|
Post by zetsumei on Oct 30, 2009 21:17:35 GMT 3
Ki Soumei, merenneito suuresta hovista, varsin korkea-arvoisesta asemasta, ilman sulhasta asteli riemastunein hyppelyin eteenpäin. Nainen nautti täysin sieluin siitä, että omisti kaksi jalkaa pyrstön sijaan ja pääsi liikkumaan sisämaassakin, ainaisten rantojen sijaan, tai vesistöjen, meri oli varsin tylsä maahan nähden. Hän ei ollut vielä tavannut ketään tästä uudesta ja ihmeellisestä paikasta, mutta toivoi pikemmiten tapaavansa, sillä Ki ei suoraan sanottuna tiennyt minne hänen kannattaisi mennä. Nainen olikin juoksennellut pitkin metsiä ja lepäillyt kukkia täynnä olevilla niityillä ja nyt hän oli matkalla jonnekin seuraten siistiä ja selkeää reittiä, joka piirtyi puiden välissä. Nainen tiesi mikä tämä siisti reitti oli, sillä velho oli aina silloin tällöin puhunut kulkeneensa tällaista pitkin, mutta sitä hän ei osannut päättää, että oliko nyt sitten kyseessä tie, vai pelkkä polku?
Mokomalle ajatukselle nainen ei kuitenkaan ollut suonut sen kummemin aikaa, vaan oli vain keskittynyt jatkamaan matkaansa, odotuksen vallatessa hänen mielensä. Eihän sitä koskaan tietäisi mihin tie veisi? Ehkäpä jonnekin kukkaniitylle, niistä hän piti kovasti ja varsinkin hän piti niistä jos niissä oli tuhansittain eri värisiä kukkia ja vielä enemmän perhosia. Nainen hyppeli eteenpäin hidastaen vauhtiaan, sillä hän oli jo tottunut siihen, etteivät jalatkaan kaikkea jaksaneet. Ensimmäisenä päivänä se tieto oli lähestulkoon musertanut hänet, mutta sitten nainen oli piristynyt ajateltuaan, että hänellä kuitenkin oli koko elämänsä aikaa tutkia maailmaa. Ki pysähtyi hetkeksi ja otti tukea puusta päästäkseen kannon ylli ja jatkoi sitten hyppelyään polun tai tien vierellä, seuraten sitä tarkkaavaisesti metsänreunassa. Naiselle ei tullut pieneen mieleenkään, että tie olisi tarkoitettu käveltäväksi, vaan hän piti sitä vaan merkkinä, jota seuraamalla pääsisi jonnekin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 7, 2009 13:00:54 GMT 3
Yksi, kaksi, kolme.. Shariel laskeskeli äsken ansaitsemiaan rahoja mielessään samalla, kun käveli tietä pitkin kohti seuraavaa kaupunkia. Kaiken kaikkiaan hän oli saanut viisitoista kuparista rahaa ja muutaman hopeisen lantin. Shariel heilautti kullanruskeita hiuksiaan pois silmiltään samalla kun laittoi rahoja vyötäröllään roikkuvaan pussiin. Paljaat jalat koskettuvat tien lämmintä ja kuivaa pintaa kuljettaen häntä eteen päin. Päivä oli kaunis ja hyvin lämmin. Juuri sellainen, mistä Shariel piti, vaikka tänään olikin aavistuksen liian viileää hänen makuunsa..
Kullan väriset rannerenkaat helisivät Sharielin oikeassa kädessä luoden yhdessä lantiolla olevien korujen kanssa heläjävää musiikkia. Hän ei juurikaan kiinnittänyt ympäristöönsä huomasi edellään kulkevan naisen, jonka vihreät hiukset kiinnittivät hänen huomionsa. Sekä se, että tämä ei suinkaan kulkenut tiellä, kuten yleensä, vaan tien vierellä seuraten sitä hypellen pirteän oloisena. Shariel kurtisti hieman kulmiaan tällaiselle liikkumistavalle, mutta pian hymy nousi hänen huulilleen.
[[Anteeksi kesto.. -.-"]]
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 8, 2009 17:27:08 GMT 3
Ki asteli pehmein askelin eteenpäin ja meinasi kaatua. Hän otti tukea puusta ja onnistuikin pysymään pystyssä, vaika naisen käsivarret saivatkin tästä kompastumisesta naarmuja karkean puun kaarnasta. Nainen irvisti hieman ja vilkaisi käsiään, ottaen pienestä pussista selkänsä takaa yrtin ja alkoi hangata sitä käsivarren naarmuihin samalla kun mulkaisi vihaisesti käpyä, joka oli hänet melkein kampannut. Vaihtaessaan yrtin toiseen käteen ja hangatessaan myös toisen käden naarmuja, nainen tuli vilkaisseksi taakseen ja huomasi, ettei ollut yksin. Hän tarttui kiinni puusta, jotta pysyisi pystyssä ja heilutti kättään varsin mahtipontisesti samalla kuin hihkaisi. "Hei! En olekaan vielä nähnyt yhtään ihmistä täällä!"
Tämän jälkeen nainen huomasi toisen kävelevän tiellä tai polulla ja hänen silmänsä laajenivat. Pitikö tietä pitkin kävellä? Hän katsoi hämillään eteensä ja kieltämättä, tie näytti paljon helpommalta kulkea, kuin sen vierusta, jossa saattoi olla paljonkin kaikenlaisia esteitä joista puolienkaan nimitystä hän ei tiennyt. Ki vilkaisi uudestaan tulijaa ja puri hieman huultaan, laskien sitten jalkansa tielle, puristi silmänsä kiinni ja laski toisenkin jalkansa. Sitten nainen kurkisti varovasti toisella silmällään ja koska tie ei ollut sortunut hänen altaan tai mitään muutakaan, hän avasi myös toisen silmänsä ja virnisti niin leveästi kuin vain osasi.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 19, 2009 20:02:27 GMT 3
Shariel seurasi naisen kulkua lievästi sanottuna huvittuneena; vaikutti melkein kuin toinen ei olisi koskaan ennen kävellyt, tai ainakaan tämä ei tainnut ymmärtää mitä varten tiet oli tehty. Ainakin nainen näytti pitävän kävelystä. Shariel nosti toista kulmakarvaansa toisen naisen kääntyessä ja vilkuttaessa hänelle liiankin yli-innokkaasti. Neito vastasi toisen vilkutukseen omalla, hillitymmällä käden heilautuksella. "Vai niin.." Shariel vastasi hymyillen ymmärtäväisesti. Nainen taisi olla hullu. Hän katsoi kuinka toinen astui varovasti kävelemälleen tielle, selvästi peläten, että tie tekisi hänelle jotain. Kun mitään ei tapahtunutkaan toinen virnisti, Sharielin vastatessa siihen omallaan. Hän oli ollut oikeassa; nainen taisi olla hullu, mutta tämä ei vaikuttanut olevan vaarallinen, eikä Sharielilla ollut mitään seuraa vastaan. He kulkivat kuitenkin samaan suuntaan, joten siitä ei mitään haittaa ainakaan olisi. "Minne olette matkalla?" Shariel kysyi kohteliaasti kävellessään toisen rinnalle tielle. Vaikka eihän toinen välttämättä ollut matkalla mihinkään. Asui ehkä täällä lähellä jossain syrjässä tai vastaavaa. Mutta keskustelunaloitus se tämäkin oli.
[[Vihdoin sain vastattua. -. - Kuume laski tiistaina onneksi. ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 20, 2009 15:42:55 GMT 3
Ki katseli tietä ja mietti miksi ei ollut aikaisemmin keksinyt, että sitä pitkin voisi kävelläkin, mutta kohautti sitten olkiaan. Ei kaikkea voinut tietää. Hän nosti katseensa tiestä toisen kysyessä minne hän oli matkalla ja merenneito virnisti leveämmin kuin aiemmin. "Kukkaniitylle! Rakastan kukkia." Nainen odotti toisen tulevan lähemmäs ja katsoi sitten kumpaankin suuntaan tietä pitkin ja kysyi sitten toiselta kohteliaalla äänellä. "Minne sinä olet matkalla?" Sitten hänen silmänsä laajenivat ja hän läimäytti kädellään otsaansa ja niiasi tämän jälkeen hieman. "Voi miten hölmö minä jälleen kerran olin! Suonette anteeksi, etten tajunnut aiemmin esittäytyä. Minä olen Ki Soumei, Arashin huoneeseen kuuluva, Soumein suvun vanhimman haaran nuorin jatkaja. Saanko udella teidän nimeänne?" Kin olemus oli muuttunut tämän esittäytyessä varsin yleväksi, sillä jopa hänen selkärankaansa oli jäänyt muistiin hyvän ja sulavan käytöksen oppeja, vaikkakin niillä oli tapana kadota heti tultuuan. Niin kävi nytkin ja vielä äskettäin varsin ylhäiseltäkin vaikuttava käytös katosi ja Ki juoksi tieltä metsään. "Käpy!" Nainen kyykistyi erään kuusen juurelle, jonka oksista oli pudonnut käpy maahan ja nyt nainen käänteli käpyä ja katseli sitä varsin uteliaana. Velho oli kertonut, että kävyt olivat oikeastaan hyödyttömiä taikomisen suhteen, mutta nainen hieman epäili sitä, sillä käpy oli varsin jännittävän näköinen. Hän palasi tielle käpyä käsissään käännellen ja hymyili leveästi toiselle.
//Onneksi. Toivottavasti se olo tosta sitten tokenee!//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 24, 2009 14:28:28 GMT 3
"Minäkin pidän kukista.." Shariel vastasi miettien. Hän ei pitänyt niistä ehkä aivan niin paljoa kuin omituinen seuralaisensa, mutta jollain tasolla ne olivat varsin viehättäviä ilmestyksiä. Sitten toinen jo jatkoi puhumistaan keskeyttäen hänen ajatuksensa kukkien merkittävyydestä hänen elämänsä kannalta. Ki Soumei oli naisen nimi. Shariel ei ollut koskaan kuullutkaan siitä suvusta mistä toinen sanoi tulevansa, ainakin tämän käytös oli muuttunut täysin erilaiseksi mainitessaan asian, mutta sillä ei kai olisi mitään merkitystä. Tai ehkä, jos toinen olisi jostain tunnetusta korkea-arvoisesta suvusta ja lahjoittaisi hänelle, koska oli saattanut Ki:tä osan matkaa tämän kukkaniitylle, muutaman kolikon tai joitain arvokkaampia tavaroita.. Ehkä.. Saattaisi myös olla, että tämä Ki Soumeiksi esittäytynyt nainen oli vain hullu. "Olen Shariel, Tulitanssija, ja olen matkalla kaupunkiin." Shariel paljon lyhyemmin toisen kysymyksiin, mutta samassa Ki oli jo juossut kauemmas huudahtaen jotain kävystä, eikä tyttö olettanut toisen kuulleen, mitä oli sanonut. Hän kuitenkin hymyili toiselle tämän palatessa hänen luokseen tielle käpy mukanaan. Kuinka kummallisesti toinen käyttäytyikään vähän väliä. Kuin tämä ei olisi koskaan ennen nähnyt mitään kävyn tai kukkien kaltaista. Oliko Ki karannut jostain? Ajatus pyrki Sharielin mieleen, mutta toisen valoisa olemus jätti ajatuksen aiheettomaksi. "Käpyhän se tosiaan on.." Shariel sanoi hymyillen kultaisten renkaiden kilistessä. [[En muista olenko jo aikaisemmi näyttänyt tämän, mutta tässä on Sharielin hahmoesittely Shariel esittely ^^' ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 25, 2009 22:25:00 GMT 3
Ki katseli käpyä yhä tielle tullessaan, mutta nosti sitten katseensa kulmat kurtussa ja näytti miettivältä, mutta hymyili sitten taas ja niiasi hieman. "Hauska tutustua, Shariel Tulitanssija." Naisen kulmien kevyt rypistyminen oli johtunut kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että hän oli laittanut kävyn esittelyn edelle ja se oli varmasti vastoin hovikäyttäytymistä ja toiseksi, naisella oli mennyt hetki toisen nimen miettimisessä. Hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään sukunimen olevan Tulitanssija, varsin omituinen rykelmä kirjaimia, jotka kuulostivat siltä, kuin tarkoittaisivat oikeasti jotain, mutta nainen ei ymmärtänyt mitä. Hänelle sekä tuli, että tanssiminen olivat täysin outoja asijoita ja sen vuoksi hän kuvittelikin, että tulitanssija oli toisen sukunimi. Ki katsoi taas käpyä ja mietti minne sen laittaisi talteen, mutta tyytyi sitten vain kantamaan sitä käsissään, sillä naisella ei ollut mukanaan mitään, missä olisi voinut jotakin kantaa. Asia kaihersi häntä hieman, sillä vasta nyt nainen tajusi, että vaikka hän löytäisi ties mitä hienouksia, hän ei saisi vietyä niitä mukanaan oikeastaan minnekään. Hetken ajan hänen kasvoilleen oli noussut murhe, mutta nyt se pyyhkiytyi pois. "Kapunkiinko sinä sanoit olevasi menossa?! Myydäänkö siellä mitään missä voisin kantaa käpyä ja kaikkea muuta hienoa?" Kin äskeistestä murheesta ei ollut jäljellä ripaustakaan, vaan hänen silmänsä säihkyivät odottavasti, vaikka sitä nainen ei tullut ajatelleeksi, että millä hän tämän kantovälineensä maksaisi.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 28, 2009 19:04:16 GMT 3
"Hauska tutustua sinuunkin Ki Soumei" Hän vastasi. Shariel katsahti naiseen ihmettelevän ilmeen välähtäessä kasvoilla. Toinen käyttäytyi kieltämättä hiukan oudosti jäykkien muodollisuuksien ja yli-innokkaan käytöksen vaihdellessa. Hänestä se oli hieman huvittavaa toisen käytös jotain niin tavallista, kuin käpyä kohtaan, mutta toisaalta ihmeteltävää oli, mistä Ki oli oppinut tämän toisen, muodollisemman käytöksen. "Kyllä, uskoisin.." Shariel vastasi toiselle hymyn edelleen viipyessä hänen huulillaan. "Jos kävelemme ripeästi, saatamme olla siellä huomenna puolen päivän jälkeen. Nukkuisimme siis tässä tien lähellä jossain.." Hän jatkoi hieman epäilevästi. Toinen ei varmastikaan haluaisi nukkua tien vieressä, missä kuka tahansa voisi käydä heidän kimppuunsa keskellä yötä. Shariel itse tosin olisi turvassa kissanhahmossaan, mutta toisesta hän ei voinut mennä sanomaan. "Et taida olla täältä kotoisin?" Shariel kysyi uteliaisuudesta pienen tauon jälkeen. Häntä kiinnosti missä toinen oli oppinut käyttäytymään tuolla tavalla muodollisesti. ja mikä oli ollut se hetken välähtävä murhe Kin silmissä.
|
|
|
Post by zetsumei on Nov 30, 2009 19:31:53 GMT 3
Ki katsoi toista onnellisena kuullessaan tämän sanovan kyllä. Siihen hän ei kauheasti kiinnittänyt huomiota, että toinen oli sanonut heti perään uskoisin, vaan piti asiaa täysin varmana. Hänen silmänsä loistivat ja hän pyörähteli pari kertaa tiellä ympäri, pitäen käpyä korkealla ilmassa naurun karatessa hänen huuliltaan. Nainen näki silmissään oikein kauniin laukun, joka oli sopusuhtainen, mutta jonka sisälle mahtui yhtä jos toista pikkutavaraa ja miksei isompaakin jos hän niin haluaisi. Tämän purkauksen jälkeen hän rauhoittui hieman ja malttoi kuunnella toisen puheen jatkon siitä, kuinka kauan matka kaupunkiin mahtaisi kestää. Nainen nyökytteli pari kertaa päätään ja kääntyi siihen suuntaan, minne toinen oli menossa, valmiina vaikka juoksemaan, jos toinen niin sanoisi. Yöpyminen tienlaidassa oli hänelle vain yöpyminen tienlaidassa, ei kovin ihmeellinen asia, eikä ainakaan mitenkään pelottava. Ja miten olisikaan, Ki ei ollut koskaan ennen yöpynyt minkään tien laidassa. Tai polun. "Toivottavasti yöllä loistaa kuu ja on pilvetöntä." Naisen pää kallistui hetkeksi haaveilevasti, sillä hän piti kuun katselemisesta ja pikkuruisten tähtien myös. Ki katsoi Sharielia tämän kysyessä siitä, että hän ei tainnut olla täältä päin ja nainen puisti hieman päätään. "En. Tänne kesti kävellä aika kauan, ehkä kuukauden, ehkä enemmän. Nukuin alussa paljon, joten en ole aivan varma." Nainen hymyili olkiaan kohauttaen ja esitti sitten vastakysymyksen. "Oletko sinä täältä päin?"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Dec 4, 2009 21:00:21 GMT 3
"toivottavasti.." Shariel vastasi. Hänkin toivoi näkevänsä kuun, vaikka se tänä yönä ei olisikaan täysi. Puolikuuta oli melkein yhtä mukava katsella kuin täyttäkin kuuta. Hän oli katsellut toisen ilonpurkausta pienen välimatkan päästä. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos Ki yhtäkkiä vaikka sekoaisikin ja alkaisi väkivaltaiseksi. Matkalaisista tien päällä ei koskaan tiennyt.. "Okei.." Shariel sanoi vastaukseksi toisen selitykseen, ettei ollut täältä kotoisin. "Voisihan sen niinkin sanoa.." Hän puolestaan vastasi esitettyyn kysymykseen.Vastaus kysymykseen, oliko hän täältä kotoisin, oli kyllä ja ei. Voisi ajatella että hän oli, mutta hän ei itse ajatellut niin. Tämä paikka ja nämä kaupungit olivat vain paikkoja jossa hän vietti aikaansa ja keräsi tienestejä..
Shariel jatkoi matkaansa Ki Soumein kanssa astellen kevyesti pitkin pölyistä ja lämmintä tien pintaa. "Mistä sitten lähdit?" Shariel kysyi hiljaisuuden jälkeen kiinnittäen uudestaan huomionsa naisen siniseen ihoon ja vihertäviin hiuksiin. Miten hän oli onnistunut saamaan sellaiset?
[[Anteeksi, ajatus katkeili pitkin tekstiä -. -" ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Dec 5, 2009 18:52:53 GMT 3
Ki hyppelehti eteenpäin, katsellen ympärilleen. Hän toivoi löytävänsä vielä muitakin yhä hienoja aarteita kuin käpy, jota hän piteli visusti hyppysissään, ettei se vain hukkuisi. Nainen nyökäytti hieman päätään toiselle, kun tämä sanoi, olevansa täältä päin kotoisin, tai niin hän ainakin käänsi voisihian sanan. Hän pysähtyi katsomaan erästä varpua ja hetken mietittyään katkaisi sen ja käänteli sitä käsissään, mutta heitti sen sitten takaisin tien sivuun. Harmi paistoi naisen silmistä, sillä hän olisi mielellään ottanut varvun mukaan, mutta koska jo kävyn kanniskelu tuotti erinäisiä ongelmia, varpu oli saanut jäädä. Hän jatkoi asteluaan tiellä, ihmetellen miten ei todellakaan ollut aiemmin uskaltanut laskea jalkojaan tielle, eihän tiessä ollut mitään pelottavaa. Toisen kysymys herätti Kin ja irroitti tämän katseen tiestä. Nainen mietti hetken aikaa ja yritti selvästi pähkäillä miten asian kertoisi. "Hmm. Minä olen kotoisin Jentaista, Arashin alueelta. Jentain on meren suurin asuttu alue ja Arashi on sen suurin kaupunki." Ki kääntyi kävelemään selkä menosuuntaan päin ja osoitti kädellään siihen suuntaan, missä Arashin kaupunki sijaitsi ja käännähti sitten ympäri, hymyillen toiselle. "Mistäs sinä olet lähtöisin?" Naisen katse kääntyi nopeasti matka seurastaan ja hän otti pari juoksuaskelta erään puun luokse, josta irroitti palasen naavaa, pyöritellen sitä sitten ihmeissään sormissaan. Hän ihastui naavaan siihen määrin, että kun hän palasi tielle, oli naava yhä hänen käsissään, samoin kuin käpy. "Täällä on kaikkea uskomattoman hienoa!" Kin silmät säihkyivät hänen katsellessaan ympärilleen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Dec 8, 2009 22:51:29 GMT 3
Sharielia huvitti edelleen naisen vilkas käytös ja innostuneisuus kaikkea kohtaan, mutta pian hän sai vastauksen miksi toinen oli sellainen kuin oli. Jentain? Arashi? Meressä? "Meren? Meren? Miten olet tänne joutunut?" Shariel huudahti hämmästyksestä ja nosti oikean kätensä kasvojensa tasalle. "Kuinka on mahdollista että hengität samaa ilmaa kanssani? Kuinka oikein elitte veden alla?" Kysymyksiä riitti eikä hän tiennyt minkä niistä olisi esittänyt ensin ja missä järjestyksessä loput. Shariel ei ollut koskaan edes ajatellut, että meressä voisi olla kalojen lisäksi elämää ja siksi hänestä oli varsin kiehtovaa tavata tällainen.. Olento merestä.. Tällainen merenneito.. Sitten toinen esitti kysymyksen, joka sai hänet hetkeksi hiljaiseksi; mistä hän oli lähtöisin. Hän oli lähtöisin.. Täältä.. Kaikkialta.. Ei mistään.. "Olen lähtöisin kaikkialta ja en mistään.." Hän vastasi erpäröiden. Kyllä, tämä oli hyvä tapa kiertää se tosiasia, ettei tiennyt vastausta kysymykseen. Shariel oli elänyt niin kauan kuin muisti kissojen seurassa, ja tanssien, ettei juuri muusta tiennyt. "Niin on.. " Shariel lausui ja katsahti naiseen silmät hymyillen salaperäisesti. Aiheen vaihto kävi hänelle hyvin.
|
|
|
Post by zetsumei on Dec 10, 2009 23:12:50 GMT 3
Kin pää kääntyili sinne ja tänne hänen jatkaessa eriskummallisten ja hauskan näköisten asioiden etsimistä, samalla kun naava sotkeutui hänen käsissään käpyyn, mutta tätä nainen ei huomannut. Hän oli lähtemässä jälleen tieltä metsään, nähtyään erittäin jännittävän värisen kukkasen, joka näytti kasvavan aivan yksin keskellä varpuja ja kaikkea muuta vihreää, kun Shariel sanoi ihmettelevän kysyvästi hänen asuinpaikkansa. Nainen pysähtyi ja kääntyi katsomaan toista ja hänen päänsä kallistui hieman, kun hän mietti toisen kysymystä siitä, miten oli päässyt tänne tielle ja miten hän pystyi hengittämään ilmaa. Oikeastaan toinen esitti tavattoman paljon kysymyksiä ja hetken Ki vain seisoi suu auki, yrittäessään keksiä mitä sanoisi. "No siis... Me elimme veden alla vähän niin kuin te täällä maan päällä. Ja minä voin hengittää samaa ilmaa kuin sinä, koska kiltti velho muutti minut ihmiseksi ja sitten minä kävelin ja päädyin tänne." Nainen pyöritteli molemmin käsin käpyä ja oli varsin hämillään koko asiasta, jopa siinä määrin, ettei hän oikein tajunnut toisen vastanneen naisen omaan kysymykseen varsin ympäripyöresti. Kuitenkin hän tajusi nyökäyttää päätään toisen puhuessa, jottei olisi aivan töykeä. Hän oli jo täysin unohtanut kukkasenkin, jota oli aikonut mennä katsomaan ja käveli käpy ja naava kourissaan eteenpäin, miettien oliko osannut vastata edes hieman oikein toisen uteluihin. Ki oli hyvin pitkään hyvin vaiti ja keskittyi vain kävelemään eteenpäin, mutta sitten pieni lintunen alkoi visertää hieman kauempana puussa ja naisen mielenkiinto kiinnittyi heti linnun lauluun. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja hymy levisi naisen kasvoille. "Mmm. En ole koskaan kuullut tuollaista linnun viserrystä..." Hän aukaisi silmänsä ja alkoi etsimään katseellaan pirteän äänen lähdettä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Dec 21, 2009 19:58:32 GMT 3
Toisella oli jo selvästi jotain muuta mielessä, kuin hänen kanssaan jutustelu sen Shariel huomasi. Kin huomio kiinnittyi jokaiseen vähänkin mielenkiintoiselta tai erilaiselta vaikuttavaan asiaan. "Hm, jaha.. Kauanko olet sitten ollut öh, ihminen?" Shariel jatkoi toisen vastaukseen miettien samalla, oliko tässä lähistöllä mahdollisesti lukittua turvapaikkaa mieleltään hieman erilaisille.. Hän hieman epäili naisen tarinaa, mutta, kuten oli jo aiemmin huomannut, Kin ihon ja hiusten värit puhuivat tämän kertoman tarinan puolesta. Ellei toinen ollut niin päästään sekaisin, että olisi mennyt ne värjäämään..
"Niin, voisin syödä sen välipalaksi.." Shariel ajatteli ääneen Kin toteamukselle, ettei tämä ollut koskaan ennen kuullut kyseisen linnun liverrystä. Samalla kun siirsi katseensa pieneen, mutta pullean puoleiseen lintuun, joka istui erään puun oksalla. Hän saisi sen helpostikin kiinni, jos hiipisi kissana sen lähelle ja loikkaisi lähimmältä oksalta siihen.. Shariel kuitenkin jätti asian sikseen, sillä uskoi Kin pahoittavan mielensä. Siitä voisi seurata vaikka mitä, oletuksella, että nainen tosiaan oli hullu tai merestä kotoisin.
[[Anteeksi vastaukseni kesto.. Joulusiivouksen takia koneella olomme on kielletty melkein täysin.. -. -" ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Dec 23, 2009 16:26:00 GMT 3
//Eipä tuo haittaa, en ole itsekään kauheasti ollut koneella, ainakaan ajan kanssa.//
Ki oli mitä onnellisemmalla tuulella juuri sillä hetkellä. Hänestä tuntui aivan siltä, kuin mikään ei voisi mennä pieleen ja no, elämä oli yksinkertaisesti ihanaa ja täydellistä. Nainen katseli ympärilleen uteliaana, toivoen löytävänsä lisää yhtä mielenkiintoisia asioita kuin käpy ja naavankappale, mutta juuri sillä hetkellä hänen katseensa ei tavoittanut mitään kauhean mielenkiintoista. Hetken päästä, noin viiden tai kuuden askeleen jälkeen hän kuitenkin pysähtyi ilahtuneena huudahtaen ja poimi maasta pienen hohtavan valkoisen kiven, jota käänteli iloisena käsissään. Hän lopetti kiven tutkimisen toisen kysyessä kauan hän oli ollu ihmisenä ja toisen sinivihreän kulman ollessa koholla, nainen mietti ja yritti laskea päiviä. "Hmm. Ehkä viikon... Tai kaksi. No ei ainakaan kolmea, siitä olen aika varma. Tai ehkä kolme.." Hän räpytteli mietteissään silmiään, kohautti sitten olkiaan ja jatkoi hymyissä suin. "En kauaa!" Tämän jälkeen hän katseli taas hetken kiveä ja koska se oli tarpeeksi pieni, hän sujautti sen vyönsä alle, sillä vaikka se painoikin hieman naisen kylkeä, oli kipu sen arvoista, että Ki sai kuljetettua kiven mukanaan. Hänen olisi aivan välttämättä saatava laukku ja mielellään vielä sellainen, jossa oli kymmenittäin eri kokoisia ja näköisiä taskuja, jotta kaikki naisen löytämät asiat mahtuisivat mukavasti laukkuun.
Juuri sillä hetkellä, kun Shariel kertoi voivansa syödä linnun, josta Ki oli puhunut, oli nainen taputtanut tunnustelevasti vyötään, peläten kiven tipahtaneen. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä kuulemasta mitä toinen oli sanonut ja yllättyneenä hän katsoi tätä ja hetken äimisteltyään totesi varsin yksinkertaisesti. "Syöttekö te pikkulintuja jotka laulavat kauniisti?" Nainen ei tiennyt mitä ajatella asiasta, mutta totesi sitten mielessään, että jokainen tekee tavallaan, ei kai sille mitään voinut, vaikka kyseessä olisi pikkulintujen napostelu. Ja vielä niin kaunisäänisten pikkulintujen.
|
|