|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 17:43:38 GMT 3
Angelica naurahti jälleen Nozénin sanoille ja astui ulos. Hän oli toiseksi kohteliain mies, jonka hän oli tavannut. Samassa tasissa Satarin kanssa. Merequel oli vielä häntäkin kohteliaampi. heidän kävellessä alas majatalon isäntä oli juuri vuokrannut oariskunnalle huoneen. Hän tervehti heitä iloisesti ja Angelica vastasi hänen tervehtien takaisin iloisesti ja luomalla hänelle ystävällisen hymyn. Aqurae oli tänään poikkeuksellisen hyvällä tuulella täysin selittämättömästä syystä. Hän oli huomannut, että se oli hyvin yleistä Aquraeiden kesken. Moni hänen ystävänsä, Satar mukaan lukien, olivat kokeneet saman. Yhtäkkinen hilpeys, joka saattoi huonoinakin aikoina pitää Aquraen erittäin hyvällä tuulella kokonaisen päivän. "Minne suuntaan haluat? Jos sinulla on jokin määrämpää, niin otetaan se kohteeksi. Minulla ei koskaan ole määränpäätä matkoillani. Kuljen kulkemisen ilosta, koska tämä on varsin valloittava ulottuvuus kaikkine kasveineen ja säätiloineen. Meiltä puuttuu suurin osa" hän kysyi Nozénilta. Leuto tuulenvire saavutti heidät ja hulmutti hetken Angelican lumivalkoisia hiuksia. Tuuli oli sitten ihana asia.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 17:52:59 GMT 3
Nozén räpytteli hetken silmiään auringon kirkkaassa paisteessa. Sisällä oli ollut paljon hämärämpää, kuin täällä. Puum lehdet kahisivat hiljalleen ja hän katseli niitä mietteliäänä. Niin... Hän ei oikeastaan tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä. Tämä kaupunki oli katsottu läpi perusteellisesti. "Jospa lähtisimme Reschiniin? En ole vielä käynyt siellä ja sieltä voisi tosiaan löytyä se materiaali, mitä olen hakemassa. Tämä kaupunki oli pettymys materiaalien suhteen, mutta ehkä siellä minua onnistaisi." Kadulla äiti lapsensa kanssa käveli ohi. Lapsi katseli Eljahia kiinnostuneena, sormi suussaan ja hymyili sitten varovaisesti miehelle. Eljah hymyili leveästi takaisin ja lapsi nauroi. Aamu oli harvinaisen kaunis tuuli lempeä. Eljah huomasi, että Angelicakin nautti tuulesta ja se sai hänet hymyilemään. Nainen ansaitsikin tällaisia päiviä. Sellaisia, jotka olivat pelkkää hyvää, ei tietoa mistään ongelmista. Vapaus oli tullut Eljahille lähes välttämättömäksi niiden kuudenkymmenen vuoden aikana, jotka hän oli ollut matkoilla. Siitä oli tullut osa häntä ja hän nautti siitä. "Jos kuitenkin syötäisiin jossain, ennen kuin lähdetään?"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 18:03:43 GMT 3
Angelican kasvoille nousi kummastunut ilme, kun Nozén puhui jostain materiaalista. "Mitä materiaalia sinä etsit? Mihin?" hän kysyi kummastuneena. Ei hän ollut aikaisemmin puhunut mistään materiaalista mihinkään. Tietyt asiat jäivät helposti häiritsemään, kuten auki jätetyt kysymykset. Ilmeisesti oli asioita, joiden kertomisen aika ei vielä ollut. Nozén oli omalla tavallaan hyvin kummalline mies, mutta toisaalta varsin huvittava.
Kun hän ehdotti syömistä Angelica huomasi itsekin olevansa nälkäinen. "Voisi olla hyvä idea. Tiedätkö, mistä saa ruokaa? En ole pahemmin vielä ehtinyt tutustua tähän kylään, joten..." hän vastasi. Angelica tunsi monen kummastuneen katseen itsessään kulkiessaan eteenpäin takaperin. Se helpotti puhumista, koska silloin he olivat lähes kasvokain. Monia varmasti ihmetytti, miten hän kykeni kulkemaan niin sulavasti välillä pyörähdellen ilman, että törmasi mihinkään. Vielä silmät sidottuna. Mahdollisesti sirkusväkeä? Mitään kiertävää sirkusteiteilijaryhmää tosin ei ollut ilmaantunut kaupunkiin, joten asia jäisi mysteeriksi.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 18:13:38 GMT 3
"Enkö ole maininnut materiaalista?" Eljah kysyi ihmeissään. "No, minä vain.. Etsin erästä harvinaista materiaalia erästä asiaa varten. Se ei ole mitään tärkeää ja voin ehkä joskus kertoa sinulle enemmänkin. Mutta nyt minulla tosiaankin on myös nälkä. Vähä uni saa nälkäiseksi.
Puhuessaan hän katseli huvittuneena Angelican liikehdintää ja pyörintää. Neito oli tosiaan hyvin taitava ja, pakkohan se oli myöntää, mies oli hiukan kateellinen tuosta taidosta. Kyllä hänkin oli taitava, mutta Angelica löi hänet laudalta mennen tullen.
"Tiedän erään pienen paikan tässä lähellä. Heillä on erinomaista ruokaa, leipä ainakin on tuoretta joka kerta, kun siellä käy." Pian paikka tulikin jo näkyviin ja Eljah valitsi heille hyvät paikat ulkopuolelta niin, että kevyt tuuli ja auringonpaiste pääsivät vapaasti leikittelemään heidän ihoillaan.
Paikka oli hiljainen kapakka, joka oli kuitenkin päiväsaikaan monien perheidenkin mielipaikka syödä. Se oli lämminhenkinen ja paikkaa piti pystyssä hyväsydäminen naishenkilö, jolla oli herttaiset kasvot. Hän oli kuin toinen äiti kaikille asiakkaileen. Eljah pyysi itselleen lasillisen vettä ja tuoretta leipää. Hänelle tuotiin lisäksi hiukan lihaa ja maitoa ja hetken mietittyään hän pyysi myös saada omenan.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 18:23:08 GMT 3
Et ole maininnut" Angelica sanoi kuin ohimennen. Harvinaiset materiaalit olivat täällä kyllä harvinaisia, mutta oli mahdollista, että Angelica tietäisi, mistä niitä saa. Verdaniassa esimerkiksi oli hyvin paljon täällä harvinaisiksi luokiteltuja materiaaleja. Myös Aquraessa oli, mutta se vaihtoehto oli hieman kyseenalainen.
Angelica tilasi itselleen kupillisen kuumaa vettä, sekä leipää ja kaksi omenaa. Hän rakasti omenoita vieläkin, vaikka oli ensimmäisen vuoden syönyt melkein joka aterialla, jonka hän osti, yhden sellaisen. Omenissa oli vain jotain vastustamatonta. Joskus hän söi myös muita hedelmiä, mutta niitä sai hyvin harvoista paikoista. Appelssiinit sekä muut sitrushedelmät olivat hänelle liian happamia. Mansikat olivat hyviä, vaikka eivät hedelmiä olleetkaan. Kuumaan veteen hän sekoitti muutamia yrttejä, joista tuli hyvin teen tyyppinen juoma. Ehkä enemmän yrttinen keitto, kuin tee. Hän repi leivästä palasia ja kastoi niitä siihen. "Tiedän paljon paikkoja, jossa on materiaaleja, jotka täällä määritellään harvinaisiksi. Siksi minua kiinnostaa tietää" hän täsmensi aikaisempaa kysymystään, johon tosin oli jo saanut vastauksen.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 18:35:16 GMT 3
Eljah katsoi Angelicaa pitkään ja mietti kuumeisesti, kertoisiko neidolle, mitä oli etsimässä. Jos hän kertoisi sen, neito ehkä halveksisi häntä tai ehkä hän alkaisi pelätä tätä, mutta jos hän ei kertoisi, luottaisiko tämä enää häneen vai olisiko hän viisas, eikä kysyisi enää? Nuorukainen ei oikeastaan olisi ollut halukas kertomaan aikomuksistaan, ei ainakaan vielä, sillä ne olivat kaikkein syvin salaisuus, joka hänellä tällä hetkellä oli kontollaan. Ainakin hän luuli niin.
"olen pahoillani, mutta en oikeastaan haluaisi puhua asiasta. En ainakaan vielä. Olen pahoillani, jos et luota minuun yhtäpaljon salatessani sinulta tällaista. Minusta ei kuitenkaan ole vielä aika kertoa sinulle sitä.
Eljah joi hiukan ja tarkkaili sitten omenaansa mietteliäänä. Se oli lähes kirkkaan vihreä ja sen pinta kiilsi hennosti auringonvalossa. Omena oli kaunis, jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Hän haukkasi palasen omenasta ja maisteli sitä. Hiukan kirpeä ja hapan maku, juuri sitä, mistä hän kaikista eniten omenoissa piti. Lisäksi omenoissa oli herkullinen haju sen jälkeen kun niistä oli puraistu palanen. Hetken hänestä tuntui, kuin heitä olisi tarkkailtu, vain pienen hetken ja hän katsoi valppaana ympärilleen. Hän oli aivan varma, että joku,... Mutta kuitenkin se saattoi olla vain harhaa. Eljahista oli tullut kovin herkkä monen vuoden pakenemisen jälkeen. Hänen perässään oli ollut monia metsästäjiä, toinen toistaan vahvempia, mutta hän oli onnistunut kukistamaan heidät. Déz oli kuitenkin lähes mahdoton yllättää ja siksi miehestä olikin tullut Eljahille oikea riesa. Häntä ei sitten millään jaksettu jättää rauhaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 18:43:08 GMT 3
Angelica heilautti kättään. "Ei se mitään. On asioita, joiden on tarkoitus tulla esille vasta myöhemmin. Se on luonnollista" hän totesi ja otti ensimmäisen omenan käteensä. Hän puraisi siitä palasen. Ilmeisesti vihreä omena. Ne olivat yleensä huomattavasti happamampia kuin punaiset, jos hän oikein muisti.
Hän joi yrttiseoksensa loppuun ja laski kupin pöydälle. "Kun olet valmis voimme jatkaa matkaa" hän sanoi ja nousi seisomaan. Hän huomasi itsessään huomattavan määrän ylimääräistä energiaa. Sekin kuului usein siihen hilpeysreaktioon, joka oli Aquraeille olennaista. Se oli kausittaista useimmiten ja se vaihteli. Yleensä kuitenkin samaan aikaan kuukaudesta, jos se oli tullakseen.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 18:51:51 GMT 3
Eljah ponnahti pystyyn. "Voin ottaa loput mukaan." Hän joi nopeasti loput vedet ja heti sen perään kaikki maidot ja lähti loikkimaan ripeästi tielle päin ojentaen samalla hämmentyneelle emännälle rahat ruuista. Nuorukainen tärisi. Hän oli nyt aivan varma, että heitä tarkkailtiin, mutta ei tiennyt, missä tarkkailija oli. Se hermostutti miestä tavattomasti, sillä hän ei halunnut joutua ottelemaan Dézin kaltaisen soturin kanssa kadulla, jolla oli naisia ja lapsia. Sen verran kunniakas mies hänkin oli, että naiset ja lapset oli saatava suojaan, oli vastassa mitkä tai kuka tahansa. Hän ei ollut varma, oliko neito huomannut muutosta käytöksessään, mutta asteli silti ripeästi tietä ja toivoi, että Angelica pysyisi hänen perässään. Kivet rahisivat hänen jalkojensa alla ja miehestä tuntui, että hänen aistinsa olivat todella herkät. Hän kuuli kaiken ympärillään. Hän näki kaiken. Mutta yksi asia häntä pelotti. Ja se oli tämä jokin, joka heitä tarkkaili. Äkkiä hän pysähtyi ja nuuhki. Tuttu haju, aivan varmasti. Naisen haju. Todella makea, aivan liian makea Eljahin nenälle. Hän nyrpisti nenäänsä ja katseli ympärilleen kulmat kurtussa. Heidän olisi lähdettävä matkaan ja nopeasti.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 19:03:15 GMT 3
Angelicaa alkoi nyt ihmetyttää Nozénin nopeasti muuttunut käytös. Jokin ei ollut nyt kohdallaan, mutta angelica ei itse vielä ollut huomannut mitään outoa. Nozén kiristi selkeästi tahtia, mutta Angelica ei ollut vaikeaa pysyä perässä. Hän oli tottunut nopeaan tahtiin, joten se ei haitannut. Mutta jokin miehen käytössä häiritsi häntä. Mitä oli tapahtunut? "Mikä on vialla? Käytöksesi kielii jonkin olevan vinossa" hän sanoi hyvin kummastuneella ja hieman varautuneella äänellä. Hänenkin nenään tulvahti tuo makea haju, mutta hänelle se ei kertonut mitään. Joku vain käytti liikaa hajuvettä. Se oli tyypillistä niille, joilla oli heikompi hajuaisti. Niin mukavasti alkanut päivä alkoi kääntyä varsin epämiellyttävään suuntaan. Se oli varsin harmillista, mutta ei suinkaan ensimmäinen kerta Aquraen matkan aikana, tuskin viimeinenkään.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 19:13:47 GMT 3
Eljah katseli kiivaasti ympärilleen. Hän oli juuri muistanut, kenelle tuo epämiellyttävä haju kuului ja hän halusi mahdollisimman kauaksi siitä, sillä hajun omistajasta ei olisi muuta kuin harmia. "Haistatko sinä tuon makean hajun? Olen varma että haistat. On oltava hullu, ettei sitä huomaa. Sen hajun omistaja on.. Hiukan hankala tapaus. Meidän olisi parasta kadota paikalta hyvin pian, koska muuten me olemme ongelmissa." Nozén huokaisi raskaasti ja pudisteli päätään. Minkä riesan he olivatkaan saaneet kontolleen ja vielä nyt, kun päivä oli ollut niin täydellinen! Hän lähti taas jatkamaan matkaa reippaasti ja kulki ulos kaupungin porteista. Kova tuulahdus tuli häntä vastaan ja nostatti hiukan pölyä tieltä. Pöly lensi suoraan hänen kasvoilleen ja Eljah köhi hiukan ja jatkoi taas matkaa. Mies tärisi vieläkin. Hän ei voinut pidätellä puistatustaan, jota nainen hänelle aiheutti. Kuinka tämä oli löytänyt hänet? Sen ei pitänyt olla mahdollista, Eljah oli pitänyt tarkasti huolta, ettei hänestä saatu vihiä. Hän oli aivan varma, että tämä oli vain huonoa tuuria, pelkkä sattuma.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 19:21:45 GMT 3
Angelica kurtisti otsaansa. Tästä tulee vielä jotain erikoista... hän ajatteli. Haju tosiaan oli voimakas, ja olisi ollut todella ihme, jos hän ei olisi sitä huomannut. Tosin olisi ollut mahdollista, ettei hän vain olisi kiinnittänyt siihen huomiota. Hän ei yleensä kiinnittänyt huomiota sellaisiin asioihin, ellei tuoksu ollut sama, kuin jollain Aquraella. Niitäkin tapauksia oli ollut, mutta usein ne olivat osoittautuneet vain ihmiseksi, joka oli sattumalta löytänyt saman tuoksuisen hajuveden. Satarin hän yleensä aisti ennen kuin haistoi. Mutta millä tavalla tämän hajun omistaja oli hankala? Oliko hän sen henkilön apuri, joka Nozénia jahtasi? Tai jokin toinen hyvin samaa asiaa takaa ajava. Angelica kuitenkin päätti pysyä hiljaa tässä tilanteessa. Sattuma ei koskaan ollut hänen puolellaan, jos siitä oli kyse.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 21:49:39 GMT 3
Eljah jatkoi kävelyään. He olivat jo kaukana kuapungista, mutta hän ei siltikään hellittänyt. Tuoksu nimittäin voimistui koko ajan ja hän oli varma, että sen omitaja saisi heidät kohta kiinni. Eljahin kädet olivat alkaneet hikoilla ja hän pälyili edelleen ympärilleen. Nuorukainen tiesi, että hänen käytöksensä ihmetytti, mutta nyt ei ollut varaa miettiä sellaisia asioita. Oli paettava ja nopeasti. Mitä pikemmin he saisivat karistettua seuraajansa, sitä parempi. Äkkiä Eljah seisahtui. Hän värisi kauttaaltaan ja voihkaisi sitten kuuluvasti, kuin luovuttaen. "Myöhäistä. Hän saavutti meidät. Olemme tuhon omat."
Heidän takanaan olevan mäen toiselta puolelta kuului kiireisiä juoksuaskelia ja pian sen takaa ilmestyivät ensin mustat hiukset ja sitten nuoren naisen iloiset kasvot. "Nozén! Nozén odota minua! Odota, et voi olla noin tunteeton minua kohtaan." Eljah voihkaisi uudestaan ja hautasi kasvonsa. Juuri tätä hän oli pelännyt. Olisi myöhäistä katua. Viimein nainen saavutti heidät ja kaatui Eljahin syliin. "Sinä jätit minut aivan yksin sinne kamalaan kylään, sietäisit hävetä!" Eljah työnsi naisen tylysti kauemmas itsestään ja perääntyi reilusti. "Pysy kaukana minusta. Olen sanonut sinulle ties kuinka monta kertaa, etten halua sinun koskevan minuun. Jätä minut rauhaan. Olet oikea riesa. kaikille muille voin olla kohtelias, mutta sinua kohtaan en viitsi. Et kuitenkaan välitä vaikka sylkisin päällesi."
Nainen katsoi Eljahia pää kallellaan ja purskahti sitte nauruun. "Sinä sitten olet hyvä valehtelemaan. Kyllä minä tiedän, että pidät minusta. Itse sanoit niin!" Eljah puri huultaan niin lujaa, että hänen hampaansa lävistivät huulen ja veripisara valui hänen leualleen. "Minä en ole sanonut pitäväni sinusta. Sanoin ainoastaan, että olet oikein viehättävä nuori nainen." Hän huokaisi raskaasti ja pyyhki veren huulensa alta. "Angelica, tässä on eräs, hmm... Tuttu kauempaan Bravin kaupungista." Nainen ojensi kätensä Angelicaa kohti ja sanoi loistavasti hymyillen: "Nimeni on Reki Juicho. Hauska tutustua."
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 22:09:40 GMT 3
Angelica hämmästyi hyvin paljon Nozénin kommenttia siitä, että he olivat tuhon omat, sen jälkeen kun nainen ilmestyi paikalle. Hän vaikutti pikemminkin yli-innokkaalta rakastajattarelta, josta Nozén itse ei välittänyt. Yksipuolinen rakkaus oli hänelle täysin tuntematon käsite. Aquraessa sitä tapahtui erittäin harvoin, eipä oikeastaan koskaan. Niin kuin ei muuallakaan hänen tuntemistaan paikoista. Paitsi täällä. Ja tämä nainen vaikutti jotenkin, miten häntä nyt kuvailisi, erikoiselta? Hän oli liian innokas ja liian omistushaluinen miehelle, joka ei häntä halunnut. Aquraesta se oli erittäin halpamaista jopa rahvasta tehdä niin. Jos toinen sanoi ei niin se piti, niin kauan kunnes hän muutti mielensä.
Koska Angelica ei nähnyt, hän ei tajunnut, että Reki oli oljentanut hänelle tervehdyksen osoitukseksi kätensä. Hän ei tiennyt juurikaan tämän maailman tervehtimis tavoista, joten ajatteli heidän tervehtivän samalla tavalla kuin he: kumartamalla. Angelica siis astui toisella jalalla taaksepäin ja kumarsi syvään. "Erittäin miellyttävää tavata. Nimeni on Angelica kuten rakas mieheni tässä jo selvästi ilmaisi" hän sanoi aavistuksen liioitellusti. "Ja jos suot anteeksi minulla ja miehelläni on hieman kiire" Angelican sanat olivat aavistuksen pistävät ja niistä kuulsi selvä uhkaus, "ja ole ystävällinen ja lakkaa piirittämästä häntä. Hän on minu nyt, eikä sinulla ole enää mitään oikeutta koskea häneen." Angelica oli ottanut miekat käteensä. Hän ei todellakaan jaksanut toisten tilaa kunnioittamattomia moukkia.
|
|
|
Post by paddy on Oct 15, 2009 22:25:43 GMT 3
Eljah ja Reki tuijottivat kumpikin suu auki Angelicaa. Ennen kuin Reki huomasi mitään, Eljah otti takaisin hillityn rauhallisen ilmeen ja sanoin hyvin rauhallisesti: "Niin, VAIMONI on aivan oikeassa. Meillä on... Tuota, asioita Reschinissä. Me näes, etsimme uutta kotia. Meille kahdelle. tarkoitan siis, että..." Eljahin sanat juuttuivat kurkkuun, mutta hän toivoi, ettei ärsyttävä naikkonen huomaisi hänen epäröintiään. Reki tuijotti ensin Angelicaa jahänen vaarallisen näköisiä miekkojaan ja sitte Nozénia, joka näytti kummallisen hämmentyneeltä. "Te siis ollette naimisissa? Mutta Nozén! MEIDÄNHÄN piti mennä naimisiin ja saada liuta lapsia ja yhteinen koti ja vanhuus." Hän katsoi Eljahia odottaen hänen myöntävän, mutta mies katsoi vaivaantuneena maata ja mumisi sitte: "Minä.. Tuota, rakastan Angelicaa. Olen hyvin pahoillani, mutta me olemme yhdessä. Erottamattomat. Tämä on ehdottomasti lopullinen päätös." Eljah vilkaisi salvihkaa Angelicaa ja oli melkein varma, että tämä naureskeli mielessään. Hänen oli kuitenkin myönnettävä, että neidon juoni oli varsin hyvä. Todella hyvä. Jos hän vain onnistuisi omassa osassaan. Ensin Reki näytti siltä, että purskahtaisi itkuun. Hetken Eljah jo hiukan katui, että oli ollut niin töykeä. Sitten Reki yhtäkkiä katsoi häntä iloisesti ja sanoi: "No, olen aivan varma, että sinä rakastat minua enemmän, joten en aio luovuttaa. Ja lisäksi, minäkin olen matkalla Reschiniin. Joten voin varmaankin tulla teidän mukaanne? Eihän se teitä varmaankaan haittaa, kun teillä kerran on toisenne." Lupia kyselemättä hän lähti kävelemään rauhallisesti tietä pitkin huutaen peräänsä: "Tulkaa jo, meillä on pitkä matka!"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2009 22:37:05 GMT 3
Angelicaa todella otti päähän Rekin käytös. "Ei" hän sanoi jyrkästi ja päätös oli ehdoton. "Olet loukannut minua ja rakastani, enkä aio olla kohtelias. Jos joku sanoo sinulle ei, sinun on paras uskoa." Angelican ääni oli haudanvakaa ja kylmä. Jos hän ei tällä lähtisi hän kyllä menisi pidemmälle. "Sinun harmiksesi olen hyvin omistushaluista sekä suojelevaa tyyppiä, joten sinun on parempi poistua. Yksin" Angelica sanoi uhkaavaan, mutta rauhalliseen sävyyn. Hän asettui Rekin ja Nozénin väliin ja nosti toisen miekkansa osoittamaan uhkaavasti vierasta naista. "Se lisäksi olen erittäin taitava käyttämään näitä. Jos välttämättä haluat tutustua niihin en pidättele iskujani" hän jatkoi. Aqurae ei ollut varma, hyväksyikö Nozén hänen käyttämänsä tekniikan, mutta hän selittäisi myöhemmin, mitä tarkoitti. Hän ei aikonut sietää tällaista käytöstä.
|
|