|
Post by zetsumei on Jan 19, 2010 20:35:58 GMT 3
Ki nukkui makeasti koko yön, pelkäämättä tai murehtimatta. Uniaan nainen ei enää siinä vaiheessa muistanut, kun Sharielin ääni hänet hereille nyki, mutta aika varma hän kuitenkin siitä oli, että tuli oli ilmestynyt useampaankin uneen. Nainen makasi silmiään räpytelen hetken paikoillaan, mutta kohottautui sitten venytellen pystyyn, haukotellen samalla hieman. "Huomenta, nukuitko yhtä hyvin kuin minä?" Nainen venytteli vielä hetken, ennen kuin nousi pystyyn, tepasteli hetken jäseniään verrytellen ja huomasi viimein nuotion sammuneen. Varvaisesti hän hiipi nuotiopaikan viereen, kyykistyi ja katseli kivikehää, kuiskaten samalla hiljaa. "Karkasiko tuli kivistä huolimatta?" Hänen katseessaan oli huolta ja ihmetystä, kun nainen varovaisesti kosketti kylmää tuhkaa joka nuotiosta oli jäänyt. Vielä enemmän hän oli ihmeissään katsellessaan sormeaan, joka oli mustunut niiltä osin mitä hän oli tuhkaa vasten painanut. Hetken ajan nainen katseli mustunutta sormeaan, mutta pyyhkäisi sen sitten ruohikkoon viereensä, miettien miten saisi tuhkaa vietyä meren alle. Siitä voisi tulla uusi muoti-ilmiö, tuhkakiekurat poskissa, tai vastaavaa. Mutta toisaalta, eipä Ki ollut vielä palaamassa mereen, ei ainakaan pariin vuoteen!
//Eipä mitään ^^//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 22, 2010 22:05:04 GMT 3
"Heräsin muutaman kerran" Shariel vastasi toisen esittämään kysymykseen, kuinka hän oli nukkunut yönsä, samalla pudistellen kosteita vaatteitaan. Tämä oli ulkona nukkumisen huono puoli: kosteat vaatteet ja märkyys. Shariel hämmentyi hieman toisen kysyessä karkasiko tuli yön aikana. Hänen mielestään oli kysymys oli typerä. Tietenkään tuli ei ollut karannut, koska silloinhan he eivät välttämättä olisi enää elossa. "Tuli sammuu jos siihen ei laita puuta säännöllisesti." Shariel lausahti ja vilkaisi Ki'tä, joka oli kyykistynyt sammuneen nuotion jäänteiden äärelle ja leikki tuhkalla.
"Meidän on jatkettava matkamme nyt heti, jos haluamme ehtiä seuraavaan kaupunkiin ennen iltaa." Hän jatkoi, lisäten mielessään: ennen parasta markkina-aikaa. Vaikka eihän siellä pitäisi nyt tällä hetkellä pitäisi markkinoita olla, mutta sillä nimellä Shariel kutsui sitä aikaa, jolloin tienasi eniten ja jolloin oli eniten ihmisiä liikkeellä. Hän lähti kävelemään tietä kohti, jääden odottamaan Ki'tä hetkeksi kiven vierelle.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 24, 2010 15:51:53 GMT 3
Ki horjahti hieman kuullessaan, että tuli oli kuollut, koska se ei ollut saanut puita ravinnokseen. Yhtäkkiä nainen alkoi säälimään tulta, joka, vaikka olikin julma ja satutti muita, oli niin riippuvainen muista, eikä voinut hallita näin ollen omaa elämäänsä. Hän uskoi yhä tulen olevan elävä olento. "Tuli parka." Nainen katsoi vielä hetken kivikehää, mutta kuuli sitten Sharielin puheet matkan jatkamisesta ja suoristautui päätään nyökäyttäen. "Selvä! Jatketaan siis matkaa, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti kaupunkiin ja saan ostettua laukun itselleni. Sellaisen pienen, mutta tilavan." Hyppelehtien hän lähti seuraaman toista ja tavoitti tämän kiven luona, loikkien siitä tielle hymyillen, nyt jo tulen unohtaneena. Tiellä hän pyörähti ympäri puiden latvustoja katsellen ja hihkaisi onnellisena. "Minusta tuntuu, että tästä tulee kaunis päivä!"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 24, 2010 20:55:09 GMT 3
Shariel hymähti Ki'n kommentille tulesta. Tämä ei näyttänyt tajuavan, ettei tuli ollut elävä olento, ainakaan sellainen, joka kykenisi ajatteluun. Onneksi Ki kuitenkin unohti tulen heti kun pääsi takaisin tielle. "Millä aiot laukun ostaa?" Shariel kysyi virnistäen hieman. Tytön ei ollut koskaan tarvinnut ostaa laukkua, joten hänellä ei ollut aavistustakaan paljonko ne oikeastaan maksoivat. Eivät laukut kuitenkaan ihan halpoja olisi. Mutta hän oletti myös, ettei Ki'llä välttämättä ollut yhtään rahaa mukanaan. Sharielilla ei kyllä ollut varaakaan antaa sitä toiselle..
"Varmasti tuleekin." Shariel vastasi tarkastellen ympäristöä samalla kun asteli eteenpäin tiellä. Aurinko oli noussut korkeammalle, eikä taivaalla ollut kuin muutama yksinäisen oloinen pilvi. Hän toivoi päivästä kuumaa ja aurinkoista, ei pelkästään siksi, että tunsi vaatteidensa olevan vielä hieman kosteat kasteesta. Tyttö vain rakasti aurinkoa.
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 25, 2010 19:06:06 GMT 3
Ki sulki hetkeksi silmänsä ja vain haisteli metsästä huokuvia tuoksuja, joita hän ei ollut koskaan aiemmin saanut haistella. Nainen ei kunnolla huomannut vaatteittensa kosteutta, sillä hän oli jälleen kerran kiinnittänyt huomionsa kaikkeen muuhun kuin itseensä ja olikin jo kyykistyneenä tutkimassa erästä kasvia. Kasvi kadotti kuitenkin kiinnostavuutensa hänen kuullessaan Sharielin esittämän kysymyksen millä hän aikoisi maksaa laukkunsa ja huolestunut ilme valtasi naisen kasvot. "Ostaa..." Sitten hän alkoi kaivelemaan vyötään, jonka alla oli vaikka mitä kätkettynä, asteli toisen luokse ja ojensi käsiään tätä kohden. Käsillä oli useampi kultahippunen. "Luuletko, että nämä riittävät?" Huolestunut ilme oli yhä naisen kasvoilla tämän odottaessa mitä toinen mahtaisi vastata hänen mukanaan kantamista hippusista.
//Olen tulossa kipeäksi, joten voi olla, etten pysty/jaksa pariin päivään käydä vastaamassa.//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 28, 2010 16:49:18 GMT 3
Shariel kuuli huolestuneisuuden Ki'n äänessä tämän toistaessa sanan 'ostaa'. Hetken hän luuli olevansa oikeassa, että toisella ei olisi ollenkaan rahaa, mutta erehtyikin pahan kerran, kun käänsi katseensa Ki'n käsiin. Yllätys valaisi tytön kasvot muutamaksi sekunniksi, ennen kuin hän sai käännettyä sen ystävälliseksi hymyksi. "Tuossa on enemmän kuin tarpeeksi", Shariel vastasi, "etsitään jokin kunnollinen rahanvaihtaja, että saat noista hyvän hinnan." Hän jatkoi kääntäen katseensa pois hipuista. Sharielin ei tarvitsisi enää koskaan asua kaduilla, jos hän saisi jostain noin paljon kultaa, kuin Ki'llä oli käsissään. Shariel ihmetteli, mistä Ki oli saanut kullan, mutta eikö tämä ollut sanonut olevansa jostain korkea-arvoisesta suvusta.. Tosin hän ei ollut koskaan kuullut, että merestä voisi löytää kultaa, mutta nähtävästi sekin oli mahdollista, yhdessä siellä asumisen kanssa, mitä Shariel epäili yhä suuresti. Kukaan ei voinut hengittää veden alla, ellei ollut kala. Ja vaikka Ki'n iho ja hiukset olivatkin omituisen väriset, se ei tehnyt tästä kalaa. Kalat olivat pieniä ja hyvän makuisia niin paljon kuin hän niistä tiesi. Shariel oli nähnyt meren kerran, jos hän muisti oikein, ja silloinkin se oli näyttänyt vain astetta suuremmalta järveltä, jossa oli pahan makuista vettä. Hän oli kokeillut sitä, koska ei uskonut paikallisten varoituksia veden suolaisuudesta. [[Okay, itsellänikin alkoivat Prelit, niin vastaan kunhan kerkeän taas Parane pian! ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Jan 30, 2010 20:06:03 GMT 3
Ki hymyili onnellisena kuultuaan, että kultahippusissa oli enemmän kuin tarpeeksi laukun ostoa varten, mutta sitten hänen ilmeensä muuttui hieman hämmentyneemmäksi toisen alkaessa puhumaan rahanvaihtajista, sillä niistä nainen ei tiennyt yhtään mitään. Hän laittoi kultapalat takaisin vyönsä suojiin samalla kun kysyi asiasta toiselta. "Mitä ne rahanvaihtajat ovat? Onko heitä paljonkin?" Hän lähti varovaisin askelin kävelemään kohti kaupunkia, yrittäen samalla keksiä minkä näköisiä nämä rahanvaihtajat mahtoivat olla, mutta nainen ei pärjännyt kovinkaan hyvin. Nainen vaipui ajatuksiinsa eteen päin astellessaan, eikä hän oikein kiinnittänyt huomiota tienvarsiin, mikä oli varsin epänormaalia hänelle. Ki käytti harvoin aikaa miettimiseen, sillä se oli hänestä yleensä varsin tylsää puuhaa, paremmin sitä oppi asioita kun teki niitä itse.
//Kyllä tää tauti on nyt viimein menossa ohi ^^ Onneksi//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 2, 2010 21:10:45 GMT 3
"Onhan heitä muutama" Shariel vastasi kierrellen. Hän ei itsekään ollut aivan varma siitä, kuinka monta rahanvaihtajaa kaupungissa oli, mutta kai niitä paljon pitäisi olla. "He ovat.. Henkilöitä, jotka vaihtavat arvoesineitä rahaksi." Shariel jatkoi pitäen miettimistauon ennen henkilöitä -sanaa. Hän oli melkein nimennyt heidät rehellisiksi, mutta hetken mietittyään oli tullut toisiin ajatuksiin: useimmat rahanvaihtajista ja muista eivät olleet kovin rehellisiä, vaan yrittivät saada mahdollisimman suuren palan omaan taskuunsa. "Odota hetki." Tämän sanottuaan Shariel poikkesi hetkeksi tieltä huomatessaan sen vierellä kasvavan pensaan, jossa oli punertavia marjoja. Hetken yhtä marjaa käänneltyään hän tunnisti sen syötäväksi, joskaan ei muistanut kyseisen lajin nimeä. "Aamiainen, olkaa hyvä." Shariel virkkoi viittoesaan Ki'tä liittymään seuraansa. Marjat olivat kirpeitä, mutta täynnä mehua. "Syö vain punaisia marjoja", Hän jatkoi ojentaen toiselle kourallisen juuri poimimiaan marjoja. Hän ei muistanut, olivatko vihreät, raa'at marjat vain pahoja, vai sen lisäksi myös myrkyllisiä. Oli asia miten vain, ne eivät olleet syötäviä.
[[ Hienoa ^^ ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 3, 2010 19:00:42 GMT 3
Ki kuunteli tarkkaavaisen näköisenä Sharielin selitystä rahanvaihtajista ja nyökytteli useamman kerran päätään. "He siis vaihtavat kultani rahaksi. Mikä se raha sitten oikeastaan on?" Naisen ilme muuttui tutun miettiväiseksi. Meren alla heillä ei ollut rahaa, mikä ikinä se olikaan... Tai ainakaan hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan rahasta, ei, olihan hän, velho oli joskus puhunut siitä. Tämä oli tainnut useammin kuin kerran mainita kuinka rahasta oli pulaa, mutta tarkemmin nainen ei rahasta tiennyt. Sharielin mainitessa poikkeavansa muualla, nainen nyökäytti päätään ja lähti itse tutkimaan tien toista puolta, koskien jokaiseen kasviin jonka näki, niitä käännellen. Kuullessaan maninnan aamiasesta hän kääntyi ja riensi hyppivin askelin toisen luokse ottaen vastaan tämän ojentaman kourallisen marjoja. "Kiitos!"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 11, 2010 12:38:03 GMT 3
Shariel söi hetken samalla keräämiään marjoja keräten sitten kasan marjoja kädelleen ja suuntasi askeleensa tielle. Hän toivoi Ki'n saaneen syötyä tarpeeksi; heillä olisi kuitenkin muutaman virstan verran matkaa seuraavaan kaupunkiin, eikä tien vierestä välttämättä toista kertaa löytyisi välipalan tarjoavaa kasvia. Hän itse oli tottunut vaeltamaan vähän nälkäisenä pitempiäkin matkoja, mutta Ki ei välttämättä ollut. "Jatketaan matkaa", Shariel huudahti Ki'lle viittoen vapaalla kädellään seuraamaan. Heidän ruokailunsa aikana aurinko oli noussut lähelle ratansa lakipistettä ja lämmitti tien pinnan kuumaksi. Siis mukavan lämpimäksi kävellä Sharielille. "Pidätkö auringonpaisteesta?" Shariel kysyi uteliaana seuralaiseltaan. Meren pohjaan, vaikka hän edelleen epäilikin toisen asuneen siellä, aurinko ei tainnut näkyä. Tosin se, miten kasvit pystyivät sitten elämään siellä ilman valoa, oli hänelle arvoitus.
|
|
|
Post by zetsumei on Feb 12, 2010 20:16:43 GMT 3
Syötyään Sharielin antamat marjat, Ki alkoi itsekin keräämään marjoja ja söi niitä sitä mukaa mitä sai poimittua. "Onpa hyviä..." Tyytyväinen ilme kasvoillaan hän silmät ummessa nautiskeli marjojen mausta, huomaten sitten toisen olevan jo lähdössä palailemaan tielle. Nopeasti nainen keräsi lisää marjoja käteensä, nähtyään Sharielin tehneen samoin ja palasi sitten hitaasti tielle, jottei olisi pudottanut käsissään olevia marjoja. Tiellä ei mennyt kauaa, kun nainen alkoi syömään marjoja ja oli kohta saanut ne kaikki syötyä ja hänen kävelynsä muuttui normaalin hyppeleväiseksi. Kuullessaan kysymyksen auringosta, nainen nyökäytti päätään. "Kyllä, kyllä minä pidän! Se on niin kaunis ja lämmin. Niin ja kirkas." Nainen ei ollut kokenut aurinkoa kovinkaan ongelmalliseksi, sillä hän oli tottunut aurinkoon velhon eläessä ja tämän kanssa keskustellessaan, vaikkei kokonaan missään vaiheessa ollutkaan poissa vedestä. Hän ei enää muistanutkaan kuinka hänen ihonsa oli palanut ja olo muuttunut pyörryttäväksi ensimmäisillä kerroillaan velhon kanssa puhuttuaan.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 2, 2010 16:22:18 GMT 3
Shariel alkoi syödä marjoja samaan aikaan Ki'n kanssa, mutta hänen tahtinsa oli paljon hitaampi kuin seuralaisensa, joka jo hetken kuluttua alkoi liikkua hyppivään tyyliinsä. "Mukava kuulla", Shariel vastasi, "Itsekin pidän auringosta paljon." Mitä hän ilman aurinkoa tekisikään. Joskus satesta synkkinä päivinä hän ei edes jaksanut liikkua suojastaan, jos sellaiseen oli illalla jaksanut mennä, kuin äärimmäisen nälän sattuessa. Silloinkin hyvin ripeästi ihmisenä, jos suojapaikassa ei ollut hiiriä tai rottia. Niiden kanssa oli mukava leikkiä hetki ennen ruokailua, muuta hauskaa niissä ei sitten ollutkaan. Likaisia ja nopeita pieniä otuksia..
Tie haarautui ja Shariel valitsi vasemmalle viettävän haaran uskoen sen vievän kaupunkiin. Pian heitä vastaan tulikin joukko aseistettuja miehiä hevosilla ratsastaen. Shariel ei osannut sanoa, olivatko nämä kunniallisia kansalaisia vai tavallisia ryöväreitä, mutta pian se nähtäisiin. Hän veti Ki'n lähelleen ja pyysi tätä kävelemään rauhallisemmin, ettei kiinnittäisi huomiota, vaikka turhaahan sitä oli sanoa. Ki'n ihonväri ja hiukset vetivät heti huomiota puoleensa. Kaikkien Sharielin toiveiden vastaisesti miehet hidastivat hevostensa kulkua kävelyyn ja olivat selväst iaikeissa pysähtyä jututtamaan kahta yksin matkaavaa naista, joista ainakin toinen vaikutti hyvin oudolta. "Hei, te siellä!" Kuului huuto hetken kuluttua. Shariel muotoili kasvoilleen kestohymyn, jota käytti aina epätoivottujen asiakkaiden kanssa ja viittoili Ki'tä olemaan hiljaa. Hän todella toivoi toisen ymmärtävän tämän pienen vihjeen.
[[Anteeksi kesto. Jännitystä peliin vähän : D ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 3, 2010 20:53:39 GMT 3
Ki katseli taivaalle ja nautti kasvoillaan lepäävästä valosta. Ilma lämpeni auringon säteiden myötä ja sai naisen askelluksen muuttumaan säästäväisemmäksi, sillä kuumalla kelillä tuli kuuma ja sitten jano. Nainen ei ollut koskaan kärsinyt janosta meressä ollessaan erinäisistä syistä ja kuiva kurkku saivat hänet lähes itkemään, sillä janon tunne oli niin kamala. Siltikään hänen askelluksensa ei ollut rauhoittunut kuin hieman ja yhä hän loikki eteenpäin, kunnes tie haarautui kahteen suuntaan ja sai naisen pysähtymään. Sharielin valittua toisen tienhaaroista, nainen lähti taas hyppimään tämän perässä iloisesti hymisten jotain omistuista kappaletta. Entistä omituisemmaksi sen teki se, etei nainen kovin hyvin muistanut kaikkia kohtia siitä...
Ratsastajat nähdessään Kin silmät levisivät aivan ammoilleen ja oli lähellä ettei myös hänen suunsa olisi levinnyt ihmetyksestä. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt hevosia! Pää hieman kallelleen painuen nainen katsoi miehiä ja hevosia ja koitti ymmärtää näkemäänsä, vaikka se todella vaikeaa olikin. Ihmetys ja Sharielin lievästi jännittynyt käytös saivat naisen kävelemään rauhallisesti, lähes normaalisti, mutta eivät estäneet häntä tuijottamasta ratsukoita. Tilanne hämmensi häntä kovasti, mutta kuullessaan huudahduksen nainen hymyili leveästi ja vastasi. "Hei myös teille!"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 6, 2010 22:27:07 GMT 3
Ki tervehti vastaantulijoita tutulla pirteällä tavallaan. Shariel sitä vastoin tervehti varautuneemmin. Hän ei tiennyt, mitä miehet halusivat heistä. Hän oli kuullut maantierosvoista, myös sellaisista jotka ratsastivat, kuin se olisi jokin ihme, mutta ei ollut olettanut koskaan tärmäävänsä mihinkään, joka vähääkään voisi viitata sellaiseen. "Hyvää päivää, hyvät herrat", Shariel tokaisi saaden muutamia hymyjä irtoamaan. Ratsumiehet olivat pysähtyneet puolikaarta muistuttavaan ryhmittymään jättäen keskelle tilaa heille, yksin tiellä matkaaville naisille. Hetkeen ei kuulunut kuin hevosten hermostunutta liikehdintää. "Mitä kaksi noin erikoisesti pukeutunutta ja kaunista naista tekevät täällä, keskellä maantietä, kaukana kylistä ja kaupungeista ihan yksin?" Sanoi eräs miehistä kallistaen päätään sivulle ja hymyillen lipevästi. Shariel loi pitkän katseen vieressään seisovaan Ki'hin vaientaen tämän.
"Olemme eksyneet seurueestamme, hyvät herrat. Kuulumme kiertävään teatteriseurueeseen", Shariel vastasi hymyillen valloittavasti. "Voisitteko mahdollisesti opastaa meidät lähimpään kaupunkiin?" Hän jatkoi viattomana vilkuillen jokaista miestä vuoron perään. Hän toivoi esityksensä menevät heihin täydestä, ja ettei Ki pilaisi kaikkea. "Ja mikä mahtaa olla teidän roolinne öh, seurueessanne?" Mies jatkoi hymyillen entistä maireammin selvästi uskomatta Sharielin kertomusta kiertelevästä teatteriseurueesta. "Minä olen tanssija ja hän on.." Shariel ei osannut lopettaa lausettaan. Hän katsoi Ki'tä toivoen hänen jatkavan sitä uskottavasti.
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 9, 2010 0:20:57 GMT 3
Ki katseli uteliaasti hevosia ja naisen pää pyöri vinhasti hänen katsellessa ensin jokaista hevosta vuorotellen ja sitten näiden selässä olevia miehiä, yrittäen ymmärtää miten miehet olivat joutuneet hevosten selkään. Hän katseli hymyillen miestä, joka oli esittänyt asiansa varsin imartelevaan sävyyn ja oli sanomassa tälle, että liiasta imartelusta saattoi menettää kielensä, kun huomasi Sharielin katsovan häntä pitkään. Ehkä toinen halusi hänen olevan hiljaa sen sijaan, että hän olisi kertonut kaikille eräästä merenneidosta, joka oli imartelullaan menettänyt kielensä. Hän oli hetken ajan hämillään, mutta tajusi sitten, ettei niin traaginen tarina sopisi tähän hetkeen.
Nainen katsoi Sharielia tämän puhuessa kadonneesta seurueesta ja tiedustellessaan missä lähin kaupunki mahtaisi olla ja käänsi sitten odottavasti katseensa kysymyksen esittäneeseen mieheen silmät loistaen. Ki todellakin tahtoi päästä kaupunkiin ostamaan laukun josta oli haaveillut! Hän kallisti hieman päätään miehen kysymyksen johdosta ja kallisti sitä hivenen lisää kuultuaan Sharielin vastauksen. Jonkin aikaa nainen vain tuijotti silmät suurina miesjoukkoa koittaen keksiä jotain sopivaa vastausta ja kuiskasi viimein hyvin hennolla ja hiljaisella äänellä. "Minä olen narri."
|
|