suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Jun 14, 2009 15:39:01 GMT 3
"Tesser" tajusi pian, että hän ei ollut oikein tervetullut tuon tytön kannalta, jonka silmät selvästi aliarvioivat häntä. "Tesser" kuitenkin kuuli, kun toinen tyttö huusi tervehdyksen ja se loi vähän rauhallisuutta "Tesseriin" Ei voinut mitään, mutta "Tesser" totesi jälkivaikutusten tulevan. Hän oli taas käyttänyt liian paljon korttejaan ja elivoima ei palautunut täysin aina. Huutanut tyttö katsoi hänen käsiinsä ja "Tesser" tajusi yskän. Hänen korttinsa ei tavalliselle ihmiselle kertoisi mitään, mutta maagit saattoivat kiinnittää niihin varsin hanakasti huomiota. Ei hyvä. Pian huutelijan sylissä oleva otus alkoi päästää outoja ääniä, joita "Tesser" ei tunnistanut ja hermostui niistä. Nyt olisi hyvä miettiä mitä tekisi. Kohta jo ilmaan päästettiin se mitä "Tesser" epäilikin. Aseettomuuden näyttäminen. "Tesser" riisui viittansa ja hänellähän ei ollut sen alla mitään. "Tesserin" kylkiluut paistoivat ja muutenkin keskivartalo näytti kuihtuneelta, koska taikuus oli käyttänyt hänen elivoimaa niin, että hän oli menettänyt ainakin viitisen kiloa. Se teki elämän hankalaksi, mutta kyllä elinvoima palautuisi vielä. Toivottavasti... "Tesser" oli nyt niin huonossa tilanteessa kuin saattoi. Hän oli kolmen mahdollisen vastustajan kanssa ilman kaapua, joka kätki liikkeet ja kehokin kertoi, että hän ei ollut kunnossa. Nyt olisi vain varauduttava pahimpaan. "Tesser" sanoi:" En tullut taistelemaan,vaikka minulla on nämä kortit kädessäni. Ne ovat ihan varmuuden vuoksi, koska täällä vuoristossa voi törmätä hirviöihin. Olen maagi ja käytän omakehittämääni "Tesser" magiaa. Voinko liittyä seuraanne vai onko teillä jotain sitä vastaan. Tiedättekö muuten mistä täältä voisi löytää henkiä?"
//En pääse ennen keskiviikkoa koneelle.//
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 14, 2009 17:05:24 GMT 3
((Kuule suolattu, ihan vaan tiedoksi, et ku me ropetetaan neljän hengen ryhmänä, niin olis selvintä, että jokaisella pitäis mieluiten olla tietyt vuorot, koska vastaa, niin ei tarvi kauhealla kiireellä ruveta väsäämään huonoa vastausta, vaan saa rauhassa keskittyä tai odottaa, jos ei inspaa. Sun vuoro olis vasta mun jälkeen, vaikka mun vastauksella ei oliskaan paljoa väliä tapahtumien kannalta, niin onhan silti jotain. Mulla ei kuitenkaan oo aikaa vastata kunnolla viikkoon, niin ku oon ilmoittanukin, joten olis pitäny vaan odottaa. Rasittavaahan se on yhtä odottaa, mutta joskus on vaan esteitä, joiden kanssa on pärjättävä ja sillä selvä. Tietty siitä voi aina silloin tällöin joustaa, jos tilanne on sellainen, mutta ei sitä vielä yhden päivän/viikon tms. jälkeen tarvitsisi hätäillä ;) ))
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 19, 2009 22:19:26 GMT 3
Tapahtumia seuratessaan Silme ei voinut olla huomaamatta, että nainen oli joko uteliaampi tai varautuneempi, kuin hän itse. Sen todisti ainakin se, kun tämä tiedusteli tarkempia tietoja Aqwell-maageista. Tässä vaiheessa haltia itsekin terävöityi, sillä Sáfiren salailevan käytöksen takia, hän oli itse jättänyt kysymykset taka-alalle, sillä eihän hän itsekään paljoakaan itsestään puhunut. Useimmiten ei edes silloin, kun häneltä kysyttiin, mikä sai monet epäluuloisiksi, mutta Silme yksinkertaisesti ei nähnyt juurikaan syytä puhua elämästään kenelle tahansa. Nähdessään pienen olennon, joksi vanhempi maagi oli muuttunut, haltian oli myönnettävä olevansa tyytyväinen siihen, että heidän uusi tuttavansa oli häntä suorempi kyselemisessä. Jos siihen olisi ollut tarvetta, hän olisi todennäköisesti kyykistynyt katsomaan erikoista muodonmuutosta lähempää, mutta kun omasi jo epätavallisen tarkat silmät, olisi moinen toimenpide ollut suorastaan turha. ”Ajattelinkin teidän olevan erikoisia tapauksia, mutta ihan tätä en odottanut”, hän myönsi ja hymyili itsekseen. Vaikka hän oli matkustanut isähahmonsa kanssa vuosien ajan ja vaikka tämä oli kertonut hänelle kaikki tuntemansa legendat ja tarinat, olivat Aqwell-maagit Silmelle vielä täydellinen mysteeri. Pikkuhiljaa hän tunsi sydämensä jyskyttävän lyönti lyönniltä voimakkaammin silkasta seikkailunjanosta, sillä matka kaksikon kotiseudulle alkoi houkutella häntä enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Hän olisi halunnut heittää saman tien repun selkäänsä ja lähteä matkaan, mutta hän malttoi mielensä muistaessaan, etteivät he olleet vielä kuulleet Catin päätöstä siitä, liittyisikö tämä mukaan, vai ei. Yleensä rauhallinen haltia ei voinut olla hätkähtämättä kuullessaan aivan yllättäen nuoren pojan äänen läheltä. Tyyni, vain kevein elein ilmeitä näyttävät kasvot sulivat puhtaaseen hämmästykseen. Ja hän kun oli kuvitellut, ettei vuorilla törmäisi kehenkään ja nyt hän oli jo tavannut kaksi Agwell-maagia, toistaiseksi lajiltaan tuntemattoman salaperäisen naismatkaajan ja nyt nuoren pojan, jonka kädessä olevat kortit herättivät sekä uteliaisuutta, että varautuneisuutta. Oli selvää, että kortit olivat koristeita tasan yhtä paljon, kuin Silmen puisen huotran sisältämän miekan kivet. Toisin sanoen ne olivat kaikkea muuta, kuin koristeita. Oikea käsi liikahti viitan suojissa vaistonvaraisesti lähemmäs kahvaa, mutta sen enempää ei haltia vielä varautunut. Poika ei vaikuttanut millään tavoin uhkaavalta, varsinkaan tämän lausuman latteuden jälkeen, mutta ennen kuin voisi olla varma korttien senhetkisistä vaarattomuuksista, Silme ei liikauttaisi kättään kauemmas kahvalta. Sáfirekin tuntui nousevan oitis puolustuskannalle, mikä ei haltiaa hämmästyttänyt, sillä hän oli saanut matkakumppanistaan melko varovaisen kuvan. Pikkuinen taas ei ollut vieraasta moksiskaan, vaan tervehti tätä pirteästi pyytäenkin sitten tätä näyttämään käsivarsiaan. Tässä vaiheessa Silme painoi hiukan kulmiaan ja vilkaisi tytön sylissä olevaa olentoa, joksi Sáfire oli muuttunut ja joka nyt käyttäytyi lähes hysteerisesti. Ilmeisesti tämä oli laittanut pikkuisen aikaisemmin lausuman pyynnön alulle, mutta syytä ei haltia ymmärtänyt. Etsikö maagi tuosta pojasta kenties jotain tiettyä merkkiä? Se oli ainoa selitys, minkä haltia keksi, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan pisti seikan tyynenä merkille siltä varalta, että tarvitsisi tietoa tulevaisuudessa. Hitaasti Silme käänsi katseensa poikaan ja sai huomata tämän olevan laiha, melkein riutuneen näköinen. Seikka ei saanut paljoakaan huomiota, voisihan laihuuden syy olla melkein mikä tahansa. Ensimmäisinä mieleen nousivat yksinkertaisesti huono elintaso tai jonkinlainen sairaus. Selvää kuitenkin oli, ettei poika ollut täysin kunnossa. Tapa, millä toinen puhui, sai haltian jälleen huvittuneeksi. Olihan sitä huvittavaa nähdä tapaus, joka kertoi oitis paljon taistelutavastaan, kysyi, saisiko liittyä porukkaan ja kaiken kukkuraksi kysyi vielä kysymyksen, joka ainakin Silmeltä jäi kunnolla ymmärtämättä. Jälleen kerran hänen olisi tehnyt mieli naurahtaa, sillä kaikki tuli pojan suusta vain yhtenä puheenvuorona, mistä syystä muutama hetki kului sen sulattamiseen. ”Riippuu täysin muiden mielipiteistä, oletko vapaa liittymään seuraan, vai et”, haltia lopulta vastasi puhuen ensimmäistä kertaa pojan tulon jälkeen. Samalla hän laski kätensä miekan kahvalta takaisin roikkumaan rennosti kylkeä vasten. ”Enkä ainakaan minä ole nähnyt minkäänlaisia henkiä”, hän vielä lisäsi, vaikkei täysin pojan kysymystä ymmärtänytkään. Miksi tämä ylipäätään etsisi henkiä? Entä minkälaisia henkiä tämä tarkoitti? Siitä ei Silmellä ollut aavistustakaan, mutta kuten aina, hän ei kysellyt, vaan tyytyi odottelemaan muiden vastauksia, mielipiteitä sekä mahdollisia kysymyksiä. Tarinan tästä luvusta saattaisi tulla epätavallisen pitkä…
((No, vastasinkin nyt lopulta, kun oletin ottavani uuden vuoron tähän väliin^^"" Eli nyt varmaan mennään järjestyksellä Astarael, Aqwell, suolattu ja minä... oletanko oikein?))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 22, 2009 22:50:52 GMT 3
Catherine hätkähti huomaamattomasti kuullessaan toisen tytön vastaavan hänelle, pikkuisen sijasta. Aqwell-maagien salattu kaupunki. Catherine maisteli asiaa ajatuksissaan. Heitä oli siis enemmänkin. Hän ei kauaa ehtinyt asiaa miettimään, sillä Aqweline oli alkanut selittää aivan tohkeissaan, mikä aqwell oli, pyytäen lopuksi Sáfirea "näyttämään" tämän hänelle. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta yht'äkkiä hänen edessään oli pieni hyvin erikoisen näköinen olento, jollaista hän ei ollut koskaa nennen nähnyt. Vaistomaisesti Catherine otti askeleen taaksepäin, mutta hillitsi sitten itsensä. Tästähän tulisi mielenkiintoista. Hänen edessään seisoi, tai istui, täysin uusi laji, jonka ulkomuodolta voisi olettaa kuuluvan vesieläimiin, mutta Catherine ei tuntenut minkäänlaista yhteyttä tähän Aqwell-olentoon.
Sáfire näytti menevän paniikkiin huomatessaan pojan. Hänestä poika ei näyttänyt uhkaavalta, mutta ehkä Sáfire näki tässä jotain mitä hän ei. Pikkuisen pyyntö oli hänestä hiukan outo. Mikä idea oli pyytää toista näyttämään käsivartensa, paitsi jos juuri siellä oli jotain tuntomerkkejä. Poika kuitenkin totteli pyyntöä, näyttäen heille nälkiintyneen ruumiinsa. Tyttö käänsi katseensa muualle, kuin ihaillakseen maisemia. Vaikka hänen ehkä olisikin pitänyt olla huolissaan tästä nuoresta, tuntemattomasta pojasta, hän ei kyennyt tuntemaan minkäänlaista huolehtimisen tarvetta. Catherinen oli vaikea pidättää tuhahdusta, joka pyrki esille pojan esittäessä pyyntönsä liittyä heidän seuraansa. Hänen puolestaan poika Ei saisi liittyä, mutta Aqweline näytti olevan aivan innoissaan. Ja henget joista poika puhui, hänellä ei ollut aavistustakaan, koska ei olettanut tämän puhuvan samoista hengistä kuin hän. Catherine nyökkäsi hyväksivästi haltian puheelle sanomatta mitään. Hänen teki mieli nostaa huppunsa takaisin kasvojensa suojaksi. He kaikki olivat joka tapauksessa nähneet hänen naamansa, joten sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Tarkkaillen Sáfiren reaktiota Catherine nosti hupun päähänsä hetkeä ennen kuin tuuli alkoi puhaltaa navakasti pohjoisesta. Se kutsui häntä jatkamaan matkaa.
[[Kyllä, tuo on oikea järjestys. Tästä eteenpäin pystyn taas vastailemaan, vaikka Irlannissa olenkin.]]
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 23, 2009 15:28:37 GMT 3
Sáfire katsoi pojan käsiä hyvin tarkasti, mutta ei löytänyt niistä mitään poikkeavaa. Voiko olla mahdollista, ettei hän ole löytänyt tätä poikaa vielä, vai onko hän vaihtanut merkkinsä paikkaa? hän ajatteli hieman peloissaan. Otus läimäytti Aqwelinea kevyesti hännällään merkkinä siitä, että hän tahtoi alas. Pikkutyttö teki työtä käskettyä ja pian Sáfire palasi inhimilliseen hahmoonsa. Hän veti oikea käden hihan ylös ja tarttui poikaa hänen oikeasta kädestään. Sáfire vei kädet vierekkäin. Merkit tytön kädessä eivät reagoineet millään tavalla poikaan, joten hänellä ei ainakaan näkyviä merkkejä ollut. "Sanovatko nimet Dragor, Ziros tai Zeros sinulle mitään? Edes etäisesti kuultuna?" Sáfire kysyi pojalta pelon ja vihan kyllästämällä äänellä. Hän ei täysin hallinnut itseään, mutta siihen oli syynsä. Tyttö veti käden pois ja peitti sen jälleen hihallaan. Hän piti siitä hetken kiinni kuin olisi tuntenut kipua. "Älä välitä äkkipikaisuudestani. Haluan vain olla varma" Sáfire mumisi puoliääneen. Aqweline katsoi hänsä hiljaa hymyilemättä ollenkaan. "Sattuuko siihen?" hän kysyi hiljaa ja Sáfire pudisti päätään. "Ei reaktiota. Ei minkään laista" hän vastasi kysymykseen, jota ei oltu vielä kysytty. "Lähdetään. Matka on pitkä, enkä halua kenenkään saavuttavan meitä täällä" Sáfire sanoi ja lähti kävelemään alas vuorelta. Aqwelinen ilme kirkastui. Hän katsoi taakseen Silmeä ja Catia hymyillen. "Sáfire on välillä hieman kummallinen. Älkää siitä välittäkö" hän sanoi ja viittoi heitä seuraamaan. "Ja sinä voit tulla mukaan. Ei Sáfire pahaa tarkoittanut. Hän on vain vainoharhainen" pikkutyttö lisäsi ja hymyili pojalle, "mikä sinun nimesi muuten on? Minulta taisi mennä jotain osi kun selitit."
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Jun 23, 2009 18:13:02 GMT 3
Tesser oli seurannut tilannetta melkoisen tarkasti ja oletti,että muodonmuuttaja ja sen seuralainen olivat häneen joko positiivisesti suhtautuvia tai ei varauksellisia. Tuo huppupää, joka saattoi olla muukuin ihminen. No, olihan seurueessa jo muitakin rotuja kuin ihmistä. Huppupää suhtautui häneen alentavasti ja voisi olla ongelma. Suurin ongelma taisi olla tuo tyttö, joka oli taustalla. Hänen silmänsä ei kaivanneet sen enempää kuin kyläläiset, joiden tappamaksi oli Tesser melkein tullut. "Tesser" kuuli kuinka huppupäinen nainen, joka vaikuttaisi olevan haltia kyseli mitä henkiä hän keräili. Tesser tiesi liikojen tietojen jakelun voivan olevan kohtalokasta, mutta jos oli siinä kunnossa missä hän oli niin voinut mitään. Naisen kommentti mukaan otosta ei piristänyt, mutta minkäs teki. Tesser aloitti: "Tarkoitan hengillä sieluja. Ei väliä, onko se ihmisen vai hirviön. Mieluiten ruumiittomia sieluja, koska ruumista sellaisen irroittamisessa on työtä ja kovin moni ei hyväksy sellaista... Ja haluan kuulla teidän kaikkien mielipiteen, että voinko tulla mukaanne vai en. Sanokaa rehellisesti. Teistä ei varmasti kaikki hyväksy minua...." Tesser olisi jatkanut ellei tyttö olisi ottanut häntä kädestä kiinni. Tesser kuitenkin onnistui aktivoida näpikäs ja luuranko taakseen. TYtön aloittaessa kyselyn Tesser komensi luurangon ja näpikkään olemaan sekaantumatta. Kolme muuta korttia putosi maahan ja tytön kysymykseen Tesser vastasi: "Ei, ovatko ne kenties hirviöitä. Voisin liittää niiden sielut pakkaani." Tytön päästäessä irti Tesser kutsui näpikkään ja luurangon kortteihin ja poika kirosi kivun takia. Poika huomasi,että hänen oikea käsivarsi oli muuttunut lähes luuksi ja nahaksi. Hän, kun ei ollut ehtinyt aktivoimaan kortteja oikein niin oikea käsi oli ollut mielessä ensimmäisenä. Hienoa, käsi melkein käyttökelvoton... Tesser sanoi:" Lähtekää te, jos ette minua hyväksy, jos hyväksyt..." Ja vastaus tuli, vaikka yhdeltä taholta. Tesser mietti seuraavia sanoja mitä Pikkutyttö sanoi. Vainoharhainen... Etsi siis minusta merkkiä vihollisuudesta, se selittää. Olisi hyvä tietää tarkemmin niistä. Tytön kysymykseen Tesser vastasi:" En muistaakseni sitä maininnut, mutta olen Tesser magiani mukaan. Isoisäni antama nimi. Vanhempani, kun ei koskaan nimeä antaneet.." Ja Tesser lähti kävelemään muiden mukana...
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jun 28, 2009 20:45:09 GMT 3
((Ihan vain tiedoksi: Multa ei kannata odottaa vstausta seuraavaan kahteen viikkoon, kun en usko pääseväni missään välis koneelle))
Silme jäi katsomaan joksikin aikaa kolmikkoa, joka askelsi rinnettä alas. Hänen mielessään kummittelivat yhä olennot, jotka poika oli äskettäin kutsunut, sekä Sàfiren kummallinen käytös. Ja hetken ajan hän tunsi epäröivänsä, sillä matkasta saattaisi tällä seuralla tulla luvattoman pitkä. Lopulta hän vain naurahti hiljaa ja pudisteli päätään. "En ole ollenkaan varma, onko tämä hyvä ajatus, mutta kai toinen ulottuvuus tulisi nähdä edes kerran, jos kerran tarjoutuu tilaisuus", Haltia sanoi todennäköisesti pikemmin itselleen, kuin vieressään seisovalle naiselle. Hän astui jo muutaman askeleen rinteella alemmas nostaen samalla reppunsa selkään, mutta pysähtyi sitten ja kääntyi Catin puoleen. "No, tuletko?", Hän kysyi. "En pakota sinua, mutta olisi mukavaa, jos tulisit, sillä saatan vielä tarvita apua noiden kanssa", hän jatkoi niin hiljaa, etteivät muut kuulleet ja nyökkäsi taaksepäin kolmikkoa kohti. Haltian silmät tuikkivat ilkikurisesti ja hän virnisti vielä pikaisesti, ennen kuin käänsikin jo naiselle selkänsä. "Päätös on kuitenkin sinun", hän muistutti ja lähti astelemaan kivistä rinnettä alas.
((Aaaaargh!! Aivan karsean lyhyt ja surkea vastaus!! Tuhannesti anteeksi vastauksen laadun puutteesta, inspikseni on kai totisesti hukassa..! Lupaan parantaa jatkossa^^""))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 29, 2009 0:10:44 GMT 3
Catherine rypisti kulmiaan kahden olennon, hirviön, ilmestyttyä yhtäkkiä kuin tyhjästä, Aqwelinen ja Sáfiren tehdessä jotain siirtyessä arvaamatta pojan luo. Kun kolme muuta korttia putosi samalla maahan, hän arvasi, että se mitä pojan, jonka nimeksi myöhemmin selvisi Tesser, käyttämä magia liittyi jotenkin näihin kortteihin ja irroitettuihin sieluihin. Nämä kaksi olentoa katosivat äkkiä Sáfiren irroitettua kätensä pojasta. Ne taisivat olla kaiken varalle, Catherine ajatteli silmäillessään poikaa.Tämän magia ihmetytti häntä, se tuntui vievän pojan energiaa paljon. Aivan kuin hän ei täysin hallitsisi magian käyttöään. Tesser näytti entistä huonovointisemmalta ja riutuneemmalta. Etenkin oikea käsi näytti enemmän kuin kuihtuneelta. Jokin hänen sisällään käski tyttöä auttamaan, mutta samalla toinen kielsi. Ehkä hän ei lähde mukaamme tuollaisena.. Hän saattaa kuolla yksin.. Toisaalta, hän sanoi lähtevänsä vain, jos kaikki hyväksyisivät hänet.. Catherine pohti asiaa, päättäen kuitenkin pitää suunsa kiinni. Hän ei myöntäisi, eikä kieltäisi. vastaus voitiin tulkita kuitenkin myöntyvänä, joten siitä ei pitäisi seurata vaikeuksia, eikä sen pitäisi sitoa häntä auttamaan poikaa..
Catherine heräsi ajatuksistaan Silmen alkaessa puhua hänelle. "Olet oikeassa", hän totesi ja katsoi haltiaa. Tämä selvästi oli lähdössä. Silmen lausuessa seuraavat lauseensa Catherinen suu vetäytyi kuin väkisin hymyyn. "Odota, tulen mukaanne." Tyttö lausui tuuleen haltialle. Hän ehkä oppisi pitämään tästä, hiljaisemmasta kulkijasta. Catherine asteli haltian vierelle lähtien seuraamaan muita kohti hänelle tuntematonta ulottuvuutta. Tästähän tulisi mielenkiintoista, Catherine ajatteli mielessään hymyillen, ei ajatukselle, että hän joutuisi kulkemaan kauankin isommassa seurassa, mutta sille, että hän saisi nähdä jotain tuntematonta.
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 29, 2009 19:46:01 GMT 3
Sáfire kulki porukan kärjessä, mutta jättäytyi rauhoituttuaan kokonaan Tesserin ja Aqwelinen luo. "Eivät he hirviöitä ole, mutta jos olisivatkin, et kykenisi hallitsemaan niitä" hän vastasi Tesserin kysymykseen jokseenkin myöhässä. Aqweline katsoi häntä hetken, mutta käänsi sitten katseensa Tesseriin. "En tiedä kuka antoi minulle nimeni. Kai sen antoivat vanhempani, mutta en muista heistä mitään" pikkutyttö sanoi. "Vanhempasi sinut nimesivät, jos oikein muistan" Sáfire sanoi väliin. "Mistä sinä tiedät?" Aqweline kysyi äänellä, josta pystyi päättelemään, ettei hän uskonut Sáfirea. "Tunsin von Férlineiden suvun suhteellisen hyvin, ja koska olit heidän esikoisensa, tyttö vielä, perit nimesi suoraan äidiltäsi. Aqweline von Fárline II jos oikein muistan" hän sanoi katsellen horisonttiin. Sáfire muisti hyvinkin tarkasti suunnan, johon heidän piti mennä, vaikka ei halunnut tavallaan. Heidän oli pohjoiseen muutama päivä, jotta he välttyisivät kulkemasta suolla ja sitten lähteen, kunnes he saapuisivat suuren vuoren juurelle, josta he löytäisivät portin. Kaupungin saattoi käsittää sijaitsevan vuoren sisällä, mutta todellisuudessa siinä vaihtui ulottuvuus. Hyvin saman tyyppisesti kuin Aquraeilla, mutta Aqwell-maagien kaupunki ei ollut oma ulottuvuutensa, vaan osa toista. "Kuljemme tästä pohjoiseen suunnilleen neljän päivän ajan ja siitä jatkamme länteen. Saavumme lopulta portille, jonka toinen meistä avaa" Sáfire sanoi kuuluvalla äänellä ja otti suuntaa auringosta. Valoelementalistina se oli hänelle helpompaa kuin useimmille muille. "Meidän kannattaa pysähtyä seuraavaan kylään hankkimaan tarvittavia asioita ja Tesserille uudet vaatteet" hän lisäsi. Aqweline naurahti, mutta jätti sanomasta, mitä oli aikonut.
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Jul 2, 2009 12:38:49 GMT 3
Tesser naurahti mielessään, kun kuuli Safiren vastauksen. Kyllä Tesser hallitsi kaikkia korttejaan lukuunottamatta Raivopäätä, mutta se olikin semmoinen kortti, jonka sisällä olevan sielu oli ollut melko katkera. Tyttö ei tiennyt Tesserin magian kulmakiviä, kuten ei kukaan muukaan, lukuunottamatta Tesseriä ja hänen isoisäänsä. Safiren nimen Tesser pisti mieleensä, koska sillä voisi olla vielä myöhemmin käyttöä. Siis toinen samanniminen suvussa, poikkeuksellista siellä päin missä minä asun, mutta kai täällä sen on tavallista. Tesser oli kuunnellut toisella korvalla Catherinen ja Silmen keskustelua, mutta toisen ulottuvuuden mainitseminen oli asia, jota Tesser ei käsittänyt. Tesser mietti ja totesi,että ei tiennyt yhtään, oliko kyseessä mikään mielyttävä paikka, vai täydellinen helvetti. Häneltä puuttui paljon arvokasta informaatiota, jota olisi hyvä hankkia. Tesser mietti ja totesi, että kysymällä ei menettäisi mitääa. Safieren mainitessa pysähtymisen ja, että portin niin Tesser alkoi hahmottaa kuvioita hiukan. Siis olisi kyse, jostain johon liittyi vahvasti Safire tai Aqweline. Tilanne oli miettimisen arvoinen ja täydennyksien hankkiminen piristi. Tesser oli tosin köyhä ja hänen mielestä olisi tuhlausta ostaa vaatteita. Hänen idelogiassa vanhat kulutettiin loppuun, ennen kuin uusia edes harkittaisiin. Tesser mietti ja totesi,että kylässä olisi varmaan kalmisto, josta hän voisi etsiä henkiä. Tesser aloitti:" Ei se ole tarpeen, pärjään näillä ihan hyvin. Se olisi melkein tuhalusta ostaa lähes uusien tilalle vanhoja." Tesser kirosi, kun saappaan pohja irtosi ja hän kiinnitti sen nopeasti ja teeskenteli, että mitään ei olisi tapahtunut.
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Jul 21, 2009 0:30:25 GMT 3
Haltia hymähti tyytyväisenä, kun salaperäinen nainen ilmoitti liittyvänsä ryhmään. Hän tapasi mielellään uusia ystäviä, vaikka harvoin jäi tutustumaan heihin kovin pitkäksi aikaa. Harvanhan sielu oli loppujen lopuksi yhtä levoton, kuin Silmen itsensä, joka vain matkusteli päämäärättömästi, joten usein hän oli huomannut astuvansa polulle yhä uudelleen ja uudelleen samalla, kun monet hänen tapaamansa olivat jääneet hänen selkänsä taakse omaan, tasaisempaan elämäänsä. Oli myös niitä, joille haltia oli pakottautunut sanomaan hyvästit tietäen, ettei mitä todennäköisimmin enää koskaan tulisi ystävään syystä tai toisesta tapaamaan. Hän hymähti hiukan muistellessaan jokaista matkoillaan tapaamaansa henkilöä, jonka kanssa oli ystävystynyt. Nyt kun sitä tarkemmin ajatteli, hän oli tähän asti ehtinyt tavata jo monia, joista harvat edes muistuttivat toisiaan. Ja nytkin, katsoessaan kaikkia matkakumppaneitaan, Silme ei tiennyt, olisiko jo valmiiksi surullinen todennäköisesti tulevista hyvästeistä vai halusiko hän vain nauraa kaikelle sille erilaisuudelle, joka heidän välillään vallitsi. Haltia havahtui ajatuksistaan kuullessaan muiden keskustelun. Hän hymähti hiukan nuoren pojan vähättelylle ja kengän pohjan irrotessa hän jo naurahti. ”Jos ei mitään muuta, ainakin voisit käydä suutarilla hankkimassa uudet kengät”, hän tokaisi huvittuneena. ”Monen päivän matka tulee muuten olemaan yhtä tuskaa, usko pois”, hän lisäsi pieni virne huulillaan leikitellen. Sen jälkeen hän kääntyi Sàfiren puoleen. ”Moniin kyliin on parinkin päivän matka, mutta jos poikkeamme hiukan koilliseen, saavumme melko hyvin varustettuun, joskin hiljaiseen kylään ennen hämärää. Se lisää matkaamme hiukan, mutta meillähän ei ole varsinaisesti kiire minnekään, joten uskon, että meidän pitäisi mennä sinne. Ylimääräistä matkaakin tulee alle päivä ja minunkin pitäisi hankkia tiettyjä varusteita. Suosittelisin, että menemme sinne ja vietämme siellä myös yön, ennen kuin jatkamme jälleen pohjoiseen, kuten sanoit, sillä jos oikein arvaan, te kaikki ette tarvitse yhtä vähän unta kuin minä, vai?”, haltia lopetti puheensa virnistämällä jälleen. Hän oli käynyt mainitsemassaan kylässä vain kerran läpikulkumatkalla ja oli silloinkin tutustunut vain portinvartijaan ja tämän perheeseen, mutta sen verran hän oli saanut selville, että kylä oli todellakin hyvin varustettu ja miehen puheiden mukaan siellä riitti elämää ympäri vuorokauden, joten ainakaan hän ei nähnyt mitään syytä olla menemättä kylään. Sen enempää sanomatta hän asteli hiukan edemmäs ja viittoi matkakumppaneitaan seuraamaan itseään. Jos hän olisi sillä hetkellä katsonut jotakuta tovereistaan silmiin, he olisivat nähneet hyvin selvästi uteliaisuuden kytevän hiljaista hohdetta syvänsinisissä silmissä.
((Ajattelin hypätä aikaa ja paikkaa ja kirjoittaa jo saapumisen kyseiseen kylään. Jos teillä on jotain kyseisessä paikassa poikkeamista vastaan, niin voin sitten muokata, mutta ajattelin vain, ettei varmaan ainakaan juuri nyt ole paljoa pelattavaa keskellä ei-mitään^^”” Jos jotakuta häiritsee tämä, nöyrimmät anteeksipyyntöni))
Aurinko oli jo matalalla, minkä vuoksi kultaista muistuttava sävy alkoi jo hiipiä taivaalle, mutta hehkuva kehä ei kuitenkaan ollut aivan vielä painumassa mailleen, kun erikoinen joukko saapui hiljaisen kylän porteille. Portit olivat tammea ja kolhiintunut kahva todennäköisesti messinkiä. Melkein parin metrin päässä maasta sijaitsi portin kyljessä oleva pieni luukku, johon Silme kopautti rystysillään muutaman kerran. Lähes heti luukku aukesi ja melko nuoren miehen teräväpiirteiset kasvot ilmestyivät luukkuun. ”Iltaa”, hän lausui kohteliaasti, joskin viisikkoa epäluuloisesti tarkkaillen. ”Iltaa”, Silme vastasi ja hymähti hiukan. Olikohan tuo nuorukainen..? Kyllä, noista vihreistä haukansilmistä ei voinut erehtyä. ”Siitä onkin aikaa, Alexander”, hän lausui hiukan virnistäen. Nuorukaisen kasvoille levisi avoin hämmästys ja hän avasi portin katsellakseen haltiaa kunnolla. ”Kuinka tiedät nimeni?”, hän kysyi tuijottaen virnuilevaa haltiaa. No, ei Silme ollut odottanutkaan toisen häntä tunnistavan, olihan heidän parin tunnin tapaamisestaan liki kymmenen vuotta, mutta eräs asia oli varmasti jäänyt tämän mieleen. ”Oletko jo tarpeeksi vahva kantamaan miekkaa ilman, että lysähdät puuskuttaen maahan?”, haltia kysyi entistä leveämmällä virneellä. Ihmisnuorukainen vain tuijotti naista lähestulkoon minuutin entistä hämmentyneempänä, mutta purskahti lopulta nauruun. ”Din Silme? Enpä olisi uskonut tapaavani ensimmäistä opettajaani enää koskaan. Et ole käynyt kertaakaan täällä pikaisen visiittisi jälkeen”, Alexander tokaisi leveästi hymyillen. ”Pahoitteluni siitä, olen seurannut jalkojani enemmän kuin ajatuksiani”, Silme vastasi hymyillen. Vaikka hänen edessään seisoi nyt liki kaksissakymmenissä oleva kypsä nuorukainen, jonka kasvoissa ei ollut enää lapsenpyöreyttä, jonka keho oli kasvanut vahvan oloiseksi, jonka silmistä kokemus suorastaan paistoi läpi ja jolla oli mustan, lyhyen hiuspörrön sijaan siisti niskaponinhäntä, tulisi tuo nuorukainen aina olemaan haltialle se sama kymmenenvuotias pikkupoika, joka oli mankunut häneltä miekkailutunteja. ”Toimitko isäsi sijaisena, vai?”, haltia uteli yllättävän tuttavallisesti henkilöltä, jota ei ollut tavannut kymmeneen vuoteen. ”Niin voisi sanoa”, nuorukainen vastasi tismalleen yhtä rennosti. ”Hän on tätä nykyä töissä majatalon talleilla, joten otin hänen hommansa portinvartijana. Hän sanoi viihtyvänsä enemmän eläinten parissa ja minä otin vastuullisen työn mielelläni”, hän kertoi portinsuuhun nojaillen. Silme hymyili muistaen samalla alkuperäisen tarkoituksen kylään saapumiselle. ”Sopiiko, jos tulen puhumaan sinulle vielä myöhemmin? Meidän pitäisi löytää yöpymispaikka ja hiukan täydentää varusteitamme, joten menisimme toistaiseksi”, hän ehdotti ja nyt Alexanderkin havahtui, ilmeisesti vasta nyt muistaen haltian matkakumppanit. ”Totta kai, olen täällä lähes keskiyöhön, ennen kuin yövartija ottaa paikkani, joten nähdään myöhemmin”, hän myöntyi ja avasi portin kunnolla päästääkseen matkailijat sisään. Silme vilkaisi hymyillen muita ja katseli sitten kylää tyytyväisen oloisena. ”Vanhoja tuttuja on sitten mukava nähdä… Mutta nyt pitäisi kaiketi löytää jonkin sortin majatalo, vai mitä?”, hän ehdotti katsoen matkakumppaneitaan. Yöpymispaikan löytäminen tuli usein asettaa etusijalle, sen Silme sentään muisti. Vaikka tiesi, ettei itse tulisi tarvitsemaan unta muutamaan yöhön.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 1, 2009 3:01:53 GMT 3
Catherinen tilanne oli melkein sama kuin Silmen; hän vaelsi paljon. Tosin sillä erolla, ettei tyttö luonut paljoakaan uusia suhteita, joka sinänsä saattaisi aiheuttaa hänelle ongelmia(kuten myöhään kaupungin sisälle pääseminen), mutta työskennellessään parantajana aika ajoin hän oli luonut jonkinlaisia suhteita muihin. Ainakin sen verran, että he saattaisivat vahingossa muistaa hänet. Catherinelle sekin, että ihmiset muistivat hänet, voisi aiheuttaa ongelmia. Ihmiset, joita hän ei halunnut kohdata, saattaisivat jäljittää hänet heidän kauttaan. Tyttö kuitenkin vakavasti epäili, ettei Matveista olisi siihen. Tämä käyttäytyi usein aivan liian typerästi tajutakseen tuollaista. Catherine ei kuunnellut kuin puolella korvalla Silmen ja Tesserin välistä keskustelua uusien kenkien hankinnasta, hänen mielenkiintonsa porttiin ja siihen kuinka Aqweline tai Sáfire sen avaisi askarrutti häntä. Millaista magiaa he käyttivät? Tyttö silmäili kiinnostuneena näitä kahta edellään kulkevaa henkilöä. Olivatko he kumpikin muodonmuuttajia myös, aqwell-maageuden lisäksi? Vai olivatko kaikki Aqwell-maagit yhteydessä tuon kaltaisiin olentoihin, jollaiseksi Sáfire oli hetki sitten muuttunut? Catherine käveli vaitonaisena hieman jäljessä muista, eikä heti huomannut heidän pysähtyneen kylän laidalle.
Din Silme tuntui johtavan joukkoa, sillä juuri hän puhui portinvartijalle. Catherine katsoi ympärilleen; aurinko oli paljon matalammalla, kuin se oli ollut silloin, kun tyttö oli sen viimeksi huomannut. Oliko todella jo näin kauan kulunut siitä, kun he olivat tavanneet ja lähteneet matkaan? Catherine kuunteli haltian keskustelua nuoren miehen kanssa. He näyttivät tuntevan toisensa ja keskustelivat nyt vilkkaasti jostain, mikä liittyi miehen nuoruuteen ja perheeseen, ja siihen, miksi he olivat poikenneet kylään. Tällainen tunteminen kyllä auttaa pääsemään eteenpäin, Catherine ajatteli katsellessaan niitä kahta. Pian portit jo aukesivat ja he astuivat sisään. Tyttö nyökkäsi Silmelle vastaukseksi, vaikkei uskonut, että tämä huomaisi sitä. Kyllä, yösija. Yksi tärkeimmistä asioista, ellei pitänyt ulkona yöpymisestä.
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 4, 2009 18:22:00 GMT 3
Sáfire loi epäilevän katseen Tesseriin. "Valitan. Me hankimme sinulle uudet vaatteet, halusit tai et" hän lisäsi heti Silmen jälkeen. "Ei kannata sanoa mitään. Hän tekee sen halusit tai et" Aqweline kuiskasi pojalle. Siitä hänellä oli kokemusta jo enemmän kuin tarpeeksi. Sáfire kuunteli, mitä Silme sanoi. "Mitä nopeammin olemme valmiita sen parempi. Ja mitä nukkumiseen tulee, kaikki muut paitsi sinä ja Aqweline tarvitsevat unta" hän vastasi ja loi huvittuneen katseen pikkutyttöön, joka vain hymyili vastaukseksi.
Heidän saapuessaan kaupungin portille Sáfiren ilme oli vakava. Kylä vaikutti turvalliselta ja Silmen avulla he kyllä pääsisivät sisään, mutta häntä epäilytti, miten kyläläiset suhtautuisivat näin kirjavaan joukkoon. Kaiken lisäksi kylässä oli joku, josta Sáfire ei ollut varma, oliko kyseinen henkilö turvallinen. Tyttö ei nähnyt häntä missään, mutta tiesi hänen olevan siellä jossain. Aqwelinella näytti olevan kaikki hyvin, eikä mikään näyttänyt häiritsevän häntä. Lapsuudet huolettomuutta, jota Sáfire omalla tavallaan kadehti. Silme saattoi huomata kyseisen henkilön läheisyyden, jos hänellä oli siihen koulutus, tai vain kyky aistia eri vahvuisten olentojen läsnäolo.
Satar: Satar käveli katua eteenpäin. Aurinko oli laskussa ja pian yö jo laskeutuisi. Hän oli jo aikaisemmin päivällä löytänyt majatalon, jossa voisi yöpyä, eikä se ollut kuin muutaman korttelin päässä. Pian mies astui hämyiseen taloon. Hän tervehti isäntää nyökkäyksellä ja käveli portaat ylös käytävään, jossa hänen huoneensa sijaitsi. Satar oli Aqurae, tarkemmin sanottuna lähetti Aqurae. Hän oli yksi ainoimpia Aquraeita, jotka saivat lähteä Aquraesta ilman suurempia ongelmia, jos hänelle vain annettiin tehtää ulkomaailmassa. Satar oli normaalipituinen, reilu 190 cm, hoikka nuori Aqurae, saman ikäinen kuin Angelica. He olivat olleet samalla luokalla kouluaikoina, kuin myös Merequel. Hänellä oli normaalissa muodossaan keltaiset Aqurae-silmät, koska hän oli lähetti, sekä blondit hiukset. Hän oli suvusta, jossa kulki niin sanottu tummahiuksisuuden geeni, koska normaaleilla Aquraeilla oli valkoiset hiukset, poikkeuksetta. Hänellä oli yllään vaaleanbeiget housut ja saman värinen paita, jossa oli valkoiset leveät hihat. Mutta nyt hän oli ihmis-hahmossaan, niin kuin useimmiten ollessaan Aquraen ulkopuolella. Hän oli muuten saman näköinen, mutta hänellä oli tavallisen ihmis-silmien näköiset keltaiset silmät, sekä metsänvihreää hieman tummemmat hiukset, jotka ylsivät leuan tasolle, mutta edessä molemmilla puolilla oli pitemmät suortuvat, jotka oli sidottu vaaleilla nauhoilla. Seuraavana päivänä Satar hankkisi tarvittavat tavarat ja lähtisi kulkemaan jonnekin, koska vielä ei ollut aika palata Aquraeen, vaikka hän viihtyikin paremmin Aquraessa kuin täällä. Liikaa aurinkoa. Aquraeiden silmät kestivät hyvin vähän valoa, koska tuottivat sitä itse ja olivat tottuneet pimeyteen pitkän ajan pimeässä elon johdosta.
//Satar liittyy pian peliin. Minulta voi kysyä lisää Satarista, jos haluaa tietää lisää, mutta ennen 15. päivää kysykää niitä Astaraelin kautta, koska en virallisesti ole vielä paikalla//
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Aug 7, 2009 10:44:13 GMT 3
Tesser murahti synkästi toisen vastaukselle, koska hän oli arvellutkin jotain tälläistä. Tilanne ei ollut ollenkaan hyvä ja tämä ei ainakaan sitä parantaisi. "Typeryyttä, hankkia nyt uudet vaatteet, kun edelliset ovat loistokunnossa..." Tesser mietti synkkänä omissa ajatuksissaan. Koko loppu matkan hän jurotti, koska hänen arvojaan vastaan oli tullut kova isku. Tesser ei halunnut, että hänet puettaisiin kovin koreasti. Hän oli vaatimaton ja taikutttaan ei ollut paljastanut, koskaan ilman syytä. Kaupungissa, kun oltiin päästy portinvartijan ohi ,Tesser sanoi:" Käyn vähän muualla ja sen jälkeen tavoitan teidät, mutta minulla on yksi taikuuteen liittyvä asia ja se ei voi odottaa. " Tesser luikahti näiden sanojen jälkeen tiehensä ja toivoi,että muut eivät seuraisi, koska hän oli menossa hautausmaalle hankkimaan uusia kortteja. Sellainen oli monien mielestä väärin, mutta Tesser oli oppinut periaatteen, joka ei tehnyt siitä niin pahalta tuntuvaa. " Kuolleiden tarpeiden edelle menee elävien tarpeet" , se oli asia minkä isoisä oli opettanut. Hän oli selittänyt sinä päivänä pimeästä taikuudesta ja sen ilmenemispaikoista. Hautuumaat olivat semmoisisa parhaimmasta päästä. Tesser oli saapunut vähän kauemmas kylän keskustasta ja näki pienen hautuumaan, jonka varjoista ei nähnyt mitään. Se oli juuri sellainen paikka mitä monet kavahtivat,mutta Tesser ei. Kohta pimeydestä lipui hiljaa kaksi ihmistä, jotka olivaat lujasti toisissaan kiinni ja ulkonäöltään nuoria. Rakastavaisia... Tesserille sellainen oli vierasta, koska perheen hajoamisen jälkeen hän ei ollut oikein kunnolla tekemisissä muiden kanssa. Tesser tunsi jotain väärää hautausmaalta ja meni nopeasti nuoren parin ohi, joka vilkaisi häntä ihmetellen. Vastaus tunteeseen tuli, kun Tesser huomasi yhden haudan pullistelevan. Mitä?! Täällä on joku maagi, joka aikoi jotain saman suuntaista kuin minä!! Tesser kirosi mielessään ja katsoi takana seisovaa paria ja sanoi:" Paetkaa!!" Sitten muut haudat nousivat auki ja ihmisiä, jotka olivat mädäntyneitä marssi riviin. Tesser vapautti Raivopään, joka lähti kahdella miekalla tuota joukkoa pilkkomaan, vaikkei Tesserin käskyn mukaisesti. Tuo kortti on siunaus sekä kirous, Tesser mietti ja yritti paikallistaa vastustajaa nopeasti katseellaan. Hautausmaan kulmalla näkyi jokin hahmo, joka oli pukeutunut siististi ja puhui jonkin kanssa. Raivopää pisti eläviäkuolleita pinoon kuin viimeistä päivää ja Tesser tiesi olevansa turvassa vain niin kauan, kuin noita riittäisi. Sen jälkeen Raivopää ottaisi hänet kohteeksi ja hän olisi mennyttä, mikä ei rohkaissut pahemmin. Tuo hahmo pimeydestä ilmestyi lähemmäs ja lausui:" Ei hullummin tuo taistele. Mikä vain lienee, no ei taida olla noista ruumiista apua. Ei hoitunut niin helposti kuin ajattelin, mutta kukas sinä olet? Et kai vain Tesser?" Tesser värähti, kun kuuli oman nimensä toisen huulilta. Miten tuo tietää nimeni?!!, Tesser mietti, mutta piti naamansa peruslukemilla ja sanoi:"No, olen Tesser, mutta mitä siitä ja tuo magianlaji ei ole kauhean arvostettua, joten oletan sinun olevan jahdattu..." Maagi , joka laski huppunsa ja paljastui nuoreksi naiseksi sanoi:" ET tuomitse, yllättävää ja minut on palkattu tappamaan sinut. Kuulemma tapoit kyläpäällikön eräästä kylästä ja sen jälkeen tapoit hirviön sopimuksen mukaan, mutta vapautit jonkin hirvittävän olennon, joka tappoi kyläläisiä. Onko näin?" Tesser murahti:" No, osittain, mutta se hirviö oli heidän päällikkönsä sielu." Maagi ei viittinyt edes kuitata, vaan loi nopealla liikkeellä taikamuurin, joka erottaisi Tesserin ja Maagin muista. Tesser yllättyi äskeisestä käänteestä ja sanoi:" Taistellaanko?" Maagi tuhahti, mutta ei nänyt tarvetta vastata, koska kysymys oli turha. Maagi manasi itsesnsä vierelle olion, joka oli monen eläimen sekoitus ja sillä oli kynnet. Tarkemmin sanottuna se koostui leijonasta, käärmeestä, vuohesta ja kotkasta. Otus oli todellinen kimaira ja Tesser tiesi sen olevan korkean tason olento. Tesser murahti ja totesi voivansa käyttää vain neljää korttia enää, mikä olisi hiukan rajoittavaa. Tesser mutisi kerran, sitten otti kortit käteensä ja vapautti henget niistä. Kortit olivat Mangora, Kauna ja Näpikäs. Maagi hymähti ja sanoi:" Yllättävää, mutta tuo välttämättä riitä minun voittamiseen, mutta haluat kuitenkin kokeilla." Tesser tiesi toisen olevan ehkä paljonkin vahvempi, mutta hän ei luovuttaisi. Maagi teki äkkiä nopean loitsun, ja Tesser tunsi kipua, mutta ei ruumiillista, vaan henkistä. Tuo Maagi yritti irroittaa hänen sielun ilmeisesti ja se oli viel huonompi juttu. Maagi sano rauhallisesti:" Sinulla on kaksi minuuttia aikaa purkaa tuo loitsu, jos et ehdi niin sielusi siirtyy minun hallintaan. Sen aikaa Kimairani pitää sinulle seuraa. Tesser kirosi raskaasti, kun tajusi tilanteen ja näpikäs aloitti hyökkäyksen kimairaa vastaan. Maagi oli siirtynyt loitsun reunalle ja istui siellä tyytyväisen näköisenä odotellen Tesserin sielun saamista. Näpikäs löi kerran kimairaa raskaasti ja se kärsi vähän. Tesser mietti tilannetta ja ryntäsi Maagia kohti ja sanoi:" No, sinuthan tässä pitää vain tuhota, ei Kimairaa!" Maagi hymähti ja Tesser huomasi tuon sekasikiön tulevan hänen selkäänsä kohti loikalla. Kimairan lentorata muuttui kuitenkin vielä radikaalisti, mutta ei tarpeeksi ja Tesser sai viisi senttiä syvät kynnenjäjet selkäänsä. Tesser kaatui maahan ja mangora tuli maan alta, päästäen todella korkean äänen, jonka voimasta Kimaira hetkeksi pysähtyi, mutta ei lopullisesti. Tesser tajusi samassa Kimairan tuhoamisen olevan välttämätöntä ja tuo Maagi olisi huolehtiva vielä lisäriesasta. Kimairan haavat umpenivat, kun Tesser katsoi sitä ja Maagi nurkassa nauroi. Tesser ymmärsi,että Maagi paranteli Kimairaa para-aikaa. Tesser tunsi sielussaan piston ja tiesi sielun olevan yhä irtonaisempi kuin äsken. Aikaa ei ollut hukattavaksi, mutta miten hän voisi voittaa enää, kun vastustaja parani sitä mukaan mitä sitä vahingoitti ja Näpikäskin sai juuri vakvan osuman ja katosi. Tesser huomasi kaunan olevan enää yksin kentällä ja nyt hän teki jotain epätoivoista. Hän vapautti luurangon ja sen jälkeen heti kävi päälle Maagia kohti. Kimaira oli tulossa ja Tesser vapautti Ihmissuden ja Kimaira sai suoran tällin. Se lakosi maahan ja Maagi alkoi heti parantaa sitä, mutta Luuranko oli jo sen kimpussa. Sitten Tesser jatkoi ryntäystään toista kohti ja Kimaira nousi jaloilleen heti. Se aloitti ryntäyksen Tesseriä kohti, mutta Tesser ei ehtinyt reagoida ja jäi Kimairalle altiiksi. Tesser sai tällä kertaa vakavan osuman ja jäi maahan makaamaan. Maagi naurahti:" Puhetta koko poika, ei taitoa, vaikka saitkin haavoitettua Kimairaa, niin se ei tee sinusta voittajaa." Tesser nousi vapisten ja tiesi rasittaneensa itseään yli sen mikä oli turvallista. Tesser vielä yhden epätoivoisen vapautuksen teki ja hänen ympärilleen muodostui Ritari, joka iski Kimairasta läpi peitsellään ja Maagi näki kuinka peitsi pysähtyi viisi senttiä kauemmas missä hänen päänsä oli. Maagi nauroi ja sanoi:" Säälittävää. Viimeinen hyökkäys kieltämättä säikäytti, mutta sielusi on ihan kohta min.." Luuranko oli juuri tullut Maagin sivulle ja lävisti luupiikillä tämän vatsan. Tesser tunsi kuinka sielun irroitus päättyi ja naurahti:" Taisit unohtaa jotain? " Tesser jäi makaamaan maahan ja näki vielä Kimairan elävän, mutta se ei jaksanut nousta enään. Maagi huusi:" Minä en kuole! En halua lähteä, me emme kummatkin varmana kuole!" Tesser murahti ja tajusi loistotilaisuuden. Tesser sanoi:" Haluatko elää vaikka korttiin suljettuna sieluna, sillä voisin tarjota sen sinulle, mutta olisit sitten minun palveluksessani... " Maagi katsoi Tesseriä ja sanoi:" Pystytkö siihen? Suostun!" Tesser aloitti viimeisillä voimillaan toisen sielun siirtämisen korttiinsa ja se kävi yllättävän helposti, koska Maagi ei pistänyt vastaan, vaan antoi sielunsa irrota itse. Tesser hymyili, kun korttiin ilmestyi kuva naisesta, jolla oli musta kaapu. Tesser naurahti, kun toinen oli joutunut itse hänen sijasta orjaksi. Maagi katsoi kortista ja sanoi:" Sinä onnistuit!" Tesser tajusi voivansa puhua tämän hegen kanssa, koska sillä oli vielä magiaa jäljellä. Tesser sanoi:" No, minäkään en ole ihan kunnossa, mutta onko sinulla varusteissasi jotain hyödyllistä?" Maagi kirosi kerran ja sanoi:" Sormus, siihen voi tallentaa omaa taikuuttaan, mutta haluaisin käyttää sitä itse." Tesser murahti:" Sinulla ei ole enää kehoa." Maagi hymyili alistuneesti ja sanoi:" No, ota se." Tesser nousi vaivalloisesti ylös ja sen jälkeen hoippuen kaveli metrin verran ja meni ruumiin luo ja otti sormuksen. Suojaloitsu oli purkautunut, mutta Tesser ei pistänyt sitä merkille ja hän tajusi unohtaneensa taistelun aikana monta asiaa. Raivopään, joka oli jo lopettanut, mutta elävät kuolleet oli juuri valahtaneet takaisin kuolleiksi, kiitos Maagin ruumiin kuoleman. Kuntonsa, joka oli hirvittävän huono. Ja rakastavaiset, jotka oli paenneet. Kohta Tesser kuuli ääniä, jotka lähenivät, mutta hänen mielensä vajosi pimeyteen. Tesserin kädessä oli nyt kymmenen korttia, jotka olivat hänen tärkein omaisuus. Nuoripari kantoi Tesserin kylälle ja julistivat:" Tämä mies pelasti meidät! Auttakaa häntä, hän tekee kuolemaa. Hän on sankari, joka tappoi äsken maagin, joka herätti kuolleita henkiin!" Tesser oli jo vähän paremmassa kunnossa, mutte ei jaksanut liikkua, vaan oli kadulla ja mietti:" Mikä sankari?! Minä vain taistelin ollakseni hengissä ja tämän kortin takia... Ja Tesserin mieli vajosi jälleen pimeyteen ja hän toivoi, että hänet toimitettaisiin majataloon jollain keinolla...
|
|
dinsilme
Member
~Kaikkein mielenkiintoisin tarina on jokaisen oma, ainutlaatuinen el?m
Posts: 80
|
Post by dinsilme on Aug 12, 2009 18:53:24 GMT 3
Silme hämmentyi hiukan Tesserin nopeasta lähdöstä, mutta heilautti sitten vain tälle pikaisesti kättään, ennen kuin kääntyi muihin. ”Varusteeni kaipaavat hiukan täydennystä ja koska en itse varsinaista yösijaa tarvitse, menen hiukan katsomaan, löytäisinkö kylästä tarvitsemani esineet. Tapaan teidät majatalolla myöhemmin illalla”, hän totesi ja lähtikin saman tien kävelemään kohti katua, jota reunustivat erilaiset kaupparakennukset. Käveltyään katua jonkin aikaa haltia sattui huomaamaan pienen yrttiputiikin ja astui uteliaisuuttaan sisään. Sisältäkin rakennus oli pieni ja valaistukseltaan melkoisen hämärä. Vahvojen tuoksujen sekamelska pyörteli ilmasta saaden aikaan muutaman vaimean yskäisyn kurkusta. Ikkunoiden luo oli asetettu siistiin riviin useita ruukkuja, joissa kasvoi jotain enemmän ja vähemmän tavallista, mutta muita seiniä reunustivat puiset hyllyt, jotka olivat täynnä kasveja sisältäviä lasipurkkeja. Katosta taas roikkui monta kimppua kuivattuja yrttikimppuja, jotka olivat pääsyyllisiä voimakkaaseen tuoksuun. Haltia katseli ympärilleen hämyisessä valossa ja tarkasteli lasipurkkeja. Hän huomasi tunnistavansa osan niiden sisällöistä ja totesi monien olevan hyvin käytännöllisiä ja laadukkaita. Osa oli tarkoitettu lähinnä teeksi, mutta parantaviakin kasveja oli kymmeniä ja jopa muutama myrkyllinenkin löytyi. Niiden alla olevan pergamenttipalan mukaan niiden ostoon kuitenkin vaadittiin jonkinlainen henkilöllisyystodistus ja piti myös osata varautua jonkinlaiseen kuulusteluun. Ilmeisesti kauppa ei ollut niin vaatimaton, kuin miltä päältäpäin vaikutti. Katseltuaan tarpeeksi Silme valitsi kourallisen erilaisia kasveja, lähinnä haavojen ja perussairauksien hoitoon ja asteli tiskille. Kuluneen puupöydän takana seisoi aran oloinen nuori tyttö, jonka vihertävänharmaa mekko näytti lähes kirkkaalta hämyisessä valaistuksessa. Hiirenväriset, pitkät hiukset olivat sitaistu kahdelle nopealle palmikolle, eivätkä pähkinänruskeat silmät suostuneet kertaakaan kohtaamaan haltian syvänsinisiä. Silme hymähti tytön käytökselle kysyessään jonkinlaista rasiaa kasveille ja mietti, oliko tämä kenties tuuramassa vakituista myyjää, vai saiko hänen rotunsa kenties tämän hermostuneeksi? Tytön laskettua puisen rasian, joka oli koristeltu yksinkertaisella kukkakaiverruksella ja jonka sai yksinkertaiseen lukkoon, haltia maksoi ostoksensa ja astui takaisin ulos. Vaikka ilta alkoi jo hämärtyä, oli haltian silti pakko räpytellä silmiään hetki tottuakseen kirkkaampaan valoon hämyisen kaupan jälkeen. Viileä ja raikas ilma tuntui miellyttävältä kurkussa asti ja muutaman minuutin ajan Silme huomasi hengittävänsä tavallista syvempään. Kävellessään hän katseli ympärilleen tutkiskellen kylää kaikessa rauhassa, kunnes poikkesi vielä edellistäkin kauppaa vaatimattomammalta näyttävään sekatavarakauppaan, josta hän parin tunnin kuluttua astui ulos uudet, kestävämmät kyynärsuojukset sekä lämmin ja vedenpitävä viitta repussaan odottamassa seuraavan aamun lähtöä. Oli hän hetken harkitsemin jälkeen malttanut ostaa haltiatekoa olevan puukonkin, sillä hänen omansa alkoi jo olla aivan liian kulunut käytettäväksi. Astuessaan kaupasta ulos Silmen huomasi illan jo hämärtyneen jonkin verran, joten hän päätti jo ryhtyä etsiskelemään majataloa tavatakseen muut ennen yötä. Sen jälkeen olisikin jo aika puhua vanhan tuttavan kanssa.
((Anteeksi hiukan sekava vastaus, on vähän inspismittari laskenut pari astetta, joten en saanut niin laadukasta tekstiä, kuin olisin halunnut, mutta vastasin kuitenkin... Vaikka Silme touhaa niin paljon omiaan, ettei sen tekemiset juuri muihin tunnu juuri nyt vaikuttavan xD))
|
|