Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 13, 2009 21:59:32 GMT 3
Catherinekin huomasi Tesserin katoamisen ja tyytyi vain huokaamaan hiljaa, totta kai poika hankkiutuisi hankaluuksiin heti ensimmäiseen kylään päästyään. Siitä tyttö oli varma. Häntä ei kuitenkaan sillä hetkellä kiinnostanut, mihin poika oli matkalla, ja mitkä olivat tämän 'taikuuteen liittyvät hommat'. Hänen pitäisi keksiä, mistä saisi hankittua tarvitsemansa asiat. Hetken kuluttua Silmekin päätti kadota hoitamaan asioitaan, mutta tämä sentään ilmoitti heille siitä. Toisin kuin tämä mukaan tuppautunut pieni poika..
Catherine, joka hänkin kärsi pienestä varustevajeesta, jonka pitkä vuoristossa vietetty aika oli aiheuttanut, olisi tuppautunut haltian mukaan, mutta tämä oli ehtinyt jo kadota. No, ehkä pärjään näin pienessä kylässä yksinkin, Catherine ajatteli, olisi vain ollut kiva saada seuraa.. "Minunkin pitäisi mennä ostamaan tarvikkeita tulevaa matkaa varten", Catherine sanoi huppunsa varjoista jäljellä olevalle kaksikolle. Ehkä heistä saisi seuraa? "Ettekö haluaisi liittyä seuraani?" Hän jatkoi katsellen Aqwelinea ja Sáfirea. Samalla tyttö voisi kysellä enemmän näistä olennoista, jollaiseksi kumpikin osasi muuttua.. Vaikka toisaalta, eihän hän useimmiten seuraa kaivannut, mutta nyt se tuntui oikealta. Parempi tutustua heihin nyt, kun vielä voi lähteä, kuin vasta sitten, kun on liian myöhäistä.
Hetken kuluttua Catherine lähti kävelemään siihen suuntaan, mihin muisti Silmen kadonneen. Ehkä sieltä suunnalta löytyisi jotain, mitä hänkin tarvitsi. Pian tyttö jo sellaisen näkikin, pienen yrttikaupan, jossa haltiakin oli käynyt hänen tietämättään. Catherine käveli ripeästi kaupan ovelle ja avasi oven hämärästi valaistuun yrintuoksuiseen huoneeseen.
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 14, 2009 19:30:57 GMT 3
Sáfire katsoi pojan lähtöä. Hän ei oikein luottanut siihen, mitä hän tulisi tekemään tai mitä tulisi tapahtumaan. Hän oli itsekin maagi, joten tiesi sen alan vaarallisuudet kohtalaisen hyvin, mutta luotti tällä kertaa siihen, ettei poika olisi niin tyhmä kuin miltä näytti. Heidänkin olisi hyvä hankkia jonkinlaisia uusia varusteita ja uusia vaatteita Tesserille, koska pojalla tuskin itsellään oli niihin varaa. Pian myös Silme lähti omille teilleen ja Cat kysyi heitä seuraksi. "Meillä on sama aikomus, joten mikä ettei" Sáfire vastasi ennen kuin Aqweline sai suutaan auki, koska tiesi, että pikkutyttö olisi vastannut samalla tavalla, joskin eri sanoilla.
Yrttikaupassa Aqweline jäi odottamaan ulkopuolelle, koska hän ei erityisemmin pitänyt voimakkaista tuoksuista, mutta Sáfire seurasi Catia. Hän antoi silmiensä palata kokomustiksi, samanlaisiksi, kuin Aqwelinen, koska silloin hän näki paremmin hämärässä. Hän ei itse tarvinnut yrttejä, eikä edes osannut niitä käyttää, mutta oli välillä hyvä käydä tutustumassa johonkin uuteen. Tyttö ei koskenut mihinkään, koska ei tiennyt, mitkä olivat myrkyllisiä ja mitkä eivät, mutta hän kierteli katselemassa minkälaisia yrttejä mistäkin löytyi ja yritti painaa tuoksuja mieleensä.
Satar: Satar makasi huoneessaan silmät auki. Häntä ei vielä nukuttanut syystä tai toisesta, joten hän odotti unta. Pian kuitenkin kyllästys voitti ja hän lähti ulos. Ei kauaakaan kestänyt kun jotain alkoi tapahtua. Nuoripari, oletettavasti ihmisiä kumpikin, kantoi poikaa ja puhuivat jotain sankariteosta ja maagista. Satar oli kyllä tiennyt, että kylässä oli maagi, mutta hän ei välittänyt niistä. Eivät he hänestä mitään tahtoneet. Poika oli laskettu maahan ja ihmisiä oli kerääntynyt hänen ympärilleen. Satar työntyi ihmisjoukon läpi. Poika oli hyvin riutuneen näköinen ja heikossa kunnossa, mutta ei näyttänyt pahasti haavoittueelta. "Menkää kauemmas" Aqurae komensi ja laskeutui pojan viereen. Hän laski käden pojan otsalle ja sulki hetkeksi silmänsä. "Hänellä on voimakas energiavajaus" mies sanoi avattuaan silmänsä. Nainen, joka oli tuonut pojan sinne astui askeleen lähemmäs. "Kuoleeko hän?" hän kysyi murtuneella äänellä. "Varmasti, jollei asialle tehdä jotain" Satar vastasi luomatta katsettaan naiseen. Hän tarttui poikaa vasemmasta ranteesta. "Toivokaamme, että hän on oikeakätinen" lähetti mumisi. Satar sulki jälleen silmänsä ja pian sininen valo leimahti hänen ja pojan käden liitoskohdasta. Satar siirsi energiaansa poikaan, mutta samalla epäili polttavansa pojan kättä, koska magia, jota hän käytti, perustui tuleen, eikä sen vaikutuksia oltu testattu ihmisillä. Sininen valo sammui ja Satar avasi silmänsä. Hän irrotti kätensä ja tarttui varovasti hieman kauempaa kiinni. Toden totta, siihen oli jäänyt palohaavoja energianlatauksesta. Aqurae kuitenkin uskoi, että se oli hinta, jonka poika oli valmis maksamaan henkensä pelastamisesta. "Hänen pitäisi herätä pian" Satar sanoi ja laski pojan käden kevyesti maahan. Miehen omat kädet tärisivät hieman, mutta eivät vaarallisen paljon. Hän jäi istumaan pojan viereen odottamaan, josko hän heräisi, vai pitäisikö hänet raahata majataloon ja antaa nukkua yksi yö hänen huoneessaan.
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Aug 15, 2009 19:32:40 GMT 3
Tesserin mieli oli syvällä jossain, paikkassa, joka oli hänen sielumaisema. Se talo, jossa hän oli asunut ja kasvanut. Siitä talosta hän ei halunnut muistaa mitään, mutta ei hän voinut muutakaan kuin muistella. Tesser näki itsensä sinä aikana, kun talon haudalle oli ilmestynyt kaksi hautaa, kun vanhemmat olivat kuolleet kulkutautiin. Tesser oli silloin ollut todella epätoivoinen ja yksin yrittänyt pitää tilaa yllä. Se oli loppunut siihen, kun hänet oli löydetty. Muistot kulkivat päivältä ja Tesser muisti kuinka väsynyt hän oli ollut. Tuskin oli aamulla jaksanut mitään syödä, kun ruumis oli ollut niin lopussa, mutta hän ei ollut silloin antanut periksi,v aan puskenut pelkällä tahdolla. Tahto oli se, mikä oli Tesserin suurin energia lähde. Hän oli käyttänyt tahtoaan usein ruumiin voimien jatkona ja se aiheutti hänen kalpeutensa... Korttiin suljettu maagi kirkui maagisesti, kun tuo mies tuli Tesserin luo ja aloitti siirtämään energiaa. Tesser oli syvällä muistoissaan ja tunsi kuinka jostain syystä muisto alkoi heiketä. Nytkö kuolema tuli? Ei se ollut niin paha... Ja kohta tuntui poltetta, jostain. Ei vain Tesser tiennyt mistä. Keho ei aistinut itseään oikeassa järjestyksessä, vaan jostain mistä se ei voinut määrittää. Uni alkoi hälvetä, mutta Tesser ei olisi halunnut jättää sitä. Tesser halusi jäädä tänne ikuisuudeksi, mutta sitten kävi jotain odottamatonta... Tesserin isoisä ilmestyi Tesserin uneen ja Tesser kavahti voimakkaasti kerran. Isoisä sanoi kerran:" Nouse!" Se oli todennäköisesti harha, mutta silti Tesser vapautti itsensä unesta. Tesser näki kuinka ympärillä oli ihmisiä, jotka hälisivät ja hänen vieressään oli joku mies. Tesser nousi ja huomasi jalkojensa vieläkin tutisevan ja kalpeuden olevan entisellään. Tesserin painokin oli helvetillisen alhaalla, ,mutta käsi oli sentään entisellään. Tesser mietti miten voisi mennä majatalonn, mutta väkijoukosta kuului:" Viekää hänet majataloon! Minä maksan kulut!" Ääni oli miehen ja itse asiassa mies oli toisen Tesserin taistelun nähneistä isä. Tesseriä alettiin viedä majataloon ja kohta hän oli sängyssä, vaikka melko voimattomana. Maagi kortista alkoi puhua Tesserin kanssa ja Tesser toivoit,että kukaan kiinittäisi siihen huomiota, koska Tesser oli niin uupunut. Sängyn vierellä oli tarjotin ja Tesser alkoi syödä leipää vapisevin sormin. Hän oli sankari vasten tahtoaan.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Aug 30, 2009 16:38:29 GMT 3
Aurinko alkoi pikkuhiljaa jo painua mailleen antaakseen nyt vuorostaan kuun vartioida maankamaraa, kun Silme saapui majatalolle. Hän harkitsi hetken sisään menemistä, mutta päätti sitten jäävänsä odottamaan hetkeksi aikaa ja jos muita ei kuuluisi, hän etsisi heitä sisältä. Hän jäi nojaamaan majatalon tummaan seinään ja veti illan viileää ilmaa syvälle keuhkoihinsa. Siro niska taipui niin, että syvänsinisten silmien katse pyyhki nyt purppuran ja kullan värittämää taivasta, jonka sävyt himmenivät koko ajan auringon laskeutuessa yhä alemmas ja alemmas horisonttiin. Kadutkin alkoivat jo tyhjentyä niin, että pian kuului enää muutamat kopahtelevat askeleet kivistä katua vasten, sekä pientä rapinaa majatalon puisen katonrajassa linnun lennähtäessä pesälleen. Samalla Silme kuuli selkänsä takaa vaimeaa naurua ja puheensorinaa, mikä kieli siitä, etteivät ihmiset majatalossa olleet vielä lepäämistuulella. Haltia sulki silmänsä ja hengitti rauhallisesti, tunnustellen hiljaisuutta ympärillään, joka tuntui olevan täysin erillään majatalon hälystä. Kuunnellessaan sitä hän alkoi aivan huomaamattaan hyräillä pehmeää sävelmää, joka pikkuhiljaa kasvoi hiljaiseksi lauluksi. Sanat olivat haltiakieltä, joten jos joku olikin kuuntelemassa, tämä ei välttämättä ymmärtäisi mitään, mutta jos edes pienen hetken antoi sanojen liukua merkityksettömänä mielensä läpi ja antoi sävelten kuljettaa, pystyi jo kuvittelemaan mielessään mahtavan haltiavaltakunnan, jonka hopealehtisten puiden pitkät oksat roikkuivat harsojen lailla melkein maata hipoen, kuin hopeiset vesiputoukset. Kuka tahansa saattoi kuvitella noiden puiden täyttämän mahtavan metsän, jonka kuohuva joki oli kristallinkirkas kuin vuoripuro ja jonka keskustassa sijaitseva kaupunki kykenisi häikäisemään kenet tahansa marmorisine temppeleineen ja pihoineen, jotka monien kasvien ansioista säteilivät kaikissa sateenkaaren väreissä. Tästä kaikesta kertoi tuo hiljainen laulu, joka leijaili ilmassa silkkirihmojen tavoin tuon haltiamatkaajan huulilta. Hän ei voinut estää huuliaan kaartumasta hymyyn jatkaessaan lauluaan, sillä hän oli kerran, yhden lyhyen kerran nähnyt valtakunnan, josta laulu kertoi. Siksi hänen sydämensä paisui onnesta aina hänen laulaessaan siitä, sillä vaikka siitä oli vuosia, hän muisti edelleen jokaisen äänen, jokaisen värin, jokaisen hajun ja jokaisen tunteen, jotka olivat täyttäneet hänen aistinsa hänen astellessaan valtakunnan katuja ja polkuja pitkin kasvattajansa vieressä. Pelkkä niiden muistelu sai hänet aina onnelliseksi.
Lopulta laulu tuli päätökseensä ja viimeiset sävelet haihtuivat viileään ilmaan. Silme huokaisi ja avasi silmänsä hiukan hymyillen, katsoen tällä kertaa jälleen pienen kylän kivikatuja. Ehkä olisi hyvä, että hän ystävänsä tavatessaan ei vaikuttaisi siltä, kuin olisi nukahtanut seisaalleen.
((Sainpas vihdoinkin vastattua^^"" Anteeksi jälleen viivästys, lukio nimittäin alkoi ja se on vienyt aikaani melkoisen paljon))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 1, 2009 21:21:40 GMT 3
Catherine ehti katsella yrttejä hetken, ennen kuin huomasi Aqwelinen jääneen ulkopuolelle. Ihmetellen sitä hän kysyi Sáfirelta. "Miksei Aqweline tullut sisälle?" Kääntäen katseensa pikkuiseen. Tämän silmät olivat täysin mustat. Ihmeellistä.. Miten hän tekee sen? "Ovatko silmäsi muuten normaalistikin tuollaiset?" Catherine kysyi ennen kuin ehti suutansa sulkea. Toki yksi tämän reissun tarkoituksista oli selivittää enemmän näistä kahdesta ja heidän maailmastaan, mutta.. Kuunnellessaan mitä Sáfirella oli sanottavaa tyttö keräsi erinäisen määrän yrttejä, jotka olivat häneltä vähissä tai loppuneet kokonaan, sekä muutaman harvinaisemman kasvin, jotka olivat täällä halvempia kuin siellä, mistä hän yleensä osti yrttinsä. Kassalla ollut tyttö hädin tuskin vilkaisi, keitä kauppaan oli tullut ja palveli yllättävän hiljaisena. Maksettuaan ostoksensa Catherine käveli ovelle, kiitti myyjää, ja kehotti pikkuistakin tulemaan. Aqweline odotti heitä ulkona pimenevässä illassa. He jatkoivat matkaa pienen kävelymatkan päässä olevaan kauppaan, josta Catherine toivoi löytävänsä ruokatarvikkeita matkaa varten. Kylästä hän ei pahemmin piitannut, se vaikutti samantapaiselta kuin kaikki muutkin vuoriston kylät, eikä hän ollut tullut kylää katselemaan. He olivat läpikulkumatkalla niin sanotusti. Jossain toisessa tilanteessa hän olisi saattanut jäädä kylään pariksi päivää.
Kaupassa, johon he astuivat oli valoisaa ja lämmintä. Catherine teki ostoksensa nopeasti; hänellä ei ollut varaa mihinkään suureelliseen, joten ruoka sai riittää. Kylmä oli hänen ystävänsä, vaikka se ei aina siltä tuntunutkaan. Ostettuaan kaiken tarpeellisen tyttö siirtyi hieman sivummalle oven luo odottamaan Aqwelinea ja Sáfirea.
[[Joo, inspiraatio loppui kesken kaiken, sen huomaa.. -_-" Kyllä ne sinne majataloon pian saapuvat.. Missä lukiossa olet, dinsilme? ]]
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 5, 2009 18:49:00 GMT 3
"Aqweline ei pidä voimakkaista tuoksuista, eikä ole erityisen kiinnostunut yrteistä" Sáfiren vastasi Catin kysymykseen samalla kun tutki hyväntuoksuista pientä yrttikimppua, joita oli lähimmäisessä kulhossa. Hän hieman hätkähti toista kysymystä, koska ei itse aina tiedostanut muutosta, vaikka maailmankuva Aqwelin silmin oli huomattavasti erilainen. "Kyllä ne ovat normaalisti samanlaiset kuin Aqwelinen joskin pienemmät" hän vastasi, "ovat hyödylliset hämärässä, koska ne ovat herkemmät. Aqweline ei pidä inhimillisen näköisistä silmistä, koska Aqwelit ja me näemme maailman paljon voimakkaammilla väreillä."
Aqweline oli varsin iloinen, kun Sáfire ja Cat palasivat yrtti kaupasta, mutta ei sanonut mitään. Seuraavassa kaupassa hän tuli myös sisälle, koska ei halunnut jäädä paitsi mistään, jos Sáfire vaikka ostaisi jotain. Hän kierteli omia reittejään ja löysi rasiallisen pieniä hunajakarkkeja, joita hän oli löytänyt joskus aiemminkin. Tyttö otti rasian ja toi sen Sáfirelle ja antoi myös rahaa, jota hänellä oli huilunsoittamisesta annettu. Sáfire oli sillä välin hankkinut tarpeellisia ruokatarvikkeita sekä Tesserille uuden vaatekerran. Ne olivat silmämitoilla ostetut, joten saattoi hyvin olla mahdollista, että kyseiset vaatteet olivat hieman liian pienet tai isot, mutta koska Tesser ei muutenkaan tuntunut välittävän vaatteista, niin tuskin koko häntä liiemmin haittaisi. Housut olivat tummanruskeat, joustavaa ja kestävää kangasta sekä paita vaaleamman värinen ja pitkähihainen. Kengät he ostaisivat huomenna, koska Sáfire ei viitsinyt lähteä arvailemaan pojan kengänkokoa. Sáfire maksoi ostokset ja he lähtivät yhdessä Catin kanssa kävelemään kohti majapaikkaa. Aqweline söi iloisena hunajakarkkejaan ja tarjosi niitä myös Catille. Sáfire ei pitänyt niistä ja sen Aqweline tiesi hyvin. Myöhemmin he tapasivat Silmen ja Aqweline oli heti tyrkyttämässä karkkejaan myös hänelle. Sáfire katseli ympärilleen, mutta Tesseriä ei näkynyt. "Onko poika jo sisällä vai ei vielä tullut?" hän kysyi Silmeltä, "Toin hänelle uudet vaatteet ja haluan hänen kokeilevan niitä." Tyttö ei itse ollut pahemmin huolissaan pojasta, koska he eivät kuitenkaan olleet tarkkaa tapaamisaikaa sopineet ja olihan se mahdollista, että Tesser oli ollut niin väsynyt, että oli mennyt majataloon ennen heidän tuloaan.
Satar katsoi kun poika heräsi ja nousi seisomaan huterilla jaloillaan. Hän oli aikeissa käskeä häntä istumaan kun kuuli miehen äänen sanovan: " Viekää hänet majataloon! Minä maksan kulut!" Satar ei osannut sanoa, kuka mies oli, mutta oletti hänen olevan läheistä sukua pelastetuille. Pian poika vietiin pois ja Satar pysyi edelleen paikallaan. Osa oli vielä hänen ympärillään, mutta osa oli jo lähtenyt. Pian kyseinen pariskunta saapui hänen luokseen. ”Kiitos, että pelastit hänet muukalainen” heistä toinen sanoi hieman varovaisesti. Aqurae tiesi sen johtuvan hieman poikkeavasta ulkonäöstään. ”Olkaa hyvä vain” hän vastasi, vaikkei oikeastaan tarkoittanut sitä. Pentu kyllä kiittäisi häntä ennemmin tai myöhemmin. Kunhan tulee hieman parempaan kuntoon, niin Satar kyllä pitäisi siitä huolen. Pieni kohteliaisuus ja varovaisuus kurssi eivät olisi pahitteeksi pojalle, ja Satar kyllä löytäisi hänet, koska majataloja oli vain vähän ja kylä oli muutenkin pieni. Tuollaisia ihmisiä ei ollut vaikea löytää näin pienestä paikasta. Satar nousi rauhallisesti ja lähti kävelemään kohti majataloa. Nyt jos joskus uni tulisi. Energia oli riittävän alhaalla ja huomenna sille tulisi kuitenkin käyttöä.
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Sept 5, 2009 19:45:11 GMT 3
Tesser makasi sängyllään ja maagin, joka oli kortissa oli rupatellut hänen kanssaan jo hyvän aikaa. Tesser söi leipää hajamielisesti närhien ja puoli limppua oli jo hän onnistunut syömään. Ruumista särki, kovasti painonvaihteluiden vuoksi ja Tesserin olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hänellä oli vieläkin pientä vippausta päässä, mutta se oli jo suurimmin ohi. Tesser mietti milloinkohan muut tulisivat majatalolle, kunhan eivät olisi ostanut hänelle kauhean kallista vaatekertaa, kun ne tuppasivat kuitenkin hajoamaan ennen aikojaan. Tesserin ajatukset valtasi halu tietää, siitä miehestä, joka oli kai pelastanut hänet, mutta Tesser ei ollut enään niin varma, koska pahin oli jo ohi. Tesser nousi nojaamaan seinää vasten ja kipu tuntui olevan taas tasaantunut, mutta Tesser tiesi sen vain pettävän. Kipu tulisi vielä, mutta luultaavasti vielä pahempana. Tesser oli syönyt melkein loppuun leipänsä, kun Maagi sanoi:" Minä tunnen voimakkaita taikuuden lähteitä lähistöllä? Ovatko ne vaaraksi, vai miten on? Minun mukanani ei kai ketään ole tullut, joten sinun pitäisi tuntea heidät, jos he eivät ole vihamielisiä..." Tesser mietti ja totesi, että luultavasti ne oli hänen matka seurueensa, jossa hän ei ollut ihan suosituin... Tesser lähti menemään alakertaan, jotta voisi ottaa muun ryhmän vastaan.. Tesser lähti raahautumaan alakertaan, vaikka olikin vielä haavoitunut, palovammojen ja selän haavan osalta, mutta Tesser ei välittänyt oikein nyt siitä. Tesser laskeutui portaita ja järsi vieläkin limppua, joka oli aika lopussa. Tesser meni keittiöön ennen kuin astuisi ulko-ovelle. Keittöstä Tesser haki uuden limpun ja alkoi järsimään sitä matkalle kohti ovea. Tesserin askeleet olivat raskaat ja hitaat, mutta hän kuitenkin pystyi liikkumaan kaiken sen jälkeen mitä oli kokenut. Käden polttelu tuntui ikävältä ja Tesser ei tiennyt tarkasti sen alkuperää. Tesser avasi majatalon oven ja toivotti seurueensa tervetulleeksi, lisäten, että hänelle ei tarvinnut varata huonetta. Tesser oli kalpeampi kuin viimeksi toisten nähdessä ja lähti nyt kohti huonettaan hitain askelein.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Sept 7, 2009 20:25:32 GMT 3
Huomattuaan matkakumppaniensa palaavan, haltia lakkasi nojaamasta tummaan seinään ja otti kunnon seisoma-asennon juuri ennen kuin pikkuinen ehti hänen luokseen tarjoten makeisia. Silme naurahti hiukan ja poimi yhden makeisin rasiasta kiittäen samalla pikkuista. Vanhemman maagin kysymys sai kuitenkin hymyn valahtamaan hiukan hänen huuliltaan, joskin hän näytti yhä rennolta kohauttaessaan olkiaan. ”En tiedä, tulin itsekin tänne vasta muutama hetki sitten”, hän myönsi ja työnsi hyvin makean karamellin suuhunsa. ”Ajattelin, että jään ensin odottamaan, jos vaikka olisin ollut ensimmäinen, mutta toisaalta taas…”, haltian lause jäi kesken hänen vilkaistessaan taivaanrantaa, missä enää muutama kultainen säde sinnitteli taivaalla, ”…alkaa olla jo melko myöhä, joten kenties poika ehti tänne jo ennen minua”, hän arveli kääntäen katseensa horisontista muihin. Kohautettuaan olkiaan uudelleen hän totesi mielessään, etteivät he saisi seisoskelemalla tietää, missä poika oli, joten yhtä hyvin he voisivat vilkaista majataloon. Siro käsi ei kuitenkaan ehtinyt edes hipaista kylmää metallikahvaa, kun ovi jo aukesi ja entistä kalpeampi ja heikommalta näyttävä Tesser seisoi ovensuussa. Silme ei osannut sanoa, miksi hän tunsi melko voimakkaankin järkytyksen aallon kulkevan kehonsa läpi. Aikaisemmin oli jo näyttänyt siltä, että magian käyttö kuluttu pojan kehoa ja tämähän oli sanonut lähtevänsä tekemään jotain magiaansa liittyvän, joten siihen nähden näky ei ollut millään lailla yllättävää, muttei toisaalta mieluisaakaan katsottavaa. Tesserin kääntyessä ja lähtiessä kävelemään takaisin majatalon sisälle vaivalloisen näköisesti, haltia vilkaisi olkansa yli muita, kasvot selvästi kysyen ’Pitäisikö tässä edes olla yllättynyt?’, ennen kuin kääntyi taas poikaa kohti ja oli muutamalla harppauksella tämän takana. ”Näytät siltä, kuin pysyisit hädin tuskin pystyssä”, hän totesi laskien kätensä huolestuttavan laihalle hartialle. ”Mitä sinulle tapahtui?”, Hän kysyi tarkastellessaan poikaa huolestuneisuuden hellittäessä havaintojen myötä. Oli totta, että Tesser oli kalpeampi, laihempi ja tuntui olevan haavoittunut, mutta ainakaan ulkoisin silmin tässä ei näyttänyt olevan mitään vikaa, mistä ei levolla selvittäisi. Se ajatus sai haltian irrottamaan toisen hartiasta ja päästämään huuliltaan äänen, joka oli jotain huokaisun ja naurahtamisen väliltä. Miten hän aina onnistuikin hakeutumaan tällaiseen seuraan? Sitä kysymystä hän oli kysynyt itseltään useammin, kuin jaksoi laskea, mutta oliko hän toisaalta mielessään valittanut seuraa, johon oli päätynyt? Entä valittiko hän nyt? Ei.
((Kyrönmaan lukiossahan minä... Se sijaitsee pienessä kylässä Pohjanmaalla, joten et välttämättä tiedä sitä))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 18, 2009 18:46:53 GMT 3
Catherine seurasi sivusta kuinka Aqeline ja Sáfire löysivät kaiken tarvitsemansa ja maksoivat ne. Tesserille valitut vaatteet näyttivät hänen mielestään ehkä aavistuksen liian suurilta, mutta se vähä minkä hän tästä tiesi kertoi, että ne kelpasivat. Samalla hän mietti, mitä pikkuinen oli sanonut heidän silmistään, että ne olivat normaalit tuollaisina, hänen mielestään, epänormaaleina ja kokomustina. Catherinen ajattelu keskeytettiin, mutta sillä ei ollut väliä, ei hän olisi yhtään eteenpäinkään päässyt ilman keskeytystä, joka antoi hänelle mahdollisuuden taas jutella näille kahdelle seuralaiselleen.
"Kiitos", Catherine kiitti hyvillään Aqwelinelle tämän tarjotessa hänelle hunajakarkkia. Hän oli syönyt näitä ennenkin, mutta ei pitkään aikaan. Yleensä hänellä ei ollut varaa tuhlata rahaa kokonaiseen rasiaan karkkeja, mutta joskus hän siihenkin sortui. Karkki maistui paremmalta kuin hän oli muistanut. Olisi pitänyt itsekin ostaa näitä.. Catherine ajatteli heidän kävellessä katuja kohti majataloa. Hänen teki mieli kysyä lisää Aqweleista ja muista, mutta ei tiennyt miten olisi lauseensa muotoillut, ilman että kuulostaisi liian tunkeilevalta. Catherine ei saanut sanottua mitään ennen kuin he jo olivatkin majatalon edustalla.
Catherine hymyili hiukan Aqwelinen yrityksille tarjota haltialle karkkia. Tesseriä ei onneksi näkynyt missään, mutta se ei huolestuttanut tyttöä; tämä saattoi olla jo majatalossa tai sitten oli vielä jossain hoitamassa asioitaan. Alkoi tosin olla jo pimeä, eikä nuoren pojan sopisi kulkea kaduilla yömyöhään, vaikka kylä olisi kuinka pieni. Catherine hymähti hiljaa Silmen vastaukselle, ottaen askeleen kohti ovea. Samassa Tesser kuitenkin ilmestyi ovelle, entistä heikomman näköisenä palohaavojensa kera. Hän melkein kavahti näkyä, vaikka olihan hän nähnyt paljon pahempiakin asioita kuin tämä, ja pieni myötätunnon pistos välähti kadoten kuitenkin saman tien. Poika oli itse aiheuttanut tämän itselleen, mitäs meni tekemään tyhmyyksiä. Tesser kääntyi mennäkseen sisälle haltian seuratessa perässä, Catherine seurasi taasen haltiaa, joka oli ehtinyt jo pojan luokse. Tyttö pysähtyi muutaman askeleen päähän heistä odottamaan Aqwelinea ja Sáfirea.
[[Okei, en usko että tiedän ^^'' Itse kun pääkaupunkiseudulla asun. Anteeksi vastaamiseni kesto, koulu ja ajan puute tekevät kaikkensa estääkseen minua vastaamasta tänne -. -" ]]
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 20, 2009 15:18:03 GMT 3
Sáfiren ilme oli erittäin tyrmistynyt Tesserin saapuessa ovelle. Mitä hän oli taas mennyt tekemään? Ilmeisesti poikaa pitäisi kieltää käyttämästä magiaansa tai laittaa hänet sen käytön ja hallitsemisen kurssille, jottei hän onnistuisi vahingossa tappamaan itseään. Ei hänellä, eikä Aqwelinella koskaan käynyt noin heidän käyttäessä magiaa. Ilmeisesti ihminen oli luonnostaan jokseenkin huono kestämään magian kuluttavaa vaikutusta. Tai ehkä tämä magian laji vain kulutti tavallista enemmän. Se merkitsi hyvin voimakasta epäkäytännöllisyyttä. Jos se sai käyttäjänsä noin huonoon kuntoon, heräsi kysymys, oliko sitä järkevää ja turvallista käyttää? Aqwelinenkin ilme oli hieman tyrmistynyt kun he kulkivat muiden perässä sisään. Hän oli hiljaa, koska ei tiennyt, mitä sanoa. Jokin kuitenkin häiritsi häntä. Se, mitä hän oli nähnyt tapahtuvan aiemmin, ei vastannut täysin tämän hetkistä. Hän juoksi Tesserin luo. ”Missä sinä onnistuit polttamaan kätesi? Ei sitä viimeksi tapahtunut” hän kysyi suoran kysymyksen, koska ei jaksanut, eikä osannut muotoilla asiaa hienovaraisemmin. Myös Sáfirea askarrutti sama asia. Mistä hän oli palovamman, vielä tuon muotoisen, saanut?
Satar pääsi majatalolle, jossa hänen tavaransa olivat. Ketään ei ollut sillä hetkellä ottamassa uusia tulokkaita vastaan, joten hän ei jäänyt juttelemaan kenenkään kanssa, eikä kysymään, josko poika olisi täällä. Aqurae vain käveli portaat ylös ja siitä oikealle johtavaan käytävään. Sen varrelta neljäs ovi johti hänen huoneeseensa. Lähetti lysähti sängylle ja sulki silmänsä. Huomenna hän etsisi pojan käsiinsä tavalla tai toisella. Puoli kylää varmaan tuntisi hänet tämän iltaisen jälkeen ja osaisivat varmasti kertoa, missä hän oli. Satar hymyili itsekseen. Asiat mutkistuisivat vielä. Siitä hän oli varma, vaikka ei tiennyt, mitä huomiselta odottaa. Ainahan oli mahdollista, että pojalla oli matkakumppaneita, jotka olivat lähteneet ostoksille pojan juostessa omille teilleen. Ehkä jopa vanhemmatkin. No se oli huomisen asioita.
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Sept 20, 2009 16:47:10 GMT 3
Tesser lähti raahustamaan, kunnes tunsi käden olkapäällään ja pysähtyi, mutta ei nojannut toiseen, vaikka keho ei kestäisi enää kovinkaan paljoa kävelyä. Haltian käsi olalla rauhoitti, mutta kysymys ei. Miten hän voisi oikein selitää koko jutun? Tesser oli yrittänyt mennä hautuumaalle hakemaan sieluja, mutta oli törmännyt toiseen maagiin ja joutunut taisteluun.. Ja nuori pari teki jupakasta vähän omituisemman vielä, joten olisi keksittävä jokin keino ohittaa muutamia faktoja. Tesser aloitti hitaasti:" Pysyn kyllä jaloillani, mutta jouduin maagin kanssa taisteluun ja se söi voimiani entisestään. Se Maagi yritti vapauttaa hautuumaalla epäkuolleita ja jouduin itsepuolustukseksi käyttämään kykyjäni enemmän kuin olisi hyvä... Ja haavat sain sekasikiöltä, jonka se manasi taisteluun. No, sain sentään magiaa varastoivan sormuksen ja sen lisäksi uuden kortin...." Tesser oli nyt ikävän tunnettu, koska hän oli puolustanut niitä kahta rakastavaista. Tesser kuuli Aqwellinn kysymyksen ja huomasi tämän inhottavan tarkkanäköiseksi. Tesser sanoi:" En olisi ollut näin nopeasti jaloillanin, jos minua ei olisi autettu. Joku vanhempi mies taisi siirtää minun magiaa. Palohaava tuli vasta tajunnanmenetyksen jälkeen ja herätessäni tunsi polttelua kädessä, joten se on todennäköisintä." Tesser otti taskustaan uuden kortin ja näytti muille. Kortissa oli pieni kirjoitus, jonka Tesser oli tehnyt taikuudella , tosin ensimmäistä kertaa elinaikanaan. Kortin teksti oli seuraava:"Maagi on sielu, jolla on voima irroittaa muita sieluja tai luoda suojaloitsuja. Vahva maagi ollut, mutta enää ruumiiton sielu. " Kuvassa oli nuori nainen mustassa kaavussa ja yläpuolella oli neljä tähteä. Tesser oli ylpeä tästä, koska tämä kortti oli hänen pakkansa voimakkain ja sen kanssa olisi hyvä tehdä yhdistelmiä. Tesser hymyili ja sanoi:" En sitten jatkossa saata enää itseäni tähän tilaan." Tesser pystyi käyttämään sormukseen kokoamaan voimaa ja niin hän tasapainottaisi kykyjään. Tesser yritti lähteä yläkertaa, jotta voisi levätä ja kerätä voimia.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Sept 27, 2009 12:49:12 GMT 3
((Varoitan muuten nyt jo etukäteen, että tulavisudessa vastauksiani kannattaa odottaa lähinnä viikonloppuisin. Hyvällä tuurilla saatan ehtiä viikolla, mutta ei kanatta odottaa liikoja. Ainakaan ensi viikon aikana ropettamisesta ei tule yhtään mitään, sillä minulla on koeviikko, joka vie suurimman osan ajastani))
Haltia kuunteli pojan selitystä sanaakaan sanomatta, mutta kulmat painettuina hiukan mietteliäänä. Häntä vaivasi se, miten vieraalta tuo kaikki kuulosti, sillä hän itse oli kohdannut monia, hyvin monia maageja ennenkin, mutta tämänkaltainen magia, sielujen kätkeminen kortteihin… Se oli hänelle uutta. Hän ei sanonut mitään, mutta tämänkaltainen magia ei kuitenkaan tuntunut miellyttävältä ajatukselta monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, koska se tuntui vahingoittavan käyttäjäänsä voimakkaasti ja toisekseen siksi, ettei sielujen vangitseminen kuulostanut kovinkaan mukavalta ajatukselta. Silme ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan pojan kääntyessä lähteäkseen takaisin huoneeseensa, haltia toivotti tälle hyvää yötä melko värittömällä äänellä ja asteli sitten takaisin ovelle. ”En ole kovinkaan väsynyt, joten menen vielä hetkeksi ulos ja tervehtimään portinvartijaa, kuten lupasin”, hän ilmoitti ja kääntyi katsomaan muita olkansa yli. ”Luulen, että olette matkan jälkeen väsyneitä, mutta jos joku haluaa tulla mukaan, en pistä pahakseni”, hän lisäsi. Matka oli todellakin ollut jo valmiiksi melko väsyttävä ja huomenissa siitä tulisi rankempi, kun he lähtisivät kylästä. Edessä tulisi olemaan vielä pitkä matka, mutta haltia oli lajiltaan kestävä ja iältään kokenut, joten hän tiesi pärjäävänsä viimeöisten kunnon uniensa jälkeen vähällä levolla. Astuessaan ulos Silme veti jo kylmenevää ilmaa syvälle keuhkoihinsa ja katseli päänsä päällä kaartuvaa samettikattoa ja sen pieniä kipinöitä, jotka alkoivat pikkuhiljaa ilmestyä yksi toisensa jälkeen. Tuskin huomattava hymynkare hiipi haltian huulille, kun hän huomasi taivaalle muodostuneen kauriin tähtikuvion. Sen näkeminen oli hänelle sama kuin jos olisi katsonut suojelusenkeliä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 3, 2009 21:54:38 GMT 3
Catherine kuunteli muiden sananvaihtoa sekä uteliaana että väsyneenä. Yhtäkkiä hänestä tuntui kuin ei olisi nukkunut pitkään aikaan kunnolla. Tesser selitti jotain maagista ja taistelusta, vaihtaen äkkiä Aqwelinen esittämän kysymyksen vastaamiseen ja sitten taas takaisin maagiin. Tesserin käyttämä magia kuulosti mielenkiintoiselta, mutta jos sillä oli tuollaisia vaikutuksia, hän ei haluaisi koskaan kokeilla sitä. Ja sitä paitsi Catherinen ei pitänyt kiinnittää poikaan mitään huomiota, hän antaisi asian jäädä. Tyttö seisoi paikoillaan katsellen edessään puhelevaa joukkoa. Miksi hän oli lähtenyt heidän mukaansa? Kysymys nousi jälleen Catherinen mieleen, mutta hän tiesi vastauksen. Mielenkiinnosta. Se oli kai hyvä syy lähteä heidän mukaansa.
Tyttö nyökkäsi haltialle tämän kertoessa menevänsä tapaamaan portinvartijaa. Hän menisi suoraan sänkyyn, tosin voisi ehkä syödä jotain ennen sitä.. Catherine yritti muistella milloin oli viimeksi syönyt majatalossa. Siitä oli pitkä aika. Hän oli matkannut pitkän aikaa vuoristossa näkemättä juuri ketään ja vältellen erään mieshenkilön tapaamista. "Minä taidan tästä mennä etsimään jotain syötävää." Catherine sanoi Aqwelinelta ja Sáfirelta ennen kuin lähti astelemaan kohti salia, josta hiljakseen kantautui naurua ja musiikkia. Saliin astuttuaan hän päätti, ettei jäisi tähän meluisaan ja ahtaaseen paikkaan pitkäksi aikaa. Hän ostaisi lautasellisen jotain, mikä näytti muhennokselta, jota näkyi melkein kaikkien lautasella, ja menisi sitten huoneeseen, jonka numeron hän saisi tietää aulasta.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 5, 2009 12:43:49 GMT 3
" En olisi ollut näin nopeasti jaloillani, jos minua ei olisi autettu. Joku vanhempi mies taisi siirtää minun magiaa. Palohaava tuli vasta tajunnanmenetyksen jälkeen ja herätessäni tunsi polttelua kädessä, joten se on todennäköisintä." Tesser vastasi Aqwelinen kysymykseen. Sáfire kurtisti kulmiaan. ”Ei magiaa vaan energiaa. Täällä on tulielementalisti…” hän mumisi itsekseen. Aqweline kuuli tämän ja katsoi häntä kysyvästi, mutta ei sanonut mitään, koska tiesi, ettei Sáfire vastaisi. Sáfire tunsi jonkin verran energian latauksen seurauksista ja siksi kykeni sanomaan, että kyseessä oli tulielementalisti, eikä minkään muun elementin omaava. Valo ja sähkö olivat kaikkein lähinnä tulta, mutta molempien jättämät jäljet erosivat selvästi tulen polttamista jäljistä. Sáfire oli tavallaan helpottunut saadessaan tämän tiedon, koska tiesi kylässä olevan jokin maagin tapainen olento, mutta tuli elementtinä oli vahva. Ilma oli vahvempi, mutta tulet saattoivat olla aggressiivisempia. Jos Tesser kykenisi muistamaan, Sáfire pyytäisi häntä jossain välissä kuvailemaan tätä miestä. Silmen oli onneksi luotettavaa antaa lähteä, kun hän niin ilmoitti tekevänsä. Hän oli haltija ja haltijat olivat tiedettävästi harkitsevia henkilöitä ja näin lyhyelläkin tuntemuksella Silmestä pystyi sanomaan samaa. Aqweline aikoi ilmoittautua vapaaehtoiseksi, mutta Sáfiren pieni käsiele sekä tuima katse sai pikkutytön vaikenemaan. Ei siinä, etteikö Sáfire luottanut siihen, että Aqweline olisi turvassa Silmen seurassa, mutta vieras magian käyttäjä kylässä sai hänet epäilemään pikkuisen turvallisuutta. Hän uskoi Aqwelinenkin ymmärtävän, ettei kyse ollut Silmestä vaan muusta, koska hänhän oli itse ehdottanut haltijan mukaantuloa. Aqweline kysykööt, jos jokin häiritsee.
Satarin hengitys oli tasaista ja rauhallista. Hän ei nukkunut täysin, mutta lepäsi keräten energiaa. Se oli yksi hyödyllisistä Aquraeiden piirteistä, heidän ei tarvinnut nukkua, jos he lepäsivät riittävästi tietyllä tavalla. Satarkin oli nyt rauhoittanut itsensä ja makasi sängyllä silmät kiinni. Hän ei pahemmin ajatellut asioita, vaan antoi mielen pysyä tyhjänä, jotta sekin saisi levätä. Mieli tosin ei täysin levännyt tällaisessa osavalvetilassa, koska se vaati syvempää unta.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Nov 5, 2009 21:32:58 GMT 3
((Noh, kun peli on ollut jämähtämässä jo suurin piirtein kuukauden, olen viimein valmis rikkomaan periaatteitani ja skippaan suolatun, jotta pääsemme eteenpäin... Hetki... *selaa foorumia* Oh... suolattu itekin on siis ilmoittanut, ettei enää viipyile kovinkaan aktiivisesti? Ehheh... Sori, en ollu huomannu^^""))
Kun kukaan ei ilmoittanut tulevansa mukaan, haltia ryhtyi astelemaan kevyet askeleet vaimeasti kopahdellen pitkin kivettyjä katuja. Heti, kun majatalon häly häipyi hänen korvistaan, Silme tunsi suunnattoman rauhallisuuden valuvan hitaasti koko kehonsa poikki. Hän oli nyt yksin, kukaan muu ei näihin aikoihin kaduilla liikkunut, mistään ei kuulunut voimakkaita ääniä, ainoastaan tuuli ja nopeasti hämärtynyt taivas olivat nyt hänen seuranaan. Hän hymyili ja keskittyi yksinäisyydestä nauttimiseen koko lyhyeltä tuntuvan kävelynsä ajan kohti kylän portteja. Vaikka hänestä oli aina mukavaa olla muiden kanssa, puhua muille, kuunnella muita ja ennen kaikkea ystävystyä muiden kanssa, yhtä mukavalta tuntui olla aivan yksin, seuranaan ainoastaan asiat, jotka olivat olleet maailman synnystä lähtien. Jonkin ajan kuluttua haltia viimein asteli porteille, missä Alexander tervehti häntä oitis iloisesti. Silme hymyili ja vastasi tervehdykseen istahtaen nuorukaisen seuraan pienen katoksen alle, jossa tämä aina istuskeli vahtinsa aikana. Vaikka kaksikko ei ollut nähnyt toisiaan vuosiin, he puhuivat yhtä vapaasti, kuin olisivat tunteneet koko elinikänsä. Silme kertoi elämänsä yhdessä paikassa eläneelle Alexanderille muutamista erikoisemmista paikoista, joissa oli vieraillut ja Alexander puolestaan kertoi omat kuulumisensa ja joistain oudoimmista ihmisistä, joita oli portinvartijana tavannut. He käyttivät puhumiseen useita tunteja, kunnes toinen portinvartija tuli vaihtoon ja Alexander päätti lähteä kotiinsa lepäämään. Hän tarjosi yöpaikkaa myös Silmelle, mutta haltia kieltäytyi sanoen, ettei todennäköisesti tulisi nukkumaan yön aikana ollenkaan. Tämän jälkeen kaksikko jätti vielä lämpimät hyvästit ennen kuin erkaantuivat kumpikin taholleen. Vielä muutaman tunnin Silme vietti vain kävellen pitkin hiljaista kylää, nauttien hiljaisuudesta, kunnes asteli takaisin majatalolle, jossa sitten jäikin yleiseen oleskelu- ja ruokailutilaan. Hän käväisi ostamassa itselleen hiukan lämmintä ruokaa, ennen kuin istui varjoisaan nurkkapöytään loppuyöksi tarkkaillen muita huoneessa olevia samalla kun odotti, että aamu sarastaisi ja hänen toverinsa heräisivät.
((Anteeksi… inspiraationi hukkui kaivon pohjalle puolivälissä))
|
|