|
Post by TomppaJr on Feb 8, 2010 22:09:35 GMT 3
"Loistavaa, loistavaa, loistavaa! Nyt kaikki ovat saaneet ongelmansa kerrottua koko ryhmälle!" rouva Titi aloitti puhumaan taputtaen käsiään. "Eihän se nyt niin kamalaa ollut?" hän kysyi iloisesti. Kaikki pudistivat päätään hyvin "vakuuttavasti", jokaisesta se takuulla oli ihan hirveää. "Tänään ehdimme tehdä vielä toisen harjoituksen, ennen kuin te pääsette koteihinne. Mutta ennen kuin pääsemme sen kimppuun, saatte pitää pienen ulkoilutauon. Tai ei teidän pakosti ole ulos mentävä, voittehan te ostaa kahvilastamme pikku purtavaa tai käydä tutkailemassa mitä tästä rakennuksesta löytyy tai ihan mitä vain tahdotte. Aikaa on kymmenen minuuttia rentoutua, sitten jatkamme", rouva Titi kailotti ja kaikki alkoivat valua pikku hiljaa omiin tahoihinsa. Laco ainakin meni ulos. Hän sieppasi ruskean talvitakkinsa naulakosta ja asetti pipon päähänsä. Sitten oli aika astua kirpeään pakkasilmaan jossa ajatukset mukavasti rauhoittuivat. Taivaalle oli piirtynyt utuinen lentokoneen muodostama höyryjana, joka teki juuri Lacon pään päällä jyrkän kaarroksen. Tyynen kelin takia lentokone oli jo ehtinyt kauas eikä sitä pilvien lomasta voinut nähdä. Laco käveli hiljakseen läheiselle penkille ja tuijotti suuren puurakennuksen ovea, jossa oli mainoksia vaikka mihin tapahtumiin. Muutamia ihmisiä valui ulos Lacon seuraksi, mutta miestä ei kiinnostanut keitä he olivat. Hän antoi aivojensa tyhjentyä. Aikaa olisi vielä muutama minuutti, mutta silti mies alkoi taapertaa hitaasti sisälle. Hän sulloi piponsa takkinsa taskuun ja asetti takin vaateripustimeen. Hän lähti kohti kahvilaa, jossa muutama "potilas" mussuttikin sämpylää ja ryysti kahvia. Laco istahti pikkuruiselle ruutukuvioiselle nojatuolille ja suunnitteli mielessään mitä rouva Titi oli heidän päänsä menoksi keksinyt. ((jos sinä nyt vaikka kerrot mitä dallan teki tauon aikana ja keksit mikä on seuraava harjoitus, okei )
|
|
|
Post by dallan on Feb 15, 2010 18:13:54 GMT 3
Ryhmähengen mukaisesti Dallankaan ei näin jälkikäteen näyttänyt ulospäin elettäkään siitä, miten paljon häntä oli jännittänyt. Hänellä oli hyvä syy uskoa, ettei hän ollut tuntemuksensa kanssa yksin. Vielä seuraava harjoituskin piti kestää. Eikö tässä ollut jo aivan tarpeeksi yhdelle päivälle. Onneksi sentään oli tauko.
Dallanin teki mieli kahvia, kun siihen vielä viitattiinkin. Hän ei ollut osannut ajatella, että täällä olisi jopa kahvio. Tosin tuskinpa siellä olisi riittävän suurta kuppia tämän kokoiselle eläimelle eikä yksisarvista huvittanut mennä hämmentämään kahvilanmyyjäressukkaa sillä ongelmalla, että kuinka paljon kokonaisesta kannullisesta pitäisi pyytää rahaa. Lisäksi hän oli huolissaan omista rahoistaan, sillä miten enää siinä vaiheessa kehtaisi sanoa ei, kun toinen oli päättänyt hinnoitella kahvinsa sillä yksinkertaisella logiikalla, että jos kupillinen maksoi euron (tai mikä rahayksikkö tässä maailmassa sattuukaan olemaan), niin pannullinen maksaisi luonnollisesti niin paljon, mitä siitä saisi yksittäisiä kupillisia. Yksisarvisena eläminen oli välillä röyhkeän kallista. Elintarvikkeita ja shampoota kului hirvittävät määrät ja sen todella tunsi kukkarossaan. Oli parempi tehdä paljon töitä eikä väsähtää.
Dallan päätti silti mennä kahvilaan. Ei tästä mitään muuten tulisi. Hänen teki ihan liikaa mieli jotain kofeiinipitoista eikä hän enää saanut ajatuksiaan siitä irti. Onneksi hän oli tajunnut ottaa pankkikorttinsa mukaan. "Saanko 3 litraa tuota energiajuomaa" Dallan pyysi ja lennätti pankkikorttinsa tiskille. Se ainakin oli selkeästi hinnoiteltua ja se oli puolen litran pulloissa jo valmiiksi. Lisäksi sen jäähtymistä ei tarvinnut odotella. "Selviän kyllä näiden kanssa, mutta jos ne voisi tuoda vaikka tuonne nurkkapöytään." yksisarvinen lisäsi, otti korttinsa takaisin ja meni siirtämään pöydän tuoleja tieltään.
Tässähän ehtisi vielä mukavasti soittaa kotiin ennen tauon loppua. Se siirtäisi hyvin ajatuksia pois edessä olevasta harjoituksesta, josta uros ei tahtonut spekuloida mielessään mitään, sillä mitään mukavaa se ei aikanaan olisi. Pitihän tätä erikoismallista puhelinta käyttää, kun sekin oli maksanut omaisuuden. Tällaiselle pään mallille sopivaa kannettavaa puhelinta kun ei ihan kaupan hyllyltä saanut. Oli siitä onneksi tehty nätin näköinenkin. Kukapa ei tahtoisi itselleen mustaa titaanipuhelinta takkinsa taskuun. "Hei rakas, onko se aamulla soittanut mies soittanut uudestaan?" "Mitä se sanoi?" Seurasi jotain, mistä Dallan ei todellakaan pitänyt. Sen verran hän korotti ääntään oltuaan hetki sitten aivan rauhallinen. "Sano sille, etten todellakaan mene sinne aukomaan kenellekään ovia. Joko ne harkitsevat uudelleen tai en mene ollenkaan paikalle." "Koska en jaksa katsella niitä niin kauan, kun ne eivät pääse ylpeytensä yli eivätkä tahdo kuunnella edes asiassa, josta eivät todellisuudessa ymmärrä mitään, vaikka suuria kuvittelevatkin." "Onhan se tärkeää, mutta en mene sinne enää uudestaan nolaamaan itseäni. Olen saanut jo tarpeekseni siitä. Äh, jos kokeilisit soittaa niille vielä. Osaat varmaan muotoilla asiat paremmin. Sano niille vielä, etteivät yritä soittaa minulle tänään. Minulla on täällä parempaakin tekemistä." Dallan jäi harmissaan tyhjentämään pullojaan ja katsomaan kellosta, milloin tauko päättyisi. Siihen oli onneksi vielä muutama minuutti.
|
|
|
Post by TomppaJr on Feb 27, 2010 17:18:52 GMT 3
(( huh, sainpas hiihtoloman aikana sen tehtyä ))
Laco saapasteli tylsistyneenä kohti rinkiä, jossa rouva Titi jo iloisena odottikin potilaitaan. Hänellä oli kädessään kahdeksan A3:n kokoista valkoista kartonkia. "No niin kaikki, kurssi jatkuu ja on aika palata paikoilleen! Kun olette istumassa, kerron mitä tuleman pitää", rouva Titi kiljui ja saikin kaikki pian istumaan tuoleihinsa, ja dallanin lattialle. "Tällä kertaa vuorossa on henkilökohtaisempi työ, kuin edellinen. Saatte tästä käsistäni kartongit, ja tuolta *osoittaa* voitte hakea tarvitsemanne pullovärit. Teidän tehtävänänne on piirtää abstrakti kuva pahasta olostanne. Eli toisin sanottuna kuva ei saa esittää mitään, mutta silti siitä pitäisi tulla esille mikä ongelmanne on, ja miltä teistä tuntuu. Lopuksi esittelette taulunne minulle, ja katsotaan mitä olette saaneet aikaiseksi. Näitä töitä ei tule muut kuin te itse ja minä näkemään. Onko kysymyksiä? Hyvä, sitten pääsemmekin alkuun!", rouva Titi kailotti ja taputti käsiään sen merkiksi että harjoitus alkaa.
Muodostettiin jono, ja mentiin vuoronperään ensin hakemaan kartonki, ja sitten valitsemaan värit. "Saatte tehdä työnne ihan missä haluatte, eikä sotkemisesta pidä välittää, maali lähtee vedellä pois", rouva Titi sanoi jälkikäteen. Laco oli juuri silloin ottamassa värejä, ja vilkaisi nopeasti ympärilleen, etsien paikkaa missä tehdä piirrostaan. Hän päätti mennä vihreän, keltaisen, sinisen, mustan ja punaisen väritörpäkön kanssa kahvilan pöydälle väkertämään. Seurakseen hän sai liikematkalle lähteneen miehen vaimon, Annie Morganin (raskaana olevan naisen) ja Norbertin, joka edelleenkin jojotteli. Laco huomasi sivusilmällä, että miehellä oli vain mustaa, jota hän pikku hiljaa alkoi tuhertaa paperilleen.
|
|
|
Post by dallan on Mar 7, 2010 6:09:42 GMT 3
((Ai niin, nyt vasta huomasin, että minunhan olisi pitänyt keksiä, mikä on seuraava harjoitus. Miten minä luin koko ajan, että siinä lukee "keksin" eikä "keksit." Se meni jotenkin silmien ohi. Anteeksi.))
Piti maalata! Olisipa kartonkeja ollut ennemmin 7. Yksisarvinen ei nimittäin koskaan ollut maalannut vakavissaan yhtään mitään. Hänen koordinaatiokykynsä riitti kyllä epäselvään, mutta luettavaan kirjoittamiseen, mutta väritettäessä edes viivojen sisällä pysyminen ei varmaan olisi urokselta onnistunut. Hän vieläpä kirjoitti koneella nykyään aina, kun se vain oli mahdollista ja käytti opetustyössäkin vain valmiita tietokone-esityksiä eikä alkanut säätämään liidun tai tussin kanssa hitaasti jotain epäselvää taululle. Kotona tosin tuli kirjoitettua kynällä, kun koneella oli hankala saada erikoissymboleja, mutta siellä ei ollutkaan väliä, ettei kukaan muu välttämättä saanut käsialasta mitään selvää. Ajatuksena ollut abstrakti taide tosin antaisi anteeksi sen osaamattomuuden, mutta matkassa oli niin monta mutkaa, ettei eläintä jaksanut kiinnostaa. Ensin olisi pitänyt siirtää kartonki jonnekin, sitten viedä värit yksi kerrallaan, kuljettaa pensseli paikalleen ja alkaa sen jälkeen sutata sillä jotain satunnaista kartongille. Ei Dallan edes tiennyt, mitä hän olisi maalannut. Abstrakti kuva pahasta olosta. Paha olo oli tunne eikä muodollinen entiteetti ja vaikka tunteitakin saattoi välittää kuvien avulla, niin ei Dallan osannut tehdä sellaista.
"Minä en piirrä, kun en osaa piirtää", Dallan sanoi hiljaa ja jäi paikalleen. Hän ei ollut aikeissa edes yrittää tehtävää.
37 vuotias tyttärestään huolissaan ollut nainen jäi samaan huoneeseen, mutta yritti mennä nurkkaan mahdollisimman kauas yksisarvisesta. Hänellä oli ideana kuvata kaipuuta ja siihen tarvittiin paljon vaaleansinistä sekä muutama pisara mustaa. Näinpä hän teki kartongin yläreunaan sinisen vyöhykkeen, jonka oli esittävinään taivasta ja läiski kaksi mustaa aluetta kauas toisistaan paperilla. Täydellistä, ainakin hänen mielestään. Sofia Herbst puolestaan tuli myös kahvioon. Hänellä oli mustaa, tumman punaista sekä vihreää, joilla hän abstraktiusvaatimuksesta piittaamatta alkoi maalata mustia pääkalloja taustallaan vihreävartisia punaisia kukkia. Nelsin työ taas oli monimutkaisempi. Hän teki keskusteluhuoneessa työskennellen keskelle mustan neliömäisesti piirretyn pullon, joka ei ollut kolmiulotteisuusvaikutelmaa nähnytkään ja maalasi sen ympärille abstrakteja kuvioita, ehkä paremmin sanottuna sotkuja, kaikilla väreillä, mitä sattui saamaan käsiinsä ja edelleen kuvioiden päälle vielä lisää kuvioita.
Toisaalla kahvion puolella ainakin tuo bisnesmatkalle miehensä menettänyt nainen otti työn vakavasti. Hän käytti nopeasti niin paljon punaista, että kulutti kaiken mukaansa ottamansa. Näin nainen päätti lähestyä Lacoa: "Hei. En tainnut esitelläkään itseäni aikaisemmin. Se on niin jännittävä tilanne puhua yleisön edessä, vaikka samahan se on kaikille. Mutta minä olen Isael. Ajattelin vain kysyä, että olisiko sinulla lainata punaista vai käynkö hakemassa sitä tuolta salin puolelta. Työni vaatikin sitä enemmän, mitä osasin ensin arvioida" nainen päätti hieman huvittuneella äänellä. Tätä tehtävää hän ei enää ottanut niin raskaasti kuin edellisen vaan yritti rentoutua ja antaa pahan olon valua kartongille. Ehkäpä se oli tarkoituksena.
|
|
|
Post by TomppaJr on Mar 19, 2010 22:59:37 GMT 3
((joo ei mitään, kyllä mä sen idean pienen pähkäilyn jälkeen keksin. Seuraavat kaks aihetta saat sä sit päättää. Olisko muuten hyvä, että tää tarinan tapahtumat kestäis noin viikon, ja jokaselle päivälle on kaksi harjotusta. Musta se ois ihan hyvä määrä... Eli aina kun päivä on saatu päätökseen, ei kauheesti kerrota mitä kotona tapahtu vaan siirrytään melkeen suoraan vaan seuraavaan päivään. Onko okei? Kun "viikko" on kulunu, katotaan mitä sit tehään )) Laco oli juuri saanut töhrittyä paperille jonkin verran kaikkia värejään ja saanut aikaan sekameteliä esittävän sekametelin, kunnes bisnesmiehen rouva tuli esittelemään itseään ja pyysi punaista väriä. "Njooh... Onhan mulla tässä ihan paljon tätä punasta... Ota vaan", Laco sanoi ja ruiskautti naisen kuppiin väriä. "Kiitos paljon, nyt pääsen jatkamaan hommiani! Muuten, saanko tulla tähän sinun viereesi istumaan kun tuolla kulmassa vähän vetää? Ja kaikki pöydät on varattuja. Sinä tunnut kohtuullisen fiksulta enkä tahdo mennä muita häiritsemään", nainen kysyi tuttuun, sekavaan, ja hyvin nopeasti puhuvaan tapaansa. Lacolla kesti vähän aikaa ennen kuin hän todella tajusi mitä nainen tarkoitti. "Joo, tuu vaan, ei se mua häiritse", hän sanoi ja huomasi jo naisen touhottavan itseään istumaan. Muutama minuutti kului maalaillen hiljaisuudessa kunnes nainen - taas kerran - avasi suunsa. "Hei, toi sun piirros on aika upee!", "Jaa, kiitti, niin sunkin", Laco vastasi ilman että edes vilkaisi naisen työtä. "Haluutko sä muuten kuulla mitä mä olen mun maalauksellani hakenu!" Isael kysyi ylipirteästi. "No... kerro nyt", Laco sanoi häiriintyneesti ja tunki pensselinsä siniseen väriin ja veti viivan paperinsa oikeaan yläkulmaan, merkiksi... niin, merkiksi jostain. Jostain mistä Lacolla ei ollut harmainta aavistusta. "Joo, eli mä sain idean tähän työhön mun miehen lempiväreistä, jotka on punanen ja sininen, punanen enemmän. Sit se tykkäs kuvioista eniten palloista ja muistan kun me oltiin kerran..." "No niiiiiin oppilaani!" kuului rouva Titin kailotus mikrofonista. "Teillä on vielä aikaa noin viisi minuuttia ennen kuin otan teidät yksitellen luokseni kertomaan kuvistanne. Valmistelkaa työnne ja siivotkaa jälkenne, niin voimme aloittaa. Valmiit, tulkaa rinkiin istumaan!", hän huusi niin, että se meni jokaiselle perille. Laco pyysi anteeksi Isaelilta töykeyttään ja vei maalitörpäköt pois ja rupesi miettimään kuvaansa tuijotellen miten siitä kertoisi rouva Titille. Isael oli jo täysin unohtanut mistä puhui ja pyöri keskellä kahviota ympyrää yrittäen paikallistaa miten pääsisi takaisin rinkiin istumaan.
|
|
|
Post by dallan on Apr 15, 2010 15:56:20 GMT 3
((Huh, viimein. Tuo suunnitelma käy oikein hyvin ^^))
Kyllästyttyään odotteluun Dallan päätti mennä harjoituksen suorittamisen ajaksi kahvioon mahdollisimman kauas kaikista muista ja puhui taotta puhelimeen. Ensin kyse oli jonkinlaisesta kokouksesta, johon yksisarvisen ei mitä ilmeisemmin kiinnostanut mennä. "Ei minua kiinnosta, vaikka maksaisitte vähän enemmän, jos vain voin sillä välttää tapaamasta sitä kravateilla itsensä fiksun näköiseksi naamioinutta johtokuntaanne, jotka kyselevät toistuvasti naurettavuuksia, kun eivät osaa laskea edes sitä vertaa, mitä läksynsä tehnyt alakoululaislapsikin jo osaa." vaikutti olevan Dallanin päällimmäisin mielipide koko asiasta. Antoihan se hieman viitteitä, ettei eläin ollut tälläkään kurssilla aivan turhaan, vaikka hän sentään ymmärsi puhua melko hiljaa niin, ettei nyt koko ryhmälle kailottanut asioitaan. Työasiat oli pitänyt jättää kotiin, mutta nyt kun oli sopiva väli hoitaa niitä alta pois, niin miksipä ei. Lopulta Dallan nimittäin oli paljon keveämmin mielin saatuaan lopetettua, kun hänen ei enää tarvinnut kantaa huolta siitä, että asia tarvitsisi hoitaa vielä pian. Nyt se oli alta pois ja saattoi vapaammin mielin keskittyä loppupäivään ja varsinaiseen ohjelmaan eikä aina jatkuvasti antaa sen kummitella mielessä, mitä tulevan piti. Ei uros ollut missään vaiheessa äänensävyltään huojentuneelta kuulostanut, mutta hän oli, tosiasiassa.
37 vuotiaan naisen työ oli ollut yksinkertaisuuttaan valmis jo vähän aikaa. Hän ei tahtonut lisätä siihen mitään, sillä pelkäsi pilaavansa työn, jos koskisi siihen vielä. Se oli hyvä juuri nyt ja yksikin väärä pensselinsivallus saattaisi pilata sen ja olisi aloitettava kokonaan aivan alusta uudelle puhtaalle pohjalle jos sellainen oli ylipäätänsä edes lupa ottaa. Hänestä tehtävä oli kuitenkin hauska ja työ oli hyvä, joten nyt hän vain pohti, että miten esittelisi sen. Nels ei myöskään vitkastellut rinkiin menemisessä. Hän ei ollut hirveän kiinnostunut siitä, miltä maalaus lopulta näytti. Sofia Herbst ensimmäisenä hieman hätääntyi siitä, että pian olisi oltava jo valmis. Hänen työnsä tarvitsi nyt todellista hätäratkaisua, joten hän sekoitti vaaleaa punaoranssia ja alkoi maalata sitä vielä tyhjiin kohtiin. Vaaleampi väri kaikkien tummien maalattujen kuvioiden ympärillä ei ainakaan hypännyt sieltä silmille. Väripinnan reunasta hän teki ympyrämäisen, jossa oli siellä täällä erikoisia teräviä kärkiä varsin tiheään. Dallan saapui myös hiljalleen ringille, muttei ensimmäisten joukossa, vaikkei ollutkaan maalannut yhtään mitään.
|
|
|
Post by TomppaJr on Apr 17, 2010 14:38:54 GMT 3
"Hellurei vaan kaikille ja hyvä että olette päässeet perille! Minulla oli vähän työkiireitä ja siksi olen hieman myöhässä, pahoitteluni", rouva Titi sanoi ja pyyhki suupielistään leivänmuruset. "Vai työkiireitä", tuumi Laco ja huvittuneena vaihtoi asentoa tuolissaan. "Teillä onkin kaikilla paperit mukananne, joten voimme aloittaa, tulehan sinä vaikka Nels ensin tänne", nainen sanoi ja Nels nousi hitaasti murahtaen ylös ja laahusti rouva Titin perään takahuoneeseen. Rinkiin jäi ikävän vaivautunut tunnelma, jonka rikkoi vain Isaelin hiljainen kälätys Norbertille, jota ei voinut vähempää kiinnostaa naisen höpinät paikan valokatkaisijoiden värien epäsopivuudesta lamppuihin verrattuna.
Pian kuitenkin ringissä solui innokas puheensorina ja jopa Laco oli löytänyt seuraa, Sofia Herbstistä. Eihän tytön jutut mitään maata mullistavia olleet, mutta ainakin sai ajan kulumaan vähän paremmin. Dallankin näytti jutustelevan jo suht iloisena, (Laco ei hetkeksikään saanut katsettaan irti tuosta otuksesta. Eihän yksisarvisia joka päivä näe tässä maailmassa) Annie Morganin kanssa.
Juuri kun meno oli iloisimmillaan, kuului askelia takahuoneelta päin ja Nels laahusti omalle paikallaan ja hänen perässään teputteli hyvin surullisen oloinen rouva Titi. Sanaakaan sanomatta hän meni Annie Morganin luo ja vihaisesti pyysi tätä mukaansa. Keskustelu Nelsin kanssa ei voinut mennä kovin hyvin... Ja kaiken lisäksi Dallan jäi taas ilman juttuseuraa.
|
|
|
Post by dallan on Apr 30, 2010 2:02:04 GMT 3
((Oli taas tentti ja ensi viikolla on taas ja sitten taas... Arg.. Mutta olipa silti harvinaisen kiva kirjoittaa.))
Dallan ehti jo ottaa hieman etäisyyttä muihin, kun joku tulikin hänen lähelleen juttelemaan. Yksisarvisen eräs ongelma kun oli, ettei hän viitsinyt mennä vaivaamaan muita läsnäolollaan, vaikka juttutoveria kaipasikin. Uros oli silmin nähden tyytyväinen naisen rohkeasta aloitteesta. "On ainakin monipuolinen porukka täällä" Annie aloitti kiertäen viitaten siihen, ettei häntään ollut ikinä edes nähnyt vastaavanlaista sarvekasta saati sitten uskonut, että se tapahtuisi tällaisella kurssilla. "Tavallaan onni, sillä ehkä se on joillekin avuksi siihen kainouteen, että onko sittenkään oikeassa paikassa, kun meitä on täällä niin monta erilaista." Dallan vastasi, johon Annie vain nyökkäsi hiljaa myöntyvästi. "Miten sinä löysit tänne?" Annie kysyi. Hän ei vain voinut olla kyselemättä tuosta kummallisesta otuksesta, joka onneksi vastailikin mukavaan ja leppoisaan sävyyn. "Lääkärini neuvoi tämän, kun ei voinut määrätä minulle enempää lääkkeitä. Hän ajatteli, että puhuminen ja liikunta voisivat auttaa ja määräsi lisää niitä. Olen kyllä ajatuksen kannalla, vaikka ikäväksi puoleksi sattuikin, että tämä kurssi osuu normaalille työajalleni eivätkä kaikki tiedä siitä." Dallan jutusteli lisää lähinnä itsestään, kosta Annie tahtoi tietää. Ei se yksisarvista haitannutkaan. Mielellään hän kertoi, kun tässä kohtaa vaikutti väärältä tulkita puhe pelkästään itsekkääksi, kun kyse oli kysymyksiin vastaamisesta.
Iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, kun pian juttukaverin piti mennä. Dallanista tuntui kuin äskeinen hetken kestänyt pirteys ja avoimuus olisi taas romahtanut eikä hän katsonut seuralaisensa perään vaan pikemminkin lattiaan. Hetken tässä olisikin luonnollisesti ilman juttutoveria, mutta se hetki meni eikä tilanne siitä muuksikaan muuttanut. Pala kerrallaan stressi palasi ja alkoi tuntua taas siltä, miksi tälle kurssille oltiin tultukin. Yksisarvisen alkoi tehdä jälleen mieli mielialapillereitään ja noita niin ikään addiktoivia piristeitään. Hänestä tuntui taas siltä, että olisi varmaan tiuskinut seuraavalle, joka uskaltautuisi lähelle. Nels ei onneksi yksisarvisen seurasta ollut kiinnostunut. Kehenkään täällä uros ei kyllä harmitustaan purkaisi. Se sai jo riittää tältä erää. Saisi se kyllä riittää suurimmaksi osaksi muultakin erää. Alkuunsa vuosikausia sitten uros oli ollut niin ujo, ettei sosiaalisesta kanssakäymisestä ihmisten kanssa tullut hirveästi mitään hyvää. Nykyään hän oli vähemmän ujo, mutta tilalle oli tullut tällainen vanha ja vihainen ukko, kuten ihmisistä tavattiin sanoa. Ei ihme, ettei sosiaalisesta kanssakäymisestä oikein tullut mitään, sillä Dallan oli huono lähestymään ketään ja yksisarvisen lähestymisessä oli muille jo kynnystä riittämään saati sitten tällaisen hankalan yksisarvisen. Miksi kukaan ei soittanut juuri tällaisella hetkellä, kun eniten tarvitsi tekosyytä alkaa tehdä jotain aivan muuta, kun olla lattialla toimettomana?
|
|
|
Post by TomppaJr on May 6, 2010 17:56:40 GMT 3
((ärr... olipas minulta tällä kertaa liian pitkä tauko... Ja tekstinikin on jotain ihmeen tönkköä sönkötystä, koita kestää))
Lacoa tylsistytti, totaalisesti... Tämä harjoitus ei todennäköisesti mennyt läheskään niin kuin rouva Titi oli ajatellut, ehkä hänen piti keksiä odottaville jotain tekemistä, mutta unohti sen täysin omassa tohkeisuudessaan. Laco vilkaisi paikkaa, mihin rouva Titi oli vienyt seuraavan uhrinsa. Hän näki vain Annie Morganin ja rouva Titin haaleat siluetit. Lacon mieleen piirtyi yhtäkkiä mielikuva rouva Titistä, jolla oli suuret vampyyrinhampaat ja pirunsarvet. Hän rupesi pakostikin hekottaa ja hänen "jutustelukumppaninsa", joka oli jo pidempään tehnyt omaa monologiaan, vilkaisi häntä tyrmistyneenä ja kysyi pian hieman huvittuneesti onko kaikki hyvin, ja Laco joutuikin juurta jaksaen selittämään mitä virnisteli. Ja tuo idea saikin tytön täysin repeämään ja hän alkoi luonnostelemaan omaan pikku vihkoonsa kuvaa vampyyri-Titistä joka imi verta viattomista sivullisista, tällä hetkellä siis Anniesta. Mutta niin kuin aina, heti kun ilo oli ylimmillään, tuli rouva Titi - selvästi iloisempana kuin Nelsin jälkeen - ulos huoneesta "uhrinsa" kanssa ja käveli piirin keskelle pyytäen Sofia Herbstin - Lacon juttukaverin - mukaansa. Eihän tytön auttanut muuta kuin piilottaa vihkonsa taskuun, siepata maalaus mukaansa ja lähteä hihitellen rouva Titin perään. Kun hän kääntyi katsomaan Lacoa, tämä näytti sarvia päänsä päällä ja tämäkös sai tytön hekottelemaan.
Mutta mutta, Laco oli nyt yksin... Ilman juttuseuraa, katsellen muiden iloista rupatusta, ja tuijotellen omia Adidaksen lenkkitossujaan keskellä eteistä - ne oli riisuttu häneltä kun hän ensimmäisen kerran kurssin aikana pyörtyi. Ja juuri silloin hänen päähänsä pälkähti pähkähullu idea; ehkä hänen pitäisi tutustua pyörtymisen aiheuttajaan, Dallaniin paremmin. Ehkei otus ollutkaan niin huonoa seuraa kun Laco ajatteli, ja saisi hänestä ainakin hetkellisesti rupattelutoverin. Kun Annieta ei näköjään kiinnostanut enää mennä juttelemaan yksisarvisen kanssa, niin Laco nousi hitaasti penkiltään ja rohkein askelin päätti mennä Dallanin luo.
((sopiiko sellainen, että kun Laco ja Dallan nyt jutustelevat toistensa kanssa, niin tehtäisiin pelin jouduttamiseksi niin, että saisi vähän kumpikin pelata toistensa hahmoilla? Ei nyt mitään "Dallan päätti kiivetä talon katolle ja tappaa itsensä" vaan sitä sellaista pikku jutustelua. Jos ei käy, niin miten se dialogi menisi sitten parhaiten? Onko tuollaisella kokeneella pelaajalla mitään heittää takataskustaan tällaisessa tilanteessa?))
|
|
|
Post by dallan on May 17, 2010 3:02:25 GMT 3
Hiljalleen Dallan huomioi yhä vähemmän ympäristöään. Sanat alkoivat muistuttaa puheensorinaa ja lopulta taustahälyä. Välissä yksisarvista ehti hetken harmittaa, ettei hän ollut ottanut kuulokkeita mukaan, mutta tylsissä seminaareissa oli oppinut pärjäämään ilman ja syventymään ajattelemaan jotain aivan muuta kuin ympäristöään. Hiljalleen ajantajukin hiipui eikä eläin enää pian muistanut kiinnittää huomiota siihen, että hän odotti jotain. Yksisarvinen mietti työasioitaan. Lähinnä sitä, että vaimo tahtoi mennä tänään illalla elokuviin, mutta Dallanilla olisi kyllä ollut töitäkin tehtävänä. Oikein mukavassa rauhallisessa maailmassa sitä olisi vastuussa niistä vain itselleen ja voisikin mennä rakkaansa kanssa elokuviin, mutta täällä oli vastuussa työtovereilleen, asiakkailleen ja heidän alaisilleen. Myöhästyminen voisi käydä kalliiksi ja joku voisi menettää työnsä ja joutua etsimään uutta tapaa elättää itsensä ja läheisensä. Ilman näitä töitä ei tunnettaisi elektronejakaan eikä olisi elokuvia tai televisioita. Mutta ilman näitä töitä olisi lupa viettää ilta rakkaansa kanssa ja käydä elokuvissa. Jokainen halusi aina ennemmän kuin saattoi saada, mutta ei ollut syytä ajatella asiaa liian yksiulotteisesti. Elämä oli kokoelma omaa aikaa ja yhteiskunnallista vastuuta pitää yllä kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli ja viedä sitä vielä parempaan suuntaan. Piti ottaa vähän sieltä ja vähän tuolta ja katsella välillä haluamiaan elokuvia. Ei se ole sinun vikasi eikä vastuuttomuuttasi. Piti vain säilyttää asiat järkevässä tasapainossaan ja kuunnella vastuuntuntonsa ääntä, muttei antaa sen hallita kaikkea. Elämän kauneus oli voida mennä elokuviin ei nyt milloin tahansa, mutta sopivana päivänä, vaikka tänään, kun työt ehtisi tehdä parina tulevanakin päivänä. Se vankilaelämästä tarinan kertova filmi oli kuulema todella hyvä. Mutta saman tien, kun valinnan oli jo kertaalleen tehnyt muisti olevansa tällä parannuskurssilla ja kuinka sitä oli täällä, koska oli pieni sika, jonka kanssa ei voinut mennä yhdeksikään illaksi yhtään mihinkään. Oli niin helppoa päättää, ettei polta tänään tupakkaa, mikä Dallan nyt ei muutenkaan tehnyt, mutta väliin jättäminen ei taatusti olisi ollut helppoa jos sen olisi aloittanut. Asiaa ei vain saanut pois mielestään. Mutta kas, olikin hyvä hetki havahtua takaisin ympäristöönsä, sillä jollakin toisella vaikutti myös olevan tarvetta juttuseuralle. Yksinään ajatteleminen ei aina ollut ollenkaan hyväksi ainakaan täällä, kun ajatukset tuntuivat aina karkaavan ongelmiensa pohtimiseen. Dallan ei silti vielä sanonut Lacolle mitään, sillä ei hän tahtonut pelästyttää. Hän katsoi vain siihen suuntaan ja odotti, mitä toinen teki. ((Tuossa menetelmässä on se vaikeus, että ainakaan minä en osaa ennustaa, mitä Laco vastaisi mihinkin. Toinen tapa olisi kirjoitella nopeita vuoroja tähän tyyliin: myrkmeren.proboards.com/index.cgi?board=multiversumi&action=display&thread=636&page=164# Ehtisin periaatteessa noita tekemäänkin monta päivässä, mutta vasta tämän viikon torstaista eteenpäin, kun sitä ennen pitää yrittää pitää ajatukset tenttiinluvussa. Toinen menetelmä on kirjoittaa pidempiä vuoroja, missä hahmo vastaa useaan toisen sanomaan asiaan samassa vuorossa. Sitä voi tehdä hitaammakin vastausvälillä niin, että peli menee eteenpäin. Tuo selitys tuskin havainnollistaa yhtään asiaa, joten tässä esimerkki. myrkmeren.proboards.com/index.cgi?action=display&board=myrkos&thread=684&page=20#26216 Tuo vuoro ja sitä seuraava. Mutta valitse sinä, miten tehdään.))
|
|
|
Post by TomppaJr on May 20, 2010 22:50:19 GMT 3
((Itse suosittelen tuota lyhyempää peli-versiota nopeasti. Kun minäkin olen vähän täällä lagaillut niin kai käy että minä nyt vaikka aloitan tuon lyhyen sarjan... Otettaisiinkos tavoitteeksi että päivässä molemmat saisi kaksi pätkää aina kirjoitettua? Paitsi tietenkään ei tänään kun nyt jo kello on noin paljon ja pikku-tompan on kohta aika mennä tutimaan ;D Mutta joo, aloitan nyt sen lyhkäisen vuorojutun. Ei tätäkään tarvitse kauhean kauan varmaan harrastaa, siihen asti kunnes jompikumpi hahmoista joutuu esittelemään maalauksensa))
Laco seisoskeli lanteitaan linksutellen noin parin metrin päästä Dallanista ja yritti saada muutakin kuin "Kröhöm":in tai "Öhöm":in suustaan ulos. "Heippa, mitäs... tuota, siis missäs sinun maalauksesi on, se on varmaan hieno?" Laco tokaisi ja oli äärimmäisen ylpeä itsestään, hän osasi puhua! "Minusta tämä tehtävä oli vähän... haastava, sanoisin, ja oli hankalaa... tuota, piirtää tällainen maalaus", hän sanoi, hymyili vähän ja vilautti omaa paperiaan muttei saanut suustaan enää mitään rakentavaa saatikka järkevää sanottua omasta työstään. Hän istahti suu hieman rakosillaan (valmiina änkyttämään ö-tavua) Dallanin viereen ja odotti sanooko otus tälle mitään.
|
|
|
Post by dallan on May 21, 2010 0:41:47 GMT 3
((Joo, minulla on vähän seonnut unirytmi Siksi näissä on välillä kummallisia kellonaikoja. Tuossa kahdessa riittääkin tavoiteltavaa, mutta koetetaan. Katsotaan, miten luontevasti noilla lähtee juttu luistamaan! Sellainen ikävä asiavirhe sattui kuitenkin, ettei Dallanilla ole maalausta ollenkaan, kun se tyystin kieltäytyi tekemästä sellaista... En tainnut korostaa sitä tarpeeksi... En nyt siksi laittanut jatkoa vielä, kun mietin kysyä ensin, että jos haluat tuota vuoroa vähän editoida.))
|
|
|
Post by TomppaJr on May 21, 2010 15:24:45 GMT 3
((Mutta kai dallanilla on sentään mukana se paperi? Noh, muokkaan sen niin että hänellä olisi se mukana. Mun moka. //doddih, muokattu )
|
|
|
Post by dallan on May 21, 2010 17:05:06 GMT 3
"Jätin sen tekemättä, kun en ole vuosikymmeniin maalannut mitään." Dallan selitti rauhallisella äänellä. Hän ei suinkaan tahtonut pelästyttää toista pois, kun tämä vaikutti jännittävän vähän. Totta puhuen niin jännitti yksisarvinen itsekin, sillä hän ei tahtonut menettää juttutoveriaan saman tien. "Pystyn kyllä kirjoittamaan tällä idealla" uros jatkoi ja samassa hänen mukanaan kantamansa laukku aukesi taas hitaasti ilman, että kukaan koski siihen ja yksi laukun kynistä lähti lentämään. Hieman kömpelösti se liikkui, mutta liikkui kuitenkin kunnes tipahti lattialle. "Koordinaatiokykyni ei kuitenkaan riitä siihen, että pystyisin kunnolla piirtämään mitään." "Toisaalta olisihan siitä voinut tulla aika hauskakin, jos olisi yrittänyt, sekasotku ainakin", yksisarvinen jatkoi pian, "Tuosta sinun työstäsi tosin pidän. Se on minusta hyvin kuvaava."
|
|
|
Post by TomppaJr on May 21, 2010 23:12:56 GMT 3
Laco tuijotti suu auki kun Dallan hitaasti avasi laukun ja "kaivoi" sieltä kynän esille ja heilutteli sitä ilmassa miehen nenän edessä. Kun Dallan oli laittanut sen viereiselle tuolille (joka oli tyhjä, sillä siinä istunut Norbert oli mennyt sivummalle hoitamaan työpuhelua eikä näyttänyt palaavan sieltä vähään aikaan), niin silloin Laco vasta tajusi että yksisarvinen oli temppunsa aikana kehunut tätä. "Aa, joo, kiitos..." hän sai soperrettua ja sitten hänen päähänsä pälkähti omituinen idea ja hänen naamansa vääntyi pirulliseen virneeseen. "Mikset muuten oikeasti tee sitä söhryä, tässä on vielä vähän aikaa ennen kuin on sinun vuorosi ja uskon että Titi olisi sinusta ylpeä jos olisit saanut jotain aikaan. Minä voin kyllä kertoa mielipiteeni siitä aikaansaannoksestani", Laco hössötti ja huomasi pian että hänen kätensä olivat alkaneet heilua holtittomasti. Se tuli aina kun hän innostui. Tapa oli ollut miehellä jo lapsesta saakka, ja kaikki olivat aina tirskuneet sille, niin näytti myös yksisarvinenkin tekevän. "Anteeksi", mies sanoi nolona ja sieppasi kynän tuolilta. "Ota tämä minun kädestäni ja ala piirtämään paperille, tahdon tietää miltä se tuntuu kun se kynä lähtee lentämään!" Laco sanoi kuin pikkupoika ja hänen kasvoilleen piirtyi hyvin sekopäinen ilme. ((tää on muuten hirveen hauskaa kirjottaa näitä minipätkiä Saa enemmän kuvailla ja kirjottaa pikkutarkemmin eikä katsoa koko aikaa sitä, että tapahtumat jotenkin etenisivät )
|
|