Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 21, 2010 13:55:57 GMT 3
//mikää lyhyt XD .. btw Agito voi sitten muuttua eläimeksi koska on demoni ni tästä eteenpäin .D Muokkasin vähän tietoja ni aattelin ilmottaa tässä sitten siitä että tiiät jatkossa ^^ Sovitaan että ees Rafael ei tiedä siitä ominaisuudesta ennenku Agito paljastaa sen XD//
Agito katsoi ihmeissään oven raosta kuinka Rafael pomppi takaisin suuntaan mistä oli hetki sitten ilmestynytkin. Nulikalle tuo oli kerrassaan suuri helpotus. Poika raapi hetken ymmällään päätään mutta huokaisi sitten tyytyväisenä ja asteli huoneesta arvokkaana ulos. Agito pudisteli vaatteitaan pitkän tovin ja lähti sitten astelemaan suuntaan johon Rafael oli kadonnut. Pojan askeleet olivat hieman huteria joten tuo nappasi mustan, ohuen antiikkisen kävelykepin seinältä tuekseen ja asetti kätensä sen hopeiselle, korpiksi muotoillulle kädensijalle, jatkaen sitten taas matkaans eteenpäin.
Käveltyään pitkän käytävän toiseen päähän huoneeltaan, Agito jäätyi tuijottamaan käytävällä seisovaa palvelijaa, jolla oli korva kiinni ovessa jonka edessä hän seisoi. Demonin tarkemmilla aisteillaan myös Agito kuuli mitä oven toisella puolella puuhailtiin ja se sai pojan repeämään nauruun hetkellisesti. Poikaa harmitti ettei hän sentään pystynyt lipumaan seinän lävitse tai näkemään röntgenmäisellä katseella kaiken läpi; tuolloin pojan huvit olisivat olleet vielä vallattomammat. Palvelija katsoi Agitoa ihmeissään tuon nauraessa vielä nauruaan, mutta keskittyi sitten taas oveensa. Poika hillitsi itsensä ja asteli palvelijan luokse ja tönäisi toista tieltään nähdäkseen oven pallomaisen kahvan alapuolella olevasta avaimenreiästä sisään. Kuitenkin palvelija tajusi pojan aikeet ja vetäisi nulikan pois ovelta ja heilutti toiselle sormeaan toruvasti. Agito näytti toiselle yksinkertaisesti kieltään ja huoneesta kuuluvan epämääräisen huohotuksen jälkeen piiloutui huoneen vieressä olevaan komeroon. Rafaelin astuttua huoneesta ulos Agito käytti tilaisuuden hyväkseen ja lähti seuraamaan miestä Luigin muodossa. Poikkeuksena kuitenkin kissalle jäi kaulaansa näkyviin vaaleansininen nauha, jolla Agito saa pysymään paitansa kauluksen pystyssä. Missähän Luigi muuten mahtoi edes olla? Mokomaa oranssia buffailijaa ei ollut näkynyt vähään aikaan lähistöllä, mikä sai Agiton hieman huolestuneeksi. Nyt olisi kuitenkin parasta kiinnittää huomio vain Rafaelin touhuihin – poika nimittäin halusi saada tietoonsa mitä kartanossa oikein oli tekeillä.
Vai tälläinenkin paikka löytyy kartanoni uumenista. Poika ihmetteli varovaisesti kissana kyyhöttäessään huoneen nurkassa hiiren hiljaa, missä Rafael oli hetki sitten tuikannut ruumiin tuleen. Tästä mokoma vampyyri saisi kuulla kunniansa – eikä varmasti hevillä tule unohtamaan sitä saarnaa, joka Agiton päässä muhi. Kiirehtiessään jälleen Rafaelin perään kun tuo lähti huoneesta, poikaa jatkoi matkaansa kauheata kyytiä alas portaita ulko-ovelle kiinnittäen huomionsa kohtuu suureen tuhkaläjään pihassaan, jonka ympärillä varmasti hänen kaikki palvelijansa seisoivat. Sentään jotkut osasivat hoitaa polttamisen tyylillä, toisin kuin eräät hovimestarit jotka päättivät järjestää yksityisiä nuotiokekkereitä lukitussa huoneessa.
Agito pyyhälsi jälleen sisään kuullessaan Rafaelin pyrkivän huoneeseensa. Ennekuin mies ehti astua toisen huoneeseen sisään ruokineen, luikahti pojankoltiainen kissana toisen jalkojen välistä hämärään huoneeseen. Aluksi kissa pinkoi sängyn alle, sitten juoksi hetken aikaa ympäri huonettaan käyden varmasti jokaisen kolkan lävitse ja pomppasi sitte istumaan arvokkaan näköisenä suuren ikkunan edessä olevan pöytänsä ääreen ja tuijotti sisään astuvaa Rafaelia viekkaasti.
|
|
|
Post by Silver on Aug 21, 2010 15:44:15 GMT 3
//kaamean vaivan teetit kun piti lukea uusiks hahmoesittely xDD//
Rafael katsoi kissan menoa ympäri huonetta ja huokaisi: "Kissa on tyhmä kuin pahvi..." Hän tajusi ettei poika ollut huoneessa joten mies jätti ruuat huoneessa olevalle pöydälle ja lähti katselemaan löytyisikö poika lähistöltä. Juuri kun hän oli sulkemassa ovea muisti hän kissan ja kääntyi ympäri. "Niihin et sitten koske tai et saa ruokaa kahteen päivään." mies sanoi tuimasti ja jätti oven raolleen jos kissa kyllästyisi Agiton huoneessa olemaan. Käytävän toisesta päästä kuului lievä buffailu ja Rafael kääntyi katsomaan suuntaan mistä äänen kuuli. Hän huomasi oranssin kissan viilettävän kulman taakse ja tämä sai miehen hetkeksi hämmentymään. Mut...? Juurihan? Rafael pohti ja katsoi huonetta johon oli juuri jättänyt kissan. Hän astui huoneeseen takaisin mutta ei nähnyt ketään. Ruokiinkaan ei oltu koskettu joten mies päätti lähteä seuraamaan kissaa. Hän juoksi kissan perään ja kun pääsi käännöksen kohdalle oli kissa jo seuraavassa kääntymässä. Jälleen mies pinkoi kissan perään mutta aina kun Rafael pääsi kulmalle oli kissa jo seuraavalla. Kuinka nopeita kissat oikein ovat.... ajatteli mies koska olihan hän vampyyrina monta kertaa nopeampi kuin tavallinen ihminen. Jälleen hän jatkoi juoksemista ja pääsi kulman kohdalle ja tällä kertaa ihmetteli mies enemmän kuinka kissa käveli nyt katossa ilman mitää ongelmaa. Mies kääntyi ympäri ja oli lähdössä takaisinpäin kunnes kissa jälleen sanoi buff. Rafael kääntyi ja katsoi kuinka kissa laskeutui tyylikkäästi maahan ja alkoi muuttumaan ihmiseksi.
"Ja kukas sinä sitten olet ja miksi juoksutat minua ympäri taloa?" Rafael sanoi tympääntyneenä ja tajusi että nuori herra oli nyt yksin lievän matkan päässä. Mies katsoi hetken ympärilleen ja yritti tunnistaa talon kolkkaa missä hän nyt oli tämän alastoman naisen kanssa joka kissasta oli tullut. Nainen oli vain virnuillut koko ajan ja ottanut pari askelta kohti vampyyria. Hovimestari tajusi vihdoin missä he olivat, seuraavan käännöksen takana olisi Agiton huone joten he olivat kulkeneet ympyrää. Mies ei kuitenkaan tajunnut mikä tämän naisen ajatusten takana oli. Ja pikkuhiljaa nainen lähestyi Rafaelia ja kohta olikin aivan vieressä. Nainen otti Rafaelia kädestä ja veti tätä kohti Agiton huonetta. He saapuivat huoneeseen ja huomasi mies aterian olevan kadonnut. Nainen kaatoi Rafaelin sänkyyn selälleen ja avasi miehen takin virne päällä. Virne vaihtui kuitenkin hieman hätkähdykseen kun nainen näki ison raapalejäljel miehen vatsassa. Vaikka vampyyrina olo antoi nopean paranemis kyvyn näytti haava ilkeältä silti. Rafael tönäisi naisen pois päältään ja nousi seisomaan. "Kysyn vielä kerran mitä teette täällä? Jos ette vastaa kutsun poliisit ja he saavat selvittää..." mies sanoi ja jäi katsomaan alastoman naisen pyörimistä Agiton sängyllä. Nainen puhui vihdoin "Olen Agiton äiti" nainen sanoi ja Rafael vastasi tähän "Odottakaa hetki rouva... Käyn etsimässä pojan... Saatte palvelijan tänne joka auttaa teitä pukeutumaan" Mies sanoi, lähti huoneesta ja huusi palvelijan paikalle. Hän selitti tilanteen palvelijalle joka kiiruhti hakemaan vaatteita naiselle. Rafael lähti etsimään poikaa samaan aikaan Missä se nulikka nyt on.... hän mietti ja lähti suuntaan mistä oletti haistavansa lievän veren.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 21, 2010 18:40:25 GMT 3
//tokihan minä - ilo on kokonaan minun puolellani XD//
Agito katsoi kissana ruokaa Rafaelin kädessä. Kun tuo herkullinen tarjotin asetettiin vieläpä hänen viereensä, pojan oli vaikea pidetellä itseään. Kun hovimestari käänsi selkänsä kissaan päin, Agito työntyi heti päin tarjotinta ja ryhtyi uteliaana nuuhkimaan sen anteja. Hovimestari kuitenkin kääntyi vielä kerran takaisin kissaan päin ja Agito tyytyi katsomaan toista hieman viheliäästi päänsä ollessa lähes kiinni ruuassa kun toinen moitti ettei mokoma saisi ruokaa kahteen päivään. Samassa poika erotti jostain tutun hajun. Kissa hyppäsi pöydältä lattialle ja työnsi päänsä ovesta ulos ja toivoi ettei Rafael näkisi häntä nyt jaloissaan. Kissa – samanlainen kuin Agito nyt oli – viiletti pitkin käytävää eteenpäin kadoten nopeasti nurkan taakse, vilkaisten kuitenkin ennen katoamistaan Agitoa.
Pojalla oli paha aavistus tästä. Samassa Rafael alkoi jälleen liikkua ja Agito sai taipua mitä oudompaan asentoon, ettei ollut miehen jalkojen tiellä. Eihän hän hallut tulla nähdyksi. Samassa poika lehahti pois näkyvistä mustana korppina ja laskeutui ensimmäisen kerroksen lattialle pehmeästi ihmismuotoonsa jälleen muututtuaan. Poika piti sitä hyvänä ja suurena etuna, ettei hänen vaatteilleen käynyt kuinkaan vaikka eläimeksi muuttuikin. Muuten nuorukainen ei olisi saattanut turvautua tuohon keinoon niinkään useasti. Agito juoksi vikkelästi ovesta kartanon ulkopuolelle ja pyshätyi sitten katsomaan ympärilleen. Pihamaalla makasi useita verisiä ruumiita – yksikään niistä ei kuitenkaan kuulunut pojan palveluskuntaan joka ihmetytti poikaa suuresti. Agiton kasvot kalpenivat – poika laittoi silmänsä hetkeksi kiinni ja veti kerran jos toisenkin syvään henkeä – sitten nulikka avasi jälleen silmänsä ja lähti astelemaan hieman peloissaan takaisin taloon. Kaikki ei nyt ollut kohdallaan sen hän tiesi, muttei kuitenkaan antanut pelon vallata itseään jälleen.
Agito pysähtyi keskelle hiljaista kartanon aulaa miettimään hetkeksi ja järjestämään asioitaan mielessään. Pian pojalle välähti kuka hänen pihamaallaan oli rellestänyt ja viimeisetkin värit katosivat pojan naamalta. Jos demoni – kuten Agito – oli päässyt sisälle taloon, olisi siitä leikki kaukana. Demonit haluavat vain tappaa toinen toisensa todistaakseen muille olevansa vahvempia ja jos Agiton päätelmät osuisivat oikeaan, ei hän olisi edelleenkään turvassa omassa kartansosaan. Nappula muuttui jälleen kissaksi, tälläkertaa mustaksi sellaiseksi, ja viiletti ylös portaita toiseen kerrokseen huoneensa oven taakse. Kun hän kuuli naisen äänen, joka väitti olevan hänen äitinsä, poika ei voinut vastustaa kiusausta kurkata ovesta sisään. Varovasti kissa painoi päänsä oven avonaisesta raosta huoneeseen ja katsoi alastonta naista joka pyöri tämän sängyllä. Rafael saa vaihtaa lakanat taas! Pahuksen hempukka.. Pojan päässä kihisi. Samassa tuo huomasi naisen tuijottavan häntä suoraan silmiin. Agito veti päänsä pois oven raosta, heittäen samalla takaperin kuperkeikan ja juoksi niin kovaa matkoihinsa kuin jaloistaan pääsi seuraavalle kulmalle asti.
Kissa muuttui jälleen ihmiseksi. Agito oli polvillaan maassa ja veti syvään henkeä, kurkaten sitten nurkan taakse olisiko nainen lähtenyt hänen peräänsä. Samassa poika aisti jonkin muun läsnäolon läheltään. Pienempiä demoninrähjiä oli hänen takanaan kymmenittäin – ne eivät kuitenkaan uskaltaneet hyökätä pojan kimppuun. Agito katsoi niitä ja pyöräytti silmiään kerran päässään. ”Että pitikin sattua..” Poika päästi suustaan, ”Olette sen naisen kätyreitä ettekö olekin. Painukaa matkoihinne täältä.” Agito lisäsi ja nappasi seinältä epäröiden suuren kirvestä muistuttavan aseen. Pojalla ei ollut harmainta aavistusta miten sitä olisi pitänyt käyttää, mutta kaikesta huolimatta tuo sai listittyä läjän demoneita kirveellä kasaan. Agito pudotti kirveen kuolleitten demonien päälle ja katsoi käsiään jotka olivat yltäpäältä veressä. Pieni kyynel tipahti pojan silmäkulmasta kun hän tuijotti veristä läjää edessään. Agito hieraisi ajatuksissaan verisellä kädellä kyyneleet pois silmistään ja lähti juoksemaan takaisin huonettaan kohti. Pian tuo kuitenkin pysähtyi huomatessaan Rafaelin kävelevän nopeasti häntä vastaan. Poika hieraisi jälleen verisellä kädellä silmäkulmaansa ja asteli hitaasti hovimestariaan kohti. ”Älä.. älä vie minua sen naisen luo, ole kiltti.” Agito sanoi ja juoksi kohti miestä ja painoi päänsä toisen rintaa vasten tarraten samalla tuon takista lujasti kiinni.
|
|
|
Post by Silver on Aug 22, 2010 15:39:51 GMT 3
Rafael katsoi poikaa ihmeissään kun kädet veressä tämä tuli ja tarrasi kiinni melkein itkien. Mies halasi lievästi poikaa ja katsoi suuntaan mistä poika oli kävellyt. Pieniä demoneita virtasi kuin muurahaisia keostaan ja hovimestari taputti pojan päätä. "Odota siinä hetki" sanoi mies rauhallisesti ja pisti pojan istumaan käytävällä olevaan tuoliin. Mies tuijotti ja käveli kohti demoneita jotka selvästi tunsivat että nyt on jotain pahaa edessä, kun läjä pysähtyi paikoilleen ja jäi siihen tutisemaan. Kuinka minä teidät tuhoaisin? Mietti mies ja hymyili pirullisesti naksautellen käsiään. Hän otti miekan seinältä koristeesta missä oli kaksi miekkaa ristissä ja kilpi miekkojen edessä ja sivalsi ilmaa kerran. Demonit näyttivät nyt pelkäävän oikein toden teolla ja kuului kun miekka leikkasi ilmaa seurasi välähdys ja demonit olivat paloina maassa. Rafael kääntyi pojan puoleen kun oli puhdistanut veret miekasta ja laittanut sen takaisin siihen mistä oli sen ottanutkin.
"Miksi et halua nähdä häntä? Nainen väitti olevan äitisi ja... Kyllä hän vähän sinulta näyttääkin" Rafael kysyi kun tallusteli koreasti poikaa päin. Aikaa kuitenkaan kuuntelemaan vastausta ei oikein ollut kun Agiton huoneen ovi paiskautui seinään kaamean kiljaisun johdosta. Palvelija jonka hovimestari oli juuri lähettänyt huoneeseen lensi seinää päin oven mukana ja pökertyi niille sijoilleen valahtaen maahan makaamaan. Huoneesta hohti punaista valoa ja pian aivan kuin haukan jalka kylläkin noin kymmenen kertaa isompana tuli huoneesta ensin esiin. Sitten näkyi ihmismäinen käsi joka tarrasi kohtaan missä äsken olivat olleet oven saranat. Tuli sieltä nopeasti muukin ruumis esiin ja lievästi äsköiseltä naiselta näyttävä sekasikiö tuli esiin. Ainoa asia mikä muistutti äsköisestä naisesta oli kasvot. Kädet olivat hieman ihmismäiset mutta kyynerpäistä tulivat esiin siivet, keskivartalo oli turkin peitossa mutta rinnat olivat paljaat. Alaruumis oli taas lintumainen ja kotkan jaloissa olivat isot kynnet jotka raatelisivat helposti hajalle vaikka auton.
Tämä outo ilmestys vaihtoi muotoaan äsköiseksi naiseksi ja sihisi käärmemäisellä äänellä jotain mitä Rafael ei millään tuntemallaan kielellään osannut tulkata. Nainen hyökkäsi kohti poikaa ja mies päätteli ettei Agitolle käy hyvin jos tämä kimppuun pääsee. Rafael esti siis naisen hyökkäyksen loikkaamalla naisen ja pojan väliin ja potkaisi kohtisyöksyvää naista naamaan. Nainen lensi potkun voimasta vähän matkaa käytävää taaksepäin ja hoiperteli pystyyn nenä verta vuotavana. "Kehtaatkin koskea kasvoihini!!" nainen huusi Rafaelille ja näytti nyt vihaiselta. Mies katsoi vain tympeänä kun nainen hyökkäsi kohti jälleen. Tapahtui jotain odottamatonta kun demoninainen näytti kompastuvan johonkin joka kulki liian nopeasti jopa vampyyrin silmälle ja nainen lensi seinää päin. Seinään tuli iso ammottava aukko josta nainen tipahti läpi hetken hapuiltuaan ilmassa jotain tukea. "KOSTAN TÄMÄN VIEELÄÄÄÄäääää......" nainen huusi aukosta loittonevalla äänellä. "Kuinka syvä tuo oikein on??" ihmetteli Rafael ääneen ja tunki päänsä aukosta sisään. Hän katsoi ympärilleen mutta ei erottanut muuta kuin mustaa pimeyttä. Mies otti päänsä pois ja jäi katsomaan mitä Agito teki ja valmistautui seuraamaan jos poika jonnekin luikerteli.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 22, 2010 18:37:16 GMT 3
Siinä poika istui tuolillaan johon Rafael oli hänet asetellut ja puristi käsillään tuolin reunoja lujasti. Agito katsoi lattiaa suu mutrussa ja sivusilmällä vilkuili kuinka hovimestari pisti demoneita pinoon vieressään. Kun Rafael asetteli koristemiekkaa takaisin seinälle, Agito käänsi katseensa jälleen lattiaan, mutta pian Rafaelin sanojen jälkeen poika kiinnitti katseensa kuitenkin toisaalle. Nulikan huoneen ovi pamahti palvelijan kera seinään ja sekös sai pojan pahalle tuulelle. Agito pomppasi tuoliltaan pystyyn ja lähti marssimaan kohti huonettaan mutta perääntyi äkisti nähtyään kummallisen linnun jalan työntyvän oviaukosta käytävän puolelle. Poika meinasi menettää mokomasta tasapainonsa, mutta horjunnasta huolimatta nulikka pääsi pinkomaan lähimmän kulman taakse piiloon.
Rauhoituttuaan jälleen hetken, Agito kurkkasi nurkan takaa mitä käytävällä oli tekeillä. Hän näki Rafaelin tunkevan päätään jonnekin eikä linnun jalkaista olentoa näkynyt missään. Pojalla oli vahva aavistus siitä että mokoma oli ollut se samainen nainen joka oli väittänyt itseään pojan äidiksi, koska demoni ei pystynyt aistimaan enää toisen energiaa talossa. No .. päästiinpähän siitäkin riesasta. Samassa poika tunsi kun joku tarrasi tätä lahkeesta. Pieni, väriltään tulen punainen ja tavattoman onnettoman näköinen demoni piti pojan lahkeesta kiinni ja katsoi poikaa värisevin silmin. Agito myhäili itsekseen ja tarttui demonia niskasta. ”Sinä … Sinä senkin! Päästä irti! Päästä!” Demoni riuhtoi itseään pojan otteessa mutta Agito ei antanut toiselle periksi niin helposti. ”Kerro kaikki mitä tiedät.” Nulikka tuumasi kylmänrauhallisesti ja toi demonin aivan silmiensä eteen.
Pitkän tovin kuunneltuaan pientä demonia, joka oli hyvin sukkela suustaan, päästi Agito toisen niskasta irti. ”Sinä siis väität että tämän naisen ’isäntä’ olisi vetänyt hänet tuon kummallisen mustan aukon lävitse luokseen.” Demoni kipitti aluksi muutaman kierroksen hölmönä ympyrää ja otti sitten pari askelta Agitoa kohti. ”Kyllä! Täsmälleen! Niin minä väitän! Enkä vain väitä! Minä uskon niin! .. Onhan sir kiltti eikä tee pahaa minulle?” Demoni katsoi anovasti poikaa silmiin. Agito huokaisi ja mulkaisi sitten epäilevästi demonia joka näytti nyt aivan kuin joltain hyytelömäiseltä kasalta. ”Jos mielessäsi ei ole mitään temppuja niin hyvä on. Listin sinut kuitenkin jos näen sinut pahanteossa.” Poika sanoi sihisevällä äänellä ja naurahti typerästi. Demoni puolestaan palautui hyytelömäisestä olomuodostaan jälleen normaaliksi ja heitti muutaman kuperkeikankin ilonsa merkiksi. ”Voi kiitos herra! Kiitos! Minä menenkin tästä sitten tarkkailemaan upean kartanonne ympäristöä!” Juurikun demoni oli pyyhältämäisillään tiehensä Agito hyppäsi toisen perään ja tarttui tuota kädestä. ”Eikä sitten mitään temppuja” tuo sanoi ja katsoi demonia toinen kulma koholla. Pikkuruinen demoni tyytyi nyökkäämän tusinan verran, vetäisi itsensä irti toisen otteesta ja katosi.
Poika kapusi itsensä pystyyn ja pudisteli vaatteitaan ja kääntyi sitten katsomaan Rafaelia puolestaan. ”Ja sinä...” Poika sanoi ilkikurinen ilme kasvoillaan ja kääri resuisia hihojaan ylös. Nulikka lähti astelemaan hovimestariaan kohti hyvin hienovaraisesti, mutta koltiaisen ilmeestä saattoi päätellä, ettei mitään hyvää tulisi tästä seuraamaan.
|
|
|
Post by Silver on Aug 22, 2010 20:12:05 GMT 3
Rafael katseli kun hänen ohi viipelsi punainen olio iloisena. Olio tuli suunnasta missä Agito oli joten mies päätteli ettei sitä olisi tuhottava. Rafael kääntyi jälleen Agiton puoleen ja huomasi tämän pirullisen ilmeen jonka tulkitsi pahaenteiseksi. Mies päätti paeta paikalta kun oli vielä mahdollisuus ja niin hän lähti menemään kohti siivouskomeroa. "Anteeksi minun täytyy nyt lähteä siivoamaan taloa joten teidän varmaan kannattaa mennä... Leikkimään Luigin kanssa! Hän on tuntee varmasti olonsa yksinäiseksi!" Mies sanoi kun otti isoja harppauksia poispäin pojasta. Poika vaikutti seuraavan tai sitten se oli vain tunne mikä jäi päälle tuosta äsköisestä ilmeestä. Mies ei kuitenkaan halunnu ottaa tästä sen enempää selvää vaan nopeasti päästä pois näkyvistä. Hän meni kokoaika kohti siivouskaappia ja kun vihdoin pääsi tämän luokse nappasi pikaisesti vain pölyhuiskun ja jatkoi matkaa. Rafael ei edes tiennyt seuraako poika häntä mutta jokin silti tuntui katsovan häntä niskaan jotenkin painostavalla katseella.
Vampyyri siisti nopeasti kaikkia paikkoja mutta ei pysähtynyt missään vaiheessa. Hän tunsi että jos pysähtyisi jotain kaameaa tapahtuisi ja kaikki tämä olisi turhaa. Mies pyörähti vihdoin pitkän ajan kuluttua ympäri ja huomasi helpotuksekseen ettei ketään ollut takana. Hieman häntä myös nolostutti äsköinen pakojuoksu jos ketään ei ollutkaan seurannut häntä mutta miehen onneksi kukaan ei nähnyt. Rafael jatkoi siivoamistaan pölyhuiskulla mutta tällä kertaa rauhallisemmin ja pysähtelikin välillä oikein kunnolla puhdistamaan paikkoja. Tässä siivotessaa mies kertaili päivän tapahtumia ja mietti että yllättävän paljon ehti tapahtua yhden päivän aikana. Onneksi päivä oli käymässä iltaa kohti ja nuoren herran pitäisi kohta mennä nukkumaan. Rafael vilkaisi taskunauristaan ja huomasi kellon olevan jo 11.48 illalla. Miten aika olikaan rientänyt kun pakeni ja siivosi samaan aikaan. Äsken oli ollut vasta 6.00 kun mies oli tarjoillut ruokaa Agitolle ja nyt oli nuori herra ollut syömättä hänen käsityksensä mukaan noin viiteen tuntiin. Äkkiä pitäisi jotain käydä tekemässä oli ainoa ajatus miehen mielessä kun hän lähti menemään kohti keittiötä. Nuorta herraakaan ei ollut näkynyt missään vaiheessa ja se hieman huolestutti Rafaelia. Jos pojalle kävisi jotain se ei tietäisi yhtään mitään hyvää hänellekään ja poika oli heikko kuin lahonnut risu. Miehellä ei ollut aavistusta pojan demoni kyvyistä vaikka he olivatkin olleet pitkään toistensa seurassa oli Agito onnistunut pitämään kaiken salassa Rafaelilta.
Kohti keittiötä suunnisti nyt askeleet ja kun ulkoa ei tullut enää ollenkaan valoa oli käytäville joku palvelija onnistunut sytyttämään kaikki lamput. Kerrankin hyötyä heistä... Rafael tuumi jatkaessaan matkaa. Hän ehti miettiä monia eri aterioita mitä olisi vaihtoehtona pojalle, nirso kun tämä oli. Rafael saapui viimein ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen oikean oven taakse. Kartano tuntui aina vain isommalta kun siellä vietti aikaa. Aivan kuin kaikki olisi suurentunut? pyöri miehen mielessä mutta hän karisti ajatuksen pois päästään kun viimein avasi oven joka tuntui jostain syystä raskaalta avata. Rafael astui huoneeseen ja hänen silmiensä eteen levittäytyi outo näky jota mies ei olisi koskaan osannut odottaa. Hän oli kutistunut Agiton kokoiseksi.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 25, 2010 16:08:20 GMT 3
Rafaelin tekosyyt olivat toisinaan niin huvittavia. Vai siivoamaan, ajatteli agito syvällä mielessään ja pysähtyi niille sijoilleen. ”Juurihan sinä olet siivonnut taloa lattiasta kattoon koko päivän … no antaa olla.” Poika tuhisi itsekseen ja nosti kädet puuskaan eteensä; poika näytti pikkulapselta, joka oli juuri laittanut jotain hapanta suuhunsa. Kannoillaan kääntyen Agito lähti suuntaan, jossa aikaisemmin oli riehunut kirveensä kanssa. Palvelijat vaikuttivat olevan omassa elementissään hinkatessaan seinästä ja lattiasta verta irti. Yksi heistä kiillotti myös kirvestä, jonka nulikka oli seinältä poiminut. Poika kiisi kovaa vauhtia palvelijoittensa ohi hymyillen leveästi, ettei kukaan osaisi epäillä häntä osasyylliseksi tähän sotkuun. Virne ei kuitenkaan peittänyt pojan yltäpäältä veressä olevia vaatteita, jonka takia tuokin yritys meni harakoille ja poika sai kuulla kunniansa.
Päästyään palvelijoittensa kynsistä eroon ja kierrettyään kartanon ylemmän kerroksen lävitse, Agito istui viimein oman huoneensa sängyn laidalla typeränä. Pojan vatsa ilmaisi tyhjyyttään murisemalla ja poika katsoi haikeana tarjotinta pöydällä, jonka Rafael oli tälle aikaisemmin tuonut. Se kuka söi ruokani, saa maksaa ja kalliisti! Nulikka uhosi mielessään, poimi vierestään tyynyn ja paiskasi sen seinään. Samassa poika tajusi jotain. Oliko joku korottanut hänen sänkyään vai oliko poika kutistunut? Agiton jalat eivät nimittäin osuneetkaan tavalliseen tapaan maahan vaan väliin jäi useamman sentin rako. Agito katsoi muuta huonettaan ja tuli siihen tulokseen että oli kutistunut. Kului hetken hiljaisuus. ”KUTISTUNUT!!” Poika kiljahti ja ryntäsi huoneestaan ulos vauhdilla, lähtien alempaan kerrokseen etsimään Rafaelia.
”Anteeksi rouva, mutta tiedättekö missä arvon hovimestarimme mahtaa piileskell?” Poika vaivautui kysymään palvelijaltaan, joka oli myöskin pistänyt merkille kartanon suurenemisen. Nainen kuitenkin joutui pahoittelemaan, sillä ei osannut vastata pojan kysymykseen.Rafael on tietysti keittiössä! Agitolla kävi mielessä ja poika lähti juoksemaan kohti kartanon keittiötä. Saavuttaessaan tuon mokoman oven, poika ryntäsi suoraa ovesta sisään. ”RafaEEEEEEEEEL!” Pojan koltiainen huusi ja törmäsi suoraa Rafaeliin joka seisoi oven toisella puolella, kaataen siten vampyyrin ja lentäen itse toisen päälle.
//Vähän lyhyempää vaihteeks//
|
|
|
Post by Silver on Aug 26, 2010 1:58:04 GMT 3
//ei se ketään tapa .D tuli vähän lyhyempi sit minullakin//
Rafael kuuli kun nuori herra huusi hänen nimeään hän oli juuri kääntymässä ympäri kun kyseinen henkilö ryntäsi ovesta sisään ja kumosi miehen. Rafael nosti pojan pystyyn ja taputteli pojan vaatteita vaikkeivat ne likaset olleetkaan. Mies jäi hiljaa katselemaan ympärilleen ja mietti mikä voisi aiheuttaa palatsin suurenemisen. "Keksiikö nuori herra tähän jotain sanomista?" Rafael kysyi ja katsoi huoneen tiloja kuin yrittäen nähdä niiden lävitse kuka naruja veteli. Eräs seinä värisi ja vampyyri kiinnitti katseensa tähän kuin naulattu. Aukko? mietti mies kun tajusi että värinä johtui kun jostakin aukosta tuli ilmaa seinän näköiseen kankaaseen jonka seurauksena kangas värisi hieman. Rafael nosti Agiton syliinsä ja ryhtyi kävelemään kohti aukkoa. "Ei sitten mitään valittamista" mies sanoi ja katsoi tuimasti poikaa. "Hengitätte raskaasti joten levätkää hetki" Rafael sanoi tyynesti ja kantoi poikaa kuin aviomies vaimoaan häämatkalla astuessaan hotelliin. Ei sitten hetkeäkään rauhaa tänään.... vampyyri mietti ja huokaisi. Kuka olisi tämä henkilö tai olio joka pilaisi hänen illallisen teon saisi maksaa siitä karvaasti.
Kului minuutteja ja minuutteja kun Rafael käveli Agito sylissään käytävää pitkin. Käytävässä mahtui juuri ja juuri seisomaan jonka takia oli mies varmuuden vuoksi hieman kyykyssä ettei löysi päätään mihinkään. Ei sitä koskaan tiedä milloin katosta tippuu kivi tai siinä on kohta hieman alempana. Vampyyri kuuli ääniä edestä ja pisti kätensä Agiton suulle ettei tämä päästäisi ääntäkään. Hän laski pojan alas ja kulki äänettömästi kohti käännöksen takana näkyvää valoa. "Hieno idea pomolta tämä!" kuului karhea ääni, "Jep jep! Ovat varmaan sekaisin siellä kartanossa kun kaikki on suurentunut! Kräähähääähäähä" kuului toinen hieman karkeampi ääni jonka jälkeen kuului noin viisi tai kuusi eri ääntä jotka nauroivat. Rafael ei saanut selville mikä rotu tai eliö oli kyseessä joten hän vilkaisi nopeasti kulman taakse ja takaisin. Kukaan ei nähnyt miestä mutta mies näki kaikki, kyseessä oli kolme pientä vihreätä pientän peikkoa, yksi iso örkkiköriläs ja kaksi kirveitä terottavaa orjiltä näyttäviä lapsia. Lapset kuitenkin olivat aivan kuin iloisia eivätkä he vaikuttaneet ollenkaan tutuilta. Mies mietti hetken suunnitelmaa mitä tehdä mutta heidän yllätyshyökkäys asemansa oli pilattu. Miehen ja pojan takaa kuului nimittäin "BUFF!" Luigi oli siellä buffailemassa ja oliot kulman takana näyttivät kuulleen tämän sillä kuului kuinka aseita otettiin esiin ja kuinka nauru ja meteli oli hiljentynyt. Kerrassaan hienoa... Aivan uskomatonta että tuo nyt sattui tuohon tulemaan Rafael ajatteli tehdessään facepalmin ja otti maasta kiven ja viskasi sen kulmaa päin. Kulmasta kivi kimposi kovaa kohti valoa ja kuului kova karjaisu "SE OSUI SILMÄÄN!!!" peikko kiljui ja Rafael astui kulman takaa esiin.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 26, 2010 22:28:20 GMT 3
Agito katsoi toista hölmistyneesti, kun vampyyri pudisteli nuoren herran vaatteita. Pojan olisi tehnyt mieli työntää toinen kumoon uudestaan muttei arvellut sen kuitenkaan olevan tarpeellista. Tottakai hän voisi tahallaan kiusoitella ja tehdä kolttosiaan, mutta nyt ei ollut oikea aika moisille typeryyksille. Kartano olisi palautettava normaalin kokoonsa keinolla millä hyvänsä! Poika ei voinut käsittää sitä, miksi joku halusi riistää pojalta kaikki mahdolliset ruokailuhetket? Jos jollakin tosiaan oli jotain sitä vastaan, Agito tunkisi tuolle huilun poikittain kurkkuun. Nulikka oli nimittäin tarpeeksi nälkäinen tehdäkseen jotain vastaavaa.
Agito ei ehtinyt tuumata Rafaelin kysymykseen mitään, kun jo olikin toisen sylissä ja matkalla jonnekin kummalliseen käytävään. ”Saat minut nolostumaan aina uudelleen ja uudelleen mokoma hovimestarin rotkale” poika sanoi virnuillen vampyyrille ja mutisi sitten jotain kummallista perään. Agiti asetti toisen kätensä miehen pään taakse saadakseen jostain tukea ja pyöritteli toisen hiuksia aluksi sormensa ympärille, minkä jälkeen ryhtyi kiskomaan pieniä hiustuppoja ja hihitteli typeränä itsekseen. Poika ei jaksanut kuitenkaan mokomaa touhuaan pitkään vaa asetteli kätensä mukavasti toisen niskan taakse ja haukotteli makeasti. Mikä heitä odottaisikaan edessäpäin?
Poika pisti merkille erikoisen hajun, joka leijui nulikan nenään vain hieman kauempaa. Mitä voimakkaammaksi haju tuli, sitä enemmän Agitoa kuvotti ajatus siitä, mikä tuollaista hajua pitäisi yllään. Kaikki tavallaan .. heheh. Poika tuumi ja hymyili itsekseen vaivalloisesti. Pian kaksikon läheltä alkoi myös kuulua ääniä. Ja poika olikin juuri mainitsemassa asiasta, kun Rafael asetti kätensä pojan suun eteen. Agito toisti itselleen, että nyt olisi parempi pysyä hiljaa ja pysyä niillä sijoillaan, mille vampyyri hänet jätti. Kuitenkin tuon hiljaisuuden rikkoi kissa, joka ilmestyi pojan jalkoihin ja alkoi kehräämään. Huomatessaan Rafaelin, kissa sanoi kovaan ääneen BUFF. Rafaelin heittäessä poimimansa kiven maasta, kuului hetken kuluttua kiven kimpoilemisesta kulman takaa huutamista ja vampyyri astui esiin kulman takaa. Agito katsahti Luigia. ”Pysy – Siinä !” Poika osoitti kissaa sormellaan ja kissa istahti paikoilleen ja näytti kuin se olisi hymyillyt.
Agito kurkkasi aluksi nurkan takaa, mitä nämä mekastavat olennot oikein olivat. Pelkällä vilkaisulla nulikka selvitti näiden kummajaisten olevan jonkin sortin peikkoja – saattoihan sen päätellä hajustakin. ”Anna kun minä!” Agito sanoi viekas hymy kasvoillaan ja tönäisi Rafaelia hieman tieltään. Poika muuttui korpiksi ja lehahti aivan luolamaisen huoneen kattoon laskeutuen sitten toiselle puolelle huonetta ja kiinnitti jokaisen olennon huomion tuossa huoneessa. Korppi raakkui olennoille ja aukoi siipiään. ”Katsokaas pojat! Sehän on Odinin korppi!!” Yksi vihreistä peikoista huudahti ja osoitti korppia lattialla, joka tyytyväisenä sohi nokalla höyheniään. Iso köriläs nousi seisomaan ja päästi jonkin sortin naurahduksen suustaan, minkä jälkeen tuo lähti astelemaan kädet ojossa kohti korppia. Juuri kun örkki oli saamassa korppia käsiinsä, lehahti lintu tuon ihraisten jalkojen alitse ja onnistui kaatamaan tempullaan pahaa aavistamattoman örkin retaleen maahan. Ilmeisesti mokoma menetti myös tajuntansa. ”Ottakaa se kiinni pojat! Viedään se pomolle!!” Pienemmät peikot sanoivat ja ryhtyivät jahtaamaan korppia, joka lensi ympäri huonetta.
|
|
|
Post by Silver on Aug 27, 2010 4:11:27 GMT 3
//päätinpä sitten mieliksesi kirjottaa vielä "tänään" (kello 4.10 kun tämän tänne pistän) pahoittelen että tuli hieman lyhyt...//
Rafael hämmentyi pojan muututtua korpiksi sillä hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä tapahtumaa. Poika oli demoni, ajatus pyöri miehen mielessä ja hän yritti hahmottaa milloin tämä olisi tapahtunut. Mies ei kuitenkaan nyt välittänyt ajatuksesta kun Agito oli rynnännyt suoraa päin vihollisia vaikkakin korpin muodossa. Peikot näyttivät olevan aivan ääliöitä, olihan Agito muuttunut kaikkien silmien edessä korpiksi ja silti nämä luulevat sitä Odinin korpiksi. Rafael päätti kuintekin käyttää tätä tyhmyyttä hyödyksi ja yksi peikoista huomasi miehen ja hyökkäsi tämän kimppuun.
Tästä säälittävästä otuksesta ei ollut edes lämmittelyksi kun mies vain potkaisi örvelön seinässä riippuvaa kirvestä päin. Kirves katkaisi peikon kaulan ja kaikki huoneessa kääntyivät katsomaan meteliä. Vaikka tyhmiä olivatkin tajusivat peikot jostain syystä että Rafael teki tämän heidän rotutoverilleen. Nyt ainakin huomio oli hänessä ja mies katsoi pitkin nenänvartta hänen kimppuunsa hyökkääviä peikkoja. Mies väisti yhden heittämän kirveen ja löi toista peikkoa joka oli tarpeeksi lähellä vatsaan. Peikolta lähti ilmat pihalle ja tämä tipahti lattialle. Rafael hämmentyi seikasta että orjalapsetkin hyökkäsivät miehen ja pojan kimppuun. Heistä saisi hyvät veret mies mietti ja lipaisi huuliaan samalla kun otti viimeistä silmäpuoli peikkoa paidan kauluksesta kiinni ja murjoi tämän seinään. Rafael käveli hiljaa lapsia kohti jotka näyttivät kuin havahtuneen transsista. "Kummasta aloitan...." Rafael tuumi ääneen ja katseli vuoronperään kumpaakin poikaa.
"Nuori herra..." aloitti mies kohteliaasti "saanko imeä heistä veret?" hän kysyi ja irvisti pojalle. Aivan kuin hän välittäisi mitä poika sanoi oli hänelle tullut taas verenhimo. Mies lähestyi nopeasti toista poikaa ja upotti terävät kulmahampaansa tämän kaulavaltimoon. Poika kiljaisi tuskissaan ja hänen silmistään näki kuinka elämä katosi pojan ruumiista sitä mukaa mitä vampyyri tämän verta joi. Toinen poika oli vieressä kauhusta kankeana ja yritti kompuroida pakoon. Yritys kuitenkin jäi siihen kun poika kompastui ja lensi komeassa kaaressa kiveä päin ja menetti tajuntansa.
Rafael sai tarpeekseen pojan imemisestä joten mies nousi pystyyn ja heitti pojan tuleen joka oli koko ajan roihunnut huoneen keskellä. "Todistus aineistot pitää tuhota..." mies mumisi jostain syystä hiljaa ja kävi lyömässä kätensä vielä elossa olevan ja juuri havahtuneen peikon rintakehän läpi. "Jatkammeko matkaa?" hän kysyi pojalta avaten oven seuraavaan huoneeseen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 27, 2010 13:57:25 GMT 3
Korppi laskeutui etäämmälle viimeisenkin peikon ryhdyttyä viimein härnäämään Rafaelia linnun sijasta. Tiesin että peikot olisivat heikkoina eläimiin .. varsinkin korppeihin. Agito nauroi, joka korpin nokasta kuultuna kuulosti jatkuvalta raakkumiselta. Poika oli sinänsä ottanut suuren riskin, koska nuo rumat olennot olisivat voineet saada pojan kiinni hetkellä millä hyvänsä. Rafael sai koko peikkokolmikon nurin mutta miten olisi käynyt, ellei Agito olisi saanut tuota isointa körilästä nurin. Vaikka pojan salaisuus paljastuikin, oli parempi auttaa, kuin seisoa tumput suorina nurkan takana pahinta peläten. Ei Agitokaan kaikkea pelännyt – varsinkaan jos vastassa seisoivat typerät haisevat peikot.
Agito katsoi kun Rafael heitti kuolleeksi imemänsä pojan huoneen keskellä olevaan nuotioon ja tunsi pientä sääliä toista kohtaa tuolla hetkellä. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa herkistelyyn vaan Agito halusi saada nopeasti selville miksi hänen kartanonsa vain kasvoi kasvamistaan. Poika oli kieltämättä aluksi epäillyt pikku demonilla olleen näppinsä pelissä tämän tapauksen kanssa, mutta ilmeisesti nulikka oli ollut väärässä sillä nämä peikot vaikuttivat olevan syy tähän soppaan.
Agito pomppi kärsimättömänä korpin muodossaan ympäri lattiaa ja kiinnitti katseensa nyt toiseen poikaan, jonka Rafael oli jostain syystä jättänyt eloon. Korppi nousi siivilleen ja lennähti jo heräilemässä olevan pojan selän päälle. Lintu nokkaisi poikaa päähän ja alkoi sitten muuttua takaisin ihmisen muotoonsa. Näky oli sinänsä huvittava, sillä Agito istui nyt pojan päällä kaikessa komeudessaan sama viekas ilme kasvoillaan mikä tuolla aikaisemminkin oli ollut. Poika oli ristinyt jalkansa ja nojasi toisella kädellään polveensa ja käteensä hän puolestaan nojasi päällään. ”Etkai suinkaan aio jättää matkaopastamme tänne Rafael, ethän?” Agito sanoi myhäillen ja nousi pystyyn vetäen vielä tokkuraisen pojan mukanaan ylös ja tönäisi mokoman kohti Rafaelia. Hänhän ei saisi nulikkaa pysymään paikoillaan hetkeäkään, heiveröinen kun oli.
Agito lähti marssimaan kohti ovea, jota Rafael piti auki myhäillen, tutkiskellen samalla ympärillään avautuvaa huonetta. Päästyään Rafaelin luokse poika tarttui toista kauluksesta ja veti vampyyrin naaman melkein omaansa kiinni. ”Tästä Odinin korpista ei sitten puhuta muitten kuullen onko selvä?” Poika päätti lauseensa virnistykseen ja päästi toisesta irti.
|
|
|
Post by Silver on Aug 29, 2010 19:35:40 GMT 3
Rafael nyökkäsi pojalle merkiksi että tajusi ettei hän saisi pukahtaa sanaa Agiton äsköisestä sekoilusta saisi puhua. Mies tökkäsi nuoren herran vähän sivuun ja veti pojan jonka oli jättänyt henkiin ensimmäisenä ovesta sisään. Ei poika kauaa elänyt kun kuului naps ja iso vasara murskasi pojan kallon seinään. "Näköjään hänestä oli sitten jotain apua..." sanoi mies hieman huvittuneena näylle. "Haluatko kulkea edessä?" Rafael kysyi pirullinen hymy päällä pojalta haluten nähdä miten tämä reagoi. Mies kuitenkin lähti kulkemaan ensimmäisenä käytävään ja tökkäisi vasaraa joka oli jäänyt seinään kiinni pojan pää seinän ja vasaran välissä. Kuului pieni ruks aivan kuin viimeinenkin ehjä asia olisi hajonnut. Mies otti hanskan pois ja hipaisi sormella hieman verta ja nuolaisi sormeaan maistaakseen veren makua. Rafael sylkäisi samantien ja kirosi "...kuollut jo 50 vuotta sitten..." Hän jatkoi matkaa syvemmälle käytävään olettaen pojan kulkevan takanaan. Mies näki useita ansoja ja väisti kaikki kertoen pojalle mihin ei saanut astua. Käytävä mutkitteli pitkään ja joka käännöksen kohdalla mies joutui tarkistamaan ettei ketään ollut tulossa edestäpäin. Kerran hän oli juuri kertonut ja kuului naps kun jokin köysi katkesi ja edestäpäin lensi nuolia. Mies veti pojan maihin ja nuolet vilahtivat heidän ylitseen. "...mitä sinä juuri teit..." mies kysyi.
Rafael nousi ja puhdisteli molempien vaatteet liasta mitä maasta oli tullut. Hän katsoi eteenpäin ja siellä vihdoin oli jotain valoa tunnelin päässä. Mies jatkoi hiljalleen matkaa varovaisesti katsellen edessä olevia mahdollisia ansoja. Matka jatkui verkkaiseen tahtiin kun ei Rafael halunnut seuraavassa huoneessa olevia hälyyttää heidän kimppuunsa tämmöisessä paikassa. Pian hän kuitenkin muisti pelottavan asian, missä oli Luigi? Rafael katseli ympärilleen etsien kissaa ja pian kuiskasi Agitolle "Missä se katti on?" Miehen helpotukseksi katti kuitenkin tepasteli hienosti väistäen kaikki ansat heidän jalkoihin. Rafael nosti kissan päänsä päälle ja käski sitä pysymään siellä ja olemaan hiljaa. Kissa näytti tajuavan mitä vampyyri sanoi ja jäi tämän päänpäälle istuskelemaan tyytyväisenä. He saapuivat vihdoin käytävän päälle ja iso huone näkyi avarana jossa erottui hahmoja ympäri ämpäri ryhmissä ja yksikseen. Rafael seisahtui viimeiseen kohtaan missä heitä ei näkynyt ellei kaukoputkella tiirannut siihen kohtaan tarkasti. "Mitäs nyt?" hän kysyi pojalta.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 29, 2010 22:21:31 GMT 3
Agito katsoi pojan päätä seinällä, jonka heilurivasara oli seinään juuri liiskannut. Pojan toinen kulma oli hieman koholla ja toinen suupieli roikkui hieman alempana. Ansoja … hehe. Poika mietti ja naurahti ääneenkin muutamisen kerran. Kun Rafael ehdotti Agitolle tämän kulkiessa etunenässä seuraavaksi, nuori herra katsoi hovimestariaan niin tuimasti kuin olla ja voi, valmiina kuitenkin livistämään takaisin sinne mistä he olivat tähän pahuksen käytävään tulleen. ”Kyllä mielelläni kuitenkin kuljen teidän perässänne, arvon kuolematon.” Poika totesi ivallisesti virnuillen ja viittoi Luigia, joka katsoi käytävän ovensuulla kaksikkoa, seuraamaan heidän perässä. Agito lähti astelemaan Rafaelin perässä ja noudatti parhaansa mukaan kaikkia vampyyrin antamia ohjeita, mihin ei saisi astua tai koskea. Ei edes hipaista. Hetken kuljeskelun päästä kiusaus oli kuitenkin niin suuri, että Agiton oli pakko katkaista ansaköysi jalallaan. Kaksikon edestä lensi läjäpäin nuolia, ja vieläpä niin nopeasti ettei poika saattanut niitä pimeyden seasta erottaa. Onneksi kuitenkin Rafael oli paikalla, ja tuo kiskoikin pojan maihin juuri ajoissa.
Vastaukseksi kaikkeen Agito tyytyi vain hymyilemään viattomasti vampyyrin pudistellessa tämän vaatteita. Pian matka jo jatkuikin ja nulikka pystyi aistimaan pieniä hermostumisen eleitä Rafaelista. Kun viimein selvisi ongelman olevan kissa, poika tyytyi viittomaan peräänsä. Mikähän kaivoskuilu tämä mahtoi olla? Niin pitkä, tunkkainen ja likainen. Nuori herra vaatisi tämän illan saatossa vieläpä lämpimän kylvyn – jos sitä kotiin enää päästäisi.
Viimein seuraava huone avarsi heidän edessään. Agito saattoi jälleen haistaa saman pahan hajun, mikä aiemmista peikoista oli tullut. Ei kai taas. Poika kerkesi jo pelätä pahinta kun tuon demonin aistit käskivät poikaa perääntymään. Poika pomppasi suoraapäätä Rafaelin taakse ja tarrasi vampyyrin takinliepeestä kiinni. Sitten poika kurkkasi miehen takaa selvästi etsien sitä jotain, mikä hänet ajoi Rafaelin taakse. Agito saattoi erottaa vain yksittäisiä ja ryhmittyneitä hahmoja huoneesta, mitkä eivät tosin liikkuneet tai antaneet muutenkaan mitään elonmerkkejä. Kuolleita? Poika kysyi itseltään. Mutta mistä pomosta ne peikot olivat sitten puhuneet.. Samassa erittäin laiha ihmismäinen hahmo asteli hitaasti, melkeinpä löntystäen pimeyden seasta esiin. Agito tunsi kylmien väreitten kulkevan pitkin selkäänsä ja vetäisi Rafaelia tuon takista. ”Se on Wendigo” Poika kuiskasi erittäin hiljaa ja kurkkasi uudelleen miehen takaa huoneessa vaeltelevaa ruipeloa. Samassa Luigi pomppasi vampyyrin päänpäältä ja lähti juoksemaan kohti hahmoa innoissaan. Vaistomaisesti Agito pinkaisi kissan perään yrittäen saada tuon kiinni vielä kun oli mahdollista ja vasta hetkenpäästä tajusi, että oli poistunut tuolta pimeältä alueelta ja että Wendigo katsoi suoraa poikaa ja päästeli nyt jotain kummallisia kuiskauksilta kuulostavia ääniä. Agito jähmettyi niille sijoilleen ja valahti kauhusta kalpeaksi.
|
|
|
Post by Silver on Sept 1, 2010 19:22:10 GMT 3
Rafael katsoi hetken toisen menoa kunnes tämä wendigoksi kutsuttu lähti kävelemään kohti nuorta herraa. "Aina pulassa" hän huokaisi ääneen ja pudisti päätään. Mies otti kiven maasta ja viskaisi sen olion selän taakse. Tämä sai olion hetkellisesti kääntymään ja se riitti Rafaelille. Hän juoksi nopeasti pojan luo joka oli selvästi jähmettynyt kauhusta kankeaksi. Tämä nappasi pojan syliin ja juoksi erään hahmorykelmän taakse jotka huomasi olevan jäätyneet karmiviin asentoihin. "Pysy täällä" sanoi Rafael totisella äänellä, nyt nimittäin poika ei saisi liikkua ollenkaan ettei olisi tiellä. Vastassa olisi nimittäin todellakin peto tällä kertaa. Miehen näin puhuttua näytti wendigo selvästi etsivän poikaa joka noin vain oli sen edestä kadonnut. Otus näytti viisaammalata mikä se oikeasti siis näkyjään oli. Päätteli Rafael tämän käytöksestä kun toinen pomppi raivoissaan paikallaan. Mies heitti jälleen kiven pedon selän taakse, kivi osui erääseen jääpatsaaneen joka pirstoutui kasaan. Rafael hyökkäsi jälleen kääntyneeseen otukseen rivakalla potkulla selkään jolloin otus horjahti. Olio näytti tajuavan ettei mies ollut ihminen ilmeestä päätellen tai sitten se oli vain otuksen ruma naama.
Rafael väisteli otuksen iskuja ja aina sopivan tilaisuuden tullen hyökkäsi lyönnein tai potkuin otuksen kimppuun. Wendigo kuitenkin ei näyttänyt olevan moksiskaan tästä kohtelusta aivan kun kyseinen olio ei tuntisi mitään. Mies katseli välillä ympärilleen toivoen että löytäisi jotain mistä olisi hyötyä tätä otusta vastaan mutta ei nähnyt mitään. Rafaelilla ei ollut mitään aavistusta miten tämän örvelön voisi tappaa mutta jos kerta kaikki olivat jäässä tuli voisi olla hyvä idea. Vampyyri siis katseli soihtua jos jostain löytyi ja niin sieltälöytyikin. Koko huone oli valaistu soihduilla ja vampyyri tajusi asian vasta nyt kun soihtuja tarvitsi. "POIKA TUOPPAS MINULLE SOIHTU!" tämä huusi ja osoitti Agiton vieressä olevaa soihtua. Örvelö ei näyttänyt tajuavan mitä hän sanoi ja jatkoi vain silmitöntä hyökkäystään. Rafaelilla oli kiire väistellä tämän iskuja mutta hivuttautui verkkaiseen tahtiin kohti hänen lähellään olevaa soihtua jotta näkisi oliko niistä oikeasti mitään hyötyä.
Vihdoin hän saapui ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen soihdun luo ja tempaisi sen seinästä irti. Mies osoitti soihdulla hirviötä ja tökkäsi tämän kättä pikaisesti. Olio päästi kaamean kiljaisun joka varmasti särkisi monen tärykalvon. "Vihdoinkin jotain edistystä.... Aloin jo kyllästyä" Rafael siisti pukuaan ja virnisti pirullisesti. "Nuori herra voi nyt auttaa... Lyö soihdulla tuota jos onnistut teen sinulle kakun!" mies sanoi ja valmistautui kun wendigo valmistautui uuteen hyökkäykseen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Oct 26, 2010 23:14:10 GMT 3
Agito katsoi hieman kurjana Rafaelia kun tuo hylkäsi pojan jäätyneen kasan viereen ypöyksin. Kaikista hetkistä juuri nyt nulikka ei todellakaan tahtonut olla yksin – kaikki johtui tuosta wendigosta. Agitolla oli erittäin huonoja muistoja mokomista olennoista ja kylmät väreet kulkivat pitkin nulikan selkäpiitä. Aikaisempien kokemusten pohjalta demoni oli harjoittanut aistejaan havaitakseen mokomat kurjat tappajat jo kaukaa. Tälläkertaa poika oli kuitenkin epähuomiossa jälleen altistunut wendigon pelottavalle kuiskailulle ja se tulisi vaivaamaan häntä pitemmän tovin – ehkä jopa useita viikkoja tai kuukausia.
Nuori herra katsoi kun Rafael yritti saada olentoa luovuttamaan ja katoamaan paikalta. Jostain syystä wendigo vain ei ottanut kaatuakseen. Kauankohan se on vaeltanut täällä.. Poika tuli miettineeksi ja hieroi käsiään yhteen pitääkseen ne lämpiminä. Wendigoja – hänen kartanonsa alla. Pelkkä ajatus sai pojan tutisemaan paikoillaan. Korvia vihlaiseva kiljahdus havahdutti Agiton jälleen ajatuksistaan hereille ja hätääntyneenä nulikka yritti etsiä päätänsä käännellen syytä mokomalle äänelle. Ilmeisesti Rafael oli viimein saanut aiheutettua olennolle vahinkoa. Agito riemuitsi mielessään; ehkä he kohta pääsisivät pois täältä kylmästä luolastosta. Mutta mitä vielä – Rafael pyysi Agitoa humauttamaan wendigoa soihdulla. Nulikka kääntyi katsomaan vieressään olevaa soihtua ja sitten taas Rafaelia ja sitten taas soihtua. Agito kuitenkin perääntyi sanaakaan sanomatta jäisen kasan taakse ja kurkkasi sieltä pelokkaana Rafaelia ja pudisti muutaman kerran päätään. Hänhän ei astuisi wendigoa lähemmäs – ei askeltakaan.
Agito piiloutui jääkasan taakse jälleen ja kääriytyi kasaan pitääkseen itsensä lämpimänä. Samassa nulikka erotti lähettyviltä haparoivia askelia ja erotti vain muutaman metrin päästä itseään minkäs muunkaan kuin peikon. ”Nyt minä sinut nappaan!” Peikko huudahti räkäisellä äänellä ja asteli kohti Agitoa. Nulikka yritti karkuun, mutta onnistui liukastumaan jäähän ja lensi maahan naamalleen. Poika yritti vielä ryömiä karkuun mutta tunsi pian kuinka peikon likainen käsi tarrasi tuon jalkaan. Agito yritti rimpuilla toisen otteesta irti ja potki peikkoa vimmatusti kädelle, joka piteli pojan jalasta kiinni. ”Päästä irti!” Agito huudahti kun peikko heitti pojan kevyesti olalleen ja jäi tuijottamaan Rafaelia hetkeksi, lähtien lopulta kuitenkin tallustamaan kohti pimeyttä mistä oli tullutkin.
Peikko kantoi poikaa yhä olallaan roikottaen. Agito oli kuluttanut voimansa loppuun yrittäessään rimpuilla toiselta karkuun ja vaikutti lähes siltä, kuin pojan nulikka olisi nukkunut hiljaa paikoillaan. Poikaa ärsytti kuinka heikko hän loppujen lopuksi olikaan. Hän ei päässyt edes yhdeltä likaiselta peikolta karkuun kömpelyytensä takia. No, minkä hän tilanteelle enää mahtoi. ”Katsokaas pojat mitä löysin! Siellä oli vielä toinen, mutta luulempa että portinvartijamme pitää hänet poissa täältä vielä pitemmän tovin.” Peikko tuumasi ja mätkäytti Agiton olaltaan maahan. Nulikka oli riittävän väsynyt tehdäkseen elettäkään, vaikka häntä olikin sattunut kun peikko oli hänet maahan tiputtanut. Poika oli vetelä kuin räsynukke ja siltä hän varmasti näyttikin. Narut vain puuttuivat. ”Älä sitä siihen jätä! Pistetään se häkkiin, lihotetaan ja tehdään siitä soppaa, kjehhehheh”, yksi peikoista tuumasi ja raahasi Agiton metallista tehtyjen kaltereiden taakse nyhjöttämään naureskellen samalla typerästi.
|
|