trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Aug 28, 2010 10:53:42 GMT 3
Malekista ei ollut kiva kuulla, ettei heitä haluttu elävinä ja että sen vuoksi oltaisiin oltu valmiita riskeeraamaan vielä omakin henki. Hänen seuraava vaihtoehtonsa oli "huish huish", mutta se perkeleen rotanpenikka alkoikin riisuutua aseista. Ja vitut, hän ei heittäisi mihinkään yhtään...
Näissä hommissa selviämisen ydin oli siinä, ettei saanut olla kauhean hidas, ainakaan reagoimaan. Kärkimiehen rintaan ilmestynyt tikari sai Malekin rymistelemään sinä siunaamana lähimmän jousimiehen kimppuun. Se oli sellainen vuosien saatossa syntynyt puoliksi tahaton ensireaktio, joka syntyi kun vaaransi henkensä toistuvasti. Jotkut juoksivat karkuun, jotkut laskivat alleen ja laaantuivat ja jotkut hyökkäsivät. Ihan sama, mihin suuntaan, kunhan nyt jonnekin. Malek oli näitä jälkimmäisiä.
Tämä sankari taisi olla se, jonka nuoli tipahti rytäkässä jänteeltä. Kovaa vauhtia uutta oltiin ainakin viinestä kiskomassa. Malek päätti ojentaa auttavan kätensä ja tarrasi kiinni jousesta samalla, kun huitaisi. Aamutähti repi pusikkoa mukaansa ja tömähti vähintäänkin ihan kelvollisesti jonnekin ampujan ketaroiden suuntaan. Metsäläinen ryhtyi jalomieliseksi ja luovutti jousensa soturille voidakseen huutaa täyttä kurkkua ja kieriskellä. Malek ei kuitenkaan ollut jousimiehiä, joten hän tempaisi aseen pusikkoon ja rymisteli kohti seuraavaa miestä. Valitettavasti valittavaa tuntui vielä olevan.
Eipä kuitenkaan löytynyt nuolia mistään törröttämästä. Se oli kiva.
|
|
|
Post by submarine on Aug 29, 2010 17:35:15 GMT 3
Metsäläinen, joka parhaansa mukaan yritti pidellä Nufsin miekkaa poissa hyvin henkilökohtaisesta ja läheisestä tilastaan kaksin käsin jousellaan, ei loppujen lopuksi ollut mitenkään aivan huono. Rotta oli lyönyt jo kolmeen kertaan, ja jokainen iskuista sivalsi hieman pois vain jousesta, eikä vaikkapa tämän lihasta. Parempana päivänä rotannarttu olisi ehkä voinut leikkiä samaa pidemmänkin hetken, mies kun ei ollut erityisen vaarallinen ilman varsinaista asetta, mutta juuri nyt oli se vaara, että kohtapuoleen jostain suhahtaisi mukava pieni nuoli selkään. Leikille ei ollut aikaa, joten seuraavalla iskullaan Nufs oli ensin huitaisevinaan vähintäänkin raivokkaan kahden käden iskun. Mutta kun miekka taas napsahtikin jo kärsineeseen jouseen, tarrasi rotta toisella kädellään siitä kiinni. Mies olisi ehkä ollut vahvempi, mutta hätäisen huitomisensa ja kompurointinsa vuoksi tämä ei juurikaan keskittynyt tilanteeseen. Siksipä Nufs sakottikin tyhmyydestä kiskaisemalla jousta sivuun ja survaisemalla miekalla sen ohitse. Palkkiona oli oikein kaunis korina ja kurlutus, kun terä työntyi läpi kaulasta.
Nufs jätti metsäläisen makaamaan maahan ja puristamaan turhaan puhkottua kurkkuaan ja jatkoi heti eteenpäin. Liikkuva maali oli aina huonoin, etenkin kun kyseinen loikki hieman sinne tänne ja tuli kohti ikävästi terävä ja verinen ase kourassa. Seuraava mies oli tosin ilmeisesti ottanut hieman jo oppia äskeisestä, ja jättänyt uuden nuolen tonkimisen sikseen. Jousi oli paiskattu sivuun ja kädessä komeili ikävän iso nylkypuukko. Nufs pani merkille, ennen kuin oli jo kiinni tässä, että mies tuntui käsittelevän sitä melkoisen ammattimaisesti. Kuin mikäkin kujien puukkojunkkari. Mutta ei sitä enää ehtinyt perääntyäkään - eikä olisi voinut vaikka olisikin ehtinyt.
Heribert ei selvästikään ollut läheskään yhtä terävä kuin Nufs - tai Malek, joka oli päässyt juoneen kiinni melkeinpä reaktiopohjalta. Kun mies ja rotta olivat jo kaataneet ensimmäiset vastustajansa ja kävivät päin seuraavia, hapuili tämä vasta puolihämmingissä nuolta kotelosta. Todennäköisesti, jos jollakulla olisi ollut aikaa ampua tai ajatella, olisi tämä kuollut jo; mies seistä nökötti paikoillaan eikä edes yrittänyt suojaan. Selvästikään tämä ei ollut mikään sotureista suurin. Vaikka Heribert hyytyikin jo melko hyvin heti alkuunsa, ei jokainen yllättyneistä noudattanut millään muotoa tämän esimerkkiä. Metsäläisjoukon johtaja, joka oli saanut jo heitetystä tikaristakin rintaansa, oli jo kovaa vauhtia punkeamassa ylös ja karjui samalla jonkinlaista ryhtiä joukkoonsa vähintäänkin raivostuneen kuuloisesti: "Reekeleet! Ampukaa tai kuolette! Ampukaa ne! Tappakaa ne!" Jotain tehoakin näytti huutamisella olevan, sillä ainakin yksi miehistä sai aikaiseksi ampua lähestulkoon saman tien. Kaiketi tämän tilannearvio oli melkoisen nopea, joskaan se ei välttämättä tehnyt siitä väärää, sillä isokokoinen, aamutähteä heiluttava soturi vaikutti nähtävästi paljon tärkeämmältä maalilta, kuin pienehkö rotta tai paikoillaan hölmönä seisova mies. Metsäläinen tähtäsi nopeasti, ampui ja alkoi hapuilla seuraavaa - ja kiitti kaiketi pyhästi onneaan, ettei ollut se, jota seuraavaksi sattuisi, vaikkei nuoli tappaisikaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 24, 2010 21:50:08 GMT 3
Malek olisi ollut huomattavasti onnellisempi mies, jos olisi ollut aikaa hamuta kilpeä käteen. Kilpi oli soturin paras ystävä, ja viimeistään nyt Malekilla oli ystäväänsä ikävä. Ilkeä vihlaisu vasemmalla olkavarressa kertoi siitä, että jokin osui. Nopea vilkaisu taas paljasti, että se jokin oli nuoli. Ei se syvällä ollut, mutta sen verran ikävä kuitenkin, että teki Malekin hyökkäyksestä huomattavasti vaisumman, kuin oli tarkoitus. Aamutähden ketju kietoutui kömpelösti eteen nostetun jousen ympärille ja sitten tulikin jalkaa vatsaan. Malek hoiperteli taaemmaksi ja riuhtoi asetta mukaansa. Metsäläinen taisteli jousestaan ja pian miehet olivat nyrkein ja veitsin toistensa kimpussa, kumpikin riuhtoen toisiinsa takertuneita aseita samalla, kun piti pitää vastustajaa kaukana. Ketjupaita suojasi muutamalta ikävältä viillolta, joka olisi kai muuten päässyt läpi.
Hetken tiukan väännön jälkeen Malek päästi irti aamutähdestä yllättäen ja metsäläinen horjahti taaksepäin vastavoiman äkkiä kadottua. Malek rämpi päälle ja huiteli puukolla sivulta kainaloon. Äänestä päätellen jonnekin hän ainakin osui. Vastarinnan murruttua, tosin oletettavasti vain hetkeksi, Malek sai revittyä aamutähden takaisin itselleen ja ravisteltua ketjuun takertuneen jousen hiivattiin.
Siitä päätellen, ettei hän vielä ollut ainakaan kokonaan täynnä nuolia, oli siitä rotasta jotain hyötyä. Heribert oli ainakin viime näkemällä seisonut vähän pöllämystyneen oloisena paikallaan. Taisi käydä miesparka hiukan hitaalla. Se oli paha tällaisissa tilanteissa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 24, 2010 23:16:38 GMT 3
Nufs sai todeta, ettei ainakaan juuri vastaan sattunut metsäläinen todellakaan tuntunut muuttuvan paljon mukavammaksi, vaikka vaihtoikin jousesta puukkoon. Taitoa tuntui löytyvän ikävän paljon, ja kyseinen puukko oli ainakin kyynärvarren mittainen puunkarsija, ellei pidempikin. Nufs iski kerran ja kaksi, ja kummankin metsäläinen torjui hallitusti ja osaavasti. Kun rotta seurasi vielä veistä, tämä iski kummankin heiluvan terän ohi vapaalla kädellään ja antoi sellaisen koukun leukaan, ettei narttu ollut aivan heti varma siitä, mihin suuntaan hoiperteli. Luonnollisesti se myös tarkoitti, että ennen kuin Nufs sai mitään rotia tilanteeseen, tuli vatsaan jalkaa ja lujaa. Kahden kunnon osuman jälkeen metsäläinen kävi toden teolla hyökkäyskannalle ja hakkasi päälle väkipuukollaan. Jonkin ihmeen kautta Nufs onnistui lyömään vatsaa ja kurkkua tavoittelevat iskut sivuun, muttei päässyt millään takaisin hyökkäämään. Ja sitten tuli se kolmas nyrkki, tällä kertaa rintaan. Nufs ehti melkein ihmetellä, miksi mies ei vain hakannut veitsellä koko rottaa palasiksi, mutta päätti mieluummin olla vain kiitollinen. Mies teki kunnolla kipeää ja monella tavalla, mutta narttu luotti kuitenkin nopeuteensa päästäkseen irti tästä. Tämä oli antanut jo todella kipeästi takaisin epäonnistuneesta yrityksestä, ja sitä virhettä ei saisi tehdä uudelleen...
Heribert oli vasta alkanut sihtaamaan ja vetämään nuolta jänteelle, kun Malek kaatoi jo toista miestään. Metsäläisjoukon johtaja - jolla alkoi olla joukkoa huomattavasti vähemmän - alkoi nähtävästi joko turhautua tai tuli siihen tulokseen, ettei mikään vain toiminut. Tämä ärähti nopean käskyn jollakin kielellä, paiskasi jousensa menemään ja vetäisi pitkän väkipuukon. Käskyä seuraten tämän vierellä vielä seisova, Malekia äsken ampunut teki samoin. Kumpikin rynnisti kohti vielä maassa viimeisimmän vastustajansa kanssa puukkopainivaa Malekia, nähtävästi aikoen hakata tähän muutaman uuden ilmareiän sillä aikaa, kun miehellä oli muuta tekemistä. "Malek! Varo!" ehti Heribert huutaa samalla, kun yritti parhaansa mukaan saada kunnon laukausta aikaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 25, 2010 0:02:46 GMT 3
Huudahdus sai Malekin kääntämään päänsä, mutta kuten arvata saattaa, se kääntyi ensimmäiseksi Heribertin ja vasta sen jälkeen lähemmäksi juoksevien metsäläisten puoleen. Kokemattomalle olisi iskenyt hallitsematon paniikki, mutta Malekille iski hallittu sellainen. Minkäänlaista ylösnousemista hän ei ehtinyt ajatellakaan, joten vaihtoehdoiksi jäivät lähinnä kuoleman odottaminen tai jonkinlaisen torjumisen yrittäminen. Hänen allaan makaavalla oli ainakin tällä hetkellä liian kiire vaikertaa ja sätkiä, joten sieltä päin ei ehkä tulisi puukkoa. Vuodet opettivat, ettei tällaisiin hätäisiin arvioihin kannattanut liiaksi luottaa, vaan nytpä ei ollut vaihtoehtoa. Malek nosti maasta vastustajansa jousen eteensä, kun vastustajat rynnivät iholle.
Ensimmäinen isku meni sivuun, mutta toinen löi ikävän tarkasti jousesta piteleville näpeille. Veitsi lävisti hansikkaan helposti ja repi pitkän ja ikävän haavan keskimmäisestä rystysestä ranteeseen asti. Malek mylväisi kuin syötävä ja päästi jousen putoamaan tarkoittamattaan. Hänen haparoiva huitaisunsa aamutähdellä sai vastustajat perääntymään pari askelta, vaan siihen se sitten jäikin. Haastavan aseen heiluttelu vaati harkintaa ja ennen kaikkea tilaa ja nyt kumpaakin oli ihan liian vähän.
|
|
|
Post by submarine on Sept 25, 2010 1:46:32 GMT 3
Nufsin nopea vetäytyminen ei toiminut aivan yhtä hyvin, kuin rotta olisi toivonut. Taidokkaiden väistöliikkeiden ja sensellaisen sijaan narttu kompuroi ties mihin mättäisiin, kolautti itsensä muutamaan otteeseen puuhun ja onnistui melko varmasti pudottamaan jotakin. Metsäläinenkin pysyi ikävän hyvin matkassa, vaikka rivakka jalkojenliikuttelu hieman etäisyyttä avasikin. Tämä liikkui paljon tottuneemmin ja rauhallisemmin, ja pysyi ikävän valppaana veitsensä kanssa. Ne muutamat hätäiset huitaisut, jotka Nufs sai annettua, kolahtivat tanakkaan veitseen melkoisen vaivatta. Jos pelkästä suorasta miekan ja veitsen kalauttelusta olisi vedetty johtopäätös, olisi metsäläinen ollut varmasti voittaja. Paha vain, ettei Nufs koskaan ollut ollut erityisen rehti. Miekkakäsi iski ja terä kalahti taas terää vasten, mutta tällä kertaa toinen käsi teki nopean käännöksen. Jos miehen hoksottimet eivät olisi olleet erinomaisessa kunnossa, olisi tämä äkkiä saanut vaikertaa silmästä törröttävän veitsen vuoksi. Nyt valitusta tuli lähinnä vapaasta kädestä törröttävästä veitsestä. Se ei ollut mikään suuri veitsi, eikä ainakaan kuolettava haava, ja aivan varmasti sillä sai ostettua vain hetken verran aikaa - mutta yksi hetki taistelussa oli yksi hetki liikaa. Seuraavassa silmänräpäyksessä Nufsin vapaa käsi iskeytyi metsäläisen nivusiin, hakien kunnon otetta ja kirvoittaen kunnon älähdyksen. Miekkäsi teki pyöräytyksen, ja äkkiä aivan muuhun keskittynyt, nivusista pitkin kynsin otetta hakevaa rottaa parhaansa mukaan hätyytellyt mies sai vielä hieman lisää valitettavaa, kun väkipuukko ja suurin osa tämän oikean käden sormista koristivat sammalmätästä. Ja siinä se sitten olikin.
Heribert sai vihdoin ammuttua, ja vaikka vanhanpuoleinen mies olikin tuhlannut siihen melkoisesti aikaa, kantoi se silti hedelmää. Äkkiä Malekia hätyytteli vain yksi mies, metsäläisjoukottomaksi jäänyt johtaja, sillä tämän ainoa vielä jäljellä oleva mies sätki äkkiä maassa, kaulassaan törröttävä nuoli ja sormet kummaltakin puolelta tursuavassa veressä. Paniikissa ja shokissa mies yritti turhaan puristaa jollakin tavoin itseään elävien kirjoihin, ja onnistui kukaties vain repimään nuolta kuolettavassa haavassaan. "Varo!" Heribert huusi Malekia kohti, kukaties mistä syystä, hapuillessaan uutta nuolta. Osuma näytti saaneen tässä aikaan pientä huumaa ja tarmoa, joskaan ei suoranaista rohkaisua.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2011 13:27:30 GMT 3
Seuraavassa hetkessä kaikki menikin paremmin. Kahden sijaan kimpussa oli yksi mies ja se oli huomattava parannus äskeiseen. Heribertin paikkansa löytänyt nuoli oli sitä paitsi tehnyt vaikutuksen, tai ainakin järkyttänyt vastustajaa sen verran, että Malekilla oli aikaa kivuta ylös.
Koska metsäläisiä oli nyt runsaasti vähemmän ja heitä taas tasan tarkkaan kaksi enemmän, päätti Malek ryhtyä taas juttelemaan. Hän halusi näes vastauksia muutamaan kysymykseen, suurin osa sellaisia joita hän ei ollut vielä itsekään keksinyt, ja puhujan oli paras kyetä keskittymään vastauksiinsa. Maassa makaavilla näytti olevan joko liian vähän raajoja tai liian paljon kipuja, eikä yksikään vaikuttanut potentiaaliselta haastateltavalta.
"Nyt... kannattaisi vaan olla ihan rauhassa ja miettiä, mitä seuraavaksi tehdään. Ihan hyvässä... hengessä", Malek puuskutti ja ravisteli ketjun päässä killuvaa, julman näköistä piikkipalloa. Vaikka hän palkkamiekka olikin, ei hän varsinaisesti saanut mitään nautintoa siitä, että nuiji maan rakoon alakynteen jääneitä. Sai toki silloin, jos paskat kävivät kimppuun, mutta olihan sitä aina muitakin mahdollisuuksia olemassa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2011 14:09:36 GMT 3
Tilanne ei tosiaan ollut aivan yhtä mukava, kuin äsken. Tai sitä mieltä oli varmasti ainakin metsäläisjoukon johtaja, joka oli jäänyt enemmän tai vähemmän yksin. Palkkasoturin sanat saivat tämän ottamaan kunnioittavan askeleen taaksepäin ja heittämään nopean vilkaisun sivuilleen. Yhtään miestä ei ollut enää pystyssä, eikä näkyä varmasti auttanut ainakaan se, että tämän ilmeisen luottomiehen rinnan päällä istui ylisuuri rotta, joka hakkasi ilmeisesti pelkkää paskamaisuuttaan tältä miekankahvalla naamaa säpäleiksi. Sätkimisestä päätellen tappaminen oli unohdettu sivuseikkana.
"Joo... joojoo", metsäläinen vastasi lopulta Malekille kun tajusi, ettei tilanteessa ollut nähtävästi enää paljoa tehtävissä. Tämä lyyhistyi silminnähden vähemmän pullistelevaksi ja näytti aikovan viskata puukkonsakin saman tien pois. Joskus oli hyvä tajuta, milloin lopettaa. "Joo... JOO!" joukkion johtaja päästikin äkkiä ärjäisyn ja paiskasikin aseensa moukaria heiluttelevan palkkasoturin suuntaan. Se ei millään muotoa ollut tappan tarkka tai voimakas heitto, mutta tarjosi hyvän tilaisuuden saada muutaman askeleen etumatkaa pakoonjuoksua varten. Ja sitäpä metsäläinen yrittikin, sillä tämä kääntyi melkein samalla liikkeellä ympäri ja huitoi menemään.
Metsäläismies ei ollut ainoa, jolta löytyi jotain vähän pidemmällekin matkalle. Heribert, joka oli jo valmiiksi sihtaillut hermostuneena, päästi nuolensa äkillisen sähellyksen seurauksena melkeinpä pelkästä säikähdyksestä matkaan. Se ei välttämättä ollut kaikkein hillityin tai kurinalaisin laukaus, mutta oli kyseessä silti hyvän matkaa elämästään metsästänyt mies, jolla oli varmasti kokemusta huomattavasti pienemmistä saaliista. Eikä nahkaliivikään tarjonnut paljoa suojaa, kun pitkäjousesta päästetty nuoli iskeytyi pakenevan metsäläisen alaselkään. Kuului vain korvia särkevä rääkäisy, kun mies kaatui mättääseen nuoli selästään törröttäen. Sätkimisestä ja äänistä päätellen tämä ei kuolisi ainakaan aivan heti, mutta juoksijasta tästä ei juuri nyt ainakaan ollut.
"Ja niin ne sanoivat, että viina pilaa sihdin", Heribert hymähti puolijännittyneenä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 1, 2011 13:51:57 GMT 3
Malek oli jo ehtinyt tuudittautua jonkinlaiseen voitonriemuun, kun jäljellä oleva metsäläinen osoittikin vielä jonkinlaista toimintavalmiutta. Kohti heitetty puukko oli helppo läimäistä syrjään, mutta hankalampi oli edes kuvitella saavansa karkuun juoksevaa kiinni. Onneksi Malekin ja hänen vuosien varrella lupaavasti kerääntyneen sahtivatsansa ei tarvinnut astua kovinkaan montaa askelta karkulaisen perään, kun Heribert puuttui tilanteeseen. Metsäläinen kaatui muutaman sylen pingottuaan kiljuen maahan ja syykin sille selvisi, mikäli sattui vilkaisemaan alaselässä terhakkaana törröttävää nuolta. Malek rymisteli huomattavasti metsäläistä raskaammin tiheikön läpi, tarttui sätkivää hiuksista ja tunki naaman niin syvälle turpeeseen, kuin vain jaksoi.
"Mihis sinulla on kiire, paska?" mies murisi ja viittoisi sitten vapaalla kädellä Heribertin ja rotan suuntaan: "Jotain köydenpätkää tai sellasta. Sidotaan ja kysellään oikeen ajan kanssa. Kuulitko, persenaamainen? Jollet vastaa, niin porataan tuota nuolta aina tuuma syvemmälle selkään!"
|
|
|
Post by submarine on Feb 1, 2011 23:16:59 GMT 3
Metsäläinen päästi suurin piirtein tukahtuneen älähdyksen, kun palkkasoturi rymisteli paikalle ja alkoi antaa maistiaisia turpehesta tantereesta. Ainakaan tämä ei väittänyt vastaan, vaikka kukaan todennäköisesti ei olisikaan saanut selvää, vastasipa tämä mitä tahansa - jos mitään. Joka tapauksessa, hätäisen huitomisen ohella tämä ei suuremmin pistänyt hanttiin. Heribert näytti etsiskelevän jotain köydentapaistakin kantamuksistaan.
Nufs oli jättänyt jo kaadetun murjomisen sikseen. Siitä oli mennyt kaikki maku, kun tämä oli lakannut liikkumasta - kukaties, koska tällä oli nyt nenän sijasta reikä päässä. Ohimennen narttu survaisi miekan toisen, vaivalloisesti pakoon ryömien yrittävän niskaan, muttei kiinnostunut siitä sen enempää. Miehillä ei näyttänyt olevan kovinkaan kummoista varustusta, rahasta puhumattakaan, mutta kukaties näiden pomolla olisi asiat vähän paremmin. Joka tapauksessa, tästä kahakantapaisesta ei oltu ilmeisesti kostuttu muuta, kuin ruhjeita. Ja kukaties kuulusteltava, jos siitä nyt mitään iloa oli.
"Tässä on köysi", Heribert lopulta totesi kiikuttaessaan ohuenpuoleista, mutta todennäköisesti asiansa ajavaa vyyhtiä Malekille. Tämä ei näyttänyt erityisen itsevarmalta, enemmänkin uiskenteli vielä hurmeen jälkimainingeissa, jotka olivat tuttuja jokaiselle, joka kätensä vereen likasi: pistelevää jännitystä ja sätkynomaista valppautta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 19, 2011 22:50:36 GMT 3
Malek otti tarjotun köyden ja kiskoi metsäläiset kädet taakse tämän vielä nieleskellessä sammalen palasia. Hän köytti kädet sen verran tiukkaan, että verenkierto alkoi olla vaarassa ja kiskoi vangin ylös. Tämä tuupattiin vähän kauemmaksi siksi aikaa, että aamutähti ehdittiin sulloa takaisin vyölle. Tiheässä metsässä liikkuminen moisen aseen kanssa meni hankalaksi pallon jäädessä kiinni joka saatanan risuun. Avoimella tantereella ase ajoi asiansa paljon paremmin, kuin täällä.
Mutta oli siitä näemmä kokeneissa käsissä jonkinasteista hataraa hyötyä näissäkin olosuhteissa.
"Pitää varmaan vaihtaa vähän paikkaa. Jos hakevat apua, niin tulevat kumminkin tähän katsomaan", Malek järkeili ja katsoi toiveikkaana Heribertiä. Metsässä samoilu sokeana olisi hullun hommaa, mutta kenties opas tietäisi jonkun vähän suojaisamman paikan, jossa kysellä sitä sun tätä. Niin kauan, kuin vanki nyt vielä oli hengissä. Malekin taidoilla ehkä juuri ja juuri sidottiin vertavuotava haava, mutta tulehduksia niillä ei hoideltu. Ja tulehdus paskiaiselle tulisi ilman pätevää hoitoa joka tapauksessa. Kuumehoureisesta ei kannattanut uskoa saavansa mitään irti, joten parempi hoitaa kuulustelu ensin ja antaa kuumeilla vasta sitten.
|
|
|
Post by submarine on Sept 19, 2011 23:17:04 GMT 3
Nufs silmäili nopeasti Malekin köyttämän metsäläisenkin läpi siinä toivossa, että tällä näyttäisi olevan jotakin nappaamisen arvoista näkyvillä. Vaan eipä ollut, ei niin yhtään mitään. Ei rahapussia taikka komeaa veistä taikka edes hyvää nahkavyötä. Pelkkää yhdentekevää metsäläisille tavanomaista tavaraa. Vaikka näiden olikin väitetty ryövänneen vaikka kuinka valtavasti joka puolella ja rellestäneen. Vaan ei, ei näkynyt mitään viemisen arvoista. Jouset näyttivät puolikelvoilta, mutta rotta ei ollut koskaan ollut minkään arvoinen jousen kanssa, toisin kuin varsijousen. Sitä paitsi ne olivat pitkiä ja hankalia. Pitäkööt siis raadot aseensakin. Paremman puutteessa rotannarttu tyytyi huitomaan miekalla pelottelumielessä köytetyn metsäläisen suuntaan. Mies oli yleisen pieksännän ja höykytyksen jälkeen melkoisen ulalalla kaikesta, mitä nyt vähän valitteli ja sylki sammalta suustaan, mutta tämän tyhjiin silmiin syttyi kuitenkin jonkinasteinen kauhu. Sentään. Ikävä kyllä tätä nyt ei ilmeisesti saanut vielä alkaa suolistamaan, kun Malek kerran halusi kysellä asioista tai jotakin sellaista.
Heribert näytti hetken verran pohdiskelevan Malekin kysymystä samalla, kun yritti parhaansa mukaan esittää etteivät käden vapisseet kun tämä laittoi joustaan pois ja keräsi muutaman nuolen ammuttujen tilalle. Kovin kauaa tämän ei kuitenkaan tarvinnut katsella ympärilleen ja pohdiskella. "Tässä on melko lähellä yksi minun vanhoista paikoistani. Pidin siellä nuorempana joskus tulta ja laitoin nahkoja ja... no, keitin viinaa", Heribert myönsi aavistuksen nolon oloisena. "Se on varmaan melko huonossa kunnossa, mutta se on suojassa eivätkä nämä varmaan ole sitä erityisemmin hajottaneet. Välttää se hetkeksi", tämä totesi, ja alkoi keräämään hutakassa tiputettuja tavaroitaan kasaan.
Nufs silmäili vielä hetkisen aavistuksen mietteliäänä kiinni napattua rosvoa ja vilkaisi sitten Malekiin, jonka nyt kai jollakin tasolla myönsi pitävän ainakin tietynasteista jöötä tässä kohtaa. "Huish huish? Edes myöhemmin?" rotta lopulta kysäisi, hieman samaan tapaan kuin pikkulapsi kyseli nekun perään. Ainakin vähintään yhtä tyhmän oloisena, jos keneltä tahansa ulkopuoliselta kysyttiin.
|
|