|
Post by paddy on Mar 29, 2009 13:14:22 GMT 3
//Aqwelia odotan//
Nozén kurkisti varovaisesti kiveltä alas, mutta kavahti heti takaisin. Metsästäjä, jota hän kutsui nimellä Déz, haisteli ilmaa aivan Nozénin läheltä, muttei tuntunut huomaavan tätä. Nozén oli jälleen hämännyt häntä. Déz karjaisi turhautuneena. Niin kauan, kuin Nozén olisi elossa, Déz ei saisi rauhaa. Déz oli vahvaa rotua, rotua, joka ei sietänyt Nozénin kaltaisia halffeja. Nozén odotti hievahtamatta. Jos hän nyt tekisi ajattelemattoman liikkeen, se olisi hänen loppunsa. Hän hivuttautui hiukan kauemmas Dézistä ja pidätti hengitystä. Déz ei kuitenkaan enää havainnut saalistaan, joten hän lähti takaisin kylää kohti, josta hänen ja Nozénin kilpajuoksu metsään oli alkanutkin. Dézin mentyä Nozén nousi piilopaikastaan ja mittaili saamiaan naarmuja. Ei mitään vakavampaa... Nozén huokaisi. Hänen täytyisi kehittää itseään lisää. Déz oli voimistunut ja kävi vaaralliseksi hänen terveydelleen, joten leikkimiset pitäisi siis lopettaa ja vaihtaa kylää. 'Materiaali' ei ollu löytynyt täältäkään ja hän tarvitsi sitä. Tarkoitusta hän ei kuitenkaan ollut vielä kertonut kenellekkään. Nozén nosti tikarinsa maasta ja se sulautui takaisin hänen kämmeneensä. Hänen oikean kämmenen kuvionsa hehkuivat hiukan ja mustuivat takaisin sellaisiksi, kuin ne oli luotu. Nozén katsahti kuvioita ja käänsi sitten katseensa itään. Hänen olisi jo siirryttävä seuraavaan kylään ja pimeä oli jo laskeutumassa metsään. Nozén oli nyt heikko, eikä pärjäisi vihollisilleen. Hän vilkaisi vielä taakseen ja lähti sitte kävelemään kohti Thermolosta, lähintä suurkaupunkia, jossa huhuttiin olevan joitakin materiaaleja, joista voisi olla hyöty Nozénille.
//Aqwellilta mtkaseuraa?//
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 14:11:47 GMT 3
Angelica käveli hiekkatietä pitkin kohti etelää. Hän oli oleillut jonkin aikaa pohjoisessa, koska oli halunnut tuntea lumen kylmyyden ja pohjoistuulen. Hän käveli suhteellisen nopeasti, koska matkaa oli pitkälti jäljellä. Aquraen tämänhetkinen määränpää oli kaupunki nimeltä Thermolos. Tai no, ei se nyt virallinen määränpää ollut, koska hänellä harvoin oli määränpäätä matkoillaan. Thermolos nyt sattui olemaan lähin kunnon kaupunki, josta voisi ostaa uudet kengät. Kävely kun oli kuluttanut vanhat aika perusteellisen hyvin. Sulanut lumikin oli tehnyt tehtävänsä siinä välissä. Kylissä hän ei käynyt, koska niitä oli matkan varrella hyvin vähän ja nekin olivat suunnattoman pieniä ja alkeellisia. Niistä siis ei löytyisi mitään mielenkiintoista. Suurkaupunki sitä vastoin vaikutti erittäin kiinnostavalta paikalta vierailla ensimmäistä kertaa. Aquraen kaupunkia hän ei suurkaupungiksi laskenut, koska siellä oli vain ja ainoastaan hänen oman kansansa väkeä. Tavallisestihan suurkaupungeissa oli enemmän kuin yhtä lajia, sen käsityksen hän oli niistä saanut tarinoita kuunnellessaan.
Angelica pysähtyi hetkeksi tien haarautuessa. Kumpaan suuntaan nyt piti lähteä? Kyltti kyllä vaikutti risteyksessä olevan, mutta hänen silmillään ei lukeminen oikein luonnistunut. Aqurae kuuli vaunun tulevan kohti. Hän viittoi sitä pysähtymään ja käveli hevosen ohi kuljettajan luo, jonka hän aisti ihmiseksi. ”Anteeksi, mutta kumpi näistä teistä johtaa Thermolokseen?” Hän kysyi ystävällisesti mieheltä. ”Tästä jos jatkat koilliseen puoli päivää, niin eiköhän kaupunki ala jo näkyä” mies vastasi hetken mietittyään. Angelica kiitti ja jatkoi sitten matkaansa koilliseen johtavaa tietä pitkin.
Kului puolisen päivää, kun hän viimein kuuli kunnolla suuren kaupungin äänet. Angelica käveli sisään kaupungin porteista ja kulki vailla päämäärää johonkin suuntaan. Hän kuunteli tarkasti ympäristön ääniä ja oli haltioissaan niistä. Paljon erilaisia ääniä, kieliä ja murteita. Angelica poikkesi kahvilaan lepäämään. Hän tilasi kuumaa vettä ja sekoitti siihen yrttejä, joita hän kantoi mukanaan. Se tapa oli jäänyt hänelle sentään. Aqurae vaipui ajatuksiinsa hetkiseksi. Tämä siis oli suurkaupunki, oli hänen ensimmäisiä ajatuksiaan, Odotin siltä paljon vähemmän
//Tässä minä tulen ^^ Ehkä hieman kummallinen tämä, mutta saa nyt luvan kelvata//
|
|
|
Post by paddy on Mar 29, 2009 15:23:39 GMT 3
Nozén istuutui raskaasti tien viereiselle kivelle. Hän oli kulkenut jo hyvän tovin pitkin vuoristoa ja väsymys alkoi jo painaa siitäkin huolimatta, että nuorukainen oli erittäin hyvä kuntoinen ja hänen ruumiinrakenteensa kestävä. Hän hapuili nahkaleiliä vyöltään, mutta tajusi pian, että oli kadottanut sen jonnekkin päin metsää paetessaan Déziä. Nozén huokaisi raskaasti ja tiputtautui heinikkoon. Kevyt tuulahdus heilutteli hänen hiuksian ja heitti yhden suortuvan hänen nenälleen. Hän pyyhkäisi sen laiskasti pois ja ennen kuin huomasikaan, hän vaipui unen kauniiseen maailmaan. Joidenkin tuntien kuluttua Nozén heräsi inhottavaan tunteeseen. Hänen oli kylmä. Kummastuneena hän raotti silmiään, mutta tajusi pian, ettei nähnyt lähes mitään. Oli tullut yö. Nozén nousi istualleen ja katseli ympäristöä. Hänen näkönsä oli kohtalaisen hyvä pimeälläkin. Heti, kun hän oli tottunut siihen. Ympärillä oli täysin hiljaista, eikä ketään näkynyt lähettyvillä. On parasta, että muuntaudun. Ehdin ehkä vielä tänä yönä Thermolokseen ja vältyn ikävyyksiltä.. Sen kummempia mutisematta Nozén muuntautui toiseen elementtiinsä, yön mustaksi pantteriksi. Muutos oli vuosien aikana helpottunut, eikä tuottanut Nozénille vaikeuksia. Vuorien hiljaa laulaessa tuulessa hän ensin kutistui hiukan ja alkoi sitten muotoutua kissaksi osa kerrallaa, mutta jo tottumuksesta, nopeasti, eikä aikaakaan, kun nuori mies oli kateissa ja jäljellä kaunis kissa, jonka turkki kuulsi hopeaa kuun valossa. Nozén haisteli hiukan ilmaa ja suuntasi sitten kohti Thermolosta. Matka taittui joutuisammin ja jo muutaman tunnin päästä Thermoloksen valot siinsivät horisontissa. Nozén hidasti hiukan vauhtiaan ja lähestyessään kaupunkia muuntautui takaisin ihmiseksi pitäen kuitenkin tarkasti huolta, ettei häntä nähty. Ilta oli jo pitkällä, eikä kaupungin ulkopuolella näkynyt muita oleskelijoita, kuin hän itse. Juuri kun Nozén oli aikeissa astua porteista sisään, hänet pysäytettiin. ¨Kuka olette ja mistä tulette?¨ Kysyjä oli vartija, jota Nozén ei ollut väsyksissään huomannut. ¨Olen Nozén, seppä ammatiltani. Olen matkalainen ja kaipaisin ruokaa ja kattoa pääni päälle. Saavun kaukaa lännestä, Werria Tya Kolen kaupungista.¨ Vartija vilkaisi Nozénia hiukan varuillaan, mutta osoitti sitten keihäällä kaupungin porteista sisään ja palasi sitte takaisin asemiinsa. Nozén tulkitsi eleen hyväksynnäksi ja asteli sisään porteista. Hän vilkaisi vielä ohimennen taakseen, mutta koska kukaan ei häntä estellyt, hän käveli sisemmäs kaupunkiin. Hän ei vaivautunut etsimään tarkemmin, vaan valitsi lähimmän majatalon ja astui sisään. Majatalo oli kohtalaisen hiljainen ja tyhjä muutamaa juopunutta oleskelijaa ja pitäjää lukuunottamatta. Talon isäntä kiirehti kohteliaasti tervehtimään uutta tulokasta. ¨Matkalaisiako sitä ollaan? yösijaa? Ruokaa? Kertokaa vain toiveenne ja toteutan ne parhaani mukaan.¨ Nozén antoi katseensa kiertää ympäri majataloa, kunnes pysäytti sen isäntään ja huokaisi väsyneenä. ¨Olisin hyvin kiitollinen, jos saisin huoneen itselleni. Olen hyvin väsynyt matkasta.¨ ¨Tottakai, luonnollisesti. Haluatteko näkymän torille vai kenties pääkujalle?¨ Vastausta odottamatta mies ohjasi portaikkoon ja niitä ylös toiseen kerrokseen. Käytävään päähän ja vasemmanpuoleiselle ovelle. Hän avasi oven viihtyisään pieneen huoneeseen, jossa oli sänky, pöytä, tuoli ja ikkuna ja ojensi Nozénille avaimen. ¨Nukkukaa hyvin, nuori herra.¨ Niin sanottuaan isäntä kääntyi ja askelsi takaisin alakertaan. Nozén sulki oven ja asettui pitkäkseen raskaasti huokaisten. Pian tiedottomuus sai jälleen vallan. Aamun ensimmäiset auringonsäteet ja torin iloinen puheensorina herättivat Nozénin ja hän raotti varovasti silmiään. Hän haroi hiukan hiuksiaan ja muisti sitten, missä oli. Sulavalla liikkeellä hän nousi sängystään ja katseli hetken ympärilleen vain tajutakseen, että asiat, joita hän etsi, olivat hänellä jo yllä. Hymy kareille hiukkasen Nozénin kasvoille, mutta kun hän lähti alakertaan, se oli jo kateissa. ¨Olet siis jo herännyt? Kuinka nukuit? En tietenkään haluaisi udella, mutta asiakkaideni hyvinvointi on minulle tärkeä.¨ Isäntä. Ennen kuin Nozén oli huomannutkaan, pieni pyöreä mies oli ilmestynyt hänen eteensä ja katsoi häntä nyt odottavasti. ¨Nukuin ihan hyvin. Mutta te voisitte siirtää sen naurettavan olemuksenne pois tieltäni[/] Voisitteko neuvoa minulle, mistä löytäisin lähimmän materialisti? Minulla olisi töitä hoidettavana.¨ Nozén kohotti hieman kulmiaan samalla kun ojensi isännälle muutaman kultakolikon yösijasta ja tiedoista. Isäntä oli hetken miettiväinen. ¨Olen pahoillani, mutta tämä kaupunki on kohtuullisen iso ja minä vietän lähes jokaisen päiväni majatalossani. En tiedä yhtään materialistia täältä läheltä.¨ Nozén hymähti hiukan ja asteli sitten ulos. Isäntä juoksi vielä hänen peräänsä ovelle. ¨Mutta jos tarvitsette yösijaa, niin tulkaa toki toistekin minun luokseni.¨
loppupäivä kului nopeasti Nozénin tutustuessa kaupungin tapoihin ja kulttuureihin. Hän ei löytänyt etsimäänsä, mutta illan jo saapuessa hän huomasi silmiinpistävän näyn. Ulkona, kahvilan terassilla, istui pitkä nainen, jonka valkoiset hiukset olivat pitkät ja kauniin suorat. Naisen silmien edessä oli side ja hän näytti tulevan jostain muualta, kuin tästä kaupungista. Nozén epäröi hetken, mutta päätti kuitenki poiketa kysymään tältä muukalaiselta, tiesikö hän kaupungissa olevan ainuttakaan materialistia. Naisen ulkoasu oli herättänyt hänen kiinnostuksensa. Astellessaan naista kohti tämä kääntyi hänen suuntaansa, aivan kuin hän olisi nähnyt nuorukaisen.
//Aqwelll!!!! lisää kehiin, kiitoss //
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 15:42:06 GMT 3
Angelica kohotti kasvonsa, koska arveli kuulonsa perusteella jonkun kävelevän häntä kohti. ”Kissa?” hän totesi epäilevään sävyyn, koska tunsi tutun aistimuksen miehestä. Kyllä se vaikutti jonkinmoinen kissa olevan, vaikkakaan ei aivan tavallinen. ”Tämäpä mielenkiintoista” hän totesi Aquraeksi. Toisaalta hän oli varsin huvittunut tilanteesta. Ei sitä joka päivä törmää tilanteeseen, jossa kissa kiinnittäisi huomiota hänen kaltaiseensa olentoon. ”Osaatko sinä puhua, vai onko omistajasi jossain tässä lähellä?” hän kysyi käyttäen tällä kertaa normaalia kieltä. Oli nimittäin vallan erikoista myös, että tällainen otus liikkui ilman omistajaa, mikäli Angelica nyt oikein tulkitsi uutta aistimustaan. Saattoi toki olla niinkin, ettei tämä uusi laji ketään vierelleen tarvinnut. Erehdyksiä sattui aina itse kullekin ja oli normaalia, että Angelica erehtyi uusien lajien kanssa.
//anteeksi lyhyys, mutta tässä sinulle ^^//
|
|
|
Post by paddy on Mar 29, 2009 15:48:43 GMT 3
Nozén pysähtyi kesken askelen ja jäi tuoijottamaan naista. Tosin vainhetkeksi ja tokeni pian. Hän rykäisi kuuluvasti. ¨Anteeksi, mutta olette tainneet erehtyä henkilöstä. En ole kissa eikä minulla ole omistajaa. Nimeni on Nozén ja olin aikeissa kysyä, tunnetko yhtään materialistia täältä lähettyviltä.¨ Puhuessaan hän oli istuutunut ja katseli nyt naista yhtäaikaa hämmentyneenä ja odottavana. Nainen liikahti hiukan ja käänsi sitte katseensa jälleen nuorukaiseen päin. // ole hyvä //
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 15:54:52 GMT 3
”Ei kyllä te kissa olette, ainakin jossain määrin” Angelica vastasi huvittuneena, kun oli kääntänyt päänsä takaisin miehen suuntaan. ”Materialisteista en tiedä. Mitä ne mahtavat olla saanen kysyä?” hän jatkoi ja hiljeni hetkeksi. ”Olen Angelica, ja tiesitkö, että nimesi tarkoittaa sanaa eräs?” hän kysyi. Aqurae puhui tavallista enemmän, koska oli edelleen huvittunut siitä, että mies oli kissa, joka ei myöntänyt sitä, ja sen lisäksi puhui. Ilmeisesti suurkaupunki oli hyvä asia ja sieltä löytyi paljon mielenkiintoisia olentoja.
//Vältähän hahmoni ohjeusta jatkossa ^^ //
|
|
|
Post by paddy on Mar 29, 2009 16:08:17 GMT 3
Nuorukainen alkoi tosissaan vaivautua. Kuinka nainen tiesi, että hänessä virtasi kissojen kultainen veri? Hän kuitenkin päätti olla kohtelias, eikä ilmaissut tuntemuksiaan. ¨Materialistit ovat henkilöitä, jotka osaavat käsitellä materiaaleja, kertoa niistä ja jotkut jopa valmistaa niitä. Heitä on erilaisia: Metallimaterialisteja, Puumaterialisteja, Kivimaterialisteja,...¨ Nainen kiehtoi suuresti Nozénia ja vastoin omia mielipiteitään, hän päättikin olla tälle rehellinen. ¨Saatat aistia minussa kissan, koska olen halffi. Persoonani on pantteri. Olen kovin ihmeissäni siitä, että aistit sen minusta ja erittäin vakuuttunut. Mutta pyytäisin, ettet paljastaisi salaisuuttani. Sen paljastuminen,.. Voisi hankaloittaa elämääni suurestikin.¨ Nozén katsahti Angelicaa varovaisesti. Vaikka nainen ei ehkä nähnytkään häntä, hän oli varma, että tämä aisti hänen tuijotuksensa ja hän käänsi katseensa muualle. ¨Joten,.. Jos et kerran tiedä, mistä voisin löytää materialistin, taidan jatkaa matkaani.¨ Nozén nousi ja oli jo lähdössä, mutta epäröikin ja kääntyi Angelican puoleen. ¨Haluaisitko lähteä mukaani? Tapani on kyllä liikkua yksin, mutta olen hyvin vakuuttunut taidoistasi ja olet,... Mielenkiintoinen. Meistä voisi olla hyötyä toisillemme.¨ Nuorukainen jäi odottamaan vastausta.
// muhaha! jännää ;D//
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 16:19:00 GMT 3
Angelica oli hetken hiljaa. ”Millaista materialistia sinä etsit? Tiedän itse joitain, lähinnä metalleja ja muutaman kristallin, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi omasta valtakunnastani” hän sanoi noustessaan ylös. Aqurae venytteli hieman käsiään.
”Haluaisitko lähteä mukaani? Tapani on kyllä liikkua yksin, mutta olen hyvin vakuuttunut taidoistasi ja olet, Mielenkiintoinen. Meistä voisi olla hyötyä toisillemme” nuorukainen sanoi. ”Voisin minä lähteäkin. Ei minulla ainakaan mitään muutakaan tekemistä ole, mutta ennen sitä haluan ostaa itselleni uudet kengät” Angelica vastasi. ”Millä tavalla mielenkiintoinen?” hän kysyi huvittuneena, kun he lähtivät kävelemään poispäin kahvilasta.
|
|
|
Post by paddy on Mar 29, 2009 16:27:34 GMT 3
Nozén mieti hetken, mutta koska hän jo oli kertonut Angelicalle enemmän, kuin kellekkään muulle aikaisemmin itsestään, hän päätti olla suora, mikä ei ollut tavallisesti ollenkaan hänen tapaistaan. ¨En yleensä keskustele muiden kanssa näin paljon itsestäni ja tilanne on minulle uusi. Se mikä sinussa on mielenkiintoista,.. No. Taitosi huomata minun olevan puoliksi kissa on jo aika vaikuttavaa.¨ Hän oli hetken hiljaa odottaen ehkä mahdollista vastausta, mutta jatkoi: ¨Lähdet siis mukaani? Voimme kyllä ostaa kengät sinulle, meillä on pitkä matka edessä. Ja minä tarvitsen vesileilin.¨ Nozén ohjasti puhuessaan Angelicaa kujia pitkin. ¨Mutta miksi sinä olet täällä? Ja mistä olet saanut ihmeelliset kykysi? Olet ensimmäinen kaltaisesi, jonka tapaan. Minunkaltaiseni ovat kaikki erakkoja. Meitä ei paljoa näe. Meillä on näet joitakin epämieluisia 'ystäviä', emmekä kaipaa suurta huomiota.¨
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 16:47:02 GMT 3
Angelica heläytti naurunsa, kun mies puhui niin paljon kerralla. ”Olen täällä katselemassa, millainen on aito suurkaupunki. Se vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta, vaikka olen täällä näin vähän aikaa vasta ollut” hän vastasi, ”Ja kykyni tulevat sen mukana, mitä olen. Aistini tosin ovat vahvistuneet sitten sen jälkeen kun lopetin käyttämästä silmiäni.” Itse asiassa ne olivat kehittyneet hieman jo lapsuusajoilla, kun hän vielä suurimmaksi osaksi näki jotain, mutta sitä ei sinänsä laskettu. Kävelemisen ja muun hän oli kuitenkin joutunut opettelemaan uudestaan heti Aquraeuuden saavutettuaan. ”Enkä itsessään sanoisi, että kykyni on vaikuttava, koska olen tavannut monia, jotka ovat minua paljon etevämpiä tässä lajissa” Angelica sanoi ohimennen. ”Niin ja mitä sinä muuten tarkoitit niillä ’epämieluisilla ystävillä’?” hän kysyi. Myös Angelicalle oli epätavallista puhua näin paljon, mutta toisen lajin huvittavuus sai hänet puheliaaksi. Kissa vain ei jotenkin sopinut miehelle eläimenä, vaikka se olisikin pantteri. Siinä yhdistelmässä oli jotain liiankin huvittavaa.
|
|
|
Post by paddy on Mar 29, 2009 16:53:46 GMT 3
Nozén alkoi jo tuntea olonsa varsin luontevaksi pirteän ja elämää uhkuvan naisen seurassa. Myös hän oli hiukan huvittunut, mutta kätki sen hyvin ja tyytyi vain vastaamaan kohteliaasti: ¨Olen pahoillani, mutta en mielelläni menisi yksityiskohtiin omissa asioissani. Pyytäisin, ettet enää kysyisi tästä aiheesta, jos se ei suinkaan vaivaa sinua?¨ Hän vilkaisi kadulle eteenpäin ja huomasi pienen kenkäputiikin. ¨Mitä jos pistäytyisimme nyt kenkäputiikissa. Se on tuossa muutaman askeleen päässä, voin saattaa sinua, jos tarvitset apua.¨ Nozén tarjosi kohteliaasti kättään neidolle.
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 17:02:26 GMT 3
”Ei se sinänsä vaivaa, kunhan kysyin” Angelica vastasi huolettomasti,” Ja kyllä minä sinne pääsen itsekin. Tarvitsen vain jonkun auttamaan värivalinnan kanssa. Ilman silmiä on vaikea tietää, minkä väriset kengät on valinnut” hän sanoi ja lähti kulkemaan kohti kauppaa. Se olikin helppo löytää, koska sieltä tulevasta voimakkaasta nahan tuoksusta ei voinut erehtyä. Hän astui kauppaan ja käänteli päätään kuunnellen ääniä. Ensimmäisenä naispuoleinen myyjä käveli paikalle. ”Voinko auttaa jotenkin?” hän kysyi teennäisen kohteliaaseen sävyyn. ”Haluaisin matalat tummansiniset kengät kokoa 40 kiitos” hän sanoi. Myyjä poistui hetkeksi ja palasi pian pari tummansinisiä kenkiä mukanaan. Angelica riisui omansa ja kokeili niitä jalkoihinsa. Ne sopivat hyvin. ””Ovatko nämä varmasti tummansiniset Nozén?” Angelica kysyi ja käänsi päätään miehen puoleen.
//Oletan sitten, että hän seurasi Angelicaa//
|
|
|
Post by paddy on Mar 29, 2009 17:11:05 GMT 3
¨Ovat ne. Jos ne tuntuvat hyviltä, ota toki ne.¨ Nozén vilkaisi myyjä, joka hymyili vienosti. Naisella oli yllään hame ja paita ja hän oli kietonut päähänsä huivin, joka kummastutti miestä suuresti. Nainen kuitenkin hymyili hyvin teennäisesti ja kuvotti Nozénia. Juuri tuollaisia ihmisiä hän vihasi. Juuri siksi hän ei paljoakaan ihmisistä välittänyt. He olivat teennäisiä, teeskentelijöitä. Ennenkuin Angelica olisi edes ehtinyt tekemään mitään, hän kysyi hinnan ja maksoi kyseisen summan muitta mutkitta. Ennen kuin neito olisi ehtinyt kommentoida hänen tekoaan, hän tokaisi ykskantaa: ¨Enhän voi antaa sinun maksaa noin kalliita kenkiä. Olen ansainnut viime aikoina hiukan paremmin, ja olisi sääli, jos joutuisit käyttämään rahasi kenkiin. Sen sanottuaan hän käveli takaisin kadulle ja alkoi etsiä katseellaan mahdollista nahkapaikkaa, josta saisi uuden nahkaleilin vanhan kadottua. Ilta oli jo tuloillaan ja paikka pitäisi löytää nopeasti, ennen kuin putiikit suljettaisiin. Tuuli tarttui nuorukaisen hiuksiin ja hetken häntä olisi voinut luulla enkeliksi. Jos hänen katseensa olisi nähnyt, luulot olisivat haihtuneet ilmaan. Katse oli salaperäinen, mutta myös hiukan pelottava jo hämärtyvässä illassa. Hän oli kuitenkin vaikuttava näky.
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 29, 2009 18:40:06 GMT 3
Angelica oli aikeissa kysyä kenkien hintaa, kun Nozén oli jo hoitanut sen asian, ja kun he viimein poistuivat kaupasta, hän otti asian puheeksi. ”Et ilmeisesti tiedä, että naiset käyttävät mielellään kaiken rahansa kenkiin huomaan” hän huomautti, ”Se on monien naisten, myös meillä Aquraessa, elämän tapa ja harrastus.” Ilmeisesti hän oli puhunut totta hänen lajinsa erakkoudesta. Yleensä miehet tiesivät, ainakin jossain määrin, että naiset rakastivat ostaa kenkiä, mutta Nozén näytti olevan niitä harvoja, jotka eivät tienneet. Angelicalle tosin kengät olivat, Aquraesta lähdettyään, merkinneet hyvin vähän. No jotka olivat hyvän väriset ja sopivat saivat kelvata. Ennen hän oli keräillyt niitä enemmän ja hänellä oli kotonaan, oletettavasti vieläkin, mukava kokoelma erilaisia kauniita kenkiä.
”Aiommeko lähteä kaupungista jo tänään, vai odotammeko huomiseen?” hän kysyi pian, ”Aurinko vaikuttaa olevan laskussa, koska ilma viilenee.” Ilma tosiaan oli viilennyt huomattavasti siitä, mitä se oli päivällä ollut, ja silmillä olevasta liinasta ei paistanut aurinko enää läpi kovinkaan paljon. Majatalo olisi hyvä pian etsiä, mikäli he aikoivat jäädä.
|
|
|
Post by paddy on Apr 8, 2009 18:39:29 GMT 3
¨En tiennyt, että te naiset pidätte tuollaisia välttämättömiä asoita noinkin suuressa arvossa. Olen kyllä oppinut teistä jotain, mutta en ole ollut paljoakaan kosketuksissa muiden kanssa.¨ Nozén oli hetken aikaa hiljaa ja katsahti sitte naista. ¨Mutta olet kyllä oikeassa, täällä on tosiaan jo viilennyt. Meidän on parempi lähteä vasta huomisaamuna, se on turvallisempaa. Mitä, jos yövyttäisiin eräässä majatalossa kaupungin länsiosassa. Majatalon isäntä on kyllä höperö, mutta en keksi parempaakaan ja maksu huoneestakin on pieni.¨ Nozén nosti rahapussinsa kaapunsa kätköistä ja tarkisti, kuinka monta kultakolikkoa hänellä vielä oli jäljellä. Hän nyökkäsi hyväksyvästi, laittoi pussukkansa takaisin ja jäi katselemaan odottavana Angelicaa. Hän huomasi myös, kuinka ilta pimeni jo vauhdilla ja viileni nopeasti. Tuuli oli laantunut ja kadut jo tyhjillään lukuunottamatta muutamaa kulkijaa pääkadulla hiukan kauempana. Se oudoksutti hiukan Nozénia, sillä hehän olivat kuitenkin suurkaupungissa ja kaupunki oli kovin hiljainen siihen verrattuna. //Kaisaa!! Pääsin koneelle, ku Hyllykallion kirjastossa ei tarvinnukkaan korttia! Ollos hyvös =)//
|
|