|
Post by Themily on Sept 20, 2009 21:50:32 GMT 3
''Hän on vihainen minulle, koska en kertonut asiasta hänelle.'' Yuna sanoi katsoen Alexiin. '' Ole kiltti äläkä kerro hänelle, mutta pelkään että mafia porukat tekivät tämän Renille. Hän kävi muutama kuukausi sitten siellä ja tämä alkoi heti sen jälkeen. '' Tyttö jatkoi katsoen toiseen.
Toinen lähti huoneesta pois Aidoun perään ja Yuna jäi yksin Renin kanssa, tai no ei ihan yksin. Olihan Eerika siellä. '' Tuo minulle Eerika kylmää vettä ja joku pyyhe tai muu vastaava. Eerika nyökkäsi siskolleen ja lähti huoneesta hetkeksi palaten ppessuvadin ja pyyhkeen kanssa. '' Kiitos.'' Yuna sanoi. Hän oli ottanut takin ja kengät pois Reniltä sillä valin ja peitteli tämän peittojen alle. Yuna otti pyyhkeen ja kasteli sen kylmään veteen puristaen liiat vedet pois taitellen pyyhkeen sitten laittaen sen Renin otsalle.
'' Mikseivät he voineet kertoa asiasta?'' Aidou sanoi purren hampaitaan yhteen nojaten käsillä polviinsa ja tuijottaen maata. '' Alex... En tiedä enään mitä tehdä.. En kestä tätä enään.'' poika sanoi hiljaa. Poika nousi ylös katsoen Alexiin. '' Älä pakota itseäsi pysymään jalkeilla. Sinun olisi parempi levätä ja kerätä voimia. '' Aidou sanoi ja kääntyi kävellen takaisin talolle kadoten sisälle ovesta.
//Sori et on kestänyt mut on tulossa kokeita koulussa ja olen bilettäny koko viikonlopun. //
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 20, 2009 22:25:03 GMT 3
Alex mietiskeli Yunan sanoja seistessään Aidoun vierellä, ja havahtui tämän sanoihin. Alex pudisti surullisena päätään ja sulki silmänsä. - Ehkä heillä on siihen tarpeeksi hyvä syy. Aidoun sanoessa ettei hän tiedä mitä tehdä etteikä hän kestä enää, Alexin sisällä tuntui murtuvan jokin. Neidon silmät muuttuivat usvaisiksi, ja tämä oli kuin ei olisi läsnä tässä maailmassa. Alex käänsi hämärtyneen katseensa Aidoun perään ja jätti huomiotta tämän mielipiteen siitä, mitä Alexin olisi hyvä tehdä. Neito rojahti maahan istumaan heti, kun Aidou oli kadonnut näköpiiristä, ja siitä ojentautui makaamaan kivelle. Alex tuijotti pilviä usvaisilla silmillään niitä näkemättä, ja tärisi kauttaaltaan. Lopulta hän käänsi päänsä sivulle, nosti kätensä silmilleen ja itki. ------------------------- Alex oli nukahtanut kivelle, ja hänen herätessään oli jo pimeää ja kylmä. Neito nosti päätään ja vilkaisi ympärilleen muistaen yhtäkkiä missä oli. Tämä antoi päänsä pudota takaisin ja huokaisi, hän oli luistanut varmaan monesta toimesta nukkuessaan. Alex päätti valvoa yön ja vahtia, jotta muut saisivat nukkua. Neito käveli ovelle ja avasi sen, vaatteet repaleisina ja monilta osin palaneena, violetit hiukset sekaisin ja kasvot itkettyneenä. Alex huokaisi syvään ja asteli suoraan pesuhuoneeseen, katseli itseään hetken peilistä ja hillitsi raivoaan jottei olisi lyönyt peiliä palasiksi, niin paljon tätä otti päähän oma ulkonäkönsä sillä hetkellä. Hän sulki silmänsä ja hengitti rauhassa hetken, pesi kasvonsa, harjasi hiuksensa ja asteli takaisin tupaan. - Miten Ren jaksaa? Ajattelin valvoa ensi yön jotta te muut saatte nukkua, pidän huolta Renistä jos vain neuvot minulle mitä minun pitää tehdä, Alex sanoi ja kohdisti viimeisn virkkeen Yunalle. Sitten neito istahti nojatuoliin ja koetti hymyillä. - Kaikki selviää kyllä. //Juu hei ei mitään siinä, olen vaan ihmetellyt kun ei sinusta ole mitään kuulunut Toivottavasti oli hauskaa //
|
|