jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 24, 2009 21:24:20 GMT 3
He saapuivat perille. Asteltuaan sisälle Aidoun rinnalla miesten taluttaessa heitä Alex mietti päänsä puhki vaihtoehtoja paolle. Samassa heleä tytönääni joka kutsui Aidouta kiinnitti hänen huomionsa.
Alex ei voinut olla hymyilemättä nähdessään suloisen tytön, jonka kaunis ja herkkä ääni kuvasti miltei täydellisesti hänen sieluaan. Tai siis, entisen Alexan sielua. Nykyinen Alexa oli tuskasta muuttunut, ja pahuus hänen sisällään kohdistui mafiaan. Tämä tyttölapsi kuitenkin antoi Alexille toivoa tulevaisuudesta.
Miettiessään pakoa Alex tajusi, että hänen täytyisi hoitaa heidät kaikki ulos. Aidoun ja hänen sisarensa. Hänet itsensä. Kuullessaan Aidoun veljen syytökset ja nähdessään tätä lyötävän vatsaan, Alexin sisällä leimahti kiukku. Aidou pysyi vaiti, mutta Alex puhui kaikkien muiden ollessa hiljaa.
- Olet sinäkin veli. Oma veljesi on kärsinyt vuoksesi miltei koko elämänsä, ollut hiljaa kärsimyksistään, yrittänyt parhaansa mukaan auttaa ja suojella sinua - ja mitä sinä teet? Syytät häntä. Alexin silmissä paloi tuli, hän halusi puolustaa hiljaisuuteen vajonnutta sielun kohtalotoveriaan.
Alex huomasi erään vaihtoehdon pakenemiselle, mutta siihen ei ollut tänään mahdollisuutta. Hänen täytyisi ensin hoitaa itsensä vapaammaksi näissä tiloissa ja sitten vapauttaa kaikki muut. Oman erilaisen orjatyönsä ansiosta hänellä olisi siihen mahdollisuus, mutta ei tilaisuuttakaan hukattavaksi. *Enkä minä kestä muiden miesten syleilyssä. En halua tuntea ketään muuta.. Haluan vain hänet. Enkä edes voi kertoa sitä hänelle.* Alex loi Aidouhun pitkän katseen. Jos sitä osasi lukea, se kertoi, että Alex rakasti Aidouta ja että neidolla oli suunnitelma. Että neito tekisi Aidoun eteen mitä vain. Että hänellä ei ollut muita ihmisiä, joista välittää enemmän kuin Aidousta. Eikä ketään sellaista edes tulisi.
Vaaleahiuksinen mies tiukensi otettaan Alexista ja lausui pomolleen. - Tässä on tämä meidän uusi huoramme. Tämän sisko ei kauaa kestänyt, ja rupesi turhan uppiniskaiseksi. Nähkäämme, olisiko tämä parempi. Ja tottakai tulet huoneistooni paukulle ja tarjoan sinulle kestiystävyyttä. Mies nauroi äänellä, joka sai kylmät pelon väreet kulkemaan pitkin Alexin selkää. Neito esiintyi ulospäin täysin rauhallisena, mutta oli pelosta heikkona sisällään. *Voi rakkaani, kunpa voisit auttaa. Mutta nyt on minun vuoroni parantaa asiat.*
Mies veti Alexia perässään ja neito vinkaisi ranteensa sattuessa. Mies vain ärähti ja kiskoi tätä perässään. Alex katsoi taakseen aito kauhu kasvoillaan, ojensi kätensä Aidouta kohti ja antoi yhden kyyneleen valua silmästään. Neito pelkäsi vaaleatukkaista miestä kuollakseen.
|
|
|
Post by Themily on Aug 25, 2009 23:24:45 GMT 3
Aidoun katse muuttui hämmästyneeksi ja raivon sekaiseksi. Raivo oli leimahtanut hänen sisällään, kun hänen veljeään oltiin lyöty mahaan. Alexin sanat sai hänet taas hämmästyneeksi. Poika puri vihaisena huultaan. Hän puristi kätensä nyrkkiin niin hyvin kuin saikin puristettua käsien ollessa sidottuna.
Aidou veli tuijotti maata. Hän oli vajonnut polvillensa pidellen mahaansa. Hän nosti katseensa Alexin tämän alkaessa puhua. Hän katsoi toista vihaisena. '' Ja mitä sinä muka tiedät?'' poika sanoi vihaisena.
Aidou tuijotti lattiaa vihaisena. Hän käänsi katseensa Alexiin tämän vinkaistessa. Pojan katse kääntyi hiljalleen tätä pitelevään mieheen, eikä pojan ilme kertonut todellakaan hyvää.
Yhtäkkiä Aidou sai kätensä vapaaksi. Hän oli vetänyt niitä erilleen lujaa ja naru oli katkennut. Hän sai kiittää taas vampyyri voimiaan. Samassa poika oli jo vaaleahiuksisen miehen luona.
Aidou puristi kätensä nyrkkiin ja iski suoraan miestä kasvoihin saaden tämän horjahtamaan taaksepäin ja lopulta kaatumaan maahan valittaen. Veri valui tummana alas miehen nenästä. Nopeasti Aidou tarttui miestä kaulasta nostaen tämän ylös. Poika tuijotti toista vihaisena. Pojan punaiset silmät näyttivät todella pelottavilta hohtaessaan hämärässä pojan ollessa raivoissaan. '' Uskallakkin koskea häneen...''
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 27, 2009 22:04:36 GMT 3
Alex puraisi poskiensa sisäpintaa, kunnes ne vuotivat verta. Tietenkään hän ei ollut tarkoittanut pahaa alkaessaan räyhätä Aidoun veljelle, ja tunsi nyt jonkinasteista nolotusta.
Vaan sellaiset tuntemukset saivat kyytiä. Alex näki Aidoun saaneen narunsa auki, ja muutamassa sekunnissa tämä olikin jo vaalean miehen luona. Vain eräänlainen välähdys, nyrkki, iskun aiheuttama äännähdys ja mies kaatui maahan irroittaen otteensa Alexista. Alex näki veren valuvan miehen nenästä, ja kuuli Aidoun pelottavan, raivoissaan olevan puoli-ihmisen äänen varoittavan vaaleaa miestä koskemasta Alexiin. Alex tiesi tilaisuutensa tulleen ja hyppäsi voltilla vaalean miehen taakse repäisten nopeasti tämän pistoolit koteloista itselleen.
Alex tiesi, ettei nyt saisi epäonnistua. Paeta heidän täytyisi, mutta ensin olisi päästävä ulos. Kaikki. Alex ampui ensin tummaa miestä silmien väliin kohottaen toisen pistoolin Aidoun veljeä pitelevän miehen otsalle. - Hasta la vista.. Alex painoi liipaisimesta. Sitten tämä käänsi jäisen katseensa Aidoun siskoja piteleviin miehiin ja antoi kasvoilleen nousta mielipuolisen, kieroutuneen hymyn. Neidon kädet olivat sivuilla, ja huomatessaan miesten pelokkaat katseet Alex tajusi ettei näillä ollut aseita. Ainakaan kauempaa taistelemiseen.
Kuin lukien Alexin ajatukset Aidoun nuorempi sisar kääntyi ja puri erästä miestä lujasti. Alex nosti pistoolit ja ampui miehen päätä pienen etäisyyden päästä. Päästäen näin toisen miehen pois näkyvistään, Alex tunsi pian kuinka veitsen terä upposi hänen vasempaan olkapäähänsä takaapäin. Alex ulvahti ja käänsi itsensä ympäri ampuen vanhemman miehen oikealla kädellään. Nähdessään miehen kaatuvan maahan Alex viittoili Aidoun sisaruksille. - Tulkaa nyt helvetin äkkiä tänne.
Alex otti heidät 'siipiensä suojaan' ja kääntyi katsomaan tarvitsiko Aidou apua. *Tiedän että pystyt repimään sen miehen palasiksi. Tee mitä haluat, pidän selustastasi huolta. Mutta mitä teetkin, tee se nopeasti* neito ajatteli toivoen Aidoun ymmärtävän neidon kiireen.
Odottaen Aidoun päätöstä violettitukkainen, uhkea neito vilkuili ympärilleen varuillaan. Irvistäen tämä katsoi veistä olkapäässään, mutta ei ottanut sitä pois tietäen verenvuodon alkavan heti. Joka liike teki kipeää, mutta Alex päätti vajoa hieman transsinomaiseen tilaan jossa hän ei tuntenut sitä. Pitäen silmällä kaikkea neito vihelsi hyvin hiljaa merkiksi, että lähdetään. Hän tiesi että Aidou kuulisi sen yli-inhimillisellä kuulollaan.
|
|
|
Post by Themily on Sept 6, 2009 22:27:38 GMT 3
Jostain oli kuulunut kiljaisu samaan aikaan kun Aidou oli lyönyt miestä. Poika käänsi katseensa nuorimpaan siskoonsa, joka oli kiljaissut. Tämä tuijotti häntä jokseenkin säikähtäneen näköisenä. Aidou huokaisi ja vilkaisi mieheen vielä vihaisena. Hän käänsi katseensa Alexiin, katsoen tämän puuhia. Pojalla ei ollut minkäänlaisia aseita, ne oli jäänyt kaikki sinne autiotalolle.
Nopeasti Aidou kääntyi ja potkaisi kohti tulevaa miestä suoraan kaulan tienoille. Tämä huudahti kaatuen maahan. Taas Aidoun sisko kiljaisi. Tämä tuijotti Alexia ja miehiä peloissaan. Hän pelkäsi taistelua, aseita ja kaikkea muutakin niihin liittyvää. Hän ei halunnut kuolla. Toinen vanhempi sisarista, tuli nuoremman luo ja yritti rauhoitella tätä.
Alexin käskystä siskokset menivät toisen luo. He lähtivät edeltä. Aidou katsoi veljeensä, joka seisoi paikallaan hiljaa. '' Koeta nyt mennä siittä, meillä on kiire. Tulen perässä'' Aidou sanoi käskevästi. Poika katsoi Aidouhun hiljaa meinaten sanoa jotain, mutta piti suunsa kiinni ja juoksi muiden perässä ulos talosta.
Aidou huokaisi. Kaikki olivat nyt pihlla. Hän tulisi viimeisenä pihalle. Poika lähti käveleen, tai oikeastaan hieman juoksemaan ulko-ovea kohti, kun jokin pysäytti hänet. Poika käänsi katseensa taaksensa. Mikä tämä haju oli... Se haisi ihan...
Yhtäkkiä jossain räjähti. Aidoun veli lensi kauemmas maahan räjähdyksen voimasta, ollessaan vielä niin lähellä rakennusta. Aidoun siskotkin kaatuivat maahan räjähdyksen voimasta. Nuorempi sisko tuijotti rakennusta kauhuissaan, hän oli suunniltaan. Rakennus oli tulen vallassa. Kyyneleet kirposivat tämän silmäkulmiin ja ne valuivat vuolaina poskia pitkin alas. Missä Aidou oli?
'' Aidou! '' Vanhemman siskon ääni huudahti. Tämä oli kammennut itsensä ylös. Tämä tuijotti rakennusta hiljaa lähtien yhtäkkiä juokseen tulimerta kohti. '' Aidou!!'' Ennen kuin tyttö kerkisi sinne, jokin pysäytti hänet. Aidoun veli oli noussut ylös ja juossut siskonsa perään pysäyttäen tämän ajoissa, ennen kuin tämä kerkisi tulimereen.
'' Yuna, Oletko ihan hullu?!! Kuolet jos menet sinne?!'' Poika huusi siskollensa pitäen tätä lujasti kiinni. Toinen yritti rimpuilla itsensä vapaaksi. '' Niin mutta, niin mutta... Aidou on siellä. Hän jäi sisälle vielä.'' Yuna huusi kyynelten alkaessa valua hänen poskia pitkin. '' Päästä irti Ren.''
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 13, 2009 15:22:02 GMT 3
Alex kurtisti kulmiaan, ja epävarmana lähti juoksemaan Aidoun sisarusten kanssa ulos rakennuksesta. Kuullessaan normaalia paremmalla kuulollaan omituista ääntä rakennukselta päin, Alexin silmät rävähtivät selälleen auki. Hän oli kuullut tuon tikityksen kerran aikaisemminkin.
Alex kääntyi kannoillaan ja oli jo juoksemassa takaisin, kun räjähdys heitti hänet taaksepäin voimalla. Neito tunsi, kuinka hänen henkensä salpautui räjähdyksen voimasta ja hän osui kiviseen maahan. Alex nousi heti kun pystyi ja katsoi kauhuissaan rakennusta, joka oli liekeissä. Aidoun sisaren huudahdus ja epätoivoinen olotila saivat Alexin puremaan poskiensa sisäpintaa järkyttyneenä. *Ei, näin ei voi käydä minulle taas! Jos Aidou.. Ei. Minä EN SALLI SITÄ.* Alex juoksi Aidoun veljen luokse ja sanoi tälle ja tämän sisarelle: - Minä menen. On parempi että te lähdette täältä, ja nopeasti. Ette ole turvassa täällä.. Estääkseen vastalauseet Alex loi rautaisella päättäväisyydellä verhoamansa katseen Aidoun sisariin ja veljeen. - Tulemme sieltä ulos joko molemmat tai sitten ei kumpikaan. En kuitenkaan koskaan luovuta.
Odottamatta vastausta neito kääntyi taas, ja tuima, sisukas ja päättäväinen katse tarkasteli rakennusta Alexin juostessa sitä kohti varmana päämäärästään saada Aidou ulos. *Oikeastaan minun olisi kuulunut sanoa, että joko Aidou tulee ulos, tai sitten ei kumpikaan.. En jätä häntä yksin.* Neito oli huomannut sadevesitynnyrin seinustalla ja juoksi sen luokse. Lappaen siitä vettä päälleen neito arveli rakennuksen kestävän vielä noin kahdeksan minuuttia ennen kuin se romahtaisi. Läpimärkänä Alex otti kunnon vauhdin ja hyppäsi liekkeihin.
-------------------------
Yskien ja kakoen Alex oli etsinyt Aidouta jo muutaman minuutin. Viiden minuutin päästä olisi hyvin vaikeaa saada Aidouta elävänä ulos.. Alex veti henkeä märän hihansa läpi ja huusi Aidouta, kutsui tätä. Alex kutsui häntä myös telepaattisesti, yrittäen keskittyä. Savu tunkeutui sieraimista ja suusta, kirvelsi silmiä ja kiharsi Alexin hiukset niiden kuivuessa. Tulen kuumuus tuntui suorastaan paahtavan Alexin hengiltä, mutta sisukkaasti tämä jatkoi etsimistä. Vielä neljä minuuttia aikaa, heille tulisi kiire.
|
|
|
Post by Themily on Sept 13, 2009 15:46:41 GMT 3
Ren katsoi siskoonsa purren huultaan. Toinen yritti lyödä ja potkia häntä päästäkseen irti, mutta hän ei päästänyt. '' Yuna, olet ihminen, jos menet sinne, kuolet'' Ren sanoi vihaisena saaden toisen pysähtymään.
Yuna ja Ren käänsivät katseensa Alexiin tämän juostessa heidän luo. He kuuntelivat toista hetken jokseen ymmällään. '' Niin, mutta...!'' Ren yritti huutaa Alexin perään, mutta tämä oli kadonnut ja rakennuksen sisälle. '' Ei saa****!!'' Poika kirosi ääneen purren huultaan ja puristaen kätensä nyrkkiin.
'' Tulkaa, Lähdetään!!'' Ren huusi ja tarttui Yunan kädestä raahaten tätä perässään juostessaan kauempana olevan auton luo. Onneksi auton ovet olivat auki ja avaimet oli vielä jätetty autoon. Ren tunki Yunan autoon ja sitten pikkusiskonsa, joka oli tullut heidän perässä. Poika sulki oven heidän perässään ja istui itse kuskin paikalle. Auto käynnistyi ja lähti lujaa vauhtia pihasta. Autossa oli täysin hiljaista heidän ajaessaan pois.
-----------------------------------
Kipu, pimeys, se ympäröi häntä. Missä hän oli? Kipu selässä, päässä, kasvoissa ja jaloissa tuntuiivat loputtomilta. Se herätti hänet yskimään. Mitä oli tapahtunut? Hän muisti vain etäisen räjähdyksen ja sitten kaikki oli pimentynyt. Savun haju pisti terävästi nenään ja tunkeutui keuhkoihin saaden Aidoun yskimään. Hän yritti nousta ylös, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Hän ei päässyt makuulta liikkumaan minnekkään. Joku kattoparru tai muu vastaava oli romahtanut hänen päällensä. Se painoi ilkeästi selkää ja jalkoja. Tämäkö oli hänen loppunsa? Kuolla tänne ihan yksin. Onneksi muut olivat turvassa, se oli ainoa asia, joka lohdutti häntä.
Etäisesti Aidou kuuli kuin Alex olisi huutanut häntä, mutta sehän oli mahdotonta. Hän varmasti kuuli omiaan. '' Alex...'' Aidou sanoi hiljaa purren huultaan. Hän ei saanut ääntä tulemaan pihalle. Veri maistui hänen suussaan savun lisäksi. Hänen päässään oli haava johon sattui.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 14, 2009 13:13:56 GMT 3
Yhtäkkiä Alexin telepaattiseen hakuun vastattiin. Heikko ääni kantautui jostain vasemmalta, tuon röykkiön takaa. *Aidou oli varmasti tajuton ja alkaa nyt tulemaan tajuihinsa. Kunpa hän pystyisi vastaamaan minulle!* Alex juoksi kohti röykkiötä ja kirosi kipinöitä, joita suihkusi joka paikasta polttaen neidon herkkää ihoa. Tämä olisi kai normaalisti jo lähtenyt, mutta kun oli kyse näin tärkeästä henkilöstä.. - Aidou!! Missä olet?! Vastaa!! Alex huusi niin kovaa kun jaksoi savussa. Alex tiesi että pian häkää olisi niin paljon, että hän tuupertuisi maahan.. Eikä sitten enää heräisi. Kaikki oli sekunneista kiinni.
Alex oli kiertänyt röykkiön ja näki tutun käden kurottavan erään tukin takaa. - Aidou? Alex ryntäsi sen luokse ja näki Aidoun makaavan maassa, ja tukin painavan tämän selkää ja jalkoja. Alex puri poskiaan ja napsutteli sormiaan hetken hermostuneena, yski ja kakoi ja laskeutui sitten alas rauhoittuneena. - Aidou.. Yritän saada sinut pois täältä. En jätä sinua yksin.. Alexin poskelle vierähti heleä kyynel, joka vieri sitä pitkin alas leualle. Alex pyyhkäisi sen pois ja silitti Aidoun poskea kädellään. - Tämä tukki painaa jonkin verran.. Mutta enköhän saa sen pois, jos onni on matkassa. Alex oli kuullut murskaoireyhtymästä, jossa paineen alle joutuneen ihmisen lihakset alkoivat pikkuhiljaa kuolla ja kehittää myrkkyjä elimistöön. Toisaalta Aidou oli ollut vasta niin vähän aikaa tukin alla, että sitä ei tarvinnut pelätä.
Alex asteli tukin päähän ja otti siitä kiinni. Alkaen työntää sitä pois Aidoun päältä Alex puhisi ja ähki, yski lisää. Alexin käsivarret tärisivät pahasti, ja aikaa oli hyvin vähän. Tähänkö heidän yhteinen taipaleensa loppuisi? Olisiko heidät tuomittu kuolemaan tulikuumaan helvettiin?
Ainoa hyvä, mitä Alex tilanteesta keksi, oli ettei kumpikaan ollut yksin.
~Älä koskaan luovuta!~
|
|
|
Post by Themily on Sept 14, 2009 14:33:04 GMT 3
Taas hän luuli kuulleensa Alexin äänen. Se kuului kaukaa, heikkona, mutta silti että poika kuuli sen. '' Al...ex..'' poika sanoi hiljaa alkaen yskiin. Hänen ei saisi vetää savua keuhkoihinsa näin paljon. Kohta Aidoun näkökenttään osuikin tuttu hahmo.
''Alex... Mitä sinä täällä teet?'' Aidou sanoi toiselle hiljaa tämän tullessa hänen luo. '' Tämä paikka on kohta entisensä. Sinun olisi parasta mennä ennen kuin on myöhäistä...'' poika jatkoi. '' Minua on enää vaikea pelastaa. En välitä mitä minulle tapahtuu, jos sinä olet vain turvassa...'' poika sanoi.
Aidoun estelyistä huolimatta Alex alkoi yrittämään tukin siirtoa. Poika puri huultaan yrittäen jotenkin parhaansa mukaan avittaa toista, mutta hänen voimansa olivat pahasti lopussa.
---------------------------------
'' Ren... Emmekö me mene hakemaan heitä pois?'' Yuna sanoi hetken kuluttua hiljaa. '' Jätämmekö heidät sinne?'' Etupenkiltä ei kuulunut vastausta. Ren puri huultaan vihaisena. Yhtäkkiä auto kumminkin vedettiin U-käännöksellä ympäri ja lähdettiin takaisin päin. Onneksi poliiseja ei ollut lähimailla, muuten heidät olisi varmaan pysäytetty jo roimasta ylinopeudesta ja ratissa oli vieläpä alaikäinen. Auto kaartoi palavan rakennuksen pihaan ja pysäytettiin kuin seinään. Etuovi aukesi ja astuttiin pihalle.
'' Pysykää täällä ja lukitkaa ovet. Tulen takaisin mahdollisimman pian. '' Ren sanoi ja lähti juoksemaan palava rakennusta kohti. '' Ren, odota...'' Yuna huusi toisen perään lukiten auton ovet.
Ren kasteli vaatteensa myös ennen rakennukseen menoa. Poika juoksi sisälle palavasta ovesta ja jatkoi juoksua sisällä. Hän löysi parivaljakon nopeammin kuin oli luullut. Huomaamatta toinen oli tullut heidän luo.
Tukki liikahti ja vapautti Aidoun altaan nopeasti. '' Tulkaa nyt ja helvetin äkkiä!'' Poika huusi Alexille ja veljelleen. Poika tarttui veljeensä ja auttoi tämän ylös ja lähti raahaamaan tätä nopeahkoa vauhtia kohti oviaukkoa. He pääsivät ulos joten kuten ja sitten lähdettiin autoa kohti. Aidou autettiin autoon ja sitten Ren istui takaisin kuskin paikalle jääden odottamaan, että Alex pääsisi autoon.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 14, 2009 16:20:21 GMT 3
Aidoun veljen saapuessa Alexin kasvoja pitkin virtasi hiki ja kyyneleet, tämän kädet tärisivät pahasti ja jalat tuntuivat kuin ylikypsältä spagetilta. Alex huohotti raskaasti, hän oli koko yli-inhimillisen kehonsa voimin yrittänyt siirtää tukkia, joka oli liikkunut vain sen verran että Aidouta ei sattuisi. Aidoun veljen avulla he saivat Aidoun irti, ja Alex katseli kuinka Ren tarttui Aidouhun raahaten tämän ulos. Alex hoiperteli heidän perässään tietäen, että ulospääsy olisi sekunneista kiinni, yskien savuista ilmaa ulos keuhkoistaan vain saadakseen sitä lisää seuraavalla henkäisyllä. Ulos päästyään Alex hoiperteli autolle asti, nojasi siihen ja loputkin savuisesta ilmasta purkautui ulos tämä keuhkoista. Alexin silmissä pimeni, ja hän rojahti auton vierelle tajuttomana. Savun määrä oli liikaa Alexille, joka oli seisonut savussa ja käyttänyt kaikki voimansa saadakseen lattianrajassa makaavan Aidoun irti. *Missä olen? Mitä tapahtuu?* //Tuli muuten tosi lyhyt, mutta haluaisin päästä nopeasti eteenpäin tässä vaiheessa //
|
|
|
Post by Themily on Sept 14, 2009 16:42:07 GMT 3
Ren istui etupenkillä katsoen Alexiin kiroten tämän rojahtaessa tajuttomana maahan. Jälleen kerran hän nousi autosta. Hän tarttui Alexiin ja raahasi tämän pelkääjänpaikalle palaten sitten takaisin autoon. Se käynnistyi vaivatta ja ajoi talon pihasta pois juuri kun talo lyyhistyi kasaan. He olivat keriinneet aika viime tipoilla ulos rakennuksessa, muutama minuutti ja he olisivat olleet mennyttä siellä.
Auto ajoi rauhallista vauhtia maantietä pitkin. Ren ei halunnut ylinopeudella herättää huomiota. Ja jos poliisit pysäyttäisivät heidät, ei hyvin kävisi.
Kello kului. He ajoivat edelleen maantietä pitkin. Ren tiesi yhen paikan minne he voisivat mennä, eikä heitä löydettäisi sieltä. Poika huokaisi väsyneenä vilkaisten takapenkin suuntaan ja sittenn viereiselle paikalle. Kaikki paitsi hän nukkui. Vielä kului reilu tunti ennen kuin aamu alkoi sarastaa. Vielä muutama tunti, ennen kuin he kaartoivat pienelle mettätielle. Sitä pitkin ajettiin vartti ja saavuttiin isohkon rakennuksen pihaan, se oli jonkinlainen kesämökki.
Ren parkkeerasi auton pihaan ja sammutti sen nojautuen väsyneenä selkänojaa vasten huokaisten. Hän yskäisi muutaman kerran sulkien silmänsä ja nukahtaen väsyneenä.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 14, 2009 17:50:16 GMT 3
Alex alkoi tulemaan tajuihinsa, kun auton turvalliselta tuntunut värinä ja ääni loppui. Alex avasi silmänsä raolleen ja muisteli viime tapahtumia. Aamuaurinko alkoi paljastaa kalpeita ensisäteitään, ja Alex ryhdistäytyi, rykäisi ja vilkaisi ajajaa. Ren nojasi penkkiin ja nukkui. Takapenkillä olijat nukkuivat myöskin, ja Alex huokaisi. *Tällä kertaa ei jostain kumman syystä tee mieli aamusauhuja* Alex ajatteli huvittuneena. He olivat selvinneet painajaisten yöstä.
Neito avasi auton oven ja hengitti sisään raikasta aamuyön ilmaa. Hentoinen tuulenvire siveli hänen kasvojaan, siinä oli jo hitusen verran talven purevuutta. Halla oli jättänyt jälkeensä pienen huurteen maahan, ja kuu näkyi vielä kalpeana, tämänöisen kiertonsa miltei päättäneenä. Neito astui ulos autosta ja jätti oven auki jotta muutkin saisivat raikasta ilmaa hengitettäväkseen. Lämpöä ehtisi miettiä sitten myöhemmin, hyvä happi oli juuri tällä hetkellä heille tärkeintä. Alex asteli melko nuoren pihlajan luokse ja poimi sen kirkkaanpunaisia marjoja kämmenensä täyteen. Niissä oli erityisen paljon vitamiineja.
Palatessaan autolle neito kurkisti takaluukkuun, jossa oli paljolti mielenkiintoista tavaraa. Ensimmäisenä neidon silmiin kuitenkin osui hänen omat pistoolinsa, ja hymy nousi tämän kasvoille. - Kaipasinkin teitä jo. Hänen opettajansa oli opettanut, että jokaisella aseella tulisi olla nimi, jotta sitä kohtelisi paremmin. Alex tarkisti että ammukset olivat tallella ja laittoi aseet omille paikoilleen reisikoteloihin. Neito käveli auton ympäri suljettuaan takaluukun, ja pysähtyi Aidoun kohdalla. Alex avasi oven ja laskeutui kyykkyyn Aidoun eteen, tutkien tämän nukkuvia, rauhallisia kasvoja. Neito nosti kättään ja silitti Aidoun poskea, laski sitten kätensä Aidoun omalle ja nojasi päänsä tämän polveen. - Nuku hyvin.. Hoidan sinut kyllä kuntoon.
|
|
|
Post by Themily on Sept 14, 2009 18:45:27 GMT 3
Raikas ulkoilman haju tunkeutui sieraimiin. Vedettiin syvvään henkeä. Joku tuli hänen luoksensa. Aidou aukaisi hieman silmiä nähden Alexin. Pojan kasvoille nousi pienoinen hymy. '' Selvisimme...'' poika sanoi hiljaa katsoen naiseen. Hän vilkaisi veljeensä ja siskoihinsa, jotka nukkuivat hiljalleen, toinen, vanhempi, Yuna nimeltään, tuntui kummikin heräilevän hiljalleen.
Yunakin haistoi hiljalleen raikkaan ilman, joka tuntui ihanalta sen savun hajun jälkeen. Hän oli nukkunut koko matkan heidän tullessaan tänne. Tyttö raotti hieman silmiään. Missä he olivat? Tyttö katsoi ympärilleen tunnistaen paikan hiljalleen. He olivat heidän piilopaikassaan, mökillä keskellä ei mitään. Tyttö käänsi katseensa Aidouhun. '' Aidou...'' tyttö kuiskasi hiljaa hymyillen. Hän oli iloinen, että toinen oli kunnossa.
Aidou käänsi katseensa Yunaan kuullessaan tämän äänen. '' Kaikki on nyt hyvin Yuna.'' poika sanoi hymyillen. '' Saat kiittää Renia että olemme elossa.'' poika sanoi. Hän käänsi katseen veljeensä, joka nukkui edelleen etupenkillä.
Aidou alkoi hiljalleen siirtyä pihalle autosta. Hän laski jalkansa maahan istuen edelleen penkillä. Hän oli saanut voimiaan jo hieman takaisin ja värikin oli hieman palannut hänen kasvoilleen vaikka ne edelleenkin olivat kalpeahkot. Varovasti poika nousi pois autosta. Hän seisoi hetken paikallaan lähtien käveleen hieman ontuen taloa kohti. Hän löysi avaimet sieltä missä ne yleensä olikin piilossa ja aukaisi talon, tai oikeastaan mökin, oven.
''Aidou! Tule nopeasti tänne!'' Yuna huusi autolta. Hän oli puoliksi pihalla autosta ja katsoi Reniin. Jokin oli nyt vialla. '' Mikä hätänä?'' Aidou kysyi palattuaan autolle. '' Ren.. Hän...'' tyttö vastasi nyökäten veljeään kohti. Aidou käänsi katseensa Reniin aukaisten ajajan puoleisen olon. '' Hän on sairas... Hän on ihan kuuma...'' Yuna sanoi.
''Mitä?'' Aidou sanoi tai puoliksi huusi. '' Tätä on tapahtunut vähän väliä, hän on ollut kamalan sairas viime aikoina. '' Yuna sanoi. '' Miksei minulle olla kerrottu?'' Aidou sanoi. Ren todella oli kuuma, ja tämän kasvot näyttivät vähän väliä kivuliailta ja tämä hengitti raskaasti. Ei hitto, kaikkiko tässä nyt menisi pieleen.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 15, 2009 1:06:13 GMT 3
Alex nosti päätään ja vilkaisi Aidouhun, näki tämän kasvoilla olevan hymyn ja vastasi siihen hauraalla hymyllä. - Niin selvisimme. Saamme kiittää siitä veljeäsi.. Aidoun sisaren herätessä Alex hymyili tällekin. Kuullessaan Aidoun ylistävän Reniä heidän pelastamisestaan, neito hymyili leveämmin ja nyökkäsi hyväksyvästi. - Nimenomaan. En olisi voinut paremmin sanoa. Alex nousi seisomaan auton vierelle ja teki tilaa Aidoulle. Tämän posket olivat saaneet jo hieman väriä, ja Alex uskalsi päästää hänet autosta. Aioun seistessä hetkisen aloillaan Alex hipaisi tämän kättä omallaan, kuin kertoen että oli siinä, valmiina auttamaan. Aidoun lähtiessä mökkiä kohti Alex katseli horisonttiin miettien. Viiltävä kipu lävisti Alexin olkapään, jota yksi mafian miehistä oli puukottanut aiemmin. Haava alkoi tosin jo saada rupea päälleen, mutta kipeä se tulisi olemaan vielä kauan. Aidoun sisaren huutaessa Aidouta Alex ravisti päätään herätäkseen kunnolla ja laskeutui auton tasolle. - Mitä nyt? Alexin kasvoilla häivähti huolestunut ilme, mutta neito sai ilmeensä kuriin nopeasti. Kuullessaan Yunan sanat Alexin valtasi kylmä tunne, joka alkoi selkärangan alaosasta ja jatkui siitä kohti päätä aiheuttaen kylmiä väreitä. Aidoun suorastaan huutaessa kysymyksensä Alex kurtisti kulmiaan ja laski kätensä rauhoittavasti tämän olalle, kuitenkin niin että tämä voisi ravistaa sen pois halutessaan. - Aidou.. Kiivastuminen ei auta häntä yhtään. Koetetaan rauhoittua ja viedään hänet sisälle, jotta saamme häntä hoidettua. Onko ok? Neito laski viileän kätensä Renin otsalle, sitten tämän ranteelle ja koetti pulssia. Kääntäen katseensa Yunaan Alex lausui: - Anteeksi, kun en tiedä nimeäsi, mutta onko mahdollista että Renillä olisi jokin tulehdus? Kaikki oireet viittaavat vaikeaan tulehdukseen, joka tarvitsee antibiootteja. Alex katsoi tyttöä vakavana, tulehdusten kanssa ei ollut leikkimistä. *Tulehdus voi levitä vaikka minne, vatsaonteloon tai aivokalvolle, ja kumpikin on hengenvaarallinen. Tämä on vielä hallittavissa, mutta tulehdus täytyy paikantaa. Ja pian.* Alex kurtisteli kulmiaan mietteissään. Hän oli käynyt monia kursseja liittyen ensiapuun ja sairauksiin tarkoituksenaan hakea lukion jälkeen lääkikseen, mutta suunnitelmat olivat muuttuneet maailman muuttuessa. Nyt tiedoista tosin oli apua. Pieni pisto neidon olkapäässä sai tämän kipristämään katsettaan hieman. - Tiedän mitä meidän pitää tehdä. Ensimmäisenä pitää saada selville kivun aiheuttaja, oli se sitten tulehdus, virus tai jokin muu. Selvitettyämme sen osaan hoitaa häntä. Neito vaikeni odottaen Yunan vastausta ja vilkaisi Aidouhun, hymyillen rauhoittavasti. *Ei Ren ole vielä hengenvaarassa, Aidou.. Mutta meidän täytyy olla nopeita. Sairaalaan meneminen olisi aivan liian riskialtista mafian vuoksi.* //Olisiko mahdollista että sitten kun saamme tämän Renin homman tästä roolattua, niin pelattais hetki niin että olis melko rauhallista? Sitten on meinaan taas kiva heittää jotain draamaa jonkun ajan kuluttua //
|
|
|
Post by Themily on Sept 15, 2009 19:44:16 GMT 3
Aidou vilkaisi nopeasti Alexiin tämän laskiessa kätensä hänen olkapäälle. Hän käänsi katseensa kumminkin nopeasti Reniin. Hän ei tiennyt mitä tehdä, hänelle ei oltu kerrottu Renin sairauksista mitään. Miksi kaikki tärkeä jätettiin aina kertomatta hänelle?
Aidou kuunteli Alexia hiljaa. Tämän sanoissa oli järkeä. '' Olen Yuna. '' Yuna sanoi Alexille selventäen nimensä tälle. '' En usko että hänellä on tulehdusta. '' tyttö sanoi hiljaa. '' Hän on ollut viime aikoina aika paljon sairaalassa, lääkärit ovat yrittäneet löytää syytä tähän, mutta eivät ole löytäneet mitään. '' Tyttö jatkoi. '' Hänelle on kokeiltu kaikenmoisia antibiootteja, mutta ne eivät tunnu muutakuin pahentavan hänen tilaansa entisestään. ''
''Tämä vain yleensä tulee ja menee jonkin ajan kuluttua, mutta joskus se on pahempi ja joskus taas ei. Hän on käynyt useita kertoja kuoleman rajamailla. '' Yuna sanoi. '' Lääkärit ovat ennustaneet, että hänen kehonsa ei kestä tätä enää kauan, vaan jonakin päivänä romahtaa.'' Tyttö puri huultaan lopetettuaan asiansa. Hän vilkaisi Aidouhun, mutta laski katseensa maahan. Toinen oli varmasti vihainen heille kun eivät olleet kertoneet asiasta aiemmin.
Aidou puri hammastaan. Hän vilkaisi Yunaan nopeasti. '' Viedään hänet nyt sisälle kumminkin. '' Poika sanoi ja nosti veljensä ''syliinsä'' ja kantoi tämän sisälle makuuhuoneeseen ja laittoi tämän sängylle makaamaan. Yuna tuli hänen perässään. Saatuaan Renin sängylle Aidou häipyi huoneesta pois kadoten pihalle. Hän istui talon taakse olevalle isolle kivelle nojaten käsillä polviinsa tuijottaen maata. Tunteet mylläsivät hänen sisällään. Hän oli samaan aikaan vihainen, surullinen kuin huolestunutkin.
Yuna katsoi Aidouhun meinaten sanoa jotain, mutta piti suunsa kiinni katsoen tämän katoavan ovesta. '' Hän vihaa minua'' tyttö sanoi hiljaa ääneen.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 16, 2009 15:05:01 GMT 3
Alex kuunteli Yunan sanoja ja kurtisti kulmiaan ihmeissään. - Outoa. Olen kuullut vastaavasta, mutta se johtui.. En usko että tämä on sitä samaa.. Alexin kasvoilla oli hetken merkillinen ilme, mutta se haihtui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Neito asteli Aidoun peräsä sisälle ja katseli kun tämä asetteli veljensä sängylle ja häipyi ovesta.
Yunan sanoessa että hänen veljensä vihaisi häntä, Alex pudisti päätään ja hymyili vinosti tytölle. - Ei hän sinua vihaa.. Hän on vain hyvin huolissaan Renistä. Koita ymmärtää häntäkin.. Tehdään nyt Renin olo mukavaksi. Alex asteli sängyn luokse ja asetteli tyynyt paremmin. Hän mietti tarvitsiko viileitä kääreitä vai lämpöä, ja niin neito kääntyi Yunaa kohti. - Sinä tunnut tietävän tästä sairaudesta jotakin. Käyttivätkö lääkärit hoitona viileitä vai lämpimiä hoitomenetelmiä? Tiedät varmaan mitä tehdä.. Huuda minua jos jokin on huonosti tai tarvitset minua. Menen puhumaan Aidoulle. Alex taputti Yunan olkapäätä ja hymyili tälle rohkaisevasti. Asteli ulos ovesta ja etsi hetkisen Aidouta, löytäen tämän talon takaa olevalta suurelta siirtolohkareelta istumassa.
Alex kipusi tämän vierelle ja kietaisi kätensä tämän hartioiden ympäri keveästi. Alex katseli kaukaisuuteen, kasvoillaan päättäväinen ilme. - Me keksimme kyllä mitä teemme hänen kanssaan. Hän paranee vielä. Neito katsahti Aidouhun. Pohtiessaan mikä Reniä mahdollisesti vaivasi Alex silitteli Aidoun niskaa ja hartioita rauhoittavasti. Neito itse oli hyvin väsynyt, ja miltei romahtamaisillaan kaikkien voimanponnistusten jälkeen. Silti Alex yritti olla pirteä ja rohkea. Tämä käytti kaiken tahdonvoimansa saadakseen käsiensä tärinän lakkaamaan ja saadakseen jalkansa liikkumaan kävellessään. Tämän kyborgikeholla oli rajansa, vaikka ne olivatkin laajemmat kuin normaalien ihmisten. Alex siirsi kätensä ristiin polvien päälle ja laski päänsä siihen, henkäisten syvään. Hän tarvitsisi energiaa, niinkuin kaikki muutkin. - On aika tehdä ruokaa. Me emme ole syöneet mitään vuorokauteen, enkä usko että sisaruksesi olisi ruokittu sen paremmin. Jaksamme paremmin kun syömme jotain. Alex nousi seisomaan lohkareella ja ojensi kätensä kohti Aidouta. Neito koetti katsoa tätä silmiin. - Tule, mennään.. Meitä tarvitaan. Neito hymyili hieman surullisen ja väsyneen oloisesti, muttei pystynyt parempaan juuri sillä hetkellä. Tämä oli heikkona kaikesta, ja jaksoi eteenpäin vain sisulla. *Kyllä kaikki selviää..*
|
|