Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Dec 25, 2009 21:49:31 GMT 3
Shariel hymähti Kin kertoessa kuinka kauan oli ollut ihminen, tai vapaalla jalalla. Se selitti tämän kiinnostuksen kaikkeen. Hän ei itse enää kiinnittänyt huomiotaan kaikkeen vähänkin erikoiseen. Toisin oli, kun hän oli ollut lapsi.. Silloin Shariel oli kiinnittänyt asioihin välillä vähän liikaakin huomiota ja joutunut pulaan sen vuoksi. "Taidat pitää ihmisenä olosta, vai mitä?" Hän kysyi virnistäen toiselle. Tuulenvire puhalsi tytön hiuksiin saaden hänet siirtämään ne kasvoiltaan pois liikkeellä, jota käsikorujen kilahdukset säestivät. "Kissani syö lintuja mielellään.." Shariel totesi mietteliäänä vilkaisten taivaanrantaan ja huomasi, sen mitä hän metsältä näki, että aurinko oli vajonnut jo alemmas. Ei kuluisi kauaakaan kun se jo laskisi hyväilevät säteensä piiloon häneltä. Ja sitä paitsi, Shariel tunsi tosiaan olonsa hieman nälkäiseksi. Hänen pitäisi kuin pitäisikin napata jokin pikkulintu tai jyrsijä iltapalaksi.. Ki ei suorastaan vaikuttanut olevan vastaan tätä, mutta oli selvästi yllättynyt kuullessaan hänen syövän lintuja. "Vähän matkaa vielä, sitten pysähdymme." Shariel sanoi vilkaisten seuralaiseensa, joka ei näyttänyt osoittavan vähäisintäkään väsymyksen merkkiä.
|
|
|
Post by zetsumei on Dec 28, 2009 19:46:02 GMT 3
Ki asteli varsin tavallisen näköisesti eteenpäin, mikä oli häneltä varsin suuri saavutus. Hän hymyili toiselle leveästi ja nyökäytti päätään tämän kysyessä nauttiko toinen ihmisenä olosta ja nyökkäyksensä jälkeen nainen täydensi sitä sanoilla. "Voi kyllä! Tämä on ollut tavattoman ihanaa, kun olen saanut tutkia kaikkea tätä, mistä olen vain kuullut huhuttavan. Ja tietenkin on paljon asioita, joista en ole ikinä kuullutkaan, tai oikein ymmärtänyt mitä ne ovat, joten oppimista riittää!" Nainen hypähti hieman sivulle ja jatkoi sitten eteenpäin kulkemista, vilkaisten jalkojaan, kenkiensä kärkiä jotka aina välillä vilahtivat mekon helmojen alta. Hänen jalkojaan kivisti hieman, mutta kulkeminen oli liian ihanaa, jotta hän saattaisi käydä lepäämään, eikä nainen haluaisi levätäkään ennen kuin toinen niin päättäisi, ettei hän viivästyttäisi tämän kulkua. Hän nosti katseensa ja katsoi Sharielia hyvin, hyvin mietteliäänä. "Kissasi?..." Oli selvää, ettei hän tiennyt mikä kissa oli ja miksi se söi pikkulintuja. Tietenkin hän nopeasti keksi mitä kaikkea kissa saattoi olla, ainakin sillä taisi olla suu, jos se söi lintuja, ehkä se oli isompi lintu, tai lihansyöjäkasvi. Ki jatkoi miettimistä, nyökäten hieman toisen kertoessa heidän pysähtyvän piakkoin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Dec 28, 2009 22:22:34 GMT 3
"Kyllä, näet sitten illalla", Shariel vastasi toisen ihmettelyyn kissasta katsomatta. Hän ei ollut täysin varma tiesikö Ki mikä kissa oli, vaikka se siltä vaikuttikin, mutta lisäkysymyksien puutteessa Shariel jätti asian sikseen. Asia kyllä selviäisi ennen pitkää. Hän huomasi Kin vauhdin hidastuneen hieman, muuttuneen normaalimmaksi. Matka alkoi vaatia verojaan siis häneltäkin. Shariel olisi hyvin pystynyt kuvittelemaan toisen juoksevan koko päivän ja sitten vielä yön lainkaan väsymättä. Hän alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota ympäristöönsä etsien heille turvallista paikkaa yöpyä. Ei ihan tien vierellä, mutta lähellä. Mielellään jonkun suuren puun tai kiven luona. Shariel ei muistanut, oliko sellaisia juuri tämän tien varrella. Heidän käveltyä vielä jonkin aikaa, aurinko oli jo laskemassa värjäten taivaan punertavaksi, Shariel huomasi haluamansa paikan. Ei se täydellinen ollut, eikä juuri sellainen kuin hän oli kuvitellut, mutta suojaisi Kitä enimmiltä uteliailta katseilta. Tiestä noin kymmenen askeleen päässä oli suurehko tammi ja sen vierellä ehkä kahden jalan korkuinen ja levuinen kivenlohkare, jonka taakse toinen saattoi halutessaan tehdä pienen tulen. "Perillä ollaan", Shariel lausui hyvillään seuraten samalla sivusilmällään toisen reaktiota, ja lähti sitten kävelemään kohti kiveä ja puuta. Hän nukkuisi puussa jos vain löytäisi sopivan kohdan.
|
|
|
Post by zetsumei on Dec 30, 2009 14:59:18 GMT 3
Ki nyökäytti päätään toisen sanoessa, että hän näkisi kissan sitten illalla, oli tämä sitten mikä tahansa. Toivottavasti se ei sentään olisi mitään kauhean vaarallista, ei kai sentään, olisihan Shariel varoittanut häntä jotenkin jos asianlaita olisi niin. Sitä paitsi, hän ei ollut vielä nähnyt ainoatakaan pelottavaa asiaa ihmisenä olonsa aikana, joten ehkä maanpäällä ei sellaisia ollutkaan, nainen ei ollut nähnyt kuin hyviä ja ihania asioita. Hän asteli eteenpäin rauhallisin askelin, katsellen ympärilleen hajamielisesti, painaen mieleensä erillaisia asioita, joita hän voisi noukkia laukkuunsa takaisinpäin tullessaan. Juuri nyt naisella ei ollut voimia sellaiseen, mutta sitten kun hän tulisi takaisin, Ki poimisi tuon kukan tuolta ja tuon kiven tuosta ja nuo ihanalta näyttävät varvut tuon pikkuisen kannon viereltä. Hänen kasvoilleen levisi iloinen hymy toisen sanoessa heidän olevan perillä ja nainen katsoi ihaillen paikkaa jonka Shariel oli valinnut heidän yöpymistään varten. Hetken aikaa hän ei tehnytkään muuta kuin tuijotti sivummalta suurta kivenlohkaretta ja seurasi sitten toisen perässä, saaden hieman lisää virtaa ja kulki jälleen hyppiväisellä tyylillään, kunnes pääsi kiven luokse ja painoi poskensa sen kylkeä vasten. Naisen ylävartalokin painui kiveä vasten ja näytti aivan siltä, kuin hän olisi halannut kiveä, tai nukahtanut niille sijoilleen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 2, 2010 23:21:12 GMT 3
Shariel käveli rauhallisesti kiertäen kiven muutaman sentin päästä. Ki näytti katselevan paikkaa ihmetyksen ja ilon sekaisella tunteella. Ei paikka ollut kummoinen, mutta kelpasi hyvin täksi yöksi. Hetken ihailtuaan toinen hyppelehti kiven luokse ja halasi sitä. Shariel kohotti kysyvänä toista kulmaansa ja kohautti hartioitaan. Hullu mikä hullu. "Taidat pitää paikasta?" Hän kysyi valon pilkahdellessa silmissä liekkien tavoin. "Tarvitsetko yöksi tulen?" Shariel jatkoi nostaessaan käteensä muutaman kuivan risun. Pitkään aikaan ei ollut satanut - onneksi. Shariel ei yhtään pitänyt kylmästä ja kosteasta sade ilmasta, mutta juuri tämän kyseisen syyn vuoksi hän asui etelässä, missä harvemmin satoi. Mitä tuleen tuli, Shariel ei sitä tarvinnut, mutta se piti villieläimet loitolla, joten mikä ikinä Kin vastaus tulisikaan olemaan, hän tekisi sen joka tapauksessa. Jos hän oikein muisti, täällä lähistöllä pitäisi olla kivet, joita tyttö oli viimeksi täällä pysähtyessään käyttänyt, ja sitten levittänyt lähiympäristöön. Siitä oli tosin niin pitkä aika, että Shariel oletti niiden kadonneen syystä tai toisesta. "Kerää noin kymmenen tämän kokoista kiveä", Shariel pyysi toista ja näytti kädessään olevaa juuri löytämäänsä kiveä, jonka hän sitten laski lähelle suurempaa kiveä. Alkaen tämän jälkeen taas kerätä keppejä ja risuja nuotiota varten. Suurempiakaan oksanpätkiä ei ollut maahan tippunut.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 5, 2010 18:20:56 GMT 3
Ki halasi silmät ummessa kiveä ja kuunteli kivestä lähtevää laulua, jonka kuuntelemisen merenneito taisi vallan hyvin. Tietenkään hän ei kovinkaan usein ehtinyt jäädä kuuntelemaan kivien laulua ja meren alla taas laulu vääristyi ja kuulosti tavattoman inhottavalta. Nainen avasi hieman silmiään toisen kysyessä pitikö hän paikasta ja kevyt hymy levisi hänen kasvoilleen. "Kyllä, todella paljon!" Hän räpytteli hetken silmiään Sharielin kysyessä tulesta ja hetken mietittyään nainen nousi seisomaan, pitäen tosi yhä kättään laskettuna kivelle. "Tulen? Aaa, sinä tarkoitat sitä tulta! Kuulostaa hienolta, en ole ennen nähnyt tulta oikein läheltä." Odotuksen tuoma into valaisi Kin kasvot ja tämä katsoi varsin innokkaasti toista, odottaen tämän ottavan taskustaan tulen tai ehkä laukustaan. Toisen alkaessa keräämään risuja, hän oli hivenen hämillään ja hiuksiaan näperrellen hän ei osannut muuta kuin katsoa toisen tekemisiä. Mutta hetki kun Shariel pyysi häntä keräämään näyttämänsä kokoisia kiviä, kävi nainen puuhaan tarmolla ja hänen onnistuikin löytämään varsin mukavasti parikin kiveä. Sen jälkeen hän joutui tekemään enemmän töitä saadakseen loput kahdeksan kasaan, mutta onnistui siinä silti ja kantoi ne Sharielin luokse. "Tässä! Mitä teen niille nyt?"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 5, 2010 20:10:54 GMT 3
"Etkö? " Shariel kysyi hämmästyneenä, kun toinen sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt tulta. Tosin, eihän meren alla nyt kovin helposti puuta saa syttymään.. Kivet laitetaan ympyrään tähän näin.." Shariel vastasi laskien kantamansa puut maahan, ja laittoi muutaman kivistä maahan puoliympyrän muotoon lähelle suurempaa kiveä. "Osaat varmaan tehdä työn loppuun?" Hän jatkoi alkaessaan kerätä lisää oksanpätkiä nuotioon. Kun kivikehä oli viimein valmis Shariel pinosi näppärästi kepeistä ja löytämästään tuohesta keon, jonka hän ehkä saisi syttymään tuluksilla. Usein tytöllä kesti kauan aikaa saada tuli syttymään, mutta se kieli lähinnä harjoituksen puutteesta, koska usein hänen ei tarvinnut sytyttää tulta laisinkaan.
Pimeä oli jo laskeutunut kun Shariel viimein sai tulen syttymään. Hän huokaisi helpotuksesta ja vilkaisi lähellä olevaan Ki'hin. "Muista että tuli on kuumaa", Shariel varoitti varmuuden vuoksi, koska ei tiennyt tiesiko toinen tulen polttavan. Heidän yläpuoleltaan puusta kuului touhukasta rapistelua, joka sai Sharielin kääntämään päätään äänen suuntaan. "Pieni hetki." Hän kuiskasi, "Nyt hiljaa." Ennen kuin muuntui kissaksi, kiiveten ketterästi puuhun kuulemansa jyrsijän perään.
[[Pieni autohittaus tapahtui ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 6, 2010 22:03:25 GMT 3
Ki katseli ihmeissään kuinka toinen alkoi asettelemaan kiviä ympyrän muotoon ja sitten nyökäten kyykistyi ja alkoi itsekin asettelemaan kiviä, täydentäen ympyrän ja tuntien itsensä varsin onnelliseksi tästä pienestä savutuksesta. "Valmista tuli, tai ainakin minä luulen niin." Hän nousi pystyyn ja katseli kiviä, jotka eivät ehkä olleet täydellisessä ympyrässä, mutta varsin lähellä sellaista. Silti Ki toivoi, että tulta ei haitannut, jos ympyrä oli hieman eläväinen ja jos ei ymmärtänyt, niin antaisi sen anteeksi, koska nainen oli ensimmäistä kertaa tekemässä nuotiolle kiviympyrää. Hän katseli uteliaana miten Shariel pinoi puut kiviympyrän sisään ja otti tulukset käteensä ja nyt Ki kyykistyi uudelleen ja kuiskasi hiljaa. "Tuossako tuli asuu?" Sitten hän odotti aivan hiljaa mitä tapahtuman piti ja kun toinen oli viimein saanut tulen sytytettyä, nainen hyppäsi pystyyn ja katsoi hämillään tulta ja nyökkäsi Sharielin varsin viisaalle varoitukselle. Sääli vain, että Ki ei oikeastaan tiennyt mitä kuuma tarkoitti. Hän oli lumoutunut räiskyvästä tulesta, joten hätkähti hieman toisen käskiessä hänen olemaan hiljaa, muuttuen sitten neljällä jalalla kulkevaksi olennoksi ja hävisi. Nainen räpytteli hetken ajan silmiään ihmeissään, mutta keskittyi sitten taas nuotioon, istuutuen sen ääreen. Hän kuiskasi varsin hiljaisella äänellä, lähes äänettömästi. "Minä olen Ki, hauska tutustua." Sitten hän työnsi kätensä lähemmäs tulta, kunnes viimein kosketti punaisia liekkejä ja kiskaisi kätensä takaisin. "Tuo oli tuhmaa ja tarpeetonta." Hän kuiskasi edelleen, vaikka oli polttanut sormensa. Ei tosin kauhean pahasti, mutta tarpeeksi muistaakseen ensi kerralla mitä kuuma tarkoittaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 10, 2010 19:07:08 GMT 3
Shariel pudisti päätään Kin yrityksille tutustua tuleen. Tällä ei selvästikään ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, mitä tuli oli tai mitä se mahdollisesti teki osuessaan esineisiin. Nyt Sharielin piti kuitenkin keskittyä olelliseempiin asioihin, kuin Kin ja tulen kohtaamiseen. Hän näki rapisevan äänen aiheuttajan: pienehkö jyrsijä, joka näytti rotan ja oravan risteytykseltä. Eikä kestänyt aikaakaan kun Shariel nappasi jyrsijää niskasta kiinni ja tappoi sen hampaillaan. Koska hän ei olettanut, että Ki pitäisi siitä näystä, että hän söisi veristä raatoa tämän edessä, Shariel söi illallisensa puussa tarkkaillen samalla alhaalla olevaa seuralaistaan. Vaikka puussa olikin sopiva oksankohta hänelle nukkua, Shariel päätti viettää tämän yönsä alhaalla Kin seurana, ellei toinen muuttuisi aivan kestämättömäksi, jolloin hänen olisi pakko mennä puuhun saadakseen nukuttua.
Syötyään ja pestyään itsensä kissa hyppäsi alas puusta ja muuttui takaisin ihmiseksi. Shariel ei olettanut Kin ymmärtävän häntä kuten Satar oli ymmärtänyt. "Minähän varoitin: tuli puree jos siihen koskee", Shariel lausahti hymyillen ja lisäsi tuleen muutaman oksanpätkän.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 10, 2010 19:23:45 GMT 3
Ki katseli ympärilleen yrittäen keksiä miten saisi kivun lakkaamaan sormessaan. Tarpeeksi kauan ympärilleen katseltuaan hän huomasi erään yrtin, josta vanha velho oli hänelle puhunut ja uteliaana nainen asteli kyseisen kasvin luokse. Hetken ajan hän vain tuijotti sitä, kunnes viimein ojensi kätensä ja käänteli varovaisesti kasvia, napsauttaen sitten kyntensä avulla heikon varren poikki. Nainen pyöritti kasvia sormiensa välissä ja tunsi sen muuttuvan tahmaiseksi ja lopulta hän pyyhkäisi koko sotkun kipeän sormensa päälle. Hän ei kylläkään tiennyt toimiko yrtti tällaiseen, mutta soveltaminen oli ollut aina hänen vahvoja puoliaan ja hetken päästä hänestä tuntuikin siltä, että kipu oli hellittämässä. Seuraavaksi nainen katseli ympärilleen ruokaa etsien, kunnes lopulta tyytyi kohauttamaan olkiaan ja astelemaan sopivan matkan päähän nuotiosta istuutuen sen lämpöön. Hän kaivoi vyönsä alta, kyljen kohdalta esiin pienen nahkaisen pussin, josta nainen otti esiin pienen vihreän palleron, joka oli litistynyt eikä oikeastaan enää muistuttanut palleroa, muuta kuin naisen omassa mielessä. Hän pisti sen suuhunsa alkaen pureskelemaan rauhallisesti ja saatuaan sen syötyä, nainen otti pussista toisen litistyneen palleroisen.
Juuri kun Shariel oli laskeutunut puusta, Ki söi pussin viimeisen litistyneen palleron ja katsoi tavattoman pettyneesti tyhjään pussiin, aivan kuin olisi toivonut, että sinne ilmestyisi lisää litistyneitä palleroita. Näin ei tietenkään käynyt, vaan nainen tyytyi huokaisten työntämään pussin takaisin vyönsä alle, josta se pisti hieman esiin naisen huolimattoman asettelun takia. Ki nosti katseensa Sharieliin tämän sanoessa tulesta ja puremisesta ja nainen hymyili hieman hämillään toiselle. ”En arvannut, että tuli on niin pahatapainen. Enkä tiennyt, että kuuma on sama asia kuin pureminen! Jos olisin tajunnut sen, olisin pitänyt sormeni loitolla tulesta, aivan varmasti.” Tämän sanottuaan nainen käpertyi pitkäkseen niille sijoilleen, katsoen kuitenkin useamman kerran, ettei ollut liian lähellä nuotiota ja tuijotteli sitten tulen rätinää.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 10, 2010 19:44:33 GMT 3
Shariel nauroi Kin kommentille. "Tulella ei ole tapoja" Hän sanoi "Se polttaa ja tuhoaa. Sen takia se pitää pitää kivikehän sisässä." Shariel jatkoi pyöritellen oksaa käsissään. Ki oli syönyt jotain omituisia litistyneen muotoisia vihreitä asioita, joita Shariel ei tunnistanut. "Mitä olivat nuo syömäsi asiat?" Hän kysyi kiinnostuneena, vaikka toinen makasikin jo sellaisessa asennossa, kuin olisi valmis nukahtamaan heti. Olivatko Kin voimat jo ehtyneet? Päivällä toinen oli ollut koko ajan voimaa täynnä eikä tuntunut pysähtyvän hetkeksikään.
Shariel oli itsekin väsynyt, eikä pannut pahakseen, jos Ki'kin olisi. Keskustelun päätyttyä hän muuntautuisi takaisin kissaksi ja menisi, jos toista ei haittaisi, tämän viereen nukkumaan. "Piditkö muuten kissastani?" Shariel kysyi virnistäen viskatessaan käsissään pyörittelemänsä kepin viimein tuleen.
[[ Tapahtuuko yöllä mitään? Halutettasi voit/voidaan keksiä jotain.. ^^ ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 12, 2010 15:46:46 GMT 3
Ki katsoi vakavana Sharielia tämän kertoessa tulen tavoista ja nyökkäsi tälle. ”Vai pitävät kivet sen aisoissa. Se on hyvä, muutenhan se purisi kaikkia kasveja ja yrttejä!” Nainen heilautti kättään laajassa kaaressa ja jatkoi sitten. ”Enkä minä löytäisi niitä kaikkia ihanuuksia ja omituisuuksia, mitä olen nyt löytänyt...” Hän kaivoi naavan kappaleen esiin ja katseli sitä hetken aikaa, kunnes laittoi sen sitten taas pois toisen kysyessä hänen syömistään litistyneistä palleroista. ”Ne olivat yrteillä vahvistettuja merileväpalleroita. Varsin hyvän makuisia ja vievät hyvin nälkää pois, jos ei muuta ole tarjolla. Ikävä kyllä söin vihon viimeisenkin niistä, joten huomenna pitäisi löytää jotain syötäväksi kelpaavia kasveja tai marjoja...” Nainen vaipui hetkeksi omiin maailmoihinsa miettien ensimmäisinä päivinä syömiään marjoja, jotka olivat saaneet hänet oksentamaan useana päivänä. Hän oli vasta jälkikäteen muistanut myrkyllisten marjojen olemassa olon ja oli siitä asti kiertänyt marjat kaukaa, koska ei osannut sanoa mikä niistä saisi hänet oksentamaan ja mitkä maistuisivat hyvältä. Sharielin kysymys sai naisen nostamaan katseensa tulesta, jota hän oli jäänyt lumoutuneena tuijottamaan ja leveä hymy valtasi hänen kasvonsa. ”Sekö oli kissa! Se näytti pehmoiselta.” Ki laski päänsä käsiensä päälle ja mietti voisiko itse hommata jonain päivänä kissan, sillä sellainen pörröinen pikku kaveri olisi mukava. ”Ovatko kissat niin pehmoisia kuin miltä näyttävät?” Hän nosti miettiväisen katseensa Sharieliin.
//Mulle ei ole mitään väliä, että voi tapahtuakin jos haluat ^^//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 12, 2010 19:44:08 GMT 3
Shariel nyökytteli toisen vastauksille tulesta hiljaa, katsellen mainitun asian leiskuntaa kivikehässä. "Kyllä niitä löytää", hän lausui viitaten sanoillaan ruokaan. "Viimeistään kaupungista voi ostaa ruokaa." Shariel jatkoi siirtäen katseensa toiseen. Hän ei uskonut, että toisella olisi yhtään sen enempää rahaa, kuin hänelläkään. Toinen vaikutti vaipuneen omiin ajatuksiinsa hetkeksi, eikä Shariel keskeyttänyt vaipuessaan samalla myös omiin ajatuksiinsa.
"Pehmoisia? Kyllä, kyllä ne ovat", hän vastasi ravistellen päästään pois huomista koskevat ajatukset. "Ne ovat myös kovia saalistamaan ja ärsytettynä saattavat iskeä kyntensä ihoosi." Shariel jatkoi virnistäen. "Mutta kissoilta on vaikeampi ryöstää mitään", tyttö jatkoi edelleen muistellen edellistä kertaa, kun hänet oli säkissä kuljetettu ties minne, "joten nukun useimmiten kissana yöt." Shariel lopetti puheensa, antaen toiselle hetken aikaa miettiä sanomiaan asioita. "Haluat varmaan silittää kissaa?" Shariel kysyi hymyillen ovelana, vastaten toisen katseeseen, ennen kuin muuttui kissaksi ja tassutteli toisen viereen. Hän ei muuttuisi ihmiseksi enää ennen aamua. Siihen hän oli liian väsynyt.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 13, 2010 20:56:48 GMT 3
Ki nyökäytti päätään toisen kertoessa, että ruokaa voisi ostaa kaupungista. Nainen ei ollut missään vaiheessa tullut ajatelleeksi sellaista vaihto ehtoa, koska hän ei ollut ikinä joutunut ostamaan ruokaa. Meressä elämä tosin oli vähän erilaista ja siellä hän tietenkin tunnisti paremmin kasveja, samoin kuin rannassa kasvavia yrttejä ja kerran hän oli myös löytänyt rannasta marjapensaan, joka oli sinne eksynyt ja levinnyt valtavaksi ravinteikkaalla ja vesirikkaalla paikalla. Väsymys tuntui hetken ajan painavana naisen yllä, mutta ei hän vielä haluaisi nukahtaa, hän halusi nauttia jokaisesta ihmisenä viettämästään päivästä mahdollisimman paljon! Ja sen takia hänen pitäisi jaksaa valvoa vielä hetki. Onneksi Shariel alkoi kertomaan kissoista ja Ki kuunteli silmät suurina, että kissat olivat pehmeitä, hyviä saalistajia ja saattoivat iskeä kyntensä ärsytettynä. Se oli varsin kiinnostavaa tietoa, sillä nainen ei ollut koskaan keskustellut velhon kanssa sen syvällisimmin eläimistä ja siksi tämä kaikki oli hänelle varsin uutta. Toisen kertoessa myös siitä, että kissoilta oli vaikea ryöstää mitään, meni nainen hetkeksi hämilleen, sillä hän ei ollut koskaan kuullut eläimestä, jolla olisi omaisuutta. Mutta toisaalta, ei kai sekään niin mahdotonta olisi? Nainen oli juuri ja juuri saanut sen asian järkeiltyä, kun Shariel kertoi nukkuvansa yönsä kissana ja hänen piti miettiä kuumeisesti myös tätä asiaa. Miltähän tuntuisi olla kissana yöaikaan? Miettiminen sai kuitenkin päättyä, naisen nähdessä toisen muuttuvan silityskysymyksensä jälkeen kissaksi ja astelevan häntä kohti. Ki kohottautui hieman ja ojensi kättään kissaa kohti, selvästi iloisena tilanteesta. Kun kissa oli tarpeeksi lähellä, nainen laski varovaisesti kätensä sen selälle ja silitti kissaa rauhallisesti. ”Pehmeä turkki...” Väsymys alkoi painaa Kitä ja hän painoi päänsä kätensä päälle maahan, jatkaen kissan silittelyä. Hetken päästä väsymys tulvahti hänen ylitseen ja nainen nukahti.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 19, 2010 19:28:39 GMT 3
Shariel-kissa kehräsi toisen silittäessä häntä selästä. Harvemmin ihmiset silittelivät katukissoja, joita näkivät kujilla, ja sellaiseksi Shariel miellettiinkin kissana. Likaiseksi ja kirppuiseksi katukissaksi, joka hän ei todellakaan ollut. Jonkin ajan kuluttua Ki lopetti silittämisen ja nukahti. Shariel vartioi vielä hetken hiljaisena lepäävää yötä, ennen kuin jäi toisen viereen nukkumaan. Maassa oli yllättävän mukavaa, mutta Shariel uskoi sen johtuvan vain seurasta. Lopulta hänkin nukahti kevyeen uneen.
Tuli oli ehtinyt sammua yön aikana. Sen Shariel huomasi ensimmäisenä herätessään aamunkoitteessa, mutta se oli arvattavaakin. Kukaan ei ollut lisännyt siihen puita. Heidän onnekseen kukaan uteliaampi henkilö ei ollut kulkenut tiellä heidän nukkuessaan. Kerran hän oli herännyt hevosten kavioiden ääneen tieltä, mutta he, joko eivät välittäneet, tai huomanneet kytevää nuotiota, ratsastivat pois kovaäänisen jutustelun saattelemana. Sharielin turkki oli kostea yön aikana laskeutuneesta kasteesta. Hän joutui ravistelemaan turkkiaan tovin ennen kuin pystyi muuttumaan ihmiseksi niin, ettei olisi silloinkin täysin läpimärkä. Ollessaan jälleen ihminen, Shariel pohti kannattaisiko nuotio sytyttää ennen lähtöä, vai olisiko se turhaa, päätyen lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. "herätys ystäväiseni." Shariel lausahti Ki'lle hyväntuulisesti.
[[Anteeksi kesto, totaalinen inspiraation puute yllätti.. -. -" ]]
|
|