jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 23, 2009 2:03:18 GMT 3
((Hei kaikki Olen uusi, joten tekstini ei välttämättä ole niin hienoa tai pitkää, mutta opin tässä pelatessa. Tänne siis voi minun puolesta liittyä kuka vaan.)) *Nuori nainen, jolla oli violetti, rikottu polkkatukka, asteli kuumalla hiekalla siristäen silmiään. Aurinko porotti ja sai hien virtaamaan neidon otsalta alas kirveltämään silmiä, eikä missään näkynyt varjoa jossa levähtää. Neito otti taskustaan hiuslenkin ja kiepaisi hiuksensa nutturalle.* - Eikö nuo luvanneet säätiedotuksessa viilenevää ilmaa? Noh, se taisi lähinnä tarkoittaa rannikkoa. *Neito naurahti itsekseen ja jatkoi matkaansa. Niin, tosiaan, hän oli kaukana rannikolta. Hänen varastamansa auto oli lahonnut viiden kilometrin päähän, ja rannikolle oli reilusti yli kuusikymmentä kilometriä.* - Tarkalleen ottaen kuusikymmentäkahdeksan ja puoli kilometriä. *Neito laski nopeasti mielessään päivän matkan, ja huokaisi turhautuneena. Hän tulisi autiomökille vasta myöhään yöllä tätä menoa. Toisaalta yöllä on viileämpää. Kuullessaan kalkkarokäärmeen kalinan, neito pysähtyi aloilleen ja katsoi olkansa yli. Käärme makasi suurella kivellä noin puolentoista metrin päästä naisesta.* - No perkele, kukas sinä olet? *Neito kysäisi turhautuneena. Hän huokaisi ja nosti kättään hitaasti kohti oikeassa reidessään roikkuvaa pistoolia. Neito repäisi sen ulos, ja yhdellä sulavalla liikkeellä hän oli ampunut käärmeen pään miljooniksi palasiksi. Käärmeen veri täplitti neidon rinnuksia.* - Tämä tästä puuttuikin. Uusi paitani, ihan veressä.. *Huokaisu. Neito tiesi että oli onnekas kun käärme ei ollut ylettänyt häneen tämän astellessa kiven ohi muina naisina. Nainen jatkoi matkaansa varjostaen kädellä silmiään paahteelta.* ((Jump in ))
|
|
|
Post by Themily on Jul 24, 2009 15:41:34 GMT 3
//Minä voisin tulla, jos vain hyv'ksyt minut mukaan XD Olen jokseenkin kipeästi uuden pelin tarpeessa. Hahmoni tiedot löytyvät hahmoesittelyistä. Hahmon nimi on Aidou.//
Aidou käveli kaupungilla rauhaisena, epätietoisena siitä, mitä tänään tulisi vielä tapahtumaan. Se jäisi varmasti ikuisesti pojan mieleen. Poika oli käynyt joillain asioilla ja oli juuri palaamassa kotio. Hän ei tiennyt mikä siellä häntä odotti.
Aidou tuli kaupungin laidalle. Hän jatkoi matkaansa vielä hetken, ennen kuin tuli kotionsa. Isohko talo kohosi horisontissa näkyviin muutaman puun takaa. Poika aukaisi piha portin ja astui pihaan. Talo näytti hiljaiselta ja poika epäili, että muut olivat varmaan lähteneet jonnekkin. Poika asteli talon etuovelle ja aukaisi sen. Ovi ei ollut lukossa, kuinka ihmeellistä, yleensä se pistettiin lukkoon jos lähdettiin jonnekkin niin, ettei ketään jäänyt kotio, merkillistä.
Aidoun astuessa taloon sisälle, hänen nenäänsä pisti terävä verenhaju. Mitä tämä nyt oli? Oliko joku...? Poika pysähtyi niille sijoillensa. Hänen silmänsä levisivät hieman kauhusta. Hänen äitinsä ja isänsä makasi olohuoneen lattialla ja heidän allaan oli verilammikot. Verta oli myös seinillä. Vaistomaisesti poika laski kätensä aseelleen jatkaen matkaansa. Hän tuli keittiöön ja näki pöydällä jonkun lapun. Poika luki tekstin lapussa ja puraisi huultaan. Kuullessaan yhtäkkiä laukauksen poika kääntyi ympäri nopeasti ja kerkisi väistämään sivuun juuri kun toinen laukaus kuului. Luoti upposi pojan olkapäähän. Tämä puraisu huultaan juosten toiseen huoneeseen paeten takaa tulijoita.
Tänne hän ei aikonut jäädä ei todellakaan, hän ei aikonut kuolla vielä, ei todellakaan. Aidou tuli olohuoneeseen. Tämä tarttui tuoliin ja löi sen olohuoneen ikkunan läpi hypäten siitä alas ja mennen autotalliin. Muutama mies seurasi häntä yrittäen ampua häntä. Poika otti moottoripyöränsä autotallista samalla kun aukaisi automaattioven ja ajoi pihalle tallista melkein yksien miehien päälle. Poika puri huultaan ajaen kaupunkiin päin lujaa. Hän vilkaisi taakseen, kukaan ei seurannut häntä vielä. Poika kääntyi yhdestä tienhaarasta toiseen suuntaan, aavikon suuntaan.
Moottoripyörä ei mitenkään erityisemmin hyvin kulkenut aavikolla, mutta kumminkin kulki jotenkin eteenpäin. Aidou oli ajanut jo ikuisuuden aavikolla ja hänen olkapäätään särki ja siitä vuoti edelleenkin verta. Kohta poika näki edessään siintävän hahmon. Tämä ei näyttänyt erityisen vaaralliselta, mutta lähemmäs tullessaan hän tunnisti hahmon. Ei hän erityisemmin tätä tuntenut, mutta hän oli ollut mukana tämän suvun tuhoamisessa, ei mitenkään erityisesti mutta hänet oli pakotettu mukaan. Poika jarutti pyörällään ja pysähtyi melkein naisen eteen.
//Sori, hieman sekava aloitus, mutta toivottavasti kelpaa. Ajattelin tuolla loppu jutulla saada vähän vaikka jännitystä peliin, mutta jos se häiritsee sinua kauheasti, voin poistaa.//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 25, 2009 15:45:05 GMT 3
//Tervetuloa vaan Eipä tuo haittane, ihan mukava vaan ku jotain jännitystä // Kuullessaan moottoripyörän lähestyvän neito rypisti otsaansa. Kuka nyt aavikolla ympäriinsä ajelisi, varsinkaan ilman hyvää syytä? Neito päätti olla varuillaan. Nuori mies jarrutti pyörällään neidon eteen saaden hiekan pöllähtämään tämän vaatteille. - Ensin se käärme ja veriroiskeet, ja nyt tämä! Vaatteeni ovat yksinkertaisesti pilal... Neito keskeytti nähdessään tuoreen ampumahaavan nuorukaisen olkapäässä. "Onkohan hän joku rähisijä? Pidän varani hänen kanssaan.. lisäksi en pidä hänen ulkoisesta olemuksestaan, hänessä on jotain hämärää" nuori nainen mietti. Neito päätteli pojan olevan suhtkoht omanikäisensä. Yhtäkkiä neidon mieleen välähti, miksi tämä uusi tulokas vaikutti niin hämärältä. Tämä oli taatusti yksi niistä, joiden hän oli nähnyt juoksevan Theresen luota tämän tapettuaan. Tämä kyseinen poika tosin ei ollut eväänsä liikauttanutkaan tappaakseen Theresen, mutta yhtä kaikki, tämä oli mafiassa. Neidon kädessä oleva pistooli nousi osoittamaan nuorukaisen silmien väliin, ja nainen asteli muutamat erottavat sentit heidän välillään. Tämä otti toisenkin pistoolin kotelostaan ja nosti sen ensimmäisen rinnalle. - Mitä helvettiä sinä täällä teet? Oletko nyt tullut päättämään minunkin päiväni? Voi voi, mikä harmi.. Sitä iloa en aio sinulle suoda. Annan sinulle tasan kymmenen sekuntia kertoa minulle syy, miksi en tappaisi sinua tähän nyt ja heti. Neito irvisti kulmat kurtussa. Muutama hiussuortuva oli karannut tämän nutturasta, ja violetit hiukset näyttivät hohtavan illan kajossa. Neito seisoi hieman sivuttain nuorukaiseen nähden, toinen jalka sivulla tukemassa. Alexin toppi oli hieman valahtanut paljastaen keltaisien rintaliivien yläosan, ja tämän uhkea povi saattaisi kiinnittää nuoren miehen katseen, jos tämä naisista ylipäänsä välitti. Neidon lantio oli työnnetty hieman eteenpäin mahdollisimman tukevan asennon saamiseksi, eikä tämän haaleansinisistä silmistä erottanut tunteita. - 10.. Neito aloitti laskemisen. //Huuu Jännää//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 25, 2009 17:16:07 GMT 3
//Harmi kun piti heti ruveta kiristämään toivottavasti keksit jtn Eikä Alex luultavasti ammu.. ainakaan jos hahmos olis aseeton. Alex vois auttaa sun hahmon pois siitä mafiakierteestä jotenkin, jos tää nyt ei rupee ampumaan //
|
|
|
Post by Themily on Jul 25, 2009 17:50:54 GMT 3
Aidou tuijotti naiseen. Poika tuki moottoripyöräänsä jaloillansa ettei se kaatuisi. Hän nosti toisen käden pitelemään vasenta verta vuotavaa olkapäätänsä purren huultaan kivusta. Nopeasti toinen näytti tunnistavan hänet kuten hän oli tunnistanut toisen.
Pistooli nousi osoittamaan Aidoun silmien väliin ja toinen pistooli tuli hieman myöhemmin toisen viereen. Jokseenkin poikaa ei pelottanut yhtään. Hän tuijotti kylmän rauhallisena toista ja tämän pistooleja. Pojan silmät eivät kertoneet yhtään mistään pakokauhusta tai pelosta, ne olivat tyhjät ja mitäänsanomattomat. Hän pystyi jokseenkin arvioimaan koska toinen painaisi liipaisinta ja pystyisi väistämään sen verran ainakin ettei mitään kuolettavaa tuhoa syntynyt.
‘’Pakenin… ’’ Aidou vastasi toisen kysymykseen. ‘’Enkä tullut päättämään päiviäsi….’’ poika lisäsi. Hän tuijotti toista hetken aikaa suoraan silmiin, ennen kuin käänsi päätään poispäin jokseenkin häpeällisen tai surullisen oloisena, ei niinkään siinä pelossa että toinen ampuisi hänet, vaan sen takia mitä hän oli tehnyt, tai no missä oli ollut mukana. Hän ei pitänyt toisten tappamisesta, varsinkaan, jos hänellä ei olisi mitään syytä siihen.
‘’ En tappanut perhettäsi tai veljeäsi. Katsoin vain sivusta kaikkea, vaikka no sehän nyt on ihan sama asia melkein kuin tappaisi toisen, jos ei tee mitään sen hyväksi, ettei toinen kuolisi. ‘’ Aidou sanoi hetken päästä toisen alkaessa laskea. ‘’ Luuletko, että pidän siitä että olen joutunut olemaan mafian hommissa mukana?’’ Poika vilkaisi naiseen. ‘’ Jouduin olemaan siellä vain siksi, että isäni oli. ‘’ Poika jatkoi hetken tauon jälkeen.
‘’Mutta no… Enpä ole enään… ‘’ Aidou sanoi. ‘’ He tappoivat perheeni ja yrittivät tappaa minut ja ovat nyt perässäni…’’ Poika jatkoi. ‘’ Jos et halua tulla tapetuksi tai kiinni otetuksi, suosittelen, että lopetetaan tämä lyhyen. ‘’ Poika sanoi hetken päästä.
‘’ Sinulla on tietenkin täysi oikeus tappaa minut jos haluat, eikä sillä ole minulle väliä, elämäni on jo muutenkin pilalla’’ Aidou sanoi. '' En aio tappaa sinua, minulla ei ole siihen mitään syytä. Saat aseeni vakuudeksi jos haluat...'' Poika sanoi tarkoittaen kahta pistoolia, joita kantoi mukanaan, sekä selässään laukussa olevaa miekkaansa.
//Ei mitää//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 26, 2009 23:04:54 GMT 3
Violettihiuksinen neito tutkaili nuorukaisen silmiä hakien niistä tunteita, mutta ei saanut muuta vastausta kuin häpeää. Alex kuunteli tämän vuodatusta ja hymähti. - Joten. Teemme kompromissin.. Teet siis yhteistyötä kanssani. Sinä et tapa minua, minä en tapa sinua ja vältymme molemmat mafian kidutukselta joka johtaisi kuolemaan. Neito nojasi päätään sivuun ja soi nuorellemiehelle kauniin, ehkä ripauksen verran viettelevän hymyn. "Hän ei siis olekaan arvoton. Hän näyttää vahvalta ja uskon, että hän osaa käyttää aseitaan. Meistä tulee hyvä tiimi.. Ja jos hän ei suostu yhteistyöhön, tiemme eroavat tässä ja nyt ilman verenvuodatusta." Neito laski epäröimättä pistoolinsa. Hän tiesi saavansa se koteloistaan silmänräpäyksessa. Tämä taputti takataskussaan olevaa pientä mutta tappava veistä ja naurahti. - Meidän pitää siis nyt paeta. No jaa, tiedän hyvän paikan.. Sieltä meitä ei löydetä, mutta moottoripyöräsi äänen kuulee kauas. Nyt keksin miten saamme heiltä hetken rauhaa.. Kuunteles. Neito ryhdistäytyi ja vilkaisi rintojaan. Nosti toppiaan ja naurahti. - Eli. Aja pyöräsi tuon puun lähelle.. Pahoittelen mutta meidän on tuhottava se ja uskoteltava että olet lähtenyt hyvin haavoittuneena kulkemaan aavikolle. Sinä saat tehdä raahustavia askeleita ja kädenjälkiä tuohon suuntaan, ja anna hieman vertasi valua matkalla. Tulen pian auttamaan, laitan ensin pyöräsi lunastuskuntoon.. Neito hymyili viekkaasti, hieman säälivä katse silmissään. Hän tiesi kuinka tärkeitä pyörät voivat olla pojille. Tämä tosin oli hätätilanne jossa materiaalisilla asioilla ei ollut väliä. Neito odottaisi että poika saisi pyöränsä ajettua puun viereen. Hän osaisi lavastaa 'onnettomuuden' hengenvaarallisen näköiseksi. Neito avasi hiuksensa ja puhalsi ilmaa ulos. Sitten tämä otti taskustaan punaisen savukeaskin ja otti sieltä yhden. Neito otti esiin myös metallisen sytyttimen ja sytytti tupakkansa. Tämä imaisi syvään. - Mmm. Nyt alkaa vaikuttaa paremmalta. Jatkettaisiinko? Neito heilautti hiuksiaan ja virnisti. //Sano jos meni jotenkin huonoon suuntaan Voidaan keksiä jotain muutakin jos tarve tulee Ja kyllä jätkälle aina jostain uusi pyörä saadaan ;D //
|
|
|
Post by Themily on Jul 26, 2009 23:32:16 GMT 3
Sora tutkaili toista hetken arvioiden hymähtäen. Hän kuunteli naisen suunnitelman ja mietti sitä hetken päässään. Se kyllä kuulosti järkevältä, eikä pyöräkään hänelle ollut kovin tärkeä. Hän vain oli ottanut sen, että pääsisi nopeempaa karkuun. Juosten tai varsinkaan kävellen hän ei pääsisi pakoon, vaikka normaalia ihmistä nopeampi olikin, mutta kumminkin, ei hän pääsisi autoa pakoon edes juosten. Se kuulostikin jo naurettavalta, että hän olisi lähtenyt juosten karkuun aavikolle.
Sora oli uponnut hetkeksi ajatuksiinsa. Hän vilkaisi puun suuntaan ja sitten vielä naiseen. Hän teki kuten nainen oli käskenyt, vei pyörän puun luo ja jne. Poika puraisi huultaan. Hänen olkapäänsä oli todella kipeä. Vaikka siitä vuoti aika paljon verta, ei pojalla ollut pelko kuolla verenhukkaan pitkään aikaan. Hänessä virtasi tummaa vampyyrin verta, joka teki pojasta lähes kuolemattoman. Hänen verensä oli tummempaa ja jokseenkin sakeampaa kuin tavallisen ihmisen.
Sora vilkaisi naiseen tämän kysyessä kysymyksensä. Poika pysähtyi paikallensa kääntyen naiseen päin. Poika mumisi jotain kyllä tapaista kääntäen katseensa pois.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 27, 2009 2:56:49 GMT 3
Alex kurtisti hieman kulmiaan. Nuori mies näytti olevan melko huonossa kunnossa, ja olkapää pitäisi puhdistaa. "Ehdin katsoa hänen haavaansa myöhemmin, nyt on kiire." Alex asteli pyörän luokse savuke huulillaan. Tämä imaisi siitä vielä muutaman kerran ja irvisti heittäen sen maahan. - Ei pitäisi koskaan ostaa korealaista tupakkaa, ne polttaa huulet. Alex katsoi pyörää ja harmitteli, kun se täytyi rikkoa. Tämä aloitti taluttamalla sitä hieman taaksepäin jotta näkisi sen kunnolla. Alexin katse haravoi maata. Huomatessaan jonkinnäköisen rautaisen tangon tämä poimi sen ylös ja väänsi moottoripyörää sillä edestä, sitten hakkasi toisen puolen lampun ja vilkun rikki ja teki melkoisen lommon tankkiin. - Tämä alkaa olla hyvä pian.. Tai odotas. Neito keskitti katseensa renkaita pitelevään haarukkaan ja nosti rautatangon kuin pesäpallomailan. Täysin normaalia ihmistä saattaisi sattua lyödä näin, mutta Alexin voimat olivatkin moninkertaiset, kiitos nykyteknologian ja vuosia kestäneen treenauksen. Alex otti vauhtia ja löi täydellä voimalla eturengasta pitelevään metalliseen putkeen saaden sen taittumaan sisään. "Noin. Eiköhän nyt ole valmista.. Mihinköhän se yksi hävisi?" Neito talutti rikotun pyörän juosten päin puuta ja jätti sen siihen. Muutamia lasinsirpaleita lampuista tämä heitteli puun ympärille ja antoi tankista valua hieman bensaa maahan. "Vain varotoimi, jos he yllättävät meidät täältä." Alex käveli nuorukaisen luokse ja auttoi tätä tekemään jälkiä. Sitten nuori nainen otti puukon taskustaan ja viilsi käsivarttaan ilmeensäkään värähtämättä. Hän oli oppinut olemaan näyttämättä kipuaan. Sisällä neito värähti, mutta pyyhki tuntemuksen pois mielestään yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin. Neito antoi veren valua virtanaan heidän tekemilleen jäljille. - Nyt olemme valmiita. Tule, otan tuosta puusta oksan ja peitän oikeat jälkemme. - Odotas.. Alex katsoi toppiaan ja huokaisi. - Eipä tällä enää käyttöäkään ole.. Neito repäisi paidan reunan irti ja aikoi tehdä siitä siteen nuorukaiselle. - Tässä, voinko laittaa tämän olkapäähäsi? - Muuten.. Miksikäs sinua kutsutaan? Minua voit sanoa Alexiksi. //Sulla tais olla hieman kiire tuon viime roolin kirjoittamisessa? Nyt Alex on vähän ystävällisempi //
|
|
|
Post by Themily on Jul 27, 2009 12:40:16 GMT 3
Aidou katseli vaitonaisena toisen puuhia. Hänellä ei ollut mitään sanomista siihen, että nainen rikkoi hänen moottoripyöräänsä. Hän vain katseli sivusta mitä toinen teki. Toinen väänsi, hakkasi ja löi moottoripyörää rikki.
Nainen näytti olevan aika vahva, varsinkin normaaliksi ihmiseksi. Kyllähän Aidou sen oikeastaan oli jo tiennyt, että toinen ei ollut tavallinen ihminen. Hän oli haistanut sen jo kaukaa. No ei pojalle sillä ollut väliä, jos toinen ei ollut tavallinen ihminen, eihän hän itsekkään ollut, joten mikä toisessa sitten häntä haittaisi. Joidenkin mielestä he olivat molemmat varmasti täysiä kummajaisia.
Aidou seurasi katseellaan kun Alex teki hänen avuksi jälkiä ja otti sitten puukon taskustaan. '' Hei, Mitä sinä...?'' Poika oli sanomassa jotain vastaan naiselle, joka samassa viilsi itseään käsivarteen. Poika katsoi hetken toista kun tämä päästi vertaan valumaan maahan, ennen kuin käänsi katsettaan pois päin purren huultaan.
Kaikki tämä verenhaju meinasi saada hänet sekaisin. Tavallinen ihminen ei luultavasti edes haistaisi sitä, mutta hän haistoi, ja oikein kunnolla vieläpä. Se pisti nenään inhottavasti ja sai vampyyriveren kuohahtamaan sisällä. Jos hän olisi yhtään enempää vampyyri, hän olisi varmaan jo...
Aidou puraisi huultaan lujempaa karkoittaakseen inhottavat ajatuksensa pois. Poika käänsi katsettaan Alexiin tämän alkaessa puhua. Poika meni toisen luo, katsoi kun tämä repäisi paidan reunansa irti tehdäkseen siitä hänelle siteen. ''Ihan sama...'' Poika vastasi naisen kysymykseen.
'' Olen Aidou'' Poika ''esitteli'' itsensä toiselle. Hän nosti katsettaan toisesta kaukaisuuteen toisen taakse. Ketään ei ainakaan vielä näkynyt missään, mutta poika aisti näiden tulevan kauempana, ei vielä hetkeen kumminkaan näköetäisyydellä. '' Pidetään kiirettä, ne ovat tulosssa jo tänne...'' poika sanoi kääntäen katseensa toiseen.
//Joo no vähä kyl oli kiirettä. Sori, et siitä tuli hieman lyhyt//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 27, 2009 15:25:33 GMT 3
Alex katsoi poikaa hieman kummastuneena tämän omituisesta käytöksestä. Alex kohautti olkiaan ja heilautti otsatukkansa pois silmiltä. - Jep. Jatketaan matkaa.. Seuraa minua, menemme tuonne. Siellä on vanha autiomaja, jossa on ensiapuvälineitä, ruokaa ja aseita. Sieltä saamme myös toisen moottoripyörän, jolla voimme jatkaa matkaa. Tosin siinä ei taida olla bensaa.. Alexin silmät osuivat Aidoun moottoripyörään. Tämä käänsi katseensa Aidouhun ja virnisti. - Otetaan tuosta. Jos kaadamme sitä tähän.. Alex näytti tyhjää vesileiliä. Heidän täytyisi kallistaa pyörää ja valuttaa bensaa tankkiin tehdystä reiästä. Sitä ennen Alex kuitenkin aikoi sitoa nuorukaisen haavan, ja puhdistaa omansa. Alex kietaisi siteen tiukasti nuoren miehen olkapäähän ja varmisti, ettei se ollut liian tiukalla. Sitten neito repäisi paidastaan taas suikaleen ja puhdisti sillä oman haavansa sitoen sen kiinni. - Minä kallistan pyörää, niin ota sinä talteen mitä saat. Sitten lähdemme ja liukkaasti. Alex käveli pyörän luokse ja odotti Aidouta. Sitten tämä alkoi kallistaa pyörää varovasti. "En tiedä kannattaako kertoa hänelle miksi en ole normaali ihminen. Ehkä hän säikähtää ja lähtee karkuun.. Tai koettaa ampua minut. Mielestäni hänessä on jotain.. mikä laittaa tutustumaan häneen. Luottamaan, ehkä?" Alex mietti ja naurahti itsekseen heleästi. "Mitä minäkin ajattelen.. Heh. Miten voin kertoa hänelle että olen kyborgi?" Alex kurtisti kulmiaan hieman ja otti paremman asennon. - Jaksatko kävellä vielä kymmenen kilometriä? Meidän täytyisi oikeastaan juosta.. Jaksatko? Vai täytyykö minun kantaa sinut? Alex nauroi heleästi. Neito vinkkasi silmää koettaen saada Aidouta piristymään hieman. //Ei se mitää hei Mullaki tulee välillä tosi lyhyitä..//
|
|
|
Post by Themily on Jul 27, 2009 18:31:47 GMT 3
Aidou katseli Alexia tämän selostaessa autiomökistä ja muista. Poika vilkaisi suuntaan jonne he olivat menossa. Hän käänsi katseensa kumminkin takaisin naiseen. Poika vilkaisi nopeasti moottoripyörän suuntaan ja sitten vesileiliin.
Alex tuli hänen luoksensa sitoen hänen olkapäässä olevan haavan. Poika puraisi huultaan pienesti naisen kiristäessä sidettä. Aidou katsoi toista hetken tämän sitoessa haavaa ennen kuin käänsi katseensa pois purren huultaan kun verenhaju pisti taas inhottavasti häntä nenään. Se saisi hänet kohta ihan hulluksi. Voi miksi hän oli tälläinen. '' Kiitos'' poika sanoi kun nainen sai sidottua hänen haavansa ja väläytti tälle hurmaavan hymyn.
Aidou otti vesileilin Alexilta ja käveli tämän perässä moottoripyörän luo. Poika asetti vesileilin hyvään kohtaan, että bensa menisi hyvin sinne eikä maahan. Heidän saatuaan leilin täyteen bensaa poika suoristautui.
'' Jaksan toki. Mutta pysytkö sinä perässä?'' Aidou sanoi ja virnisti pirullisesti jokseenkin vitsaillen toiselle.
//Sori, toivottavasti keksit jotain. Mulla on ny jokseenkin hieman tönkköä ja lyhyttä//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 27, 2009 21:51:46 GMT 3
Alex nauroi raikuvasti. - Uskon että pysyn perässäsi, ellet ole jokin yli-ihminen.. Alexin nauru kuihtui hieman tämän muistaessa olevansa itse yli-ihminen, kyborgi. Alex hymyili hieman ja nappasi leilin, nosti sen olalleen ja virnisti. - Mennään sitten, nuoriherra Aidou. Alex lausui vakavana, kuitenkin tukahdutetun naurun hytkyttäessä tämän vatsaa. Alex taputti Aidouta toiselle olkapäälle välttäen haavaa ja lähti juoksemaan itään päin. Alex kiristi tahtia ja uskoi Aidoun pysyvän perässä, vaikka hänen vauhtinsa poikkesikin paljon normaali ihmisen juoksuvauhdista. Alexin kädet huitoivat ilmaa sivuilla ja tämän jalat nielivät maata vauhdilla. Alex huohotti vasta kevyesti, vaikka juostu oli jo monta kilometriä. Alex pysähtyi hetkeksi katsomaan taakseen. - Aidou? Oletko tässä? Pimeä alkoi vallata taivasta, ja Alexin pimeänäkö 'kytkeytyi' päälle. //Kytkeytyi No onhan se kyborgi //
|
|
|
Post by Themily on Jul 27, 2009 23:11:41 GMT 3
Aidou katsoi Alexiin ja naurahti. Saat vielä nähdä. Poika lausahti mielessään ja virnisti. Hän katsoi kun toinen nappasi leilin ja nosti sen olalleen. Toinen taputti hänen olkapäätään ja lähti sitten juoksemaan. Poika katsoi hetken toisen perään virnistäen. Hän antoi Alexille tahallaan hieman etumatkaa.
Aidou katsahti vielä suuntaan josta oli tullut kuullessaan vaimeata auton ääntä. Poika irvisti inhosta kääntyi ja lähti sitten juoksemaan samaan suuntaan kuin toinenkin oli mennyt.
Aavikko vilisi Aidoun silmissä tämän juostessa lujaa. Vauhti oli todella huumaava. Poika oikeastaan hieman piti tästä. Tuntui kuin hän ei koskisi lainkaan maahan, kuin hän lentäisi. Se tuntui mukavalta. Nopeasti poika saavutti Alexin, joka oli pysähtynyt hetkeksi katsomaan taakseen.
'' Tässähän minä '' Aidou sanoi tullen lujaa suoraan toista kohti pysähtyen juuri toisen eteen pölläyttäen hiekkapölyä hieman ilmään pysähtymisellään. Poika katsahti toista nopeasti suoraan silmiin virnistäen. Pojan punertavat silmät tuntuivat olevan nyt paljon punaisemmat kun oli pimeää, ne kuin kiiluivat punaisina. Se etu vampyyrijutusta oli, että hän näki sen avulla hyvin pimeässä.
'' Jäät jälken, jos aiot seisoskella siinä kauaa'' Aidou sanoi. Taputti Alexin olkapäätä ja lähti taas juoksemaan. Kohta silmäpari äkkäsikin kauempana autiomajan.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 28, 2009 17:48:35 GMT 3
Alex nauroi Aidoun taputtaessa hänen olkaansa ja sanoen Alexin jäävän jälkeen. - Minäkö jäisin jälkeen? Ehei poikaseni.. Alex asetteli leilin paremmin ja lähti juoksuun. Hän juoksi keveästi ja pitkiä askeleita raahaten perässään puun oksaa peittääkseen jäljet. Alex kiristi tahtia, ei hän vielä ollut edes hengästynyt. Kyborgin voima, kestävyys ja nopeus oli moninkertainen ihmiseen verrattuna, mutta tämä neidon tapaama nuorukainen ei tainnut olla pelkkää normaali-ihmisen verta..
Alex kiri vauhtinsa Aidoun vierelle hinaten puun oksaa heidän takanaan. Alex alkoi nauraa vauhdissa ja kiristi vielä tahtia, pinnallisesti hengästyneenä. Alex vilkaisi taakseen ja pysähtyi.
- Aidou, maahan! He ovat tuolla.. jos he näkevät meidät tämän aavan maan vuoksi... Violettihiuksinen neito laskeutui maahan hitaasti ja nosti puun oksan eteensä. Neito kutsui Aidouta luokseen viittomalla. - Tuolla, näetkö.. Meidän ei tarvitse kuiskia, he eivät kuule.. Mutta tämä aava auttaa heidät näkemään meidät jos tajuavat vain katsoa tänne. Täytyy pysyä matalana kunnes he lähtevät tai kunnes tulee tarpeeksi pimeää.
Alex irvisti ja jatkoi mafiamiesten tarkkailua. - Neljä miestä.. Ja auto. Ah, onneksi tänään on uusikuu. Pian tulee tarpeeksi pimeää. Ja sitten menemme majalle hoitamaan haavasi ja keräämään voimia. Matkatkaamme seuraavaan kaupunkiin huomenaamulla. Alex tuijotti silmät kirveltäen aavikon hiekan yli. Tuuli yltyi, ja sai aikaan hiekkapilven. - Nyt juostaan Aidou. Ehdimme jos juoksemme täysillä.. Ja jäljet on peitetty alkumatkasta, joten he eivät löydä meitä ennen kuin olemme jo kaukana täältä. Mennään! Alex loikkasi pystyyn jättäen puunoksan maahan ja käännähti kohti majaa lähtien juoksuun. Alexin askeleet olivat matkaavoittavat ja tämä kiristi tahtiaan. Alexin juoksuvauhti lähenteli jotain aivan yliluonnollista, mutta neito tiesi nuoren miehen pysyvän tämän perässä hyvin.
|
|
|
Post by Themily on Jul 28, 2009 19:29:01 GMT 3
Aidou katseli eteensä juostessaan. Joskus hän vilkaisi taakseen varmitaakseen, että toinen tulisi perässä. Poika ei tuntenut olevansa yhtään hengästynyt, eikä hiki valunut alas hänen otsaltaan, kuten normaali ihmiseltä, no ei hän hän ollutkaan normaali ihminen.
Aidou vilkaisi vierellensä tulleeseen Alexiin naurahtaen ja virnistäen toiselle. Poika katsahti naiseen tämän pysähtyessä äkisti, pysähtyen itsekkin. Poika laskeutui maahan katsoen toiseen tämän viittoillessa hänelle. Hän meni naisen luo.
Aidou puraisi huultaan kääntäen katseensa mafiamiesten suuntaan. Nyt häntäv kyllä todenteolla ärsytti. Mitä he oikein halusivat hänestä? No, hänhän oli näiden ''salainen ase''. Poika puristi kätensä nyrkkiin.
Aidou irvisti tuulen pölläyttäessä hiekkaa ilmiin jä käänsi katseensa muualle pyyhkien hiekkää silmistään. Hän inhosi hiekkaa. Sitä oli joka puolella. Alexin lähtiessä juoksuun poika käänsi katseensa tämän perään. Ei vielä, ne näkevät meidät... Poika meinasi huutaa naisen perään, mutta oli liian myöhäistä. Katse kääntyi hetkeksi auton suuntaan, mutta se kääntyi kohta muualle auton valojen häikäistessä hänen silmieen. '' Hitto vie...'' Aidou kirosi mielessään ja nousi ylös lähtien naisen perään.
Aidou juoksi niin lujaa kuin pääsi ja saavutti Alexin nopeasti sitä vauhtia. Yhtäkkiä poika tarttui naiseen ja kaatoi tämän mukanaan maahan juuri kun joku ampui heitä kohti. '' Hitto vie, he huomasivat meidät. Lähdit liian aikaisin...'' poika sanoi vilkaisten toiseen kääntäen katseensa auton suuntaan. Se oli pysähtynyt muutaman metrin päähän heistä. Miehet nousivat ulos autosta osoittaen heitä aseillaan.
''Pienikin liike ja ette näe seuraavaa päivää.'' Yksi miehistä sanoi. '' Aidou, Aidou... Luuletko, että päästäisimme sinut pakenemaan niin helpolla?'' Mies jatkoi hetken päästä tullen lähemmäs toista. '' Et pääse pakoon meitä, et koskaan. ''
'' Tuommoiselle iljettävälle, saastaiselle otukselle ei ole muuta paikkaa kuin olla meidän joukossa. '' Mies sanoi tullen aina vain lähemmäs. '' Luuletko, että kukaan hyväksyisi sinut, jos tietäisivät, mikä oikeasti olet'' Mies tuli ihan Aidoun ja Alexin eteen.
''Kappas, mitäs muuta täältä löytyy. Tämäpä vasta yllätys.'' Mies sanoi ja tuli Alexin eteen osoittaen tätä aseella koko ajan. '' '' Hyvä, että otit hänet kiinni meitä varten. Siskosi ja veljesi tulevat olemaan turvassa...'' Mies sanoi ja virnisti pirullisesti.
'' Mi...! Sinä sen...'' Aidou katsoi mieheen vihaisena. Hän ei keriinnyt aloittamaan melkein puhettaan ollenkaan, kun ilmassa kuului laukaus. Aidou äännähti pienesti kivusta, kun luoti meni jostain pojan mahan kohdalta läpi. Poika yskäisi verta suustaan nostaen katseensa mieheen, joka oli kääntänyt katseensa takaisin Alexiin. Aidou laski katseensa naisen suuntaan nostaen kättään hieman ja näyttäen sillä kuin asetta ja osoitti omaa päätään kohti tarkoittaen sillä, että Alexin pitäisi ampua mies. Poika tiesi, että toinen oli tarpeeksi nopea tekemään sen. Hän itse ampuisi muut samalla.
//Menikö jotenkin väärään suuntaan? Sano jos haittaa.//
|
|