|
Post by spyrre on Jul 24, 2009 19:04:08 GMT 3
*Pienessä huoneessa saatiin aikaan varsin epämääräinen hippaleikki, jossa näytti uhkaavasti siltä että häviäjä saattaisi kokea vähintään ikäviä viiltoja tai pistoja nahassaan. Jos hänellä olisi ollut aikaa, kissa olisi toivonut hyvin syvästi ettei kukaan sattuisi vahingossakaan kurkistamaan ovesta ja näkemään tätä meneillään olevaa fiaskoa, mutta tähän hätään kaikki huomio meni hyvin pitkälle puukotetuksi tulemisen välttelylle. Rotanpirulainen vain tuli perässä ja torjui sapelinkahvan iskun kädellään tavoitellen taas terällä tappavia osumia. Olikohan tässä edes enää kysymys patjasta tai edes humalatilasta, Cathryn jo melkein epäili että rialin päässä oli naksahtanut kun se oli tajunnut päässeensä kahden kesken hänen kanssaan ja yritti nyt tappaa hänet saadakseen hänen rahansa ja laukkunsa ennen kuin pinkaisisi villisti vinkuen metsään muiden kaltaistensa sekaan. Suunniteltua tämä tuskin oli, siitä hän oli melko varma, mutta ehkä vain puhdasta eläimellistä opportunismia. Sääli, hän oli olettanut että pienempi rotta olisi ollut edes niin älykäs että olisi tajunnut ketkä olivat edes näennäisesti samalla puolella luvassa olevan rahan vuoksi, mutta sekin oli selvästi ollut yliarviointia. Ei tarvinnut varmaankaan olla tarvetta erikseen mainita, että tämä typerä mutta vaarallinen välikohtaus ei ainakaan nostanut rialin arvoa naisen mielessä, vaikka ainakin se täytyi myöntää että se ilmeisesti osasi käyttää veistään.
Kissaihminen sai jopa nähdä vaivaa välttyäkseen saamasta pitkää terää itseensä ja joutui perääntymään lisää, tilaa vain tosiaan oli niukahkosti mikä pakotti naisen tekemään jatkuvasti kaartavaa liikettä että ei päätyisi heti selkä seinää vasten. Rotta tavoitteli otetta torjumansa sapelin kahvasta ja nainen kiskaisi kiroten aseen itseensä päin terä rotan kättä kohden painettuna toivoen onnistuvansa viiltämään tarttumaan pyrkivää kättä. Toinen miekka puolestaan yritti tikarilla iskevän käden kimppuun iskien väistimellä ranteeseen pyrkien saamaan tikarin pois reitiltään ja horjuttamaan otetta sekä tasapainoa.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 24, 2009 19:33:17 GMT 3
Nufs oli jo hyvässä tuiskeessa, muttei millään tavoin kyvytön huitomaan parhaansa mukaan. Mitenkään tyylipuhdasta se ei ollut, etenkään aivot sumeana, mutta ajoi kyllä asiansa. Takaisin kiskaistu sapeli viilsi kättä ja narttu puri hammasta vinkaisten. Naisen toinen sapeli iski kohti, ja rotta näki tilaisuuden. Hän iski leveäväistisen tikarinsa torjuntaan asetta vasten ja ponkaisi eteenpäin kummankin sivulle jääneen sapelin välistä. Puristaen kätensä nyrkkiin, ehtimättä suuremmin pohtia kipua, Nufs iski kaikin voimin kohti naisen kasvoja, niin keskelle kuin mahdollista, pidellen parhaansa mukaan hyökännyttä sapelia sivulla. Hän luotti vieläkin siihen, etteivät heiluttamiseen tarkoitetut aseet olleet kovinkaan nopeita näin pienessä tilassa ja näin lähellä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 24, 2009 21:20:29 GMT 3
*Liukkaaseen liikkumiseen tottunut kissa ei tosiaankaan ollut ahtaassa tilassa elementissään. Rotanpirulainen oli tullut päälle sen verran yllättäen että Cathryn joutui melkein myöntämään joutuneensa alakynteen, niin kovasti kuin se itsetuntoa kirpaisikin. Melkein yhtä paljon kirpaisi isku kuonoon rialin onnistuessa painamaan toinen sapeli sivuun ja hypätessä suoraan naamalle. Tasapaino horjahti ja tyrmistynyt olento näki hetken melkein kirjaimellisesti tähtiä, mutta seisomaan ei auttanut jäädä tai tulisi tikarista tai hampaista kurkkuun hyvinkin pian. Hän onnistui jotenkin pitämään tikarin pois kurkustaan, mutta toinen sapeli kalahti kädestä lattialle. Vaikka se olisi alunperinkin saattanut olla tahatonta ja huolimatta siitä että valopisteet vielä tanssivat silmissä naisen käden vapautuessa tämä pyrki kuitenkin melkein heti tarraamaan oikeastaan mihin tahansa rialin yläruumiin osaan mistä kiinni sai ja jysäyttämään toivottavasti kurottelun jälkeen hiukan huterammin seisovan jyrsijän lähimpään seinään mielellään tämän omaa vauhtia hyväksikäyttäen. Jos vielä kädessä oleva sapeli onnistuisi vapautumaan, sillä voisi taas potentiaalisesti harkita ruhjovansa narttua vielä hiukan lisää. Kaikki vähänkin hienompi taktikointi ja suunnittelu jäi kauniisti taka-alalle, kun vain käytiin vanhanaikaista käsikähmää melkeinpä vain refleksien ja vaiston varassa.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 24, 2009 21:56:27 GMT 3
Nufs ei ollut odottanut aivan, että nainen tarttuisikin äkkiä itse kiinni. Toisaalta narttu ei odotellut yhtään mitään muutakaan, vaan mieluummin toimi ennen kuin toisella oli aikaa. Ikävä kyllä tällä kertaa tarraava käsi kuului naiselle, ja sai rotasta kunnon otteen. Selvempänä, vähemmän väsyneenä ja paremmin varautuneena hän olisi varmaankin saanut vastattua paremmin, mutta nyt mentiin seinään ja lujaa. Huitoessaan otetta jostakin melkeinpä pelkästään vaistomaisesti Nufsin vapaaseen käteen sattui aivan ensimmäiseksi tuppo naisen hiuksia. Vanhan kunnon kunniakkaan katutappelun harjoittajana narttu puristi heti mahdollisimman kovaa ja kiskoen kiinni. Seinä tuli vastaan kovaa ja kunnolla, niin että ilmat tyhjenivät keuhkoista. Mutta vaikka painuikin kasaan vinkaisten, ei Nufs kuitenkaan suostunut hellittämään, vaan kiskoi hoiperrellen kiinni saamaansa hiustuppoa suoranaisella raivolla joka suuntaan. Siitä sai myös hyvää vipuvartta veitsellä survomiseen, jos nyt vain sapeli hellittäisi siitä. Toisaalta rotta ei enää juuri, kun oli tilaisuutensa saanut, puolustanut itseäänkään.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 25, 2009 17:17:30 GMT 3
*Rotta rysähti seinään, mutta asiat eivät vieläkään menneet oikein niinkuin oli suunniteltu. Otuksen tarraaminen kiinni sotkuisiin hiussuortuviin ja harrastama ikävä riuhtominen esti Cathrynia tuntemasta suurtakaan tyytyväisyyttä aikaansaamastaan vinkaisusta. Hän päästi vihaisen sihahduksen paljastetujen, tiukasti yhteenpurtujen hampaidensa välistä ja painoi parhaansa mukaan niin rialia seinään kuin tämän tikaria sapelillaan sivuun yrittäen samalla parhaansa mukaan olla välittämättä tukasta riuhtomisesta vaikka se saikin päänahan polttamaan ja ennenkaikkea pään nykimään kipeästi kiskonnan mukana. Varsin raivostuttavaa, mutta sen vielä kesti, tikaria hän ei puolestaan aikonut enää antaa tökätä itseensä. Kun narttu oli tyrkätty seinää vasten, pyrki kissan polvi pian tekemään tuttavuutta tämän vatsanalueen kanssa, ainakin kerran ellei mahdollisesti toisen kerran heti perään. Eikö se rotanpirulainen tuupertunut sitten millään?! Kaikeksi onneksi se ei osoittanut taipumuksia samanlaisista yliluonnollisista voimista kuin vielä rumempi lajitoverinsa vaikka olikin ilmeisen tosissaan käynyt päälle.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 25, 2009 22:04:19 GMT 3
Ensimmäinen polvi ei ollut oikeastaan niinkään paha. Oli Nufs ennenkin saanut polvea vatsaan, ja yleensä se ei tullut sentään kauhean terävästi. Siitä olisi voinut ehkä vielä selvitä, se ei ollut edes aivan keskellä. Mutta ennen kuin narttu ehti suoranaisesti tehdä mitään asialle, ehti toisen polvi kohota jo uudemmankin kerran. Ainakin se oli parempi, siitä ei epäilystäkään, siististi suoraan ylös ja keskelle. Raavaampi mieskin olisi huomannut seisomisen vaikeanpuoleiseksi, ja vaikkei mikään hentoinen ollutkaan, ei rotta kuitenkaan ollut koolla pilattu. Ensimmäistä osumaa seurasi vasta tylppä ja lohduton tunnottomuus, mutta toinen sai aikaan erittäin täydellisen, muttei vähänkään kivuttoman painottomuuden tunteen. Ensin Nufs painui vinkaisten kaksin kerroin, ja putosi sitten istumaan seinää vasten kuin kivi - ei nartun omasta tarpeesta levähtää, vaan jalkojen kantamattomuudesta. Jos rotille olisi oksentamisen jalo taito ollut tuttu, olisi sekin varmasti kokeiltu pikaisesti. Nyt se jäi vain kivuliaaseen, vinkuvaan ja sameasilmäiseen puuskutukseen ja vatsan pitelyyn kummallakin kädellä. Tikari oli kai tippunut jonnekin.
Vaikka olikin enemmän tai vähemmän pois pelistä, ei Nufs voinut jäädä paikoilleenkaan. Ajatteluun rotta ei juuri nyt kyennyt, mutta tiesi jo pelkästään vaistomaisesti, miten nopeasti kuolisi paikalleen jäädessään. Vaivalloisesti ja kivuliaasti, suorastaan naurettavan hitaasti, narttu koetti haparoida miekkaansa. Yritys olisi tuskin onnistunut aivan heti muutenkaan, mutta reilusti tipahtanut rotta istui häntänsä lisäksi myös alleen vyöllä heilahtaneen miekkansa huotran päällä. Hän ei kuitenkaan millään tavoin tajunnut koko asiaa, vaan nyhti vain vaivalloisesti, onnistumatta vetämään terää esiin edes kahta sormenleveyttä. Se olisi voinut olla jopa huvittavaa jossakin muualla, kuin nykyisessä tilanteessaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 26, 2009 0:19:44 GMT 3
*Lopulta näytti siltä, että rotasta alkoi loppua puhti. Toisen polveniskun jysähtäessä jyrsijän vatsaan se alkoi vihdoin ja viimein mennä veteläksi ja valua vinkuen kaksinkerroin, tikarikin päätyneenä jo jonnekin lattialle. Cathryn oli jo vähällä iskeä vielä kerran ennen kuin ehti tajuamaan ettei se tainnut olla enää tarpeen ja hillitsi itsensä juuri viime hetkellä päästäen rotan valumaan istualleen. Valehtelematta olisi tehnyt mieli potkaista vielä muutaman kerran, mutta suuttumuksesta huolimatta nainen huomasi moisen olevan varsin kakaramaista käytöstä heti kun pystyi taas ajattelemaan järkevästi. Mutta vaikka potkuja ei enää tullutkaan, kissa oli silti kaikkea muuta kuin iloinen kylki sekä leuka ja kuono verta tippuen sekä varmasti hiustukkoa tai paria köyhempänä. Heti ensitöikseen hän potkaisi pudonneen tikarin lattialla jonnekin huoneen toiselle puolelle ja huomatessaan rialin vielä melko säälittävästi alkavan kiskoa miekkaansa huotrasta painettiin saapas niin miekankahvan kuin sitä havittelevan käden sormille. Kunnolla hän ei sentään polkaissut, mutta ei astunta kyllä kovin kevytkään ollut. Joka tapauksessa viuhahti myös nyt vapaa sapelinterä ylös rotan kaulalle, vielä kuitenkaan ihoa leikkaamatta mutta niin, että se kuitenkin varmasti tuntui. Olihan rial itse tehnyt hyvin selväksi ettei se ymmärtänyt kuin kovia otteita... Jokohan se antaisi periksi vai yrittäisikö pirulainen vielä jotain vaikka sillä olisi terä kurkullaan? Cathryn seurasi varuillaan hetken rialin reaktiota ennen kuin sanoi tai teki mitään muuta.* "Varoitinhan niistä tyhmistä ideoista" *Puuskahdettiin lopulta hampaiden välistä, jos rial pysyi aloillaan. Naisen äänensävy oli varsin terävä, mutta hän yritti puhua selkeästi vaikka tämän kärsivällisyys tuntui olevan jo aika vähissä.* "Tajuatko sanaakaan mitä sanon, vai tuhlaanko vain aikaani yrittäessänikään puhua sinulle?"
((Pelasin vähän olettamalla ettei Nufs jaksa käydä enää päälle. Tökkäise jos teetkin jotain muuta niin vaikka korjailen tätä sitten. Laiskana en viitsinyt jakaa tätä kahteen vuoroon.))
|
|
|
Post by submarine on Jul 26, 2009 12:32:28 GMT 3
Nufs jähmettyi hyvin nopeasti kun kaulalle asetettiin miekanterä. Se oli siitä pirullista, että silloin oli kovin vaikea tehdä mitään jos piti kurkustaan mukavan halkomattomana ja ehjänä - paitsi nyt ehkä työntää käden eteen. Silloin ehtisi vielä nähdä senkin, kun sormet kopisivat lattiaan. Joka tapauksessa, terä kurkulla oli melko ikävä asia ja sai nartun pysähtymään niille sijoilleen melkeinpä kaiken kanssa. Vingahtelua rotta ei pystynyt pysäyttämään vaikka yrittikin, mutta muuten vain tuijotettiin hyvin liikkumatta naista. Oikeastaan hän itse ei tehnyt elettäkään yhtään mihinkään suuntaan, ei vastatakseen taikka anoakseen armoa tai mitään muutakaan. Osittain se saattoi johtua puheen vaikeudestakin juuri nyt.
Niin paljon, kuin uskalsi ja kykeni ajattelemaan juuri nyt, ihmetteli Nufs lähinnä miksi nainen oli pysäyttänyt kesken kaiken. Tietenkään narttu ei valittanut asiasta edes hiljaa itsekseen, mutta paikka oli hyvä ja nyt se vain seisoskeli paikoillaan osoittelemassa. Jos se ei uskaltanut tappaa? Vaikka olikin äsken kiskonut uhkaavasti aseita esiin.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 26, 2009 15:50:34 GMT 3
*Vaikka aika ulkona tuntuikin olevan, ainakin rotta pysähtyi paikoilleen kun tajusi terän kaulallaan. Nainen odotti vielä hetken josko saisi jonkinlaista vastausta tämän suunnalta joka kielisi edes jonkinlaisesta järjenjuoksusta, mutta sai korviinsa vain pelkkää vikinää. Hän murahti turhautuneena ja pyyhkäisi vapaalla kädellään verta kasvoiltaan huomio koko ajan kuitenkin rialissa alkaen epäillä ettei pahuksen talttahammas tosiaan tajunnut mistään yhtään mitään. Se oli osoittanut jonkinlaista ymmärrystä aikaisemmin, mutta voi olla että hän oli yliarvionut sen silloinkin vaikka olihan se nyt tietysti ryystänyt päänsä täyteen alkoholia ennen kuin keksi alkaa tapella. Tuo teoria tietysti selitti paljonkin, mutta äkäinen ja turhautunut kissa ei ollut nyt sillä kaikkein ymmärtäväisimmällä tuulellaan. Oli rial kuinka humalassa hyvänsä, se oli kuitenkin yrittänyt puukottaa hänet hetki sitten ilman mitään sen suurempaa syytä. Kylkeä vihloi vietävästi ja nainen saattoi tuntea oman verensä valuvan myös pitkin kasvojaan, mutta pyrki parhaansa mukaan pimittämään kipunsa rottanartun silmiltä. Kaikkein parasta olisi varmaan ollut tappaa epäluotettava elikko siihen paikkaan ja nainen oli aika varma ettei kukaan syyttäisi häntä siitä, tai kenties korkeintaan vain toinen rotta jos sekään, mutta olisi varsin huono alku koko reissulle listiä yksi jäsen heti ensimmäisen yön aikana. Cathryn ei ollut vakuuttunut siitä että rottanarttu olisi ollut mitenkään korvaamaton tehtävän onnistumisen kannalta, mutta ehkä oli parempi olla hätäilemättä jos asian voisi ratkaista muutenkin.*
"Olen varma että teikäläisiä on tapettu pienemmästäkin syystä, ja rehellisesti sanottuna minunkin tekisi mieleni avata kurkkusi tuosta hyvästä." *Kissa totesi pahaenteisesti tuhahtaen sitten.* "Mutta tiedätkö mitä. Olen täällä rahan vuoksi, en tappelemassa sinun kanssasi. Toivon, että et ole liian typerä tajutaksesi milloin joku yrittää olla sinulle vähän suopeampi, joten katsokin ettei tuo äskeinen päähänpisto toistu koska seuraavan kerran kun yrität jotain tuollaista tapan sinut riippumatta siitä kuinka paljon viinaa olet juonut. Tajusitko?" *Viimeistä sanaa korostettiin painamalla sapelinterää hiukan enemmän, korviaan luimistelevan kissaihmisen jäädessä silmäilemään rialia hetkeksi etsien edes jonkinlaista ymmärryksestä kertovaa merkkiä tämän naamalta.* "Sano, että tajusit koska jos et, minun on parempi tappaa sinut samantien. On täysin turha yrittää puhua järkeä elukalle, joka ei edes ymmärrä puhetta." *Nainen totesi varsin tylysti, ehkä aavistuksen epäreilustikin vaatien paljon rialin kielitaidolta, mutta siitä viis veisaten. Muita tunteita pidätellyn suuttumuksen lisäksi oli vaikea lukea hänen kasvoiltaan, eikä hän oikeastaan edes kovistellut viimeisen lauseensa kohdalla. Jos rotta pääsisi yllättämään toisen kerran, se saattaisi saada pahempaa jälkeä aikaiseksi tai jopa tappaa... sen päästäminen päiviltä tämän ehkäisemiseksi olisi ollut oikeastaan varsin järkevä ratkaisu.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 26, 2009 17:51:40 GMT 3
Nufs värähti, kun nainen tivasi ja miekka heilahti aavistuksen lähemmäs. Se sai liikettä kaikin tavoin jäykkään rottaankin. "Juh, juuuh!" narttu vinkui parhaansa mukaan. Tällä hetkellä rotassa oli liikaa pelkoa edes minkäänlaiseen katkeruuteen, saati sitten kostonhimoisuuteen. Henki oli hyvin höllässä, ja hän joutui kaiken lisäksi pinnistämään melkoisesti, ettei olisi koettanut rynnätä pakoon siinä paikassa. Siinä kohtaa miekka olisi varmaankin kopsahtanut seinään väistämättä välissä häntä. Varmemmaksi vakuudeksi ja selväksi merkiksi ymmärryksestä Nufs laski kilttinä rottana myös alleen, juuri kuten alistuvan pitikin tehdä. Ehkäpä pieneksi pahaksi onneksi narttu istui enemmän tai vähemmän sängyn vieressä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 26, 2009 22:14:11 GMT 3
*Cathryn sai viimein irti edes osittain sellaista reaktiota kuin olisi toivonutkin... ja näköjään hiukan enemmänkin. Kissa tuijotti rottaa vielä hetken pohtien mahtoiko tämä oikeasti ymmärtää vai myönnellä hädissään vain jotain, koska arveli hänen sellaista odottavan ilman että olisi itse ymmärtänyt mitä oikeastaan oli sanottu. Mutta, no, vaikka se ei repliikkejä olisi itsessään tajunnutkaan rial oli ainakin muuten perillä mikä tilanne käytännössä oli ja ilmeinen paniikkireaktio sai naisen irvistämään hiukan huomatessaan lattialle leviävän ihastuttavan lammikon. Eh. Olipa loistavaa, hän oli voittanut eeppisesti oikeuden nukkua koinsyömällä likaisella patjalla rotan virtsalta ja vereltä lemahtavassa huoneessa. Katsoi asiaa miltä suunnalta hyvänsä, Cathryn ei oikein osannut nähdä asiaa millään tavalla äskeisen rähinän arvoisena palkintona.* "Hyvä kun tuli selvitettyä tämä. Toivottavasti muistisi riittää matkan loppuun asti." *Napautettiin äkäisesti, kissan suoristautuessa ja nostaessa ensitöikseen jalkansa rotan käden sekä miekan päältä ennen kuin hiukan epäröiden mahtoiko sittenkin toimia liian luottavaisesti veti sapelin pois kiistakumppaninsa kaulalta ja perääntyi kauemmas niin rotasta kuin lätäköstäkin.* "Toistan vielä, en halua tällaisen typeryyden toistuvan enää. En halua tappaa sinua ellet itse sitä käytökselläsi kerjää. Haluan vain suorittaa tehtävän ja hakea palkkioni. Pääsemme kaikki helpommalla jos emme tappele turhaan keskenämme." *Cathryn alleviivasi vielä kerran mahdollisimman selkeästi, ei vieläkään leppyneenä mutta rauhallisemman kuuloisena. Hän ei kuitenkaan vieläkään päästänyt jyrsijää silmistään eikä laittanut asettaan huotraan vaikka olikin laskenut terän vähemmän uhkaavaan asentoon.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 26, 2009 23:30:11 GMT 3
Naisen näpäytykset ja loput sanat menivät hiukan hukkaan Nufsissa, jota kiinnosti vain ja ainoastaan se, että miekka ei ollut enää aivan yhtä otollisessa paikassa kaikenlaisen elintärkeän katkomiseen. Hyvin varovasti, kun oli aivan varma ettei toinen todellakaan aikonut lyödä, ryömi narttu onkimaan tikarinsa siitä nurkasta, johon se oli potkittu. Siihen nurkkaan rotta oikeastaan jäikin, nousematta edes välissä ylös. Siitä kelpasi sitten vikistä ja tuijotella. Kipu vatsassa - ja oikeastaan kaikkialla muuallakin - oli hieman jo hellittänyt, vaikkei paljoa kuitenkaan, mutta siitä huolimattakaan hän ei aikonut tehdä mitään ainakaan tänään. Olo oli hutera ja käsi runnottu ja viilletty, eikä Nufs ollut varma halusiko muutenkaan käydä suoraan päätä naisen kimppuun, kun oli juuri saanut tältä lujaa kuonoonsa. Siinä olisi ollut epärottamaisuutta, jota narttu ei aivan edes käsittänyt. Jos vahvempi oli vahvempi, niin sitten oli. Juuri se oli todistettu. Ja sitä paitsi, miekka ei heiluisi hyvin tällä kädellä - eivät heiluneet edes sormet.
Vieläkään Nufs ei tiennyt, miksi oli vielä hengissä. Nainen oli vain päästänyt vaikka olikin käynyt ensin päälle. Tai aikonut ainakin selvästi käydä. Halusiko vain osoittaa olevansa kovempi? Mutta kun se ei ollut edes rotta. Nartulle koko tapaus oli vähintäänkin mysteeri. Ei ollut edes purrut korvasta tai pissinyt päälle. Oli vain jättänyt siihen.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 27, 2009 16:06:01 GMT 3
*Molemmilla osapuolilla tuntui olevan aivan oma käsityksensä äskeisestä välikohtauksesta, mutta ainakin se yhteinen tekijä näillä oli ettei kumpikaan tuntenut oloaan erityisen tyytyväiseksi. Cathryn seurasi silmä kovana rialin varovaista ryömimistä asettaan hakemaan mutta kun tämä ei näyttänyt tekevän muuta kuin asettuvan nurkkaan vikisemään hän pärskähti uudestaan närkästyksestä ja sujautti sapelin huotraan. Hän asteli myös hakemaan lattialle pudonneen miekan paikoilleen, mulkoillen rottaa epäluuloisesti aina joka välissä, mutta ei kuitenkaan Nufsin onneksi tai hämmennykseksi osoittanut pieniäkään haluja suorittaa kumpaakaan rotille ilmeisesti ominaista alistusmetodia... vaikka ehkä loppujen lopuksi yhteenotossa olikin ollut ainakin jonkin verran hierarkisia piirteitä, jota olento ei välttämättä itsekään tiedostanut tai ainakaan myöntänyt. Siinä mielessä asiat ainakin siis olivat mallillaan että rotanrääpäle oli tajunnut ettei hän ollut puolustuskyvytön... ja ehkä jopa ylempänä "laumahierarkiassa". Jospa typerät päähänpistot toivottavasti loppuisivat pienemmän rotan osalta tähän?
Mutta, mitähän hittoa hän nyt tekisi tuon otuksen kanssa? Kissa aikoi jo ärähtää rottaa häipymään ja ajaa mokoman jyrsijän ulos koko huoneesta kuten oli alunperinkin uhannut, mutta harkitsi sitten asiaa enemmän. Ei sillä, että häntä olisi tällä hetkellä kaunaisessa mielentilassaan kiinnostanut nukkuiko rotta ulkona vaiko ruokasalin puolella pöydän alla ja tulisi puukotetuksi, mutta hän ennemminkin tunsi olonsa typeräksi siitä että oli edes päästänyt rotan sisälle. Kukaan muu kuin toinen rial ei varmasti olisi edes harkinnut asiaa, ja hyvästä syystä. Kirottua, hän oli aikaisemminkin miettinyt olevansa ajoittain aivan liian myötätuntoinen... Mutta kun rotta nyt kerran oli jo sisällä, eikö sen ulos ajaminen vain tarkoittaisi että hän tosiaan OLI toiminut idioottimaisesti alunperinkin ja myöntäisi sen? Tuossa hän sentään voisi pitää elikkoa silmällä jos se nyt pysyisi ruodussa, nukkuminen vain jäisi häneltä tällöin hyvin vähälle tältä yöltä...
Kerättyään lattialle pudonneet varusteensa nainen asteli (niin vähän nilkuttaen kuin mahdollista) itsekseen jupisten "valtaamalleen" patjalle ja sytytti vihdoin ja viimein öljylampun sen vierellä ennen kuin istui reppunsa vierelle ja alkoi etsiskellä sieltä aina tarpeellisia kangasriepuja. Näennäisesti hän jätti toisen läsnäolijan pahantuulisesti täysin huomiotta mutta jos tuo osasi tippaakaan lukea kissan olemusta saattaisi tämä havaita että korvat olivat koko ajan kääntyneet rialin suuntaan ja liikahtivat aina kun ne huomasivat pientäkään ääntä tämän suunnalta. Mutta niin kauan kuin rotta pysyi nurkassaan, Cathryn antoi tuon olla paikallaan ja keskittyi lähinnä pyyhkäisemään kasvojaan kankaaseen ja asettamaan rievun sitten toistaiseksi kylkensä peitoksi. Yksi riepu pudotettiin myös irvistyksen ohella lattialla lainehtivan lätäkön päälle, mutta tuon enempää naisella tuskin oli aikomuksiakaan alkaa siivota muutenkin likaista huonetta. Kun kangas olisi imenyt itseensä pahimmat nesteet lattialta, se voitaisiin vain viskata kauemmas seinän vierelle haisemaan.* "Onko sinulla jonkinlaista nimeä? Vai oletko vain rotta muiden joukossa?" *Olento kysyi yllättäen pitkän hiljaisuuden jälkeen, ellei narttu ollut sillä aikaa tehnyt mitään. Hän oli vieläkin kahden vaiheilla sen suhteen ajaisiko rotan sittenkin ulos vai ei.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 27, 2009 17:40:12 GMT 3
Nufs tyytyi nököttämään hiljaa nurkassaan ja korkeintaan pyyhkimään haavoittunutta kättä. Kovinkaan syvä haava ei ollut, mutta teki silti oikein kelvosti kipeää. Se ei kuitenkaan estänyt sen toimimista läheskään yhtä hyvin kuin lujaa sormia rusauttanut jalka. Ne liikkuivat kyllä yhä, mutta kipeää se teki. Kaikesta huolimattakaan narttu nyt ei ilmeisesti ollut menettänyt mitään, sormiaan tai muutakaan. Se oli varmastikin se kaikista tärkein tässä kohtaa, tärkeämpi kuin se että nainen oli onnistunut hieman runnomaan paikkoja. Mahdollisesti tulisi vielä tilaisuus antaa takaisinkin päin, mutta sen nyt näkisi jos näkisi. Kun ei muutakaan voinut, tuijotteli rotta vain toista nurkastaan. Tämä näytti lähinnä pyöriskelevän ja näpertelevän lampun ja muun sellaisen kanssa. Rotta oli melko varma, että saisi tarpeen vaatiessa vedettyä miekan nopeahkosti myös toisella kädellä, jos nainen yhtäkkiä kävisi uudelleen päälle.
Nufs säpsähti aavistuksen, kun nainen äkkiä puhuikin. Melko varmasti tämä kuunteli melkoista laumaa ääniä, ensin kävi päälle ja tahtoi sitten tietää nimen. Miksi se edes halusi, eivät ihmiset tai muut tuollaiset kyselleet niitä rotilta muutenkaan. Oikeastaan edes rotat eivät kysyneet niitä turhan usein toisiltaan. Välistä narttu ei itsekään muistanut omaa nimeään, ei sitä missään tarvinnut. Se nyt vain oli tuntunut jännältä keksiä itselleen nimi. "Nufs on", rotta totesi lyhyesti ja aavistuksen varautuneesti. Ties vaikka seuraavassa silmänräpäyksessä toinen koettaisi taas suolistaa.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 28, 2009 15:28:02 GMT 3
*Cathryn vilkaisi ohimennen rotan suuntaan tämän vastatessa ilmeisesti nimellään kulmien kohotessa hiukan. Ilmeisesti sillä sitten oli nimi, vaikka nainen ei olisi ensitöikseen tuollaista äännähdystä nimeksi mieltänytkään jos olisi kuullut sen jossain muussa yhteydessä. Mutta eipä kai sitä rotalta paljoa enempää voisi odottaakaan. Hän ei oikeastaan tiennyt itsekään miksi oli kysynyt toisen nimeä, mutta se oli tuntunut hyvältä aloitukselta edes jonkinlaiselle vähemmän väkivaltaiselle vuorovaikutukselle. Kissa halusi näyttää rotalle paikkansa ja pitää tämän siellä, mutta ei toisaalta kaivannut minkäänlaista valtakilpailua joten hetken mietittyään hän oli päätynyt tulokseen yrittää kohdella otusta hiukan samaan tyyliin kuin kesyttäjä villiä koiraa. Ensin sille piti näyttää kuka oli pomo ja mitä seuraisi jos se alkaisi isotella, mutta kun se tajuaisi tämän sille piti antaa herkkupala ja tilkka suopeutta estääkseen kaunaisten ajatusten kehittymistä. Tosin, kissahan ei ollut minkäänlainen eläintenkesyttäjä, mutta teoria tuntui järkevältä. Ehkä se toimisi. Jos ei, voisi olla että hän joutuisi sittenkin tappamaan rotan jossain välissä, mutta sitten hän olisi edes yrittänyt. Turhaan siitä sitten enää itseään soimaamaan.*
"No niin... Nufs. Onko sinulla aavistustakaan miksi olemme täällä? Mitä olemme menossa tekemään?" *Kissa vaihtoi äkkiä aihetta jo varsin erilaisella äänensävylläkin, jättäen kuitenkin itsensä esittelemättä joko tarkoituksella tai nähden sen vain tarpeettomaksi. Hän oli jo rauhoittunut hiukan aikaisemmasta eikä enää näyttänyt päällepäin niin epäluuloiselta kuin ehkä oli, mutta nainen arveli että oli turha tökkiä vahingoittunutta ja levotonta rottaa tuon enempää jos se oli nätisti. Kysymyksen toinen tarkoitus oli viedä rialin huomiota muualle siitä että kissa itsekin oli haavoittunut ja toisen ollessa samassa huoneessa vamman sitominen salaa nyt ei onnistunut. Jos sille antaisi muuta ajateltavaa... jos se nyt johonkin sellaiseen kykeni, se ei ehkä kiinnittäisi niin paljoa huomiota siihen mitä hän teki. Cathryn ei osannut lukea kovinkaan hyvin mitä nartun päässä liikkui, mutta ainakin vihamielisen eläimen yhteydessä osoitus heikkoudesta olisi saattanut saada sen hyökkäämään uudestaan. Siksi hän pyrki toistaiseksi esittämään mieluummin vain lievästi närkästyneen välinpitämätöntä.*
|
|