|
Post by submarine on Nov 3, 2009 23:39:02 GMT 3
Papilla ei näyttänyt olevan kovinkaan pitkä pinna sen suhteen, että joku väittä vastaan ja uskalsi vielä sanoa ronskisti päälle. Mutta tämä ei hyökännyt kuitenkaan päälle, kukaan ei varmastikaan ollut aivan tarpeeksi hullu hyökkäämään aseetta päälle, kun vastustaja painoi puolet enemmän, vaan sen sijaan vaikeni täysin ja alkoi äkkiä käyttäytyä, kuin niin rottaa kuin miestäkään ei edes olisi. Tämä maiskautti huuliaan, kuin olisi äkkiä miettinyt taas tilannetta, ja kivahti sitten: "Mitä te seisotte siinä, typerykset!? Raahatkaa mies kirkkoon, ei tätä täällä voi hoitaa! Oletteko tosiaankin näin avuttomia!?"
Ärähdysten ruoskimina kyläläiset alkoivat, selvästi enemmän tai vähemmän tyytyväisinä siihen, ettei kukaan kuolisi - ainakaan juuri nyt - kuljettaa hiljaa vaikertavaa Luuroa kohti kirkkoa. Eikä pappismies vilkaissutkaan enää sisälle, vaan lipui perään kuin mikäkin haamu. Nufs pohti, maksaisiko vaivan juosta perään lyömään miekalla. Ei kai se. "Mutta kun... minun isä!" yhä isänsä ylle kumartunut nainen koetti huutaa perään, mutta se meni kuuroille korville. Tämä oli jokseenkin hämmentyneen järkyttynyt, kun apu olikin tullut ja mennyt tekemättä mitään tämän hyväksi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 14, 2009 18:58:00 GMT 3
Pappi vaikeni, tai pikemminkin teeskenteli hänen kadonneen kuin tuhka tuuleen, ja keskittyi taas huonovointiseen kirvesmieheen. Tovin asiaa mietittyään pappismies äyski kyläläiset kantamaan jalkavammaisen kirkolle ja Malek mulkoili perään kasvot edelleen kiukusta punaisina. Parempi kuitenkin antaa mennä. Ei tänne tultu kuolemaan, ei hän ainakaan. Kunhan ei tarvitsisi tuon jalallisen perseen kanssa tehdä enää piiruakaan tuttavuutta, niin hyvä olisi.
Palkkamiekka havahtui, kun polvistunut tyttö yritti herättää huomiota isäänsä. Niin, tosiaan. Oli tultu ja oli menty, mutta naisen isä senkun makasi lattialla tajuttomaksi iskettynä. Malek tarttui Zinjaa olkapäästä ja sysäsi likkansa lähemmäksi: "Tyttö osaa hoitaa. Zinja, hoida."
Tietämättä, mitä pelkäsi enemmän; epäonnistumista vai isäänsä Zinja meni lähemmäksi ja polvistui hänkin miehen yläpuolelle. Eipä siinä paljoa ollut hänellä tehtävää, mutta parhaansa tyttö yritti. Minkään sortin suuria kallonmurtumia ei hän eikä tuskin kukaan muukaan osaisi hoitaa. Rusahduksesta päätellen Luuro oli tälväissyt melko mojovan iskun pottunenän onnettomaan kalloon.
((Zinja heitti 11, joka menee vielä juuri ja juuri sen haavanhoitotaidon sisäpuolelle. Eipä kovin mainittavaa onnistumista, mutta kummiski. Valitan pitkää taukoa; olen ollut sairaana. Nyt olen jo melkein terve. Nuha tosin riivaa. Mikäli ihminen tekee murhan nuhassa, tulee hänet julistaa välittömästi syyntakeettomaksi. On tämä niin perseestä.))
|
|
|
Post by submarine on Nov 14, 2009 20:05:19 GMT 3
((Eipä mittään. Nyt täytyy muuten kysyä, että oliko se Meren Katedraali se kirja, josta puhuit silloin aikoinaan?))
Nufs katseli vierestä puolittaisella mielenkiinnolla, kun narttupenikka teki jotain maahan hakatun miehen kanssa. Kaipa tämä sitten osasi hoitaa haavoja. Rotilla se tuppasi pitkälti olemaan sitä, että ensin nuoltiin uikuttaen haavoja, ja sitten ehkä korkeintaan kaadettiin viinaa päälle, jos oltiin oikein hienostelevia. Ja sitten järsittiin lisäuikutuksen kera mustuneita raajoja irti. Ihmiset tekivät kaikkea outoa päälle, sitoivat tiukalle ja ompelivat niitä ja sellaista. Jotain taikuutta sekin kai oli, kun toimi niin hyvin. Oli miten oli, ei pottunenä näyttänyt saaneen suoranaista kuoloniskua. Jos jotain oli murtunut, niin ainakin se oli tapahtunut siististi ja ilman erikoisempia kuolettavia vammoja. Luuro oli ehkä ollut vahva mies, mutta nartun mielestä tällä oli vielä paljon oppimista tappamisesta. Oikeastaan kaikkien olisi pitänyt kiittää rottaa, hänhän suorastaan pelasti tämän toistaitoisen. Joku muu ei välttämättä olisi yhtä kiltisti vain iskenyt jalkoihin, kun tuollainen tuli hulluna huitomaan. Kyllä, Nufs oli nyt oikein kiltti rotta.
"Tuota... kiitos", nainen totesi epävarmasti noustessaan, että tyttö pääsisi tutkailemaan paremmin. Hetken tämä vain seisoi neuvottomasti tuijottaen paikoillaan, mutta päätti sitten ilmeisesti tarvitsevansa jotakin muuta ajateltavaa ja alkoi noukkia kannunsirpaleita maasta. Itkukin näytti olevan tuloillaan, eikä Nufs oikein tiennyt, jaksaisiko kuunnella sellaista. Miekka ei välttämättä edes vaientaisi hyvällä tavalla, niin järkyttävää kuin se olikin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 15, 2009 23:20:42 GMT 3
Zinjan tehdessä voitavansa miehen kanssa (joka oli aika vähän, koska ei ollut avohaavaa) Malek yritti keksiä jotain sanomista. Pottunenän likka oli näemmä tihrustamassa itkua ellei heti niin pian ja Malek inhosi itkeviä ihmisiä. Hänelle tuli niistä vaivaantunut olo. Silloin piti aina lohduttaa ja teeskennellä välittävänsä, vaikkei olisi välittänyt hevonvittua.
"Tota noin. Isäsi pitää varmaan kantaa johonkin muualle toipumaan, kuin lattialle. Mihinkäs pannaan?" Malek sitten tiedusteli, kun Zinja oli noussut seisomaan ja nyökännyt. Elossa oli mies ainaskin ja enempää ei tässä vaiheessa kai voinut toivoa. Joko se heräisi vajokkina ja suurissa tuskissa tai normaalina ja suurissa tuskissa. Tai sitten ei heräisi ollenkaan. Sen näkisi sitten. Raahattaisiin nyt kumminkin muualle kuin keskelle lattiaa. Sitä paitsi likka ehkä lopettaisi alkuunsa kaikki itkuajatukset ja sitten päästäisiin siitäkin vaivasta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 15, 2009 23:32:59 GMT 3
Nainen vähän hämmentyi, kun äkkiä joku taas puhuikin, ja tuijotti hetken juuri niin toistaitoisena, kuin tämän isä tästä oli sanonutkin. Nufs arveli tyhmänlaiseksi. Sitten tämä kuitenkin näytti vähän ryhdistäytyvän ja osoitti ovea. "Tuolla... tuolla on sänky. Viedään isä sinne", nainen totesi vaisuna ja meni sitten avaamaan oven. Nufskin pääsi kuikuilemaan, millainen huone siellä oli. Nartun suureksi pettymykseksi siellä ei ollut oikein mitään ihmeellistä, vain pieni huone jossa oli pari kaappia, lattialuukku ja sänky. Ja sellaista. Ihmistavaraa. Joka tapauksessa nainen meni vetämään peitteitä syrjään. Eivät näyttäneet kauhean hyviltä, tuskin olivat muuta kuin olkea.
"Laitetaan isä tänne", nainen toisti. Ja sitten näytti siltä, että tulisi taas itku. Vähän niiskutti ja kasvot mutristuivat. Ei ollut tämä ainakaan liikaa saanut elämää nähdä, siitä oli Nufs varma. Itkeä tihrusti vaikkei kukaan edes kuollut. Tyhmä narttu.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 18, 2009 20:32:15 GMT 3
Hetken hiljaisena toljottamisen jälkeen tyttö näytti saavan kiinni tilanteesta. Malekista tuntui, että pottunenää oli toden totta siunattu yhtä onnistuneella perillisellä, kuin häntäkin. Paitsi että hän ei ollut Zinjan isä, ei ainakaan veren kautta. Tähän tilanteeseen oli vain... jouduttu. Malek ei mielellään muistellut sitä, mikä tähän ajoi, mutta kesti kyllä nykytilanteen. Olihan Zinjasta ajoittain hyötynsäkin, vaikka ikävän harvoin.
Malek tarttui kiinni miehen kainaloista, kunnei jaksanut syliinkään nostaa ja raahasi sitten miehen tytön osoittamaan huoneeseen. Sängylle saaminen olikin temppu sinänsä, mutta onnistui avun kanssa. Ikävä kyllä apu ei suuremmin auttanut sen itkun lopettamisessa, vaan likka oli ottanut oikein sydämensä asiaksi porata. Kun ei muutamaan keksinyt, taputti palkkamiekka tyttöä olkapäälle, kun käveli ohi. Se oli juuri niin osaaottava taputus kuin puolivieraalta saattoi olettaakin saavansa. Ilmiselvästi sen tarkoitus oli pikemminkin saada nyyhke loppumaan kuin aidosti auttaa. Zinja nyt tietenkin oli hengessä mukana, hyvä ettei itsekin vikissyt. Tyttö oli sellainen herkkänahka. Malek oli aina ollut varma, ettei tytön paikka ollut hänen mukanaan, mutta typerä lapsi ei sitä tajunnut.
"Jottas... ollaan sitten samassa jamassa", Malek totesi jahka oli ehtinyt pois miehen huoneesta takaisin ruokapöydän ääreen. Hiiri ei varsinaisesti vieläkään miellyttänyt Malekia millään tasolla, mutta ainakin mies oli huomannut sen olevan hyödyllinen. Se osasi käyttää miekkaansa paremmin, kuin se aiempi onneton rehvastelu oli antanut ymmärtää. Ja olihan se tielläkin saanut ihan rapsun aikaiseksi ketjupaitaan.
"Annappa minun hoitaa tästä lähin kaikki kontakti näihin kyläkäisiin. Keskityt vain pitämään sen miekan huotrassa", Malek käski sitten ja osoitti veristä lattiaa: "Ymmärrätkö? Ei tuollaista enää. Tajuatko? EI."
|
|
|
Post by submarine on Nov 18, 2009 21:01:54 GMT 3
Nufs ei suoranaisesti pitänyt siitä, kun ihmiset komentelivat. Oikeastaan narttu ei pitänyt siitä kun mikään komenteli, mutta eritoten ihmiset tuppasivat olemaan ikäviä. Ne kun usein luulivat jostain syystä, että niillä oli oikeus tehdä niin. Rotta taas oli asiasta aivan eri mieltä, tässä ei mitään ihmisten käskyjä alettu turhan paljoa kuuntelemaan. Mutta toisaalta, oli tässä nimenomaisessa hieman järkeäkin, ei varmaan kannattanut alkaa hakkaamaan kuitenkaan jokaista vastaantulijaa maahan. Sitten kukaan ei voisi edes maksaa enää takaisin. Ja sekös vasta ikävää olisikin. Vaikka oikeastaan, jos ihan kaikki menisivät, kukaan ei kyllä myöskään vastustaisi, jos ottaisi ihan itse... "Jaa-a", Nufs myötäili miehelle, taputtaen tottelevaisesti huotraansa. Ohimennen piti vilkaista niitä kyläläisiä, jotka olivat jääneet vielä tuijottamaan häipymisen sijaan. Ja näillekin narttu taputti miekkaansa. Se pisti vähän liikettä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 19, 2009 0:07:16 GMT 3
Jaa'a. Sano nyt siitä sitten, menikö viesti perille. Rotta kuitenkin näytti siltä, että ymmärsi, mikäli Malek yhtään osasi rottiaisten eleitä lukea ja se riitti Malekille ainakin tähän häntään oikein hyvin. Ehkäpä hän voisi hyötyä tästä rotasta muullakin tavalla, kuin ihan puhtaasti syöttinä. Mukaan kun ei ollut ilmeisesti tulemassa rotan lisäksi yhtään ketään. No, eipä siinä mitään. Oli sitä ennenkin yksin toimittu, muttei vielä koskaan parina rotan kanssa. Malek oli melko varma, että perkele tunkisi tikaria niskaan, mikäli sille vain sattuisi tilaisuus. Omaa etuaan se kuitenkin tavoitteli eikä tuollaisilla aliolennoilla mitään moraalia ollut. Malekilla sentään oli. Hänellä oli hyvin vahva moraali. Maksavaa kättä ei purtu ja kaverin ruokakulhoon ei kustu ja niin edespäin.
"Oletko sinä täältä päin?" Malek jatkoi tenttaamista. Hän äänsi niin selkeästi, kuin vain osasi ja elehti, kuin olisi puhunut idiootille. Tosin eläin rottiainen kai olikin. Ei se mitään kumminkaan ymmärtänyt, jollei sille vääntänyt kaikkea rautalangasta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 19, 2009 0:26:32 GMT 3
"Täh?" Nufs vastasi hyvin selvästi. Miten niin mistä päin? Tässähän sitä oltiin, eikä missään päin. Ihmiset kyselivät aina tällaisia outoja niin kuin sen olisi pitänyt tarkoittaa jotain. Aina kyselivät näillä vaikeilla sanoilla, jotka olivat ihan liian tarkanmuotoisia muutenkin. Nartulla ei ollut hajuakaan siitä, mistä päin tarkalleen edes oli tullut, mutta ei ainakaan täältä päin. Jos se nyt sitten kysyikin sitä? Eihän edes ihminen voinut olla niin tyhmä, että tivasi missä naaman edessä seisova oli. "Ee. Tuolta. Jostain. Ei täält", Nufs vastasi lopulta ja huitoi merkittävästi kädellä, että varmasti saisi välitettyä sanomansa. Ei täältä, jostain muualta. Jostain, josta oli tultu hyvin reilu matka. Jostain, josta oli lähtenyt perään ihmisiä. "Siellä puujalka", narttu avusti parhaansa mukaan. Kai nyt jokainen tiesi, että missä puujalka olisi. "Sielläpäin."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 26, 2009 0:28:57 GMT 3
Puujalka. Malekin teki mieli sanoa, että kaikki oli nyt päivänselvää, mutta sarkasmi ei ollut oikein Malekin juttu. Oikeastaan Malek ei edes tiennyt, mitä sarkasmi tarkoitti, mutta sen hän tiesi, että moista heittoa rotta ei ainakaan ymmärtäisi. Oikeastaan oli kaikin puolin turhaa puhua sille yhtään mitään. Nyt kuitenkin vaikutti siltä, että täällä ei muita juttukavereita olisi. Oluttakaan ei ollut enempää. Oli se helvetti, ettei suuria sankareita keskitty kunnolla.
"Melkoinen persläpi tämä kylä", Malek jatkoi sitten, mutta ilmeisesti enemmän itselleen kuin rotalle. Mies heittäytyi istumaan penkille ja nosti toisen jalkansa pöydälle, mulkoille ympärilleen yksinkertaisessa huoneessa. Hienompiakin oli nähty, tosin yleensä luvatta. Joskus hän oli saanut istua ihan itsensä kaupunkiaatelisen palatsissa, mutta sieltä oli tullut lähtö äkkiä. Siitä keikasta oli kyllä saanut rahaa, mutta sieti saadakin. Malek tuskin kehtaisi näyttää naamaansa siinä kaupungissa enää. Hyvä, että uskalsi edes maakuntaan. Rikkaiden kanssa vehtaamisessa oli aina se paska puoli, että kun oli yhdelle ystävä oli toiselle vihollinen ja vihollisien varalle rikkaat saivat aina järjestettyä yhtä sun toista ikävämpää.
|
|
|
Post by submarine on Nov 26, 2009 12:02:57 GMT 3
"Juu-u", Nufs myötäili miehen mielipidettä. Kylässä ei ollut oikein mitään, ja se vähäkin oli huonoa. Aika persläpi tämä kylä kyllä oli. Ihmisetkin olivat ikäviä ja tarvitsivat reilusti miekkaa. Mutta rahaa oli kuitenkin luvattu, ja melkoisen varmasti nekin olisivat paskoja, joita pitäisi huitoa. Narttu aikoi huitoa kunnolla, sen verran otti päähän koko homma jo nyt. Koko tilanteen saattoi kuvailla suunnilleen niin: päähän otti ja kovaa. Ruokakin oli loppu, eikä lisää nähtävästi tulisi aivan pian. Kaikki kiinnostava oli vain yksinkertaisesti kadonnut, eikä rotta todellakaan tiennyt, mistä saisi lisää. Ajatteleminenkaan ei suuremmin viehättänyt, se kun oli aivan liian työlästä hommaa tarpeettomana kokeiltavaksi.
"Paskaa", Nufs lopulta kommentoi ja istahti lattialle pöydän viereen. Sinne oli lentänyt sirpale, jota nainen ei ollut huomannut, joten narttu pyöritteli sitten sitä. Ei se tosin hirveän kiinnostavaa ollut. Siinähän pyöri. Jos olisi vaikka tullut joku taas huitomaan, niin olisi sentään voinut tehdä jotain.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 26, 2009 12:20:42 GMT 3
Malekin mieliala nousi vähän, kun rotta myötäili sitä. Ei se voinut olla ihan uskomattoman turha ja tyhmä eläin, jos tajusi sentään kaiken tämän keskellä, että paskaa oli. Kilinästä päätellen otus löysi lattialta jotain, jonka kanssa pelaaminen tarjosi väliaikaista viihdykettä. Malek tarkisti, oliko se jokin ehkä rahaa, mutta ei se ollut. Helvetti. Niinpä Malek etsi katseellaan reppunsa. Hänellä olisi siellä nopat. Koska pottunenän tyttö ei ilmeisesti ollut tuomassa ruokaa, viinaa eikä mitään muutakaan ja koska Malek ei vielä tiennyt edes sitä, missä hitossa olisi pitänyt yöpyä, voisi aivan hyvin pelata hetken. Yksin pelaaminen oli kuitenkin ankeaa.
Epätoivoinen tilanne vaati tekemään epätoivoisia ratkaisuja.
"Osaatkos sinä pelata noppaa?" Malek uteli samalla, kun nousi hakemaan noppapussinsa laukustaan. Hän palasi pöydän ääreen availlen puuvillaisen, kauhtuneen pussin nyörejä ja ravisteli sitten pöydälle neljä noppaa. Kaksi kaartui luonnollisen näköisesti, mutta kaksi jämähti ehdottoman painotetun oloisesti kumpikin kuuden pisteen kohdalle.
|
|
|
Post by submarine on Nov 26, 2009 12:53:40 GMT 3
Nufs valpastui, kun nopista alettiin puhua. Kaikin puolin kyllä osasi, narttu pelasi noppaa ja korttia aina, kun vain tilaisuus tuli - ja koetti ohimennen huijata suunnilleen yhtä usein. Muuten saattoi saada rahaa, mutta kun osasi vähän heittää oikealla tavalla tai hieman vilkuilla muiden korreja, niin sitä tuli paljon todennäköisemmin. Ja rahan saamisestahan siinä oli kyse. Niinpä kaksi ehdottoman hanakasti kutosiaan tarjoavaa noppaa osuivatkin melkoisen helposti rotan silmään, olihan se kuitenkin tämän oma temppu. "Juu-u", Nufs vastasi miehelle ja nousi ylös. Sitten, varoittamatta mitenkään etukäteen, rotta napautti kumpaakin epäilyttävistä nopista, niin että ne pyörähtivät laiskasti muutaman kerran ympäri. Ja katsos, kutosiahan ne taas näyttivät. Painotetut nopat osasivat näyttää kutosia sitä paremmin, mitä hitaammin niitä pyöritti. Sen narttukin oli oppinut, kun joku alkoi epäillä niin viskottiin rajummin.
"Osaa pelata. Juuri näin", Nufs tokaisi uudelleen pienin voittajan elkein ja onki sitten neljä omaa noppaansa pöydälle. Ja näistä jokainen näytti ankarasti kutosia vielä senkin jälkeen, kun rotta oli niitä pari kertaa pyöräyttänyt. Nämä hommat narttu osasi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 27, 2009 23:01:00 GMT 3
Malek oli yllättynyt, eikä ollenkaan hyvällä tavalla. Hetken hän oli näkevinään rottiaisen silmissä melkeinpä älyn valoa. Otus sanoi taas "juu'u", ihan niinkui oli sanonut kymmeniä ärsyttäviä kertoja aiemminkin ja nippasi sitten äkkiarvaamatta hänen painotettuja noppiaan. Ne kierähtivät kutosiksi jälleen, yhtä pettämättömästi kuin mihin hän oli tottunutkin. Rottiainen vakuutti osaavansa pelata juuri näin ja veti sitten jostakin esille neljä omaa noppaansa. Jokainen niistä nopista näytti kutosia vielä senkin jälkeen, kun niitä oli vähän törkitty. Itse asiassa ne olivat varmaan paremmin painotettujakin, kuin Malekin nopat. Malek oli ryöstänyt omat noppansa siltä nuorelta paskiaiselta, joka oli huijannut pelissä ja saanut siitä hyvästä kunnolla turpiinsa. Jo se, että Malekin kaltainen uuvatti näki ensisilmäykseltä noppien olevan painotettuja kertoi jotakin noppien laadusta.
"Siltäpä näyttää...", Malek mutisi ja tyrkki rialin noppia muutaman kerran. Pelistä oli äkkiä mennyt kaikki tenho, kun tiesi olevansa jo valmiiksi häviöllä ja vieläpä rotalle. Majatalon tapaisessa ei lisäksi ollut ketään muuta, jota huijata. Olisi voinut kiskoa vähän ylimääräistä rahaa, jos olisi löytänyt täkäläisestä juottolasta huijattavia.
Sitä paitsi, sen jälkeen kun oli rampautettu yksi kyläläinen ei kannattanut ihan noin vain lähteä istumaan iltaa paikallisten seuraan.
|
|
|
Post by submarine on Nov 27, 2009 23:34:54 GMT 3
"Ei huijaa. Ihan oikein", Nufs vakuutteli, ottaen pöydälle kumoamansa nopat ja nakaten ne kaikki sitten takaisin uudelleen. Tasan yksi niistä näytti enää kutosta, missä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Ja kaikki muut näyttivät mitä näyttivätkin. Tietenkin ne olivat painotettuja, mutta narttu osasi heittää oikein. Se oli ranteesta kiinni, vähän niin kuin miekan käyttäminenkin. Jos osasi laittaa ne osumaan pöytään tarpeeksi lujaa, mutta ilman että ne lensivät kaikki omille teilleen, ei painotuksilla ollut enää juuri väliä. Ne vain pyörivät liian lujaa, että lisäpaino olisi saanut ne kääntymään järjestelmällisesti ja koko ajan oikein. Oikeastaan Nufs osasi heittää tavallisillakin nopilla haluttuja, mutta se oli paljon vaikeampaa ja näkyi paljon helpommin läpi. Ne piti laittaa oikein päin sormiin sillä tavalla määrätysti.
"Juu-u. Ihan hyvää, ei huijaa", Nufs ilmoitti, pamauttaen pöytää niin, että taas näyttivät kaikki kutosta. Kyllä, nyt narttu piruili, ihan vain siksi että tiesi, ettei mies uskonut hänen olevan tarpeeksi älykäs sellaiseen. Saakoot vähän ajateltavaa sitten vaikka tästä. "Minä osaan. Osaan osaan", Nufs totesi, pyöritellen noppiaan sormissaan. Jos rotille suostuisi kukaan maksamaan katuesityksistä, olisi narttu voinut välillä tienata kaikilla pikkutempuillakin rahaa. "Osaan", Nufs totesi taas, ja nakkasi äkkiä kaksi noppaa ilmaan. Käsi kiskaisi salamannopeasti lyhyemmän miekan esille, ohimennen melkein silpaisten irti pöydänkulman, ja narttu sivalsi - tai tarkalleen ottaen survaisi. Napsahdus, napsahdus, napsahdus, napsahdus ja vielä viimeinen. Ja sitten rotta käänsi miekkaansa, ja kumpikin sille pudonneista nopista napsahti taas pöydälle. "Osaan. Sinä et", Nufs vielä tarkensi. Tarkalleen ottaen nartulla ei ollut ollut aavistustakaan, onnistuisiko temppu kahdella nopalla, kun se ei aina toiminut edes yhdellä, mutta olihan se mukava välistä jopa onnistua jossakin.
|
|