|
Post by submarine on Sept 4, 2009 22:33:58 GMT 3
((Pelintapaista Trishan kanssa))
Päivä ei ollut mitenkään erityisen erikoinen päivien yleisellä mittapuulla. Kesäpäiväksi oli hyvin asiaankuuluvan lämmin, tuuli aavistuksen ja aurinkokin paistoi pilvien välistä. Mahdollisesti sataisi ensi yönä, todennäköisesti kuitenkaan ei. Yksinkertaisesti sanoen päivä oli uskomattoman tavallinen, eikä siihen kiinnittänyt huomiota varmasti yhtikäs kukaan. Oli paljon mielenkiintoisempiakin asioita, ainakin muutamalla miehellä oli. Kyseiset miehet seisoivat kaikki neljä huutamassa kirouksia ja heristelemässä vyöltä vedettyjä veitsiä. Heristelyt ja huudot oli kaikki osoitettu rotalle, joka seisoi korvat luimussa ja silminnähden jännittyneenä muutaman askeleen päässä. Miesjoukko halusi selvästikin käydä päälle nyt heti, mutta empi kuitenkin ja turvautui vain uhitteluun. Rotta oli nähtävästi jo osoittanut olevansa hieman kovempi pala, sillä olkahuotrasta vedetyn lyhyen miekan terällä oli uutta punaa, ja yksi miehistä huusi kirouksensa melkoisen kyyryssä, toinen käsi reittä puristaen.
Nufs ei ollut tullut hakemaan mitään harmeja, ei tänään. Narttu oli vain halunnut lepäillä ja jatkaa sitten matkaa. Oli kuitenkin alkanut käydä selväksi, että syrjemmässä rottia hätyytettiin reilusti hanakammin. Jo tiellä oli nyt tullut vastaan muutama mies, jotka kaikki olivat kiskaisseet veitset esiin ilman pienintäkään epäröintiä. Eipä siinä sitten voinut mitään muutakaan, kuin tarrata miekkaan. Nufs ei ollut halunnut sitä, siitä seuraisi harmeja. Oikeastaan rotta oli muutenkin hieman nuutunut nyt, tätä ei olisi tarvittu. Ihmisistä sinänsä narttu ei paljoa ymmärtänyt, mutta toivoa oli kuitenkin hieman, että nämä kaikkoaisivat edes sitten, kun oli tehty muutama haava. Epäröivät jo nyt ja vain huusivat. Rotta vinkui vihaisesti takaisin miekka tanassa. Toinen miekka roikkui tikarinsa vieressä vyöllä, jonka ainoa tarkoitus olikin juuri aseiden kuljettaminen, ei suinkaan housujen pitäminen ylhäällä. vaatteita kun rotalla ei ollut, vain muutama vyö ja kantamuksensa. Ja raskaannäköinen jalkajousi.
Metsän vieressä nököttävään kylään tuskin pääsisi tätä tahtia. Olkoonkin, että Nufs alkoi jo harkita koko asiaa uudelleen. Ehkä olisi parempi häipyä nyt, ennen kuin ihmisiä tulisi lisää. Melko varmasti alettaisiin viskoa kohtapuoleen kiviäkin. Se ei ollut hyvä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 5, 2009 18:14:23 GMT 3
Malekin mielessä ei sinä päivänä ollut ollut yhtään mitään sen mielenkiintoisempaa, kuin mahdollisuus päästä illaksi kännäämään. Ulkonäöstä jos halusi jotain päätellä, niin mies taisi olla aika kokenut kaveri monessakin mielessä. Ilmeisesti myös kännäämisessä, sillä ainakin juuri sinä nimenomaisena päivänä ukko näytti juoneelta. Tai oikeastaan, hän näytti siltä, että oli menneinä päivinä saanut juhlittua vähän enemmänkin kanssa ja nyt oli menossa se kuuluisa ja kaikista kurjin ensimmäinen selvä päivä putken jälkeen. Takana muulia taluttavalta laihalta nuorelta ei ilmeisesti säälipisteitä herunut. Huolimatta edellä kulkevan ilmeisestyä päänsärystä tämä hyräili askeliaan siivittääkseen epävireistä tuutulaulua. Aina välillä etummainen nousi poimiakseen maasta kiven ja viskasi sillä taaksepäin, tai uhkasi vääntää matkakumppaninsa niskat nurin, mutta tällaisella remuamisella oli nuoreen tuskin minkäänlaista vaikutusta. Jokin nuoren kuitenkin viimein hiljensi, ja se jokin oli edessä päin oleva tilanne.
Jos tiellä oli tilanne, niin jokainen tiellä kävelijä oli automaattisesti osallinen siihen. Jos olit menossa tilannetta päin, saatoit joutua ihan konkreettisesti osaksi sitä. Ryövärit saattoivat innostua hätyyttelemään lisätienestin toivossa ja lainvartijat taasen, sikäli mikäli niitä näillä teillä näki, halusivat etsiä syyllisen rikokseen x ihan kenestä tahansa päästäkseen nopeasti takaisin kotiin. Epäonniset pyysivät apua ja onnelliset alkoivat väellä ja väkisin jakaa uskomattoman upeaa kokemustaan. Jos kaupungissa tai kylällä erehdyit sanomaan olleesi tiellä sinä päivänä, kun "se" tapahtui, niin kaikki halusivat tietää jokaisen askeleesi olkoonkin, ettet olisi koko helvetin tapahtumasta edes kuullut.
"Mitä ne tekee?" nuorempi kyseli varovasti eteen seisahtuneelta vanhalta soturilta. Äänestä päätellen kyseessä olikin likkalapsi, vaikka laihasta ja honkkelista ulkomuodosta voisi muuta päätellä. Mies ravisteli päätään ja siristi silmiään: "Tiedä kuule häntä... mennään varovasti. Jos ovat vaikka varkaita. Ja sitten jos käyvät kiinni, niin säkkiä et sitten jätä. Kuolet vaikka itse puolustaessasi sitä", soturi varmisteli ja nuori tyttö vilkaisi puheenaihetta, kauhtunutta juuttipussia, ennen kuin nyökkäsi. Rahaa siinä ei ollut, mikäli sellainen kuva oli saatu. Siinä olivat isän viinat.
Kaksikko lähti taas liikkeelle, tällä kertaa tiiviimmin yhdessä ja soturi pyrki tekemään kävelystään jonkinasteisen numeron. Hyvö, ettei henkseleitä paukutellut. Yleensä hänen ulkomuotonsa oli tarpeeksi ajamaan rettelöitsijät pois. Tiellä yhdelle rettelöivät rettelöivät usein toisellekin tilaisuuden saadessaan, niin että parempi olisi nuokin häätää helvettiin matkamiehiä hätyyttelemästä. Tunnelmaa vähän latisti se, että lähemmäs päästyä kävi selväksi, jotta ahdisteltava oli rial. Malekilla ei ollut niistä kovinkaan ruusuisia kokemuksia ja tällä näytti olevan kädessä kalpakin.
|
|
|
Post by submarine on Sept 5, 2009 18:51:28 GMT 3
Miesjoukko herkesi hetkeksi huutamasta pahimia keksimiään kirouksia, kun terävin tajusi huomauttaa muillekin, että tietä pitkin oli tulossa ihmisiä. Kaikki neljä jäivät puukot kädessä tuijottamaan miestä ja taaempana laahustavaa tyttöä alta kulmien. Maalaiset tuppasivat harvemmin olemaan turhan vieraanvaraisia edes ihmisille, jos nämä olivat selvästi tulossa kauempaa tai antoivat edes etäisesti aihetta epäluuloisuuteen. Ja tämä kyseinen tapaus sopi hyvin molempiin kohtiin, matkalaisia, ja toisella näkyi olevan asekin - ja juopottelusta turpea naama. Siltikin nämä lähinnä tuijottivat, kunnes tämä alkoi tulla lähemmäs.
Nufskin kyräili saapujaa, mutta koetti kuitenkin parhaansa mukaan tuijottaa myös ahdistelijoitaan. Se sai aikaan lähinnä erittäin tiuhaa päänkääntelyä ja epäluuloista askeltamista, kun narttu koetti parhaansa mukaan asettautua sivuttain. Rotta pyrki heti kättelyssä tekemään uudellekin tulokkaalle selväksi, että tekisi tarpeen vaatiessa aivan uusia hengitysreikiä jokaiseen halukkaaseen, aivan niin paljon ja syvälle kuin sielu vain sieti. Ja, järkyttävää kyllä, rotta ei edes pidellyt miekkaa kuin melkein mikä tahansa talttahammas, ote aseesta oli jopa alkeellisesti oikein. Ja aivan yhtä järkyttävästi narttu ei edes seissyt jäykässä hyökkäyskyyryssä, vaan kehtasi olla valmiina kuin mikäkin asiansa osaava miekkailija. Olkoonkin, että siinä vaikutti olevan paljon enemmän ulkoa harjoittelua, kuin tottumusta.
"Hei... hei mies. Tapa tuo niin saat ilmaiseksi yösijan!" yksi joukosta, jälleen se välkyin, äkkiä tarjosi tilanteeseen ilmaantuneelle, osoitellen rottaa sormella ja heilutellen veistä. Selvästikään nämä eivät olleet halukkaita kokeilemaan enää oikeasti itse onneaan rotan kanssa, mutta luonnollisesti sen piti silti kuolla. "Juu ja viinaa", toinen säesti. "Minulla on lantti taskussa", kolmaskin yhtyi mukaan. "Pistetään hyvää sanaa kiertämään."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 5, 2009 19:12:52 GMT 3
Lähelle kun päästiin, niin tilanne vähän selkiytyi. Rotta oli hankkiutunut hankaluuksiin miesjoukon kanssa. Malek ei jaksanut miettiä, miksi, koska päätä särki. Sen sijaan hän pani merkille, että ylivoimasta huolimatta miehet taisivat olla alakynnessä. Pientareella tönöttävä rotta kun näytti tietävän jotain aseensa käyttelemisestä, niin absurdilta kuin se kuulostikin. Ne nyt vaan eivät oikein tuntuneet kuuluvan yhteen. Rial ja taito. Yhdessä miehistä oli jopa haavaa eikä edes ihan kaikista pienintä käytöksestä päätellen.
Sitten miesjoukko puhkesi puhumaan ja Malekin tarkkaavaisuus herpaantui. Miehet tarjosivat rahaa, yösijan ja viinaa, jos hän tappaisi tuon rotan. No jo oli pojilla puheet! Epäillen Malek kurtisteli kulmiaan. Tässä vaiheessa on parasta sanoa, ettei suinkaan eettisesti arveluttavasta tarjouksesta. Syy epäilykselle oli ihan puhtaasti tarjouksen todenperäisyydessä. Malek oli kallis mies, koska Malek itse asiassa ja ihan oikeasti osasi nämä hommat. Näillä miehillä tuskin oli maksaa edes puolta siitä, mitä Malek yleensä kehtasi pyytää.
Mutta sitten taas... pitihän sitä joskus tehdä päivän hyvä työ. Malek oli kuitenkin pohjimmiltaan hyvä mies ja olihan se selvää, että tämä rotta oli jollain tapaa väärintehnyt näitä jaloja miehiä kohtaan.
Viina ei suinkaan toiminut houkuttimena.
"Jaa'a...", Malek vastasi venytellen ja pysähtyi turvallisen välimatkan päähän. Liian luottavaiseksi ei kannattanut ryhtyä, vaikka palkkiota tarjottiinkin. "Kuinkas paljosta rahasta on kyse?" "Isä!" "Turpa umpeen", Malek ärähti: "Kyllä asiallista kansaa pitää auttaa. Ties mitä tuo hirviö on niille tehnyt."
|
|
|
Post by submarine on Sept 5, 2009 19:43:46 GMT 3
"No ei sitä niin hirveästi, sitä rahaa", yksi miehistä myönsi yllättäen suoraan. "Ei täällä ole sitä sorttia, tiedät kaiketi. Mutta jos tuon hoidat nyt heti, niin ihan varmaan maksaa päällikkö siitä. Ja viinaa saat monta nassakkaa. Ja ruokaa ja yösijan", tämä kuitenkin jatkoi nopeasti. "Ja varmaan miestä nuo naisetkin kiinnostaisivat... Niitä ainakin kiinnostaisi, jos pistät tuon kylmäksi!"
Nufs ymmärsi aivan tarpeeksi hyvin, mihin tilanne oli menossa. Uusi tulokas näytti reilusti vakavammin otettavalta, kuin edes kaikki neljä kyläläismiestä yhtä aikaa. Sen kyllä huomasi, kun joku kannatti ottaa vakavasti. Ainakin narttu päätti heti kättelyssä vetäistä esille pidemmän miekkansa vyöltä. Se sai miesnelikon säpsähtämään hieman ja heristelemään ja kiroilemaan taas. Mitään selityksiä rotta ei alkanut tarjota, koska tiesi ne turhaksi jo nyt. Rottien selityksiä eivät ihmiset kuunnelleet, vaan tekivät aivan mitä itse mielivät. Nufs vain vinkaisi muutaman kerran vihamielisesti uudellekin tulokkaalle ja korjasi lyhyemmän miekan otetta, nyt kun oli ottanut sen toiseen käteensä kiskoessaan pidemmän parempaan. Vielä suhteellisen tuore vamma kyynärvarressa teki taas itsensä tiedetyksi, kun narttu puristi kahvaa lujempaa. Mutta turtuus ei suoranaisesti estänyt käyttöä, olkoonkin että sattui.
"Katso nyt, se jo uhittelee! Tappanut varmaan lapsiakin, ihan niin kuin tuon tyttösi tuossa! Haluaa varmaan senkin suolistaa!" yksi miehistä ärähti. Nämä alkoivat kaikki levittäytyä hieman, ettei rotta suin surminkaan koettaisi pakoon. Kai olivat tulleet siihen tulokseen, että luvassa olisi pientä viihdettä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 5, 2009 20:37:35 GMT 3
Rahaa ei olisi tarjolla paljoa. Malekin innostus vähän laski ja tästä kaikesta tuli heti reilusti vähemmän houkuttelevaa. Hommahan meni niin, että tuurilla tuo rotta voisi oikeasti päästä pistämään. Haavoittuminen ilman kunnon palkkiota oli aina vähän tuurin kanssa leikkimistä ja typerääkin ja Malek ei ulkonäöstään huolimatta ollut tyhmä mies. Vähän yksinkertainen ehkä välillä, mutta ei idiootti. Vaan sitten alettiin taas maanitella sellaisilla aseilla, jotka purivat heti suojauksien läpi. Viinaa, naisia ja suitsutusta. Siitä olikin tovi, kun Malek oli päässyt pelehtimään vastakkaisen sukupuolen kanssa. Huorat tuppasivat olemaan likaisia ja niiltä sai satiaisia ja tasokkaat huorat maksoivat liikaa. Väkisin kun ei viitsinyt ketään ottaa, oli hänelläkin sentään jonkinlainen hapero moraalinen selkäranka, niin se tiesi ikävän pitkiä taukoja toisen mieliharrastuksen parissa. Ajatus siitä, että muutamakin nätti piika ottaisi hänet sankarina vastaan oli eittämättä hyvin houkutteleva. Öljyä kasvaviin lieskoihin heitettiin sitten vielä hiukkasen lisää, kun rotta vetäisi esille äskeistä pidemmän miekan ja vinkui siihen sorttiin, ettei aikonut helpolla kaatua. Miehet olivat varmoja, että noin vesikauhuinen otus oli tappanut lapsiakin. Ihan niinkuin hänen Zinjansa. Malek siristi silmiään ja hapuili aamutähteä vasemmalla kädellä: "No on se perkele!"
Zinja ei pitänyt tilanteesta. Malekin uinuvat isälliset tuntemukset syttyivät taas sellaisessa paikassa, jossa niiden olisi toivonut jatkavan uniaan. Zinja ei pitänyt tappamisesta. Hän yritti aina tehdä oikein (joka monta kertaa tarkoitti päinvastaista, kun mitä isä oli tekemässä) ja tämä ei nyt vaikuttanut ollenkaan oikealta. Sitä paitsi, tuossa oli neljä vierasta miestäkin vieressä. Jos alkaisi tässä vaiheessa tapella vastaan, niin se ei ehkä tietäisi hyvää. Vaikka isä olikin edes jollain tapaa kunnian mies, niin nuo eivät ehkä olleet. Jos isältä menisi taju niitä vastaan pullikoidessa, niin Zinjalle kävisi kumminkin huonosti. Parempi siis vaan katsella muualle ja toivoa, että rotta tajuaisi juosta karkuun.
"Mitäs siinä uhittelet, rotanperkele. Katsotaanko, kumpi on kumpi?" Malek uhosi ja meni hakemaan muulin selästä kilven. Jalkansa ja kätensä sotkuinen palkkamiekka olikin suojannut, mutta teräskyrassi oli piilotettuna tavaroiden sekaan kypärän kanssa. Niitä oli liian tukala pitää päällä kesällä turhanpäiten, kun oli muutenkin jo pelkästä kävelemisestä hikinen ja väsynyt.
Kilpensä noukittuaan Malek sitten rehvakkaasti käveli lähemmäksi ja ronkki vasempaan isoon kouraansa aamutähden. Miesnelikko olikin jo mukavasti levittäytynyt ympärille estämään rotan paon. Malek paistatteli jo valmiiksi mielessään kyläläisten suosiossa ja nautti kullanruskeaa mallasherkkua valkopukuisten neitseiden palvovien katseiden alla. Tämä olisi nopsaan ohi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 5, 2009 21:00:30 GMT 3
"Tapa se! Tapa!" -huudot kajahtelivat, kun miesjoukko kannusti suurta sijaiskärsijäänsä veitsiä heilutellen. Rotallekin karjuttiin, tosin aivan eri sävyyn. Ja silmäilivätpä itse kukin myös tämän hienoja miekkoja ja isoa jalkajousta. Äkkiä uhkaavasta, jopa vaarallisesta tilanteesta oli tullutkin suorastaan mielenkiintoinen ja mahdollisesti jopa kannattava tapaus. Ja olihan se nyt ihan vain mukava katsoakin, kun jotakuta telottiin - etenkin kun kyseessä oli paskainen ja kauhea rotta, joka aivan varmasti olikin joskus tappanutkin pikkulapsia, jos ei juuri tällä hetkellä sitä tehnytkään.
Nufs ei suoranaisesti vastannut miehelle, ellei sitten ahdistunutta, selvästi vihaista vinkaisua sellaiseksi luettu. Nartulla oli paljon suurempi kiire arvioida miestä, joka oli nyt tullut paljastaneeksi aseensakin. Kilpiä hän vihasi verisesti ja kunnolla, ja iso piikkipallo nyt vain oli hyvin ikävännäköinen. Narttu tiesi kyllä miten kilven ohi päästiin, mutta nyt siitä voisi seurata aivojen roiskuminen tielle. Ja kilpikin sattui, jos sitä osasi käyttää. Pelko tällä hetkellä oli, että mies osaisi. Mutta ainakaan tämä ei käynyt päälle ensin, ja nivuset ja kaula olivat paljaina. Se tarkoitti vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Äkkiä, varoittamatta ja päättäväisesti, Nufs tamppasi jalalla maata kuin olisi äkkiä saanut hermoromahduksen. Sen oli tarkoitus saada mies pieneen hämminkiin - tai niin olisi ollut ainakin suotavaa. Seuraavassa hetkisessä kumpikin terä tavoitteli lihaa, narttu katsoi miehen kummankin aseen puolustuskannalla liian hitaaksi äkkihyökkäyksiin. Kumpikin koetti kilven ohitse mihin tahansa, minne vain uppoaisi. Ja toivottavasti ei koskaan tarvitsisi murehtia puolustautumisesta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 5, 2009 22:23:54 GMT 3
Malekia harvemmin kannustettiin taisteluissa paskan vertaa, joten nyt kun yleisö oli selvästi hänen puolellaan, mies rehvasteli itsevarmana ja pyörittelipä vähän hartioitakin. Äkkiäkös tästä tuollainen rotta temmattaisiin maahan ja katkaistaisiin kaula. Siksi olikin melkoinen yllätys, kun rial äkkiä ponnistikin kimppuun kuin ampiainen. Kävi ilmi, että se piru vie osasi käyttää niitä kahta asettaan ja vielä samaan aikaankin. Malek kävi muutenkin vähän hitaalla tänään ja kun rotta vielä iski kahdesta suunnasta, ehti mies tyrkkiä kilpeä hädissään vain toisen miekan eteen. Sekin oli ikävästi se lyhyempi. Ketjupaita rinnassa kilahti ja palkkamiekka älähti; isku oli osunut ja mennyt läpi. Piti myöntää, että hän oli aliarvioinut vastustajansa. Sellaista virhettä ei kuitenkaan saanut päästää uudelleen tapahtumaan, nyt kun totuus oli selvillä. Malek iski kilven takaa aamutähdellä heti, kun sai kätensä liikkeelle ja vastustajan jalat lipesivät hiekalla. Raskas piikkipallo räsähti voimalla vasten jotain, joka meni tuhannen päreiksi ja piti kovan rasahduksen. Verta ei kumminkaan lentänyt, sillä vaikkapa pään sijaan teräspallo oli iskenyt hajalle eteen eksyneen varsijousen. Rial oli nyt maassa hänen edessää ja Malek tempaisi iskunsa perään vielä kilvelläkin varmistaakseen, että rotta pysyisikin siellä. Kaksin käsinkään rialin ei onnistunut torjua kilpeä ja reuna osui ikävästi nilkkaan. Malek kompuroi taaksepäin päästäkseen taas suoraksi. Hän ei ollut varma, miten paljon oli saanut iskettyä sisua rotan kurkkuun sillä varsijousen murskanneella lyönnillään.
Oli se saatana, miten vinhasti maailma muuten keikkui, vaikka takana oli tuskin pari sekuntia tappelua. Vatsakin yritti muljata ympäri hitto vie, vaikkei siellä enää edes ollut mitään oksennettavaa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 5, 2009 22:51:40 GMT 3
Nufs painotteli tällä hetkellä reilusti alleen laskemisen etuja ja haittoja, ja oli nopeasti tulossa siihen tulokseen, että se olisi ehdottoman järkevä veto. Miekka oli osunut, ja sitten rotta oli jo vetänyt taakse, koska tiesi että mies aikoi varmasti huitaista takaisin, ja sitten äkkiä jalat lähtivätkin alta. Jotenkin kaikki vain yhtäkkiä heitti, ja se oli ennen kuin piikkipallo edes heilahti. Jokin räsähti, mutta todennäköisesti se ei ollut selkä tai raaja, koska kaikki tuntui vielä liikkuvan - senkin jälkeen kun mies runttasi kilvellä. Ja ihme kyllä tässä oltiin vielä hengissä, kai koska mies otti etäisyyttä. Kun toinen kompuroi taaksepäin suoristuakseen, huitoi Nufskin parhaansa mukaan vikisten maassa ties minne ihan vain, että pääsisi edes pystyyn - puhumattakaan siitä, että pääsisi kauemmas miehestä. Alle laskeminen oli todennäköisesti jäänyt aivan vain siksi, että narttu oli helpottanut muutenkin rakkoaan vasta hetki sitten. Piti saada etäisyyttä, piti saada selvitettyä mitä oli tapahtunut. Piti saada ääni päässä lopettamaan pakenemisesta vinkuminen. Piti paljon, eikä Nufs todellakaan ollut juuri nyt kykenevä jatkamaan. Piti päästä kauemmas.
Äkkiä miesten hurraamisen ja veitsien heiluttelun katkaisi niin kauhea huuto, että melko kaikesta hämmentynyt ja kauhistunut Nufskin säpsähti tuijottamaan. Jos ääni tuli ihmisestä, oli sen takana kauheimmin rääkyvä nainen koskaan. Miehet kääntyivät välittömästi tuijottamaan kylää kohti, ja ryntäsivätkin kaikki yhtäkkiä koko rotanlynkkauksen unohtaneina sinnepäin. Sikäli mikäli Nufs mitään sai tihrattua pölyä killisilmissään, näytti sinne kokoontuvan muutenkin väkeä. Reilusti. Rääkyminen ei tuntunut taukoavan ollenkaan, kuin paikalla olisi tapettu jotakuta tylpällä veitsellä. Mutta mikä vielä tärkeämpää, nyt pääsi ryömimään kauemmas.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 5, 2009 23:05:17 GMT 3
Jopa Malek, oli miten krapulassa ja sekaisin tahansa, havahtui siihen ääneen. Se ei tuntunut kuuluvan ihmisestä ollenkaan eikä hän tainnut olla ainoa, joka niin ajatteli. Äkkiä koko neljän miehen porukka ryntäsi kohti kauempana häämöttävää kylää ja Malek jäi toljottamaan perään ase yhä esilla ja kilpi kohotettuna, mutta mielenkiinto jossain ihan muualla, kuin rotassa. Zinjakin oli tullut esille muulin takaa ja tarkkaili kylään päin ylisuurilla silmillään. Tyttö liikkui varovasti isänsä taakse ja tuijotti pikku tovin kauemmaksi ryntäävien miesten selkiä. Sitten hän vilkaisi rortaa, joka oli ilmeisesti pelastautumassa kauemmaksi ja nyki vähän vanhan soturin hihaa: "Mennään katsomaan. Voi olla töitä tarjolla", tyttö maanitteli. Uteliaisuus ei saisi isää mihinkään, mutta hyöty kenties saisi. Tuollaisen torikokouksen, ja rääkymisen, takana voisi hyvinkin olla jotakin, joka johtaisi työnsaantiin. Edellinen homma oli ollut helppo ja nopea ja siitä saadun palkan he olivat jo suurinpiirtein käyttäneet. Tai isä oli. Zinja oli säästänyt melkein kaiken rahansa, mitä oli ikinä saanut. Hän halusi joskus kauaksi täältä, joko isän kanssa tai ilman. Jonnekin, missä voisi olla... no, jotakin. "Mennään", tyttö toisti kärsimättömästi. Malek mulkoili vielä rottaa, mutta nyt kun yleisökin oli kadonnut, hänen mielenkiintonsa otuksen tappamiseen oli kaikonnut. Olipahan ainakin saanut turpiinsa. Tuhahtaen soturi sitten lähti tietä pitkin kylää kohti, mulkoillen kyllä pahasti rotanperkelettä. Jos vaikka saisi päähänsä seurata. Onneksi sen jousella ei enää ammuttu.
|
|
|
Post by submarine on Sept 5, 2009 23:31:23 GMT 3
Nufs tuijotti hyvin tiiviisti ja silmät ammollaan miestä, miekka väliin kohotettuna. Siltikin jopa narttu vilkuili kylän suuntaan niin paljon, kuin uskalsi. Tarkkoihin korviin erottui rääkynän lisäksi runsaasti muita huutoja, kai ne olivat sellaisia vihaisia. Jotain siellä tapahtui, ja se oli jotakin vähintäänkin kauheaa. Rotta tuijotti miestä miekalla osoittaen vielä silloinkin, kun tämä tuntui antavan koko kahakan olla ja häipyi vain penikkansa kanssa ohitse. Ja tuijotti yhä vain perään pitkän hetken, ennen kuin uskalsi suoranaisesti nousta pystyyn. Vasta siinä kohtaa Nufs tajusi jalkajousensa kohtalon, mutta juuri nyt asialla ei tuntunut olevan niin kauheasti väliä, hiljalleen vaimeneva huuto kiinnosti liikaa - puhumattakaan siitä, että henkikin oli juuri pelastunut.
Vasta varmistuttuaan, että mies oli jo reilusti edellä, lähti Nufskin kylää kohti. Väkeä se ei näyttänyt edes siellä kiinnostavan, nämä kaikki tuijottivat liian tarkkaan jotakin. Narttu onnistui näkemään sen lopulta tarpeeksi pitkään tiirailtuaan ja paikkaa haettuaan. Ruumis siellä oli. Se oli kai nuoremmanpuoleinen ihmisnaaras, kun näytti sen verran hennolta ja sillä oli sellaiset vaatteetkin. Naamasta oli mahdoton sanoa yhtään mitään, koska pitkälti sitä ei ollut enää olemassa. Sen tilalla oli veristä, murskattua sotkua, ja päälaella niin iso reikä että aivot paistoivat. Edes silmiä tai hampaita ei ollut jäljellä, niin perusteellisesti päätä oli hakattu. Näky oli jokseenkin vaikuttava jopa rotalle, ja varmasti vielä enemmän sille vanhemmalle naiselle, joka vieläkin valitti hirveään sävyyn edessä. Ruumista kannatteli joku mies, joka näytti aivan yhtä kauhistuneelta, eikä voinut edes katsoa kohti raatoa, jonka raajat sojottivat kaikki mikä minnekin.
Naisen, kaiketi äidin, valittaessa ja pyöriessä käsillään epätoivoisesti huitoen, huusi ja mutisi väkijoukko. Suurin osa liittyi siihen, miten jotkut "ne" olivat menneet liian pitkälle ja kaikki "ne" tapettaisiin nyt heti. Ja että tämä oli jo ennalta odotettua. Muutamat tekivät pahalta suojaavia merkkejä ja suurin osa koetti katsoa muualle. Muutama lapsi itki näkyä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 6, 2009 0:44:58 GMT 3
Malek ja Zinja lähestyivät kylää ja sen eläimellistä huutoa epäillen ja varuillaan. Taakse jäävä rotta ei enää kiinnostanut, kun kylä alkoi olla nokan edessä. Ihmiset olivat kerääntyneet jonkun ympärille ja osa keskusteli keskenään, osa tuijotti tyrmistyneinä ja osa valitti. Muutama mukulakin parkui, joskaan ei läheskään niin murskaavasti ja tuskaisesti kuin se jokin näiden kaikkien ihmisten keskellä. Malek syrkki tien ihmismassan lävitse lähemmäksi ja Zinja seurasi perässä. Järkyttyneistä kyläläisistä ei ollut laittamaan vastaankaan ja lopulta matkalaisen näkivät, mistä on kyse.
Malek oli kokenut melkein kaiken kuvottavuuden, mitä maailmalla vain oli tarjota ja häntä kylmäsi silti. Kuvottavalla tavalla häpäisty nuoren naisen ruumis retkotti irvokkaasti jonkun kyläläismiehen käsivarsilla. Ruumiin edessä nainen huusi ja valitti kuin eläin. Malek liikahti vaistomaisesti lähemmäs Zinjaa ja käsi nykäisi tytön miehen kylkeen. Zinja ei moista edes huomannut. Tyttö tuijotti suurin silmin sitä jotakin, joka oli ollut joskus ihminen, ja kyläläisten mutina kaikui kuuroille korville. Malek sen sijaan huomasi puheet ja kääntyi puolittain lähimmän kylänmiehen puoleen: "Kuka tuon teki?"
|
|
|
Post by submarine on Sept 6, 2009 1:08:44 GMT 3
Hetken aikaa mies, jolta toinen tivasi tietoa, vain tuijotti tätä kuin tämä olisi kysynyt, että mitä tarkalleen ottaen piti tehdä kun rakkoa pakotti. Ensin tämä näytti siltä kuin olisi ollut aikeissa huitaista, mutta katsoi sitten uudemman kerran melkoisesta järkytyksestään huolimatta ja tuli ilmeisesti siihen tulokseen, että kyseessä oli tosiaan joku matkalainen. "Ne... ne paskiaiset metsässä. Mene kysymään kylänpäälliköltä jos haluat, se on tuo mies tuolla. En minä tiedä, mene nyt pois", tämä ärähteli ahdistuneesti ja tuijotti sitten taas melkein pakonomaisesti taas ruumista. Ohimennen tämä viittasi hyvin vakavasti kaikkea kädet puuskassa tuijottavaan, parrakkaaseen ja aavistuksen vanhanpuoleiseen mieheen melko kaukana. Suunnilleen samoihin aikoihin saapui paikalle myös vinonenäinen, raskasleukainen nuori mies, joka otti selvästi asian reilusti montaa muuta raskaammin. Ensin tämä ryntäsi tuskaisesti karjuen kiinni ruumista kantaneeseen, olkoonkin että oli melkein pään verran lyhyempi, mutta vajosi sitten parkuen polvilleen, hapuillen epätoivoisesti kädellään vainajan hervottomana roikkuvaa kättä, kuin se olisi jotenkin auttanut. Siinä huusivat äiti ja mahdollinen sulho tai veli yhtä kurkkua, paitsi että miehen valitukseen sekoittui nopeasti lupauksia tappaa "ne kaikki saastaiset paskat".
Nufs alkoi nopeasti harkita uudelleen häipymistä. Joku oli tapettu ja kostoa haluttiin. Se oli aina hyvä merkki. Narttu näki tässä ennen kaikkea tilaisuuden tehdä rahaa, olkoonkin että raato oli murjottu vähintäänkin vaikuttavalla tavalla. Siinä oli täytynyt olla joku, jolla oli voimaa - ja jotakin painavaa. Aivan varmasti, kun nyt katsoi miten ihmiset toimivat, haluttaisiin kostoa. Rotta piti kostoista, niistä tienasi hyvin. Nyt pitäisi vain tietää, mitä tarkalleen haluttiin ja keneltä piti kysyä. Ja milloin iskeä nytkin näkyvää miestä miekalla niskaan jalkajousen vuoksi. Nufs ei suinkaan aikonut unohtaa tätä heti tai hyvällä. Nartulle oltiin nyt velkaa. Paljon.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 6, 2009 19:12:36 GMT 3
Kyläläinen vaikutti ihan ensi alkuun siltä, että aikoi tirvaista päin taulua. Malek päätteli siitä, että hänen oletettiin tietävän asiasta jotakin. Jollei vihollinen ollut selvillä, niin ainakin mahdollinen sellainen oli yleisessä tiedossa ja se merkitsi eittämättä vihaista kostoretkeä. Vihainen kostoretki tiesi aina rahaa Malekille, oli syyllinen sitten oikeasti miten syyllinen tahansa. Kyläläinen päätti kuitenkin avata sanaista arkkuaan sen verran, että kertoi syyllisten olevan "ne paskiaiset metsässä". Kylänpäällikkö tietäisi enemmän ja huitelusta päätellen päällikkö oli vakava, parrakas ja vanhempi mieshenkilö vähän matkan päässä. Malek käski Zinjan seisoa näillä sijoillaan sen aikaa, kun Malek hoitaisi heille töitä. Zinja tuskin kuuli. Tytöllä oli ihan liian kiire pitää aamiainen vatsassaan, jotta hän olisi ehtinyt keskittyä puheisiin.
Malekin tyrkkiessä itselleen tietä väkijoukon läpi ruumiin luokse saapui joku kolmaskin. Vähän rujomman puoleinen nuorimies liittyi ulisevan äidin kuoroon ja vannoi tappavansa kaikki ne saastaiset paskat. Vaikka Malekin sisintä jossain määrin liikuttikin tuollainen suunnaton suru, niin sitäkin enemmän häntä liikutti nyt rahanhimo. Hänellä oli taitoa ja kokemusta ja asekin. Ja tuo turha syöpäläinen tekemässä ruokaa ja paikkaamassa haavat. Malek olisi eittämättä palkannut itsensä kostajaksi ja toivoi kylänpäällikönkin tekevän niin. Päästyään tarpeeksi likelle miestä Malek jäi odottelemaan. Turha tässä olisi tunkea pahimman sôkin aikaan mitään puhelemaan. Joko eivät kuuntelisi tai sitten purkaisivat kiukkunsa häneen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 6, 2009 19:41:22 GMT 3
Nufs arvaili aivan tarpeeksi hyvin, mitä mies oikein aikoi. Määrätietoisesti oli menossa kohti vanhempaa ihmistä, ja näytti melko kiinnostuneelta kaikesta. Osasi heiluttaa aseitakin. Sehän oli menossa hyville apajille - nartun apajille. Sellainen ei käynyt ollenkaan päinsä, tästä oli hyödyttävä. Eikä ainakaan jalkajousen rikkonut, viinalta haiseva ihminen saisi mitään. Tuskin kyläläiset välittäisivät niin kauheasti, kenet palkkaisivat, kunhan vain homma hoituisi ja joku kuolisi. Rotta aikoi hankkiutua rahoihin nyt eikä heti, ja lähtikin parhaansa mukaan ujuttautumaan kohti miestä, joka toiselle oli jo osoitettu. Ikävästi tämä ehti ensin, mutta Nufskin pääsi heti perässä tarpeeksi lähelle.
Kylänpäälliköksi osoitettu ei suoranaisesti osoittanut huomanneensa saapujia, niin miestä kuin rottaakaan, vaan katseli edelleen vakavana tilannetta. Paikalle oli saapunut jo nähtävästi isäkin, joka koetti parhaansa mukaan saada valittavaa äitiä pois paikalta. Mutta sitten tämä yllättäen alkoi kuitenkin avautua saapuneelle palkkasoturille. "Ja jo silloin minä sanoin, silloin aikaa sitten, että tästä tulisi harmia. Mutta eivät uskoneet. Eivät välittäneet, selkärangattomat raukat. Sanoivat, että antaa olla. Ja tässä on seuraus", tämä päivitteli kättään heiluttaen, ja käänsi katseensa sitten palkkasoturiin. Kaihi oli nähtävästi jo alkanut miehen silmiä jäytää sameiksi, mutta vielä tämä näki, sillä katse oli keskittynyt ja selvä.
|
|