|
Post by Aqwell on Apr 9, 2009 14:08:44 GMT 3
Angelica naurahti ”Kengät ovat vallan mahtava keräilynkohde, ovat hyödyllisiä ja kauniita” hän totesi huvittuneesti. Nozén oli hänestä hieman kummallinen mieheksi. Ehkä se johtui siitä, ettei hän vieläkään pystynyt sulattamaan sitä kissajuttua, mutta se oli täysin oma asiansa. ”Voisi olla hyvä idea, mutta tällä kertaa annathan minun maksaa oman osuuteni. On epäkohteliasta laittaa mies maksamaan kaikki” hän totesi ja lähti seuraamaan Nozénia. Angelica kaivoi salaisesta pienestä taskusta rahapussukkansa ja otti sieltä muutaman kultakolikon. ”Tässä. Korvausta myös kengistä, joita et antanut maksaa” hän sanoi ja ojensi rahat miehelle.
//No sehän on mukavaa. Tässä sinulle sitten//
|
|
|
Post by paddy on May 18, 2009 14:26:36 GMT 3
Nozén vilkaisi Angelican ojennettua kättä, käänsi sitten päänsä takaisin menosuuntaan ja tuhahti. Naiset! Heistä ei ollut muuta kuin harmia! ¨En tahdo rahojasi. Olen mies ja maksan koko lystin, tahdoit sitä tai et.¨ Hän kohotti varovaisesti kulmiaan ja jäi odottamaan vastalauseita. Häntä todella kiinnosti kuulla, kuinka kovaa nainen pistäisi hänelle vastaan.
// MUHAHAA!!! Ei tullu pitkää, ku jätit sen niin hankalaan kohtaan ;D//
|
|
|
Post by Aqwell on May 18, 2009 16:17:37 GMT 3
Angelica huokaisi . "Kuulehan Nozén, me voimme tehdä tämän helpoksi, sinä otat rahat ja maksat yöpymisen ja asia on sillä selvä. Tai voimme tehdä tämän vaikeamman kautta, jolloin minä jään tähän ja odotan niin kauan kunnes muutat mielesi" hän sanoi pysähtyen samalla. Tässä asiassa Aqurae oli lähes järkkymätön. Häntä oli 16-vuotis syntymäpäivistä lähtien kohdeltu kuin pikkulasta, jolle ostetaan kaikki, mitä hän tarvitsee ja haluaa, vaikka hän oli, näöstään huolimatta, täysin kyvykäs hoitamaan itse raha-asiansa. "Sitä paitsi, herrasmies kuuntelee aina naisen pyyntöjä" Angelica lisäsi. Sen hän oli oppinut Merequelilta ja osittain Satarilta jo koulu aikoina. Seuraava kysymys sitten olikin, oliko Nozén herrasmies vai ei? Itsessään pelkkä kysymys huvitti Angelicaa erittäin paljon, mutta antoi sen jäädä mieleensä.
//No niin. Katsotaan miten tästä selviät ^^ //
|
|
|
Post by paddy on Jun 8, 2009 21:31:52 GMT 3
Nozén huokaisi ja kurtisti kulmiaan. Hän ei ollut vielä eläessään tavannut yhtä itsepäistä naista ja se ärsytti häntä suunnattomasti. Hän astui askeleen kohti menosuuntaa, kääntyi sitten takaisin ja otti rahat Angelican ojennetusta kädestä. "Haluan sinun tietävän, etten tee tätä mielelläni. Ja tämä ei tule toistumaan." Sen sanottuaan hän pudotti kolikot pussukkaansa ja lähti jatkamaan matkaa. // Jatka, ole hyvä //
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 8, 2009 21:58:06 GMT 3
Angelica tuhahti miehen sanoille samalla kun lähti seuraamaan häntä. "Sehän nähdään" hän mutisi lisäksi. He kävelivät eteenpäin kohti majataloa. Aurinko oli melkein laskenut ja se helpotti selvästi Angelican oloa. Vaikka hän oli jo melkein melkein kaksi vuotta, oman ajanlaskunsa mukaan, kierrellyt maita ja mantuja, oli se aina helpottavaa tuntea yön viileys ja pimeys. Se toi kodikasta tunnelmaa ja vähensi koti-ikävää, joka hänellä oli, vaikkei enää sitä huomennutkaan.
//Nyt on lyhyttä... Ei voi kirjoittaa pitkää ^^ //
|
|
|
Post by paddy on Aug 25, 2009 18:35:59 GMT 3
Nozén oli myös pistänyt merkille raikkaan ja viileän iltailman ja veti sitä syvään henkeensä. Vihdoinkin hänellä oli hetki vain henkäistä ilman metsästäjien pelkoa. Hän vilkaisi jälleen syrjäsilmällä Angelicaa. Hän ei ymmärtänyt, kuinka nainen oli oppinut niin itsepäiseksi. Jokainen nainen, jonka Nozén tunsi, oli tunnollinen kotiäiti tai perheen tytär, joka käyttäytyi niinkuin sinä aikakutena naisilta oletettiin. Niin Nozén oli ainakin kuvitellut. Angelica oli kitenkin todistanut hänen luulonsa vääriksi ja se hiukan häiritsi miestä. Tilanne oli hänelle täysin uusi, eikä hän tiennyt, kuinka olisi käyttäytynyt. Pian majatalo ilmestyi nurkan takaa ja Nozén käännähti Angelicaan päin: "Ennen kuin menemme sisälle, ihan näin vain varmistuksesti, haluatko yöpyä omassa huoneessa vai otatko sen riskin, että yövyt tällaisen ventovieraan kanssa ja säästämme matkarahoissa?" Nozén kyllä tiesi, tai ainaki luuli tietävänsä, mikä vastaus oli, mutta päätti kuitenkin olla kohtelias ja kysyä.
//VIHDOINKI!!! ANTEEKSI ETTÄ KESTI ;D//
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 25, 2009 18:54:03 GMT 3
Angelica naurahti huvittuneena ennen kuin vastasi: "Ventovieraat minua peljätkööt. Se saa katua tekojaan ken uskaltaakaan yrittää mitään uhkaavaa." Hän käytti sananpartta, joka, ainakin naispuoleisten, lähetti Aquraraeiden keskuudessa oli varsin yleinen. Angelica kun tunsi Satarin kautta useamman heistä. "Eli toisin sanoen säästämme rahaa ja yövymme samassa huoneessa, koska jos yrität mitään saan sen oletettavasti selville ennen kuin ehdit tehdä sen. Minulla on voimakkaammat vaistot kuin useimmilla Aquraeilla, koska en voi katsoa tietä, jolla kuljen" hän täsmensi pian. Majatalossa Angelica jäi odottamaan lähettyville kun Nozén hoitaisi maksun. Hän kuunteli ympäristöään ja aisti, että suurin osa siellä oli ihmisiä. Vain jokunen hieman vahvempi, joskaan ei harvinainen laji oli lyöttäytyneenä heidän seuraansa. Moni katsoi Angelicaa hänen kauniin ulkomuotonsa ja kummallisen huivinsa takia, mutta se oli jokseenkin normaalia.
|
|
|
Post by paddy on Aug 25, 2009 19:18:21 GMT 3
Nozén hivuttautui isännän luokse. "Haluaisin huoneen vielä toiseksi yöksi. Kaksi vuodetta, jos mahdollista." Hän pani merkille, että osa majatalon miehistä katseli varsin kiinnostuneena Angelicaa ja yksi mutisi jotain vierustoverillee. Toinen purskahti raikuvaan nauruun ja osoitti samalla Nozénia, jolloin toinenkin virnisti rumasti. Majatalon isännän ääni hätkähdytti Nozénin ajatuksistaan. "Löysit siis oikein naisseuraa. Ei näytä paikallisilta... Ehkä voisit esitellä minut viehät-" "Hän on minun seurassani eikä minulla ole aikaa jutteluun", Nozén murahti, antoi rahat ja kääntyi takaisin Angelicaan päin, sillä hän oli huomannut, että ne kaksi miestä, jotka hän oli jo aikaisemmin pistänyt merkille, lähestyivät nyt naista mielessään aivan varmasti jotain muuta, kuin viaton juttutuokio. "Oletkos tyttö yksinäsi?" toinen miehistä kysyi ja Nozén oli varma, että hän oli haistanut tämän pahan hengityksen tiskille saakka. // ollos hyvös //
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 25, 2009 19:30:28 GMT 3
Angelica kääntyi kohti ääntä, joka puhutteli häntä. Se oli mies, ihminen, hieman häntä pidempi, mitä oletettavimmin. "En suinkaan" hän vastasi, "Ja vaikka olisinkin se ei muuttaisi asiaa millään tavalla." Hänen sävynsä oli varsin ystävällinen, koska hän sääli kyseistä miestä, lähinnä sitä, miten tyhmä hän oli monessakin asiassa. Hän kääntyi Nozéniin päin ja oli aikeissa lähteä, kun samainen mies tarrasi häntä kädestä. Ennen kuin mies ehti sanoa mitään Angelica oli jo ehtinyt kiepauttaa kätensä miehen otteesta ja puristi tätä ranteesta lähes koko voimallaan. Mies huusi tuskasta kahdesta asiasta: ensinnäkin Angelican terävät kynnet olivat otteen myötä lävistäneet ihon, ja vähän muutakin, toiseksi siinä oli luu vähällä murtua liikkeen nopeudesta ja voimakkuudesta. "Ensikerralla suosittelen jättämään rauhaan. En ole niin heikko kuin luulet" Aqurae sanoi aavistuksen matalammalla ja varoittavammalla sävyllä ja päästi irti. Hän käveli Nozénin luo pyyhkien samalla verta sormistaan liinaan. "Tuossa yksi esimerkki siitä, mitä käy, jos lähestyy Aquraeta väärin" hän sanoi suht normaalilla, mutta aavistuksen kireällä ja tylyllä äänellä, "Nyt johdata meidät huoneeseemme, en osaa sinne yksin."
|
|
|
Post by paddy on Aug 26, 2009 17:43:30 GMT 3
Nozén oli unohtunut tuijottamaan, eikä heti ymmärtänyt, että tilanne oli jo ohitse. Vasta Angelican kehotus sai hänet havahtumaan ja hän rykäisi kuuluvasti toivoen, ettei nainen ollut pistänyt merkille hänen hämmästystään. Mies ei ollut ollut ollenkaan varautunut tällaiseen. Hän oli antanut Angelican hoikan ja naisellisen olemuksen hämätä itseään ja nyt sekä häpesi että ihmetteli, kuinka pinnallisesti hän oli naista arvioinut. "Huoneemme on toisessa kerroksessa. Johdatan sinut sinne." Sen kummempia pohtimatta hän tarttui Angelicaa kädestä ja oli jo aikeissa mennä, kun tajusi, mitä oli tehnyt. Hän säpsähti, päästi kätensä irti nopeasti ja jäi seisomaan odottaen jonkinlaista vihaista reaktiota.
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 26, 2009 18:09:31 GMT 3
Angelica kallisti päätään kummastuneena, kun Nozén päästi äkisti irti hänen kädestään. "Osaan kyllä seurata ilman kättä, mutta ei minua tuon äskeisen takia tarvitse pelätä" hän sanoi pian huvittuneena tajutessaan tilanteen ja hymyili hieman ivallisesti, "se on vain varotoimenpide tuntemattomien kohdalla. Riippuen aikeista kädestä pitäminen on ihan sallittua." Aqurae hymyili ja seurasi Nozénia heidän yhteiseen huoneeseen. Sängyt olivat kahdella eri seinustalla ja Angelica valitsi lähempänä ovea olevan, vaikkei ikkunastakaan poistuminen olisi tehnyt ongelmaa. Hän istui sängylle, veti sai set -miekkansa ja laski ne molemmille puolilleen pois tieltä. Angelica irrotti varovasti sinisen liinan silmiltään ja laski sen syliinsä. Silmiä kiinni pitäen hän nojasi taaksepäin käsiinsä ja hengitti hetken syvään. Oli välillä hyvä antaa silmien iholle hieman raittiimpaa ilmaa ja tuntui vapauttavalta ottaa side välillä pois.
|
|
|
Post by paddy on Aug 26, 2009 18:42:29 GMT 3
Nozén riisui matkaviittansa ja istui myös sängylleen. Hän tarkasteli Angelicaa, joka nojasi käsiinsä ja pohti, miltä hänen silmänsä mahtoivat näyttää. Hän häpesi vieläkin itseään. Kuinka hän oli noin vain tarttunut naisen käteen? Hän tutkaili naista ja katseli tämän rentoutunutta olemusta. "haluaisin sinun vain tietävän, etten päästänyt kädestäsi, koska olisin pelännyt." Sen sanottua hän oikaisi itsensä ja jäi hiljaa makaamaan pedilleen. "Lisäksi haluan sanoa, että luotan sinuun sen verran, että oletan sinun jättävän tavarani rauhaan nukkuessani. En halua olla töykeä, olen vain... Varovainen."
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 26, 2009 18:59:18 GMT 3
Angelica hymyili hiljaa itsekseen. "Varovaisuus on kannattavaa. Sinulla kuitenkaan tuskin on mitään, mitä en voisi hankkia itse laillisin keinoin" hän sanoi. Aqurae siirsi miekkojaan syrjään ja painautui itsekin makuulleen silmät edelleen suljettuina. Pian hän vaipui osittaiseen valveuneen, jonka hän oli ottanut käyttöön Aquraesta lähdettyään. Kuten hän oli itse sanonut: varovaisuus oli kannattavaa.
Uni, joka valtasi Angelican mielen ei ollut niitä miellyttävimpiä. Hän näki usein painajaisia, koska pelkäsi useita asioita, jotka saattoivat tapahtua koska tahansa. Unen tunnelma oli hyvin ahdistava, koten useimmissa aikaisemmissakin. Hän käveli metsässä, syksyisessä metsässä. Oli hämärää ja kaikkialta kuului epäilyttäviä ääniä. Joku vilahti puiden välissä, mutta Angelica ei nähnyt kuka. Jostain kuului rapinaa ja kahinaa. Pian eteen ilmestyi joku. Musta hahmo, varjo, piirteiltään muistutti eniten Sataria, mutta siinä oli jotain poikkeavaa hänen muistoonsa, seisoi vähän matkan päässä hänen edessään kätensä ympärille kietoutunut hopeinen käärme. Angelica ei pystynyt liikkumaan, koska jalat eivät totelleet. Käärme laskeutui maahan ja lähti tulemaan häntä kohti. Vieläkään liikkuminen ei onnistunut ja pian hän tunsi vihlaisun jalassaan. Hän näki käärmeen ja hopeisen aineen, jota tihkui haavasta muutaman pisaran verran. Angelica etsi piilotaskuistaan esinettä, Goredoa, jolla voisi poistaa myrkyn, mutta ei löytänyt sitä. Hän katsoi varjoa, jonka käden ympärille käärme oli jälleen kietoutunut. Miehen kädessä oli myös hänen Goredonsa. Angelicaa pyörrytti ja kaikki muuttui kaaokselliseksi. Samassa hän heräsi.
Angelica ponnahti istumaan raskaasti huohottaen silmät apposen auki. Hän ei välittänyt räpseestä, kunnes se muuttui kestämättömäksi. Hän käänsi vielä katseensa ikkunaan, joka oli Nozénin sängyn yläpuolella. Kello oli jotain kahden ja kolmen välillä hänen arvioltaan. Silmien hohde valaisi muuten pimeää huonetta hieman. Pian Aqurae lysähti takaisin makuulleen. Sinä yönä hän tuskin enää nukkuisi, niin kuin ei muinakaan painajaisöinä.
|
|
|
Post by paddy on Oct 4, 2009 19:15:32 GMT 3
Nozén hätkähti Angelican äkillisestä liikkeestä. Hän ei ollut saanut nukutuksi, vaan oli ollut ajatuksiinsa vaipuneena. Nozén ei usein ajatellut menneisyytttään, mutta hetken hiljaisuus oli saanut hänet pohtimaan motiivejaan jälleen kerran. Nozén oli muistellut, milloin oli viimeksi nähnyt äitinsä, joka oli hänen silmissään kaunein olento, jonka hän tiesi. Siitä oli jo monta vuotta. Liian monta. Puistatus oli kulkenut miehen kehon lävitse, kun hän oli muistanut, miksi oli hylännyt äitinsä lempeät kasvot ja paennut.
Mietiskellessään Nozén oli katsellut Angelican nukkumista ja pistänyt merkille, että nainen nukkui kovin levottomasti. Hän ei kuitenkaan ollut raaskinut herättää nuorta matkalaista, vaan oli jatkanut mietteitään.
Hän siis oli ollut matkoillaan jo lähes 60 vuotta... Oliko hänen äitinsä enää edes hengissä? Entä hänen isänsä? Kuningas... Nozén ei ollut pystynyt lausumaan isänsä nimeä edes ajatuksissaan. Niin suuren pettymyksen hän oli tälle aiheutanut. Hän oli huokaissut suhteellisen äänekkäästi ja samassa Angelica oli noussut istualleen.
Naisen laskeutuessa takasin makuulleen hän kysyi huolissaan: "Herätinkö? Olen pahoillani, se ei ollut tarkoitukseni." Hän jäi häpeissään odotamaan vastausta samalla, kun nousi varoen istualleen ja yritti erottaa naisen hämärässä huoneessa.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 4, 2009 19:50:09 GMT 3
Angelica hieman hätkähti, kun Nozén puhui. Ilmeisesti hän ei ollut ainoa, joka ei ollut kyennyt nukkumaan. Oliko nyt kenties täydenkuun yö? "Et herättänyt. Näin vain painajaista" hän sanoi ja nousi istumaan sämgylleen. Angelica avasi jälleen silmänsä ja lähti kävelemään pöydän luo, jossa oli kannu täynnä puhdasta vettä. Silmät hohtivat aavemaisen sinistä valoa, joka lievensi huoneen pimeyttä. Hän saapui pöydän luo ja kaatoi kannusta vettä laakeampaan astiaan. Vesi oli kylmää, kun hän pesi sillä kasvonsa. Kylmyys vei mukanaan osan pelosta. Tietenkään se ei voinut olla totta, hän taas stressasi turhasta.
Aqurae nojasi hetken pöytään ja piti silmiään kiinni. Pian hän palasi takaisin sänkyynsä. Makaaminen ja silmien kiinni pitäminen kyllä toisi lisää energiaa, vaikka nukkuminen jäisikin haaveeksi. Mielen keskittyminen vain vähän kärsisi siitä.
|
|