|
Post by Silver on May 17, 2010 21:40:42 GMT 3
"Vai että Luigi... Et sitten typerämpää nimeä keksinyt" Rafael sanoi ja pisti vasemman kätensä suunsa eteen peittämään hymyään. Hänellä oli cool pose käynnissä ja pienet tähdet kimaltelivät miehen ympärillä. Mies katsoi pojan touhuja ja kun nuori herra sanoi ”Rafael annoin sille nimen saanko pitää sen!” ei mies voinut muuta tehdä kuin kohauttaa olkiaan. "Jos kerta niin haluatte" hän sanoi ja pian tajusi jonkin tulevan huoneesta. Rafael ei ehtinyt edes vaihtaa asentoa kun jokin lonkero tuli pimeydestä ja nappasi poikaa jalasta. Mies otti luurangon kirveen ja viskasi sen pimeyteen. Hän kuuli sen osuvan ja samaan aikaan kissa oli puraissut lonkeroa urheasti. Pojan tolvana näköjään nyt luuli kissan pelastaneen hänet ja käski käydä niittaamassa otus urhea Luigi apunaan. Mies otti kissan asetti sen päänsä päälle ja käveli huoneeseen.
"Jos haluatte voitte toki tulla sisään katsomaan. En tiedä sitten kuinka järkevää se on" mies nappasi ruusun suuhunsa, kääntyi loisteliaaseen asentoon hetkeksi kunnes kissa sanoi buff. Rafael kääntyi taas kohti oudon otuksen oletettua oleskelupaikkaa ja käveli vielä jonkin matkaa kunnes saapui valoisaan huoneeseen. Mies näki vihdoin edessään oudon mustekalantapaisen, järkyttävän ison pallon. Mies katsoi hieman epäilevästi tätä palloa joka näytti tarkemmin katseltuna myös hieman cyborgilta. Hän kuuli askeleita takaansa ja aluksi näki vain ison miekan. Miekka jatkui ja jatkui ja jatkui kunnes paikalle saapui pitkä mustiin pukeutunut totisen näköinen mies jolla oli oikealla puolellaan musta höyhensiipi selässä ja hopeiset pitkät hiukset. Tämä outo mies saapui Rafaelin viereen katsoi hetken kummoksuen oranssia kissaa ja otti valmiusasennon kohti hirviötä.
"I've thought of a wonderful present for you... Shall I give you despair?" sanoi tämä outo mies ja hyökkäsi kohti otusta. Rafael seurasi perästä ja he yhdessä väistelivät ja välillä hyökkäsivät otusta kohti. Hopeahiuksinen mies ei näyttänyt välittävän jos osuisi Rafaeliin pitkällä miekalla joten Rafaelilla oli kaksi kertaa enemmän väisteltävää. Outo mies katsoi hetken Rafaelia ja löi otusta silmään jolloin kuului jostain kaukaisuudesta "Critical hit" näin kävi aina välillä kun kaksikko osui johonkin arkaan paikkaan. Rafael pani merkille että aina kun jompikumpi miehistä löi otusta tämän pään pääkllä oleva vihreä palkki hieman hupeni. Outo mies katsoi silloin tällöin myös tätä palkkia ja hymyili viekkaasti kun he olivat tiputtaneet palkkia yli puolen välin. Pian Rafael alkoi kyllästyä tähän ja elekielellä selitti oudolle miehelle suunnitelman saada tämä otus alas. Pian suunnitelma pistettiin täytäntöön ja Rafael hyökkäsi alhaalta kun toinen mies hyppäsi korkealle ilmaan aivan katon tasolle. "I have a present for you..." hän sanoi ja leikkasi katosta ison lohkareen tippumaan otuksen päälle. Otus murskaantui ja Rafael puhdisti pölyt takistaan. Mies kuitenkin oli näköjään toista mieltä että hovimestari pääsisi noin vain pois pälkähästä ja osoitti hovimestaria miekallaan silmien väliin. "Name is Sephiroth..." mies sanoi johon Rafael vastasi "My name is Rafael nice to meet you" ja kumarsi väistäen miekan.
//annan luvan riehua Rafaelilla jos tuohon loppuun haluat keksiä jatkoa ^^//
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 18, 2010 19:46:24 GMT 3
//Joo no taidan jättää riehumisen mieluusti sulle XD//
Agito katsoi kun Rafael katosi pian huoneeseen Luigin kanssa. Siinä poika tuijotti pitkään pitkin seinien nurkkia hämmästellen huoneen suuruutta ja sen pölyisiä nurkkia, joista osittain roikkui hämähäkin seittejä. Seitit verhosivat myös kattoa ja äkkiä Agiton silmiin osui suuri kattokruunu, joka oli myöskin tuon inhottavan seitti peiton alla. Poika oli hymähti. Nulikka oli tismalleen varma siitä, ettei tämä talo ollut totta tai ettei se ainakaan ollut se sama, missä hän oli vielä hetkiä sitten juossut karkuun armottomasti häntä jahtaavia palvelijoitaan. Kummallinen hämärä, joka oli ottanut talon valtaansa, tuntui kuitenkin niin todelliselta, ettei poika laskenut oletuksiaan täysin varmaksikaan.
Nulikka lähti viimein astelemaan Rafaelin perään pitkän jäätymisensä jälkeen. Poika katsoi ympärillään olevaa pimeyttä ja saattoi jo kauempaa erottaa valoa – ainakin jotain, mikä paistoi pimeyden läpi. Agito kiri tahtiaan ja saapui viimein huoneeseen, jossa makasi kummallinen hirviö, joka aikaisemmin oli hänet kampannut. Tosin nyt tuo lonkeroita omaava köntys vaikutti kuolleelta kuin kivi, mikä Agiton mielestä oli enemmän kuin hyvä. Oranssi kissakin oli huomannut pojan saapuneen ja lähti rynnistämään hirveällä vauhdilla kohti pojan nappulaa sanoen aina välistä buff. Agito katsoi tyrmistyneenä kissan ryntäystä häntä kohti ja tuon hypätessä pojan syliin, poika oli iloinen ettei kaatunut selälleen maahan. ”Hienoa Luigi! Kiltti kissa!” Agito tuumasi toisen päätä taputtaen.
Nulikka virnisti, mutta tuon suu venyi takaisin normaali lukemiin, kun tuo huomasi jonkin toisen henkilön osoittamassa pojan hovimestaria miekallaan. Agiton suu repsahti auki – kissa otti mallia ja teki saman perässä. Pojan silmät vääntyivät viiruiksi ja tuo lähti tomerasti astelemaan kohti hopeaharjaista miestä. ”Kuulehan miekkonen!” Agito sanoi ja työnsi toisen miekan syrjään, ”Rafaeliin et kyllä koske!” Outo mies katsoi Agitoa typeränä ja virnisti sanomatta kuitenkaan mitään ja työnsi kädellään pojan nurin, hypäten sitten hieman kauemmas. Kissa haukkui buffia Agiton kaaduttua.
”Auuh-” Nuori herra voivotteli ja piteli päätään hämmentyneenä noustessaan samalla istumaan. ”Rafael mennään pois!” Poika kitisi ja oli juuri katsomassa käytävää, josta oli hetki sitten astellut kyseiseen huoneeseen sisään. Uloskäyntiä ei kuitenkaan enää ollut, mikä yhtä aikaa hämmästytti ja karmi Agitoa. Pojan ilme oli surku hupaisa, kun tuon silmät venyivät palloiksi ja suu repsotti ammosen auki. ”MISSÄ OVI ON!” Agito huudahti ja tarttui Rafaelia lahkeesta.
|
|
|
Post by Silver on May 19, 2010 0:39:52 GMT 3
Rafael oli kuullut pojan tulevan huoneeseen ja Luigi oli näköjään huomannut sen myös kun nyt ryntäsi päin nuorta herraa. Agito näytti säälittävältä kun mies tökkäsi toisen kumoon kuin puskutraktori lyhtypylvään. Rafael käänsi katseensa Sephirothiksi esittäytyneeseen mieheen ja heitti hihastaa käteensä hopeisen veitsen jota nyt heilutteli miekkana. Hovimestari katsoi nyt vuorostaan Agitoa kun tämä oli ihmetellyt missä ovi oli. Mies ei ollut nimittäin huomannut ovea sen jälkeen kun oli itse astunut huoneeseen ja nuori herrakin oli hänen aistiensa mukaan ilmestynyt kuin tyhjästä. Sephiroth näytti kärsimättömältä ja syöksyi kohti Agitoa ja yritti lyödä tätä. Rafael esti kuitenkin äsken napatulla veitsellään tämän sivalluksen ja se tuntui kipeässä kädessä kaameana vihlontana. Lyönti oli nimittäin ollut poikkeuksellisen voimakas.
"Voisiko nuori herra odottaa hetken kun voitan tämän herran? Voitte vaikka istua tähän" Rafael sanoi ja kaivoi jostain laiskanlinnan ja asetti sen pojan viereen. Tämän jälkeen hän odotti istuisiko poika tuoliin mutta sitä ei kauaa voinut odottaa kun toinen mies jo hyökkäsikin uudestaan. Rafael puolusti jälleen Agitoa veitsellä ja löi miehen kauemmaksi. Hovimestari hyökkäsi kohti miestä slow-motion juoksussa ja hopeahiuksinen mies taas hyppäsi slow-motion liikkeessä ilmaan yrittäen hyökätä kohti Rafaelia ylhäältä päin. Rafael hyppäsi myös ja Sephiroth virnisti kadoten samalla mustan pallon sisään ja ilmestyen hovimestarin takana. Rafael potkaisi taaksepäin jolloin mies joutui torjumaan tämän potkun miekallaan ja lensi sen voimasta hieman taaksepäin. Rafael heitti veitsensä kohti Sephirothia ja se osuikin miestä olkapäähän. Rafael veti tällä kertaa haarukan hihastaan ja heitti sen miestä jalkaan.
Sephiroth hyökkäsi nyt haarukka jalassa ja veitsi olkapäässä kohti Rafaelia. Mies löi pitkällä miekallaan ja Rafael väisti lyönnin ja otti miekan terästä vauhtia jotta pääsi kohti Sephirothia. Hovimestari potkaisi miestä vatsaan ja löi hänet maahan ilmasta. Sephirothin osuessa maahan ilmeentyi iso savupilvi ja Rafael laskeutui savupilven viereen. Hän oli juuri ottamassa askelta kun kuuli askeleiden lähestyvän. Kaukaisuudesta tuli tällä kertaa keltapiikki hiuksinen mies jolla oli myös miehen kokoinen miekka selässään. "STOP!" huusi tämä kolmas mies ja Rafael pysähtyi. Syytä hovimestari ei ehtinyt kysyä koska hetkessä oli keltapiikkihius mies ottanut hopeahiuksisen miehen mukaansa ja lähtenyt pois huutaen "HÄN ON MINUN!!" Rafaelille oli ensimmäiseksi tullut homokuva mieleen joissa nämä kaksi miestä riehuivat mutta päätti pitää ajatuksen itsellään. Olihan sentään nuori herra paikalla. Rafael käveli nuoren herran luokse ja paijasi Luigia. "Hänestä oli paljon hyötyä" mies sanoi ja hymyili nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Hän kuitenkin nopeasti palasi takaisin normaali ilmeeseensä kun tajusi nuoren herran olevan vieressä.
"Lähdemmekö etsimään uloskäyntiä?" Rafael kysyi tajutessaan vihreät hätäuloskäynti merkit lattiassa. Milloin nuo tuohon ilmestyivät? hän mietti ja katsoi vielä kerran ympärilleen ettei olisi jäänyt jotain huomaamatta. Mies tajusi ettei lonkerohirviötä enään ollut vaan sen paikalla ilmassa oli pienen pieni valo. Rafaelin uteliaisuus heräsi ja hän käveli valon luokse katsomaan sitä. Valosta näkyi nuoren herran asunto etupihalta ja kaikki vaikutti siltä mitä se oli ollut kun kaksikko oli saapunut tähän outoon paikkaan. Mies koski valoa ja tuli todella iso valon välähdys ja maa katosi miehen jalkojen alta. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi että valo oli ottanut mukaansa myös Agiton ja Luigin. He tuskin olisivat selvinneet jos tämä ei olisi osunut myös heihin... Rafael huokaisi helpotuksesta ja huomasi että jalkojen alla oli taas maata.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 19, 2010 23:04:17 GMT 3
Agito hieroi hetkellisesti sokaistuneita silmiään ja avasi ne sitten hitaasti. Mitä poika näkikään! Oman - ja vieläpä ehjän - kartanonsa ja läjän palvelijoitaan, jotka tuijottivat Rafaelia, poikaa ja oranssia kissaa hämmästyneenä. Luigi näytti lataavan jälleen voimaa seuraavaa buffia varten mutta kissan suusta kuuluikin nyt miau. Agito hajosi nauruun, kun kissa ääntelikin nyt normaalisti, mutta vakavoitti sitten ilmeensä ja poimi Luigin syliinsä. ”Tästä eteenpäin nimesi on Loki Von Buff!” poika kääntyi katsomaan Rafaelia ”Ja sinä paina se nimi kalloosi myös koska Luigista tuli juuri perheen jäsen! Luigi on sen lempinimi..” Agito myhäili ja katsoi kissaa ja päästi sen sitten vapaaksi. Kissa pinkaisi hurjaan juoksuun ja pian katosikin kaksikon näköpiiristä suureen vihreään puskaan.
Poika katsoi tyrmistyneitä palvelijoitaan venytellessään samalla oikein makeasti. Poika kääntyi sitte kannoillaan ja lähti marssimaan kohti kartanon suuria ovia. Viimein kotona! Nuori herra huokaisi helpottuneena ja pöyhi hiuksiaan ylpeän oloisena katsellessaan samalla ympärilleen että kaikki oli kunnossa. Agito päästi uuden helpottuneen huokauksen suustaan ja tunnusteli nyt vuorostaan poskeaan, johon aikaisemmin oli saanut haavan. Laastari oli yhä paikoillaan. ”Pahus!” Poika sätti itselleen ja vetäisi hello kitty laastarin pikaisesti pois poskestaan. Toivottavasti kukaan ei nähnyt…miten noloa. Agito kirosi häkeltyneenä ja vilkuili ympärilleen – hetken kuluttua poika heitti laastarin menemään ja oli, kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan.
” Jokin herrasmies kyseli nuorta herraa hetki sitten. Ohjasin herran odottamaan teen kera kirjastoon ja sinuna pitäisin kiirettä ja menisin tapaamaan häntä hetimiten.” Yksi palvelijoista uskalsi avata suunsa pienen empimisen jälkeen ja osoitti sanansa Agitolle. Agito puolestaan kääntyi katsomaan Rafaelia. ”Mutta en odota ketään vieraita.” Poika sanoi kiusaantuneena ja potkaisi maata. ”Sitä paitsi, se on aivan varmasti se kurttunaamainen vanha parrakas miekkonen, joka meni ilmoittamaan minut siihen pahuksen konserttiin ja tullut nyt valittamaan, kun en ilmestynytkään paikalle.” Agito jatkoi kiukuttelemistaan. Ehkä silti pitäisi mennä tarkistamaan kenestä on kyse. Poika järkeili ja katsahti palvelijaansa, sitten hovimestariaan.
Agito lähti astelemaan pitkin kartanon oville vieviä portaita. Nulikka kiinnitti huomionsa suuriin mustiin hevosvaunuihin, jotka seisoivat kartanon edessä. Pian nuori herra kuitenkin jatkoi matkaansa ja oven avattuaan, Luigi pomppi suoraa päätä taloon sisään. Kunhan ei rikkoisi mitään. Poika herkesi ajattelemaan mitä vahinkoa kissa vielä saisi aikaiseksi, jos se jatkaisi samaa ravaamista myös sisällä. Agitoa karmi pelkkä ajatus siitä, kuinka häntä sätittäisiin särkyneistä maljakoista ja kuraisista tassun jäljistä – olihan hän itse halunnut kissan taloonsa. ”Rafael käske palvelijoitani etsimään Luigi! Ja käy katsomassa kuka herra kirjastossani istuu ja pidä huoli siitä, ettei hän kähvellä mitään.” Nulikka sanoi arvokkaan oloisena ja marssi läpi kartanon aulan suoraa päätä portaalle istumaan.
|
|
|
Post by Silver on May 21, 2010 15:32:47 GMT 3
"Ainakin nimet ovat nuorella herralla hallussa" sanoi Rafael ja katsoi kissaa kiiltävin silmin. Pian poika lähti kävelemään kohti ovia ja mies ajatteli olevan hyvä seurata tätä koppavaa poikaa. Hän poimi pojan heittämän laastarin maasta ja rypisti sen nyrkkiinsä. Rafeal kuuli kun palvelija tuli kertomaan miehestä joka odotti kuulemma kirjastossa. Agito näytti vilkuilevan ympärilleen ”Rafael käske palvelijoitani etsimään Luigi! Ja käy katsomassa kuka herra kirjastossani istuu ja pidä huoli siitä, ettei hän kähvellä mitään.” kuului pojan suusta ja hovimestari nyökkäsi tähän ymmärtävästi.
Rafael taputti käsiään ja palvelijoita kokoontui hänen ympärilleen. Hän ohjasi kaikki tehtäviinsä ja kolme mies käski etsimään Luigia. "Olepas kiltisti tällä kertaa" Rafeal sanoi näyttäen kieltä pojalle ja lähti kävelemään kohti kirjastoa. Mies käveli hetken ja Luigi pomppi hänen edestään. Mies nappasi kissan joka toisti buff buff mutta tälläkertaa se kuulosti enemmän hengästymiseltä. Rafael päätti ottaa kissan mukaansa kirjastoon, olisipa sen etsijöillä tekemistä.
Mies astui kirjastoon vihdoin tämän jättimäisen kartanon läpi kävellessään ja tuoli jolla mies istui oli selin häneen nähden joten aluksi ei Rafael nähnyt kenestä on kyse. "Anteeksi mutta tavoittelitte nuorta herraa? Joudun valitettavasti tiedustelemaan asianne laitaa herra" sanoi Rafael totisesti silittäen kissaa joka kehräsi hänen sylissään. Tuntematon mies nousi pystyyn ja käänsi kasvonsa kohti Rafaelia jolloin molemmat hätkähtivät. Mies oli aivan kuin kaksoisolento hopeahiuksisesta miehestä joka oli jonkin aikaa sitten taistellut hänen kanssaan. "Kuka te olette?" kysyi Rafael jälleen ja mies esittäytyi "Olen viereisestä ruhtinaskunnasta herttua Seph I. Rot. Tulin kysymään Agito Von Quatrosta kun hänen piti esiintyä tänään konsertissa ja odotin sitä mutta herraa ei näkynyt missään. Meinasin vaatia rahojani takaisin mutta päätin tulla tänne jos vaikka nuori herra voisi soittaa minulle täällä?" kertoi herra syynsä miksi oli täällä. Rafael mietti hetken aikaa "Tiedustelen asiaa nuorelta herralta ja voisin sanoa että se sopii tämän kerran" hän sanoi hymyillen. "Saisiko olla vielä teetä?" Rafael lisäsi ennenkuin mies ehti sanoa mitään kun oli huomannut kupin olevan tyhjä. Mies kieltäytyi ja Rafael kumarsi jonka jälkeen lähti etsimään Agitoa. "Jos haluatte jotain palvelija seisoo tämän oven takana. Huudatte vain niin saatte haluamanne" hän sanoi lopuksi ja katosi oven taakse etsimään poikaa.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 21, 2010 17:39:33 GMT 3
Agito nojasi toiseen käteensä ja ryhtyi naputtelemaan portaan kaidetta tylsistyneenä. Poika ei ollut sangen innostunut vieraista. Heistä sai kantaa vastuuta koko session aikana ja pitää huolen, että he olisivat tyytyväisiä kaikkeen – eihän Agito halunnut antaa huonoa kuvaa itsestään, paitsi palvelijoilleen, joita muutenkin kyllästytti ja risoi pojan koppava käyttäytyminen. Kuitenkaan vastahakoisuutta ei ollut esiintynyt palvelusväen keskuudessa koskaan kartanon tiloissa; maksoihan poika heille sentään palkkaa ja tarjosi katon pään päälle. Nulikka napsautti viimeisen kerran kaiteeseen ja nousi venytellen seisomaan. Poika pisti merkille kartanon tunkkaisen hajun ja ilmassa leijuvan pöly verhon. Paikkako muka siivottu – ja katinkontit! Agito tivasi mielessään ja pyyhkäisi epäilevänä sormellaan kaiteen reunaa, joka kuitenkin kaikista epäilyistä huolimatta osoittautui puhtaaksi.
Poika vilkaisi ylös ja lähti sitten juoksemaan portaita pitkin ylös. Nulikka oli vähällä kompastua rullautuneeseen punaiseen mattoon, mutta onnistui kuitenkin pitämään itsensä pystyssä suurempaa showta järjestämättä. Nuori herra kapusi itsensä kuitenkin pikaisesti pystyyn ja jatkoi pinkomistaan eteenpäin, tähtäimenään tuo pahuksen kirjasto johon Rafael oli hetki sitten suunnistanut. Jos pojan arvaus osuisi oikeaan, kyseessä olisi varmasti jotain aikaisempaan konserttiin liittyvää – pelkkä ajatus moisesta sai Agiton huonolle tuulelle.
Viimein poika saavutti tuon kyseisen huoneen oven ja töni palvelijan sen oven edestä pois viitoittaen samalla toiselle, että pitäisi suunsa kiinni. Ennen kuin Agito kurkkasi oven raosta, hän kuuli Rafaelin ja jonkin toisen miehen äänen. Tämä toinen mies oli varmasti se kyseinen vieras, ja hänen äänestään päätellen, ei kyse ollut tuosta kurttuisesta äijästä, joka olisi tullut sättimään häntä. Ei – herra pysykööt pois pojan tiluksilta jos henkensä oli hänelle kallis. Nyt poika uskaltautui raottamaan varovasti ovea ja huomasi hopea hiuksisen miehen. Ei kovin vanha… Agito tuumi mielessään ja nosti sormensa suulleen yrittäen saada mieleensä, kuka tuo mies oikein oli. Hetken pohtimisensa jälkeen nulikka tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei ole koskaan aikaisemmin nähnyt tai edes kuullut miekkosesta.
"Tiedustelen asiaa nuorelta herralta ja voisin sanoa että se sopii tämän kerran.” Agito kuuli Rafaelin sanovan ja näytti toiselle kieltä oven raosta. Nuori herra oli vähällä astua huoneeseen ja kieltäytyä avoimesti tuosta kunniasta, mutta päätti että pakoon juoksu olisi kannattavampi vaihtoehto. Poika hylkäsi oven raon ja lähti pinkomaan pitkän käytävän toiseen päähän. Päästyään käytävän päähän ja piilouduttuaan aluksi nurkan taakse hengähtämään, nulikka kurkkasi koppava ilme kasvoillaan nurkan taakse ja huomasi Rafaelin tulevan huoneesta ulos ja palvelija niiasi tälle. Agito veti päänsä takaisin nurkan taakse ja tutkaili katseellaan suurta ovea joka seisoi hänen vieressään. Nuori herra astui sisään huoneeseen, jossa oli iso sänky, pöytä ja muutama korea tuoli. Selvästi vieraille tarkoitettu yksinkertainen huone, jota Agito ei koskaan aikaisemmin ollut nähnyt. Täältä häntä ei osattaisi etsiä, joten nulikka päätti nerokkaasti piiloutua pölyisen sängyn alle - jossa muuten oli vielä enemmän pölyä, kuin sängyn päällä.
|
|
|
Post by Silver on May 21, 2010 20:02:55 GMT 3
Rafael astui ulos huoneesta ja katseli ympärilleen hetken. "Oletko nähnyt nuorta herraa?" hän tiedusteli paikalle saapuneelta palvelijalta joka osoitti suuntaa missä oli nähnyt pojan. Rafael kiitti palvelijaa ja kuulikin todella hiljaista oven narinaa jota tavallinen ihminen ei olisi voinut kuulla. Hän käveli hiljaisesti kohti tätä ääntä ja näki kun ovi oli raollaan. Poika on tyhmä kuin saapas... Rafael ajatteli ja iso hikitippa nousi hänen otsalleen. Hän käveli ovesta sisään ja katsoi kun jalanjäljet johtivat sängylle ja räpiköimis jäljet sen alle. "Hmm ei nuori herra täällä voisi olla..." Rafeal valehteli äänellä että poika sen varmasti kuuli jos oli tässä huoneessa. Mies sulki oven jäljessään ja laski Luigin alas joka rynnisti suoraan sängyn alle.
Mies käveli tarkoituksen mukaisesti ympäri sänkyä hiljalleen ja oli mukamas miettivän näköinen välttäen silti katsetta sängyn aluseen. "Tämäkin huone on yllättävän pölyinen... Miksi täällä ei ole siivottu? ...milloin tätä huonetta on viimeksi edes käytetty?" Rafael tuumi ääneen ja käveli jälleen lähellä sänkyä. Hän otti kaapista pölyhuiskun ja avasi ikkunan. Hän pölytti huonetta mutta katseli koko aika vuoronperään ovea ja ikkunaa ettei kukaan päässyt pakenemaan.
Jonkin ajan päästä mies sai suurimmanosan huoneesta puhdistettua. Hän ei kuitenkaan ollut koskenut sänkyyn ollenkaan. Mies katsoi sänkyä pitkään ja kuuli jotai rapinaa sängyn alta. "Se on varmaan vain Luigi..." hän mietti ääneen ja puisteli pölyt sängyn eräältä kohdalta ja istuutui siihen. Mies istui siinä hetken kunnes mietti että tätä on jatkunut liian pitkään. "Jos oikein muistan taisi se herra tarjota parinkymmenen tuhannen palkkion siitä nuoren herran kappaleesta jos hän olisi sen kerran soittanut... Harmi että se menee nyt sitten sivu suun." Rafeal tuumi ääneen kun muisti tämän seikan. Mies nousi pystyyn ja kutsui Luigia nimeltä. Kissa hyppelehti sängyn alta iloisesti hovimestarin luo ja Rafeal nosti hänet syliinsä. "Et sinäkään varmaan nähnyt nuorta herraa?" hän kysyi kissalta joka tyytyi kehräämään miehen silitykseen.
Rafael käveli ulos huoneesta ja jätti oven raolleen ja tipautti lapun 'vahingossa' maahan oven eteen. Lapussa oli pientä kirjoitusta ja siinä luki: Nuori herra odotamme teitä tunnin ajan kirjastossa jos mielenne muuttuu. :3 Rafael Mies jatkoi matkaa kirjastoon ja tervehti miestä kumarruksella. "Nuori herra on ehkä tulossa jos hänen aikataulunsa antaa myöten" Rafael sanoi ja hymyili herralle joka ryysti teetä äänekkäästi. "Käyn hakemassa hänen soittimensa jos hän sattuisi tulemaan." mies sanoi ja haki pikaisesti soittimet. "Ai niin... Jos hän ei kiireiltään ehdi niin tunnin päästä täällä alkaa eräät juhlat. Olette tervetullut jäämään niin voitte puhua hänen kanssaan henkilökohtaisesti" Rafael sanoi pirullinen hymy kasvoillaan mutta ilman että herra herttua huomasi sitä. Rafael siirtyi oven viereen odottamaan jos joku tulisi. Herttua taas jatkoi istumistaan tuolillaan hieman tympiintyneenä jo Agiton käytökseen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 22, 2010 14:37:15 GMT 3
Luigi mene pois! Agito nyrpisti naamaansa ja työnsi kissaa naamasta pois luotaan. Nulikka oli vielä varma ettei Rafael tiennyt missä hän oli ja Luigi jos nyt tekisi tepposet ja paljastaisi pojan piilopaikan, saisi nulikka kuulla kunniansa. Kissa viuhtoi hännällään edestakaisin ilmaa ja pian peruuttikin hieman ja asettui makuulle Agiton eteen. Typerä kissa .. ripustan sinut rusetille aulan kattokruunuun jos päästät äänenkin mokomasta suustasi. Nulikka tivasi mielessään ja katsoi kissaa pirullisesti hymyillen, joka vastasi hymyyn lyömällä poikaa kevyesti poskelle tassullaan. Agito nyrpisti nenäänsä kissalle ja pisti samalla merkille että Rafael oli jo hetken pyörinyt huoneessa siivoten – ilmeisesti perinteisen pölyhuiskunsa kanssa. Poika päätti kurkistaa sängyn alta olisiko pystynyt livahtamaan pois huoneesta, mutta Rafaelin pää kääntyi niin vinhasti edestakaisin, että poika olisi jäänyt kiinni heti ensiyrittämältä oven suuhun.
Agito näytti kissalle kieltä ja kaappasi mokoman otuksen kainaloonsa. Luigi rimpuili vimmatusti pojan otteessa, mikä sai aikaan pientä rapinaa sängyn alta – siihen poika ei ollut yhtään tyytyväinen ja lopulta päästikin hädissään irti kissasta, joka viiletti samassa Rafaelin kutsusta miehen luokse. Kissa ainakin oli oppinut nimeensä mikä saattoi olla hyvinkin hyödyllistä. "Jos oikein muistan taisi se herra tarjota parinkymmenen tuhannen palkkion siitä nuoren herran kappaleesta jos hän olisi sen kerran soittanut... Harmi että se menee nyt sitten sivu suun." Agito virnisti varmasti kuullessaan Rafaelin sanat. Mies yrittäisi kuitenkin vain huijata poikaa mokomalla typerällä valheella. Kuka hänelle oli ennen kymmentä rahaa enempää maksanut mokomasta viulun vingutuksesta – ei kukaan. Saattoihan tuossa olla jotain perääkin, mutta Agito ei sellaisia vaihtoehtoja ottanut huomioon.
Rafael poistui huoneesta ja nulikka rynnisti sängyn alta ovenrakoon tarkkailemaan mihin suuntaan hovimestari lähti astelemaan. Tuohon samaiseen suuntaan, josta tuo oli hetki sitten tullutkin. Poika huomasi myös oven edessä olevan lapun, jonka Rafael oli selvästi ’vahingossa’ tipauttanut maahan. Vai pitäisi pojan ilmaantua kirjastoon, jos suvaitsi tuon Rafaelin mainitseman palkkion saada omakseen. Ehkäpä, nulikka tuumi ja kapusi itsensä sängylle istumaan.
Siinä aikansa pohdittuaan ja jalkoja heilutellessaan, nuori herra oli saanut ajatuksensa niin puhki, että päätti käydä rahan toivossa venyttämässä hieman viulun kieltä tuolle mokomalle herralle. Agito poistui huoneesta leuka pystyssä ja palvelijat, jotka käytävällä norkoilivat ”tehtäviään suorittamassa” katsoivat poikaa tirskuen. Agiton terävä vilkaisu sai joukon kuitenkin kipittämään matkoihinsa ja poika virnisti leveästi. Saapuessaan kirjaston ovelle, nuori herra raotti jälleen ovea ja kurkisti ovesta niin, että vain tuon pään saattoi nähtä. Poika huomasi hopeaharjaisen miehen huoneessa, joka muistutti liiaksikin sitä miestä, jonka hän oli aikaisemmin nähnyt taistelevan Rafaelin kanssa. Samainen miekkonen oli myöskin kaatanut hänet nurin samaisessa paikassa. Agito astui huoneeseen sisään ja pysyi vaiti – vaikuttaen samalla hiukan pelokkaalta tuon miehen takia.
|
|
|
Post by Silver on May 22, 2010 19:15:46 GMT 3
Rafael katsoi kuinka mies alkoi hiljalleen närkästyä pojan temppuiluihin. Hän nousi pystyyn ja näytti olevan juuri lähdössä kunnes ovi avautui ja Agito saapui huoneeseen. "Hieno nuori herra saitte aikaa tulla esittämään sävellyksenne" hovimestari sanoi iloisesti ja osoitti pojalle paikkaa missä voisi esiintyä. "Niin herra tehän lupasitte palkkion tästä esiintymisestä? Puhuimmeko kahdesta sadasta tuhannesta vai?" Rafael kysyi mieheltä joka vain tyytyi nyökkäämään vastaukseksi. "Oletteko valmiit tämän nuoren herran huimaavaan esitykseen?" mies kysyi ja katsoi kun palvelusväki raahautui ovista ja ikkunoista vieraan taakse katselemaan pojan esitystä.
Vieras hätkähtyi kun palvelijat noin vain ilmaantuivat hänen huomaamattaan. Mies korahti äänekkäästi ja kääntyi nyt seurailemaan pojan tekemisiä ilmeellä 'Tämän on paras olla sen arvoista'. Rafael katsoi poikaa joka hänen silmissään näytti jännittyneeltä ja ehkä hieman pelokkaalta. "Hyvin se menee älä huoli" hän rohkaisi poikaa ja kiinnitti videokameraa alustalleen. "Älä tähän kiinnitä huomiota se on Luigia varten!" Rafeal sanoi ja nosti Luigin kameran päälle makaamaan. Tämän jälkeen mies käveli 4,684 sekunniksi ulos huoneesta ja toi ison tarjottimen täynnä kaiken maailman herkkuja vieraalle. Hän asetti sen miehen viereiselle pöydälle ja etsi oman paikkansa missä istua. "Aloittakaamme!" Rafael huusi ja taputti käsiään jolloin kaikki valot pimenivät ja yksi spottivalo osoitti nyt Agitoa. "Heti kun olette valmis nuori herra!" hän sanoi ja oli juuri etsimässä lokoista asentoa kunnes ikkunasta lensi sisään kranaatti josta oli sokka irti. "Mikä se oli?" vieras kysyi ja pian räjähti.
Ennenkuin kranaatti oli osunut maahan oli Rafael napannut tämän ilmasta ja viskasi sen autoon josta se oli alunperin tullutkin. "Suokaa anteeksi minun täytyy poistua hetkeksi" hän sanoi ja katosi pian ovesta. Rafael juoksi ulos ja runnoi auton hajalle lyhtypylväällä jonka jälkeen hän paketoi kuskin ja pari muuta henkilöä jotka autossa olivat olleen pakettiin lakanalla ja kiikutti nopeasti paketin poliisiasemalle. Hän selitti tilanteen konstaapeli P. Ahville ja kipitti todella nopeasti takaisin kartanoon. Mies astui ovesta jälleen pimeään huoneeseen ja istuutui takaisin paikalleen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 22, 2010 20:39:20 GMT 3
Agito katsoi hämmästellen Rafaelin ilon täyttämää toimintaa. Mies viiletti ympäri huonetta hymy naamallaan ja tuon hetki sitten asettama kamera ahdisti poikaa kovin. Nulikallla oli kuitenkin suunnitelmia jo sen varalle. Nuori herra tuijotti vaivihkaa tuota vierasta kulmiensa alta paheksuen mokomaa. Ei hänen soittonsa muitten soitosta eronnut – typerys, jos Agitoa mestariksi luuli. Poika soitti vain omaksi ilokseen mutta tuntui tienaavan toiminnallaan sitäkin enemmän rahaa mitä vähemmän tuota innosti soittaa. Ehkäpä tästä kerrasta voisi olla jotain hyötyäkin, koska rahat olivat todellakin tilapäisesti loppu, eikä leveilyyn ollut pahemmin vaivaa. Olihan mieskin vaivautun tulemaan konsertti paikalta tänne asti.
Agito katsahti soittimia tuolilla ja suurta flyygeliä, joka valtasi suuren osan kirjaston alasta. Yhdellä painalluksella nuori herra saattoi todeta flyygelin olevan epävireessä ja mulkaisi julmasti Rafaelin suuntaan viestittääkseen, ettei mies ollut hoitanut tehtäviään kunnolla. Huilunsa poika tipautti lattialle ja päätti olla nostamatta sitä lattialta joten jäljelle jäi enää tuo pelätty viulu. Nulikka nosti sen kätösiinsä ja testasi aluksi, oliko tämäkin puukappale täysin vinksallaan. Yllätyksekseen poika kuitenkin koki, että viululla saattoi vielä soittaakin jotain eivätkä sen kielet olleet pahemmin löystyneetkään.
Nuori herra aloitti soittamisensa ja lähti samalla astelemaan tahdin mukaisesti kohti video kameraa. Luigi huomasi kyseisen ja nousi seisomaan hämmästellen. Nulikka virnisti kissalle pirullisesti ja taukosi soittonsa hetkiseksi, potkaisi video kameran nurin ja jatkoi soittamistaan ja kääntyi kannoillaan kävelläkseen takaisin sinne, mistä oli paikalle astellutkin. Luigi puolestaan oli rynnistänyt hirveätä vauhtia flyygelin alle ja yritti nyt huitoa pojan lahjetta kynsillään nulikan kepposesta.
Soitettuaan kappaleensa Agito kumarsi ja asetti viulunsa takaisin koteloonsa. Nuori herra ei enempää sanonut vaan lähti astelemaan pois huoneesta leuka pystyssä, pysähtyen kuitenkin Rafaelin kohdalle ja pyyhkäisi toisen hiuksia. ”Flyygeli kaipaisi hieman viritystä .. ja myös minun lompakkoni.” Nulikka vihjaisi ja virnisti leveästi poistuen huoneesta katsomattakaan vierasta, joka oli seurannut hyvin tiukasti pojan esiintymistä tuolistaan.
|
|
|
Post by Silver on May 23, 2010 0:39:11 GMT 3
Vierailija oli katsonut äkäisesti koko esityksen ajan Agitoa mutta kun tämä oli lopettanut mies oli ollut haltijoissaan. Hän katsoi silmät kiiluen poikaa jota piti nyt musiikkinerona. "Maksan mielelläni tästä esityksestä teille!" mies huudahti kun poika oli poistunut huoneesta. Hän napsautti sormiaan ja pian tuli miehen palvelija ja ojensi Rafaelille sovitun summan nahkapussukassa. Rafael kiitti, kumarsi ja ohjasi miehen pois kirjastosta kohti etuovia. Agitosta hänen ei tarvitsisi nyt hetkeen ajatella ja jättäisi sen muiden palvelijoiden työksi. Olihan sentää hetken päästä juhlat talossa ja kaikki piti viimeistellä. Rafael sai miehen etuovelle missä tämän huomiota herättävät hevoskärryt odottivatkin jo lähtövalmiina. "Kiitos tästä musikaalisesta ihmeestä jonka sain kuulla tänään. Poika on rahansa ansainnut vaikka tuskin tämmöisessä talossa asuvalla olisi mitään rahapulaa koskaan" vieras naureskeli ja astui vaunuunsa sisään. Rafael tyytyi vain kumartamaan kun vaunut lähtivät liikkeille ja astelikin kohta takaisin sisään kun vaunut olivat kääntyneet kulman taakse.
Miten tuo mies vaikutti niin samanlaiselta kuin se toinen siellä oudossa maailmassa tai paikassa mikä se nyt olikaan... No samapa tuo minun täytyy viimeistellä taas kaikki kun palvelijat huvittava... Etsivät nuorta herraa... Rafael mietti kävellessään portaita ylös kohti siivouskomeroa. Hän oli juuri siivonnut kaiken mutta joku kissa ja poika, palvelijoista puhumattakaan talon jälleen sotkuiseksi törkypesäksi. Talo näytti sisältä kun siellä asuisi 16 miestä jotka eivät tietäisi käsitystä korjaa jäljet. Rafel alkoi tähän työhön jonka hän joutuu tekemään seuraavana päivänä uudestaan juhlien jälkeen.
Muutaman tunnin päästä on Rafael käynyt talon läpi ja putsannut kaikki huoneet pölystä ja muusta sotkusta. Varsinkin vierashuoneet ja salin jossa juhlat olisivat. Hän käveli keittiöön missä odottivatkin hänen aamulla tekemänsä ruuat kiltisti eikä kukaan ihmeen kaupalla ollut koskenut näihin ruokiin. Mies kutsui muutaman palvelijan joille antoi tehtäväksi viedä ruuat juhlasaliin seisovaan pöytään. Hän kutsui myös lisää palvelijoita ja antoi kaikille erinlaisia tehtäviä joskus siivota pihaa tai järjestellä jotain turhaa.
"Missä on nuori herra?" kysyi Rafael eräältä palvelijalta joka kohautti olkiaan ja sanoi: "Hän katosi taas meiltä..." Mies katsoi maahan ja huokaisi syvään. Eikö kukaan osaa pitää edes yhtä poikaa paikoillaan... hän mietti ja lähti kävelemään suuntaan missä olettaisi Agiton olevan. Suunnasta nimittäin kuului Luigin buffailua ja aivan kuin nuoren herran ääniä. Hetken kuluttua mies tuli toisiin ajatuksiin nimittäin äänen lähteenä oli tyttö. Rafael käveli oven taakse ja kuunteli hetken ääniä siellä. Sieltä kuului buffailua ja tytön itkua. Mies avasi oven ja äänet lakkasivat eikä huoneessa ollut ketään. Rafeal katsoi hetken tyhjää huonetta ja tokaisi lopuksi "Aaveita... Pojan takia talon omistajat eivät näköjään saa uinua rauhassa..." Joku koski Rafaelia selkään ja mies kääntyi. Siinä oli pelokas palvelija "Ra-ra-rafael... Nu-nu-nuori he-herra... Tarvit-vitsee tei-teitä." hän sanoi.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on May 23, 2010 14:42:54 GMT 3
Agiton jännittäminen lakkasi heti, kun pojan nulikka pääsi ulos tuosta ahdistavasta huoneesta. Poika oli pistänyt merkille vieraan miehen ilonkiljahduksia muistuttavat suurenmoisen lausunnot hänen soittamisestaan. En edes soittanut parhaimmistoani.. Poika hihitti mielessään ja kuvitteli, kuinka nuori hopeahiuksinen mies olisi pökertynyt tuoliinsa yliannostuksesta nuoren herran musiikkia. Sekös vasta poikaa huvittikin ja tuo suvaitsi nyt nauraa ääneen iloinen ilme kasvoillaan mokomalle seikalle mielessään. Nulikka olisi mitä luultavimmin kruunannut koko tilanteen tunkemalla arvokkaan huilunsa miehen nenään ja karannut paikalta.
Nuori herra asteli pitkin käytävää Luigi perässään. Kissa oli seurannut poikaa jo tovin sen jälkeen, kun poika oli poistunut huoneesta. Oikeammin Agito oli napannut sen mukaansa saadakseen jotain seuraa itselleen - tässä kurjassa murjussa kun sellaista harvoin tuppasi olemaan. Eläimellä oli ihmismäinen ilme kasvoillaan - hyvin kiero sellainen. Hiljalleen Luigista alkoi muuntautua yhä suurempi ja suurempi ihmissutta muistuttava olento, joka jatkoi pojan perässä tepastelemista kieron ilmeensä kanssa. Susi oli nuorta herraa ainakin kolme päätä pidempi, ja sen kynnet ja hampaat eivät olleet mukava näky. Niillä raatelisi helposti suuremmankin eläimen - jos susi aikoisi ladella Agiton palasiksi, siitä ei tulisi siistiä jälkeä.
Kookas, mustaan karvaan peittoutunut kahdella jalalla kävelevä susi, jolla oli punaisena hohtavat silmät pysähtyi vähän matkan päähän nuoren herran taakse oikean Luigin astellessa Agitoa vastaan. Poika virnuili aluksi hyvin iloisena, mutta pysähtyi sitten hämmästynyt ilme kasvoillaan ja katsoi taakseen minne Luigi oli astellut. Kissa jatkoi matkaansa tyytyväisenä suden jalkojen välistä, eikä ollut huomaavinaankaan kookasta otusta. Agito puolestaan jähmettyi paikalleen ja kylmä hiki kirposi pojan otsalle. Raaaafaaaaeeeel~ Poika ajatteli kauhuissaan kuin toivoen että hovimestari sattuisi kuulemaan hänen ajatuksensa, kun otus avasi suutaan, josta valui kuolaa lattialla olevalle punaiselle matolle.
Susi lähti matalasti muristen astelemaan hieman huojuen kohti nulikkaa ja tässä vaiheessa Agito tajusi ottaa jalat alleen. Poika lähti juoksemaan hirveätä kyytiä käytävää pitkin ja vilkuili välillä taakseen. Päästyään ala-aulaan johtavien portaitten kohdalle, palvelija sattui pojan onneksi astelemaan juuri portaiden alapäähän. "Etsi Rafael!" Agito huudahti toiselle hädissään, kun taulu lensi suoraa päin nuorta herraa vielä seinän takana olevan suden kädestä. Poika kompuroi aikansa paikoillaan, kunnes lähti juoksemaan jälleen vinhaa vauhtia läpi käytävän susi perässään. Palvelijan nähtyä suuri tumma olento, tuo kuitenkin pelästyi niin pahasti että juoksi suoraa päätä tyhjään huoneeseen ja piiloutui oven taakse.
Käytävällä puolestaan Agito hengästyneenä ja hädissään kipitti sutta karkuun vieläkin. Poika oli jo niin uupunut pakoon juoksusta, että hän joutui pysähtymään aika ajoin vetämään henkeä. Viimeisin kerta kuitenkin jäi kohtalokkaaksi, sillä susi loikkasi päin poikaa ja raapaisi tuota jalasta estäen pojan karkuun pääsyn. Agito oli juuri kaatumaisillaan maahan, kun susi iskikin nuoren herran lujaa päin seinää, jonka seurauksena poika menetti tajuntansa ja sai päähänsä kookkaan haavan. Susi nosti pojan maasta ja roikotti tuota kaulasta pidellen rumassa kädessään ruma virnistys naamallaan.
//vähän veny XD//
|
|
|
Post by Silver on May 23, 2010 16:44:19 GMT 3
Kuului juoksuaskelia kun hovimestari juoksi käytävissä etsien nuorta herraa. Palvelija oli selittänyt jotain sudesta ja Rafael oli sen kuullessa lähtenyt pinkomaan niin kovaa kun pääsi ympäri taloa. Viimein hän näki Agiton juoksemassa yhä karkuun jotain joka muistutti ihmissutta. Rafaelille levisi pirullinen hymy kasvoille, pääsisihän hän kostamaan tälle rumalle otukselle joka oletettavasti oli tappanut miehen lajikumppaineita. Ei Rafael kyllä heitä säälinyt oma oli ollut mokansa jos olivat tuolle hävinneet. Mies heitti sutta hopealautasella joka sattui jostain täysin odottamattomasta syystä olemaan pöydällä hänen vieressään. Susi päästi oudon äänen ja sen punaiset silmät katsoivat nyt Rafaelia. Susi selvästi tunnisti miehen vampyyriksi ja hyökkäsi pää viidentejä jalkana kohti miestä. Kuitenkaan sudesta ei ollut mitään vastusta hovimestarille kun tämä potkaisi sutta leukaan ja väänsi niskat nurin. Sen jälkeen mies repäisi suden sydämmen irti ja otti sen mukaansa juosten kohti pojan kulkureittiä. Mies näki kun susia olikin kaksi ja tämä toinen roikutti poikaa kuin mitäkin räsynukkea. Susi kuitenkin huomasi sydämmen Rafaelin kädessä ja raivostui tästä täysin. Susi heitti Agiton kohti Rafaelia ja mies otti pojan vastaan pehmeästi ja laski maahan. Tällä aikaa susi oli hypännyt perään ja oli juuri lyömässä Rafaelia. Rafael kuitenkin väisti lyönnin tiputtautumalla maahan susi huomasi tämän ja raapaisi miestä rintakehästä. Rafeal kosti tämän lyömällä nyrkkinsä suden rintakehästä läpi repäisten matkalla sydämmen irti. Susi karjaisi tuskallisesti ja lösähti sen jälkeen kuolleena miehen päälle.
Käytävällä näkyi liikkumaton suden ruumis jonka selästä pullotti käsi jossa oli sydän puristettu nyrkkiin. Pian käsi liikkui ja susi lensi seinään kun sen alta nousi mies. Mies käveli kohti haavoittunutta poikaa joka makasi tajuttomana seinän vieressä. Mies heitti sydämmet pois, nosti pojan syliinsä ja lähti kävelemään kohti tämän huonetta. Hän katsoi kuinka palvelijat raahasivat ensimmäistä sutta ulos talosta bensakanisterit ja sytytystavarat käsissään. "Tuolla on toinen" Rafael sanoi ja osoitti suuntaa josta he olivat tulleet. Palvelijat kiittivät ja jatkoivat toimiaan. Mies jatkoi matkaa kohti pojan huonetta, haavat eivät näyttäneet syviltä mutta kannatti silti pitää kiirettä. Pojassa ei myöskään näkynyt purema jälkiä joten ihmissudeksi poika ei ollut muuttumassa. Rafeal huokaisi helpotuksesta ja pääsi vihdoin huoneen ovelle.
Mies avasi huoneen oven ja astui sisään. Hän laski Agiton sängylle ja haki kaapista ensiapu tarvikkeet. Mies puhdisti pojan haavoja jonka jälkeen sitoi ne kiinni ja jätti pojan makaamaan sänkyyn. "Heti kun vaihdan takin täytyy jonkun tietenkin tulla jälleen pilaamaan se..." Rafeal huokaisi ja katsoi raapaletta rintakehässään. Hän jätti huoneeseen kaksi palvelijaa siltä varalta että Agito jotain haluaisi ja lähti vaihtamaan takkiaan. Hän käveli ison ikkunan ohi ja huomasi kokon mihin kipattiin toista suden ruumista. Rafael hymyili. Oikein tuommoisille surkeille jotka eivät osaa edes taistella mies nauroi mielessään. Hän saapui huoneensa ovelle ja astui sisään. Mies vaihtoi takkinsa nopeasti ja käveli ulos huoneestaan, hän oli kuullut jälleen oven takaa itkua ja buffailua. Mies hymyili ja käveli takaisin kohti Agiton huonetta.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 19, 2010 17:11:53 GMT 3
//"pienen" tauon jälkeen tulikin tekstiä ihan mukavasti // ”Missä olen? Mikä paikka tämä on?” Agito asteli hohtavalla vaaleanvihreällä nurmella. Aurinko paistoi kirkkaasti ja taivas oli puhtaan sininen. Pitkän tovin poika oli astellut nurmea pitkin eteenpäin kummallinen valkoinen yöpaita päällään. Yöpaita sai Agiton epäröivälle tuulelle, mutta eikai tuota vaatekappaletta sopinut poiskaan heittää; pojankloppia ei houkuttanut nimittäin kirmaaminen alasti nurmikolla. Päällimäisenä ajatuksena poika kuitenkin pohti mikä tämä kummallinen niitty oikein oli, jota hän oli kävellyt jo ikuisuuden eteenpäin kuitenkaan saavuttamatta mitään. Sitten nulikalle välähti. Tämähän on se paikka missä kuolleet vaeltavat!! Tavallistakin kalpeampi Agito kääntyi kannoillaan ympäri ja lähti hiljaa varovaisesti astelemaan takaisin siihen suuntaan mistä oli tullut. Maasto hänen takanaan alkoi muuttua aivan mustaksi ja jokaisen otetun askeleen jälkeen taivas alkoi tummua salaperäisesti hänen yläpuolellaan. Agito nielaisi ja lähti vipeltämään eteenpäin yhä nopeammin ja nopeammin. Lopulta kuitenkin pimeys tavoitti nulikan nopeammin kuin tuo oli osannut kuvitella ja Agito alkoi vajota pian kohti pohjatonta pimeyttä- - Agito nousi huohottaen istumaan ja huomasi olevansa omassa huoneessaan. Poika vilkuili pää villisti puolelta toiselle pyörien kuin varmistuakseen, että oli vielä elävien kirjoissa. Nulikka pomppasi vielä sängystä ylös ja hyppäsi ensimmäisen palvelusnaisen kimppuun vetäen tuota hiuksista ja taputellen tuon käsiä ja naamaa samalla kun istui toisen päällä. Pojan nulikka nauroi hetken itsekseen ja nousi sitten pois palvelijansa päältä virnuillessaan samalla pirullisesti. Palvelija kapusi takaisin jaloilleen ja käveli matkoihinsa apulaisensa kanssa pois toisen huoneesta nokka pystyssä ja tyly ilme kasvoillaan isännän kummallisen käytöksen johdosta. Kipu nulikan kehossa aikaisemman mellastuksen jälkeen oli sietämätön, mutta riehuessaan ja muistellessaan erikoista untaan, Agito oli unohtanut mokoman tyystin. Pojan kloppi asteli varovaisesti huoneensa ovelle ja empi hetken tarttua ovensa kahvaan. Agito tuijotti tyystin rauhallisena, pää hieman kallelleen kääntyneenä kahvaa hetken, ennen kuin tohti asettaa edes kätensä siihen. Hetken kestäneen täydellisen hiljaisuuden jälkeen Agito avasti oven ja työnsi päänsä siitä varovaisesti ulos. Ketään ei näkynyt, mutta ääniä kuului sitäkin enemmän. Poika kuuli puhuttavan jostain roviosta ja siinä samassa muisti nuo kummalliset ihmissusimaiset olennot, jotka olivat hyökänneet taloon aikaisemmin. ”Rafael..” Pääsi Agiton suusta kuin vahingossa pojan muistellessa tapahtunutta. Samassa tuo erotti askeleita lähistöltä ja käänsi välittömästi päänsä niiden suuntaan. Onnekseen poika näki Rafaelin tulemassa suoraa huonetta kohti yhtenä palasena. Tämä onni saattaisi kuitenkin kääntyä päälaelleen jos hovimestari alkaisi sättiä poikaa mokomasta tuupertumisesta. Minkäs nulikka sille mahtoi että oli pieni ja avuton rääpäle, joka ei osannut kuin turvautua nopeuteensa, jos vaara yllätti.
|
|
|
Post by Silver on Aug 20, 2010 22:04:52 GMT 3
//pahoittelen tuli ihan kakka ja lyhyt ^^'//
Rafael helpottuneena katsoi ikkunasta jälleen ja huomasi ettei susista ollut melkein mitään enään jäljellä. Mies kääntyi pikaisesti ympäri ja tajusi että rintakehässä ollut haava alkoi vuotamaan. Hän tarvitsisi verta ja nopeasti. Mies juoksi nopeasti poispäin Agiton huoneesta ja etsi ensimmäisen palvelijan joka tuli vastaan. "Tarvitsisin apuanne... Tuolla huoneessa" Rafael sanoi tyynesti palvelittajarelle ja tämä neito tajusi kai miehen tarvitsevan apua haavan paikkaamisessa joka haki tarvikkeet siihen. Mies avasi oven ja palvelija kipitti kiitollisena huoneeseen. Eräs toinen palvelija näki tämän ja jäi oven taakse kuuntelemaan mitä huoneessa tapahtuu.
"Aloittakaamme..." naispalvelija sanoi ja kuului kun vaatteet lensivät lattialle. "Kylläpä se on iso!" naisen ääni kuului. "Mahtuukohan tämä nyt varmasti...." miehen ääni kuului jonka jälkeen kuului pieni naisen voihkaisu. "Sattuiko pahasti?" Rafael kysyi ja kuului lievää pientä liikettä ja naisen ääni puhui jälleen tällä kertaa iloisena, "Nyt on parempi". Kuului askeleita pöydälle ja takaisin "Nyt käytetään tätä" nainen puhui jälleen ja mies uljahti hieman. "Ei se nyt noin paha voinut olla?" nainen kysyi johon mies vastasi: "Ei ei... Kunhan tuntui hieman... Oudolta..." Nainen hihitti hetken ja sitten kuului miehen ääni: "Anteeksi... En voi mitään tälle...", "Mitä te.... HEI EI EI SINNE E...." kuului naisen suusta ja sen jälkeen raskasta huohotusta. Askeleita alkoi kuulua kohti ovea ja palvelija pakeni paikalta.
Rafael tuli huoneesta ulos ja kantoi naista joka oli aivan kalpea eikä liikkunut. Rafeal vilkuili ympärilleen ja palvelija livisti kulman takana pakoon toistaen mielessään "En kuullut mitään! en kuullut mitään! en kuullut mitään!" Rafael käveli erääseen lukittuun huoneeseen johon ainoastaan hänellä oli avain. Huone oli kivinen, keskellä huonetta oli kivinen pöytä jossa oli tuhkaa ja musta ihmisen näkönen palanut alue. Mies pisti naisen pöydälle ja poltti tämän ruumiin katsoen vierestä kun pikkuhiljaa ruumis muuttui tuhkaksi. Rafael katsoi kelloa ja iso hikitippa tuli tämän ohimolle "lounasaika..." hän huokaisi ja katsoi palavaa ruumista josta ei enää tunnistanut kuka oli kyseessä. Huoneessa ei ollut mitään palavaa joten Rafael pystyi jättämää tämän yksinään palamaan loppuun. Hän kiiruhti ulos huoneesta ja lukitsi oven perässään. Hän lähti kiiruhtamaan kohti keittiötä ja valmistamaan ruokaa Agitolle. Nopeasti sai hän kasattua ruokaa pojalle josta koemaistajan mukaan tuli jälleen kerran erinomaista. Rafael kiiruhti pojan huoneen oven taakse niin nopeasti kun pääsi ja koputti oveen. "Tulen sisään" Rafael sanoi ja astui ovesta sisään huomaten Luigin livahtavan hänen jalkojen mukana sisään huoneeseen.
|
|