ja työnsi hiljalleen vauhtia. Tyttö keinui aikansa kunnes puhui jälleen: "Halusin näyttää tämän sinulle kun kerta olet itsekin vampyyri..." Rafael katsoi tyttöä joka hieman itki mutta piti tunteensa yllättäen hyvin kurissa. Kylältä alkoi kuulua ääniä ja kohta tulla hieman valoakin. "MURHA KYLÄSSÄ ON TAPAHTUNUT MURHA!" kuului huutoa kylältä päin. Emilie pomppasi pois keinusta ja lähti juoksemaan kohti aukion toista laitaa. Kyläläiset olivat toisen reunan luona ja yksi huusi osoittaen Emilieä: "TUOLLA OLEN NÄHNYT TUON AIKAISEMMINKIN KUN TÄMMÖISTÄ ON TAPAHTUNUT!" Kyläläiset lähtivät jahtaamaan tyttöä joka juoksi metsään. Kun kyläläiset pääsivät metsän reunaan muutama pysähtyi ja sanoi ettei enää jatka koska metsä on kirottu. Siellä asui kuulemma noitia ja ihmissusia sekä vampyyreja.
Emilie juoksi pidemmälle metsään mutta nuori tyttö kun vasta oli saavuttivat takaa-ajajat häntä hiljalleen. Rafael näki kuinka ihmissudet piiloutuivat ja muutkin myyttiset olennot joita metsässä eli piiloutuivat jonnekin. Emilie kuitenkin jatkoi juoksuaan kohti jotakin. Kyläläiset välillä pysähtyivät etsimään jälkiä ja löysivät ne nopeasti ja jatkoivat matkaa tytön perässä. Pian tuli aukio keskellä metsää jossa oli pieni mökki. Emilie juoksi mökkiin sisään ja Rafael seurasi perässä. Ovi meni kiinni heidän perässään ja tyttö juoksi keittiöön. Keittiön kulmassa oli pieni luukku josta pääsi syvemmälle maan alle. Tyttö meni siitä ja viittoi Rafaelin seuraamaan. Mies meni perässä ja kuuli kuinka kyläläiset potkasivat oven auki ja joku huusi: "ETSIKÄÄ HÄNET!"
Emilie jatkoi matkaansa tunnelissa joka oli iso. Hetken matkaa kuljettuaan Emilie pysähtyi. Rafael käveli tytön selän taakse ja näki hautakammion. Hautakammiossa luki monia nimiä sukunimellä Hmmm. Keskellä oli kuitenkin selvästi Emilien äiti avonaisessa arkussa. Emilie purskahti itkuun "Anteeksi äiti... En pystynyt elämään muiden keskuudessa niinkuin toivoit..." hän ulisi. "Kukaan ei ole auttamassa kun kaikki kuolevat pois...Miksi minä..." hän jatkoi ja samassa kuului kuinka kyläläiset olivat tulossa. Pian kyläläiset saavuttivat hautakammion ja muutama perääntyi "SE ON SE NOITA JONKA POLTIMME! MITEN HÄN ON TÄÄLLÄ!" kyläläiset kauhistelivat Emilien äidin hautaa.
Kookkain ja selvästi tyhmin heitti soihdun Emilien äidin ruumiin päälle ja raahasi tytön mukaansa. Emilie ei pannut vastaan joten se oli helppoa. Kyläläiset veivät Emilien takaisin kylään ja polttivat mökin jossa hän oli asunut. Pian he olivatkin takaisin kylässä ja moni olikin siellä odottamassa talikoiden ja soihtujen kanssa. "Siellä se nyt on!" "Tuoko sen teki" "Tappaja" "Vampyyri!" kuului väkijoukon seasta. Tyttö raahattiin roviolle ja sidottiin kiinni tolppaan. Hänen sydämmeensä iskettiin vaarna ja pistettiin koko kokko palamaan. Toivottavasti tajuat Rafael... Ettemme kaikki ole yhtä onnekkaita kuin sinä... kuului Emilien ääni miehen mielessä ja sitten oli vain pimeyttä.
Unissaan Rafael oli pyörinyt ja asento oli oikein hieno sängyssä Agiton kanssa. Siitä voisi tuumata yhtä sun toista kun Rafael halasi Agitoa kuin poikaystävä tyttöystäväänsä tai tässä tilanteessa... Kuin seme ukeaan juuri mukavan yön jälkeen. Miehen kasvoilla olikin hienoinen virne kun oli kuullut päässään Emilien viimeiset sanat. Rafael halasi Agitoa kovempaa ja tiedä häntä mitä unta mies näki mutta yksi suudelmakin tuli Agiton huulille.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Mar 28, 2011 16:30:10 GMT 3
Agito tunsi puoliunessa kuinka jokin rutisti häntä vuoroin voimakkaammin ja vuoroin kevyemmin. Mies raotti hieman silmiään, muttei aluksi erottanut mistä oli kyse koska tämän hiukset olivat valahtaneet nuorukaisen silmille. Agito puhalsi muutaman kerran mutta hiukset vaan pysyivät sijoillaan. Pahus! Poika puri huultaan ja vetkutteli kättänsä vaivoin esiin siirtääkseen hiuksensa naamaltaan pois. Sitä ei tosin olisi kannattanut tehdä.
Pojan ilme valahti kauhistuneeksi kun hän nyt tajusi Rafaelin halaavan häntä. Agito kiljaisi ja yritti nopeasti rimpuilla toisen otteesta irti muttei onnistunut kun vampyyri tuntui halaavan häntä kokoajan yhä lujemmin. Kun Rafael painoi nuorukaisen huulille suudelman, Agitosta tuntui juuri siltä kuin jääkalikka olisi painettu vasten hänen naamaansa vastentahtoisesti.
”Nyt saa riittää!” Nuorukainen huusi vihaisesti ja työnsi vampyyrin päätä kauemmas itsestään. Samalla tuo rimpuili pois Rafaelin otteesta ja siirtyi silmät täynnä kauhua hieman syrjemmälle saadakseen hengittää muutaman kerran rauhassa. Nopeasti mies puki vaatteet takaisin päälleen ja tuon katse oli kiinnittynyt sängyllä uinuvaan vampyyriin.
Agito pyyhkäisi huuliaan ja tuon ilme suorastaan kylvi pelkoa ympärilleen. ”Tämä ei jää tähän senkin .. senkin inhottava vampyyrin vetelys! Tästä saat ja tästä!” Mies sihisi ja heitteli vampyyriä kaikella mahdollisella mikä pojan käteen nyt sattuikin osumaan. Lopuksi Agito hautasi Rafaelin peittoon ja iski tyynyn tuon pään kohdalle; poika nauroi makeasti ja näytti vielä kieltänsä kaiken tavaran alla makaavalle Rafaelille. Agito naurahti vielä pirullisesti, kunnes istahti huoneessa olevalle tuolille ja jäi tuijottamaan toinen kulma koholla ja pirullinen virne suullaan aikaan saamaansa kasaa.
|
|
|
Post by Silver on Mar 29, 2011 21:05:01 GMT 3
Rafael alkoi tuntea kuinka jokin painoi häntä ja avasi silmänsä. Mies oli roju kasan alla ja arvasi jo kuka oli tämän takana. "Agito! Mitä luulet tekeväsi!" mies räyhäsi ja nousi ryminällä pois kasan alta. Rafael etsi vaatteensa ja puki ne päälleen. Ne olivat muuttaneet kokoaan hänen ruumiinkoonsa mukaan. "Niin mikä sai sinulle älynväläyksen tunkea minut rojukasan alle?" Rafael puuskahti ja jäi katselemaan Agitoa. Kuitenkaan kauaa ei hän voinut jäädä siihen töllistelemään koska huoneessa oli jotakin outoa. Aivan kuin jokin tarkkailisi heitä. Vampyyri silmäili nopeasti huoneen läpi ja huomasikin pienen raon seinässä josta kurkki joku. Mies käveli hiljalleen kohti tätä kohtaa kuitenkin katsomatta ettei herättäisi epäilyksiä tirkistelijässä. Mies löi nyrkkinsä seinän läpi ja veti mukanaan jonkin sortin ihmisen. Tämä nainen kiljui kun tuli huoneeseen ja jäi makaamaan sängylle jolle Rafael hänet heitti. "Kuka sinä sitten olet?" vampyyri huokaisi jo lievästi kyllästyneenä vastoinkäymisiin. "Olen Luigi... Kissanne" nainen vastasi. "Selvä min... MITÄ?!" Rafael huudahti ja mulkaisi Agitoa. "Eikö se kissa ollutkin poika?" hän kysyi pojalta ja jäi katsomaan vuoronperään naista ja Agitoa.
Luigi kertoi kuinka oli kävellyt pusikossa ja vastaan oli tullut jokin outo mies. Mies oli nähnyt hänet ja lausunut muutamia outoja sanoja jolloin Luigi oli muuttunut tytöksi. Rafael oli hieman hämmentynyt tytöstä joka väitti kovaa olevansa Luigi. Nainen kuitenkin osasi vastata kaikkeen mitä mies uteli joten pakko kai se oli uskoa.
//en tiedä kuinka pitkä tuli kun kännykällä kirjotti niin pahoittelut jos on lyhyt//
|
|