|
Post by paddy on Oct 15, 2009 22:49:31 GMT 3
Rekin hymy hyytyi. Hänen katseensa vaihtui iloisesta pelokkaaksi ja hänen kätensä tärisivät hiukan. Vain aivan hiukan niin, ettei sitä voinut nähdä paljain silmin, ellei katsonut aivan vierestä. "Uhkailetko sinä minua? Minä voin mennä aivan minne haluan ja liikkua aivan missä haluan. Jos minä haluan kävellä tästä, tätä tietä pitkin ja samaan paikkaan, minä voin tehdä niin. Minä voin myös rakastaa aivan ketä haluan." Sen sanoessaan Reki katsoi kaihoisasti Eljahia, mutta mies katsoi kovasti takaisin ja miehen katse säikäytti hänet. "Nozén, etkö sinä rakastakkaan minua? Hylkäätkö sinä minut? Kuinka sinä voit olla noin kylmä... Mehän olisimme onnellisia yhdessä!" Eljah katsoi Rekiä herkeämättä ja sanoi sitten, hyvin selvästi ja varmasti: "Minä en rakasta sinua Reki. En halua tulevaisuutta kanssasi. Jätä minut rauhaan." Sen sanottuaan hän tarttui kevyesti Angelican olkapäähän ja sanoi rauhallisesti: "Annetaan olla, rakas. Ei hän ole sen arvoinen. Mennään, meillä on kiire."
Reki katsoi Eljahia tyrmistyneenä. Hän ei millään suostunut siäistämään sitä, että hänet oli juuri syrjäytetty ja vielä hyvin selvästi. Ja hän oli juossut tuon miehen perässä monia kilometrejä, monia vuosia! Hän ei antaisi näin helposti periksi, niin totta kuin hänen nimensä oli Reki Juicho! Kimpaantuneena hän syöksyi kohti Eljahia kädet levällään. "Nozén, ole kiltti äläkä jätä minua. Et voi jättää minua. Pidä minua sylissäsi ja käske tuon naisen kadota meidän tieltämme. Minä olen täydellinen vaimo sinulle!"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 23:05:05 GMT 3
"Kyllä varmasti uhkailen" Angelica vastasi kysymykseen. Hän sai vain vaivoin pidettyä itsensä kurissa Nozénin ja Rekin puhellessa, kunnes mies lähti, puoliksi taluttamaan, hänet pois. Mutta, kun Reki yritti lähestyä heitä, hän hyökkäsi avoimesti suoraan edestä. Hän viilsi pitkällä liikkeellä Rekiin kevyen vasemmasta kyljestä oikean rinnan ylitse menevän viillon. "Minä varoitan sinua. Vielä sanakin niin olet kuollut nopeammin kuin ennätät omaa nimeäsi sanoa" Aqurae sanoi puoliksi sähisten. Tämä olisi todella viimeinen pisara. Hän ei välittänyt, vaikka menisikin liian pitkälle, koska oli asioita, joita ei voinut ohittaa pelkällä olankohautuksella. Reki oli juuri siinä rajalla, tappaa vaiko eikö tappaa. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun hän likaisi kätensä.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 23:17:01 GMT 3
Eljah jähmettyi. Tämä alkoi jo mennä pikku hiljaa liian pitkälle. Rekin henkeä hän ei halunnut riistää, hän halusi naisesta ainoastaan eroon. Tämä vain teki yrityksistä kovin mitättömiä. Angelican käytös oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Reki katsoi kauhuissaan Angelicaa ja kyyneleet valuivat hänen silmäkulmistaan, sillä kipu tuntui koko kehossa. Viilto tykytti ilkeästi ja se sain naisen kasvot vääristymään. "Sinä haavoitit minua..." Reki katsoi verisiä käsiään ja sitten taas Angelicaa. Epäusko paistoi hänen silmistään ja Eljah värähti puistatuksesta. Hän ei kestänyt katsoa Rekiä, sillä jos hän olisi katsonut, hänen vaistonsa olisivat pakottaneet hänet naisen luokse, koska hän oli loukkaantunut. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä, sillä silloin nainen olisi käsittänyt väärin, eikä haava ollut vaarallinen, vain pintanaarmua.
"Minähän sanoin, että jätä minut rauhaan. Olen pahoillani, että pakotit hänet menemään noin pitkälle. Ole hyvä ja palaa kaupunkiin ja jätä meidät rauhaan." Sen sanottuaan Eljah kääntyi ja lähti suuntaamaan kohti uusia maita. "Tule rakkaani. Hän kyllä selviää takaisin kaupunkiin."
Reki katsoi, kuinka hänen rakkautensa käveli pois ja vajosi polvilleen tielle. Hän itki siinä, kunnes iltahämärän laskeutuessa vaunuja ohjaava mies otti hänet kyytiin ja vei kaupunkiin hoidettavaksi. Reki Juicho ei puhunut sinä päivänä enää kenellekään, mutta vannoi mielessään kostavansa vielä joskus.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 23:27:29 GMT 3
Angelica oli hiljaa ja hänen ilmeensä oli kova ja kylmä. Vaikka hänen ja Nozénin välillä ei ollut minkään laista suhdetta, hän ei voinut sietää tuollaista käytöstä. Hän olisi saattanut tehdä sen ventovieraallekin. Reki kuitenkin luovutti, hänen omaksi onnekseen, ja Angelica tyyntyi hieman. Kun Nozén kutsui hän totteli ja seurasi häntä, mutta aseitaan hän ei laskenut. Niiden esilläolo rauhoitti häntä ja piti häntä kasassa. Hyvä tuuli, jolla hän oli ollut aamulla, oli täysin kadonnut. Reki oli syypää tähän, mutta Angelica ei ajatellut sitä. Hän yritti kaiki tavoin johdatella ajatukset pois siitä, jotta saisi itsensä rauhoittumaan. Nozén kyllä kysyisi häneltä sitä, sai kysyäkin, koska muuten hän ei vastaisi. Asia saisi hänen puolestaan jäädä, mutta jos miestä kiinnosti tietää, miksi hän oli käyttäytynyt niin, hän kyllä vastaisi. Aqurae pyöräytti miekkojaan edessään muutamaan kertaan ja solmutti kierroksia oikein kunnolla. Hän nautti miekkojen käsittelystä lähes sen kaikissa muodoissa. Tappaminen oli asia erikseen. Sitä hän teki, jos oli pakko tai jos joku ärsytti riittävästi. Usein hän vain harjoitteli itsekseen liikekombinaatioita ja improvisoi. Hän ei ollut tahdistaja, mutta harjoittelu oli silti hyvin hallittua, muodollista ja näytti kulkevan tiettyjä sääntöjä.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 23:41:27 GMT 3
Eljah oli vaitelias. Hän oli päässyt eroon yhdestä ahdistelijasta, mutta lopputulos ei välttämättä ollut ollut aivan sellainen kuin hän oli toivonut. Asia oli kuitenkin nyt hoidettu, enemmän tai vähemmän mukavalla tavalla, ja hän huokaisi helpotuksesta. Itse asiassa, niin inhottavaa, kuin se olikin, häntä alkoi huvittaa, suorastaan naurattaa. Olo oli paljon vapaampi.
Eihän mies sitä voinut pidätellä. Kun hän oli varma, täysin varma ettei Reki enää kuulisi, hän purskahti raikuvaan nauruun. Hän nauroin kevyesti ja huolettomasti ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Siitä oli pitkä aika, kun hän oli viimeksi nauranut näin makeasti. Hetken naurettuaan hän hiukan rauhoittui ja vilkaisi Angelicaa silmäkulmastaan yhä hieman hymisten. Nainen luultavasti piti häntä täysin sekopäisenä, varsinkin tuollaisen tilanteen jälkeen.
"Olen pahoillani. Tilanteen ei pitäisi olla millään lailla huvittava, mutta en voi itselleni mitään. Et tiedäkkään, kuinka pitkään tuo naikkonen oli minun riesanani. Olen todella helpottunut. Mutta minun on silti kysyttävä. Miksi sinä suutuit niin kovasti? Mikä sinut sai tekemään tuollaista? Ymmärrän kyllä, että hän oli hyvin ärsyttävä ja että hän ei todellakaan ymmärrä puhetta, mutta..." Eljah ei oikein tiennyt, kuinka olisi ajatuksensa muotoillut. Tapahtunut vain yllätti hänet totaallisesti. Hän hiljensi hiukan vauhtiaan, sillä eteneminen oli ollut kovin nopeaa ja odotti neidon vastausta.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 23:51:44 GMT 3
Angelica huomasi, ettei Nozén vaikuttanut koskaan lakkaavan ihmetyttämästä häntä. Ilmeisesti hän oli löytänyt asiasta jotain perin huvittavaa ellei jopa koomista. Hän ei ollut tuntenut Rekiä riittävän hyvin voidakseen edes arvata, miksi Nozén nauroi niin hillittömästi. Se kuitenkin helpotti hänen oloaan, koska kireys laantui usein helposti, jos joku nauroi tuolla tavalla. Monesti niin oli käynyt. Yleensä Satar, jälleen kerran, oli löytänyt nuo koomisimmat yhdisteet ja saanut koko porukan piristymään. Varsin ärsyttävä henkilö, mutta jos tunsi hänet paremmin siinä oli kunnon ystävä. Hän ei yhtään ihmetellyt, että hän ja Merequel olivat niin hyviä ystäviä, vaikka heistä löytyi hyvin ääripäisiä piirteitä.
"Suutuin, koska en voinut ymmärtää häntä. Meilläpäin ei tunneta yksipuolista rakkautta. Jos toinen sanoo ei, se on kerrasta poikki, eikä hän jää ärsyttämään kieltäytynyttä. Se on rasittavaa ja täysin turhaa, koska on muitakin" Aqurae vastasi, "ja tuo oli aivan normaali reaktio, jos menee Aquraen kanssa liian pitkälle asioissa. Me olemme loppujenlopuksi hyvin agressivinen kansa, jos tietää, miten ärsyttää." Heitä ei yleensä kukaan kyennyt ärsyttämään, mutta tällaiset tilanteet ihmisten keskuudessa olivat suorastaan raivostuttavia. Angelica oli moneen kertaan huomannut, kuinka oikein oli Satarin ja muiden lähettien ihmetys siitä, miten Angelica jaksoi tätä kaikkea. Siinä oli omat hyvät puolensa. Jos halusi nauttia hyvistä puolista, piti myös hyväksyä ne huonot. Aquraetkin olivat väärässä asioista ja heillä toki oli kummallisia tapoja ja tottumuksia, mutta eikö jokaisella kansalla ollut? Joku piti toista outona ja joku sitä, joka piti häntä outona. Niin se vain meni.
|
|
|
Post by paddy on Oct 16, 2009 0:07:55 GMT 3
"ymmärrän... Sinulla oli hyvä syy. Kiitän sinua, vaikket sitä vuokseni tehnytkään." naurahti nuorukainen. "On hyvä tietää, että sinua täytyy hiukan varoa." Sen sanottuaan hän nauroi taas. Päivä oli vain kertakaikkiaan muuttunut varsin mukavaksi. Eljah käveli hetken hiljaa. "Sinä varmasti ihmettelet mikä minua niin nauratti. Yksinkertainen vastaus on, että minua yksinkertaisesti huvitti hänen reaktionsa. Reki ei ole antanut koskaan aikaisemmin periksi toisen naisen edessä, kun minä olen ollut kyseessä. Olet kyllä uskomaton." Taas Eljah nauroi. Nauraminen oli alkanut tuntua niin mukavalta, että hän ei pystynyt lopettamaan sitä. "Lisäksi nauroin niin kovasti siksi, että olen niin helpottunut. Olen ollu Rekiä pakosalla jo melkein 5 vuotta. Tapasin hänet ollessani töissä ja hän oli asiakkaana. Olen aina kohtelias naisille, sen tietää siitäkin, että olen aatelinen. Minulle on opetettu se, se on minulle kuin refleksi. No, Reki ymmärsi kohteliaisuuteni hiukan väärin." Enää Eljah ei nauranut, mutta hän hymyili rauhallisesti. Vanhojen muisteleminen olisi tavallisesti saanut hänet huonolle tuulelle, mutta tänään hän ei niiistä välittänyt. Ainoastaan nauroi niille. "Toivoisin, ettet antaisi Rekin enää masentaa. Hän on vain tavallinen heikko nainen, ei muuta. Eihän ole sopivaa, että oma vaimo on noin mustasukkainen!" Sen sanottuaan Eljah remahti taas nauruun ja melkein odotti, että löytäisi itsensä lähimmästä pensaasta hyvinkin pian.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 16, 2009 0:19:11 GMT 3
"Varohan sanojasi. Me emme tyynny niin helposti" Angelica sanoi rauhalliseen, mutta aavistuksen varoittavaan sävyyn. Hänen liikkeensä olivat muuttuneet tanssinomaisiksi samalla kun hän pyöritteli miekkojaan. Mukava sekoite koordinaatiolle oli tosiaan pyöriä milloin mihinkin suuntaan katsomatta minne menee ja samalla tehdä käsillä jotain. Se oli hyvin yleinen tapa rauhoittua Aquraessa, mutta myös Verdaniassa sekä Najedriassa. Heillä oli kaikilla hyvin saman kaltaisia piirteitä.
Pian hän lopetti ja laittoi miekkansa takaisin niille tarkoitettuihin lenkkeihin. "Epäilen suuresti, löydätkö etsimäsi siitä kylästä, mihin aiot. Olen käynyt siellä kerran jos toisenkin, eikä se ole tavallista kylää kummoisempi. Sieltä et löydä harvinaisia materiaaleja, se on varma" Angelica sanoi. Kylän nimi oli palautunut hänen mieleensä nyt, kun siitä oli puhuttu. Hän tiesi, jos jossain kaupungissa myytiin jotain harvinaista, koska usein hänen kaltaiselleen kauniille neidolle tarjottiin kaiken näköistä arvokasta, jos sitä nyt arvokkaaksi kykeni kutsumaan. Harvinaista se tuskin oli.
|
|
|
Post by paddy on Oct 16, 2009 0:41:55 GMT 3
Eljah katsoi Angelicaa kummissaan, mutta tajusi sitten, että oli ollut typerä. Hän ei olisi saanut pitää neitoa yksinkertaisena asiana. Ei ainakaan hänen ajattelutapojaan. "Olen pahoillani, jos loukkasin. Yritin vain piristää, mutta en nähtävästi onnistunut siinä kovin hyvin. Suonet minulle anteeksi huonon käytökseni?" Eljah katseli kaukaisuuteen, sinne minne he olivat matkalla. Edessä avautui vain näkymä mäkistä maastoa ja siellä täällä oli pieniä metsiä, joiden lävitse tie kulki. Aurinko oli paistanut koko päivän, mutta nyt se alkoi pikku hiljaa laskeutua ja taivaanranta alkoi hiljalleen värjääntyä ensin oranssiksi ja sitte punertavammaksi. "Pohdin tässä, että tietäisitkö sinä ehkä sitten paremman paikan etsiä sitä materiaalia? Olen toki matkustellut, mutta vietin monta vuotta sepän oppipoikana ja olen asettunut muuallekin. En siis tiedä, mistä voisin löytää materiaalia. Toivoisin, että osaisit auttaa."
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 16, 2009 0:56:34 GMT 3
"Ei se mitään. Et ole vielä tottunut siihen, mistä asioista ja kuinka pitkäksi aikaa, me suutumme" Angelica vastasi ja väläytti Nozénille hymyntapaisen. Auringonlasku mahtoi olla kaunista katseltavaa. Angelica ei ollut koskaan uskaltanut ottaa silmäsidettään niin kauaksi aikaa pois, joten häneltä se oli jäänyt näkemättä, mutta ei tuntematta. Oli mielenkiintoista, miten silmättömänä tuntee viimeiset auringonsäteet niin pehmeinä ihollaan. Myös Aquraen sisäinen kello kertoi paljon. Kello oli suunnilleen kahta tuntia yli kolmannen tunnin, eli suunnilleen kahdeksan illalla niin kuin lähes kaikki muut ilmaisivat. "Uskoisin, että voin. Hieman riippuu, minkä sepän opissa olet ollut. Arvokkaita ja harivnaisia korumineraaleja löytyy parhaiten Verdaniasta, ase metalleja taas Aquraesta. Muita metalleja löytyy vähän sieltä sun täältä" Angelica vastasi Nozénin kysymykseen, "Aquraessa en mielelläni käy, ymmärrät varmaan miksi, mutta voin tehdä poikkeuksen, jos noudatat tiettyjä ohjeita, joita annan, jos on kyse ase metallista." Hänen lisäyksestään kuuli sen, ettei vaihtoehto todellakaan ollut se mieluisin. Mutta olihan Aquraessa tosin hauska käydä. Hän tunsi sen paikan ja tunsi sen asukkaiden rytmin. He noudattivat pääasiallisesti kaikki samaa rytmiä, koska heidän ei tarvinnut pelätä varkaita, eikä täten vartioida mitään. Angelica myös tunsi monia hyviä piiloja, joissa kukaan ei oikeastaan käynyt. Muutaman he olivat kouluaikoina löytäneet kolmisin. Hän Satar ja Merequel olivat olleet erottamaton trio kouluaikoina ja hieman aikaa sen ylikin. Heidän välinsä olivat edelleen yhtä hyvät kuin silloin, mutta he näkivät toisiaan vain paljon harvemmin.
//Lihavoidussa kohdassa on voimakas painotus Angelican puheessa//
|
|
|
Post by paddy on Oct 16, 2009 11:47:48 GMT 3
Eljah mutristi suutaan. Juuri sinne, minne olisi tarvetta päästä, oli hankalaa lähteä. Hän oli hetken hiljaa ja pohti. Jos hän tekisi, kuten sanottaisiin, hän luulatavasti saisi sen, mitä hän etsikin. Mutta hän ei tiennyt, mitä häneltä vaadittiin. Jos hän ei pystyisi täyttämään Angelican vaatimuksia, mahdollisuudet edetä suunnitelmissa olivat hyvin heikot. Eljahista alkoi tuntua, että hän saisi vielä päänsäryn, jos hän yrittäisi miettiä muita vaihtoehtoja. Kuten Angelica oli sanonut, harvinaisia materiaaleja sai harvakseltaan hiukan sieltä sun täältä. Hänellä oli siis vain yksi vaihtoehto ja hän tiesi, ettei se miellyttäisi neitoa suuresti. Hän rykäsi hiukan.
"Minä olen ollut asesepän opissa. En ehkä ole tämän maailman taitavin seppä, mutta paljon parempi, kuin mestarini, joka on kuuluisa hyvistä töistään. Ei kuitenkaan maailmanlaajuisesti, joten en usko, että tunnet miehen. Mutta minä olen suhteellisen taitava. Tiedät siis, mitä materiaalia tarvitsen. Ja varmaankin myös arvaat, minne minä haluaisin lähteä. Oletetaan siis, että minä tahdon matkustaa Aquraeen. Mitä ohjeita sinä vaatisit minun noudattavan? Olen valmis lähes tulkoon kaikkeen, mutta minullakin on rajani. Mitä siis vaadit minulta, jotta autat minut lähemmäksi päämäärääni? Haluaisin muistuttaa, että olen edelleen valmis lähes kaikkeen."
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 16, 2009 13:56:19 GMT 3
pitihän se arvata, Angelica ajatteli Nozénin avatessa suunsa. Tietenkin hän oli ollut juuri asesepän opissa. Angelica otti toisen miekoistaan ja ojensi sen miehelle. "Tämä on Aquraesta saatavaa metallia, jota ei olla tähän mennessä löydetty muualta. Älä koske siniseen kristelliin. Älä myöskään yritä käyttää sitä, mihinkään liikkeeseen. Se hyökkää sinua vastaan ja satuttaa sinua jos teet niin" hän sanoi. Metalli näytti hyvin paljon hopaelta ja se kiilsi samalla tavalla, mutta oli huomattavan paljon kuvempaa ja kärki oli niin tesävä, että kosketuskin teki haavan. Se ei kulunut kovinkaan helposti siitä, mihin muotoon se oli asetettu.
Aqurae otti muutaman nopean askeleen ja kääntyi ympäri. Jälleen hän kulki takaperin, mutta suuntavaisto ja koordinaatiokyky olivat kehittyneet kestämään sen. "Mitä ohjeisiin tulee, sinun on oltava niin hiljaa kuin vain kykenet ja puhua vain ja ainoastaan kuiskaamalla. Jos käsken sinua pysähtymään, seuraamaan, odottamaan, jäämään johonkin pimeään koloon tai hakemaan jotain jostain sinun on toteltava ilman vastaväitteitä. Ja jos näet, kuulet tai tunnet jonkun lähestyvän, ja tiedät, etten se ole minä, enkä itse ole paikalla, pysy mahdollisimman hiljaa paikallasi tai hakeudu syvemmälle piiloon ja toivo, ettei hän huomaa sinua. Jos joku kuitenkin siitä huolimatta huomaa sinut, niin älä hyökkää hänen kimppuunsa vaan pyri takaisin porteille. Seuraa jokea alavirtaanpäin" Angelica piti pienen tauon ja mietti, oliko vielä jotain, "lisään jos jotain puuttuu, mutta onko nyt kaikki selvää?" Angelica oli muuttanut heidän suuntaa ja he matkasivat nyt koilliseen. He saapuisivat perille muutamassa päivässä, mutta siitä eteenpäin oli sitten kyseenalaista.
|
|
|
Post by paddy on Oct 16, 2009 14:13:53 GMT 3
Mies tunnusteli miekkaa. Se ei ollut painava, ainakaan hänelle ja se tuntui viileältä hänen kuumaa kättään vasten. Hän mittaili miekkaa joka puolelta, arvioi sitä tarkoin ja punnitsi sitä uudelleen kädessään. Sen piinta kiilsi himmeästi laskevan auringon viimeisillä säteille ja valo välkkyi sen pinnalla puiden lipuessa heidän ohitseen.
"Ohjeesi ovat täysin ymmärrettävät ja minä lupaan noudattaa niitä hyvin tarkasti. Ehdottaisin, että käyttäisimme nämä päivät ennen päämäärää harjoitteluun, sillä on hyvä olla vireä sitten, kun alamme liikkua vaarallisilla alueilla. Haluaisin kuitenkin kysyä sinulta jotain... Mitä tarkkaan ottaen tapahtuu, jos käytän tätä miekkaa? Minua vain kummastuttaa, että sinä lainasit tämän minulle, jos en pysty tätä käyttämään. Käsittääkseni en hyödy tämän kantamisesta mitään."
Eljah katseli hiukan ympärilleen. He olivat kävelleet jo hyvän aikaa metsässä ja hän arveli, että he eivät enää oleet tasangoilla. He olivat luultavasti nyt suuremmassa metsässä ja alkoi jo hämärtää. Aurinko oli jo laskenut lähes kokonaan.
"Ehdottaisin, että leiriytyisimme. Meidän ei ole viisasta liikkua enää pidemmälle näin pimeällä. Lisäksi haluaisin hiukan aikaa harjoitteluun, jos se suinkin vain sopii sinulle?"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 16, 2009 15:36:01 GMT 3
"Se polttaa sinua. Me Aquraet olemme tulielementalisteja, joten siihen on sidottu energiaamme. Siksi siinä on verikristalli. Jokainen meidän sukumme jäsen, joka noita miekkoja on käyttänyt, on valuttanut siihen omaa vertaan, jotta se tietää, ketä olemme. Jos materiaali on sitä, mitä haluat, menemme hakemaan sitä, mutta en voi antaa sinun pidellä sitä kauempaa. Olisi varsin ikävää, jos joutuisit kärsimään erittäin pahoista palohaavoista tämän jälkeen" Angelica sanoi. Hän puhui tavattoman paljon, mutta näitä olennaisuuksia oli mahdoton tiivistää. Nozénin onneksi he eivät olleet sähköelementalisteja, koska hän olisi oletettavasti kuollut pelkästä miekkojen kosketuksesta. Sähkö miekat olivat huomattavasati tulta paljon agressiivisempia, vaikka moni luuli toisin.
Kun he pysähtyivät Angelica rupesi keräämään polttopuita. Illasta saattaisi tulla viileä ja tuskin Nozénkaan pani pahakseen, jos hän sytyttäisi tulen. "Kuinka hyvä pimeänäkö sinulla on?" Aqurae kysyi ohimennen. Hän kantoi leiriytymispaikalle muutaman sylillisen irto-oksia maasta. "Koska Aqurae on pimeyden valtakuntaa ja siellä on valoisaa tasan kuusi päivää vuodessa. Ne olivat muistaakseni viime kuussa, joten emme saa valoa." Angelica sytytti kämmeneensä pienen sinisen liekin ja antoi sen nuolla puita. Ne syttyivät pian, mutta liekin väri ei vaihtunut. Kylmän sininen valo loi metsään aavemaisia varjoja, mutta lämmitti silti lähelläolijoita.
|
|
|
Post by paddy on Oct 16, 2009 18:01:23 GMT 3
Myös Eljah kerasi hiukan puita, mutta vähän kauempaa, kun hän palasi leiriin, hän vastasi neitokaiselle: "Pimeännäköni on suhteellisen hyvä ja ollessani pantteri, se on täydellinen. Mutta luotan enemmän vaistoihini, kuin silmiini. Jos vastustajani on äänetön, aistini ovat parhaita ystäviäni. Minua on kohtalaisen vaikea yllättää." Hän katseli, kuinka Angelica sytytti nuotion. Siniset liekit ihmetyttivät häntä hiukan, mutta toisaalta tavallisia liekkejä naiselta ei voinut odottaa. Hän oli henkilö, jollaista Eljah ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut. Häneltä ei voinut odottaa muuta kuin yllätyksiä, vaikka varmasti hänessä oli inhimillisiäkin piirteitä.
"Ja minä tässä hiukan mietin, että olen ehkä antanut itsestäni hiukan itsekkään kuvan, mutta minä ainoastaan arvostan omia taitojani. Minä tiedän, että olen taitava seppä ja minä tiedän, että aistini ovat kohtalaisen hyvät. Älä siis ymmärrä minua väärin."
Eljah riisui matkaviittansa yhdellä kädenheilautuksella ja heitti sen puun juureen. Sen jälkeen hän otti kenkänsä ja heitti myös ne pois. Todettuaan, että oli hyvin lämmin vaikkakin jo myöhäistä elokuuta, hän riisui paitansa ja alkoi sitten venytellä ja verrytellä.
|
|