|
Post by submarine on Sept 8, 2009 18:52:08 GMT 3
Skritta tiesi rotista oikeastaan jo reilusti ennen kuin kuuli niiden edes liikkuvan. Ehkä se oli vain jokin mystinen vaisto, tai sitten tieto siitä että rottia olisi, mutta yllättynyt tämä ei ollut. Paljon tärkeämpää olikin sitten se, mitä niiden kanssa tehtäisiin. Skritta itse ei ollut kovinkaan vaarassa, nämä olivat pelkkiä tunnelirottia, typeriä otuksia jotka korkeintaan ajasivat muutaman näykkäisyn saattelemana pois. Mutta mies oli lihaa, lämmintä ja hyvin maittavaa lihaa. Niitä oli ainakin muutama liikaa suoraan kärhämäänkään, ja pakeneminenkaan ei onnistuisi. Mutta viemäreissä elävät rotat tapasivat olla melko luisevia ja heiveröisiä, söivät juuri ja juuri tarpeeksi pysyäkseen hengissä. Kukaties niitä saisi uhiteltua.
Asettuen selvästi miehen eteen Skritta otti kyyryn asennon ja koetti pörhistellä mahdollisimman suuren näköisenä. Piti saada se uros, joka täällä piti rotia, vastaamaan ja esille. Skritta koetti vinkua parhaansa mukaan haastavana.
|
|
|
Post by frederico on Sept 9, 2009 15:09:57 GMT 3
Kun skritta pomppasi miehen eteen. Se sai aikaan toivotun reaktion siinä mielessä että rotat selkeästi vetäytyivät, he olivat väsyneitä ja märkiä. Kun heidän eteensä sännännyt rotta oli vain märkä. Silloin kun rotat vetäytyivät Starakan otti käteensä soihdun ja lattialla toinen valmis soihtu tuoksui paloöljyltä. Starakan poimi senkin käteensä. Tarkempi tarkastelu luolassa osoitti että siellä piti majaa varmasti useampikin rotta. Kaluttuja luita siellä täällä, pahnoja jotka on nostettu ylös lattialta.
"Rotta, minusta tuntuu että mitä nopeammin häivymme täältä, sen parempi meille" Starakan virkkoi hiljaa, kun eräästä nurkasta tuijotti palava silmäpari. Tuon oli oltava se jota Skritta etsi. Rotta ei sähissyt, ei murissut. Itseasiassa se ei päästänyt ääntäkään. Toisin kuin uhoava rotta joka sähisi ja vinkui kuin mielipuolinen teepannu.
Starakan alkoi hivuttautua tunnelia kohden, tarkkaillen molempiin suuntiin, nuo kolme viemärirottaa tuskin olisivat vaarallisia, mutta tuo möykky joka makasi pahnoilla oli tyrmistyttävä näky.
|
|
|
Post by submarine on Sept 9, 2009 16:07:30 GMT 3
Skritta ei ollut kovinkaan varma siitä, että pakeneminen oli mitenkään erityisen älykästä. Rotat olivat nopeampia kuin mies. Ja juoksijan perään ne lähtisivät heti. Suuremmin tämä ei asiaa edes ajatellut, vinkuna päässä alkoi saada parempaa otetta heti, kun sille vähänkin antoi valtaa. Ja tällä hetkellä Skritta antoi. Vinkuna puolestaan rohkaisi antamaan lisää, ja sekin oltiin antamassa. Etsitty hallitseva uroskin pysyi kauempana eikä uhitellut vastaan, se vain innosti lisää. Heikkoja otuksia kaikki, eivät uskaltaneet mitään. Skritta jatkoi uhitteluaan ja isotteluaan, ja otti askeleen tai kaksi kohtikin.
|
|
|
Post by frederico on Sept 9, 2009 16:39:36 GMT 3
Rotta oli asiasta eri mieltä. Sen arpeutunut ruumis kohosi väkinäisesti ylös. Aivan kuin sitä ei olisi huvittanut koko ruljanssi ollenkaan. Rotalla oli kasvoissa lukuisia arpia. Silmät olivat säästyneet ruhjoutumiselta, mutta kuono oli haljennut joskus aikoja sitten. Suurin osa arvista oli varmasti rotan tai muiden petojen tekemiä, mutta kyllä Starakan erotti arpien joukosta miekan, tai muun yksiteräisen aseen tekemiä viiltoja myös.
Rotta ei välittänyt uhittelusta. Se pudottautui kyyryyn valmiina taistelemaan. Kyljessä näkyi vielä tuoreehko haava, mutta rotta ei näyttänyt välittävän siitä, jostain sen syvältä alkoi kuulua pieni sihinä. Kun se askelsi hitaasti kohden Skrittaa joka rähisi ja vinkui voimiensa tunnossa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 9, 2009 16:53:57 GMT 3
Se oli vanhempi ja arpisempi. Skritta tiedosti jollakin tasolla, että se tarkoitti myös kokemusta, mutta näki sen paljon mieluummin yksinkertaisesti heikentymisenä. Vanha rotta, vanha ja haavoilla. Skritta ei ollut mikään pieni rotta. Ei suurin, muttei millään muotoa pienikään. Tämä tiesi, miten potkittiin vatsa auki ja purtiin kaulaan. Ja tämä rotta oli vanha, sillä oli vielä aukinaisiakin haavoja. Sen aika oli tullut, kuten tuli kaikkien. Skritta aikoi ottaa sen ajan itselleen. Ennen kuin vanhempi rotta ehti päästä kimppuun, teki Skritta aloitteen. Se oli melkeinpä loikka, suoraan päin otetta tavoitellen, hampaat paljastettuina ja valmiina repimään ja raastamaan niin kuin vain kykeni. Tämä koetti iskeä etenkin kuonolle, joka oli aina herkin paikka.
|
|
|
Post by frederico on Sept 9, 2009 22:11:36 GMT 3
Rotta näytti vanhalta, mutta se osasi taistella. Se odotti Skritan hyökkäävän ja aivan viime hetkellä siirtyi syrjään ja eteenpäin iski hampaansa rotan lapaa kohti ja survaisi eturaajallaan rotan kaummeaksi itsestään.
"Ei Taistella, nukkua..." sihahti rotta itse hampaiden välistä. Rotan silmissä leimusi ja Starakan huomasi kun muutkin rotat keräsivät rohkeuttaan. mies sytytti toisenkin soihtunsa ja pudotti painopisteensä alas, pitäen etäisyyttä toisella soihdulla ja valmistuen lyömään toisella.
"Skritta... Pitäisitkö kiirettä! Nämä kolme eivät välttämättä tykkää tuosta sinun lähestymistavastasi"
|
|
|
Post by submarine on Sept 9, 2009 22:22:32 GMT 3
Se oli vanha ja väsynyt, mutta ainakin se osasi jotakin. Mutta siltikin, se oli liian väsynyt rotaksi. Se oli lopussa, se kieltäytyi edes puolustamasta auktoriteettiään. Se olisi kasa luita ennen ensi talvea, tekipä sen Skritta nyt tai joku muu myöhemmin. Se oli varmaa. Tai sitten se olisi yksi niistä harvoista, jotka saisivat kuolla aivan itse, ilman hoputusta tai auttamista. Mutta siltikin, se oli melkein saanut Skrittan äsken. Nuorempana se olisikin, mutta ikä hidasti. Tämä ei tiennyt, oliko sittenkään järkevä jatkaa tätä.
Skritta säpsähti kun mies ärähti. Rotta vastasi tälle nopealla käsimerkillä, jonka oli tullut oppineeksi, ja jonka tarkoitus tunnettiin laajasti. Yleensä se oli loistava tapa kerjätä turpaansa. Skrittan piti ajatella, ja mies häiritsi sitä suuresti. Piti ottaa hieman etäisyyttä vinkuihin ja ajatella, mitä tässä tekisi. Mutta ei, loppujen lopuksi tämä ei olisi sen arvoista. Tästä ei saataisi mitään. Skritta käätyi häntä alhaalla, alistumisen merkkinä, ympäri ja luikki poispäin vievään tunneliin.
|
|
|
Post by frederico on Sept 10, 2009 14:25:23 GMT 3
Starakan näki kuinka rotta osoitti todellakin tunnetun käsimerkin ja perääntyi sitten taistelusta ja livahti käytävään. Starakan asteli varovasti perään katsellen tiukasti rottia jotka tuntuivat kavahtavan soihtuja joita hän piteli kuin aseita. Kun Starakan oli kulkenut jonkin matkaa hän totesi ettei kukaan seurannut heitä, mutta mitäs nyt. He olivat varmasti luoteis osissa kaupunkia. Viemäriin virtasi reippaasti vettä ja jopa jonkiverrran romua taisi pudota viemärin ritilöiden välistä, seka suuri määrä sontaa jota avo-ojiin oli kertynyt.
Starakan katseli ympärilleen... Puoli alasti hänelle pian alkoi tulla viileä, ulkona satoi vettä suoraan kaatamalla ja varmasti lähempänä kaupungin alalaitoja viemärit tulvivat kohta pahasti. "Entä nyt? Tarvitsen aseet vaatteet ja oppaan Volagin asunnolle. Vie minut satamaan kolmannen poikkikadun kupeella sijaitsevaan varastoon. Siellä odottaa nippu tarvikkeita"
|
|
|
Post by submarine on Sept 10, 2009 16:33:06 GMT 3
Skritta oli äskeisen jäljiltä vielä melkoisen kiihtynyt, olkoonkin että oli saanut jopa hieman ajateltua. Miehen loputtomat käskyt olivat alkaneet käydä hermoille, tämä kun kuului melko peittelemättä ajattelevan itseään parempana. Se oli melko uskaliasta, ottaen huomioon että tämä oli puoliksi alasti ja muutenkin melko varmasti heikossa hapessa. Se saattoi toimia pienien rottien kanssa, muttei todellakaan nyt. Ja se alkoi tympiä.
Vastaamisen tai jatkamisen sijasta Skritta vetäisikin äkkiä veitsen käteensä. Oli aika laittaa tähän hieman nöyryyttä. "Ei... käske. Ei määrää. Ei käske!" Skritta sähähti, harpaten lähemmäs miestä ruosteinen terä ilmaa halkoen. "Et kerro miten mennään! Tulet tai kuolet!"
|
|
|
Post by frederico on Sept 10, 2009 18:57:25 GMT 3
Starakanin ilme kiristyi rotan nykäistyä tikarin esiin. "Käsittääkseni puolet palkastasi on vielä maksamatta, 30 hopearahan arvosta kultahiekkaa, luulisi rauhoittavan sinunkin hermojasi, mutta yksi kunnon pisto tuosta tikarista valuttaa sen aivan hukkaan" Starakan otti kuitenkin askeleen taaksepäin. "Mutta hyvä on, seuraan"
Käytävillä vellova vesi alkoi hiljalleen kohota. Äsken sitä oli ollut tuskin rotan nilkkaan, mutta nyt vesi alkoi kohota hiljakseen, mitä alemmas mentiin. Sen nopeammin vesi nousi. Välillä veden seassa lillui rapaisia sontakasoja ja muuta törkyä mitä ihmiset heittävät hukkaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 10, 2009 19:33:07 GMT 3
Siitä ei saanut juurikaan irti, jos yritti pelotella jotakuta joka ei pelännyt. Ja mies oli oikeassa, tämän tappaminen olisi hyödytöntä - ainakin vielä. Mutta ajatus tämän päästämisestä minkään "varusteiden" luokse ei millään tavoin vakuuttanut, ei ainakaan ennen kuin palkkio olisi kauniisti kädessä. Se oli nähty aivan tarpeeksi useaan otteeseen, kun palkan sijaan saikin miekan mahaansa. Mies kun vaikutti vieläpä ottavan asian melko kevyesti. Pitäisikin pysyä varovaisena ja tarkkailla miestä.
Viemäreistä Skritta ei tiennyt paljoakaan, ei tämä niissä aikaansa viettänyt. Ei kukaan viettänyt vapaaehtoisesti. Mutta summittaisesti rotta osasi kuitenkin arvioida sijaintinsa, ja suuntasi sinne missä arveli sataman olevan. Mitään tarkempaa oli mahdotonta arvioida, mutta jonkin ajan kuluttua Skritta uskoi olevansa suunnilleen oikealla kohdalla. Melko lähellä oli viemärinkansikin, josta kaiketi pääsisi ulos - jos nyt vain jaksaisi työntää sivuun. Ne olivat tarkoituksella hyvin raskaita. "Avaa", Skritta käski vuorostaan, osoittaen kantta ylhäällä. Käskyä sävytettiin viittaamalla myös vieläkin vedetyllä veitsellä.
|
|
|
Post by frederico on Sept 10, 2009 22:14:55 GMT 3
Starakan katseli rotan ponnistelua "Hyvä on" pidä tätä ja viskasi toisen soihduista jo polvien korkeudelle nousseeseen veteen, ojentaen toista rotalle. Starakan kiipesi tikkaille ja aloitti punnertaa. Ensimmäinen yritys ei tuonut tulosta, kansi oli painava.... Starakan kiipesi ylemmäs ja asetti hartiansa kannelle, raskas kansi alkoi antaa periksi ja pian se alkoi liikkua hitaasti. Samassa kansi repäistiin pois ja Starakaniin tartuttiin ja nykäistiin Salamannopeasti ylös. Jalat vain vilahtivat.
Starkan tuijotti vangitsijoitaan silmiin, kaksi vartijaa painoivat hänet maahan ja kolmas osoitti keihäällä kurkkuun. Muutama viittoma ja miehet jäivät vaanimaan luukkua.
|
|
|
Post by submarine on Sept 10, 2009 23:44:27 GMT 3
Skritta tuijotti miehen perään, kun tämä katosi. Ihmeen nopeasti sai kannenkin paikoiltaan ja katosi kadulle. Ehkä oli vahvempi kuin miltä vaikutti. Rotta koetti kuulostella, josko kadulla tapahtuisi jotakin, mutta raskas sade teki siitä vähintäänkin vaikeaa. Askeleita kuului, mutta yhtä hyvin ne saattoivat olla miehenkin. Oudoltahan se vaikutti, melkein kuin mies olisi kiskaistu. Mutta toisaalta, mitään varmaa ei voinut sanoa. Ja perään oli pakko mennä joka tapauksessa. Varovaisesti Skritta tarrasi tikapuun tapaisiin, ja nousi hieman. Kuunteli vielä, nousi taas hieman. Kuunteli, nousi. Rotta kohottautui melkein niin ylös että pää näkyi, ja sitten, epäröinnin nimissä, viskasi varoittamatta veitsen aukosta ylös kaaressa nähdäkseen, hämmentyisikö joku. Tässä ei ollut kaikki nyt aivan kohdillaan...
|
|
|
Post by frederico on Sept 11, 2009 11:05:08 GMT 3
Miehiä ei huijattu noin vain, ne kaksi jotka odottivat miestä saapuvaksi aukosta, malttoivat odottaa vielä hetken, ennen kuin iskisivät kiinni raajoihin tai kaulaan.
Kolmas mies joka vahti Starakania ei ollut tottunut vielä yllätyksiin, tai sitten se huomion irtautuminen johtui siitä että mies oli selin kaivoon nähden ja ei odottanut sellaista ääntä kuuluvaksi ja kääntyi katsomaan. Starkan ei jäänyt odottamaan toista tilaisuutta vaan nappasi tukevan otteen keihäästä ja pyörähti sivulle. Tämä ryske herätti kyllä vartijoiden mielenkiinnon. Nopea reagointi yllätti vartijan ja tämä jäi tuijottamaan hölmistyneenä Starakania joka pyörähtää jaloilleen vain heittääkseen keihään tyvi edellä kohden toista vartijaa, "Varo rotta" huudon saattelemana.
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2009 14:27:49 GMT 3
Skritta oli jo vähällä kiivetä ylös, kun äkkiä alkoikin mekkala ja mies karjaisi nopean varoitushuudon. Rotta ei muuta enää tarvinnutkaan, eikä vaivautunut edes kiipeämään alas, vaan päästi välittömästi yksinkertaisesti irti ja putosi. Matkaa ei ollut paljoa, ja tämä sai otettua vastaan jaloillaan. Mutta mitä todennäköisimmin joku aikoisi perään, eikä Skritta aikonut jäädä leikkimään suurta soturia ja kokeilemaan onneaan. Jalkaa toisen eteen ja äkkiä, siinä oli tämän hetken nerokas suunnitelma. Jos kaikki jäisi nyt tähän, niin jääkööt. Henki oli rahaa tärkeämpi.
|
|