|
Post by dallan on May 22, 2010 5:44:56 GMT 3
((Joo, tykkään itsekin! Tapahtumiakin tottakai tarvitsee, että saa lisää kirjoitettavaa, mutta tärkeintähän aina ovat ne hahmot tapahtumien keskellä eivätkä tapahtumat itsessään. Ainakin minulle.))
Nyt kun olisi ollut jotain vettä väkevämpää, niin tilanne olisi ollut täydellinen. Se auttaisi kummasti irrottautumaan ja suhtautumaan asioihin huumorilla. Jonkun verran se onnistui nytkin, mutta toinen puoli Dallanista se oli se tiukka fyysikko, joka käytti kallista takkia ja kävi virallisissa konferensseissa. Pesulalaskustakin tulisi hulppea, kun jotain lentäisi tämän päälle, mutta piti yrittää varoa. Ei kun niin, ainahan sitä oli sen verran mukana hätätilanteita varten. "Kieltämättä, olet aivan oikeassa. Otan vain päänsärkylääkkeen nopeasti, niin katsotaan sitten, mitä siitä tulee" Dallankin puhui jo innokkaammin. Pitkä pätkä yksinään lattialla odotellessa oli kyllä muun lisäksi lisännyt innostusta heittäytyä ja kokeilla jotain, mitä ei muuten missään kokeilisi. Pidemmittä puheitta Dallan taas availi laukkuaan ja hetken haettuaan liidätti sieltä yksisarvisen mittasuhteessa päänsärkypillerin kokoisen valkoisen pillerin ja nielaisi sen. Ei se ihan pelkkä särkylääke ollut vaan nousi päähän aina vinhaan, mutta sehän oli hyvä vain, sillä pian Dallan olisi iloisesti vähän sekaisin. Jonkun toisen mielestä se ei ollut hyvä vaan melkeinpä ongelma, mutta siitä ei nyt puhuttu. "En nukkunut tarpeeksi viime yönä, niin alkoi hetki sitten päähän sattumaan." uros vielä selitti. Se tarina oli ja ulkoisesti näyttikin olevan aivan totta. "Mutta kokeillaanpas" eläin jatkoi ja keskittyi hetken. Sitten Laco saattoi tuntea pienen voiman vaikuttavan kämmenselkäänsä. Se oli aivan viatonta ja kivutonta kuin joku olisi kädellä nostanut omaa kättä hitaasti ilman, että nostavaa kättä tunsi. Se ei lopulta tuntunut yhtään miltään muulta paitsi että oma käsi nousi parin sentin verran. Voimaa saattoi toki lihasvoimalla vastustaakin, jolloin käsi ei vain noussut. Prosessi kun ei mitenkään kiertänyt luonnonlakeja. Paria senttiä enempää Dallan ei jatkanut. Oli ihan vain hiljaa hetken. "Noniin, kokeilen kynää seuraavaksi." Ei siinä kauan kestänytkään kunnes kynä jo nousi Lacon kädestä ja jälleen se ei tuntunut miltään muulta kuin kynän ottaisi käden päältä pois. Oppineesti Dallan lennättikin kynän lähelleen ja laski sen hitaasti eteensä pudottamatta vaan teki esineellä kunnon laskeutumisen. Hieman liian vinossa se oli vielä alas tullessaan ja tipahti puolentoista sentin verran takaosallaan lattialle, mutta aika lähelle hyvä laskeutuminen se oli. "Nyt pitäisi vielä päättää, mitä piirtää. Mikä tässä olikaan aiheena?" Dallan kysyi. Hän alkoi olla jo iloisesti vähän sekaisin. Ei sitä tosin huomannut eläimestä hajusta tai puhetavasta. Yksisarvinen oli vain paljon rennompi, mitä oli aluksi ollut.
((Vähän venähti, kun innostuin niin ja juttua riitti! =))
|
|
|
Post by TomppaJr on May 22, 2010 21:26:37 GMT 3
((Ääh sori kun en tänään ole päässyt kirjoittamaan. Oli vieraita kylässä ja muutakin tekemistä... Mutta tässä tämä pätkä nyt olisi, parempi myöhään kuin vielä myöhempään, sanojasi lainaten )) Laco tuijotteli innoissaan kun yksisarvinen keskittyi kynän nostamiseen. Se tuntui loppujen lopuksi aika kiehtovalta ja kohta Laco tuijottelikin kättään ja yritti etsiä siitä jotain jälkiä äskeisestä, siinä epäonnistuen. Ja taas hän havahtui ja huomasi että otus oli sanonut tälle jotain. "Niin, aihe, joo, se on se sinun kokemasi suru tai muu sellainen minkä takia tulit tänne kurssille ja siitä pitäisi piirtää kuva", Laco sanoi tuttuun hyvin sekavaan tapaansa ja tajusi pian että Dallan tillitti häntä pää (tai turpa tai mikä lie) kallellaan. "Äh... Yritän selittää uudestaan", Laco sanoi naurahtaen ja raapi ohimoaan. "Eli: Kai sinulla on muistissasi vielä se miksi tulit tälle kurssille, eikö joo?", Laco kysyi ja Dallan nyökkäsi. "Hyvä, eli nyt sinun pitäisi piirtää tunteistasi asiaa kohtaan kuva", hän sanoi ja jäi odottelemaan mitä yksisarvinen vastaisi. ((ääh, tulipa kökköä tekstiä ;D)
|
|
|
Post by dallan on May 25, 2010 1:01:55 GMT 3
((Menot hyökkäsivät tännekin ihan puskista ja yllättivät! Mutta tällä viikolla ei pitäisi hyökkäillä. Ja hyvää tekstiähän sinä kirjoittelet koko ajan Ei syytä murehtia.)) Ensimmäinen selitys ehti todella mennä yksisarviselta ohi ja huomaamattaan hän hän jäi tuijottamaan Lacoa pää vinossa. Seuraavalla selityksellä kuitenkin jo valkeni, mutta se veti Dallanin yhtä lailla mietteliääksi. "Joo, muistan", uros vastasi automaattisesti ajattelematta asiaa. Tosiasiassa hän ei muistanut, mitä oli puhunut omassa puheenvuorossaan. Luulisi sen olleen joku niistä vähemmän henkilökohtaisista aiheista, mutta juuri nyt eläimen mieleen ei palannut, että mikä se oli. "Mitähän sitä sitten piirtäisi" Dallan puki huolensa sanoiksi kehtaamatta kuitenkaan hetken ajateltuaan enää mainita siitä, ettei hän oikeasti muistanut puhumistaankaan. Tietämättä vielä vastausta eläin kuitenkin nappasi kynän taas tuttuun tapaan lattialta ja raapusti sillä paperille (en muista oliko siinä paperia Kai joku hakee jostain jos ei) kreikkalaisen ison sigman ja k(m k)(n k) perään. Ehkä se tarkoitti jotain tai ehkä ei, eikä kirjoittaminenkaan valtavan hidasta ollut, mutta käsiala oli kauhistuttavaa. m-kirjainta ei taatusti erottaisi n-kirjaimesta jos ei tietäisi, kun oli hyvä, että k-kirjaimestakaan sai selvää. Seuraavaksi yksisarvinen yritti tehdä suoraa viivaa, mutta ei se ollut lähellekään suora vaan mutkitteli ja teki salalaitaa enemmän, mitä suoraa osuuttaa pääsi paperille. "Nyt täytyy kyllä keksiä joku tarpeeksi helppo tai tarpeeksi sekava aihe" uros totesi vakavampana ja laski kynän hetkeksi lepäämään.
|
|
|
Post by TomppaJr on May 28, 2010 23:13:02 GMT 3
((sinulla oli syy mikset kirjoittanut, minulla ei edes ollut sitä... Örp. Mutta mutta, nyt lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni)) Laco katseli pää vinksallaan kun Dallan piirteli viivoja ja kiekuroita paperille. Ja kun hän oli viimein selvinnyt urakastaan ja kysynyt kysymyksensä, ei Laco osannut sanoa muuta kuin yhden sanan: sigili. Dallan ei tuntunut ymmärtävän käsitettä joten Laco joutui selittämänä kaiken näistä yhden sanan kattavista merkeistä. Mies otti kynän käteensä ja valitsi sanaksi SURU ja selitti että samat kirjaimet piti ottaa pois, eli sana oli nyt SRU. Sitten pitää vain kirjoittaa kaikki kirjaimet yhteen kasaan. Laco valitsi kirjaimen R alkukirjaimeksi ja piirsi sen paperille. Sitten hän taiteili S:n alkamaan R:n väkäsestä (siitä mikä P:stä puuttuu) ja koska R:n väkä on hieman vinossa, niin s:kin oli nyt hieman vinkurassa. Sitten vielä U. Sen Laco päätti änkeä kiinni R:n "kehoon", eli siitä mistä väkä ja pallo lähtevät. Laco oli piirtänyt tämän näköisen väkkyrän ((tuo R:n väkänen on yllättävän hankala piirrettävä paintilla )). Siinä oli yksinkertainen sigili. Laco jäi innolla odottamaan mitä Dallan tuumasi tästä ehdotuksesta.
|
|
|
Post by dallan on May 29, 2010 17:34:07 GMT 3
((Sitä sattuu aina välillä! Tuttua on =) ))
Dallan ei tosiaan ymmärtänyt, mitä sigili tarkoitti. Muutenkin tämä tehtävänanto ei hirveästi auennut hänelle. Dallan ei ymmärtänyt kovin hyvin, miten kuvata surua kuvana. Aihe toki oli tyypillinen maalaustaiteessa, abstraktissakin maalaustaiteessa, mutta Dallanilla oli vaikeuksia ymmärtää itse niitä töitä ja tuntea niiden kautta tai edes tulkita niitä. Se teki ideoinnistakin vaikeaa, joten apu todella oli tarpeen. Ei yksisarvista olisi lopulta haitannutkaan, vaikka ajatus olisi Lacon. Hän tahtoi vain kokeilla tehdä jotain. Näin eläin keskittyi kuuntelemaan.
Saman kirjaimet pois ottamisen yksisarvinen ymmärsi. Sääntö ei tosin määrännyt sitä menetelmää, mikä kirjaimista piti ottaa pois, mutta ehkä se oli mielivaltaista tai sitten ne oli tarkoitus ottaa samalla tavalla vasemmalta oikelle pois. Varmuuden vuoksi Dallan ottaisi vasemmalta oikealle, niin ei ainakaan menisi väärin. Kirjaimet yhteen kasaan oli myös selkeä. Niin kuin erään muotitalon logossa oli! Tämähän oli yksinkertainen, mutta hauska idea! Dallan oli todella ylpeä siitä, että oli ymmärtänyt ajatuksen. Ei tarvinnut miettiä mitään sen monimutkaisempaa ja keksiä päälleliimatun tuntuisia tarinoita siitä, mitä ne sitten lopulta kuvastavat. Piti nyt kuitenkin vielä malttaa katsoa mallia, vaikka uros melkein jo aloittikin saman tien kokeilemaan.
Kun lopputuloskin näytti siltä, että Dallan voisi osata, niin hän alkoi miettiä sanaa, mitä käyttää. Sitten uros kuitenkin tajusi, ettei ollut missään vaiheessa vielä sanonut asiasta mitään. "Tosiaan, tämä on kyllä hyvä idea. Sen näköinen, että voisin osata tehdä sen. Kiitos. Pitää vain vielä keksiä sana." 'Vastuu' Se kuvasi kaikkea, mikä Dallania häiritsi ja vaivasi. Hänellä oli liikaa vastuuta asioista, joista hän ei halunnut ottaa vastuuta ja se häiritsi yksisarvista suunnattomasti. Se oli yksi monista syistä, miksi hän oli tullut tänne. Eli sitten siis kirjaimia pois. Jäi 'vastu', mikä kyllä oli turhan pitkä sana. Sarvekas oli toivonut jotain kolmikirjaimista. "Keksitkö mitään hyvää sanaa, mistä jäisi 3 kirjainta jäljelle vai pitäisikö käyttää tuota samaa" yksisarvinen kysyi hetken päästä, kun hänelle ei tullut mieleen ainuttakaan.
|
|
|
Post by TomppaJr on May 29, 2010 20:58:35 GMT 3
"Vastuu!" Laco hihkaisi innostuksissaan kuin lukien yksisarvisen ajatukset ja näkikin pian tämän naamalta että otus oli miettinyt ihan samaa sanaa. "Heh, taisi olla ajatuksemme kuin yhtä... Mietin ma vaan, et kun eessä puhuit, niin vastuusta paljon haastelit", hän runoili virnuillen ja näki yksisarvisen nyökkäävän hullunkurisen näköisesti. Laco rupesi kohta selittelemään kaikkea mitä yksisarvinen oli edessä selitellyt kemikaalinvalmistuslaitoksen onnettomuudesta ja hänen oppilaansa ongelmista. Vastuu kuvasi noita asioita sekä Lacon että Dallanin mielestä todella hyvin (ja Dallan sai viimein tietää mitä oli sanonut edessä, Laco siis tietämättään oli auttanut yksisarvista). "Eli sana olisikin siis vastu", Laco mietti ja raapi leukaansa. "Aika pitkä sana, mutta olen todennut että pitkistä sanoista tulee paljon hienompia sigileitä" hän sanoi ja odotti mitä uros tuumisi ideasta.
|
|
|
Post by dallan on May 30, 2010 1:46:49 GMT 3
Dallan ei ollut välittömästi innoissaan ehtotuksesta. Oliko hän näin läpinäkyvä, että ajatukset paistoivat läpi eleistä tai ehkäpä tämä vain oli kaikkein loogisin vaihtoehto kuvaamaan yksisarvisen tilannetta siltä osin, mitä hän oli siitä tähän mennessä kerännyt. "Onhan se sitten varmasti kaikkien kuvaavin vaihtoehto" Dallan vastasti ei yhtä innostuksissaan, mutta se oli sitä samaa huolta, mitä yksisarvisella oli vähän siitä, ettei osannut piirtää. Eläin ei ollut tottunut tekemään toisten silmien edessä asioita, joita ei osannut. Yleensä hän oli opettajana, asiantuntijana tai muuna auktoriteettina, johon nojattiin. Tilanne näin päin oli vierasta. Uroksen sydämenlyöntejä kevensi sentään se, ettei hän onnekseen tuntenut täältä ketään entuudestaan. Se olisi pahentanut jännitystä toiseen potenssiin.
"Luotan kyllä sinuun siinä, että siitä on potentiaalia tulla hyvä. Minulla vaimo tekee aina kaikki päätökset, niin en ole tottunut" uros vielä lisäsi puolivakavasti ja puoliksi huumorimielellä. "Mutta kokeilemallahan se selviää, että mitä tästä tulee." sanottiin vielä puolella äänenvoimakkuudella siitä, mitä äsken. Dallan jäi miettimään ja tuijotti paperia uskaltamatta vielä liikuttaa kynää hiventäkään. Hän oli selvästi hieman hukassa siitä, miten asia sitten lopulta tehtiin, kuin oppilas, jolle opettaja juuri on näyttänyt esimerkkiä ja nyt oli hänen vuoronsa yrittää tehdä sama perässä. "Mistähän kirjaimesta sitä alottaisi" sarvekas ajatteli ääneen.
((Olisin piirtänyt kuvan jo, mutta haluan kokeilla paintilla, mutten viitsi enää 15 vaille 2 yöllä =) ))
|
|
|
Post by TomppaJr on May 30, 2010 15:38:36 GMT 3
Laco näki Dallanin tuskaisen ilmeen kun hän käänteli päätään ja tillitti paperia. Kysymyksen kuultuaan mies mietti hetken ja vastasi sitten: "T-kirjaimesta saa paljon aikaan, olen todennut tämän kun ennenkin olen sigileiden piirtämistä harrastanut". Hän tunsi pakottavaa tarvetta alkaa kertomaan omia kokemuksiaan mutta päätti pitää päänsä kiinni, eihän ne varmaan oikeasti Dallania kiinnostaneet.
((näiden nopeiden postausten ei varmaan tarvitse olla niin pitkiä kuin tavallisten, olisi varmaan ihan turhaa yrittää jaaritella tuostakaan aiheesta yhtään lisää))
|
|
|
Post by dallan on Jun 23, 2010 1:36:48 GMT 3
((Joo, on taitolaji tehdä oikean mittainen vuoro ja keskittyä olennaiseen. Sen unohtaa helposti, kun oppii tekemään pidempiä :) )) Vastuu. Se oli yhteistyön ja näin ollen koko modernin yhteiskunnan peruskäsite. Se mahdollisti erikoistumisen ja piti huolta, että asiat tulivat tehtyä laaja-alaisesti. Eikä vastuuta pohtiessa tarvinnut mennä näinkään laajoihin aiheisiin. Riitti tarkastella jo kahden olennon keskinäistä elämää ja työnjakoa. Yhteistyössä piili yhteisön voima ja yhteisöllä päästiin usein yksinäisiä pidemmälle. Samaan kauniiseen ilmiöön oli kietoutuneena epäonnistumisen pelko ja sen tuottama vahinko itselleen ja kanssaeläjilleen. Se oli läheinen vallankäytön kanssa niin hyvine kuin huonoine puolineen ja se oli valtavan suuri syy uupumukselle, kun omasta aloitteestaan tai sosiaalisesta paineesta tai pakotteesta tuli tehneeksi liikaa asioita. Vastuualueitaan ei voinut aina valitakaan. Joskus kaikki oli sattumaa ja joskus jotain vain täytyi tehdä, sillä ääripäällä asiaa havainnollistaen suurinta osaa toki houkutti mahdollisuus olla tekemättä yhtään mitään ja saada kaikki työn etuudet itselleen. Helpointa oli aina, kun muut tekivät kaiken puolestasi. Dallan itse teki välillä enemmän töitä kuin häntä pyydettiin ja aina enemmän, mitä taloudellinen tilanne olisi vaatinut, mutta hänkään ei saanut valita vastuualuettaan itse. Se oli raastavin kysymys Dallanin elämässä. Nyt hän oli luonnontieteilijä ja kantoi vastuuta työstään ja työtovereistaan. Ehkä edisti tiedettä hivenen siellä täällä parhaimpina kausinaan ja palveli monen taloudellisia intressejä sijoittajina, työllistäjinä ja kohdeyhteiskunnan kehittäjinä. Hinta: moni ihminen jonka ei olisi tarvinnut kuolla menehtyi, sillä Dallan olisi myös voinut ryhtyä lääkäriksi. Joku kuoli aina silloinkin, kun hän tahtoi pitää vapaata ja katsoi kotona televisiota. Joku ihminen kaikessa elämän kauneudessa ja moninaisuudessaan, jonka Dallan olisi voinut pelastaa. Pelastaminen oli aito mahdollisuus, jonka yksisarvinen jätti tietoisesti tekemättä kerta toisensa jälkeen. Hän oli hyvä luonnontietelijä ja se oli jotain, mitä hän halusi tehdä. Näin ollen jos hän olisi lääkäri, niin se olisi paljosta pois. Saattoiko näin valita? Laillisesti se toki oli sallittua, mutta omatunto ei ikinä ollut päästänyt yksisarvista niin helpolla. Ja näin hän oli täällä. Työstään väsyneenä, koukussa piristeisiin ja pelossa, että hänen opiskelijansa ei jaksaisi enää jatkaa omia päiviään. Se kaikki ei seurannut vastuusta vaan elämä oli paljon paljon juuri pohdittua monimutkaisempaa. Mutta se sai vastuun 5 kirjainta tuntumaan entistäkin painavimmilta ja raskaammilta kirjoittaa. Oli vaikea keskittyä liikuttamaan kynää ja tuottamaan suoria viivoja. Piirtämisen lopputulos oli melkoinen sekasotku, mutta sai siitä selvää jos tiesi, mitä siinä luki. Tämäntasoinen Selvää saaminen riitti yksisarviselle mainiosti ja kaikenkaikkiaan hän oli ylpeä aikaansaannoksestaan. Hän oli onnistunut piirrustuksessaan ja piirtämisen aikainen surumielinen olemus oli taas tiessään. Yksisarvinen oli ensimmäisenä koko ryhmästä ilmoittanut luovuttavansa koko tehtävän suhteen, mutta Lacon edessä monesti niin itsepäinen eläin ei ollut kuitenkaan kehdannut olla yrittämättä ja oli toisen läsnäolo saanut koko jutun tuntumaan hauskaltakin. Hänellä oli ollut hauskaa aloittaa, pieni tunteiden aallonpohja välissä, mutta nyt hänellä oli hauksaa taas varsinkin, kun kaikki oli päättynyt näin hyvin. Hyvillä mielin tavoitteeseensa ryhtymisessä ja onnistumisessa oli jotain maagista. "Mitäs sanot?" Yksisarvinen kysyi laskettuaan kynän taas valmiin työn viereen. "Ainakin se on minun tyyliseni" eläin vielä naurahti sekasotkulleen.
|
|
|
Post by TomppaJr on Jun 23, 2010 16:49:17 GMT 3
Lacoa oikeasti nauratti tuon eläimen into tuollaista sekasotkua kohtaan. Hänestä se oli aivan kamala, muttei tietenkään sanonut sitä iloiselle eläimelle jonka kasvot loistivat kun hän katseli piirrostaan. "Se on todella hieno ja varsinkin kun et oikeasti, konkreettisesti edes koskenut tuohon kynään", Laco sai sanottua ja hymyili lohduttavasti. Vastaus näytti tyydyttävän yksisarvista.
Ja niin kuin ennenkin, juuri nyt rouva Titin piti tulla Sofie Herbstin kanssa pois huoneesta, iloisen näköisenä, kaikki oli näköjään mennyt hyvin. Ja kukapa muukaan olkaan seuraavana vuorossa kuin Dallan. Joten ei auttanut hänen muu kuin heilauttaa nopeasti häntäänsä hyvästiksi ja kopsutella hitaasti rouva Titin perään. Lacon onneksi Sofie tuli sentään miehen luokse jutustelemaan joten vaivautuneisuutta tai yksinäisyyttä ei ainakaan tulisi.
|
|
|
Post by dallan on Jun 24, 2010 7:08:15 GMT 3
((Ooh, vikkelää!))
Mistä yksisarvisen hilpeys oli ilmestynytkin piirtämisen laukaisemana, niin sille ei vaikuttanut olevan loppua. Tahtomattaan eläin aloi nauramaan Lacon kehuessa hänen työtään näin. "Kauhistuttava se on", uros tunnusti hyväntuulisena, "mutta sitä oli hauska tehdä, sillä en oikeasti konkreettisesti ole piirtänyt mitään vuosikausiin." Yksisarvinen alkoi silmäillä, missä täällä oli lähin roskakori.
Mutta Dallan joutui jälleen pettymään, sillä hänen vuoronsa oli nyt seuraavana. Ei eläin olisi tahtonut mennä, hänen oli niin hauskaa nyt. Hänellä oli ollut juttutoveri, joka ei saanut omaa oloa tuntumaan narsistiselta, kun piti koko ajan kertoa itsestään yhtä sun toista vaan uros oli jopa hetken tuntenut olonsa porukkaan kuuluvaksi siinä missä muutkin. Kävi hermoille olla aina se silmätikku ja se erilainen. Kenties kukaan ei ryöstäisi Lacoa tällä aikaa. Itsekäs ajatus, mutta sitä Dallan murehti eniten Titin luo matkalla ollessaan heti roskakorin löytämisen jälkeen. Eläin käväisi kahvion kautta ja työ jouti sinne, mihin ansaitsikin. Sen verran uroksessa oli isokenkäistä fyysikkoa täälläkin, huumattunakin. Hän selittäisi Titille sitten asioita ilman piirustusta.
((Laitan tuosta keskustelusta sitten ensi vuoroon.))
|
|
|
Post by TomppaJr on Jun 26, 2010 10:02:34 GMT 3
Onneksi Laco ei nähnyt sitä mitä eläin teki piirustukselleen, nimittäin hän olisi suuttunut Dallanin toiminnasta todella paljon. Suurin syy siihen ettei Laco nähnyt oli se, että Sofie tuli hänen viereensä istumaan ja jutustelemaan. Laco kävi heti tytön kimppuun kysymystulvallaan. L: Mitä se Titi sinulta kysyi? S: No ei mitään kovin ihmeellisiä. Vaan jotain mitä piirros kuvaa ja miten paha olosi on lievittynyt ja jotain tuollaista. L: No missä se sinun piirros on? S: *Hekotellen* Titi poltti sen rituaalisesti että pääsisin eroon pahoista mietteistäni. L: Eli ei se Titi mikään vampyyri olekaan vaan noitatohtori *Laco nostaa kädet päänsä päälle ja heiluttelee sormiaan irvistäen* S. *Nauraa* Joo niin se varmaan on, tuli jotenkin sellainen pelottava olo kun se kaivo ne suitsukkeet sun muut härvelit sieltä pahvilaatikostaan. Ja sitten se vaan tuikkasi paperin tuleen ja liirutteli jotain lorua... L: Minä odotan innolla että pääsen tuonne, kuulostaa nimittäin ihan supermielenkiintoiselta.
Ja tämän jälkeen Sofie ja Laco jatkoivat höpöttelyään pitkään ja pidempään, heillä selvästi synkkasi hyvin. Mutta miten Dallanilla ja Titillä synkkasi, ei varmaan hyvin, varsinkaan kun Dallan oli ilman kuvaansa?
((yritin tuossa vuoropuhelussa saada vähän inspistä mitä Titi VOISI tehdä Dallanille, ei noita ole pakko käyttää, voihan olla että Titi tekee jokaiselle ihan yksilölliset jutut))
|
|
|
Post by dallan on Jul 7, 2010 18:59:48 GMT 3
Ei tosiaan synkannut hyvin. Titin ei tarvinnut pitkään katseellaan pohtia, missä yksisarvisen piirustus oikein oli, kun tämä heti sisään päästyään ilmoitti, ettei sitten ollut tehnyt sitä kuten sanoi, sillä ei pysty piirtämään. Titi selvästi närkästyi ja joutui hetken miettimään, että mitä tekisi tämän eläimen kanssa. Ensin Nels ja sitten tämä. "No osaatko sanoa jos olisit piirtänyt jotain, niin mitä se olisi kuvannut." Titi kysyi hetkisen päästä kaivaen itse värikynät ja paperia esiin. Hankala kysymys. Muilla oli ollut monta minuuttia aikaa ja Dallanin olisi pitänyt osata vastata tähän liki välittömästi. "Jotain epätoivotusta vastuusta" Dallan keksi kiitos Lacon hyvän idean. "En tosin tiedä, miten sen voi piirtää" hän jatkoi kehtaamatta ehdottaa kirjaimia. Eläin ei enää muistanut sitä nimitystäkään, mikä tällä kuvalla oli eikä tahtonut alkaa selittämään. Kirjaimetkin kuitenkin olivat jo jotain, mistä selittäminen ei enää menisi läpi, sillä pitihän yksisarvisen nyt ammattinsa puolesta osata kirjoittaa. Idean kuultuaan Titi nopeasti suttasi paperille mustan nelijalkaisen hahmon ja tämän ympärille voimakkaita värejä kuten tumman punaista, violettia ja tumman vihreää. "Tässä sinulle kuva." Titi ojensi. Eihän se ollut sama tehdä kuva toisen puolesta, mutta tämä sai kelvata. "Mitä se sinusta kuvastaa" nainen kysyi yrittäen luoda jonkinlaista yhteenkuuluvuuden sidettä yksisarvisen ja kuvan välillä. Mikään ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Dallanilla ei nimittäin ollut aavistustakaan, mitä kuvassa oli. Keskellä oli musta nelijalkainen ja ympärillä oli värejä. "En minä tiedä" yksisarvinen vastasi yksinkertaisesti. Titi sai taas kamppailla rauhallisena pysymisen kanssa. "No keskellä olet sinä ja värit kuvastavat ympäristön kohdistamaa taakkaa" nainen selitti. "Tosiaan" yksisarvinen vastasi kohteliaasti, vaikka ei kyllä edelleenkään nähnyt keskellä itseään ja ympäristön taakkaa. Hän näki mustan nelijalkaisen ja värejä. Sen pidemmittä puheitta Titi kaivoi sytyttämisvälineensä esiin. "Nyt poltamme kuvasi, jotta pääsisit eroon siihen liittämistäsi tunteista." hän selitti ja alkoi hiljalleen töihin. Mitään vastaamatta Dallan vain tuijotti kuinka paperi paloi. Palamistuotteiden erityinen tuoksu leijaili hänen sieraimiinsa ja se todella sai olon tuntumaan erityiseltä. Todellisuudentaju hämärtyi ja yksisarvinen tunsi rentoutuvansa kuin maailma ympärillä olisi saanut mennä omia menojaan, mutta mikään siitä ei koskettanut häntä nyt. Nyt hänen oli vain hyvä olla eikä ollut ketään eikä mitään, joka voisi ottaa sen pois. Eläin ei edes muistanut olevansa tässä huoneessa. Hän kuuli Titin puhuvan jotain, mutta ei saanut siitä enää mitään selvää. Ei ennen kuin Titin oli jo tultava hieman tönäisemään häntä hereille ja huomauttamaan, että Dallan sai mennä nyt.
"Isael seuraavaksi" Dallan ilmoitti, kun viimein pääsi hoiperrellen huoneesta ulos. Mitä lie Titi oli tuolle tehnyt, mutta yksisarvinen ei nyt kävellyt ihan suoraan. Vanhalle paikalleen hän halusi takaisin ja selviytyikin jonnekin lähistölle.
|
|
|
Post by TomppaJr on Aug 3, 2010 22:00:59 GMT 3
Laco katseli Dallanin hidasta, hieman puolelta toiselle keinahtelevaa kävelytyyliä huomaten, että tämä ei nähnyt Lacoa lainkaan vaan kopsutteli parin tuolin päähän, Nelsin (joka muuten oli nukahtanut) ja Norbertin (joka selitti Nelsille jotain finanssimaailman vetovoimaisista prosentuaalisista eromarginaaleista. Ja tietenkään hän ei huomannut keskustelukumppaninsa nukahtamista sillä hän jojotteli edelleen) väliin. Kun Dallan huomasi mihin joutui, nousi hän hitaasti murahtaen ylös toivoen että kumpikaan ei olisi huomannut välikohtausta. Eivätkä he huomanneetkaan.
Dallan katseli hetken ympärilleen ja näki Lacon Sofien seurassa ja huomasi pian hoiperrelleen heidän viereensä. Laco katseli eläimen hieman surumielistä ilmettä, eikä voinut olla sanomatta: "Mistä noin surkea ilme? Tapahtuiko jotain yllättävää? Minua kiinnostaisi tietää hieman yksityiskohtia tuosta keskustelusta rouva Titin kanssa. Ihan vaan siksi että osaan varautua tulevaan". Myös Sofie oli kiinnostunut, tekikö rouva Titi Dallanin kanssa samat asiat kuin hänen kanssaan.
Samalla rouva Titi ja Isael tulivat ulos huoneesta ja Isael kutsui Norbertin rouva Titin luokse. Tätä täytyi kutsua moneen otteeseen ennen kuin hän tajusi että oli hänen vuoronsa. Finanssimaailman vetovoimaiset prosentuaaliset eromarginaalit olivat selvästi liian kiehtovia asioita, jotta niistä jutustelun olisi voinut keskeyttää. Mutta loppujen lopuksi Norbert pääsi mutisten ja jojotellen rouva Titin luokse.
((anteeksi viivästys. Niin kuin kerroin, olimme mökillä enkä ehtinyt ilmoittaa mitään. Tämän mökin jälkeisen tauon ei pitänyt kuitenkaan venyä näin pitkäksi. Toinen anteeksi: Anteeksi että pelasin tässä vuorossa vähän liikaa hahmollasi, en usko että tuo kuitenkaan kovin pahasti sotkee mitään, kun Dallan pääsi Sofien ja Lacon lähelle))
|
|
|
Post by dallan on Sept 28, 2010 0:29:59 GMT 3
((Tein sen viimein =) Hyvä vain, että ohjasit hahmostani vähän. Meni homma sujuvammin!))
Nolotti mennä tuolla tavalla väärään paikkaan, mutta onneksi paikalta kykeni tällä kertaa livistämään ilman, että kukaan hoksasi mitään. Hämillään oloon liittyvä häpeä oli erikoinen ilmiö, sillä tilanteen välttäminen oli teoreettinen mahdottomuus, koska se edellyttäisi kaikkitietävyyttä. Juonsiko se sitten kontrollin puutteesta hetkellä sinänsä sekä tarpeesta tietää paremmin, miten toimia. Eihän mikään sellainen nimittäin käynyt päinpä, joka näin syvään sisimmässä tuntui väärältä ja häpeälliseltä. Eipä tuo silti absoluuttista pahaa välttämättä edustanut, sillä vaikka näitä tilanteita ei voinut pitkällä tähtäimellä välttää, niin ehkä sekin oli osansa paremmuutta haikailevaa tunnemaailmaa, josta oli tämänkin rakennuksen mainiota arkkitehtuuria kiittäminen.
Oli miten oli, Dallania sattui päähän ja jalkalihaksiin särki. Varovasti hän asettui lattialle Lacon ja Sofien seurassa ja veti syvään henkeä. 'Voi miksi taas' hän saattoi vain ajatella. "Minulla on kamala olo" Dallan tunnusti paikalleen lattialle asetuttuaan. Hetki sitten hän olo oli ollut kuin paratiisista. Tämä kaiketi oli sen kääntöpuoli. Se iski kuin tyhjästä aivan kuin joku omassa kropassa sanoisi sopimuksen irti. "En ymmärtänyt yhtään, mistä tuolla olevassa on kysymys. Ideana oli, että kertoisi kuvan ja itsensä välistä ajatuksellista yhteyttä ja sen jälkeen kuva poltettiin symbolisesti tämän yhteyden katkaisemiseksi." Yksisarvinen kuitenkin jatkoi aihetta vaihtaakseen ja kysymykseen vastatakseen. Kiinnostavampaa siitä kuitenkin oli puhua kuin päänsärystä. "Onhan siinä järkeä jos onnistuu luomaan itselleen ja kuvalleen jonkinlaisen yhteyden" Dallan selitti loppuun suuri paina sanalla 'jos'. Ilman sen kummempia vaivoja tuo puhuminen sujui oikein hyvin, mutta lopetettuaan eläin sulki silmiään ja painoi päänsä alas hengittäen hitaasti syvään.
"Päähän sattuu."
|
|