|
Post by shote on Aug 24, 2009 18:56:43 GMT 3
Innokkaasti Frih nyökkäsi vastaukseksi pojan kysymykseen. Uteliaana hän jättäytyi hieman taka-alalle katselemaan ja kuuntelemaan Rosetten ja Spyron keskustelua, samalla oli hieno tilaisuus oppia toisista lisää. Silmät lautasen kokoisina hän kääntyi lähes epäkohteliaasti tuijottaen Chronoon päin kuullessaan tämän iästä. Kunnon vanhus, eikä edes näyttänyt erikoiselta sellaiselta! Tässä maailmassa ulkonäköön ei todellakaan kannattanut luottaa kenenkään kanssa.
Taka-alalle jättäytyneet alkoivat jo muodostaa suurimman osan joukosta Syaran liittyessä seuraan. Aurinkoisesti Frih vastasi hymyyn, kuten hänen tapoihinsa kuului. Hymyile, niin muutkin hymyilevät. Tai sitten pitää ottaa jalat alleen. Henki oletti Rosetten jo vastanneen kysymykseen hänenkin puolestaan. Tai siis, mikäs heillä tässä olisi hätänä, auringon paistaessa. Vampyyrille se tuskin teki kyllä kovin hyvää ja silti tämä oli täällä kävelemässä. Kummallista.
Katse ja ajatukset siirtyivät vampyyristä takaisin haltiaan tämän kysyessä kysymyksensä. "Eikös työstä pitäisi saada rahaa tai jotain muuta? En minä tästä mitään saa, niin ei se kai sitten ole työtä." Huuli pyöreänä ja kulmat kurtussa Frih yritti miettiä. Koska hän oli metsänhenki, oli hän metsässä ja hoiti ja katsoi sen perään. Mutta oliko se muka työtä tai tätä työnkuvaa? "Minä vain katson, että siellä on kaikki kunnossa. Etkö sinäkin halua ystäviesi ja kotisi pysyvän siistinä ja voimissaa ja varsinkin turvassa?" Vain sädekehä puuttui ja kuva olisi ollut täydellinen, niin viattoman hymyn henki onnistui taikomaan kasvoilleen. Mutta yhä se palkan saaminen onnistui vaivaamaan pientä päätä...
((Ja minulle ainakin käy tuo järjestely. Hyvässä lykyssä ei vuoroja tule tulevaisuudessakaan sitten liikaa skipattua ja peli pyörii.))
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Aug 30, 2009 12:24:42 GMT 3
Rosette katsoi Syaraa edelleen jokseenkin hämmentyneen näköisenä. Tytön silmät ''tarkkailivat'' toista, arvioivat tätä jokseenkin. Hymyile, hymyile, hymyile nyt, etteivät ala epäileen mitään. Nopeasti tyttö nosti kasvoillensa hymyn vastaukseksi toisen hymyyn. Jokseenkin vähän huvittuneen oloisen.
Nopeasti Rosetten katse kääntyi kumminkin maahan, heti sen jälkeen kun Syara oli alkanut jutteleen Frihin kanssa. Tyttö tuijotti maata puristaen kätensä pienesti hartioidensa ympäri ihan kuin hänellä olisi kylmä. Kylmän väreet kulkivat Selkää pitkin, tehden olosta epämukavan. Mitä tämä nyt oli? Miksi hän oli saanut kylmänväreitä tuosta miehestä?
Rosette hymähti ja tämän kädet laskeutuivat pitelemään kellokapistusta mietteliään oloisena. '' Mitä teet?'' Kuului Chronon ääni yhtäkkiä hänen viereltään. Kysymys keskeytti tytön ajatusten kulun ja tämän katse kääntyi toiseen. '' Mietin...'' Rosette vastasi toiselle.
Chrono katsoi toiseen ja hymähti. Pojan katse kääntyi tutkailemaan muiden puuhia. Hänen katseensa kiersi Frihissä, Syarassa ja pysähtyi Spyroon. '' Miksi halusit tulit mukaan?'' Poika kysyi yhtäkkiä katsoen toiseen. Hän ei keksinyt mitään järkevää syytä miksi toinen oli tullut mukan, hän olisi ainakin itse halunnut jäädä pois. Mitä kiinnostavaa tässä reissussa oli toisen mielestä?
|
|
|
Post by spyrre on Aug 31, 2009 20:50:36 GMT 3
*Purppuratukka oli mennyt jonkin verran kyräileväksi Syaran saavuttua, mutta ei sitten mulkoillut suippokorvaa sen enempää vaan käänsi katseensa tuskastuneesti tuhahtaen jonnekin tien vastakkaiseen sivuun. Olipa se nyt vainoharhainen... aivan kuin hän alkaisi selostaa epämääräisistä kirjoista sun muista ensitöikseen itselleenkin vieraille ihmisille. Kai se kyttäys siitä johtui, mistäpä muustakaan. Nuorukainen jäi silmäilemään vaiteliaana tietä ja seurasi sitä katseellaan niin pitkälle kuin näki mutta käänsi uteliaasti päätään Syaran alkaessa puhua jotain metsänhegistä. Hän jäi kuuntelemaan puolella korvalla ollen hiukan ihmeissään miksi jostain tuollaisesta puhuttiin lapselle joka oli varmaan nyt ensimmäistä kertaa kylänsä ulkopuolella, kunnes katse viimein löysi melkein pelkällä tuurilla jotain kummallista tytön selkäpuolelta. Spyro jäi hetkeksi tuijottamaan siipiä hölmistyneenä vilkaisten ohimennen jostakin Rosetten kanssa juttelemaan tullutta nuorukaista. ...Krono tai Crono tai jotain sellaista oli sen nimi tainnut olla. Poika yllättyikin hiukan kun aikaisemmin moneenkaan asiaan mitään huomiota kiinittänyt tapaus laukaisikin kysymyksen hänelle.* "No, eh.. Tuo pyysi. Ja mulla oli aikaa. Sehän on tärkeä se kivi mikä vietiin, eikö?" *Vastattiin nopeasti parin sekunnin miettimisen jälkeen nyökäyttäen hiukan Syaran suuntaan, yllättäen venkoilematta asian suhteen. Ehkä se oli hiukan vajaavainen selitys, mutta mitä muutakaan siihen olisi voinut sanoa tähän hätään? Ja mukana oli ilmeisesti muutakin porukkaa hiukan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, joten... no, se oli sitten eri asia miten perustelu kelpasi muille.* "Entä sä? Oletko kotoisin ...siitä kylästä?" *Kysyttiin pian perään, pienen epäröinnen ilmetessä jossakin virkkeen loppupuolella purppuratukan unohdettua kyseisen kylän nimen. Hitostako hän sellaisia paikkoja muistaisi, joissa ei olisi koskaan käynytkään? Spyro tarkasteli kerrankin melkein yhtä lyhyemmän puoleista nuorukaista kuin hän itsekin, pohdiskellen aikaisemmin esiin tullutta aihetta tämän iän suhteen. Tuskin tämäkään siis ihminen olisi, haisikin kummalta vaikkei hän osannut aivan tarkalleen määrittää mikä oli kyseessä. Jonkinlainen vilkaisu kävi Syarankin suunnalla vaivihkaa hupun alta purppuratukan miettiessä mahtaisikohan tämä tökätä nenänsä keskusteluun piankin. Enemmänhän tämä kysely taisi oikeastaan suippokorvan ongelma olla kuin hänen, vaikka hiukan yllättäen poika olikin päätynyt myötäilemään tätä eikä ainakaan tarkoituksella möläyttänyt mitään.*
|
|
|
Post by Nayran on Sept 3, 2009 18:45:31 GMT 3
Syara ei voinut olla naurahtamatta lempeästi ja hiljaa kuunnellessaan pienen metsänhengen pähkäilyä. Siinä oli vain jotain niin tavattoman suloista ja viatonta, ja eritoten viattomuus tuppasi olemaan näinä päivinä eri harvinaista. Saattoihan sitä toki esittää olevansa kyseisiä asioista, mutta Frihistä vain huomasi, että toinen oli asiansa kanssa vilpitön. Toinen todella tahtoi vain pitää huolta metsästä ja pohti omia palkka-asioitaan suurella mielenkiinnolla. Kerrassaan hellyttävää, Syara ajatteli.
Suippokorva katsahti vaaleahiuksisen tytön suuntaan. Miten toiselle nyt yhtäkkiä oli tullutkin kylmä? Haltia kyllä antoi katseensa käydä Chronossa ja Spyrossakin kuultuaan aiemmin mainitun kysymyksen, kuten Spyro oli arvellutkin, mutta päätti jättää asian sikseen, olihan nuoreen purppuratukkaiseen miehenalkuun kehittynyt jo edes jonkin näköinen luottamus, ja jatkuva asioihin puuttuminen oli myös itsessään epäilyttävää. Luultavasti pojan vähäisetkin selitykset kelpaisivat. ... Tai sitten sekin oli epäilyttävää. Syara huokaisi hiljaa.
Nechal jatkoi tasaista, nopeahkoa kävelyään joukon etunenässä, vilkaisi vieläkin välillä taakseen vaikka olikin jo hieman vähentänyt sitä. Matka tuntui kulkevan sujuvasti, vaikka sisällään vampyyri toivoikin, että olisi ollut joku, jolle jutella, samaa mitä kaikki taaempanakin toistensa kanssa yrittivät. Eihän hän tietenkään viitsinyt alentua moiseen, joten asia jäi siihen pisteeseen. Enää vähän matkaa ennen kuin he saapuisivat kylään, päivä oli jo ehtinyt pitkälle..
(( Eihän se päivä nyt niin kamalan pitkälle tunnu olevan vielä ehtinyt, mutta jos sadan vuoron ajan on aamu niin ei kai siitä mitään tule. ^^, ))
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Sept 11, 2009 21:53:59 GMT 3
Chrono katsoi Spyroon hiljaa. Pyysi... Aikaa Hänet itsensä oli pakotettu mukaan. '' Kyllä kai se on...'' Chrono vastasi kivikysymykseen jokseenkin välinpitämättömänä. Hän ei itsekkään tiennyt kivestä paljon mitään. Chrono vilkaisi Rosetteen vaivihkaa sivusilmällä. Tämä hypisteli taas sitä kapistusta kaulassaan mietteliään oloisena.
Chrono huokasi hiljaa. Rosetesta oli yhtäkkiä tullut kauheen mietteliäs, ennemmin tämä ei miettinyt oikeen mitään ennen kuin teki jotain. Chrono käänsi katseensa Spyroon. '' Siitä kylästä? '' Poika kysyi. Hän ei ollut oikein varma mistä kylästä nyt puhuttiin.
Rosette vilkaisi Chronoon ja Spyroon päin kääntäen katseensa sitten taivaalle laskien sen hiljalleen joukon etunenässä kävelevään Nechaliin. Sitten silmäpari katseli hieman ympäristöä. Hän muisti kaiken kuin eilisen. Vaikka siitä oli aika kauan kun hän viimeksi oli kävellyt tätä tietä, hän muisti sen. Kaikki oli jäänyt hänen muistiinsa. Kohta he saapuisivat kylään. Tyttö muisti kylän hyvin.
// Sori et tuli lyhyt, mut on vähän kiireitä enkä viittiny ihan vastaamatta jättää//
|
|
|
Post by spyrre on Sept 12, 2009 17:28:30 GMT 3
"No siitä, mistä nyt lähdettiin ja josta se kivi vietiin." *Spyro tarkensi hiukan kulmiaan kohottaen Chronon näyttäessä olevan ymmällä. Toinen oli tainnut hetkeksi pudota keskustelun kärryiltä vilkuillen aina välillä Roseten suuntaan, mutta eipä tämä ollut hirveän kiinnostuneelta aiheesta muutenkaan vaikuttanut alunperinkään. Purppuratukka hymähti hiukan, mutta kohautti sitten olkiaan ja jätti asian sikseen vilkaisten vielä silmäkulmastaan haltian suuntaan. Eipä hän varsinaisesti sillä tiedolla paljoakaan tekisi mistä Chrono kumppaneineen oli kotoisin, vaikka olisihan se sinänsä ollut kiinnostava tietää tarkemmin käsillä olevasta asiasta... mutta sen verran mitä nuhruinen nuorukainen asioista päätteli, toinen, ilmeisesti hyvinkin paljon vanhempi "nuorukainen" ei tainnut myöskään tietää paljoakaan. Hän ei yrittänyt enää uudestaan herätellä keskustelua sen kuoltua jos kukaan ei keksinyt enää tivata mitään vaan tummanruskeiden silmien katse päätyin pälyilemään uteliaana mutta hiukan vieläkin varautuneena muita matkalaisia sekä lopulta maisemia ympärillä pojan yrittäessä kehitellä jonkinlaista teoriaa missä hitossa hän oikein mahtoi olla. Jonkinlaisen aavistuksen hän saikin kursittua kokoon vaikka tämä oli oikeastaan kaikkea muuta kuin käyttökelpoinen pala informaatiota koska hän ei tosiaan omannut tästä alueesta kummoistakaan käsitystä. Kun huomasi edessä päin alkavan erottua jo peltoja sekä uuden kylän reunimmaisia rakennuksia Spyron laatima mentaalinen kartoitus muuttui vielä aavistuksen epävarmemmaksi, koska hän ei ollut tiennyt että lähistöllä olikin yhden sijasta kaksi kylää. Tuota... kumpikohan se sitten oli alunperin ollut jota hän oli edes lähtenyt kuulopuheiden varassa etsimään? Hän oli onnistunut osumaan lahjakkaasti harhaan kummastakin mahdollisesta kohteesta ja olisi voinut tuurilla päätyä loppujen lopuksi kumpaan hyvänsä kun olisi viimein löytänyt reittinsä ulos metsästä, eikä tästäkään sitten oikein voinut päätellä mitään. Pahus. Kuinka käytännöllinen olisikaan ollut hyvä kartta.... jos vain olisi osannut lukea sellaista. Eh.
No oli kuinka oli, näytti siltä, että tuohon tien päässä häämöttävään kylään oltiin ilmeisesti menossa... vaikka häntä hiukan oikeastaan epäilyttikin kuinka ilmeisesti rikollista verenimijää oltiin viemässä ihmisten ilmoille. Eikö se syönyt ihmisiä, eikä sitä oltu edes sidottu mitenkään? Entä jos se karkaisi? Eikä hän vieläkään ymmärtänyt miksi kyseinen pirulainen saapasteli muina miehinä ulkosalla keskellä päivää. Ja sitten oli vielä oikeastaan tämä saattoporukkakin, missä oli vain muutamia haltioita, pari nuorukaista sekä pikkutyttö... se piikkihammashan saattaisi saada päähänsä pistellä poskeensa jonkun saattajistakin? Puitavana oli loppujen lopuksi siis useitakin asioita jotka huolestuttivat purppuratukkaa ja pitivät tämän enemmän tai vähemmän ajatuksissaan suurimman osan loppumatkasta. Kysymyksistä ei varmaan olisi tullut loppua jos se olisi avannut suunsa, mutta ilmeisesti se oli vielä sen verran varpaillaan ettei tuonut tätä julki epämääräistä pälyilyä ja ajoittaista mietteliästä alahuulenpureskelua lukuun ottamatta. Hitto, kaipa matkalaiset nyt kuitenkin tiesivät mitä olivat tekemässä kun kerran olivat koko reissun pistäneet pystyyn, eivätkö vain?*
|
|
|
Post by Nayran on Sept 15, 2009 22:11:37 GMT 3
(( Anteeksi kovasti, mutta tuskin ehdin huomennakaan vastata, vaikka periaatteessa vielä saisin. Ylihuominenkin on vähän tiukoilla, joten häpeällisesti joudun luultavasti jättää tällä kertaa vastaamatta >-> Koetan saada peliä eteenpäin parhaani mukaan. ))
|
|
|
Post by spyrre on Sept 28, 2009 21:01:57 GMT 3
((Jos en aivan väärin laskenut, nyt taitaa taas olla minun vuoroni. Otin pienen vapauden väkertää tällaisen pienen johdattelun saadakseni toisen hahmoni mukaan. Toivottavasti en astu kenenkään varpaille. =P ))
*Kylän lähestyessä alkoi tielläkin olla hiukan enemmän liikennettä, ohitse jytistelivät ainakin yhdet kärryt sekä muutama muu matkalainen, jotka vilkaisivat epäluuloisina kummallista porukkaa kuitenkaan mitään sanomatta. Se kolmen jalankulevan kulkijan joukko siirtyi tosin varsin nopeasti tien laitaan ja nopeutti askeliaan nähdessään lauman edessä saapastelevan Nechalin, mutta kukaan ei näyttänyt olevan kovinkaan halukas haastamaan riitaa tähän hätään. Ennemminkin näillä tuntui vain olevan kiire tien päälle ja mahdollisimman kauas. Spyro silmäsi näiden perään mutta ei sitten sanonut mitään, olihan se melko selvää että tavallisen maalaisen silmään näin kirjava joukkio oli varmasti hyvinkin erikoinen. Jokin ei kuitenkaan ollut aivan kohdallaan. Hiljakseen luultavasti kantautui itse kunkin nenään kummallinen savun ja jonkin kärventyneen epämiellyttävä haju, vaikka tarkkaa-aistisimmat havaitsisivat tämän jo ennen kuin oltiin päästy pelloilla jököttävien latojen ohitse. Ainakin purppuratukan askelet hidastuvat nopeasti kulmien painuessa pieneen kurttuun ja se alkoi silmäillä epäilevästi ympärilleen.* "Mikä täällä haisee? Ihan kuin se tulis jostain edestä päin." *Nuorukainen huomautti rikkoen jonkin aikaa kestäneen mykkäkoulunsa. Levottomat tuntemukset aiheuttivat nopeasti katseen tienvierustoihin ja taakse etsien varmuuden vuoksi pientä valkoturkkia. Pientä kissaa ei kuitenkaan näkynyt vieläkään missään, mutta sen sijaan pian erkani jonkin matkan päästä varjo tien vieressä seisoneen puunrungon tuntumasta. Sirommanpuoleinen, ei kovinkaan pitkä hahmo oli kietoutunut tyypilliseen tummaan viittaan sekä vaellusvaatteisiin huppu vedettynä syvälle päähän eikä tummahko vaatetus ollut erityisen silmäänpistävä puun kaarnaa vasten vaikka tämä ei oikeastaan ollut kuin nojaillut tätä vasten. Mutta viimeistään tämän huomasi muukalaisen suoristauduttua paikaltaan ja käännyttyä katselemaan lähestyvää joukkoa huppunsa alta. Muuten tämä ei näyttänyt liikkuvan paikoiltaan, vain jääden seisomaan ja pitämään lähestyjiä silmällä. Samaa pelkoa kuin aikaisemmissa talonpojissa ei näkynyt vaikka katse mittaili hupun alta melko tarkastikin etummaista verenimijää. Lähemmältä etäisyydeltä saattaisi tosin havaita tummansävyisen, pitkäsormisen käden lepäävän keveästi vyöllä riippuvan kiiltävän sapelin kahvalla ennemmin kuitenkin tapana kuin uhkauksena. Viitan liepeen alta erottui toinenkin sapeli ensimmäisen pariksi ja kauempaakin erottuva selässä riippuva jousi sekä nuoliviini kertoivat että tässä ei ollut kyse maanviljelijästä tai tyypillisestä metsästäjästä. Hahmo ei kuitenkaan tuntunut liikauttavan sormeakaan ennen kuin joukko oli tullut lähemmäs, jos tämä niin päätyisi tekemään.* "En suosittele, että jatkatte tuohon suuntaan, jos olette kylään menossa. Tai ainakaan noin silmiinpistävällä porukalla." *Naisen ääni huomautti kun etummaiset olisivat kuuloetäisyydellä niin, että hänen ei tarvinnut korottaa ääntään sen enempää.* "Tilanne on hiukan... miten sen nyt sanoisin... tulenarka aivan kenen hyvänsä astella noin vain keskelle pääkatua. Ihan vain ystävällisenä neuvona."
|
|
|
Post by Nayran on Oct 3, 2009 11:46:20 GMT 3
(( Puuh, vähän venähti. Kiitos Spyrrelle että jaksoit laskea ja laitoit jotain potkua tähän peliin, täytyy varmaan taas vähän katsella että ketkä tässä oikeastaan ovat edes mukana :D Eipä siinä sen kummempaa ongelmaa, kunhan vähintään me kaksi jaksamme pitää tätä yllä, vai mitä? Mukavaahan se olisi, jos pelaajat jaksaisivat sinnitellä loppuun asti, mutta kai se laiskuus välillä iskee itse kullekin. Varpaille astuminen ei muuten ole minun kohdallani kamalan yleistä, koska tunnun kehittelevän kaikki suunnitelmani ihan ex tempore x) ))
Mikäli Nechal vain olisi kuullut Spyron epävarmat ajatukset vampyyristä itsestään, hän olisi varmasti revennyt räkäiseen nauruun, eikä syömispelottelusta olisi siinä tapauksessa tullut loppua. Joka välissä olisi vampyyri ollut mukamas pistämässä purppurahiuksista poikaa poskeensa. Ehkä ihan hyvä, että ajatukset kuitenkin pysyivät vain ajatuksina.
Vampyyri haistoi saman käryn kuin Spyrokin, siinä samoihin aikoihin, ehkä jopa hieman aiemmin. Hänen aistinsa olivat aina olleet jokseenkin herkät. Syara sen sijaan tunsi hajun vasta tätä kaksikkoa myöhemmin; hänellä oli toki tarkempi hajuaisti kuin normaalilla ihmisellä joka katuja tallasi, mutta haltialle ne olivat kuuloa ja niin sanottua kuudetta aistia huomioon ottamatta tavallista surkeammat.
Nechal huomasi naisen vasta kun tuo kääntyi katsomaan näitä. Eihän hän ollut tajunnut etsiä katseellaan puihin sulautuvia hämyjä neitoja, jotka kantoivat mukanaan aikamoista asekatrasta. Kun tuo hämy näky avasi suunsa, vampyyri ei voinut olla ärsyyntymättä. Näsäviisas ja ylimielinen, sellaisen kuvan hän toisesta sai. Tiedä sitten muista, mutta Nechal ei kaivannut neuvoja, saati sitten apua (tosiasiassa kaipasi, mutta miksi ihmeessä hänen olisi se pitänyt ilmoittaa ääneen?). Hän pysähtyi paikoilleen, nyrpisti nenäänsä ja kääntyi naiseen päin. "Mitä se sinulle kuuluu, akka? Minä ja joukkio-...", vampyyri ehti aloittaa töykeästi, mutta lopetti varsin pian Syaran astuttua esiin, tukittua toisen suun ja siirrettyään sen syrjään.
"Pahoitteluni, neiti hyvä. Ystäväni tässä on hieman..omalaatuinen, eikä hän oikeastaan osaa miettiä sanojaan.", Syara koetti korjailla Nechalin typeryyttä, hän jopa hymyilikin lempeästi sovittelun merkiksi. Vampyyrihän totta kai näytti tämän kaiken tähden nyrpeää naamaa, mutta nöyrtyi satunnaisia kirouksia itsekseen mutisten jäämään hieman sivumpaan. Syara oli aina niin ärsyttävän tahdikas, Nechal ajatteli. Hänen olisi itse täytynyt saada hoitaa kaikki jutustelu, silloin asiat olisivat menneet niin kuin hän itse halusi niiden menevän. Toisaalta taas ei niinkään ollut ikinä käynyt, ja se sai vampyyrin mietteliääksi. Hassu tilanne, hyvin hassu..
"Osaisitteko te kertoa tarkemmin, miksi meidän ei kannattaisi jatkaa?", Syara sanoi ja vilkaisi porukkaa takanaan. "Ymmärrän toki, että esimerkiksi ystäväni kaltaisiin ei ole täällä totuttu, mutta mistä mahtanee johtua tämä tulenarkuus?", hän jatkoi.
|
|
|
Post by shote on Oct 4, 2009 22:20:06 GMT 3
((Ensinnäkin, kovasti anteeksi pitkästä tauosta. En edes yritä sitä sen enempää selitellä parhain päin millään.))
Seurueessa oli vielä muutama ihminen, joiden kimppuun Frih ei ollut kuvainnollisesti käynyt. Mutta jostain syytä hän ei edes halunnut häiritä toisia nuoria, näillä oli ilmeisesti meneillään jonkilainen keskustelu Spyron kanssa. Kyllä tässä vielä aikaa olisi, ilmeisesti reissusta oli tulossa pitkähkökin. Ja eikös heidän pitänyt olla voittamaton tiimi matkalla kohti tuntematonta? Ei, tyttö oli varma, että he oppisivat suurten seikkailujen lomassa tuntemaan toisensa yhä paremmin ja paremmin ja ystävystyisivät ikuisesti. Jollei siis vampyyri pistäisi heitä ensin poskeensa.
Frih katseli innokkaasti eteenpäin. Näkyvissä oli jo merkki muustakin elämästä, kylä. Ilmeisesti he olivat matkalla sinne, varmaan yöpyisivätkin. Lepo kyllä voisi olla hyvä idea, mutta pitäisikö hänen nukkua sisällä sängyssä lootaan sullottuna? Vapaa taivas oli paljon kauniimpi ja antoi tilaa viimeisessä hätätapauksessa karkumatkaan. Eiköhän hän saisi kuitenkin puhuttua itsensä paikkaan, jossa olisi mukavaa, oli mukana kuitenkin sen verran miellyttävää porukkaa. Eikä asia nyt vielä ollut niin ajankohtainen.
Sen sijaan hengellä oli pahempikin ongelma. Hän tajusi olevansa hyvin, hyvin nälkäinen. Sinänsä Frih tuli hyvin toimeen kohtuullisen pitkiä aikoja ilman ruokaa, mutta oli mukava kuitenkin pitää tapa elossa ja ajan saatossa siihen oli tottunut. Päätään pudistellen tyttö törkki itsepintaisesti vatsaansa aina sen kurahtaessa vaativasti. Nyt ei ollut tämän aika, ei, ei, ei. Liian keskittyneenä mietteisiinsä Frih ei tullut haistelleeksi ympäristöään puhumattakaan muusta tarkkaivaisuudesta. Niinpä muukalainen oli jo ehtinyt ilmoittaa läsnäolostaan ja Frih jatkoi vielä muutaman askelleen, kunnes tajusi jotain olevan väärin. Silmät suurina hän katsahti tulokasta ja silmät liikkuivat hitaasti aseistuksesta toiseen. Hupsis, ei kovin lupaavaa ja Nechal meni vielä tuolla lailla olemaan epäkohtelias. Korvat ja siivet luimussa Frih pakitti hieman ja pyrki pysymään mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana muiden joukossa. Hän katseli, kuinka Syara pyrki ottamaan tilanteen haltuunsa. Tuollainen ilmestyshän olisi voinut hyvin polttaa kylän ja seisoskella nyt siinä pelottavien terävien aseidensa kanssa. Parempi vain antaa muiden hoitaa puhuminen.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Oct 12, 2009 18:06:27 GMT 3
Chrono katsahti Spyroon. '' En ole kotoisin siitä kylästä, mutta nykyään asustelen siellä, silloin kun kerkiän.'' poika vastasi toisen kysymykseen. Porukka jatkoi matkaansa eteenpäin ja poika näkikin jo horisontissa olevan kylän. Olivatkohan he menossa kylään? Jäämässä yöksi sinne? Ainakin siltä näytti että he olivat menossa sinne suuntaan. Chrono hidasti kävelytahtiaan hieman haistaessaan savunhajun. Poika pysähtyi kuten muutkin ja jäi katsomaan itsestään ilmoittanutta muukalaista. Pojan katse tarkkaili toista ja arvioitsi. Hänen katseensa kulki toisen aseistuksessa.
Rosette katseli ympärilleen heidän kulkiessa eteenpäin. Hän antoi katseensa kulkea muissa ja sitten jäi katselemaan horisonttiin jossa näkyi kylä, jota he lähestyivät parhaillaan. Tyttö ei havainnut mitään savunhajua tai muutakaan, ennen kuin tienposkessa kauempana oleva muukalainen ilmoitti itsestään. No, tyttöhän oli ihminen, joten ei hänellä sen kummempia vaistoja ollut kuin muillakaan ihmisillä. Rosette pysähtyi Chronon vierelle silmäillen muukalaista. Kukahan tämä mahtoi olla? Katse kulki aseistuksessa jääden sitten tarkkaileen muukalaisen liikkeitä.
Mitä tämä halusi? Mitä tämä oli tekemässä? Oliko tämä mahdollisesti vaarallinen heille? Ajatukset pyörivät mielessä, eikä niistä tuntunut tulevan loppua. Hän ei tiennyt mikä toinen oli? Toivottavasti tämä ei kumminkaan nyt alkaisi hyökkääväksi heitä kohtaan?
//Sori et mulla on kestänyt vastata. Olen pitänyt vähän lomaa. Ja sori et viestistä tuli sekava ja mitäänsanomaton//
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Oct 12, 2009 18:14:04 GMT 3
Chrono katsahti Spyroon. '' En ole kotoisin siitä kylästä, mutta nykyään asustelen siellä, silloin kun kerkiän.'' poika vastasi toisen kysymykseen. Porukka jatkoi matkaansa eteenpäin ja poika näkikin jo horisontissa olevan kylän. Olivatkohan he menossa kylään? Jäämässä yöksi sinne? Ainakin siltä näytti että he olivat menossa sinne suuntaan. Chrono hidasti kävelytahtiaan hieman haistaessaan savunhajun. Poika pysähtyi kuten muutkin ja jäi katsomaan itsestään ilmoittanutta muukalaista. Pojan katse tarkkaili toista ja arvioitsi. Hänen katseensa kulki toisen aseistuksessa.
Rosette katseli ympärilleen heidän kulkiessa eteenpäin. Hän antoi katseensa kulkea muissa ja sitten jäi katselemaan horisonttiin jossa näkyi kylä, jota he lähestyivät parhaillaan. Tyttö ei havainnut mitään savunhajua tai muutakaan, ennen kuin tienposkessa kauempana oleva muukalainen ilmoitti itsestään. No, tyttöhän oli ihminen, joten ei hänellä sen kummempia vaistoja ollut kuin muillakaan ihmisillä. Rosette pysähtyi Chronon vierelle silmäillen muukalaista. Kukahan tämä mahtoi olla? Katse kulki aseistuksessa jääden sitten tarkkaileen muukalaisen liikkeitä.
Mitä tämä halusi? Mitä tämä oli tekemässä? Oliko tämä mahdollisesti vaarallinen heille? Ajatukset pyörivät mielessä, eikä niistä tuntunut tulevan loppua. Hän ei tiennyt mikä toinen oli? Toivottavasti tämä ei kumminkaan nyt alkaisi hyökkääväksi heitä kohtaan?
//Sori et mulla on kestänyt vastata. Olen pitänyt vähän lomaa. Ja sori et viestistä tuli sekava ja mitäänsanomaton//
|
|
|
Post by spyrre on Oct 12, 2009 19:10:36 GMT 3
((Nayran, enköhän jaksa niin kauan kun en pelaa kokonaan itsekseni. =) Aika random tämäkin heitto on, mutta ajattelin hiukan että jos haluaa pedata tilannetta niin että vaikka Lachlannin voi jättää tänne kylälle jos tahtoo sillä verukkeella että se tahtoo selvitellä tilannetta enemmän. Jos tästä jotain polttoainetta pelille saisi.))
*Jos vieras nainen ei ollut onnistunut antamaan itsestään positiivista kuvaa ensimmäisillä sanoillaan, ei siinä onnistunut myöskään Nechal mitenkään erityisen ihailtavasti vaan aiheutti puolestaan likimain saman mielikuvan itsestään kuin mistä häntä mielessään syytti. Pari kiiluvanvihreitä silmiä tuijotti pistävästi vampyyriä hupun alta tämän vastatessa varoitukseen varsin äksysti, mutta olento ei vastannut saati sitten näyttänyt käyvän sen aggressiivisemmaksi joidenkin epäilyksistä huolimatta, paransi vain hiukan asentoaan pienen hymähdyksen keralla. Ihan vain vastauksen sävystä johtuen tämä olisi mitä luultavimmin jättänyt jatkokeskustelut tähän päättäen että joukkio saisi tehdä hänen puolestaan aivan mitä halusi jos neuvo ei kelvannut, ellei piikkihammasta olisi tyrkätty sivuun ennen kuin tämä ehti edes saamaan repliikkiään loppuun. Tilalle tullut vaaleahiuksinen haltiamies sentään tuntui siltä, ettei tälle puhuminen kenties olisi silkkaa sanojen tuhlausta. Katse siirtyikin tähän pian vilkaisten vielä ohimennen muitakin lähistöllä olijoita.* "Niin, huomasin." *Tämä totesi, ollen sitten tovin vaiti kuin harkiten. Vaikka oli kauempaa katsottuna vaikuttanut rakenteeltaan melko inhimilliseltä, siitä muutaman metrin etäisyydeltä saattoi jo erottaa varsin hyvin naisen päässä lepäävästä hupusta huolimatta ettei tämä luulo aivan pitänyt paikkaansa. Kasvoista päähineen alla oli hiukan hankalahko saada selvää muuten kuin kirkkaan värisistä aavistuksen vinoista ja valkuaisettomista silmistä, mutta tarkemmin katsottuna saattoi tajuta että varjoihin sulautuivat tummat kasvot joiden keskeltä työntyi esiin tylpähkö, petomainen kuono. Spyro näkyi taustalla pitävän pienen etäisyyden niin muukalaiseen kuin vampyyriinkin mutta silmäili paikoiltaan uteliaana vaikka tähän sekoittuikin myös hitunen huolestuneisuutta. Tuulen mukana kantautuva palaneen käry pisti ikävästi hänen nenäänsä eikä sitä ollut kovinkaan helppo jättää huomiotta vaikkei lemu ollutkaan hirvittävän voimakas.*
"Hmmh. Toki, kun kerran mukana on joku joka ymmärtää puhetta." *Ulkomuodoltaan epäilyttävästi jonkinlaisen suuren kissan mieleen tuova olento vastasi lopulta. Ei muiden saisi antaa kärsiä yhden typerän yksilön vuoksi varsinkin kun kyseessä oli vakava asia. Kerättyään vielä silmänräpäyksen verran ajatuksiaan puuhun edelleen nojaileva nainen jatkoi vain lievästi turhautuneella äänensävyllä asiastaan huolimatta.* "Vaikka yleisesti ottaenkin ihmiset käyvät ymmärrettävistä syistä levottomaksi jo marssitatte jotakin tuollaista kadulle, kyse nyt ei ikävä kyllä ole pelkästään siitä." *Hän nyökkäsi pienesti virkkeensä keskivaiheilla Nechalin suuntaan vaikka muuten näkyi päättäneen jättää tämän huomiotta niin kauan kuin tämä ei yrittäisi tulla kovin lähelle.* "Normaalisti niillä ei välttämättä olisi selkärankaa tehdä mitään satunnaista huutelua ja kyräilyä lukuun ottamatta jos tuolla olisi järkeä olla riehumatta, mutta nyt ne ovat sen verran niskakarvat pystyssä valmiiksi että saattavat ylireagoida melko ikävästi etten laskisi sen varaan. Haistatte varmaan tuon?" *Kissamainen nainen piti pienen tauon vaikka kyseessä oli oikeastaan enemmän toteamus kuin kysymys.* "En tiedä tarkalleen mitä on meneillään, mutta sen verran mitä kuulin käydessäni kääntymässä siellä joku typerä hihhuli on saanut valtaosan kyläläisistä kuvittelemaan että heidät on kirottu tai jotain muuta typerää sen perusteella että lähikylässä on tapahtunut jotain... Kai sieltä on hämärissä olosuhteissa kadonnut joku uskonnollinen esine tai vastaavaa. Kuitenkin, siellä on varsinaiset noitavainot pystyssä tällä hetkellä, enkä usko että muutama syntipukki lisää tekisi pahaa. Polttivat jo jonkun epäonnisen hengiltä tekosyystä tai toisesta. En jäänyt katsomaan sen tarkemmin ja suosittelen ettette tekään, ellei teillä ole jotain elintärkeää asiaa tuonne. Varsinkin nuo lapset mukananne." *Vihreä katse pyyhkäisi merkitsevästi hiukan kauempana seisoskelevien nuorimpien jäsenien ylitse, tämän kuitenkin kohauttaessa sitten olkapäitään.* "......mutta, tietysti teette niinkuin parhaaksi näette. Kuka tietää, ehkä kyläläiset kunnioittavat haltioita tarpeeksi jotta jättävät teidät rauhaan. Elleivät ne ole jo niin sekaisin, että mikä hyvänsä ulkopuolinen ihmissyöjien seurassa oleskeleva on heidän mielestään pahanilmanlintu."
|
|
|
Post by Nayran on Oct 29, 2009 17:55:21 GMT 3
(( .. Laiskuus on paheeni, mitä kirjoittamiseen tulee. Nyt olen ollut todella huono ottamaan itseäni niskasta kiinni. Huomenna olisi kuitenkin vielä minun vuoroni jos oikein laskin, niin tässähän nyt on hyvä viikonloppu aikaa koettaa taas saada myrkmeren maailmasta kiinni. Anteeksi Spyrre. ))
|
|
|
Post by Nayran on Oct 31, 2009 19:47:55 GMT 3
"Ah..vai niin. Hmm.", Syara päästi suustaan epämääräisen, mietiskelevän vastauksen kaikkeen mitä tämä varsin kummallisen oloinen nainen oli äsken selittänyt. Haltia ei lainkaan ollut varma, minkäkaltainen otus tässä oikein istui. Miten helppoa olisikaan, jos kaikki elävät olennot pystyisi jakamaan suoraan kahteen ryhmään; ihmiset ja haltiat, miehelle niin helposti tunnistettavissa oleviin rotuihin. Helpompaahan olisi totta kai ollut vielä se, jos rotuja olisikin vain yksi, mutta Syara ei tahtonut kuvitteellisessa toiveessaan luopua haltiana olemisesta, eivätkä kaikki hänestä todellakaan soveltuneet tähän tietyssä määrin ylvääseen rotuhaaraan. Syara koetti kyllä mahdollisimman huomaamattomasti erottaa jotain tiettyä tuoksua savun läpi, mutta se tuntui olevan mahdotonta. Katsomisella hän oli päässyt siihen tulokseen, että naisella oli kuono. Jonkinlainen kuonollinen olento tämä oli, selvästi, mutta siihen se sitten jäikin.
Hetken aikaa haltia kävi vielä päässään läpi asioita. Kylään oli selvästikin liian riskialtista mennä, varsinkin tällaisen porukan kanssa, kuten nainen oli jo todennutkin. Syara vilkaisi Nechalia, joka oli totta kai närkästynyt naisen puheen johdosta, vaikkei kyllä tiennyt miksi, ihmissyöjähän hän oli. Ehkä heidän kannattaisi kiertää ja koettaa päästä vuoritielle jotain toista reittiä. Toisaalta taas, olisivatko sitten metsässä hiippailevat ihmiset ja ties mitkä liian epäilyttäviä?
Ennen kuin haltia ehti avata suutaan kertoakseen muille tästä suunnitelmastaan, hän kuuli huutoa ja kääntyi katsomaan. Kylän suulla seisoi mies talikon kanssa. Hän huusi. Takaa alkoivat ilmestyä enemmän kyläläisiä, ja Syarasta tuntui kuin he kaikki olisivat keskittäneet katseensa tien laidassa seisovaan porukkaan; ja kun etunenässä olevat lähtivät juoksemaan heitä kohden, Syara tajusi, että asia oli kuin olikin niin! Miehet huusivat kovaan ääneen monia sanoja, joista haltia ei lainkaan saanut selvää, kaikenlaiset teräaseet ja soihdut huitoivat ilmaa ja muutamalla näytti olevan köydetkin valmiina - hyvää tämä väkijoukko ei todellakaan tarkoittanut. Tämä kaikki tapahtui äkkiä, mutta nyt ei ollut aika jäädä tuijottamaan. Täytyi toimia.
"Juoskaa!", Syara huusi muille kovaan, jämäkästi ja varsin käskevästikin, kuin sodassa konsanaan. Ensi töikseen miltei vaistomaisesti hän tarkasti, missä Spyro oli. Toivottavasti toinen tajuaisi lähteä karkuun, hän kun oli saanut poikaparasta niin kovin yksinkertaisen kuvan. Haltian mielessä ehti nopeasti käväistä flashback oksastosta, siitä helvetin oksastosta, ennen kuin hän seuraavana ehti auttaa istuvan naisen ylös (mikäli toinen vain ei ollut jo itse noussut ja juossut, tai tehnyt mitä ikinä tuossa tilanteessa tekisikään, anteeksi munch mutta Syara on Syara), ja lähteä sen jälkeen puikkelehtimaan syvälle metsään. Pakoreitti ei varmasti ollut paras mahdollinen, sillä olihan mahdollista, ettei osa porukasta kyennyt liikkumaan tällaisessa maastossa nopeasti. Hän laski kuitenkin sen varaan, että eivät osanneet kyläläisetkään.
Nechalin huomattua väkijoukko, hän alkoi sähistä vihaisesti, näytti heille hampaitaan olisi varmasti hyökännyt takaisin selvää ylivoimaa vastaan (kyläläisiä oli kuitenkin sen verran, eikä viattomien hullujen tappaminen olisi varmasti ollut paras vaihtoehto juuri nyt), ellei olisi kuullut Syaran pikaista päätöstä siitä, että nyt juostaan. No, mikäpä siinä. Nechal sähähti, kääntyi kannoillaan ja täysin muista välittämättä lähti pinkomaan metsää päin.
|
|