|
Post by submarine on May 12, 2010 17:11:32 GMT 3
"Huish huish", Nufs vastasi harvinaisen tyytyväisenä. Mies oli ponkaissut ehkä vielä reilusti paremmin pystyyn, kuin olisi odottanut. Niin pitikin, sen verran se oli tyhmä. Jos kerran ei tajunnut tulleensa silmään kustuksi, niin sitten saikin vähän pomppia pystyyn. Sekin oli hyvä, kun mies ei saanut edes kunnolla yhtä veistä heitettyä. Toisaalta ei olisi varmaan saanut narttukaan, mutta eipä tämä edes yrittänyt. Aivan varmasti oli eilenkin pelkällä tuurilla osunut edes siihen varsijouseen. Aivan varmasti.
"Olisi pää pois jos haluaisi", Nufs selvensi hieman pohtimuksiaan. "Huish huish, pää pois. Sinun pää. Sitten pyörii tuossa", narttu jatkoi ja pyöritteli käsiään kuin niiden välissä olisi ollut miehen irtonainen pää, joka vieri lattiaa pitkin. Päät tuppasivat olemaan melko tärkeitä, niitä ilman oli aika vaikea elää. "Huono vahti. Ei vahdi. Pää pois jos ei osaa."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jun 21, 2010 19:37:39 GMT 3
Rotanperkele näsäviisasteli. Malek punehtui sekä raivosta että sanojen ikävästä totuudesta ja heristeli turpeaa sormeaan hampaat irvessä. "Sinun pääsi se siinä pyörisi, jos olisi kunnolla otettu yhteen! Tulihan se selväksi eilenkin, kumpi kusee kumman kulhoon perkele!"
Koska oli vihainen ja koska rotta oli Malekin suureksi ikäväksi jopa osittain oikeassa, teki soturin mieli purkaa kiukkuaan johonkin. Niinpä hän kenkäisi maassa nukkuvaa Zinjaa ja tytön räpisteltyä hätäisesti ja unisena pystyyn alkoi sättiä tätä huonosta vartioinnista. Tätä menoa lähtisi henki heiltä kummaltakin. Hän teki kaikki työt tässä parivaljakossa, joten oli enemmän kuin kohtuullista, että Zinja hoitaisi edes vartioimisen. Olkoonkin, että nyt oli ollut Malekin vuoro.
Vaahdottuaan tarpeeksi ja Zinjan näyttäessä kovinkin katuvaiselta Malek viimein leppyi ja käski siivota tavarat kasaan. Rottaan hän soi vielä sarjan rumia katseita. Jahka tilaisuus tulisi, niin hän pitäisi huolen, että se suolistettaisiin. Tuollaiset paskat sieti tunkea vartaaseen.
|
|
|
Post by submarine on Jun 21, 2010 20:58:40 GMT 3
"Ee otettu", Nufs vastasi harvinaisen ykskantaan. Siinäpä tyhmä mies raivosi olevansa parempi, ei se kuitenkaan muuttanut sitä, että tämä olisi jo kuollut jos rotta olisi niin halunnut. Oikeastaanhan tämän olisi kuulunut jo kiitellä, kun hän suuressa viisaudessaan oli jättänyt sen tekemättä. Mutta eipä kuulunut juurikaan kiittelevän. Täytyisi siis jossain vaiheessa oikeasti kusaista tämän kulhoon, kuten tyhmä mölli tuntui ärjyvän. Saisi muutakin mietittävää. Tai ehkä sittenkin oluttuoppiin, siitä tämä ei ainakaan huomaisi ajoissa. "Sinun kulhoon, sinun kulhoon", narttu heitti vielä päälle, ennen kuin rupesi itsekin toisten esimerkistä keräilemään tavaroitaan kasaan. Niitä ei ollut eilen tullut erityisesti levitelleeksikään, joten homma oli melko helppo. Reppu selkään ja sitä rataa. Aseet eivät olleet vyöllä, se kun teki nukkumisesta vaikeaa, mutta käden ulottuvilla ne olivat kuitenkin olleet koko ajan, joten eipä niissäkään pitkään nokka tuhissut.
Hetken perästä joku kuului koputtavan oveen. Koskapa oli melko vapaana, eikä keksinyt alkaa miestäkään siitä kiusaamaan, räpelsi Nufs oven auki ilman sen ihmeempiä. Takaa ei paljastunut ainakaan eilisiä hulluja - ja nyt jalkapuolisia - kirvesmiehiä tai vihaisia kirkonmiehiäkään. Joku mies siellä oli, mutta tämä näytti aavistuksen vähemmän ikävältä. Tulokas oli jo vanhenemaan päin, mistä kertoivat ensimmäiset uurteet tämän kasvoilla ja vaaleat juovat lyhyehkössä parrassa ja hiuksissa. Jaksaisi kyllä varmasti - sikäli kuin rotta asiasta tajusi - vielä pari vuotta, mutta kyllä se jo näkyi. Tällä oli jänteetön pitkäjousi kainalossa, suljettu matkalaisen nuolikotelo selässä ja päällä metsiä samoilevalle tyypilliset, hyvälaatuisen näköiset ja koruttomat vaatteet. Roikkuipa vyöllä pitkä ja leveäteräinen puukkokin. Kaiken kaikkiaan tässä näytti olevan jonkin sortin metsästäjä. Tai jokin sellainen. Hetken verran mies silmäili Nufsia, joka tuijotti takaisin. Mitään numeroa tämä ei kuitenkaan asiasta tehnyt, vaan astahti eteenpäin ja nartun ohitse kun sai tietä. Ja sitten taas hieman silmäilyä.
"Täällä kuuluttiin olevan jo hereillä, niin ajattelin tulla tarkastamaan tilanteen. Minä olen se teidän oppaanne. Heribert, palveluksessanne", vanhanpuoleinen mies esitteli itsensä reippaaseen sävyyn ja tarjosi Malekille kättä. Nufs pani ohimennen merkille sen, että tämä tapaus tuntui lemahtavan näinkin kaukaa. Haju oli tuttu, ja hetken pähkäilyn jälkeen rotta tunnisti sen nahkureiden ominaistuoksahdukseksi. Siinä tehtiin kaikkea haisevaa. Ilmeisesti tämäkin mies sitten teki jotain sellaista.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jul 9, 2010 21:07:07 GMT 3
Malek tarttui ojennettuun käteen eikä näyttänyt enää kuin puolittain siltä, että oli paska päivä. Vuosien varrella sitä oppi, että oli kaiken kaikkiaan paljon kannattavampaa olla hyvissä väleissä niiden kanssa, joiden seurassa teki töitä. Se ei tietenkään koskenut ihan kaikkia. Rotalle Malek toivoi vilpittömästi kaikkea pahaa. Metsämies sen sijaan näytti olevan mukava kaveri ja ennen kaikkea ihminen. Hän oli ehtinyt jo pelätä, että tässä mentiin pedon kitaan kaksin.
Vaikka olihan se kylän päämies jotain oppaasta puhunut. Hassua, kuinka sitä muisti reistaili. Sen täytyi johtua oluen puutteesta. Mikäli hän olisi saanut kunnolla juotavaa kulkisi ajatuskin.
"Malek", palkkamiekka esittäytyi ja puristi kättä hetkisen.
|
|
|
Post by submarine on Jul 11, 2010 12:16:27 GMT 3
Heribert puristi hetken kättä reippaanpuoleisesti, ennen kuin päästi irti. Vaikka ikää olikin jo, pyrki tämä silti pitämään hyvää ryhtiä ja tahtia. "Lienee paras pistää hösseliksi, matkaa on melkoisesti edessä tänään. Enkä rupea parhaalla tahdollanikaan väittämään, että se menee helposti ja ilman mitään vaikeuksia. Ja onnistuittepa te järjestämään jo sievoisen... rytäkän tässä eilenkin. Arvailisin, että on parempi olla muissa maisemissa, ennen kuin täällä aletaan puida eilisiä sen suuremmin", mies selitti. Tämä näytti itse ainakin olevan jo täysin matkakunnossa. Nufsin mielestä tämän äänessä ei kuulunut minkäänlaista paheksuntaa, enemmänkin vain sellaista... toteamista. Ei tarvinnut alkaa huish-huish. Jostain syystä ei tuntunut olevan erityisen huolissaan rotastakaan.
"Niin, ymmärtääkseni sinun oli tarkoitus viedä tuo plikkasi pois jaloista? Sanoivat minulle, että voit jättää sen tuonne tuvan eteen, missä eilen sovitte asioista. Hoitavat sen siitä sitten johonkin", Heribert lisäsi vielä ja viittoili kädellään suunnilleen taakseen.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jul 11, 2010 13:11:27 GMT 3
Ajatus matkaanlähdöstä oli enemmän kuin tervetullut. Malekistakin tuntui siltä, että olisi parempi olla mahdollisimman pitkällä jahka kylän väki heräisi kunnolla muistelemaan, mitä olikaan tullut tehtyä. Pahalla onnella sillä jalkansa menettäneellä olisi jossain pari kappaletta rotevia poikia eikä Malek missään tapauksessa halunnut ruveta selittelemään kennelekään, kuinka välttämätöntä oli iskeä mieheltä raaja sököksi ihan itsepuolustuksen merkeissä. Toisaalta, eipä hänen olisi tarvinnutkaan selittää mitään; se oli tuo paska rotta. Porukat vaan taisivat luulla, että hän ja hiiri kuuluivat samaan seurueeseen.
Kun tuli puhe Zinjasta, Malek vilkaisi suojattiinsa ja nyökkäsi. Hänestä "tuonne tuvan eteen" oli aivan kyllin yksityiskohtaisesti kerrottu. Zinja oli vähän näreissään siitä, että hänet aiottiin jättää puolihuolimattomasti odottamaan talteenkorjaamista kuin säkillinen vanhoja lumppuja, mutta eipä tytöllä oikein vastaansanomistakaan ollut. Niinpä sitä vaan kerättiin roippeet kasaan, mentiin ulos ja napattiin muuli mukaan majatalonpahasen edestä. Sen verran Malekissa oli huolehtijaa, että hän sentään käski Zinjan pitää silmänsä auki ja puukkoa vyöllä, kun olisi poissa. Yksin ei saanut liikkua kylällä eikä vieraiden miehien matkaan lähteä. Jos joku hymyili ja katsoi silmiin, oli parasta alkaa jo valmiiksi kiljua, ihan vain siltä varalta, että sillä oli jonkinlaisia ajatuksia tyhmässä päässään. Kun ohjeet oli annettu, Malek taputti likkaa päälaelle ja kohensi reppua selässä.
Eiköhän hoidettaisi tämä paska sitten alta pois.
|
|
|
Post by submarine on Jul 11, 2010 19:28:36 GMT 3
Nufs seurasi muiden perässä ulos omine kantamuksineen. Narttu ei vieläkään ollut erityisen mielissään jalkajousensa sirpaleista, mutta oli kuitenkin myönnettävä, että ainakin oli vähemmän kannettavaa. Mutta siitä huolimattakin kaikki kiskottaisiin vielä korkoineen miehen selkänahasta, siitä ei epäilystäkään. Tämä oli pelkkä hidas ja tyhmä surkimus, jolla oli huono ase eikä edes taitoa siihen. Kaatuisi kyllä kun sen aika tulisi. Ja sitten pitäisikin kaatua kunnolla. Narttu hakkaisi vaikka hartiavoimin ja kaksin käsin, jos pää ei muutan vierisi pitkin piennarta.
Melko aikaisin näytettiin tosiaan olevan liikkeellä, koska väkeä ei juuri näkynyt - ja ne muutamatkin suuntasivat heti toiseen suuntaan, kun näkivät keitä ovesta tuli. Ihme kyllä näytti olevan jo valoisaa, mikä Nufsin mielestä oli melkoisen outoa. Yleensä väki oli jo täydessä työn touhussa heti, kun näki mitä teki. Mutta nyt suurin osa tuntui vielä nyhjäävän sisällä. Ainoa syy, jonka rotta keksi, oli että nämä pelkäsivät liikaa niitä metsäläisiä. Pitäisi niitäkin vähän vuoleskella mukavammannäköisiksi miekalla. Siis niitä metsäläisiä. Oppisivatpa olemaan nekin; ei ollut hyvä hakata kivellä päätä murskaksi, tuli ruma ruumis.
"Jaa niin, meillä on tässä nyt sitten kaksi mahdollisuutta", Heribert totesi, kun alettiin olla kyläpahasen laidalla. Siihen ei mennyt juurikaan aikaa. "Toisaalta me voimme painua suoraan metsään ja sieltä linnakkeelle, tai sitten seurata maantietä metsän läpi ja poiketa oikeassa kohdassa. Metsässä tarpomalla olemme reilusti nopeammin perillä, mutta maantie on helppokulkuisempi - joskin se kiertää melkoisen pitkältä. Ja minua tarvitsette joka tapauksessa, koska metsään ollaan menossa", tämä selitti tilanteen ja jäi odottelemaan vastausta.
"Mettään", Nufs antoi painavan ja asiantuntevan mielipiteensä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jul 28, 2010 16:25:51 GMT 3
Hiljaista oli, se Malekinkin täytyi myöntää. Eipä se tosin suurempia haitannut; he olivat menossa hoitamaan ongelmaa eivätkä etsimässä juttuseuraa.
Kylän laitamilla Heribert kyseli reitistä ja ennen kuin Malek ehti saada suutansa auki, hiiri oli jo laukonut oman enemmän tai vähemmän hyödyttömän ja eittämättä päin helvettiä olevan mielipiteensä. Ihan vain periaatteestä Malek olisi voinut olla eri mieltä. Nyt oli kuitenkin henki ja turvallisuus kysymyksessä, joten pitäisi oletettavasti harrastaa ajattelemista. Se oli hivenen vierasta Malekille, joka oli tottunut pikemminkin seuraamaan kuin johtamaan. Toisaalta taas, olihan se hienoa kun sai joskus päättääkin asioista.
"Jaa'a", palkkamiekka totesi ja tunki peukaloa vyön alle, antaen selvästi eleillään ymmärtää, ettei tässä porukassa mitään rottia suuremmin kuunneltu. "Se nyt varmaan on meille paskempi homma ihan kummin päin vaan, kun ne porukat taitavat tuntea metsät meitä paremmin. Ei millään pahalla, siis. Kyllä minäkin silti metsään menisin... jos siellä ollaan vaikka paremmin piilossa. Tietä pitkin jos kuljetaan, niin voidaan paskalla tuurilla törmätä niiden väijytykseen tai jotain."
|
|
|
Post by submarine on Jul 28, 2010 19:03:56 GMT 3
Nufs tunsi suurta tyydytystä, kun tyhmä ukkokin joutui myöntymään siihen ehdottomasti ainoaan oikeaan mielipiteeseen, eli hänen sanomaansa. Tietenkin piti mennä metsään, koska... No, jostain tärkeästä syystä. Ei kuitenkaan varmasti sen takia, että oltaisiin paremmin piilossa kuten mies sanoi. Ei tämä kömpelö idiootti pääsisi sielläkään piiloon. Ei millään tavoin. Tulisi ammutuksi, mikä ei oikeastaan olisi mukava, koska nartunhan oli tarkoitus vielä hakata tältä pää irti - se ei olisi ollenkaan niin mukavaa, jos tämä olisi jo kuollut.
"Eli siis metsään. Minun koppini läheltä pääsee hyvin, siitä kuljetaan... tai siis ainakin kuljettiin, paljon. Neuvoisin, ettei puhuta turhaan tai kovaa, kun päästään syvemmälle. Epäilen pahasti, että niillä on muutama vahdintapainen jossainpäin. Alussa kun asiat muuttuivat, yritin vielä viedä pari ansaa huomaamatta tuonne, mutta ne löytyivät aamulla oven edestä hajotettuina, päälle kustuina ja nuoli lähellä maahan survaistuna. Melko selvä varoitus" Heribert selosti hieman, ja lähti sitten näyttämään tietä. Ennen sitä mies vielä viritti jänteen pitkäjouseensa kokenein elkein.
Metsä ei vaikuttanut aivan alussa vielä erityisen vaikeakulkuiselta. Puut olivat pieniä, maa suunnilleen tasaisista ja suurin murhe muutamat kivet sammalmättäiden alla piilossa. Mitään oikeaa polkua ei tuntunut olevan, tai sitten se oli jo kasvanut umpeen, mutta silti Heribert tuntui seurailevan heti alusta alkaen jotakin tiettyä reittiä. Nufs pisti merkille, että tämä oli avannut jo nuolirasiansa, ottanut pitkäjousensa helpommin käden ulottuville ja höllännyt puukkoaan tupessa. Miehestä lähti ihmeen vähän ääntä, mikä oli sekin kai jonkinlainen merkki tämän kokemuksesta metsämiehenä. Tosin olipa tällä jalassaankin turkistöppöset, jotka vaimensivat askeleitaan entisestään.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Aug 1, 2010 13:19:01 GMT 3
Malek kuunteli Heribertin selostukset ja nyökytteli. Matkan alkaessa hän varmisti, että aamutähti oli hyvin saatavilla ja puukonkin sai napattua tarvittaessa. Metsään meneminen ei näissä tunnelmissa ollut ihan sitä leppoisinta touhua, varsinkin kun tiesi astuvansa melko lailla ikävän vihollisen alueille. Ajatus eilisestä murskatusta ruumiista keskellä kylää oli omiaan saamaan vähän kokeneemmankin miehen varuilleen.
Heribert osasi asiansa. Opas liikkui hiljaa ja kokeneesti pitkin metsään, seuraillen reittiä jota Malek ei ikimaailmassa olisi löytänyt. Hänestä kaikki metsät näyttivät joka puolelta samanlaisilta. Oli risuja ja kantoja ja havuja, ja seuraavan mutkan takana oli niitä samoja vähän eri järjestyksessä. Risuista puheen ollen; Malek huomasi olevansa melkoisen äänekäs. Jostakin syystä Heribertin onnistui valtavissa turkissaappaissaan olla melko lailla äänetön. Malek ei voinut sanoa samaa itsestään; vaikka hän miten varoi, niin jalkojen alta kuului risahdus silloin ja toinen tällöin. Eipä hänen silti yleensä tarvinnut liiemmin hiippailla, ei ainakaan ihan hirveän pitkään. Jos joku halusi hoitaa hommat salassa ja huomaamatta, tämä kääntyi yleensä aivan erilaisten ammattimiesten puoleen. Malek oli niitä, jotka kutsuttiin paikalle, kun tarvittiin asiantuntemusta uhkailusta, paikkojen hajottamisesta ja hengen riistämisestä sillä näkyvämmällä tavalla.
|
|
|
Post by submarine on Aug 1, 2010 16:03:06 GMT 3
Nufs sai pidettyä yllä jonkinlaista hiljaisuutta, vaikkei aivan omassa elementissään ollutkaan. Narttu oli oppinut liikkumaan hiljaa ja huomaamatta kaduilla ja hämyisillä kujilla, mutta loppujen lopuksi samat taidot toimivat melko hyvin metsässäkin - etenkin, koska rotta oli viime aikoina paljon niissäkin pyörinyt. Oli täälläkin varjoa, ja paljon runkoja näköesteinä. Toisaalta vei kyllä oman aikansa saada jalka liikkumaan hiljaa ja hyvin pusikossa. Siitä huolimattakin Nufs saattoi sentään ylpeillä sillä, että kulki ainakin huomattavasti hiljempaa kuin miehenköntys, joka löntysteli kuin humalainen karhu. Ensimmäinen puoli päivää kului melkoisen rauhallisissa merkeissä, olipa siihen syynä Heribertin hyvä tiennäyttö tai sitten vain tuuri. Muutamaan kertaan mies pysähtyi kuuntelemaan, ja kerran pidettiin taukoa, mutta muuten matka eteni toivotussa hiljaisuudessa ja vielä paljon enemmän toivotussa rauhassa. Nufs ehti jo hieman toivoakin, että päivä etenisi ilman haavereitta, vaikka oltiinkin lupailtu että metsä kuhisisi ties mitä tappajia. Ja luonnollisesti näin ei tietenkään voinut olla, sehän olisi ollut liian helppoa.
"Pysähtykää tai kuolette siihen paikkaan", kajahti äkkiä paksu, melkoisen murtaen heitetty käsky. Nufsilla meni hetki äkätä, mistä se edes tuli, ennen kuin käskijä avuliaasti päätään lähipusikosta. Ikävä kyllä tämä ei ollut ainoa, jonka pää kohosi - puhumattakaan niistä jänteelle jo vedetyistä nuolista. Miehiä oli kuusi kappaletta, noin nyt suunnilleen edessä tukkimassa tietä. Nämä olivat osanneet piiloutua juuri sinne, missä aluskasvillisuutta oli ollut hieman enemmän, ja sitten kaikessa rauhassa odotelleet, että kolmikko olisi liian lähellä päästäkseen karkuunkaan. "Te tiedätte, että tänne ei ole asiaa. Mitä nuo ovat? Tungette tänne aseet kourassa!" joukon ilmeinen johtaja ärähteli paksulla murteellaan, huitoen jousellaan Nufsin ja Malekin suuntaan. Narttu olisi ollut paljon tyytyväisempi, jos jousta ei olisi jännitetty ja jos sen jänteellä ei olisi komeillut ikävän terävältä näyttävä nuoli. Muut miehet pysyivät vaiti ja osoittelivat hekin jousillaan. Jokainen näytti melko pitkälti tavalliselta metsäläiseltä, hieman kuten Heribert: päällä karkeat nahkavaatteet ja vähän kantamuksia. Näillä ei ollut oikeastaan muuta kuin jousensa, vaatteensa ja metsästyspuukot. Ja muutama luukoru. Monella oli tosin muutama ikävähkö arpi ja tuijotus, joka kertoi, etteivät nämä miehet todellakaan olleet ensimmäistä kertaa aikeissa tikata jotakuta täyteen reikiä.
Heribert näyttä siltä, että oli aikeissa vastata selitystä tiukkaavalle, mutta vaikeni kuitenkin sitten ja vilkaisi Malekiin, kuin olisi halunnut tämän sanovan jotakin. Nufs yritti kuumeisesti pohtia, ehtisikö pois alta jos alettaisiin ampua. Todennäköisin kyllä-vastaus asetti melkoisesti toivoa sille, että oikeasti yksikään miehistä ei koskaan ollut ampunut yhtään nuolta. Se ei kuulostanut kauhean hyvältä mahdollisuudelta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Aug 1, 2010 16:40:05 GMT 3
Koska paskan määrä elämässä oli vakio, hyvin alkaneen matkan tuli tyssätä jossain välissä äärimmäisen ikävällä tavalla. Se oli sellainen kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan maailma rullasi. Väijytys ei sinällään tullut Malekille yllätyksenä, olihan sellaista tässä nyt osannut itse kukin odottaa, mutta minkäänlaisia vihjeitä siitä Malek ei ollut nähnyt. Hän ei ollut kovinkaan kokenut metsissä liikkuja eikä sillä tavalla tarkka silmistään, että olisi osannut erottaa, missä puskassa oli kasa asemiehiä väijymässä.
Olisi kannattanut olla, eipä tässä muuta voinut todeta.
Ikävä tilanne meni vieläkin ikävämmäksi, kun taakka vastauksesta siirtyi hänen harteilleen. Rotta nyt ei varmaan osannut sanoa mitään järkevää ja kun Heribertkin käänsi katseen häneen, ei tässä oikein muuta voinut kuin puhua. Sääli, ettei puhuminen ollut Malekin juttu. Jotain hän sen sijaan osasi, ja siihen oljenkorteen hän yritti tarttua nytkin. Kasvoille levisi paskamaisesta tilanteesta huolimatta hymy, ehkä hivenen epävarma ja pahoitteleva sellainen, ja toinen käsi yritti nousta ylös merkiksi siitä, ettei tässä oltu nyt tultu ketään tappamaan.
"Ei kun läpimenomatkalla. Oikaisee tästä metsän läpi mennessä, kun on opas ja kaikki. Emme me pahalla missään tapauksessa. Ei tiedetty, ettei tästä saa kulkea. Ja aseetkin on varmaan samasta syystä kuin teikäläisillä. Kaikenlaiseen väkeen sitä voi törmätä ja osa nyt ei varsinaisesti ole tunkemassa nuotiolle juttelumielessä."
Jollei hän mitään muuta osannut tappamisen lisäksi, niin ainakin olla ystävällinen. Hymyillä niinkuin aurinko ja antaa itsestään kaiken kaikkiaan tosi mukavan miehen kuvan. Sitä nyt ei vaan yleensä yritetty soveltaa kuin niihin, joiden kanssa oli tarkoitus tehdä töitä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 1, 2010 17:29:36 GMT 3
Nufs ei uskonut hetkeäkään, että idiootin selittely uppoaisi keneenkään. Ei koska se kuulosta epäuskottavalta, vaan koska kyseessä oli tällainen idiootti. Ei varmasti toimisi yhtään mikään. Eikä toiminutkaan. "Tuo tietää! Tuo on kylästä! Te aiotte jotain!" metsäläisjoukon johtaja ärähti, osoitellen kohti Heribertiä, ilmiselvästi edes harkitsematta sanojen todenperäisyyttä. Kukaan ei vielä ampunut, mutta hyvää tuskin oli luvassa.
"Ovat vain kulkemassa läpi. Tarjosivat niin hyvin rahaa, että ajattelin, että jos nopeasti menisimme, ette pahastuisi", Heribert koetti selitellä itsekin. "Mutta kun kerran selvästi pahastutte, niin me palaamme takaisin kylään. Emme häiritse enää enempää", tämä lisäsi diplomaattisesti ja elehti, että olisi parempi kääntyä ympäri ja kaikota. "Tie menee tuolla! Kyllä minä tiedän, minne te paskat olette menossa!" mies ärähti takaisin ja osoitti kaiketi suunnilleen sinne, missä tie kulki. "Mutta se ei ole oikein turvallinen, kun..." Heribert yritti, mutta vaikeni sitten, kaiketi koska ei uskonut siitä muutenkaan tulevan mitään. "Kaikki sen vanhan paskan syytä! Heittäkää aseet maahan! Tehän ette mene mihinkään!" mies lopulta ärähti.
Nufsilla ei ollut hajuakaan, kuka kyseinen "vanha paska" oli, mutta tällä hetkellä kiinnosti paljon enemmän se, että oli juuri käsketty tarttumaan aseisiin. Toki niillä piti tehdä aivan muuta kuin yleensä nähtiin hyväksi, mutta ei se nyt niin tarkkaa voinut olla. Lentäisihän teräs joka tapauksessa johonkin suuntaan. "Juu-u juu-u. Huish huish", Nufs totesi puoliääneen mahdollisimman viattomasti, kun asetti toisen käden suurimman mahdollisen tikarinsa kahvalle ja toisen vanhan kunnon miekkansa. Samalla piti toivoa armottomasti, että typerä köntys aamutähtensä kanssa tajuaisi, että oli kuullut sanat ennenkin, ja että mitä ne tarkoittivat.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Aug 22, 2010 21:25:21 GMT 3
Se ei mennyt läpi, yllätys yllätys, vaan tilanteesta tuli hetkessä tukalampi. Puskaperkeleet alkoivat osoitella aseillaan ja Heribertin selittelyt kaikuivat kuuroille korville. Aseet piti kuulemma heittää maahan.
Malekista se ei ollut hyvä ajatus. Taisteleminenkaan ei ollut, mutta ei kyllä ollut antautuminenkaan. Hän oli hyvin selvästi nähnyt, miten kovin murjotulta se ruumis pienen kylän torilla näytti ja miten tarmokkaasti, suorastaan ihailtavalla antaumuksella, sen pää oli murskattu kivellä. Ei, aseiden laskeminen ei ollut houkuttelevaa.
Ja sitten rotta puhui. Ohimennen, vähän niinkuin olisi itsekseen mutissut. Huish huish. Niinpä kai. Huish-helvetin-huish. Eivät ne ehtisi ampua kuin kerran ja sen jälkeen tulisi aamutähteä naamaan. Ja kaksi nuilta yhteen pekkaan, kyllä siitä nyt voi selvitä. Voisi vaikka toivoa, että puolet noista äijistä itse asiassa eivät tienneet paskaakaan siitä, mitä olivat tekemässä.
Toisaalta taas, ne näyttivät siltä, että tiesivät. Ehkä piti vielä jotain yrittää. Mutta jos se nyt ei auttanut, niin muutama huish huish ei kai olisi pahitteeksi.
"Kuulkaas nyt perkeleet, me mistään vanhoista paskoista tiedetä mitään. Me mennään tuonne takaisin samaa reittiä ja te jäätte vaikka siihen. Ette te meistä elävinä mitään hiluja saa, kun ei kukaan jää kaipaamaan. Tulee vaan ruumiksia kummallekin puolelle, jos aletaan kahinoida. Mites olisi?"
|
|
|
Post by submarine on Aug 22, 2010 22:11:55 GMT 3
"Ei teitä elävinä halutakaan! Aseet pois nyt!" joukon johtaja ärähti. Muut eivät vaikuttaneet aivan yhtä halukkailta ampumaan heti kättelyssä, mutta ei Nufs ainakaan epäillyt, etteivätkö nämä tarpeen vaatiessa niin tekisi. Kukaties yleisemmin ammuttiin puolustuskyvyttömiä matkalaisia, mutta huonommallakin laskupäällä kaksinkertainen joukko nuolet jänteellä oli sama kuin helppo voitto. Siksipä narttu täysin käskyjen mukaan vetikin lyhyen miekkansa ja tipautti sen maahan mitään mukisematta. Sitten tuli muiden aseiden vuoro. Yksi tikareistakin tömähti sammaleeseen kivutta. Sen jälkeen rotta alkoi ottaa reppua selästään, että muiden aseiden pois kiskominen olisi helpompaa.
"Rotta tottelee! Fiksu rotta! Hop hop nyt! Muuten lähtee henkaiperkelesaatana!" kärkimies hoputti. Hieman hämmennystä aiheutti tämän äkkinäinen vaikerrus ja tikari, jonka Nufs oli laskenut maahan vähintään mielenkiintoisesti - tai sitten epäonnistunut siinä hyvin pahasti. Ase iskeytyi tämän rintaan, muttei kuitenkaan painunut syvälle vaan iski nahkanutun lävitse mukavan haavan ja putosi sekin sitten lopulta - pienten harhapolkujen jälkeen - maahan. Hetken verran rotta itsekin vain tuijotti saavutustaan samalla, kun veti toisella kädellä vielä vyöllä olevaa miekkaansa. Miehen ote jousesta kirposi, kun kädet vaistomaisesti painautuivat haavalle, ja nopean ja tarkan laukauksen sijaan nuoli sinkosi jonnekin puiden latvoihin. Mies tuskin kuolisi aivan heti nirhamaansa, mutta ainakin tällä oli hetki muuta ajateltavaa kirosanoja keksiessä.
Ilmeisestikään metsäläiset eivät olleet odottaneet aivan tällaista vastausta, sillä vain kaksi terävintä tajusi heti kättelyssä ampua kohti ikäväksi heittäytynyttä narttua. Näiden ikäväksi rotta ei kuitenkaan enää ollut siinä, vaan oli melkeinpä saman tien rynnännyt sivulle miekka tanassa, kohti lähintä miestä. Hämmingissä joku onnistui pudottamaan nuolen jänteeltä, ja joku toinen tajusi ettei oikeastaan ollut vetänyt vielä tiukalle. Pieniä erheitä, mutta tositilanteessa vähintäänkin ratkaisevia. "Huish perkele huish" Nufs vinkaisi huitaistessaan kaikin voimin täydestä vauhdista ensimmäistä paskiaista. Suureksi harmiksi miekka ei tehnytkään mukavaa jälkeä lihalle, vaan hätäisesti tielle työnnetylle jouselle. Mutta vielä ehtisi korjata...
|
|