Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 9, 2010 14:40:57 GMT 3
Shariel pysähtyi kuullessaan toisen sanovan jotain. Narri? Sanoiko Ki että hän oli narri? Tytön teki mieli ravistella toista vastauksestaan, mutta se kyllä selittäisi toisen omituisen käytöksen ja ulkonäön muille. Heille puhunut mies kohotti kysyvänä toista kulmaansa ennen kuin purskahti nauramaan. "Näytä sitten jotain mitä osaat!" Mies huudahti Ki'lle. Shariel huokaisi. Ratsastajat kyllä tietäisivät, mikä narri oli ja mitä se teki, mutta tiesikö Ki. "Sinä myös tanssityttö" Hän jatkoi hymyillen. Sharielin teki mieli ravistella myös miestä. Hän ei ollut mikään tanssityttö! Tai, olihan hän, mutta miehelllä ei ollut mitään oikeutta kutsua häntä siksi. "Nimeni on Tulitanssija", Shariel vastasi jäätävästi ja hymyili. "Osaatko arvata mistä olen sen saanut?" Hän jatkoi matkien miehen maireaa hymyä ja jatkoi ennen kuin tämä ehti vastata. "Siitä, että tulistun nopeasti" Ja siitä, että paikka näyttää kirjaimellisesti syttyvän tuleen, Shariel lisäsi mielessään. Mies ei näyttänyt yllättyvän tiedosta, hän ei tainnut edes kuulla mitä Shariel oli juuri sanonut.
Häntä oli loukattu, eikä hän aikonut esiintyä tälle ylimieliselle miesjoukolle antamatta heille opetusta. Samaan aikaan pieni ääni Sharielin päässä sanoi, kuinka typerää sellainen oli, varsinkin jos miehet olivat tulleet siitä kaupungista mihin he olivat juuri matkalla.
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 10, 2010 18:39:09 GMT 3
Ki kuuli miehen huudahduksen ja naisen ilme kirkastui kovasti, mutta sitten muuttui harmistuneeksi. "Näyttäisin oikein mielelläni taitojani, mutta ikävä kyllä minulla ei ole juuri nyt mitään varusteita ja tämän mekon kanssa ei voi heitellä kärrynpyöriä ja sellaisia." Nainen heilutteli puhuessaan käsiään, aivan kuin olisi heitellyt palloja ilmaan ja tehnyt paljoa muutakin. Hän kohautti hieman olkiaan vastauksensa jälkeen pahoittelevasti ja oli sitten aivan hiljaa, seuraten sivusta Sharielin reagtiota ja tämän varsin pahastunutta ilmettä ja koitti keksiä jotain tilannetta keventävää vastausta. Naisen harmiksi hän ei juuri sillä hetkellä keksinyt mitään, mikä taas oli varmasti Sharielin mielestä hyvä asia.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 11, 2010 19:46:24 GMT 3
Sharielin onneksi Ki ei pilannut kaikkea, vaikka hänen esityksensä olikin hieman ontuva. Hänen mielestään narrin tulisi olla aina valmis esiintymään, ja niin varmaan miestenkin mielestä näiden huvittuneista katseista päätellen, mutta toisaalta eihän Ki ollut mikään narri. Tämä oli joku puolihullu merenneito, joka jostain syystä käveli maan päällä, eikä meren pohjassa. Shariel nyökkäsi Ki'lle hyväksyvästi ennen kuin astui askeleen keskemmälle siirtyen sulavasti alkuasentoon toinen jalka toisen edessä, katse ylväänä kohti miesjoukkoa, kuin haastaen heidät ja kädet ylhäällä.
Ja musiikki alkoi. Rytmiä hitaasti voimistuvaan huilumusiikkin toi tytön oikeassa kädessä olevat kullanväriset rannerenkaat. Hetken kuluttua miehet kavahtivat taaksepäin huomatessaan Sharielin vaatteiden syttyneen tuleen. Shariel nautti miesten hämmästyksestä hymyillen tanssiessaan viekasta hymyään. Hiljalleen tuli-illuusio levisi ympäristöön täyttäen miesten näkökentät kokonaan. Sharielin tanssiessa sen keskellä. Hevoset liikahtelivat entistä hermostuneemmin. Miehet katselivat lumoutuneena näkyä, kunnes he eivät nähneet enää mitään. Musiikki lakkasi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin ja Shariel pysähtyi. Miehet huusivat hämmentyneinä ja peloissaan toisilleen. "Lähdetään", Shariel tokaisi Ki'lle, joka ei ollut "sokeutunut" kuten miehet olivat. Miesten tila ei kuitenkaan ollut pysyvää, se haihtuisi muutamassa tunnissa. Siihen mennessä heidän pitäisi olla kaupungin muurien suojassa.
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 12, 2010 23:39:53 GMT 3
Ki katseli kuinka Shariel oli aloittamassa tanssimistaan ja katsoi tätä ihmetyksen vallassa, sillä hän ei ollut tiennyt, että jalkojen avulla voisi tehdä tuollaistakin. Nainen päätti kokeilla asiaa heti kun ehtisi ja muistaisi, sillä voisihan olla, että silloin kun hänellä olisi aikaa, hän olisi unohtanut tanssimisen ja tekisi jotain muuta. Hän oli vaipunut hetkeksi omiin ajatuksiinsa, mutta havahtui sitten ja hymyili leveästi, vaikka hymy hyytyikin Sharielin tokaistessa hänelle 'lähdetään'. Nainen loikki toisen perään ja heilutti käsiään ihmettelevästi. "Miksi? Hei, meidän pitäisi sanoa noille kilteille miehille, että olemme lähdössä, he varmasti pettyvät kun emme sano mitään." Hänen kulmansa kurtistuivat hetkeksi ennen kuin hän vielä mutisi murjottavalla äänensävyllä. "Se ei ole sopivaa."
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 13, 2010 16:04:28 GMT 3
"varmasti pettyvätkin" Shariel vastasi äänellä, joka sai lausahduksen kuulostamaan siltä, kuin ei olisi tarkoittanut sitä lainkaan. "He tulevat olemaan raivoissaan kun saalis karkasi heidän käsistään" Hän lisäsi. "Ei, emme palaa sanomaan heille mitään, vaikka se olisi mielestäsi kuinka epäsopivaa tahansa." Shariel jatkoi päättäväisesti nopeaa tahtia eteenpäin välittämättä Ki'n vastusteluista. Välillä häntä ärsytti toisen naiivius. Sinisilmäisyys maailmaa kohtaan, vaikka olikin siellä ensimmäistä kertaa. "Ja ne miehet olivat pahoja, eivät kilttejä." Shariel lisäsi kuin vahvistaakseen kertomuksensa, vaikka eihän hän voinut olla siitä varma olivatko miehet olleet pahoissa aikeissa vai ei. Hänestä vain tuntui siltä. Kaikesta huolimatta he olivat kohdelleet heitä alentavasti ja epäkohteliaasti, eikä Sharielia kiinnostanut alentua heidän seuraansa.
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 14, 2010 19:15:13 GMT 3
Ki katseli Sharielia tämän tokaistessa, että miehet pettyisivät varmasti ja oli jo kysymässä miksi he sitten olivat sillä tavoin lähteneet, kun toinen jatkoi puhettaan ja sai naisen täysin hämilleen. Mitä tämä oli tarkoittanut sanomalla, että saalis oli karannut miesten käsistä? Olivatko miehet ajatelleet heitä saaliina? Ja jos olivat, niin millaisia saaliita he sitten olisivat olleet? Elämä meressäkään ei tietenkään ollut yhtä auringon paistetta, mutta koska Ki kuului siihen korkea-arvoisempaan kastiin, ei hän tiennyt puoliakaan niistä kauheuksista, joita meren syvyyksissä tapahtui. Murhista ja muista ei hiiskuttu hänen arvoistensa keskuudessa, eivätkä huonompiosaiset edes saaneet olla parempiarvoisten näkyvillä. Niinä nainen luulikin, että kaikki olivat onnellisia, elivät vauraasti ja pystyivät olemaan kuin hän.
Tämän vuoksi Sharielin sanoessa miesten olleen pahoja, nainen ei voinut kuin kurtistaa kulmiaan ja kysyä hieman mököttävällä äänellä. ”Mistä tiedät, että he ovat pahoja?” Hän yritit pysyä Sharielin perässä ja joutui kävelemään suhteellisen normaalisti pysyäkseen toisen naisen kannoilla, välillä taakseen vilkuillen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 15, 2010 16:12:51 GMT 3
"Kunhan tiedän" Shariel vastasi toivoen Ki'n tyytyvän vastaukseen. Hän ei halunnut väitellä asiasta toisen kanssa, joka ei selvästikään tiennyt todellisesta elämästä. Vasta pitkän matkan päästä Shariel hiljensi vauhtiaan. Hän toivoi, että miehet eivät lähtisi seuraamaan heitä kiinni saamisen toivossa. Heidän onnekseen kaupunki tuli näkyviin seuraavan mäen takaa. Se oli keskikokoinen, meluisa ja haiseva. Vaikka tämä tienhaara, millä he kävelivät olikin tyhjä, muut eivät olleet. Kaupunkia kohti johti useita teitä eri suunnista.
"No niin, perillä ollaan." Shariel sanoi katsellen paikoiltaan alhaalla sijaitsevaa kaupunkia, arvoiden sinne olevan ehkä virstan matka. Hän hymyili ensimmäistä kertaa sitten miesten kohtaamisen. Aurinko oli kääntynyt jo laskuun, mutta päivänvaloa riittäisi vielä joksikin aikaa. Sen lisäksi hänellä oli rahaa, jolla saisi itselleen päivällisen ja ehkä illallisenkin, jos hän sitä tulisi tarvitsemaan. "Mitäs pidät?" Shariel kysyi virnistäen ja lähti sitten laskeutumaan näkeä alaspäin kohti kaupunkia.
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 16, 2010 20:20:35 GMT 3
Ki katsoi Sharielia tämän vastatessa ympäripyöreästi, mutta oli havaitsevinaan toisen elekielestä, ettei tämä halunnut puhua asiasta sen enempää. Oikeastaan naiselle tuli sellainen tunne, että hän olisi tehnyt jotain väärin, vaikka ei voinut ymmärtää mitä. Kai se sitten liittyi jotenkin aiemmin nähtyihin miehiin, koska sitä ennen hän ei ollut huomannut mitään, tai ehkä hän ei vain ollut tajunnut. Nainen jäi Sharielista hieman jälkeen, mutta seurasi tätä parin askeleen verran taaempana, koittaen tajuta kaikkea tapahtunutta ja sitä, mitä hänen pitäisi jatkossa tehdä.
Nainen havahtui kuullessaan Sharielin sanovan, että he olivat perillä ja nainen lähestulkoon juoksi toisen kiinni, pysähtyen sitten katsomaan pää hivenen kallellaan kaupunkia. Hän ei ollut osannut odottaa, että se näyttäisi aivan tuolta kaikkine ihmispaljouksineen, mutta ei kaupunki näyttänyt muuten poikkeavan hirveästi merenalaisista kaupungeista. Silmät suurina Ki katseli ympärilleen ja mietti mistä kohtaa kaupunkia hän löytäisi pienen, sievän, mutta todella tilavan laukun. Hän käänsi katseensa Sharieliin hymyillen tämän kysymyksen johdosta ja nyökytteli päätään. ”Se näyttää hienolta ja isolta!” Hän otti pari rauhallisempaa askelta kaupunkia kohti, lähtien sitten hyppimään naisen perässä mäkeä alas, kohti kaupunkia ja kaikkia niitä ihania laukkuja.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 29, 2010 18:39:05 GMT 3
Shariel hymyili Ki'n vastaukselle kaupungista. Hän oli käynyt kaupungissa muutaman kerran viimeisen vuoden aikana ja osunut paikalle usein suurempien markkinoiden aikaan. Vaikka tällaiset markkinat tarjosivatkin paljon paremmat mahdollisuudet saada enemmän rahaa, ei hän joka kaupungin tai kylän markkinoille ehtinyt saati sitten tiennyt niiden olemassaolosta. Se oli vain hyvää sattumaa. He lähestyivät kaupunkia eikä kovin kauaa kulunut, kun he jo pääsivät sisälle kaupunkia ympäröivästä muurissa olevasta portista. Shariel oli iloinen päästyään takaisin kaupungin vilinään. Hän tunsi olonsa kotoisaksi. "No niin.. Mitä jos etsisimme sinulle nyt sen rahanvaihtajan ja sitten katsomme sitä laukkua?" Shariel kysyi siirtäen katseensa ihmisistä Ki'hin. "Ja pysy lähellä ettet eksy tänne" Hän jatkoi. Shariel ei tiennyt kuinka tottunut Ki oli kaupunkeihin. Oliko meren alla edes kaupunkeja? Kaiken järjen mukaan oli, sillä Shariel ei keksinyt miten muutenkaan nämä meren alla elävät merenneidot ja miehet sitten eläisivät. Jos siis Ki'n tarina oli totta, eikä hän ollut vain hullu, kuten Shariel edelleen epäili.
|
|
|
Post by zetsumei on Mar 30, 2010 19:59:03 GMT 3
Ki asteli eteenpäin kohti kaupunkia ja naisen pää pyöri vinhasti hänen koittaessaan nähdä kaiken mahdollisen mitä nähtävissä oli. Naisen silmät suurenivat hänen lähestyessään muuria ja hetkeksi hän pysähtyi portin kohdalle, mutta pian ihmismassa saatteli hänet sisälle, eikä hän ehtinyt sen kauemmin muuria miettiä, sillä toisella puolella hän oli jo unohtanut mitä oli miettinyt. Kaupungin sisälle päästyään hän näytti juuri niin eksyneeltä kuin mitä olikin, eikä ollut pelkoa, että hän olisi joutunut liian kauaksi Sharielista, sillä nainen pyrki olemaan mahdollisimman lähellä tätä ihmispaljouden keskellä. Hän nyökäytti viimein päätään toisen ehdotukselle ehtiä rahanvaihtaja. ”Kuulostaa hyvältä, minä todellakin tahdon ostaa sen laukun mahdollisimman pian, hukkasin sen kävynkin johonkin...” Nainen oli tajunnut kävyn uupumisen kokoelmastaan aiemmin heidän kävellessään kaupunkia kohti ja oli varsin harmissaan tilanteesta, hän kun ei enää muistanut missä mahtanut kävyn laskea käsissään niin pitkäksi aikaa, että olisi sen unohtanut! Mutta, koska Ki ei muistanut missä oli aarteen hukannut, oli turha edes ajatella takaisin kääntymistä, pitäisi saada laukku, ennen kuin hän voisi palata etsimään käpyä. Tämä oli naisesta varsin viisaasti ajateltu.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 3, 2010 20:59:13 GMT 3
Tähän aikaan kaupungissa oli ruuhkaista ja haisevaa. Oli hevosia, likaisia ihmisiä, likavettä ja vaikka mitä muuta, mitä Shariel ei mielellään halunnut ajatellakaan. "Harmillista tosiaan, mutta löydät varmasti jostain vielä hienomman kävyn." Shariel yritti kuulostaa lohduttavalta. He joutuivat väistelemään lukemattomia kiireisiä ihmisiä, joilla tuntui olevan parempaakin tekemistä kuin olla kohteliaita vastaantuleville. Shariel johdatti heidät pienemmän kujan kautta toiselle yrittäen löytää rahanvaihtajia, sellaisia, jotka eivät yrittäneet ryöstää heitä ensimmäisen tilaisuuden tullessa. Jonkin ajan kuluttua he saapuivat suuremmalle aukiolle, joka oli täynnä kojuja ja kärryjä, joista ihmiset myivät kuka mitäkin. Hetken kuluttua Shariel sai jonkin näköisen rahanvaihtajan näkyviinsä. Hän ei uskonut miehen olevan kovin rehellinen asiakkailleen, mutta parempaakaan ei ollut näkyvissä. "Annatko muutaman kultapalan minulle? Sinua on niin helppo huijata täällä. Tuon niitä vastaavat rahat sinulle." Shariel kysyi Ki'ltä pysäyttäen heidän kulkunsa seinän vierelle.
|
|
|
Post by zetsumei on Apr 6, 2010 21:48:22 GMT 3
Ki katseli ympärillään olevaa vilinää ja vilskettä ja irvisteli jonkin aikaa hajulle, ennen kuin tottui siihen. Meressä kun hajuja ei samalla lailla ollut kuin maanpäällä, joten hänen nenänsä joutui kovaan koitokseen kaupungissa, ennen kuin naisen hajuaisti hieman tottui hajumaailmaan ja rauhoittui. Sinänsä oli ylipäänsä suuri ihme, että hän vielä omisti hajuaistin, vaikka meressä sillä ei tosiaan tehnyt juurikaan mitään ja harva merenneito kävi merenpinnassa mitään haistelemassa. Nainen katsoi Sharielia ja hymyili aurinkoisesti. ”Minä kyllä ajattelin lähteä etsimään sitä aiempaa, kunhan olen ostanut laukun!” Hänen päänsä kallistui hieman samalla kun nainen yhä hymyili, mutta pian hän joutui taas silmät suurina pujottelemaan muiden ihmisten joukossa ja näytti olevan hämillään ja ennen pitkää täysin tietämätön siitä, mistä suunnasta he olivat tulleet ja mitä kujia pitkin juuri siihen päätyneet. Ki katseli ympärilleen ihmetyksen vallassa, mutta koska Shariel näytti tietävän minne suuntaan piti mennä, ei hän hirveämmin murehtinut asiaa, eikä varsinkaan sitten kun alkoi näkymään erilaisia kojuja ja kärryjä täynnä tavaroita joita hän ei ollut ikinä nähnyt. Nainen olikin juuri menossa katselemaan lähempää näitä ihmeellisiä aarteita, kun Shariel pyysi häneltä pari kultapalaa, jotta voisi vaihtaa ne rahaksi. Nainen kaivoi kolme kultapalaa ja ojensi ne naiselle, kysyen harmistuneen näköisenä. ”Miten niin minua on helppo huijata?” Hän itse ei tajunnut, että oli juuri antanut kultaa puolitutulle ja että tämä voisi viedä kullat mennessään, eikä Ki näkisi koskaan tätä, saati sitten kultaa tai rahaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 12, 2010 18:24:32 GMT 3
"Miten vain" Shariel vastasi kohauttaen olkapäitään. Hän ei juuri kävyistä välittänyt. Ki'n seuraavaan kommenttiin Shariel tyytyi vain virnistämään otettuaan tämän tarjoamat kolme kultapalaa. "Odota tässä, palaan pian", hän sanoi ennen kuin kääntyi ympäri ja käveli kohti rahanvaihtajaa punniten kultapaloja kädellään. Voisin elää näillä paloilla pitkään parhaimmissa majataloissa, Shariel ajatteli hymyillen. Ki ei huomaisi hänen katoamistaan tässä väkijoukossa, eikä saisi häntä kiinni niillä tiedoilla, mitä tällä nyt oli kaupungeista. Shariel virnisti. Mutta toisaalta, jos hän varastaisi kultapalat hänellä ei olisi tekosyytä harjoittaa rakastamaansa ammattiaan tanssijana, vaikka eihän se kovi narvostettua ollut, mutta olipahan työtä, josta hän piti.
Sharielilta meni tovi tinkiä paloille sopiva hinta, mutta pääsi pian yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Kultarahoja oli vain rikkailla, joten hän pyysi kaiken hopeana ja kuparina, ja niitä kertyikin ihan mukava kasa. Kun sekä mies, että Shariel olivat oman taksansa ottaneet kasasta hän lähti kulkemaan takaisin Ki'n luo rahat kiedottuna mieheltä saamansa rähjäisen kangaspalan sisään. "Tässä", Shariel tokaisi ojentaessaan pussukkaa Ki'lle.
|
|
|
Post by zetsumei on Apr 12, 2010 20:32:26 GMT 3
Ki nyökäytti Sharielille päätään. "Minä odotan tässä!" Hän jäi kuin taiottuna seisomaan paikoilleen, eikä liikauttanut jalkaansa milliäkään siltä kohdalta missä ne olivat olleet silloin kun hän oli luvannut odottaa naista juuri siinä. Hän vilkutti Sharielin selälle ja jäi sitten katselemaan ohi virtaavia ihmisiä, jotka katsoivat paikallaan nököttävää naista kuka vihaisesti, kuka huvittuneesti. Nainen itse ei kiinnittänyt huomiota katseisiin, vaan hymyili kaikille tasapuolisesti ja nyökäytteli joillekin ystävällisesti päätään, eikä voinut kuvitellakaan, että joku tahtoisi hänelle jotain pahaa. Tai että olisi olemassa joku, joka ei pitäisi hänestä laisinkaan.
Hän ei yhtään pelännyt sitä, etteikö Shariel jossain vaiheessa palaisi, mutta hän ymmärsi, että tällä saattaisi kestää kauankin, sillä ties kuinka vaikeita rahanvaihtajat olivat tinkiessään. Ki oli joskus joutunut tinkimään, mutta useimmiten hän oli se, jolta oli tinkitty taikajuomien hinnoissa ja yleensä hän oli antanut periksi. Naisen ilme kirkastui hänen nähdessään Sharielin saapuvan ja nainen ojensi molemmat kätensä saadessaan tältä rahat ja nainen punnitsi niiden painoa hetken käsissään. "Kiitos! Minä tahdon korvata jotenkin apusi!" Nainen avasi kankaan ja antoi pari hopeapalaa Sharielille hymyillen silmät ummessa ja olen täydellinen kohde niin aloittelevalle varkaalle, kuin kokeneemmallekin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 13, 2010 14:15:26 GMT 3
Shariel kiitti Ki'tä virnistäen, rahan tuloa ei nähtävästi voinut estää. Samalla hän kuitenkiin ajatteli, että toinen todella oli erittäin hyväuskoinen ja helposti huijattavissa. Shariel ajatteli, että voisi aivan hyvin olla Ki'n seurassa jonkin aikaa, ainakin siihen asti kun tämä oli saanut asiansa ostettua. Joku kauppias saattaisi vaatia koko Ki'n omaisuuden yhdestä resuisesta laukusta jos huonosti kävisi. Ei niin, että se olisi Sharielia haitannut.. Hän laittoi Ki'ltä saamansa hopearahat pussukkaansa, joka oli painavampi kuin koskaan ennen. Majatalon pehmeä sänky ja lämpö hiipivät hänen mieleensä.
"Kierrellään vähän, ennen kuin ryntäämme ostamaan laukun sinulle", Shariel huikkasi tarttuen Ki'tä kädestä ja vetäen hänet mukanaan väkijoukon sekaan. Sharielia ei kauheasti kiinnostanut markkina-alueen kierteleminen osto aikeissa. Hän pikemminkin katseli itselleen sopivaa nurkkausta, kulmaa, aukeaa, jossa voisi esiintyä tarpeen vaatiessa tai huvin vuoksi.
|
|