jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 28, 2009 21:28:28 GMT 3
Alex kaatui maahan Aidou selässään. Alex ehti ottaa tukea käsillään ja huudahti hieman pelästyneenä. Kuullessaan Aidoun sanovan, että hän oli lähtenyt liian aikaisin, neito räpäytti silmiään ja puri hampaansa yhteen. "Minun on otettava opiksi tästä." Nähdessään miehen ja kuunnellessaan tämän puheita, Alexin silmiin syttyi raivon palo. Tämä mies oli ampunut hänen sisarensa, hänen rakkaan siskonsa joka oli ollut Alexille kaikki kaikessa. Alex puristi pistoolinsa kahvaa rystyset valkoisina. Alex sylkäisi miehen jalkojen juureen. - Siinä kaikki, mitä ajattelen sinusta ja pikku kerhostasi, Alex lausui hitaasti, jäätävän vaarallisella äänellä. Nähdessään Aidouta ammuttavan mahaan Alexin kasvoille tuli ilme, jolle ei ole sanoja kuvaamaan. Se oli jotain mielipuolisen raivon, vihan ja ylpeyden väliltä. Alex näki Aidoun merkit, ja olisi tehnyt niin joka tapauksessa. Alexilla oli jotain muutakin mielessä.. Alex kohotti pistooliaan reisikotelossa muutaman sentin huomaamattomasti. Hän tähtäsi miehen otsaan edes vilkaisematta asettaan ja laukaisi ilman mitään paljastavaa kädenliikettä. Seuraavat sekunnit olisivat ratkaisevat. Jos Aidou ei jaksaisi taistella elämästään, Alexin olisi pakko paeta ja pelastaa Aidou myöhemmin. "Ei. Nyt en tee samaa virhettä kuin silloin kun minun olisi pitänyt jäädä Theresen luokse. En aio olla pelkuri." Alex loikkasi jaloilleen ja muutamalla nopealla kärrynpyörällä oli toisen miehen luona. Alex potkaisi tämän aseen maahan ja ampui tätä käteen, napaten toisen pistoolinsa kotelosta ja kalauttaen sillä häntä päähän. Mies kaatui maahan vaikertaen. Alex ampui tämän ja kääntyi. Yksi miehistä otti Alexia ranteesta ja väänsi. Alex huudahti kivusta mutta sai tähdättyä tätä silmien väliin. Miehellä ei ollut asetta, mutta hän voisi yrittää ottaa Alexin vasemmassa kädessä olevan pistoolin. "Ja minuahan kukaan ei ota hengiltä MINUN omalla pistoolillani" Alex toivoi että Aidou pystyisi ampumaan miehen. Alex puri poskiensa sisäpintaa odottaen seuraavaa liikettä. //Ei siinä mitään Kyllä jotain jännitystä pitää olla.. Hyvää tekstiä sulta tulee //
|
|
|
Post by Themily on Jul 28, 2009 23:12:52 GMT 3
Aidou katsoi kun Alex ampui heidän luona olleen miehen ja siirtyi nopeasti sitten toisen luo. Aidou kohottautui seisoon pidellen mahaansa ja yskien vertaa suustaan. Ei hittolainen. Poika nosti katseensa Alexin suuntaan, kunnes laski sen taas maahan laittaen kättään suunsa eteen.
Liian paljon verta... Liian paljon verta... Liian paljon verenhajua. Aidou puri huultaan yrittäen rauhoittaa itseään. Hän oli menossa sekaisin, hän oli taas saamassa kohtauksen niin kuin joskus pienempänä. Verenhaju sai hänet sekaisin, hän tulisi ennen pitkää hulluksi. Tämä pistävä verenhaju, se pisti nenään ja tuntui jokaisessa luussa ja ytimessä. Vampyyriverikin kuohahteli hänen sisällään, se janosi verta, tuoretta ihmisenverta. Poika ei halunnut juoda verta, hän ei halunnut olla sellainen. Hänen täytyisi opetella kontrolloimaan tätä jotenkin.
Aidou nosti katseensa vihaisena Alexin suuntaan tämän huudahtaessa kivusta. Raivo syttyi lujemmin poikaan. Tuntui kuin tuli olisi palanut hänenn sisällään. Nopealla liikkeellä hän oli saanut aseen kotelosta ja silmän räpäyksessä hän oli ampunut jo miehen, joka piteli Alexista kiinni.
Sen enempää kivusta välittämättä Aidou asteli hetkesssä vihaisena viimeisen elossa olevan miehen luo, joka tähtäsi aseellaan kädet jokseenkin täristen poikaa kohti. Samassa tämän ase laukesi. Nopealla liikkeellä poika väisti luotia, joka kumminkin teki pienen haavan pojan silmän yläpuolelle. Veri valui ulos haavasta mennen suoraan vasemman silmän päältä saaden pojan näyttämään todella pelottavan ja hullun näköiseltä. Pojan silmätkin kuin hohtivat hieman punaisena yöllä saaden pojan näyttämään vielä enemmän pelottavammalta ja hullulta. Poika virnisti ja nopealla liikkellä oli vetänyt miekkansa selässä olevastaan laukusta ja löi sillä miestä kohti. Miehen pää tippui irtonaisena maahan vierähtäen hieman kauemmas maahan kaatuneesta ruumiista.
Aidou irvisti pyyhkäisten verta kasvoiltaan hihaansa. Poika käänsi katseensa Alexiin päin kävellen tämän luo. '' Kunnossa?'' Poika kysyi katsoen toiseen.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Jul 29, 2009 2:02:08 GMT 3
Alex tunsi miehen otteen herpaantuvan ja näki tämän kaatuvan maahan. Alex ei ehtinyt edes nousta takaisin seisomaan polviltaan kun Aidou oli jo tappanut viimeisen miehen. Neito hieraisi rannettaan joka alkoi jo parantua. - Olen kunnossa. Sinä tosin et ole, joten.. Ottakaamme heidän autonsa. Istu pelkääjän paikalle.. Minä ajan. Viemme heidän aseensa ja kaiken, mistä voisi olla hyötyä pakomatkallamme. Alex sitoi hiuksensa kiinni ja käveli Aidoun luokse. Alex asetti kätensä Aidoun mahassa olevan haavan päälle ja painoi hieman. - Se on parantumassa. Alex tokaisi hieman kummastuneena. "Hänessä on varmasti jonkin kuolemattoman rodun verta. Hänen haavansa ovat jo parantumassa.. Se on hyvä." Alex käveli lähimmän miehen ruumiin luokse ja kaivoi tämän taskuja. Hän löysi tämän takin sisästä pitkän viidakkoveitsen, ja kiinnitti sen omaan vyöhönsä. Seuraavaksi Alex nosti esiin lompakon. - Viisisataakolme euroa. Lisäksi joku perhevalokuva.. Alex otti sytyttimensä esiin ja poltti sen. - Oi voi. Varmaan nakertaa.. Mitäs annoitte isänne jatkaa mafiahommia. Alex siirtyi seuraavan luokse. Tällä oli tehokas pistooli, ja Alex otti sen. Tämän miehen lompakkoa hän ei löytänyt. - Tämän rotan lompakko on varmaankin autossa. Alex vilkaisi Aidouhun kulmat kurtussa. - Mene autoon jo, tulen kun saan heidät tutkittua. Otan kaiken, mitä voimme tarvita.. Sinun pitää levätä. Jos haluat olla hyödyksi, vahdi ettei meitä yllätetä. Alex siirtyi jo seuraavaan. - 3000 euroa ja hampurilaisaterian alennuskuponki. Avain. Kännykkä, no jaa ei sillä tee mitään.. Alex heitti matkapuhelimen niin pitkälle kuin jaksoi. Seuraavan, viimeisen miehen kohdalla Alex pysähtyi seisaaltaan. Neito kyykistyi. - Miten ikävää, etten voinut kiduttaa sinua kuoliaaksi samoin kuin teit sisarelleni. Miten ikävää, etten voinut ensin melkein hukuttaa sinua, sitten raiskata rautatangolla, repiä suolet ulos ja lopuksi potkia päähän kunnes makaat kuolleena.. Alex puhui huomaamattaan ääneen. Hän sylkäisi miehen kasvoilla ja tutki tämän taskut. - The big boss, I believe.. Alex veti esiin keskikokoisen minigrip-pussin, jossa oli valkeaa jauhetta. - Kokaiinia. Alex heitti pussin inhoten pois. Seuraavaksi Alexin käteen osui valokuva: Alex ja hänen perheensä, joista kaikkien muiden paitsi hänen kasvojen yli oli vedetty musta ruksi. Alex alkoi nauraa. - Minuapa ette saaneet.. Alex veti taskusta ulos lompakon ja sieltä muutama hassua kymppiä sekä suklaapatukan. Autolle mennessaan Alex heitti suklaapatukan Aidoulle. - Syö se.. Sinun tulee parempi olo. Alex hymyili hieman. Tunki rahat taskuunsa, heitti aseet auton takapenkille ja istui itse kuljettajan paikalle. Alex käynnisti auton ja ajoi suoraan autiomajan pihaan. //Että tällasta Sano jos oli huono jatko //
|
|
|
Post by Themily on Jul 29, 2009 13:24:06 GMT 3
Aidou katseli Alexia hetken aikaa. '' Olen ihan kunnoa, ei se ole paha...'' poika sanoi tarkoittaen mahassa olevaa haavaansa. Auton ja aseien ja muiden hyödyllisten juttujen mukaan ottaminen miehiltä kyllä kuulosti järkevältä, eikä pojalla ollut mitään sitä vastaan. Auton heidän inakin oli järkevää ottaa, ettei muut miehet löytäisi sitä, ruumiit taas eivät varmaankaan kauaa tuossa pysyneet, sillä korppikotkat ja muut varmasti tulisivat heti kun asian huomaisivat.
Aidou käänsi katseensa autoon kävellen sen luo ja mennen istuun sisälle. Poika irvisti purren huultaan istuessaan alas. Hän laski kätensä pitelemään mahansa haavaa, joka oli onneksi jo parantumiseen päin.
Aidou sulki oven kiinni katsoen ikkunasta pihalle Alexin puuhia tämän penkoessa miehien taskuja ja viedessä näiltä aseet, rahat ja kaiken muun hyödyllisen. Poika huokaisi ja penkoi autoa sisältä päin. Hansikaslokerosta löytyi sytytin. Poika otti sen ja laittoi sen taskuunsa. Ei hän polttanut, mutta siitä saattoi olla muuta hyötyä. Muuta hyödyllistä hän ei autosta oikein löytänyt. Turhaa roinaa.
Aidou sulki silmänsä nojaten penkkiin varovasti. Verenhaju pisti häntä edelleen nenään inhottavasti, mutta ei samalla tavalla kuin aiemmin. Poika kuuli Alexin tulevan autoon sisälle, mutta ei vilkaissut tähän. Poika näytti rauhalliselta silmät kiinni, ihan kuin hän olisi nukkunut tai menettänyt tajuntansa, mutta ei. Hän oli ihan hereillä.
Alexin viskatessa suklaapatukan hänelle Aidou aukaisi toista silmäänsä vilkaisten sivusilmällä toista aukaisten sitten molemmat silmänsä katsoen suklaapatukkaa.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 1, 2009 16:59:55 GMT 3
Alex virnisti hieman. Ajettuaan auton autiomökin pihaan tämä sammutti sen ja avasi oven. Alex käveli toiselle puolelle ja avasi Aidoun oven. - Herra on hyvä ja astuu ulos autosta. Alex pelleili naurahtaen. Tämä kokosi tarpeelliset tavarat takapenkiltä käsiinsä ja vie ne sisälle. Astuessaan hämähäkinseittien kansoittamaan autiomökkiin Alex huokaisi ja kurtisti kulmiaan. - Tämä paikka olisi kevätsiivouksen tarpeessa.. Alex pyyhkäisi jalallaan pöydältä suurimmat liat ja asetteli aseet sun muut tavarat siihen. Alex katseli tavararöykkiötä hetkisen ja sitten meni hakemaan ensiapulaukkua. - Tarvitsen pitkät, ohuet pinsetit, sideharsoa, desinfiointiainetta, haavatyynyjä ja haavateippiä.. Teippi on näköjään loppu. Noh, jeesusteippi saa luvan kelvata. Alex asteli vanhan tiskipöydän luokse ja avasi hanan. - Onneksi täältä saa puhdasta vettä. Tämä tulee suoraan lähteestä, Alex ilmoitti Aidoulle olettaen tämän jo tulleen sisälle. Alex pesi ensin kaikki välineet ja sitten desinfioi ne. *Onneksi ne pysyvät puhtaana laukussa..* Alex asetteli esineet puhtaan haavatyynyn päälle ja odotti Aidouta. - Minun täytyy vetää luoti ulos haavasta.. Sitten sidon sen. Odottamatta Aidoun vastausta neito kysyi häntä pitkään vaivanneen kysymyksen. - Sinä paranet nopeammin kuin normaali ihminen. Arvelen, että sinussa on jonkin kuolemattoman rodun verta.. Olenko oikeassa? Alex odotti vastausta hetken katsoen Aidouhun päin.Alex laski katseensa sanoen: - Itse en ole normaali ihminen. Sinä varmasti arvaat, mitä minulle on tehty.. Tiedäthän, että minun olisi kuulunut kuolla siinä räjähdyksessä. Alex puri poskiensa sisäpintaa jännittyneenä. Nyt voisi olla, että Aidou suuttuisi ja lähtisi.. Mutta voi myös olla, että hän avautuisi Alexille. Alex kertoisi oman tarinansa jos toinen sen haluaisi kuulla. Alex tunsi jonkinlaisen yhteyden muodostuneen tähän nuorukaiseen, mutta ei tiennyt kuinka vahva side olisi. Kestäisikö se? //Auts :S Varmaan tosi kiva repiä se luoti pois mahasta ja olkapäästä :/ Mut nyt pääsin kirjoittamaan //
|
|
|
Post by Themily on Aug 1, 2009 18:11:42 GMT 3
Aidou katseli eteenpäin hiljaisena heidän ajaessa autiomökkiä kohti. Hän soi patukan jonka nainen oli hänelle antanut, ei sillä että hänellä nälkä olisi, mutta jokseenkin kohteliaisuutena tai vastaavana hän oli sen syönyt.
Aidou katsoi mökkiä hiljaisena heidän tullessaan pihaan. Alex astui ovesta pihalle ja tuli hänen puolellensa autoa ja avasi hänelle oven. Poika katsoi toiseen hetken tullen pihalle autossta purren huultaan pidellen mahaansa. Poika mumisi toiselle jotain kiitoksen tapaista.
Aidou seurasi katseellaan toisen mennessä sisälle. Hän itse jai hetkeksi seisoon paikallensa katsoen mökkiä, kääntyen katsomaan sitten heidän tulosuuntaansa: Toivottavasti kukaan ei seurannut heitä tänne. Hetken aikaa siinä vielä seisoskeltuaan poika meni sisälle.
Aidou istui alas lähimmälle tuolille purren huultaan kivusta. Poika tuijotteli lattiaa jalkojensa alla ennen kuin nosti katseensa Alexiin tämän puhuessa hänelle. Poika katseli toisen puuhia nousten sitten tuolilta ja mennen toisen luo.
Aidou jäi hetkeksi tuijottamaan sanattomana Alexia tämän kysyessä häneltä hänen ihmisyydestään. Poika ei voisi kertoa toiselle että hänessä oli vampyyriä, ei todellakaan, ainakaan vielä. '' Voi olla, kuka tietää...'' Poika lopulta vastasi toiselle hetken hiljaisuuden jälkeen. Toisen kertoessa hänelle ettei ollut ihminen, ei sen kummemmin tehnyt mitään reaktiota poikaan. Ei niin pelkoa, halua lähteä pois tai mitään muutakaan. Hän oli alusta asti tiennyt ettei toinen ollut tavallinen ihminen.
'' Tiedän, ettet ole tavallinen ihminen. Tiedän sen varsin hyvin, mutta mitä sitten. Mitä sillä on sitten niin väliä, mikä olet.'' Aidou sanoi. '' Ei ulkokuori ratkaise, vaan sisin'' Poika sanoi hymyillen hieman. '' Jos en itse ole tavallinen ihminen, miksi sitten sinun täytyisi olla''
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 1, 2009 22:00:48 GMT 3
Alex kurtisti kulmiaan saadessaan vajavan vastauksen. Alex ei todellakaan tiennyt, kuinka lähellä oikeaa vastausta hänen arvauksensa oli.. Alex päätti joka tapauksessa kertoa Aidoulle itsestään hieman, jotta tällä olisi muuta ajateltavaa neidon hoitaessa tämän haavoja. - Eli. Siinä räjähdyksessä.. Sen jälkeen makasin monia viikkoja sairaalassa koneissa kiinni. Elämäni oli kiinni niistä koneista, ja sähkökatko tarkoitti minun pikateloitustani.. Eräs tiedemies, joka on tutkinut ihmisen normaaleja sähköimpulsseja ja.. Alex kurtisti kulmiaan keskeyttäen hetkeksi laittaessaan pinsetit Aidoun mahassa olevaan syvään haavaan ja ottaessaan kiinni luodista. - ..kaiken näköisten sähkövempaimien sopivuutta ihmisekehoon.. Hän keksi erilaisia yhdisteitä, jotka kestivät niin nanoteknologisia osia kuin myös orgaanisia ihmisen osia. Alex puristi pinsetit kiinni ja veti tasaisesti koskettamatta haavan reunoja. Luoti päätyi lopulta pöydälle. - Joten. Hän vei minut pois osastolta.. Olin vajonnut koomaan, joten hän sai rauhassa työskennellä. Hän lavasti minun kuolemani, siksi nimeni vaihtui Natashasta Alexaksi.. Hän kutsui sitä uudelleensyntymiseksi. Muistan kaiken edellisestä elämästäni, mutta en ole enää se ihminen. Neito puhdisti pinsetit desinfiointiaineella ja katsoi olkapään ampuvahaavaa. - Siis suomeksi sanottuna, olen nanoteknologisesti paranneltu yli-ihminen. Alex keskittyi haavaan kulmat kurtussa ja upotti pinsetit haavaan varoen. Alex sai kiinni luodista ja veti sen ulos. Pian sekin makasi pöydällä toisen vieressä. - Noin. Neito repi haavatyynyjen pakkaukset auki ja asetteli ne hyvin haavojen päälle. Sitten sideharsoa ja teipillä kiinni. - Sinulla on poskessa jokin pieni ruhje.. Vai onkohan se vain verta haavasta? Alex silmäsi tämän poskea tarkkaan. // //
|
|
|
Post by Themily on Aug 1, 2009 22:55:21 GMT 3
Aidou katseli hiljaisena kun Alex teki työtä hänen haavojensa parissa kertoessaan itsestään pojalle. Hän ei puhunut väliin mitään, hän ei halunnut keskeyttää toista, joten hän päätti kuunnella toista vain hiljaa. Ei hän oikein edes tiennyt mitä sanoa toiselle.
Aidou puraisi huultaan pienesti Alexin laittaessa pinsetit hänen mahassa olevaan haavaan ja vetäessään luodin pois sieltä. Kovin isoa reaktiot luodin vetäminen ei sitten tehnyt, poika oli aikalailla tottunut siihen ollessaan mafiaporukoiden mukana ''keikoilla''. Siellä jos saikin haavan jos toisenkin, joko ampumahaavan tai muulla jutulla tehdyn. Pojan kehossa olikin aika monta ampumahaavan tai muun haavan arpia. Hän oli mafian ''salainen ase'', häntä käytettiin hyväksi, koska poika oli melkein kuolematon. Pieni haava ei tekisi tuhoa, ja se parantuisi aika nopeasti.
Aidou havahtui ajatuksistaan Alexin ottaessa luotia vuorostaan hänen olkapäästään. Poika silmäili toisen keskittynyttä ilmettä hiljaa. ''Kiitos'' poika sanoi lopulta naisen saadessa sidottua häneen haavansa.
Aidou nosti käden poskellensa hierasten siitä verta. '' Verta se vain on'' poika vastasi toisen kysymykseen. Vertahan se vain oli hänen otsan haavasta, joka oli vuotanut toisen silmän päältä ja mennyt sitten poskea pitkin alas. Aidou tuijotti toista hetken tämän tutkaillessa hänen poskeensa. Poika puraisi huultaan hänen katseensa laskeutuessa toisen kaulalle. Nopeasti Aidou käänsi katseensa muualle. Hän oli tulossa hulluksi, aivan varmasti. Hän kuuli toisen suonissa virtaavan veren ja se oli saada hänet hulluksi.
'' Minunlaisiani inhotaan eniten maailmassa. '' Aidou sanoi hetken päästä. '' Meitä ei hyväksytä sen takia mitä teemme. Olemme pahoja, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.''
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 2, 2009 2:29:31 GMT 3
((Eli tätä jatkettiin mesessä. The worst feeling ins't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone = Ikuto Jenna/MuShRoOmEr = Jentami))
MuShRoOmEr sanoo: Alex kuuli nuoren miehen kiittävän ja soi tälle hymyn. Alex oli aikaisemmin nostanut nuorukaisen paitaa saadakseen mahassa olevan haavan hoidettua, ja sitten siirtänyt hihaa saadakseen olkapään kuntoon. Nyt Alex tarkasteli paitaa samalta paikaltaan ja vilkaisi pojan otsaa. - Taidat tarvita tuohonkin jotain.. Alex virnisti ja osoitti pojan paitaa. - Tuo täytyy ottaa pois. Villieläimet haistavat sen ((Mietin tässä että Aidouhan on Alexia vanhempi.. Neito nimittäin on 19. Onko sulla jotain erityisiä suunnitelmia näiden kahden varalle? ) ) ((perhanan lyhyitä näistä tulee mutta ei kai se haittaa )) Alex kuuli tämän sanovan että hänenlaisensa ovat inhottuja ja pahoja. Alex kohotti kulmiaan ja hymyili. - Minunlaisiani taas sanotaan ällöttäviksi, ihmisenkuviksi, epäjumaliksi.. (( oli pakko lisätä ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: Aidou kosketti otsassaan olevaa haavaa varovasti kääntäen katseensa takaisin Alexiin. '' Äh, ei se ole paha. Se on vain pieni naarmu'' poika sanoi. Paidastaan hän kyllä oli samaa mieltä, kuin nainen. Se täytyisi ehdottomasti ottaa pois. Poika tarttui paida reunaan ja veti sen päältään pois. Poika katseli paitaa ja siinä olevia kahta luodin reikää hetken. ((No voi sun perse se lähetti sen jo. Ooota, lisään viel jotain)) Aidou oli aika laihahko, mutta lihaksikas. Pojan iho oli kalpeampi kuin tavallisten ihmisten, sen erotti hyvin varsinkin hyvässä valaistuksessa, pimeässähän sitä ei erota. Pojalla oli etupuolella, mahanpuolella, ylempänä rintakehän tienoilla yksi arpi, joka oli tullut miekasta. Selässään pojalla oli kolme ampumahaavan arpea ja yksi miekan tekemä. ((Jatkuu)) Kaiken kaikkiaan Aidoun keho oli aikalailla silvottu. Pitkin poikin niin mahan, että selän puolella meni pitkiä naarmuja sun muita viiltohaavan tyyppisten haavojen arpia. Poikaa oli kohdeltu aika huonosti, sen näki. Aidou nosti katseensa taas Alexiin, mutta käänsi sen pois päin jälleen kerran. '' Niin, mutta te ette tee semmoista kuin minunlaiseni'' poika sanoi jokseenkin masentuneen kuuloisena. ((Siin. Ei haittaa vaikka tulee lyhyttä näin mesessä, olen tottunut siihen. Olishan mulla jotain suunnitelmii, entä sul?))
MuShRoOmEr sanoo: Alex katseli järkyttyneenä Aidoun silvottua kehoa. Tämä nosti kätensä kuin lumottuna ja seurasi arpien tekemää verkostoa sormillaan. Alexin kasvoilla oli pehmeä ilme, kulmat hieman kurtussa. Alexin suu oli muutaman millin auki ja tämä istui Aidoun edessä lattialla. Alexin silmät olivat pehmeän siniset illan kajossa, joka kurotteli viime säteitään ikkunasta. Viimein neito havahtui. Hymy. (( jotain, ehkä haluaisin ehkä kuulla mitä itse olet suunnittellut )) (( hieman jatkuu ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: ((En ole koskaan varmaa kuunnellu mitään psykedeelisin biisejä XD Mulla on nyt joku japsi laulujen kuuntelu aika XD))
MuShRoOmEr sanoo: Neito kuunteli nuorukaisen sanoja. - Kerro minulle. Alex katsoi tämän silmiin pehmeänsinisillä silmillään ja hymyili toispuoleisesti. - Sitten näet, miten reagoin. (( ok Muutamat kaverit kuuntelee kans japanilaista musiikkia )) (( Haluatko valottaa mulle mitä oot suunnitellut vai tuleeko se tässä pelin ohella selväks? ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: ((Ajattelin jotai romanttista, mutta ihan miten sinä haluat))
MuShRoOmEr sanoo: (( Kyllä se mulle käy )) (( Kuulostaa hyvältä ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: Aidou käänsi katseensa nopeasti takaisin Alexiin tämän alkaessa lumottuna katseleen hänen arpiaan. Pieni heiveröinen puna nousi pojan poskelle tämän katsoessa toiseen, tämän kasvoja ja ilmeitä. Hän ei ollut tottunut tälläiseen ei todellakaan, kukaan ei ollut kohdellut häntä näin, no ystävällisesti. ((Jatkuu)) Toisen käskiessä häntä kertomaan poika huokaisi pienesti, hän ei tiennyt voisiko kertoa toiselle, jos tämä vaikka alkaisi inhota häntä sen jälkeen. Puheen aihe ei ollut pojalle mitenkään mieluinen, se oli jokseenkin vaikea, mutta jotenkin poika tunsi ''velvollisuutta'' kertoa toiselle, olihan tämäkin kertonut mikä oli. Aidoun punaisen väriset silmät tuntuivat punertavan enemmän pimeällä. ((jatkuu) Kuten vampyyreilläkin, hänenkin silmänsä punersivat, '' hohtivat'', pimeällä. '' Olen uskomattoman nopea, vahva, minulla on paremmat aistit kuin yhdelläkään ihmisellä, ihoni on kalpea ja jääkylmä, silmäni ovat punaiset...'' Aidou aloitti hiljaa katsoen suoraan Alexin silmiin. '' Etkö arvaa jo?'' Poika sanoi jokseenkin hymyillen. ((Tommonen))
MuShRoOmEr sanoo: Alex huomasi puheenaiheen olevan vaikea Aidoulle, mutta tiesi kuinka tärkeää olisi tietää. Tämän kerätessä rohkeutta sanoa jotakin, Alex nosti kätensä ja nojasi sen Aidoun polvelle. Alex hymyili rauhoittavasti. Aidoun viimein saadessa sanottua jotakin Alex kuunteli tarkkaan. *Arvaan minä.. Mutta se on parempi jos saan hänet sanomaan suoraan.* Alex hymyili ja kohotti toista kulmaansa. (( jatkuu)) *Mutta ehkä on reilua kertoa hänelle aavistuksestani.* Neito virnisti ja tönäisi poikaa hieman rintaan sormenpäällään. - Arvelisin että olet vampyyri. Muuten olisin arvannut haltiaa, mutta heidän ihonsa on lämmin, suorastaan kuuma verrattuna normaali-ihmiseen. Alex nousi seisomaan ja suoristi Aidoun hiussuortuvan pois silmiltä. Alex katsahti kattoon. - Oletko sinä.. Paha? Niinkuin.. (( jatkuuu)) - Tiedätkös, ei pahantahtoinen vaan.. vain paha. Ei ehkä ilkeäkään. Pelkästään paha. Alex katsoi Aidouta hieman vakavilla silmillä. Alex itse oli sielultaan musta, eikä aikoisi pilata kenenkään puhdasta sielua. Jos Aidoulla olisi sellainen.. Alex ei koskisi häneen pahalla. Alex ei tekisi hänelle pahaa, hän.. Neito hymyili hieman odottaen vastausta. (( vähän sekava mutta toivottavasti tajuat ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: Aidou katseli Alexin silmiä tämän puhuessa. Toinen nousi hetken päästä seisomaan ja suoristi hänen hiussuortuvan hänen silmiltään. Poika oli vakavan näköinen puhuessaan tästä asiasta. '' Vampyyri, sehän se...'' Poika sanoi naisen arvatessa oikein. '' Ei kokonaan, vain puoliksi..'' poika sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. '' Mutta en silti tapa ketään veren juomisen takia, en juo verta. ''(Jatkuu)) Veren mainitseminen tai sen juomisen mainitsiminen teki Aidoun kasvoille jokseenkin inhoksuvan ilmeen. Hän ei voisi kuuna päivänä juoda verta, varsinkaan ihmisestä. '' Tuoreen veren haistaminen, varsinkin ison määrän haistaminen, meinaa saada minut sekaisin. Se pistää nenään ja leviää joka puolelle kehoa saaden vampyyri veren kiehumaan...'' ((Jtkuu)) '' Voin kuulla suonissasi virtaavan veren tai sen kuinka sydämmesi hakkaa. Ja voin sanoa, ettei se oli mukavaa. '' Aidou sanoi virnistäen. '' Jos olisin niin paha, voisit olla jo kuollut...'' Poika sanoi virnistäen uudelleen. '' Riippuu vähän. Vampyyrin kannalta en, toisaalta taas...'' Poika sanoi lopettaen puheensa siihen. ((Tämmöne tälä kertaa))
MuShRoOmEr sanoo: Alex kuunteli tarkkaan Aidouta. Keskittyneet rypyt tämän otsassa ja sormet hypistelemässä minien helmaa. - Puoliksi, siis. Hmm.. Se on ehkä hyväkin, ettet juo verta.. Vaikka minua et saa tapettua juomalla vertani.. Kiitos tohtorin. Joisit sitä sen verran hitaasti, että solut ehtisivät uusiutua. Tietysti normaalilla ihmisellä ne eivät ehdi, siinähän kestää monta viikkoa.. (( jatkuu)) Alex soi pienen hymyn pojalle. - Olet jo paljon paremmalla päällä. Ilmeisesti olosi on parantunut? Haluaisitko syötävää? Alex naurahti hieman ja hipaisi ohimennessään Aidoun ehjää olkapäätä. *Ahh. Ei helvetti. Tuo jätkä on niin syötävän hyvännäköinen etten tiedä mitä hänen kanssaan teen.. Täytyy varmaan ryhtyä lesboksi* Alex nauroi viimeiselle ajatukselleen. Vai että lesbo. Pyh. ((jatkuu)) Neito asteli ruokakaapille, jääkaappia kun talossa ei ollut. Hän tiesi, että he olisivat täällä muutama päivää turvassa, sitten pitäisi lähteä ja polttaa maja. Alex käveli takaisin Aidoun luokse vilkaistuaan ruokakaappiin, joka ammotti tyhjänä lukuunottamatta kolmea purkkia hernekeittoa. - Eihän se ollut niin hirveää.. Kertoa minulle? Tiedän etten olisi saanut painostaa sinua, mutta ajattelin.. Alexin sanat hiipuivat loppua kohden. (( semmoinen ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: ((Ei juma, repesin tolle yhdelle kohdalle niin että.... Täytyy varmaan ryhtyä lesboksi.. XD ei juma))
MuShRoOmEr sanoo: (( Hahaha Sen oli tarkotus tuoda vähän huumoria liiankin vakavaan tarinankerrontaan )) (( Tai no, eihän se liian vakavaa ole ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: Aidou katsoi Alexiin. '' Totta'' poika kommentoi toisen puhuessa veren juomisesta. Minkähänlaista se elämä nytkin olisi jos hän joisi verta? Hän voisi olla varmaan jo haudassa, ihmiset kun eivät kauaa katselisi semmoisia verenimiöitä. Ne tapettiin mahdollisemman nopeasti, mutta kivuliaasti. No toisaalta poikahan voisi nytkin olla kuollut, jos hänen salaisuutensa olisi kaikkien tiedossa. ((jatkuu)) Tämmöisiä otuksia kun ei kauaa katseltu. Se oli jo kautta aikojen ollut niin. Kaikki vähänkin erilaiset tapetaan, kuuntelematta mitään vastaväitteitä. Ihmiset olivat pelkureita ja tulisivat aina olemaan. Aidou hymähti ajatuksilleen. Hän kuunteli taas Alexia tämän puhuessa. Toinen meni hänen ohitsensa hipaisten hänen olkapäätään.((jatkuu)) '' Mitä tarkoitat? Ainahan minä olen hyvällä päällä. '' Aidou sanoi vitsaillen. Hänen olonsa kyllä oli nyt parempi, eikä juttuseurakaan saanut pahalle päälle. Poika ei aikoihin ollut jutellut edes näin, kaikki karttoivat häntä. '' Ei minulla ole nälkä'' poika vastasi toisen kysymykseen. Hän ei kyllä ollut lähiaikoina syönyt kuin suklaapatukan, mutta silti hänellä ei ollut nälk. ((jatkuu)) Se varmaankin johtui siitä, että hänessä oli vampyyriä.'' Ainoastaan mafiaporukat tietävät tämän, olin heidän niin sanottu salainen aseensa. Tavallisille pulliaisille kun kertoisi, he lähtisivät oiis karkuun. Minut tapettaisiin saman tien mahdollisimman nopeasti, mutta kivuliaasti. Tungettaisiin paksu vaarna sydämmeen ja poltettaisiin roviolla... Se vasta olisikin mukavaa..'' Aidou sanoi virnistäe ((tommonen. Sori et oon hieman hitaamman puoloinen))
MuShRoOmEr sanoo: Alex nyökkäsi tämän sanoessa ettei ruokaa tarvittu. Aidou vitsaili melko paljon, ja Alex laittoi sen merkille tyytyväisenä. - Hyvä kun olet hyvällä tuulella, Alex sanoi nauraen heleästi. Kuunnellessaan Aidouta Alex varmistui tietämästään asiasta: Aidoun perimästä ei kerrottaisi kenellekään. Alex virnisti suloisesti viekas ilme silmissään ja matki ihmislasta: ((jatkuu)) - Paha vamppyyli, nyt tinut laitetaan itoon juhannutkokkoon! Alex nauroi ja vinkkasi silmää Aidoulle. Alex virnuili vielä hieman aikaa ja vakavoitui sitten kääntyen nuorukaisen puoleen. - Hmm.. Tiedätkö, mitä mafiapomo teki Thereselle ennen kuin sinä ja hänen apurinsa tulitte kuvaan..? Alexin silmiä alkoi kirveltää hieman, mutta tämä nieleksi kyyneleet takaisin. Hän halusi kertoa. ((jatkuu)) - Minä tiedän.. Haluatko kuulla? Haluaisin mielelläni kertoa sinulle.. Ehkä sitten ymmärrät vihani tavatessamme. Alex vilkaisi nuorukaiseen pahoitellen aiempaa. Alex asteli tämän luokse ja istui pöydälle. - Kerron jos haluat kuulla. Muuten vaikenen. (( melko lyhyt mutta on kiva ku näin pääsee nopeesti pidemmälle ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: Aidou katseli Alexia hymyillen pienesti koko ajan. '' Joo, laittakaa vaan. Olenkin varmaan hyvää sytykettä kokolle. Pääsis sitten helvettiin'' poika sanoi naurahtaen Alexin matkiessa pikkulasta. Sehän se tosiaan mukavaa olisikin päästä juhannuskokkoon, sais kunnon juhannus löylytkin samalla ja varmaan tulis hieno rusketus, vois kyllä vähä kärventyä. ((jatkuu))
MuShRoOmEr sanoo: (( ei hahah xDD kunnon juhannuslöylyt :'''D reeeps )) (( tuo oli oikein hyvä juttu ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: Tulis semmoseksi kärvähtäneeksi ihmismakkaraksi. Sehän se vasta mukavaa olisikin. Poika naurahti mielessään. Nopeasti poika kumminkin vakavoitui Alexin alkaessa puhua Theresestä. Siitä puhuminen oli varmaankin jokseenkin vaikeaa toiselle. '' En. Olen pahoillani, olisin ehkä voinut no pelastaa hänet, tappaa kaikki muut, mutta...'' Poika sanoi laskien katseensa maahan. ((jatkuu)) '' Se oli aikalailla ensimmäisiä kertoja kun olin mukana kenttätöissä. Aiemmin olin vain jossain laboratoriossa siitä lähtien kun täytin 11. Minulle tehtiin kaiken moisia kokeita. Kokeiltiin kuinka äkkiä paranen kun miekka tai joku muu vastaava lyödään kehoni lävitse, tai sitten kuinka äkkiä paranen ampumisesta, luunmurtumisesta, siitä, että viilletään valtimo auki jne. '' Aidou sanoi. ((jatkuu)) '' Theresen tappaminen laitettiin ensin minun hommakseni, minun harteilleni. Mutta kun kieltäydyin, sain vain osakseni kauhean rangaistuksen. Kieltäydyin koska en halunnut tappaa ketään ilman mitään syytä'' Aidou sanoi tuijottaen lattiaa. '' Sinulla olisi ollut täysi oikeus tappaa minut kun tapasimme.'' Poika sanoi nostaen katseensa Alexiin. Hän halusi kuulla toisen asian. ((Tämmönen. Sori, olin taas järkyttävän hidas ja tekstini on varmaan täynnä kirjoitusvirheitä))
MuShRoOmEr sanoo: (( Ei ollut hidas Ja täysin ymmärrettäväähän tuo teksti on Ei pidä olla niin tarkka )) Alex kuunteli järkyttyneenä suu auki, pudistellen päätään kun Aidou kertoi kokeista, joita hänelle oli tehty. - Järkyttävää! Sinun elämäsihän.. On ollut pelkkää kidutusta! Olikohan sinulle edes yhtään vapaa-aikaa.. Hirveää. Alex vapisi suuttumuksesta. *Kunpa saisin kiinni henkilön, joka on vastuussa kaikesta tästä paskasta, jota niskaani ja Aidoun niskaan on kaadettu.* ((jatkuu)) Neito sulki silmänsä ja koetti rauhoittua. Aidou kertoi, kuinka oli kieltäytynyt Theresen tappamisesta ja se sai aikaan lämpimän aallon Alexin sisällä. - Aidou, Aidou.. Sinä teit oikein. He eivät. Odotas kun kuulet.. Alex puri alahuultaan kovaa neidon silmien kostuessa kuumilla kyynelillä, joita tämä vihasi. *En halua vetistellä, hän luulee vielä että kerjään sääliä..* ((jatkuut)) Alex tuijotti kattoon ja räpytteli silmiään hetken. Sitten neito avasi ääntään hieman ja aloitti asiallisella, kylmällä äänellä kuin kertoisi päivän säätä. - Tämä entinen pomosi löi Thereseä niin kauan että hän ei jaksanut taistella vastaan. Hän löi isosiskoani päähän, vatsaan, jalkoihin, kasvoihin.. Therese oli aivan veressä. En erottanut hänen mustia hiuksiaan verestä.. ((jatkuu)) Alex veti henkeä. - Sitten, kun Therese viimein makasi aloillaan valittaen ja vaikertaen.. Alex puri huultaan ja rutisti kätensä nyrkkiin rystyset valkoisina. - Hän raiskasi Theresen.. Hän ei välittänyt, kun Therese huusi ja itki, hän ei välittänyt vaan löi siskoani ja nauroi vastenmielistä, kuvottavaa naurua.. Hän ei lopettanut.. ((jatkuu)) Alex sanoi ääni vapisten ja lopulta pettäen. Alex painoi päänsä ja antoi kyynelten valua tämän kauniille kasvoille. Alex veti henkeä ja puristi taas kätensä nyrkkiin. Neito jatkoi. - Seuraavaksi, muutamien minuuttien päästä paikalle tulit sinä ja pomon apurit. Loput tiedätkin.. Äläkä kysy mistä minä tiedän kaiken.. Olin siellä. ((Jatkuu)) - Te ehditte räjähdyksen alta pois.. Minä en. Alex vaikeni ja nojasi päänsä käsiinsä itkien äänettömästi. ((sellainen. vähän draamaa ))
The worst feeling isn't Death, It is knowing that you aren't needed, That you are alone sanoo: '' Niin, mutta no heidän mielestään oli varmaan hauskaa kiduttaa lasta sillä tavalla. En päässyt enää ede kunnolla perheeni luo, näin heitä silloin tällöin. Kaiket päivää tehtiin joko kokeita tai sitten olin tyrmässä. '' Aidou sanoi hiljaa. Hän hiljentyi kuuntelemaan toista tarkkaan ja hiljaa. Hän ei halunnut keskeyttää toisen vuodatusta, tämän aloittaessa sen. ((jatkuu)) Aidou tunsi olonsa inhottavaksi. Hän tunsi jokseenkin syyllisyyttä asiaan. Jos hän vain olisi. Poika puri huultaan purren hampaitaan yhteen raivoissaan. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja piti sitä puristettuna nyrkissä niin, että rystyset muuttuivat valkoisiksi ja pienet haavat tulivat kämmeniin, ja veri alkoi hieman vuotamaan haavoista. Poikaa suoraan sanottuna kuvotti se mitä Alex kertoi. ((jatkuu Se mitä toisen siskolle oli tehty, oli kuvottavaa. Aidou ei tiennyt mitä tekisi samassa tilanteessa, jos hänen siskollensa olisi tehty noin. Poika tuijotti lattiaa tuntien syyllisyyttä ja raivoa mafiaporukoita kohtaan. Hän kirosi näitä mielessään helvettiin, alimpaan helvettiin. Sanoin kuvaamaton raivo paloi hänen sisällään ja hän olisi halunnut tappaa heidät kaikki heti. ((jatkuu)) Aidou nosti katseensa Alexiin tämän lopettaessa puheensa ja hiljaisuuden laskeutuessa heidän yllensä. Poika puri huultaan kävellen äänettömästi toisen luo ja yhtäkkiä mitään sanomatta, veti Alexin ''syliinsä'' kietoen kätensä lohduttavasti toisen ympärille. Toinen voisi työntää hänet pois mutta hän halusi lohduttaa toista. ((Siinä))
MuShRoOmEr sanoo: Saatuaan tarinansa kerrottua Alex huokaisi syvään, tai ainakin hänen piti. Hän oli ehtinyt ottaa happea, kun Aidou nosti hänet ylös ja syleili häntä. Alex hämmästyi hieman mutta laski päänsä tämän terveelle olalle ja antoi kyynelten valua. Itkettyään tarpeeksi Alex kiersi kätensä hitaasti Aidoun ympärille ja rutisti häntä hellästi, varoen ettei satuttaisi. ((jatkuu)) Alex painoi hetkiseksi päätänsä Aidoun kaulakuoppaan ja nosti sitten päänsä. - Kiitos. Kiitos kun et tappanut siskoani.. Teit kaiken mitä voit. Et olisi voinut tehdä enempää.. Mutta kello on jo paljon. Meidän olisi parempi hakeutua nukkumaan.. pian.. Paitsi jos haluat puhua jostain. Alex oli hieman hämmentynyt; hän ei koskaan ollut ollut tällä tavalla lähellä ketään. ((jat.)) Hänet oli joko haluttu heti sänkyyn, tanssivan tai sitten kuolevan. Alex ei muistanut vanhemmistaan paljoakaan, muistipa vain sen, kun hänen isänsä oli nostanut tytön letistään huoneeseen tämän rikkoessa isän taloasetelman, joka muistutti nukkekotia. - Aidou.. Alex laski katseensa lattiaan. - Minä.. teen.. olen peitehommissa.. ilotalossa.. ((jatkuu)) Alex huokaisi. *Miksi minun on pakko olla rehellinen hänelle?* Alex katsoi Aidouta silmiin. - Öööhhmmm,,, ajattelin että haluaisit kenties tietää, Alex sanoi ja virnisti hieman, kuin kokeeksi. Alex haroi hiuksiaan vasemmalla kädellä ja rauhoittui sitten. Neito sipaisi Aidoun poskea ja perääntyi tämän syleilystä hitaasti, kaihoisasti. - Mmm. Voimme puhua siitä jos.. Tai siis,, Heh.. ((jat.)) Alex oli aivan sekaisin. Hän ei tiennyt miksi tunsi olevansa velkaa anteeksipyynnön Aidoulle, hän ei tiennyt olevansa seuraavan uhan uhri: rakkauden. Alex ei tiennyt ihastuneensa arpiseen puolivampyyrinuorukaiseen, jolla oli syntisen upea vartalo.
|
|
|
Post by Themily on Aug 6, 2009 0:02:02 GMT 3
Aidou pysyi vaiti Alexin itkiessä häntä vasten. Tunteiden purkaminen oli hyväksi. Hän vain halasi toista, antaen tämän rauhassa purkaa surunsa. Hän ei mitenkään halunnut keskeyttää toisen itkemistä.
'' Ei siinä mitään kiittelemistä ole, olin kumminkin osallisena, vaikken tappanutkaan siskoasi.'' Aidou sanoi naiselle tämän kiittäessä häntä, ettei hän ollut tappanut tämän siskoa. '' Niin, olisi varmaan parasta mennä nukkumaan.'' poika totesi. Kello todellakin oli jo paljon, hän ei ollut oikein huomannut ajan kulua. Poika nosti katseensa kattoon miettien jotain.
Aidou laski katseensa nopeasti Alexiin tämän alkaessa puhuun. Poika tuijotti toista hetken ennen kuin naurahti toisen sanomiselle. Eihän siinä toki mitään naurettavaa ollut, mutta se nyt oli tullut jokseenkin niin yhtäkkiä ja jotenkin hassuun aikaan. '' Mikäs synnintunnustus tämä on?'' poika naurahti katsoen toiseen. '' Mitä vikaa siinä sitten? On niitä huonompiakin paikkoja'' poika sanoi. Aidou silitti tai no oikeastaan melkein pörrötti toisen hiuksia. '' Olet ihan hassu''
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 6, 2009 13:57:47 GMT 3
Alex istahti penkille. Aidou oli vain nauranut hänen ammatinvalinnalleen, ja Alex nauroi myös. - Ne hommat on kyllä jääneet vähemmälle kun on ollut kiirettä.. Alex virnisti. Sitten tämä nousi ja käveli mökin perälle laittaakseen pedin valmiiksi.
- Täällä on vain yksi sänky, joten minä luultavasti nukun tuossa, sanoi neito osoittaen nojatuolia. Hän pudisteli sängystä ottamansa peitot ja laittoi ne takaisin. - Kyllä siinä paremmin kärsii nukkua kuin hiekalla. Alex hymyili. Sitten tämä asteli Aidoun luokse auttaakseen hänet sänkyyn. Alex laittoi kätensä tämän kainalon alitse ja vyötärön ympäri, siten hän saisi Aidouta tuettua hyvin. *Hän ei välttämättä tarvitse tukea.. mutta on mukava kun joku on lähellä ja pitää huolta. Tiedän sen koska minulla ei nykyisin ole ketään joka välittäisi tai huolehtisi..* Alex sipaisi hiuksensa pois silmiltä. - Noniin, tules nyt. Alex naurahti hieman. - Herralle on laitettu viiden tähden peti valmiiksi, haluaako herra että saatan teidät pedillenne? Alex virnuili ja nosti Aidoun tuolilta.
- Aamupalaksi on luultavasti hernekeittoa.. Mutta kyllä se parempaa on kuin ei mikään. Ja aamulla lähdemme ennen kello yhdeksää. Alex talutti Aidouta varovaisesti pedille päin.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 10, 2009 0:41:37 GMT 3
((Tässä välissä keskustelua jatkettu mesessä.))
Alex oli kävellyt talon ympäri ja tuli nurkalle. Hän kuuli kuinka ulko-ovi avattiin väkivaltaisesti, ja kuuli Aidoulle annettavan sähköiskun. Neito tukki suunsa nyrkillään ollakseen huutamatta, ja katseli kuinka kaksi miestä raahasivat Aidouta autoon. Alex kuuli jotakin epämääräistä muminaa, josta ei saanut parhaalla tahdollakaan selvää.
Neito pysyi nurkan takana, varjossa. Tämä tiesi, että hän ei onnistuisi tappamaan kuin yhden paikaltaan, ja silloin toinen hyppäisi autoon vieden Aidoun mukanaan. Tietämättä mitä tehdä, neito jäi odottamaan.
Miehet menivät takaisin sisälle. Alexin päässä alkoivat hälytyskellot soida, kun tämä tajusi että he etsivät häntä. *Typerät.. Minun pitää keksiä jotain.* Alex hiippaili autolla näkymättömissä ja koetti herättää Aidoun ikkunan läpi. Alex keskittyi poikaan hetken ja huomasi että tämä oli hengissä, ja melko hyvissä voimissa jo.
Alex huomasi ylleen lankeavan varjon liian myöhään, ja toinen miehistä polkaisi neitoa voimalla oikealle jalalle. Alex huudahti kivusta ja kääntyi miestä kohti. Musta, kuunvalossa kiiluva pistooli nousi neidon silmien tasolle. - Autoon siitä. Meillä ei ole aikaa odottaa. Mies lausui hitaasti, hieman oudolla aksentilla. Alex laskeskeli mahdollisuuksiaan tappaa mies, mutta tajusi samassa ettei hänellä ollut kuin pieni viidakkoveitsensä. Neito löi päätään seinään ajatuksissaan. Alex puri poskiensa sisäpintaa kunnes maistoi veren suussaan.
Toinen, vaaleampi mies tuli tummemman vierelle ja osoitti auton takapenkille. Alex pudisti päätään haluten pelata aikaa, hän halusi miettiä miten paeta. - Raahaa luusi autoon, huora! Vaaleampi mies huusi ja nosti Alexin käsivarresta ylös. Alex laski painonsa molemmille jaloille, vaikka se teki kipeää. Neito puraisi kieltään. - Kohtele minua kunnioittavammin, rotta. Neito lausui jääkylmällä äänellä, eikä antanut pelon tai kivun kuulua äänestään. Mies ravisti hänen kättään, juuri sitä kipeää, ja Alex vinkaisi kivusta. Molemmat miehet räjähtivät nauruun. - Ja sinäkö luulet olevasi minun kunnioitukseni arvoinen? Ehei. Sinusta tulee minun oma kamarihuorani, ja pikku poikaystäväsi pääsee takaisin työnsä pariin.. Tällä kertaa merkattuna. Mies virnisti pahaenteisesti. Neidon sisällä leimahti liekki, ja tämä sylkäisi miestä kasvoille.
Mies vaikeni. Pyyhki syljen kasvoiltaan. Sitten tämä tarttui Alexia molemmista olkapäistä ja painoi tämän autoa vasten painautuen itse perässä. Miehen pahalta haiseva hengitys sai neidon melkein yökkäämään. - Sinulle täytyy ilmeisesti opettaa tapoja. Voisin käyttää sinua tässä nyt ja heti, mutta en koske noin likaiseen ja huonosti käyttäytyvään naikkoseen. Opettele käyttäytymään kuten kunnon kotihuoran kuuluukin, niin voit nähdä poikaystäväsi vielä hengissä automatkan päätyttyä. Nyt, autoon. Meillä on pitkä matka. Miehen ääni oli matala ja vaarallisen hiljainen, melkein kuin ilma juuri ennen myrskyä. Painostava. Pakottava. Alexin luonteelle otti koville jättää mitään sanomatta, mutta hän ei voisi tehdä nyt mitään muuta Aidoun hyväksi kuin vaieta. Mies naurahti ja käänsi Alexin vatsa autoa kohti, sitoi tämän kädet ja läimäisi tätä takamukselle. Sitten tummempi mies avasi auton oven ja paiskasi Alexin sinne.
Alex istui Aidoun vieressä. Aidou makasi penkillä, ja Alex päätti nostaa hänet istumaan. Alex pujotti päänsä Aidoun kaulan alle ja nosti tämän vaivaalloisesti istumaan. - Oletko tajuissasi? Alex kysyi huolissaan toivoen Aidoun olevan hereillä. *Toivon ettei hän nähnyt tai kuullut mitä tuo mies sanoi.. Tunnen itseni niin turhaksi.*
Alex istui autossa kyyneleiden polttaen tämän suljettuja silmäluomia.
|
|
|
Post by Themily on Aug 18, 2009 23:15:12 GMT 3
//Ensteks haluun pyytää ANTEEKSI, etten ole vastannut tähän peliin jestas aikoihin. Anteeksi, anteeksi, anteeksi kauhisti. Lukio ja muu on ny vienyt huomioni niin. En eilenkää keriinny vastaan, piti kyllä, mut sit en päässykkää ku tuli este eteen. Sori ihan hirveesti. Yritän vastailla jatkossa paremmin//
Aidou makasi auton takapenkillä hiljaa liikkumatta, hän oli ilmeisesti vieläkin tajuton. Hänen rintakehässään oli punainen jälki kohdassa, mihin hän oli saanut sähköiskun.
Poika oli täysin tietämätön ulkopuolisesta elämästä. Hän vain vellui syvässä unentyyppisessä tilassa, pimeässä paikassa keskellä ei mitään. Hän näki kuin unta, tai pikemminkin painajaista. Hän oli nähnyt sitä monta kertaa aiemmin, aina joskus kun nukkui. Hyvä puoli oli se ettei hän hirveästi nukuskellut joten hän ei sitä kauheasti sillä tavalla nähnyt. Uni kertoi menneisyydestä, yhdestä päivästä, jolloin kaikki kauhea sai alkunsa.
Yhtäkkiä kirkas valo tuli Aidouta kohti ja hän aukaisi hieman silmiään. Hän katsoi hieman ympärilleen. Missä hän oli? Poika kuuli Alexin sanat juuri ja juuri tokkuraisena. Poika mumisi jotain vastaukseksi, ennen kuin hänen silmänsä painuivat taas kiinni ja hän vajosi taas pimeyteen. Poika kaatui nojaamaan Alexin olkapäähän hieman.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 19, 2009 19:37:46 GMT 3
Aidoun osoittaessa jonkinasteisia elämänmerkkejä Alex huokaisi helpottuneena. Eivät ne olleet tappaneet Aidouta.
Alex väänsi kätensä väkisin, kivusta ähkäisten päänsä yli ja siirsi Aidoun makaamaan syliinsä. Alexin silmiä polttaneet kyyneleet olivat nyt muuttuneet hillityksi raivoksi, suunnitelmiksi neidon pään sisällä. Tämä loi ja hylkäsi suunnitelmia toisensa perään, kunnes lopulta keksi hyvän. Alexin kasvoille nousi ivallinen hymy, ja tämä piilotti sen laskemalla päänsä ja teeskennellen nyyhkäisevänsä.
*Minun pitää vain saada tietooni mihin Aidou viedään. Se, mitä minun on tehtävä, ei ole mieluista hänelle mutta se on ainoa keino jolla pääsemme pois. Nyt minun on keskitettävä kaikki energiani Aidouhun, ehkä saan siirrettyä hänelle omastani jos oikein yritän.* Alex sulki silmänsä tiukasti ja ajatteli Aidouta. Alex ajatteli hetkeä, jolloin oli tajunnut ihastuneensa - lue rakastuneensa - Aidouhun. Alexin ajatukset juoksivat kohti hetkeä, jolloin hän suuteli Aidouta ja juoksi ulos haluten suojella tätä. Voimakas, sykkivä energian virta saavutti Aidoun. Nyt olisi heidän onnestaan kiinni, pystyisikö Aidou vastaanottamaan sen.
Voimiensa loputtua Alex avasi silmänsä raolleen ja puuskutti äänettömästi. Auto oli jossain aavikolla, mutta ilmeisesti alkoi lähestyä jonkinlaista kaupunkia. Auton tummennetut takalasit ahdistivat Alexia, ja tämä unelmoi raikkaasta aamutuulesta kasvoillaan. Alex vilkaisi Aidouta, jonka pitäisi tulla tajuihinsa pian. Ja jos energian vastaanottaminen oli onnistunut, hänen pitäisi olla hyvässä kunnossa.
Alex katseli autossa tarkasti ympärilleen, kuitenkin esittäen hyvin pelokasta, miltei hysteeristä. Neito tiesi osaavansa hyvin esittää hysteeristä, ehkä jopa skitsofreenistä roolia. Tämä ei uskonut sen auttavan "The Housessa", johon miehet heitä veivät. *Ilmeisesti heillä on uusi päämaja. Toivon, että he eivät yritä tappaa minua. Jos kuulen että he aikovat, vapautan Aidoun vaikka henkeni uhalla. Aivan sama. Henkeni ei ole niin tärkeä.. Mihinkään kokeisiin minua ei saada, tapan itseni mieluummin vaikka omin käsin. Tiedän miten se on helppoa.* Alexin valtasi kylmä tunne, joka alkoi niskasta ja valui alas varpaisiin saakka. Alex hytisi ja kurtisti kulmiaan, mutta tiesi kuitenkin täysin mikä häntä vaivasi. Nyt pitäisi saada Aidou hereille.
Joten neito kuiskasi hyvin hiljaa Aidoun korvaan, niin ettei auton kolinalta sitä kuulisi kukaan muu. - Aidou, Aidou.. herää. Sinun täytyy herätä. Kuuntele tarkkaan. Minulla on suunnitelma, jonka aion toteuttaa. Sinun ei tarvitse tietää sitä vielä, kerron sinulle aikanaan mitä sinun pitää tehdä. Alex otti syvään henkeä. Tässä kohtaa Aidou suuttuisi, jos hän hiemankaan Alexista välitti. Tai niin Alex tietysti ajatteli. Neito jatkoi kuiskaten. - Tuo vaaleampi mies aikoo kuulemma tehdä minusta itselleen huoran. Suoraan sanoen, en haluaisi jatkaa sitä työtä.. Mutta tämä miespä ei siitä välitä. Hän taitaa olla joku täydellinen mulkkusadistiraiskari, aivan kuten se eilinen pomokin. En tiedä. Mutta älä välitä.. Osaan käsitellä hänenlaisiaan. Lupaa minulle pitää huoli itsestäsi, lupaathan?
Alex ehti sanoa loppuun kun auto pysähtyi liikennevaloihin. Alex tiesi että Aidou vastaisi vasta kun auto olisi taas liikkeessä. Alex voi vain toivoa parasta odottaessaan Aidoun vastaavan.
|
|
|
Post by Themily on Aug 19, 2009 23:20:33 GMT 3
Aidou lojui taas tyhjyydessä, yksin. Hänellä oli kylmä, ja paha olo. Paha tunne roihusi hänen sisällään. Ei sellainen paha olo, että hänen teki huonoo, vaan vähän erilainen. Hän oli tuntenut näin jo kauan. Hän oli aina yksin, eikä kukaan välittänyt hänestä tai hänen tunteistaan. Hän oli kaikille vain lelu, joka leikin jälkeen jätettiin nurkkaan lojumaan.
Yhtäkkiä outo, jokseenkin lämmin tunne yritti tunkeutua Aidoun sisälle. Se oli outo tunne, eikä poika tiennyt ensin oikein mitä tehdä. Pitäisikö se ottaa vastaan vai sulkea pois? Jos se vaikka olisikin vaarallinen. Jos vaikka hänen vampyyripuolensa ei hyväksyisi sitä ja jotain pahaa tapahtuisi. Tunne oli kumminkin jokseenkin niin voimakas, että se tunki väkisin sisälle.
Hetkeen Aidou ei vielä avannut silmiä, vasta sen jälkeen kun Alex alkoi puhuun, hän alkoi hereillä. Hän raotti hieman silmiään. Hänen korvissaan humisi, eikä hän kuullut kuin joitakin epämääräisiä sanoa sieltä täältä naisen puheesta.
Auto pysähtyi liikennnevaloihin, oli siinä hetken ennen kuin jatkoi matkaa. Aidou avasi suutaan hieman sanoakseen jotain, mutta mitään ei tullut pihalle. Hän ei saanut muodostettua sanoja, hän ei tiennyt mitä sanoa. Poika kampesi itsensä helposti istualleen. Hän liikutti käsiään hieman huomaten että hänen kätensä oli sidottu.
Ennen kuin Aidou huomasikaan, he olivat tulleet isohkon rakennuksen pihaan. Auto pysähtyi rakennuksen taakse, piiloon uteliailta katseilta. Miehet astuivat ulos autosta ja aukaisivat takapenkkien ovet. Toinen miehistä tarttui kovakouraisesti Aidouhun, toinen taas Alexiin ja vetivät nämä pois autosta ja lähtivät taluttamaan rakennusta kohti. Sisällä rakennuksessa odotti lisää väkeä. Aidou katseli ympärilleen purren huultaan vihaisen näköisenä yrittäen välillä vapauttaa käsiään. Hän tunsi paikan, tunsi todella hyvin.
Sisällä rakennuksessa odotti jotain muutakin, jotain jota Aidou ei ollut odottanut. Hänen siskonsa ja veljensä oli siellä. Kolme miestä pitivät heitä kiinni. Jokseenkin pojan siskot, tai oikeastaan toinen siskoista, näytti jokseenkin helpottuneelta nähdessään Aidoun, mutta hänen veljensä näytti muuta kuin helpottunuulteta. Tämän katse oli täynnä vihaa ja raivoa.
''Aidou!'' Nuorempi pojan siskoista huudahti, vääntäytyi irti miehen otteesta, joka piteli häntä ja yritti juosta pojan luo. Käsi kumminkin tarttui tiukasti hänen käsivarteensa ja vetäisi hänet kumoon maahan. Tyttö puraisi huultaan pidätellen kyyneliään katsoen veljeensä.
''Sinä senkin...'' Kuului vihainen pojan ääni, joka puolestaan oli ollut Aidoun veli. Tämä oli päässyt vapaaksi miehen otteesta ja kävi toisen miehen kimppuun raivoissaan lyöden tätä suoraan kasvoihin nyrkillä saaden miehen horjahtamaan taaksepäin. '' Tämä on kaikki sinun vikasi! Kaikki olisi paremmin, jos sinua ei olisi! Olisi parempi kun kuolisit!'' Poika huusi katsoen Aidouhun vihaisena, ennen kuin mies, jota hän oli lyönyt, tarttui häneen kiinni potkaisten häntä lujaa mahaan.
Aidou katsoi siskoihinsa ja veljeensä hiljaa sanomatta mitään. Hän ei vastannut mitään veljensä syyttelyyn, katsoi tätä vain hiljaa, jokseenkin surullisen näköisenä kääntäen katseensa pois päin.
//Noi ton siskot on aika lailla sillä tavalla vähän saman näköisiä kuin toi Aidou, mutta sen veli on aikalailla eri näköinen, eikä sit pakosti tunnistaisi ton veljeksi. Se on ihan melkein ton Aidoun vastakohta. Otinko muutes liikaa vapauksii tohon vuorooni? Voin muokata jos haittaa, aattelin vaan, että oli kiva vähän tuoda johonkin vaiheeseen noita ton Aidoun sisaruksii tohon.//
|
|