|
Post by Aqwell on Jun 6, 2009 21:45:43 GMT 3
//Jatkoa matkalla ties minne pelistä. Dinsilmeä odotan ja kuka vain saa liittyä peliin. Otsikko kertoo kaiken ^^ // Sáfire heräsi kaksikosta ensimmäisenä auringonsäteiden osuessa häneen riittävän paljon. Hän nousi varoen herättämästä Aqwelinea ja venytteli. Hän katseli ympärilleen. Silmeä ei näkynyt missään, mutta reppu oli paikalla, joka oletettavasti tarkoitti sitä, ettei haltija ollut kaukana. Pian hän ilmestyikin Sáfiren näkökenttään. Samalla hän kuuli takaataan rasahtavan äänen. Aqweline oli herännyt ja venytteli käsiään. "Huomenta unikeko. Olet meistä viimeinen" Sáfire tervehti hymyillen, vaikkei katsonutkaan pikkutyttöön päin. "Viimeinen kuinka niin?" hän kysyi vielä hieman tokkuraisena. "Silme heräsi ennen minua ja sinä vasta jälkeeni, vaikka olitkin kaikkein innokkaimmin lähdössä" Sáfire vastasi kääntyen Aqwelineen päin. Tyttö tuhahti hieman ja nousi kivelle, jossa Sáfire oli edellisenä iltana istunut, odottamaan Silmen paluuta.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 6, 2009 22:52:50 GMT 3
Vaaleana huuruava hengitys sulautui sumuun saman tien, kun se purkautui haltian huulilta. Ensimmäiset auringonsäteet kurkistelivat ujosti idästä hänen selkänsä takaa siinä vaiheessa, kun tarkat, syvänsiniset silmät erottivat sumussa kielekkeen ääriviivat. Huomatessaan samalla paikalla myös liikettä, haltia hymähti ja kiristi keveitä, äänettömiä askeliaan, kunnes pääsi aivan kielekkeen viereen ja hypähti sille kevyesti ja vaivattoman näköisesti. ”Huomenta”, hän toivotti pirteästi ja hymyili kaksikolle. ”En voi sanoa, että olisin pohtinut ehdotustanne, mutta koska minulla ei ole sen tärkeämpää päämäärää, lähden mukaanne enemmän, kuin mielelläni”, hän sanoi avatessaan reppunsa läpän. Sisältä hän kaivoi hiukan kuivahtaneen, mutta silti melko hyvän leivänkannikan, jota syöden hän istahti maahan risti-istuntoon. ”Niin, ja jos teillä on tarve täyttää vesivarastojanne, tuossa suunnassa on kirkasvetinen puro”, hän vielä neuvoi tällä kertaa aavistuksen hajamielisesti ja viittoi suuntaan, josta oli juuri tullut. Syvänsiniset silmät olivat nyt kiinni harmaassa taivaassa ja hänen ajatuksensa olivat jälleen kiinni kauniissa muistoissa. Hän olisi voinut vaikka vannoa kuulevansa, kuinka tuuli kantoi isällisen, lempeän kuiskauksen hänen korvaansa. ”Sinulla on kotkan vahvat siivet ja tuulen tahto olla vapaa. Seuraa tuota tahtoa ja anna siipiesi kuljettaa sinut taivaanrannan taakse pelkäämättä pudotusta. Jos uhkaat pudota, minä puhallan kovempaa tuulta siipiesi alle, tyttäreni”
((Plääh... Ajatus katkes totaalisesti...))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 6, 2009 23:17:24 GMT 3
Tuulinen päivä vuoristossa sai Catherinen tiukentamaan otettaan viitastaan. Vaikka tyttö yleensä nauttikin tuulesta, hän toivoi tuulen tyyntyvän. Hänestä ei ollut erityisen mukavaa niellä omia hiuksiaan. Catherinen matkatessa alemmas, hän saapui pieneen notkelmaan, joka tarjosi hieman tuulen suojaa ja raikasta vettä juotavasi. Hän oli muutaman päivän ajan vaellellut vuoristossa, nauttien siitä. Matveistakaan* ei ollut kuulunut pitkään aikaan mitään, eikä hän uskonut kuuluvankaan. Tämä näet oli lähetetty takaisin kotikyläänsä hoitamaan asioita, joista Catherine ei ollut saanut selkoa, juuri kun hän oli ollut saavuttamassa tyttöä. Se hymyilytti Catherinea.
Tyttö otti pitkän siemauksen notkelmassa olevasta purosta istuutuen hetkeksi nousevan auringon valoon, se oli niitä hetkiä, jolloin aurinko näyttäytyi muuten pilvisen taivaan takaa. Hän oli kävellyt vasta jonkin aikaa eikä onnekseen hän ollut tavannut ketään, kuten ei myöskään niinä monina päivinä joita tyttö oli täällä jo viettänyt. Siitä oli kauan, kun Catherine oli viimeksi saanut vain olla, tarvitsematta kiirehtiä koko ajan johonkin suuntaan. Vaikka hänellä oli jotakuinkin kaikkea muuta kuin rahaa tarpeeksi, hän oli tyytyväinen. Hetken kuluttua tyttö nousi ylös jatkaen matkaansa vuoren alarinteille. Tuuli, joka liikutti hänen hiuksiaan sinne tänne, sai Catherinen sitomaan hiuksensa kiinni.
Hän ei kauaa ehtinyt jatkaa kävelyään, kun kuulikin jo ääniä. Catherine pysähtyi töksähtäen ja nosti hupun varuillaan päähänsä. Niin mukavasti alkanut aamu oli vaarassa mennä pilalle. Catherine höristi korviaan yrittäessään kuulla mitä alempana puhuttiin. Hän yllättyi kuullessaan pelkästään naisten ääniä. He eivät vaikuttaneet olevan vaarallisia, ja hän voisi kysyä heiltä, olivatko nähneet muita matkalaisia.. Catherine mietti asiaa hetken, äänet tuntuivat vaimenevan. Hyvä niin, vaikka ei hänen hyvä tuulensa näin helpolla huononisi. Hän päätti katsoa, keitä nämä muukalaiset olivat, mutta sen lähemmin hän ei heihin tutustuisi. Jos heillä sattuisi olemaan sama matka, hän saattaisi harkita kulkemista heidän kanssaan jonkin matkaa..
*Catherinea takaa-ajava mies, joka haluaa saattaa hänet takaisin kotikyläänsä.
[[Tässä tämä nyt olisi.. Inspiraationi on hieman hukassa, anteksi.. -. -]]
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 7, 2009 14:09:05 GMT 3
"Huomenta" Aqweline sanoi pirteästi Silmen saapuessa leiriin. Kuin lehti, jonka tuuli oli juuri pois puhaltanut, hänen mielensä oli jälleen iloinen. Sáfire ojensi Aqwelinelle palan leipää ja puolikkaan omenaa, jota hän oli kantanut housunsa taskussa. Itse hän piti toisen puolen ja osan leivästä. "Mukavaa, että olet tulossa mukaan. En tiedä, kuinka pitkälle selviäisin yksin Aqwelinen kanssa" hän sanoi hyväntuulisena. Aqweline tyytyi vain hymyilemään suu täynnä leipää.
Yhtäkkiä Aqweline heristi korviaan. Hän kuuli vaimeita askelia ylempää vuoristosta. "Joku on tulossa" hän sanoi. Sáfire oli saman tien jaloillaan ja perääntyi muutaman askeleen lähes nelinkontin, kuten yleensä. "Jotain vaarallista?" hän kysyi hiljaisella äänellä. Oli täysin Sáfiren tapaista ylireagoida. "En usko. Askelten kevyydestä päätellen nainen, tai ilmanelementalisti" pikkutyttö vastasi. "Sáfire rauhoittui hieman ja palasi kivelle istumaan. Toivottavasti Aqweline sitten oli oikeassa. Nyt vain piti keskittyä pitämään hysteeria loitolla.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 7, 2009 14:55:29 GMT 3
Nuoremman varoitus ei aiheuttanut sen suurempaa reaktiota Silmessä. Hänkin oli kuullut keveät askeleet, muttei ollut pitänyt sitä uhkaavana merkkinä. Jos heitä lähestyvä henkilö olisi halunnut syystä tai toisesta olla heille uhaksi, ei tämän valitsema lähestymissuunta ollut siihen tarkoitukseen kovinkaan hyvä. Sàfiren reaktio taas olisi varmaankin saanut haltian huvittuneeksi, ellei tämä olisi näyttänyt olevan aidosti peloissaan. "Olen samaa mieltä Aqwelinen kanssa, en usko hänestä olevan meille uhkaa", Silme totesi ja nousi seisomaan. Vaikka hänen silmänsä olivatkin tarkat ja aurinko oli pikkuhiljaa nousemassa, sumu hankaloitti silti näkemistä. Hän hymähti hiukan ja katsoi siihen suuntaan, mistä askeleet olivat hetki sitten kuuluneet. "En tiedä kuka olet, mutta voisit yhtä hyvin näyttäytyä", haltia sanoi tyynesti, ilman uhkaavan vaativaa sävyä äänessään. Se olisi todennäköisesti vain saanut toisen piilottelemaan entistä visummin sumussa.
((Heh, ei se mitään Astarael... koska itsellänikin on pahemman kerran^^"""))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 7, 2009 16:59:18 GMT 3
Äänet voimistuivat ja joku pyysi häntä näyttäytymään. Vielä ei olisi mahdotonta perääntyä, Catherine ajatteli. Äskettäin noussut sumu kietoutui hänen ympärilleen, mutta ei haitannut hänen näkemistään. Catherine otti muutaman askeleen eteenpäin, nähdäkseen keitä alempana olevat olivat. Hän ei vaivautunut piilottelemaan sumun tarjoamaa suojee enempää. Matkalaiset olivat perin kummallinen joukko. Nelinkontin oleva tyttö, joka oli arviolta yli viidentoista mutta alle kahdenkymmenen, sinihiuksinen lapsi ja nainen, joka näytti olevan haltia.
Catherine kummasteli näin erikoista joukkoa, vuoristo ei ollut ensimmäinen paikka, missä olisi olettanut tapaavan tällaisen joukon. Heissä kaikissa oli jotain outoa, etenkin pikkutytössä ja tämän lähellä olevassa vaaleahiuksisessa tytössä. He eivät vaikuttaneet vaarallisilta, mutta pahimmassa tapauksessa hän uskoi ainakin haltian hyökkäävän, jos hän ei näyttäytyisi. Hieman haikein mielin hän poistui sumun syleilystä, vaikkakaan ei laskenut huppuaan. Se ei ollut tarpeen. Catherine silmäili joukkoa huppunsa varjoista. Hänen varmaan oletettiin tervehtivän ja esittäydyttävän. "Huomenta", Catherine lausui huolitellusti ja viileästi. Antaen katseensa viivähtää vielä kerran heissä kaikissa. Kauempaa hän ei ollut huomannut pikkutytön hyvin erikoisia, miltei karmivia silmiä, eikä toisen violetteja silmiä. Tuo ei varmasti ole ihminen.. Catherine ajatteli silmien lipuessa pikkutytön kohdalle. Heistä kukaan ei taida olla.. Tämä ei lisännyt yhtään tytön luottamusta henkilöitä kohtaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 7, 2009 17:36:59 GMT 3
Huppupäinen nainen astui esiin sumusta. Molemmat, sekä Aqweline, että Sáfire, katsoiva naista. Aqweline hieman kummissaan, kuin ei ymmärtäisi jotain, ja Sáfire varuillaan. Huppu, nostettuna ylös pään suojaksi, peittämään osaa kasvoista, ei koskaan tiennyt hyvää. Ties vaikka nainen olisi Dragorin uusi kätyri. Sáfirelta pääsi matala lähes kuulumaton murina hampaidensa välistä. Aqweline kuuli sen, joka ei ollut yllätys, ja katsahti häneen hieman murhaavasti. Sitten pikkutyttö nousi ja käveli naisen eteen katsoen häntä ylöspäin. "Otatko tuon hupun pois? Sáfi* pelkää huppupäisiä tyyppejä. Se sanoo, ettei niistä tiedä onko ne pahoja vai hyviä" hän sanoi lapsenomaisella äänellään hymyillen ja osoitti pelokkaan näköistä Sáfirea, joka sähästi, kun Aqweline mainitsi hänen syynsä. "Minulla on syytäkin pelätä" hän puoliksi sähisi ja puoliksi mumisi Aqwell-kielellä. Aqweline hymähti ja astui askeleen taaksepäin. "Olen Aqweline ja tuo tuossa on Sáfire**" hän sanoi ja osoitti blondia tyttöä, joka oli noussut nyt vähemmän uhkaavaan asentoon, mutta katsoi silti naista epäillen. "Kuka sinä olet?" pikkutyttö jatkoi. Ja taas nähtiin, ettei Aqweline malttanut odottaa kysymyksiään.
//Lausutaan siis *Saafi ja **Saafire. Hieman kummallinen tuli//
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 7, 2009 21:39:19 GMT 3
Silme ei pahemmin osallistunut sananvaihtoon, ainoastaan hymähteli hiukan pikkuisen käytökselle. Vaikka hän seisoi lihakset rentoina, paljaat käsivarret vain kevyesti puuskassa, syvänsiniset silmät tarkkailivat toista yrittäen tulkita tästä mahdollisimman paljon. Koska huppu varjosti naisen kasvoja, haltia ei osannut arvioida tämän ikää, mutta tuskin tämä ainakaan kovin vanha oli. Kuluneet vaatteet kuitenkin viittasivat enemmän kuin selvästi, että nainen oli ilmeisesti Silmen itsensä tavoin matkustanut paljon. Huomiota kiinnitti myös kevyt tikari vyöllä, toinen ei ilmeisesti ollut kovin suurten aseiden käyttäjä, saatikka pitkän matkan taistelija... Ellei tällä sitten ollut magiaa, jolla taistella etäisyydeltä ja tikari oli vain siltä varalta, jos lähikontakti taistelussa tapahtuisi. Silme tiesi kummankin päätelmänsä naisen taistelutyylistä olevan mahdollinen, mutta samalla hän tiesi voineensa hyvinkin erehtyä pahemman kerran. Aras oli aina opettanut, ettei kannattaisi jäädä täysin epäilystensä uskoon, mikäli ei ollut niistä varma. Tosin... ainakin toistaiseksi näytti myös siltä, ettei Silmen ollut minkäänlaista tarvetta edes saada tietää totuutta tuon vieraan taistelutavoista. "Huomenta vain teillekin", haltia sanoi kohteliaasti, oltuaan pitkän aikaa hiljaa. Kun kerran Aqweline oli esitellyt itsensä ja Sàfiren, eiköhän hänenkin se kuuluisi tehdä. "Nimeni on Din Silme, mutta jälkimmäinen riittää", hän lausui ja kumarsi lyhyesti, pieni hymynkare huulillaan leikitellen. Jos toinen oli matkustelunsa aikana pysähdellyt usein pienien kylien majatalossa, haltian nimi saattoi olla tuttukin. Silme itse tiesi itsestään kulkevan melko lailla huhuja niiden keskuudessa, joidenka kylissä hän oli usein poikennut. Siitä, mitä hänestä noissa huhuissa kerrottiin, hän ei tiennyt, eikä liioin välittänyt. Hän itse tiesi, kuka oli ja miksi matkusti, joten oliko hänen edes minkäänlainen tarve kuunnella muiden huhuja? ”Ja jos ajatus ei ole täysin mahdoton, näkisin itsekin mielelläni niiden kasvot, joiden kanssa keskustelen”, haltia tokaisi suoristautuessaan kunnolla seisomaan. Hänen huuliltaan soljuneet sanat eivät kuitenkaan olleet käsky sen enempää, kuin vaatimuskaan. Ne olivat vain toteamus ja samaan aikaan pyyntö. ”Jos huppuun on jokin merkittäväkin syy, minun puolestani voit antaa sen olla, vaikka häntä kasvojesi näkeminen tuntuisi rauhoittavan…”, hän keskeytti puheensa ja vilkaisi sivusilmällä Sàfirea, ”…mutta jos ei mitään muuta, voisit ainakin kertoa nimesi”, haltia päätti puheensa tällä kertaa ehkä hiukan vaativa sävy äänessään, mutta käsky se ei silti ollut. Hän ei itsekään juuri puhunut itsestään ja joillakin saattoi olla varovaisuutta pätevämpi syy kasvojensa peittämiseen, mutta toisaalta hän kyllä halusi vähintäänkin kuulla tapaamiensa henkilöiden nimen, jos ei mitään muuta. Syvänsiniset silmät kohdistuivat hupun varjoihin vastausta odottaen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 8, 2009 23:05:09 GMT 3
Catherine tunsi haltian tutkivan katseen itsessään, eikä tunnetta voinut kuvata kovinkaan mukavaksi. Pikkutyttö käveli hänen eteensä sanoen, Sáfiren pelkäävän huputettuja henkilöitä. Tämä nähtävästi oli näistä kahdesta vanhempi. Catherine katsoi pikkutyttöä epäilevänä, miten erikoisia he olivat. Hän ei pitänyt pikkuisen isojen mustien silmien tuijotuksesta ja kummeksui tämän erikoista pukeutumista ja hiusten väriä. "Mikä sinä oikein olet?" Catherine henkäisi kaventaen silmiään hiukan ja epäröi entistä enemmän paljastaa kasvojaan vieraalle. Haltian, joka esitteli itsensä Din Silmeksi, toistettua sama pyyntö tyttö mietti hetken. Haltian nimi ei ollut ennestään tuttu tytölle, hän oli saattanut joskus sattumalta kuulla jonkun mainitsevan tämän, mutta Catherinella ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä.
Hitaasti Catherine laski huppunsa, hymyillen mahdollisimman ystävällisesti matkalaisille tarkoituksenaan antaa mahdollisimman positiivinen ja harmiton kuva itsestään. "Ei koskaan tiedä, millaista väkeä täällä liikkuu", Catherine tokaisi. Ja minulla on hyvä syy epäillä jokaista vastaantulijaa.. Hän lisäsi mielessään antaen hymyn viimein valua pois. Hänellä ei ollut juurikaan syytä hymyillä näille. Vaikka hänen edessään seisova tyttö näytti nuorelta ja oli sen kokoinen, se ei tarkoittanyt, etteikö hän olisi vaarallinen. Pienen hiljaisuuden jälkeen Catherine tuntui muistavan, että häntä oli pyydetty esittäytymään. "Voitte kutsua minua.. Cat:iksi", Catherine sanoi haluamatta paljastaa koko nimeään. Hän tiesi kaikkien kolmen nimet. Aqweline ja Sáfire ja Din Silme. Etenkin nimi Aqweline kuulosti oudolta tytön korviin.
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 9, 2009 15:45:35 GMT 3
"Mikä sinä oikein olet?" oli kummallisen naisen kysymys. Sáfire sai huomatakseen, ettei Aqweline ollut ainoa, joka käytti heti näinkin suoria kysymyksiä. "Minäkö?" Aqweline kysyi huvittuneena, "Olen Aqwell-maagi, niin kuin Sáfirekin" hän vastasi hymyillen. Hän lähti naisen luota ja käveli, omaa hyppelehtivää kävelyään, takaisin Sáfiren luokse, joka ei ollut ilahtunut siitä, mitä Aqweline oli juuri sanonut. Hän pysyi kuitenkin hiljaa tällä kertaa. Cat. Mielenkiintoinen nimi, Sáfire ajatteli, Se voi olle lyhenne. Ja siinä on lievä yhtäläisyys... Ei niillä kahdella muullakaan ole häneen mitään yhtäläisyyttä, joten tuskin... Sitä tosin ei koskaan tiedä. Tapansa mukaan epäillen huppupäisiä, vaikkakin hän sen oli jo riisunut, tyyppejä Sáfi yhdisteli naista tavalla tai toisella Dragoriin. "Me ollaan juuri lähdössä, tuletko mukaan Cat neiti?" Aqweline kysyi ystävällisesti. Sáfire säpsähti hieman, muttei kovinkaan huomattavasti. Olisihan se pitänyt arvata, että Aqweline kutsui jokaisen vastaantulevan typin mukaan välittämästä kuulla muiden kommentteja asiasta. Menisi hetki, ennen kuin Sáfire itse tottuisi tähän Cat nimiseen naiseen, mutta jos hän osoittautui vähänkin vaaralliseksi asia tulisi selville pian. Tosin yksi lapsenvahti lisää lisäisi matkan turvallisuutta.
//Kyllähän Catherinen pitäisi kaikki jo tuntea. Aqweline esitteli itsensä sekä Sáfiren ja Silme itsensä eikös se niin ollut?//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 9, 2009 16:10:10 GMT 3
[[Ah, hups, korjaan.. ^^""]]
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 9, 2009 22:54:05 GMT 3
Silme hymähti toisen laskiessa huppunsa ja tarkasteli tämän kasvoja jonkin aikaa sanomatta sanaakaan. Nyt hän ainakin saattoi nähdä, että nainen, kuten hän oli arvioinutkin, oli melko nuori, korkeintaan 20-vuotias. Paljon muuta ei haltia voinut toisesta arvioida, mutta syvänsinisten silmien katse viipyi kuitenkin hetken toisen hailakan vedensinisissä. Silme ei tietenkään voinut olla varma asiasta, mutta ainakaan ensinäkemältä hän ei nähnyt minkäänlaista uhkaa toisen vedensinisissä silmissä, eikä hän rehellisesti sanoen ollut odottanutkaan näkevänsä. Toisen esitellessä itsensä, hän vain nyökkäsi, muttei vieläkään sanonut mitään, vaikka pikkuisen ehdotus toiselle sai pienen huokaisun purkautumaan hänen huuliltaan. Vaikka haltia olikin tuntenut tytön vasta vähän aikaa, ei tämän ehdotus tuolle Catiksi esittäytyneelle naiselle ollut minkäänlainen yllätys. Koko tilanne oikeastaan huvitti häntä, sillä Sàfire ei tuntunut kovin luottavaiselta heidän edessään seisovaa naista kohtaan, eikä Cat tuntunut myöskään olevan sitä tyyppiä, joka luottaisi heti kovin moneen vastaantulijaan. Silme hymähti huvittuneena ja kumartui nostamaan nahkaisen reppunsa selkäänsä. Tuntui erikoiselta ajatukselta matkustaa kolmen henkikön kanssa sen jälkeen, kun oli matkustanut vuosia yksikseen. Ei hänellä mitään sitä vastaankaan olisi, sillä seurassa matkustaminen ei ollut yhtään hullumpaa, oli sitten tottunut yksinoloon tai ei. Ja olivat seuralaiset sitten minkälaisia tahansa. Haltia vilkaisi kolmikkoa vielä kerran huvittuneena, ennen kuin pysäytti katseensa tulokkaaseen. "Minullakaan ei ole mitään sitä vastaan, jos olet halukas liittymään seuraan", hän sanoi ja puri sen jälkeen huulensa sisäpintaa huomaamattomasti, ettei olisi naurahtanut ääneen. Tästä matkasta tulisi varmasti mielenkiintoinen...
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Jun 12, 2009 19:31:45 GMT 3
"Te "Tesser" kulki vuoristossa aamulla, kun oli tullut äkkilähtö kylästä, jossa hän oli yöpynyt. "Tesser" oli vihainen, kun hän oli saanut häädön, vaikka oli pelastanut kyläläiset. He olivat kai pitäneet häntä liian vaarallisena. Ihmiset eivät vain pitäneet, jos heidän seurassaan oli voimakas henkilö, jonka vakaumuksesta ei ollut varmuutta. Ei tässä näin pitänyt käydä... Halusin tulla mielummin arvostetuksi kuin vainotuksi. Se oli väärinkäsitys. Vuoristo voi olla vaarallinen, joten taidan ottaa pakkani käyttö valmiuteen. Tesser otti pakan käteensä ja oli valmis taistelemaan. Valppaus ei kestänyt kohtuuttoman kauaa, kun "Tesser nosti käteensä kortin, jonka oli kylän tapahtumista saanut. Se oli kolmen tähden kortti "Raivopää". Se oli vapautettava henki ja "Tesser" oli siihen kirjoittanut pienen kuvauksen kuin muihinkin kortteihinsa. Teksti oli melko hyvin mahdutettu korttiin ja sen sisältö oli seuraava:" Raivopää on kortti, joka on luotu ihmisestä. Sen henki ottaa soturin hahmon. Raivopään harmilliset puolet ovat se, että se ota vastaan käskyjä. Se hyökkää silmittömästi kaikkia läsnäolijoita kohti,mutta mieluiten vahvinta kohdetta kuitenkin.Rarvopää on taistelussa hankala vastus ja ei lähde kuin kovalla väkivallalla. Raivopään aseet ovat kaksi kahden käden miekkaa." Korttiin liittyvä tarina oli alkanut kolme päivää aikaisemmin. "Tesser" oli liikkunut kylän seutuvilla, kun oli raivannut metsää ja tappanut sieltä kolmetoista pikkudemonia. Ne olivat helppoja vastusksia hänelle, mutta lähiseudun ihmiset olivat olleet pulassa monta kuukautta jo. "Tesser" oli saanut pyydön, että hän hoitelisi ne. Hänellä ei ollut sitä vastaan mitään ja ihmiset olivat luvanneet palkita hänet jollakin pienellä. Jahdin jälkeen, kun "Tesser" oli tullut kylään ja kuullut, että siellä hänelle maksettaisiin palkkio, joka Demoninmetsästäjälle kuului. Siihen mennessä oli kylässä ollut pari outoa asiaa, jotka oli "Tesseriä" häirinneet. Kylän laitamilla oli ollut ruumiita ja kyläläisillä oli aseita Se viittasi,että kylää uhattiin, vaikka Demonit oli tapettu. "Tesser" ei ollut silloin siihen suhtautunut vakavasti, mutta kohta oli käynyt syy ilmi. Kylän lähistöllä asui hirviö. Se oli kolme metriä pitkä ja melkoisen mahtava. "Tesserille" kerrottiin, että hirviö oli surmannut kolme aikasempaa yrittäjää. Ja kylän päällikkö oli haavoittunut vakavasti, kun oli puolustanut kylää. "Tesser" alkoi sääliä kyläisiä ja halusi mennä puhumaan päällikön kanssa, jotta voisi saada tietoja hirviöstä. "Tesser" päästettiin päällikön majaan, jossa makasi verisillä paareilla mies. Hänen ympärillään oli sankoja ja kiireisen näköinen nainen kiristi siteitä. Miehen haavat olivat hirvittäviä. Toinen käsi oli raastunut ja roikkui vetelenä. Selässä oli viiltoja ja jalka oli puraistun näköinen. "Tesser" alkoi ymmärtämään mitä oli tapahtunut. "Tesser" alkoi askeltaa miehen luo, mutta mies aloitti huutamisen ja karjui:" Saastainen hirivö tule takaisin ja taistele!" "Tesser" mietti:Hän hävisi, mutta haluaa silti puolustaa kyläänsä. Voisin käyttää häntä teoriani todistamiseen. Hän varmaan suostuu huudosta päätellen. "Tesser" sanoi:"Pyydän muita poistumaan paikalta, koska haluan keskustella hänen kanssaan kahdenkesken." Päällikkön huoneesta poistui kaikka ja nyt alkoi keskustelu. "Voin tarjota sinulle tilaisuuden taistella sitä hiriötä vastaan vielä kerran. Sillä on kuitenkin hintansa ja kerron ehdot, jos suostut." "Tesser" sanoi. Päällikkö kuunteli, mutta sitten sanoi:" Haluan otella sen kanssa, haluan olla sitä vahvempi, jos vain mahdollista. Maagi, kerro ehtosi suostun niihin. Teen sen kylän puolesta." Tesser kuunteli ja sanoi:" Kyllä sinä varmaan olet sitä vahvempi, jos teen sen mitä aioin. Mutta sinun motiivisi taitaa olla oma kauna, ei kylä. Se on minulle yhden tekevää. Kuitenkin se mitä aion ehdottaa on seuraava: Minä hallitsen kortteihin suljettuja henkiä. Tarvitsen hengen, jotta voin tehdä kortin. Haluatko uhrata henkesi minun korttin eteen. Olet kyllä sen sisällä elossa. Vapautan sinut taistelussa ja lähden teurastamaan sen hirviön, jos suostut." Päällikkö ei vaikuttanut reagoivan ensin ollenkaan, mutta kohta sanoi:" Suostun" Tesser otti yhden kortin ja alkoi manata päällikön henkeä siihen. Päällikkö oli heikentynt taistelussa, joten hengen manaamiseen ei mennyt kauan aikaa. "Tesser" tuli ulos huoneesta ja väki ei kyselly. Tesser meni kylän reunalle rähjäisen torin poikki ja näki hirviön olevan tulossa. Se oli todella iso ja sillä oli mahtavat kynnet. Tesser mietti millainen kortti päälliköstä mahtoi tulla. Varmaan raivoisa. Hän teurastaa tuon hirviön taatusti. Hirviö lähti liikkeesseen ja rynnisti kylää kohti. Tesser oli kiskaissut kortit käteensä ja nyt oli valmiina. Hän aktivoi Kyläpäälliköstä syntyneen kortin ja kohta ilmestyi kookas soturi, jolla oli kaksi isoa miekkaa. Siitä huokui murhanhimo ja se heti aineellistuttuaan ryntäsi tuon hirviön kimppuun. Hirviö oli hämmästynyt ja kohta päällikön henki iski sen keskiruumiiseen niin, että Hriviö lensi metrejä taaksepäin. Järjettömän vahva... Tälläisiäkö on ihmisesta tehdynkortin voimat. Vaikuttavaa! Hän todella halusi hoidella tuon... Hriviö oli alakynnessä, vaikka iskun välillä sai päällikköön. Päällikkö ei kuitenkaan lähtenyt. Hän jatkoi ja kohta hiriviö makasi maassa liikkumattomana. Sitten päällikkön katse muttui ja murhanhimo leimahti uskomattomaksi. Tesser saattoi vain arvata mitä tapahtui, mutta kohta yksi kyläläinen oli maassa. Päällkön henki rupesi raivohulluksi. Tesserin synkän mietteen jälkeen hän jo otti kortin ja aktivoi sen. Ritari iski suoraan päälikköön, mutta se lannistunut aivan vielä. Ei se kestää kaiken... Se tuhoaa kaiken ympäriltään järjettömänä. Se toimii ilman järkeä, joten minun on rauhoitettava se. Tesser otti Luurangon ja Näpikkään ja aktivoi ne. Kipu tuntui, kun korttejen kutsuminen söi elämän voimaa Luuranko ja näpikäs taisteli useiden iskujen ajan, kunnes sortuivat maahan ja päällikkö myös. Tesser mietti ja otti kortin, mutta .kätki sen. Kyläläiset antoi hänen yöpyä, muttta katseet kielivät suunnitelmista. TEsser ei viittinyt välittä, vaan antoi kyläläisten jatkaa. Toisena yönä tuli häätö. Ihmiset meinasivat tappaan tesserin, mutta tämä pakeni. Tesser palasi nykyhetkeen ja lähti jatkamaan ylöspäin. Hän olisi kohta perillä, vaikka keho ei ipitänyt ajatuksesta jatkaa matkaa. No, se olikin ollut viime aikoina kovilla. Vuoristossa olisi mahdotonta törmätä muihin, tai niin hän luuli. Nyt Tesser jatkoi matkaansa kunnes kuuli ääniä ja otti neljä korttia käteensä ja valmistautui kohtaamaan vastaantulijat. Seurue oli hiukan outo. Pikkutyttö, ja kaksi vanhemman näköistä tyttöä. Maageja ehkä, mutta pikkuinen ainakin soturi. Tesser heitti latteuden ilmaan:" Mitäs neidit ulkona?"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 13, 2009 17:28:58 GMT 3
Aqwelinen vastaus ei tyydyttänyt Catherinea. Oliko Aqwell jokin uusi elementti? Vai Olento? Mikä? He olivat ainakin jonkin asteisia taikojia, sana "maagi" kieli siitä. Aqwelinesta ei ainakaan olisi uhkaa, niin pieni kun hän oli. Sáfire taas, hän oli toista maata. Hän ei ollut juuri puhunut sen jälkeen, kun Catherine oli ilmaantunut näköpiiriin. "Olette matkalla minne?" Tyttö kysyi uteliaana ja loi silmäyksen huvittuneen näköiseen haltiaan. Hän tiesi jotain mitä tyttö ei? Häntä ei varsinaisesti huvittanut lähteä näiden, hänelle vielä tuntemattomien ihmisten seurassa mihinkään, mutta ei hänellä muutakaan tekemistä ollut... Catherine päätti jättää kysymykset Aqweleista ja muista myöhemmäksi, mutta muuttikin mieltään kesken lauseen. Pikkuinen varmasti kertoisi enemmän kuin tarpeen, kunhan vain osasi esittää oikeat kysymykset. "Mikä on Aqwell, pikkuinen?" Catherine kysyi heti edellisen kysymyksensä perään, osoittaen sanansa selvästi Aqwelinelle. Hän huokasi hiljaa mielessään, tätä se seura teki. Hänestä tuli liiankin puhelias. Sáfire ei selvästikään luottanut Catherineen alkuunkaan, tämä näytti pohtivan jotain, eikä hän tiennyt, miten hänen olisi pitänyt suhtautua tähän, selvästi toista kaltaistaan pelokkaampaan henkilöön.
Hetken kuluttua Catherine kuuli pojan äänen puhuttelevan heitä. Tytön pää kääntyi terävästi puheen suuntaan. Näköpiiriin oli tullut nuori pojanruipelo, joka selvästi luuli olevansa ikäistään vanhempi, tai oli täynnä itseään. Pelkkä lapsi kaukana kotoa. Catherinen silmät jäätyivät aavistuksen. Hän ei pitänyt tästä omituisesta pojasta kortteineen, eikä vaivautuvut vastaamaan pojan latteuteen. Catherine uskoi Aqwelinen vastaavan joka tapauksessa. Innokkaana ottamaan uuden tulokkaan vastaan... Tyttö huokasi jälleen ajatuksissaan, miksi hän oli edes näyttäytynyt heille? Ja jos hän nyt lähtisi heidän mukaan, tuon pojan kanssa, tästä tulisi erittäin pitkä matka. Toki Catherine voisi vielä kieltäytyä, mutta mielenkiinnon siemen oli jo itänyt tytön mielessä Aqwelinen mainittua hänelle ennestään tuntematon käsite, Aqwell-maagi.
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 13, 2009 22:50:54 GMT 3
"Olemme matkalla meidän valtakuntaamme" Sáfire vastasi puhuen hieman varautuneella äänellä, "Aqwell-maagien salattuun kaupunkiin." Taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän puhui Catin tulon jälkeen. Oli sinänsä ihme, että hän oli edes puhunut näin aikaisin vieraalle uhkaavan tuntuiselle tyypille. No hän ei tällä kertaa halunnut olla epäkohtelias, koska Cat näytti harkitsevan mukaan tulemista.
Aqweline hämmästyi Catin kysymystä Aqweleista. "Aqwellko? Se on sellainen pieni olento jolla on samanlaiset silmät kuin minulla ja... " pikkutyttö selitti tohkeissaan ja jäi miettimään jatkoa, "... Sáfi voitko näyttää Cat neidille? En osaa selittää tarpeeksi hyvin." Hän katsoi Sáfirea kysyvästi. Vanhempi tyttö epäröi hetken. Hän ei tiennyt oliko ajatus täysin järkevä, mutta lopulta antoi ajatuksen olla. Hän sulki silmänsä ja alkoi kutistua. Lopulta hän oli pieni, säkäkorkeudeltaan noin 30 cm, valkohaaleansinin kuvioinen Aqwell, joka katsoi kolmikkoa istuen maassa suurehkon kiven takana niin, ettei häntä näkyisi alhaalta tullessa. "Tuo on Aqwell. Tosin meitä on erivärisiä, eikä Sáfire ole ihan tavallinen rodultaan" Aqweline sanoi hymyillen. ”Et ole sinäkään” Sáfire nurisi Aqwell-kielellä, mutta Aqweline vähät välitti hänen kommentistaan, niin kuin aina.
Pian joku puhui. Sáfire säikähti miespuolista ääntä ja painautui entistä paremmin näkymättömiin. Aqweline sitä vastoin kääntyi katsomaan tulijaa. Se oli poika häntä vanhempi, mutta ei kovin montaa vuotta. Tyttö vilkutti tervehdykseksi ”Hee’ei!” Aqweline käveli hyppelehtien kiven luokse ja nosti vastahakoisen Sáfiren syliinsä. Aqwell näki pojan ja hänen korttinsa nyt ja säikähti. Dragorilla oli tapana valita mitä kummallisimpia aseita kantavia tyyppejä joukkoihinsa, joten ei olisi ihmekään, jos tämä poika olisi yksi heistä. Sáfire yritti päästä Aqwelinen otteesta, mutta epäonnistui pahasti yrityksessään. ”Mitä nyt?” Aqweline kysyi hiljaa Sáfiren yrittäessä pois. ”Päästä minut alas tai käske häntä näyttämään molemmat kätensä kyynärpäistä alaspäin otus sanoi omalla kielellään melkein vinkuen. Aqweline tunnisti oireet: Sáfiresta oli tulossa hysteerinen ja ainoa tapa estää se oli tehdä niin kuin hän sanoo ja toivoa parasta. Jos hän alkaisi murista tai vinkua ja riuhtoa pahemmin, asiaa pitäisi katsoa tarkemmin ja jopa huolestua. ”Oletko kiltti ja näytät molemmat kätesi kyynärpäistä alaspäin?” Aqweline kysyi normaalilla kielellä hieman pehmentyneellä aksentilla, ”Ystäväni pelkää sinua ja alkaa käydä hysteeriseksi.” pikkutyttö astui askeleen lähemmäs, mutta pysähtyi kun kuuli Sáfiren vinkuvan hiljaa. Hänen reaktionsa oli hänen luonteeseensa nähden varsin normaali, mutta sitä ei sopinut aliarvioida.
//Muistutus ”Tesserillekin” nuo kursivoidut puheet ovat Aqwell-kieltä, joten Tesser tuskin niitä ymmärtää. Astan luulisi tämän tietävän//
|
|